Oulun yliopiston opiskelijat pääsevät tästä syksystä alkaen kulkemaan sekä Linnanmaan että Kontinkankaan kampuksilla ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautisen kulkemisen mahdollistava kulkukortti tulee myyntiin Oulun yliopiston verkkokauppaan syyskuussa. "On upeaa, että Oulun yliopisto toimii suunnannäyttäjänä ja uskaltaa ottaa suuren, modernin loikan", sanoo kampuskehittämisestä vastaava OYY:n hallituksen jäsen Miina-Anniina Heiskanen.
Näin summaa tuntemuksensa Miina-Anniina Heiskanen, kampuskehittämisestä vastaava Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen.
Huikeat fiilikset syntyvät siitä, että Oulun yliopiston opiskelijat pääsevät tästä syksystä alkaen kulkemaan sekä Linnanmaan että Kontinkankaan kampuksilla ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautisen kulun mahdollistava kulkukortti tulee myyntiin Oulun yliopiston verkkokauppaan ensimmäinen päivä syyskuuta.
Tämän mahdollistaminen on vaatinut OYY:ltä jo vuosikausia kestänyttä lobbaustyötä. Myös Heiskaselle 24/7 -kampuksen ajaminen on ollut yksi hallitusvuoden tärkeimmistä tavoitteista.
Hän kertoo olevansa nyt yllättynyt siitä, kuinka nopeasti suunnitelmista tulee lopulta todellisuutta. Kun asiat lähtivät rullaamaan, ne lähtivät rullaamaan nopeasti.
”Olen itse aloittanut asian parissa vasta tammikuussa, mutta moni minua edeltänyt hallituslainen on tehnyt vaikutustyötä hankkeen edistämiseksi. Olen yllättynyt siitä, että kulku saatiin toteutettua jo nyt syyslukukauden alkuun. On upeaa, että Oulun yliopisto toimii suunnannäyttäjänä ja uskaltaa ottaa suuren, modernin loikan. Saan olla ylpeä meidän yliopistostamme, sekä OYY:n vaikuttajana että yliopiston opiskelijana.”
Vapaata ja tehokasta opiskelua
Syyskuusta lähtien luottokortin kokoisella kulkukortilla pääsee Linnanmaan kampuksella sisälle useimmista ulko-ovista ja esimerkiksi Tellus Innovation Arenan ja tiedekirjasto Pegasuksen tiloihin. Suljettuina pysyvät ne ovet, jotka ovat olleet suljettuina yö- ja ilta-aikaan muutenkin, eli esimerkiksi henkilökunnan työhuoneisiin tai suljettuihin ravintoloihin ei ole kulkukortillakaan asiaa. Tarkan kulkualueen voit tarkistaa tästä kartasta.
Kulkukortti otetaan käyttöön myös Kontinkankaalla, mutta noin kuukautta myöhemmin.
Mutta miksi ylipäänsä kulkea kampuksella yötä myöten, eikö päivälläkin voi opiskella?
Miina-Anniina Heiskanen löytää 24/7-kampuksen tarpeellisuudelle heti monta perustetta. Yksi keskeinen peruste on opiskelijoiden oma toive.
”Opiskelijoille on tärkeää, että he pääsevät opiskelemaan itsenäisesti ja tekemään ryhmätöitä juuri silloin kun se heille sopii. Heidän joukossaan on erilaisia oppijoita, jotka tykkäävät opiskella eri vuorokaudenaikoina. Nyt opiskelijat pystyvät opiskelemaan aina haluaminaan aikoina, mahdollisimman vapaasti ja tehokkaasti”, hän perustelee.
Ovatko Kontinkankaan ja Linnanmaan kampukset nyt valmiita, voiko kampuskehittämisestä vastaava OYY:n hallituslainen hetken hengähtää?
”Ei, kampuksella riittää aina kehitettävää”, Heiskanen toteaa. Seuraavien vuosien isona asiana on tietysti Oamkin muutto Linnanmaalle. Kun Oamkille lohkaistaan oma tila kampukselta, humanistit ja kasvatustieteilijät muuttavat uusiin tiloihin.
”Lisäksi aina pitää kiinnittää huomiota opiskelutilojen ja -välineiden laatuun: niiden tulisi olla ergonomisesti hyviä, moderneja ja toimivia.”
Jälkimmäiseen puoleen on tulossa syksyllä parannusta, kun Kontinkankaalla ja Linnanmaalla otetaan käyttöön Optima Lockerit, sähköiset läppärilainaamot, joista opiskelija voi opiskelukäyttöön lainata maksutta kannettavaa tietokonetta. Heiskanen pitää tätä uudistusta hyvänä juttuna tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta.
”Monesti oletetaan, että kaikilta jo löytyy itseltä modernit älylaitteet. Näin ei kuitenkaan aina ole. Nyt yliopisto antaa kaikille mahdollisuuden työskennellä moderneilla läppäreillä.”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Linnanmaan ja Kontinkankaan kampuksilla on tästä syksystä alkaen mahdollista opiskella ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautiseen kulkuun tarvitaan kulkukortti, joka tulee myyntiin ensimmäinen syyskuuta. Molemmat kampukset saavat syksyllä parannuksia myös tietotekniikkaan ja tilavarauksiin.
Syyskuusta alkaen Oulun yliopiston opiskelijat pääsevät Linnanmaan kampukselle ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautiseen käyttöön vaaditaan kaksikymmentä euroa maksava kulkukortti, joka tulee myyntiin Oulun yliopiston verkkokauppaan syyskuun ensimmäinen päivä.
”Katsomme ensin, miten käytäntö lähtee toimimaan Linnanmaalla. Mutta arvelisin, että ympärivuorokautinen pääsyoikeus on Kontinkankaallakin käytössä 1.10. alkaen.”
Kun opiskelijalla on hänen nimellään ja kuvallaan varustettu kulkukortti, hän pääsee liikkumaan Linnanmaan kampuksella aina haluaminaan aikoina. Kortilla pääsee sisälle useimmista ulko-ovista ja esimerkiksi Tellus Innovation Arenan ja tiedekirjasto Pegasuksen tiloihin. Tarkan kulkualueen voit tarkistaa tästä kartasta.
Suljettuina pysyvät ne ovet, jotka ovat olleet suljettuina yö- ja ilta-aikaan muutenkin, eli esimerkiksi henkilökunnan työhuoneisiin tai suljettuihin ravintoloihin ei ole kulkukortillakaan asiaa. Janne Rautiaisen mukaan virka-ajan ulkopuolella kampuksen tiloissa on vartiointi.
Sama kulkukortti on voimassa koko opiskeluajan, ja samalla kortilla pääsee kulkemaan sekä Kontinkankaalla että Linnanmaalla. Kulkukortit tilataan ja maksetaan Oulun yliopiston oman verkkokaupan kautta, jonka jälkeen opiskelija voi noutaa kortin Juvenes Print –painotalon Linnanmaan toimipisteeltä. Kortin tilaamiseen tarvitaan Oulun yliopiston tunnukset.
Kulkukortti on henkilökohtainen, eli omaa korttia ei saa lainata opiskelijatoverille.
Ympärivuorokautisen kulkemisen tulo on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenelle, kampuskehittämisestä vastanneelle Miina-Anniina Heiskaselle mieleen. 24/7 -hankkeen toteutuminen on vaatinut ylioppilaskunnalta valtavasti lobbaustyötä.
”OYY on tehnyt vuosien ajan vaikuttamistyötä yliopiston suuntaan 24/7-hankkeen parissa. Toiveena on ollut, että opiskelijat voisivat hyödyntää yliopiston tiloja itsenäiseen opiskeluun sekä ryhmätyöskentelyyn vapaasti valittavina aikoina. Aiemminhan yliopisto on sulkenut ovensa arkisin aika aikaisin, viimeistään kello 19 mennessä, ja ollut viikonloppuisin rajoitetusti auki. On hienoa, että Oulun yliopisto vastaa opiskelijoiden pitkäaikaiseen toiveeseen nyt ja toimii samalla modernina suunnannäyttäjänä muille yliopistoille siinä, miten opiskelumahdollisuuksia voidaan merkittävästi edistää”, hän toteaa.
Luvassa uusia näyttöjä ja läppärilainausta
Molemmat kampukset saavat piakkoin parannuksia myös tietotekniikkaan ja tilavarauksiin.
Sekä Linnanmaa että Kontinkangas saavat kumpikin oman Optima Lockerin, opiskelijakortilla toimivan sähköisen läppärilainaamon, josta on mahdollista maksutta lainata yliopiston kannettavia tietokoneita opiskelukäyttöön. Janne Rautiaisen mukaan Optima Lockerit otetaan kampuksilla käyttöön jo tämän syksyn aikana.
Yliopiston viestintä saa lisänäkyvyyttä Linnanmaalle asennetuista viestintänäytöistä, joissa tällä hetkellä pyörivät yliopiston somesisällöt, uutisvirta ja yliopiston ajankohtaiset tapahtumat. Näillä näytöillä saattaa myöhemmin syksyllä näkyä muutakin opiskelijalle ajankohtaista sisältöä, sillä Rautiaisen mukaan viestintätaulujen lopullinen käyttö hakee vielä muotoaan.
Niiden lisäksi syyskuussa otetaan käyttöön 43-tuumaisia kosketustoiminnolla varustettuja opastusnäyttöjä, joilla voi selata Linnanmaalla alkavia tapahtumia sekä hakea kartalta haluamaansa tilaa tai salia. Karttanäkymän voi myös QR-koodilla ladata omalle puhelimelleen, jossa voi nähdä oman sijaintinsa kartalla.
Näitä opastusnäyttöjä tulee ensi vaiheessa keskusaulan läheisyyteen L1 -salin ulkoseinustalle sekä R-oven ja Saalastinsalin ulko-oven läheisyyteen. Näyttöjä testataan ensin Linnanmaalla, ja mikäli konsepti todetaan hyväksi, ne tulevat myös Kontinkankaalle.
Janne Rautiaisen mukaan vanhat, luentosalilistauksia näyttävät näytöt tullaan vaiheittain vaihtamaan uusiin kosketusnäyttöihin.
”Mietimme vielä, missä vanhoille näytöille olisi käyttöä. Ehkä niissä voisi näkyä vaikka bussiaikataulut?” hän pohtii.
Lisäksi Telluksen, Pegasuksen ja Linnanmaan suurimpien luentosalien ovenpieliin on asennettu pienet kalenterinäytöt, jotka näyttävät tilavaraukset reaaliajassa. Siten opiskelijat voivat nopeasti nähdä, milloin esimerkiksi L2-sali on vapaana luentokäytöstä, ja käyttää salia itsenäiseen opiskeluun.
Yliopiston tilavaraukset siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Opiskelijat voivat syksystä eteenpäin varata Pegasuksen toisen ja kolmannen kerroksen opiskelutiloja Office365 -opiskelijasähköpostin kalenterin kautta, ja samanlaista sähköistä varauskäytäntöä suunnitellaan syksyllä myös Kontinkankaalle.
Näin tilaat kulkukortin
– Mene osoitteeseen https://shop.oulu.fi/, kirjaudu sisään Oulun yliopiston tunnuksilla ja valitse tuote “24/7 kulkukortti”. Tuote tulee myyntiin 1.9.2017.
– Valitse kortille mieleisesi taustaväri sekä oma kuva. Tilaajan tulee olla tunnistettavissa kuvasta, jotta se voidaan hänelle luovuttaa.
– Tarkista yhteystietosi, tutustu kortin käyttöehtoihin ja tee tilaus.
– Kortti on noudettavissa Juvenes Printin Linnanmaan toimipisteestä 1-2 työpäivän kuluttua.
Muokattu 16.8.2017 kello 7.35: Lisätty Miina-Anniina Heiskasen kommentti.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Hiljaisilla käytävillä kaikuvia askeleita, kesäkursseja, graduntekijöitä, tulevaa lukuvuotta suunnittelevia koulutussuunnittelijoita — vaikka kesä viekin suurimman osan opiskelijoista työelämään, kampuksen elämä ei tyystin tyssää kesäkuukausiksikaan.
Eräänä tiistaina Aavassa lounaalla ei kuule sanaakaan suomea.
Sen sijaan kuulen ympärilläni puhuttavan ainakin espanjaa, ranskaa, englantia eri aksenteilla, vieressä taidetaan puhua kiinaa. Salin reunalta raikaa vähän väliä iloinen naurunremakka, englanti ja espanja soljuvat sulassa sovussa iloisen joukon keskustelussa. Useilla ruokailijoilla roikkuu kaulassa henkilökortti, ovat siis yliopiston henkilökuntaa.
Ruokaa ei tarvitse jonottaa, sen kun astelee suoraan linjastolle. Myös istumapaikan, jopa oman pöydän, pystyy aivan vapaasti valitsemaan: ei tarvitse kuin päättää haluaako ulos auringonpaisteeseen vai sittenkin vielä sisälle. Erityisen ilahduttavaa: ei vessajonoja!
Ja ajatella, bussipysäkiltä mahtuu heti ensimmäiseen bussiin, joka kohdalle osuu eikä tarvita edes kyynärpäätaktiikkaa. Jatkuva hälinä ja melu käytävillä on kadonnut. Voit jopa kuulla askeltesi tömähdykset käytävillä, ainakin kulkiessasi yliopiston läpi iltaluentojen jälkeen.
Kaikki nämä merkit kertoivatkin toukokuun olevan jo pitkällä.
Toukokuun hämmentävästä rauhallisuudesta voisi luulla yliopiston tyhjenevän kokonaan kesäksi. Suuri osa suomalaisista opiskelijoista tosiaan aloittaa kesätyöt jo toukokuun puolella. Onko opetushenkilökunnallakaan tekemistä kun opiskelijat ovat poissa?
Kesäkuisena torstaina 2T-bussipysäkille saa kävellä rauhassa. Bussit kulkevat kesälläkin, tosin kesäaikataulussa elokuun 9. päivään asti.
Kiinnostaisiko kesä kiinan kielen parissa?
Itse asiassa kesällä yliopistolla on jopa yllättävän paljon vipinää.
Tiedekunnissa tehdään kesällä ahkerasti töitä opiskelijavalintojen kanssa. Kesäkuussa yliopistolla on ollut useita kansainvälisiäkin tapahtumia, kuten EUCNC2017-konferenssi, jossa esiteltiin 5G:n viimeisimpiä kehityslinjoja ja tutkimustuloksia, ja Oulu 5GFWD Hackathon, jossa koodarit ja yritykset ratkoivat todellisia kehityshaasteita, sekä optiikan ja fotoniikan kesäkoulu.
Tarjontaa on tietenkin laajasti myös yliopiston omille opiskelijoille.
Tänä kesänä Oulun yliopistossa opintoja voi suorittaa humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, kasvatustieteissä, kauppa-, hallinto- ja oikeustieteissä sekä luonnontieteissä, lääketieteellisessä ja tekniikan alalla kuin myös terveys- ja hyvinvointialalla ja tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen opinnoissa.
Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopistosta kerrotaan, että opiskelijamäärät ovat viime vuonna kasvaneet samoin kuin parina aikaisempanakin vuonna. Kasvua ovat tuoneet erityisesti yliopiston tutkinto-opiskelijat, jotka voivat suorittaa kesäyliopiston opintoja ilmaiseksi.
Perinteisiä kesäyliopistossa suoritettavia opintoja ovat erilaiset kielikurssit, tänäkin vuonna tarjolla on muun muassa italiaa, viroa, koreaa, kiinaa ja arabiaa. Valikoimasta löytyy toki tutkintoihinkin kuuluvia kielikursseja, kuten ruotsia ja englantia.
Suosittuja ovat myös perusopintokokonaisuudet, kuten kasvatustieteen ja psykologian perusopinnot. Tänä kesänä järjestetään tauon jälkeen kirjallisuuden aineopintokokonaisuus, jonka kesäsuoritus vauhdittaa opintoja 35 opintopisteen verran. Lukuvuoden aikana sen ajan voikin käyttää jo seuraaviin kursseihin.
Yliopiston kirjasto tarjoaa kesä- ja elokuussa tiedonhaunkursseja yliopiston tutkinto-opiskelijoille. Tiedekirjasto Pegasus on auki koko kesän, joskin hieman lyhennetyin aukioloajoin erityisesti heinäkuussa. Kontinkankaan lääketieteen kirjasto on kesä- ja elokuussa auki lyhennetyillä aukioloajoilla jaheinäkuussa kokonaan kiinni.
Yleensä hektisessä Telluksessa on kesällä mukavasti tilaa. Tilantuntua lisää Fazer Amican Tellus Cafén purkaminen. Kahvia saa taas syksyllä, sillä Tellukseen tulee Juvenes-Yhtiöiden uusi kahvila.
Kesällä ehtii kirjoittaa
Humanistisen tiedekunnan kesäopinnot tarkoittavat tiedekunnan kesätenttejä ja oppiaineen henkilökunnan kanssa erikseen sovittavia kesäesseitä, kertoo tiedekunnan koulutuspäällikkö Oili Sievola. Kesä- ja elokuun tentteihin on tänä vuonna ilmoittautunut useampi sata opiskelijaa, mikä on samaa luokkaa kuin aikaisempinakin vuosina.
Suomen oppiaineesta yliopistonlehtori Maija Saviniemi kertoi, että kevätlukukauden päättymisen jälkeen on aikaa niille työtehtäville, joita ei ehdi täysin hoitaa opetuksen lomassa. Niihin kuuluu muun muassa yhteisartikkelin kirjoittaminen.
Toisaalta vielä kesäkuussa on saanut antaa suoritusmerkintöjä niille opiskelijoille, jotka ovat palauttaneet puuttuvia tehtäviään. Joidenkin opiskelijoiden kanssa oli sovittuja opinnäytetöiden ohjauspalavereja vielä juhannusviikollekin, jolloin on lisäksi muutama muukin kokous.
Tulevaa humanistisen tiedekunnan muuttoa silmällä pitäen hänellä on tavoitteena ehtiä vielä käydä työhuoneen kaappeja läpi ennen lomalle jäämistä, onpa työpöydällä vielä pino muistilappuja erinäisistä hoidettavista pikkuasioista. Elokuussa odottaa seuraavan lukuvuoden opetuksen suunnittelu ja seuraavan yhteisartikkelin kirjoittamisen aloitus.
Oulun kauppakorkeakoulusta kerrotaan, että heillä on perinteiset kesätentit kesä- ja elokuussa, molempina kaksi tenttipäivää. Kesäkuun tentteihin oli ilmoittautuneita yhteensä noin 470, elokuun tentteihin ilmoittautuminen oli haastatteluhetkellä vielä käynnissä. Lisäksi tarjolla on verkkokurssi vastuullisesta liiketoiminnasta.
Tiedekunnan henkilökunnan kesään kuuluu lukuvuoden viimeisiä kokouksia, tutkimusseminaareja ja konferensseja. Elokuussa alkaa seuraavan lukuvuoden valmistelu. Myös tutkimustyö ja artikkelien kirjoittaminen kuuluvat kesään.
Tarvitsetko yhtä (tai kenties kahtakymmentä) kansiota? Niitä on vapaasti jaossa kymmenittäin ympäri Linnanmaata.
Tulevat lääkärit tekevät kesällä töitä
Arkkitehtuurin tiedekunnasta osastosihteeri Sirpa Leiviskä kertoo, että heillä opiskelijat suorittavat kesällä opintoja pääasiassa muilla tavoin kuin tenttimällä.
Kesällä opinnot sisältävät erilaisia tehtäviä ja lähiopetuspäiviä. Lisäksi opiskelijat voivat suorittaa kandi- ja maisterivaiheen harjoitteluja. Kaikkiaan tarjolla on seitsemän erilaista kokonaisuutta kolme erilaista harjoittelua mukaan lukien. Tarkkoja opiskelijamääriä ei ollut haastatteluhetkellä vielä tiedossa.
Lääketieteen tiedekunnan koulutuspäällikkö Minna Hallia huomauttaa, että heidän opiskelijoista suurin osa on kesällä töissä.
Neljännen vuosikurssin jälkeen lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijat saavat työoikeudet, jolloin he voivat työskennellä ohjatusti terveyskeskuksissa. Viidennen vuosikurssin jälkeen opiskelijat voivat jo tehdä viransijaisuuksia terveyskeskuksissa. Myös muu kesällä tehty työ voidaan mahdollisuuksien mukaan sisällyttää opintoihin, mitä voivat hyödyntää aikaisempien vuosikurssien opiskelijat. Kesällä on lisäksi mahdollista työstää syventävien opintojen tutkielmaa.
Lääketieteen tiedekunnassa kesätenttejä on tarjolla yhtenä päivänä kesäkuussa ja yhtenä elokuussa. Lähinnä ne ovat uusintatenttejä, joihin on ilmoittautunut vain yksittäisiä opiskelijoita.
Minne sitä seuraavaksi suuntaisi? Kesäkuussa luentosalilistaus näyttää väljältä.
Kesäopinnot muuttuneet tavoitteellisemmaksi
Tekniikan kesäopintojen osalta teknillisestä tiedekunnasta tavoitettu koulutuspäällikkö Anita Pirilä huudahtaa: Kesäopintoja on! Tiedekunnan kesätarjontaan kuuluu niin tenttejä kuin luentojakin. Lisäksi suoritettavana on myös kokonaisuuksia, joihin opiskelijat tekevät tehtäviä oman kesäaikataulun mukaan ja palauttavat ne kurssin vetäjälle.
Kesäkuussa eri teknillisen alan tutkinto-ohjelmien tenttipäiviä on kaikkiaan neljä, heinäkuussa kaksi ja elokuussa yksi. Kaikkiaan tekniikan alan kursseja on kesällä tarjolla yksitoista suomeksi ja neljä englanniksi. Tarkkoja opiskelijamääriä oli vielä vaikea sanoa, osaan opinnoista oli haastatteluaikana ilmoittautuminen vielä menossa.
Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa on tarjolla kaikkiaan 16 kurssia ja lisäksi kesätenttejä kahtena päivänä kesäkuussa ja yhtenä elokuussa. Myös heillä oli haastatteluhetkellä ilmoittautuminen osittain menossa, joten tarkkoja opiskelijamääriä ei ole tiedossa.
Kaivannaisalan tiedekunnasta kerrotaan, että tänä kesänä heillä on yksi tenttipäivä kesäkuussa ja yksi elokuussa. Niissä voi suorittaa melkein minkä tahansa tentin. Koska tiedekunta on pieni ja uusi, joten varsinaista kesäopetusta heillä ei tänä kesänä ole. Jatkossa on suunnitteilla kesäopintojen lisääminen ja monipuolistaminen, kertovat suunnittelija Harri Kosonen ja professori Saija Luukkanen.
Kasvatustieteellisen tiedekunnan koulutussuunnittelija Tiina Kemppaisen mukaan heidän opiskelijoiden kesäopiskelu on muuttunut tavoitteellisemmaksi: kesäopinnot halutaan todella suorittaa jos niihin ilmoittaudutaan. Kaikkiaan kursseja järjestetään tänä kesänä yhdeksän. Joukossa on tutkimusmenetelmäopintoja, opinnäyteryhmiä, verkkokursseja ja kursseja, jotka suoritetaan opintopiireissä.
Kesällä tarjottaviksi ovat vakiintuneet erityisesti laadullisen tutkimuksen peruskurssi, jolle on tänä vuonna ilmoittautunut 60 opiskelijaa. Elokuun tilastokurssille taas 70 opiskelijaa. Varsinaisia kesätenttipäiviä on kesäkuussa yksi ja elokuussa yksi. Kesäkuun tenttiin ilmoittautui 40 opiskelijaa, elokuun tenttin myös 40.
Biologiaa opiskeleva Matti Heikkinen valmistelee kesällä graduaan.
Kolmasosa tulee lopulta paikalle
Luonnontieteellisessä tiedekunnassa kesätenttejä on tutkinto-ohjelmasta riippuen yleensä kaksi tai kolme. Fysiikan tutkinto-ohjelmassa esimerkiksi tenttejä on kolme, yksi kesäkuussa, yksi elokuussa ja yksi syyskuun alussa. Kaikkiaan näihin tentteihin on ilmoittautunut vajaat 400 opiskelijaa.
Käytännön kokemus on osoittanut, että paikalle tulee yleensä noin yksi kolmasosa ilmoittautuneista, toteaa koulutussuunnittelija Elina Koskinen.
Fysiikan tutkinto-ohjelmasta hän kertoo lisäksi, että kesäkursseja on tänä kesänä yhdeksän. Niihin on ilmoittautunut reilut 200 opiskelijaa, tosin ilmoittautuminen on vielä menossa. Sen sijaan matemaattisissa tieteissä kesätenttejä on vain kaksi, kesä- ja elokuussa. Kesäkursseja tarjotaan neljä ja niihin on haastatteluhetkellä lmoittautunut reilut 120 opiskelijaa.
Tiedekunnan biologian opiskelija Matti Heikkinen viimeistelee tänä kesänä graduaan. Aikaisempina kesinä hän on suorittanut opintoihin kuuluvia kenttäkursseja ja myös harjoittelun suorittaminen on heidän tutkinto-ohjelmassaan yleistä kesällä.
Biologian opiskelijoilla on hänen mukaansa hyvin mahdollisuuksia suorittaa kesällä kirjatenttejä, joilla voi korvata lukuvuoden aikana luentokursseina suoritettavia kursseja.
Syksyllä Linnanmaalla aloittavat Juvenes-Yhtiöiden ravintolat ja kahvilat. Keskusaulassa olevaa Central Cafeta tyhjennettiin torstai-iltapäivänä 29.6.
Kesällä lounas on tarjolla harvassa kampusravintolassa
Kesä vaikuttaa myös yliopiston ravintoloiden ja kahviloiden aukioloaikoihin.
Osa ravintoloista on kokonaan kiinni. Linnanmaan kampuksen ravintoloista keskusaulan Central Station on ollut auki vielä alkukesän, mutta se sulki ovensa 22.6. Samoin kahvila Central Cafe sulki ovensa juhannuksen alla 22.6. Humanistipäädyssä Aava oli avoinna 30.6. asti. Näiden ravintoloiden toimija vaihtuu Fazer Amicasta Juvenes-Yhtiöiksi kesän aikana.
Hallintopäädyssä oleva Unirestan Kastari on auki koko kesän ja sieltä saa lounasta maanantaista torstaihin kello 14 asti, perjantaisin kello 13.30 asti. Humus-kuppila suljettiin 16.5. ja se aukeaa vielä samalla paikalla 7.8.
Kontinkankaan kampuksella ravintola Medisiina palvelee koko kesän, lounasta saa kello 13.30 asti. Sen sijaan ravintola Castanea on suljettu heinäkuun ajan.
Kesäopiskelija voi nähdä palan taivasta, on vain nostettava katseensa tarpeeksi ylös.
Rauhallinen tunnelma rauhoittaa opiskelijan mielen
Poikkeaako kesällä opiskelu sitten jotenkin muun ajan opiskelusta?
Ainakin tenttiin voi lukea rannalla tai pihanurmella loikoillessa. Luentopäiväkirjaa kirjoittelee ihan mielellään parvekkeella samalla viileää vichyä aurinkolasit päässä siemaillen.
Jos itsellä on opintojen suhteen rennompi olo, niin on tunnelma hieman erilainen myös luennoilla. Vaikka luennot kestävät iltaisin useamman tunnin, kesä pukkaa sisään luentosaliin. Jo ihmisten värikkäät kesävaatteet keventävät tunnelmaa. Luennoilla on huomattavasti vähemmän opiskelijoita ja porukka tuntuu erityisen motivoituneelta.
Siitä on seurauksena mielenkiintoiset keskustelut, välillä enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyen, jollaisia tuskin olisi syntynyt syksyn massaluennoilla. Keskusteluissa asioihin ja ilmiöihin löytyy monia näkökulmia, ja saattaa porukasta löytyä uusia tuttavuuksiakin, jotka työskentelevät juuri sillä alalla, minne itse aiot. Opintopisteiden lisäksi saat siis myös työelämätietoutta.
Vaikka yliopiston käytävät saattavat tuntua puoliautioilta, kaikkialla vallitseva rauhallisempi tunnelma rauhoittaa myös oman mielen.
Opiskelu, niin kuin moni muukaan asia, ei kesällä tunnu niin vakavalta. Parhaimmillaan luentojen pienempi porukka tsemppaa toinen toistaan, porukalla ilmoittaudutaan jo siihen ensimmäiseen tenttiin ja varmistetaan, ettei kurssi jää roikkumaan.
Halvalla menee, mutta menköön. Ravintola Aavan edessä oli käynnissä jäätelöiden loppuunmyynti.
Julkaistu
SHARE
Katariina Halonen
Venäjän maisteri ja tuleva suomen opettaja, joka järjestää maailmaa kirjoittamalla.
Times Higher Educationin ranking-listalla italialainen Bolognan yliopisto ja Oulun yliopisto sijoittuvat samalle sijalle, välille 201-250. Onko yliopistoilla kuitenkaan mitään yhteistä ranking-sijan lisäksi?
Asia selviää matkustamalla Bolognaan, maailman vanhimpaan yliopistoon, jossa opiskelijapolitiikkaa tehdään tarvittaessa myös kirveellä.
Saavun Bolognan lentokentälle maaliskuisena aamuna hieman pöllämystyneenä, sillä vietin edellisen yön nukkumalla Helsinki-Vantaan lentokentän penkillä. Karun nukkumispaikan valintaan on kaksi syytä: Helsingin julkinen liikenne ei kykene vastaamaan puoli kuudelta aamulla lähtevien lentomatkustajien kentälle saapumistarpeeseen, enkä ole vielä tarpeeksi juppi takseilemaan Suomen hinnoilla.
Onneksi maaliskuun lopulla kevät on jo pitkällä, ja keskustaan matkatessa laskeudun viehättävään pieneen kaupunkiin. Bologna on kaupunkina täydellisessä symbioosissa yliopiston kanssa, jotkut sanovatkin että ne ovat yksi ja sama.
Ensimmäinen haastatteluni on sovittu kasvatustieteen tiedekuntaan, jossa minut ottaa vastaan professori Elena Pacetti.
Nolaan heti itseni syöksymällä italialaisittain suukottamaan häntä poskille opiskelijoiden ollessa paikalla. Ympärillä olevien opiskelijoiden kihertäessä huomaan Pacettin olevan hämillään. Hän keskeyttää minut toiselle poskelle pyrkiessäni ja ojentaa kätensä. Kätelessämme hän mainitsee tämän olevan kuitenkin se formaali tapa.
Hankalasta alusta huolimatta lähdemme tutustumaan tiedekunnan tiloihin. Mukaamme liittyy tukihenkilökuntaan kuuluva Laura Malin, joka kertoo millaisia palveluita tutkijoille ja opettajille tarjotaan kansainvälisissä asioissa.
Isoja luentosaleja tiedekunnalla on muutama, eivätkä ne ole erityisen erikoisia: ihan kuin katselisi yliopistomme L1 tai L2 -saleja, paitsi että Bolognassa ei pistorasioita luentosaleista juuri löydy. Vanhemmat ja näyttävämmät salit maalauksineen ja puisine veistoksineen löytyvät muista tiedekunnista.
Tietokoneluokkia löytyy, mutta nekään eivät päätä huimaa, päätteet vaikuttavat muutaman vuoden liian vanhoilta ja näyttävät pyörivän vielä Windows 7:lla. Oulun yliopiston modernimmat tilat kyllä päihittävät ainakin tämän tiedekunnan.
Keskiaikaisessa Bolognassa nuoret palkkasivat oppineita pitämään luentoja, jotka järjestettiin yleensä vuokratussa ladossa, isossa talossa tai muussa sopivaksi katsotussa tilassa. Nyky-Bolognassa kasvatustieteellisen tiedekunnan pääluentosali ei ole mitenkään kummoinen. Läppärissäkin pitää olla hyvä akku, sillä pistorasiapaikkoja ei ole.
Bolognassa opiskelija tekee itsenäistä työtä
”Bolognassa opiskelijat ovat tottuneet tekemään paljon itsenäistä työtä”, Pacetti aloittaa.
Luentoja ei ole kovin paljon, ja yleensä opiskelijoiden pitää lukea kursseja varten useita kirjoja. Pacettin mukaan jotkut opiskelijat työskentelevät omissa oloissaan, mutta useimmat tekevät työtä ryhmissä.
”Historiallisesti tarkasteltuna tällainen opiskelutyyli on ollut leimallista yliopistollemme lähes tuhat vuotta”, hän jatkaa.
Bolognan yliopisto onkin syntynyt opiskelijoista. Itse nimi universitas on latinaa, ja tarkoitti aikanaan jotain yhteisöä, esimerkiksi maanviljelijöiden joukkoa, yhdistymää – Bolognan tapauksessa isoa massaa opiskelijoita.
Keskiaikaisessa Bolognassa tiedonhaluiset nuoret halusivat oppia lääke- ja lakitieteen auktorien teoksia ja olla itsekin asiantuntijoita. Opiskelijat löysivät toisensa, ja alkoivat yhteismielin palkata oppineita pitämään luentoja ja avaamaan vaikeita aiheita. Yleensä luentoja varten vuokrattiin lato, isompi talo tai muu luentosaliksi sopiva tila.
Vuokrien nostosta tyrmistyneet opiskelijat päättivät yhdistyä, muodostaa universitaksen. Opiskelijat muuttivat kommuuneihin säästääkseen vuokrissa, ja valitsivat joukostaan johtajan, rehtorin, joka esitti kyläläisille uhkaavan ukaasin: Laskekaa vuokria, tai muutamme toiseen kaupunkiin!
Tiedon lisäksi nuorukaiset tarvitsivat toki myös tyynyn päänsä alle, ja pian Bolognan pikkukylän talojen omistajat huomasivat orastavan bisneksen. Vuokrahuoneiden hinnat alkoivat nousta pilviin.
Tällöin opiskelijat päättivät yhdistyä, muodostaa universitaksen. Opiskelijat muuttivat kommuuneihin säästääkseen vuokrissa, ja valitsivat joukostaan johtajan, rehtorin, joka esitti kyläläisille uhkaavan ukaasin: Laskekaa vuokria, tai muutamme toiseen kaupunkiin!
Koska muutto olisi tyrehdyttänyt Bolognan kasvun, kyläläisten oli taivuttava – ensimmäinen iso voitto opiskelijapolitiikalle. Näistä opiskelijoiden kommuuneista syntyi ensimmäinen yliopisto, vuoden 1088 paikkeilla.
”Olemme ylpeitä menneisyydestämme ja se velvoittaa meitä pitämään laadun korkeana”, Laura Malin kertoo.
Italialla on Suomen tavoin käytössä kansalliset auditoinnit, joissa korkeakouluja arvioidaan tiettyjen kriteerien mukaan, ja laadukkuudesta saa tunnustusta. Bologna on Italian arvioissa aina kärjessä.
”Itse asiassa sisäiset laadunvalvontaprosessimme ovat tiukempia kuin kansalliset vaatimukset”, Pacetti kehaisee.
Yliopistojen rahoitus muistuttaa Suomen mallia: rahaa maksetaan erilaisten kriteerien kuten tutkintojen, viittausten ja erikseen määriteltyjen tavoitteiden mukaan.
Lisäksi käytössä ovat lukukausimaksut: Bolognassa 1600 euroa vuodessa kandintutkinnosta, maksimissaan 3000 euroa vuodessa maisterivaiheesta.
Bolognan tunnistaa sen punaisista pylväskäytävistä. Siksi kaupunkia kutsutaan lempinimellä la rossa, punainen.
Miksi Suomi romuttaa järjestelmänsä?
Laadukkaana yliopistona Bologna pärjää hyvin rahoituskamppailussa eikä tarvetta henkilökunnan irtisanomisiin ole.
”Miksi ihmeessä romuttaisitte yhden maailman parhaista järjestelmistä? ” Pacetti ihmettelee ääneen.
Kerron heille, kuinka uusimmat yt-neuvottelut kohdistuvat tukihenkilöstöön. Pacetti ja Malin ennustavat, että opetushenkilökunta ei varmastikaan tykkää kehityksestä.
Kerron heille myös siitä, kuinka professorit valittavat ajan kuluvan hallintoon, sillä ketään muita ei ole pyörittämässä pakollisia prosesseja. Jälleen minua tuijotetaan epäuskoisina.
”Kyllähän täälläkin professorit ja henkilökunta käyttävät aikaansa hallintoon, mutta jokaisella on kuitenkin käytössään resursseja, vähintään 20 toimistosihteeriä, tai muuta tukihenkilöstöä per tutkinto-ohjelma”, Malin kertoo.
Pacetti myöntää, että jos saisi päättää, heille palkattaisiin lisää opettajia, sillä opiskelijoita on paljon ja etenkin graduvaiheessa opinnäytetyön ohjausta on paljon.
”Yliopistossamme on pitkä perinne suullisissa tenteissä. Useat kurssit ja kirjat kuulustellaan suullisesti, mikä vähentää tenttien korjaamisesta tulevaa työtaakkaa”, hän kertoo.
Kansainvälisesti Bolognan yliopiston opetuksellista tasoa pidetään hyvänä, ja poikkitieteellisyyteen kannustetaan varhaisessa vaiheessa opintoja. Seminaareja on paljon, opiskelijoiden tulee oppia hyviksi perustelijoiksi ja puhumaan yleisön edessä. Pacetti myöntää, ettei esiintymistä vaativa tyyli sovi kaikille, ja erityisjärjestelyitä tehdään tarvittaessa.
Kauniina kevätpäivänä tiedekunnan salit ja käytävät ovat tyhjiä. Kaikki ovat ulkona, joko istumassa puistoissa tai lukemalla kaupungille ominaisten pylväskäytävien varjoissa. Ryhmätyö- ja opiskelutiloja kuulemma on kaupungin useissa kirjastoissa, mutta silti suosituimpia paikkoja opiskelulle ovat kahvilat ja erilaiset aukiot.
Tiedekunnan pienessä puutarhassa Pacetti kertoo tiedekuntansa olevan aktiivisesti mukana erilaisissa kulttuuriprojekteissa. Yliopisto järjestää säännöllisesti keskustelutilaisuuksia sekä symposiumeja eri ajankohtaisista aiheista, kuten maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta. Tiedekuntien käytäviä koristavatkin monet tilaisuuksien posterit.
Bologna on yliopistona vahva nimi koko Emilia-Romagnan maakunnalle sekä Pohjois-Italialle ja sen kosketus näkyy monessa asiassa.
”On tärkeää, että yliopisto ei eriydy muusta yhteisöstä vaan kantaa kortensa kekoon yhteiskunnallisissakin teemoissa”, Pacetti pohtii.
Samana iltana sähköpostiini tupsahtaa maili Bolognan rehtorinkansliasta. Vararehtori on kuullut Oulun ylioppilaslehden toimittajan olevan juttukeikalla ja haluaisi tavata.
Minusta tuntui, että neiti Pacettilla oli näppinsä pelissä, joten sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle.
Laura Malin (vasemmalla) ja Elena Pacetti työskentelevät kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja toivovat, ettei Suomi pilaa menestyvää koulutusjärjestelmäänsä.
Kansainvälinen alusta lähtien
Rehtorin kanslia sijaitsee lähellä kaupungin sydäntä, keskiaikaisessa kivirakennuksessa Via Zambonilla.
Turvatarkastusten jälkeen pääsen vararehtori Alessandra Scagliarinin toimistoon odottamaan. Hän ottaa minut hymyillen vastaan – tällä kertaa tajuan vain kätellä.
”Onpa hienoa saada vieraita Suomesta! Meillä on paljon opiskelija- ja tutkijavaihtoa Oulun yliopiston kanssa”, hän sanoo iloisesti.
Scagliarinin vastuulla on juuri yliopiston kansainvälistyminen sekä yliopistossa tehtävän tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääminen.
”Käytännössä ideoin strategioita tieteen popularisoimista varten, sekä huolehdin kansainvälisistä suhteista ja liikkumisesta”, hän selittää.
Scagliarinin mukaan Bolognan yliopistoa ymmärtääkseen on ymmärrettävä sen kansainvälinen lähtökohta. Kommuuneihin muuttaneet opiskelijat eivät tulleet pelkästään Italiasta. Alppien pohjoispuolelta tuli niin paljon opiskelijoita, että muodostettiin kaksi osakuntaa (nation), joille valittiin omat johtajat eli rehtorit.
Yhteistyössä kaupungin ja maakunnan johtajien kanssa Bolognan yliopistolle annettiin omat autonomiset oikeudet vuonna 1158 keisari Fredrik I Barbarossan myöntämänä.
Vuosituhantinen kansainvälisyys myös näkyy kaupunkikuvassa. Ihmiset, eivät pelkästään opiskelijat, ovat todella mukavia ja vastaanottavia.
Scagliarini onkin mielissään siitä, että Italian valtio rahoittaa yliopistoja myös niiden kansainvälistymismeriittien mukaan. Niihin kuuluvat muun muassa vaihto-opiskelijoiden määrä, kansainvälisten opiskelijoiden suorittamat opintopisteet ja vaikkapa tutkijoiden kansainvälinen liikkuvuus. Bologna on näillä mittareilla numero yksi.
Kansainvälistymismittareilla saadut rahat eivät kulu tilojen vuokriin tai kattoremontteihin vaan niillä pyritään edistämään yliopiston yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Vararehtori Alessandra Scagliarini suosii jumppapalloa, sillä työhön kuuluu paljon pöydän ääressä istumista. Toimiston seinällä komeilee Argentiinan lippu, joka muistuttaa Buenos Airesissa sijaitsevasta Bolognan kampuksesta
Bologna auttaa myös kouluttamattomia
Yllättäen vararehtori Scagliarini kertoo minulle Unibo for Refugees -ohjelmasta, johon mittava osa kansainvälistymismittareilla saatavista rahoista laitetaan.
Vuoden 2015 lopusta lähtien pyörinyt projekti keskittyy auttamaan turvapaikanhakijoiden sopeutumista uuteen maahan.
”Välimeren yli tulevat ja henkensä riskeeraavat pakolaiset ovat monesti koulutettuja ja taitavia ihmisiä, jotka haluavat mahdollisuuden kuulua yhteiskuntaan”, Scagliarini kertoo.
Bolognan yliopisto pyrkii kartoittamaan turvapaikanhakijoiden aiemmin hankittua osaamista ja muuttaa aikaisemmat opinnot ECTS-standardin mukaisiksi, eurooppalaiseen korkeakoulujärjestelmään soveltuviksi opintopisteiksi. Osa maahantulijoista voidaan myös hyväksyä opiskelijoiksi ja heille voidaan myöntää tutkinto, mikä helpottaa työn hankkimista sekä sopeutumista uuteen maahan.
”Haluamme auttaa myös kouluttamattomia. Sitä varten meillä on yrittäjyysprojekti, jossa annetaan eväitä monenlaista kokemusta omaaville pakolaisille”, hän jatkaa.
Projekti keskittyy maatalousyrittäjyyteen, sillä monesti lukutaidottomat ja italiaa puhumattomat saattavat silti olla kokeneita maanviljelijöitä tai karjankäsittelijöitä. Heille annetaan mahdollisuus perustaa oma yritys, parhaassa tapauksessa stipendi, jonka turvin aloittaa työnteko.
”Jos Bolognan yliopistoa uhattaisiin rahoitusleikkauksilla, uskoisin että koko maakunta nousisi vastustamaan. Meillähän on täällä muurit ja linnat valmiina!”
Kansainvälisten asioiden yksikkö koostuu yli neljästäkymmenestä työntekijästä. Heidän työllään Bolognan yliopisto haluaa jatkaa kehittymistä kansainvälisenä tiedeyliopistona. Yliopistojen sisäinen autonomia mahdollistaa rahojen satsaamisen sinne, minne halutaan – myös maahanmuuttajien auttamiseen.
Scagliarinin mielestä yliopisto lunastaa paikkansa yhteiskunnallisena instituuttina, kun se on näkyvä ja tekevä osa ihmisten elämää.
”Jos Bolognan yliopistoa uhattaisiin rahoitusleikkauksilla, uskoisin että koko maakunta nousisi vastustamaan. Meillähän on täällä muurit ja linnat valmiina!”, hän naurahtaa.
Bolognan yliopisto vaalii vanhoja perinteitään ja muistaa ajat, jolloin kaupunkia ympäröivät muurit oikeasti suojasivat pahantekijöiltä.
Scagliarini kertoo, kuinka joka toukokuu vanhassa aula magna luentosalissa pidetään jopa tuhansia ihmisiä vetäviä professorien yleisöluentoja – osa vieläpä latinaksi.
Tilaisuudet kiinnostavat sekä opiskelijoita että tavallisia bolognalaisia, ja miksipä ei? Näyteluennot ovat kiehtova tapa päästä osaksi jotain ikiaikaista ja historiallista.
Samoin opiskelijat valmistuttuaan juhlivat laurea-juhlia, joissa he kulkevat kukkaseppele päässään kaupungilla viiniä juoden. Kyse on vanhasta keskiaikaisesta perinteestä, jonka viettäminen sitoo alumnin osaksi tiedeyhteisöä ja on oivallinen syy juhlia aamunkoittoon asti.
Kiitän vararehtoria ajasta ja suuntaan kohti Piazza Verdiä, jossa minun on tarkoitus tavata opiskelijakunnan edustaja. Kyseinen aukio tunnetaan opiskelijoiden aukiona, ja nimi on osuva: ilmassa on vapputunnelmaa ja kymmenet opiskelijat lukevat kirjojaan, siemailevat virvokkeita tai vain hengailevat.
Suurin osa bolognalaisista opiskelijoista lukee mieluiten ulkona, varsinkin keväisin.
Poliittisten opiskelijajärjestöjen pelikenttä
Tapaan Lorenzo Leonardin aukion viereisessä kahvilassa. Hän on toiminut muutaman suomalaisen opiskelijan kummina ja suunnittelee itsekin opiskelijavaihtoa Ouluun.
Leonardi on aktiivisesti mukana opiskelijapolitiikassa, joka Bolognassa on huomattavasti poliittisempaa kuin vaikkapa Oulussa.
”Täällä on kolme suurinta opiskelijakiltaa. Student Office, Link ja Uni Si. Kaikki niistä ovat enemmän tai vähemmän poliittisia ja hyvin aktiivisia”, hän kertoo.
Yliopistolla toimii myös ylioppilaskunta ja edustajiston tapainen student council, mutta niiden rooli tuntuu olevan lähinnä hallinnollinen.
”Meillä on opiskelijaedustusta kaikissa yliopiston hallintoelimissä, hallituksesta lähtien. Paikoista äänestetään edustajistossa tai ne jyvitetään isoimmille opiskelijakilloille. Esimerkiksi enemmistö kasvatustieteellisen tiedekunnan paikoista kuuluu Student Officelle”, Leonardi selittää.
Student Office, johon Leonardi kuuluu, oli aikanaan katolinen kilta, mutta nykyään se mielletään enemmän oikeistolaiseksi kuin leimallisen katoliseksi. Se on myös maltillisin kolmesta suuresta killasta.
Vasemmistolainen opiskelijaliike Uni Si on hyvin suosittu Bolognassa. Link taas on vasemmistolaisista omaksi suuntauksekseen eriytynyt vasemmistoanarkistinen opiskelijaliike, joka sai alkunsa 1970-luvun väkivaltaisuuksissa, ”lyijyn vuosista”. Linkin taustalla on leikkauspolitiikan vastainen, anarkistinen CUA-järjestö (Collettivo Universitario Autonomo).
Opiskelijakillat järjestävät erilaisia tapahtumia ja pyrkivät vaikuttamaan yliopiston, maakunnan ja hallituksen linjoihin monissa teemoissa, kuten opiskelija-asumisessa ja kampuksien sijainnissa. Lorenzon mukaan Bolognassa esimerkiksi insinöörit eivät muodosta omia teekkarikiltojaan, vaan toimintaa tehdään kolmen ison liikkeen kautta.
”Osa liikkeistä kerää palautetta kursseista ja pyrkii auttamaan yliopistoa kehittämään hallintoaan, kun taas toiset nauttivat enemmän suorista mielenilmauksista”, hän kertoo.
Aiemmin haastattelemani vararehtori Scagliarini kertoi minulle edellisellä viikolla tapahtuneesta suuresta opiskelijoiden mielenilmauksesta, joten kysyn Leonardilta lisätietoja.
”Ah, se kirjastojuttu! Se oli Linkin tekosia”, Leonardi huokaisee. Koska olin kuullut mielenilmauksessa olleen merkittävä määrä katolisia opiskelijoita, epäilykseni heräävät.
Bolognan yliopistossa opiskeleva Lorenzo Leonardi kuuluu maltilliseen Student Officeen ja suunnittelee vaihtovuotta Ouluun.
Opiskelijapolitiikkaan painoarvoa kirveellä
Leonardi kertoo kuinka Bolognan keskusta on täynnä kirjastoja ja laboratorioita, jotka ovat kaikille avoimia joka päivä keskiyöhön asti. Laboratorioihin tarvitsee opiskelijastatuksen, mutta kirjastot ovat auki myös yliopiston ulkopuolisille.
Kyseisen kriisin keskus oli ollut ”kirjasto 36”, Via Zamboni 36:ssa sijaitseva kirjasto. Kyseessä on aivan Piazza Verdin vieressä oleva kirjasto, ja etenkin viikonloppuisin siellä oli nähty jos minkälaista meininkiä.
Linkin mielestä kirjaston kulunvalvonta oli rehtorin tukemaa fasisimia eikä sitä voinut sallia. Niinpä helmikuun lopussa pieni ryhmä Linkin toimihenkilöitä marssi kirveen kanssa kirjastoon ja hajotti kontrollipisteen.
Yliopiston rehtori Francesco Ubertini määräsi, että tähän kirjastoon tulee kulunvalvonta, jossa jokaisen kirjastoon menijän on luovutettava henkilöllisyystodistuksensa pantiksi pääsyä vastaan.
Päätös suututti Linkin, sillä kirjasto 36 oli ollut jo 1970-luvulta lähtien CUA:n kokoontumispaikka ja monikulttuuristen tapahtumien keskiössä.
”Link ei halunnut, että tulijoilta vaaditaan henkilöllisyystodistukset. Ei heillä kaikilla edes ole niitä, eivätkä kaikki heistä edes usko niihin”, Leonardi kertoo.
Linkin mielestä kyseessä oli rehtorin tukemaa fasisimia eikä sitä voinut sallia. Niinpä helmikuun lopussa pieni ryhmä Linkin toimihenkilöitä marssi kirveen kanssa kirjastoon ja hajotti kontrollipisteen.
Koska tällaista opiskelijapolitiikkaa ei hallinnossa katsottu hyvällä, rehtori sulki kirjaston. Viime viikolla rehtori ilmoitti siirtävänsä koko kirjaston pois ikiaikaiselta paikaltaan turvallisuussyistä. Link on protestoinut marsseilla tätä vastaan useita kertoja.
Samalla kun opiskelijat lukivat filosofien vallankumouksellisista ajatuksista, huumeita myytiin avoimesti kirjaston käytävillä.
”Ihmisten pitäisi ymmärtää, että rehtori asetti kulunvalvonnan turvallisuussyistä”, Leonardi painottaa. ”Link yrittää tehdä tästä kamppailun järjestäytymisoikeutta vastaan, mutta tosiasia on, että kirjasto 36 oli rikollisten pesä”, hän pamauttaa.
Samalla kun opiskelijat lukivat filosofien vallankumouksellisista ajatuksista, huumeita myytiin avoimesti kirjaston käytävillä. Alkuvuodesta erään opiskelijatytön päälle oli masturboitu kyseisessä kirjastossa. Tekijä ei jäänyt kiinni.
”Rehtori halusi lopettaa tällaisen turvattomuuden ja henkilökunnan piti saada tietää, ketä kirjastossa milläkin hetkellä oli. Tässä Student Office tukee rehtoria sataprosenttisesti”, Leonardi kertoo. Linkin mielenosoituksia oli siis vastustamassa iso joukkio myös Leonardin liikkeen aktiiveja.
Tällä hetkellä kirjasto on yhä suljettu, ja vastaavat kulunvalvonta-asemat on asennettu muihinkin kirjastoihin. ”Tämän he ovat saaneet mielenosoituksillaan aikaan!” Leonardi puuskahtaa.
On ilmeisen totta, että Bolognassa opiskeilijat ovat tottuneet olemaan aktiivisia ja osoittamaan mieltään. Toisaalta sellainen Bologna on aina ollut: opiskelijat ovat yliopiston alkuaikoina palkanneet opettajat ja sanelleet heille tiukat työehdot. Kaupungista ei saanut poistua ilman pantin jättämistä, ja palkan saattoi menettää jos ei pysynyt kiinni etukäteen tehdyssä tuntisuunnitelmassa. Bolognassa opiskelijat ovat olleet kaiken keskiössä, ilman heitä yliopistoa ei olisi ikinä syntynyt. Siksi tänäkin päivänä Bolognassa opiskelijat tuntuvat olevan ylpeitä joukkovoimastaan.
Hieman yllättäen Leonardi kertoo, että Student Office on tehnyt Linkin kanssa usein yhteistyötä, eikä heidän välillään ole juuri koskaan väkivaltaa. Loppujen lopuksi kyse on siitä, että valta kuuluu opiskelijoille ja heitä pitää kuunnella – tai seuraukset tuntee koko kaupunki nahoissaan.
Mielestäni Oulun yliopistossa harjoitettava opiskelijapolitiikka on kyllä täysin tuhnua tähän verrattuna. Toisaalta joku voisi sanoa, että olemme liian fiksuja valtaamaan katuja ja kapakoita – oli miten oli, Leonardi tulee yllättymään Ouluun saapuessaan.
Haastatteluni perusteella olin piirtänyt kuvan Bolognasta ja huomannut eroavaisuuksia kotiyliopistooni. Halusin kuitenkin vielä puhua jollekulle, jolla on kunnollista kokemusta molemmista.
Oululaiset vaihto-opiskelijat Emma Kurkinen (vasemmalla) ja Anna Peltomaa nauttivat Bolognan keväästä.
Opettajia ei kutsuta saunomaan
Anna Peltomaa ja Emma Kurkinen pyörähtävät paikalle Piazza Verdille. Ammattilaisen elkein he tilaavat suklaa-kaneli-cappuccinot ja istuvat pöytään. Hymy on herkässä auringon lämmittäessä kylmään suomalaiseen talveen tottuneita kasvoja.
”Halusimme ottaa tämän kevään itsellemme”, Kurkinen kertoo. Hän on on Peltomaan kanssa vaihdossa Bolognan yliopistossa. Molemmilla oululaisilla oli takana stressaava musiikkikasvatuksen kolmas vuosikurssi ja jotain oli tehtävä.
”Tämä oli aika spontaani päätös”, Peltomaa naurahtaa. He jättivät hakemuksensa vasta viimeisenä hakupäivänä, ja ruoanrakastaja Kurkinen ehdotti kohteeksi Bolognaa. Kiirettä ja painetta oli elämässä ollut niin paljon, että oli aika irtiotolle.
Hieman syyllisen näköisenä nuoret naiset vakuuttavat kyllä myös opiskelevansa.
”Meille vaihtareille ei tarjota kovinkaan paljon englanninkielistä opetusta, eikä italian kielitaitomme vielä ole kovin vahva”, Kurkinen tunnustaa.
”Suurin ero täällä Suomeen on vastuunkantamisessa. Täällä opinnot täytyy suorittaa paljon itsenäisemmin opintosuunnitelmista lähtien”, Peltomaa kertoo.
”Joka luennolla saattaa olla eri opettaja, mikä on toisaalta mielenkiintoista, mutta samoihin opettajiin ei oikein tutustu”, Kurkinen jatkaa. ”Lisäksi opetus on välillä hyvin kaavamaista luennointia eikä juurikaan osallista.”
”Täällä opettajat vaativat enemmän kunnioitusta, heitä pitää teititellä eikä heitä ole niin helppo lähestyä kuin Oulussa.”
Molemmat olivat toivoneet enemmän kontaktiopetusta, sillä nyt opiskelu on pitkälti oppikirjojen lukemista ja tenttimistä. ”Pidemmällä opinnoissa oleville on tarjolla enemmän opetusta ja kontaktia”, Peltomaa kertoo. Oulussa käytäntö tuntuu olevan päinvastainen.
”Opettajien kanssa on sovittava erikoisjärjestelyistä, koska me emme italiankielisissä suullisissa tenteissä pärjäisi”, Kurkinen kertoo. Tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin, mutta tilanne on aina opettajasta kiinni.
”Täällä opettajat vaativat enemmän kunnioitusta, heitä pitää teititellä eikä heitä ole niin helppo lähestyä kuin Oulussa”, Peltomaa huomauttaa. Naiset naurahtavat, että toisin kuin heidän kotioppiaineessaan, näitä opettajia tuskin kutsuttaisiin saunailtaan.
Peltomaa ja Kurkinen ensimmäisiä Bolognaan tulleita oululaisia musiikkikasvatuksen vaihto-oppilaita, joten tilanne on kaikille osapuolille uusi.
”Täällä on kyllä hyvä meininki ja kaupunki on aivan ihana, vaikka opiskelupuolella tökkisikin”, Kurkinen hymyilee. Hän on itse Oulussa toiminut vaihto-oppilaan kummina ja arvostelee bolognalaista järjestelmää kehittymättömäksi.
”Vain meidän tiedekunnassamme on ”Buddy-program”, jossa joku paikallinen opiskelija tutustuttaa käytäntöihin”, hän kertoo.
Oulussa systeemi on huomattavasti parempi. Ensimmäinen kontakti otetaan jo ennen maahan saapumista. Bolognassa vaihtareiden on itse hommattava kämpät ja palloiltava ympäriinsä ilman ohjausta jopa kolme viikkoa ennen kuin kummit aktivoituvat.
”Täällä eletään toisaalta Erasmus-kuplassa: kaikki vaihtarit hengaavat yhdessä ja pitävät toisistaan huolta”, hän lisää. Jokaisella Bolognassa opiskelevalla vaihto-oppilaalla tuntuu olevan ”Hey, this is Erasmus!”-asenne, ja vaihtoaika otetaan kokemusten kannalta.
”Spontaaniushan tässä on tärkeätä eikä täällä kukaan vahdi läsnäoloja luennoilla”, Peltomaa tunnustaa hymyillen.
Vaihtokokemus antaa on myös akateemista kotiinvietävää.
”Tässä oppii itseluottamusta ja itsenäisyyttä opintopolulle. Minusta on tullut täällä varmempi”, hän pohtii.
”Jotenkin tässä oppii myös rentoutta, ei tarvitse hampaat irvessä opiskella, vaan riittää että tekee parhaansa”, Kurkinen lisää.
Molemmat ovat oppineet priorisoimaan opintojensa eri osa-alueita. ”Reippaasti vaan työt alta pois!” Kurkinen tokaisee jämptisti.
Tutustu keväisen Bolognan tunnelmiin myös oheisella videolla.
Mutta kumpi yliopisto miellyttää enemmän, Oulu vai Bologna?
Kysymys vetää Peltomaan ja Kurkisen hetkeksi hiljaiseksi. Naisten katseet harhautuvat Piazza Verdin opiskelijaporukoihin. Kenelläkään ei ole haalareita, ja oululainen kuppikuntaisuus näyttää olevan kaukana. Täällä kaveriporukat ovat poikkitieteellisiä.
”Täällä maan ja kaupungin historia näkyy yliopistomaailmassa, ja sitä myös hyödynnetään opetuksessa”, Peltomaa sanoo. ”Mutta Oulussa on reilusti paremmat opiskelutilat ja opiskelijaruokailu”, hän jatkaa.
Bolognassa varsinaisia opiskelijaruokaloita ei ole kuin yksi, ja se on naisten kokemusten perusteella laadultaan surkea. Opiskeilijat syövät omia eväitään tai lähiravintoloiden pizzaslaisseja.
”Tässä oppii arvostamaan suomalaista, edullista ja hyvää järjestelmää”, Kurkinen toteaa.
Epäkohtiin kuuluu myös tulostamisen vaikeus. Yliopistoista ei juurikaan löydy opiskelijoiden käyttöön tulostimia, ja kaikki käyttävätkin kaupungilta löytyviä yksityisä tulostusliikkeitä.
”Kirjastoissa opiskelukin on hankalaa, kun pitää aina olla henkilöllisyystodistus mukana ja kaikki laukut sun muut pitää jättää päästäkseen sisälle”, Peltomaa kertoo.
Lopuksi kysyn heiltä, maksaisivatko lukukausimaksua tällaisesta yliopistosta. Vastaus on yksimielinen: ei.
”Täällä on vähän liian ’vahvimmat selviää’ -meininki. Kaikki on hyvin itsenäistä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa”, Kurkinen pohtii.
”Ilmaisnäytteenä tämä on erityisen hyvä kokemus, mutta vaikea kuvitella maksavani tästä 1500–3000 euroa per lukukausi. Kyllä suomalaista maksutonta koulutusta on vain ihailtava”, Peltomaa tiivistää.
Opiskelijat kokoontuvat aukioille keskustelemaan sekä opinnoista että elämästä.
Tämä kaupunki kuuluu opiskelijoille
Liityn naisten seuraan heidän suunnatessaan kohti Bolognan yöelämää. Opiskelijoita on kaikkialla ja kaupungin katetut kadut kuhisevat elämää.
Bolognaa kutsutaan pylväskäytävien kaupungiksi, sillä keskusta on niitä pullollaan. Yliopiston opiskelijamäärien kasvaessa kaupunkilaiset laajensivat talojaan kaduille, jotta saivat lisää vuokra-asuntoja. Katujen piti silti pysyä tarpeeksi leveinä, joten talot kasvoivatkin pylväskäytävien ylle.
Halvasta viinistä ja oluesta humaltuessani ymmärrän, että Bolognan yliopisto on nimenomaan opiskelijoiden yliopisto. Kaikki lähtee opiskelijan aktiivisuudesta: kädestä ei pidetä, on toimittava itsenäisesti. Bolognassa opiskelijat pidättävät oikeuden vaikuttaa asioihin suorilla mielenosoituksilla eivätkä tunnu innostuvan parlamentaristisesta vaikutuksesta kuten pohjoismaiset kollegansa.
Ehkäpä yliopiston hallinnolle on vain hyvä, että opiskelijat haluavat tehdä itse, sillä opettajilla on aikaa tutkimukselle ja yliopisto pitää huolen työrauhasta. Opiskelijoiden into saadaan suunnattua kaduille, eikä esimerkiksi kabinetteihin, jossa se voisi hallinnollisessa mielessä olla tehokkaampaa.
Opiskelijat eivät kai koskaan ole heränneet vaatimaan ryhmätyöskentelytiloja, tulostuspisteitä tai edullista opiskeluruokailua. Aktiivit tuntuvat keskittyvän keskenään nahisteluun eivätkä ymmärrä, missä ratkaisut tehdään. Jos tämän potentiaalienergian valjastaisi, sillä voisi rakentaa utopian. Onhan varmasti voimaannuttavaa marssia ja heiluttaa lippuja ja viirejä.
Itse yliopisto on ihailtava toimija yhteiskunnallisessa mielessä. Kaikki Italiassa tuntevat Bolognan yliopiston ja sen tekemän tutkimuksen ja työn. Alueen teollisuus on hyvin mukana koulutusohjelmissa: bolognalainen Lamborghini on tänä keväänä aloittanut koulutusohjelman, jossa insinööriopiskelijat pääsevät kuuluisalle autotehtaalle harjoitteluun valmistamaan moottoreita.
Bologna on hyvin vasemmistolainen kaupunki, ja se näkyy myös yliopistolla.
Oulussa opiskelijasta pidetään huolta
Mutta Oulu on silti kova. Meillä opiskelijasta pidetään huoli, ketään ei haluta menettää. Olemme suorastaan liikuttavan empaattisia opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtiessamme.
Bolognaan verrattuna Oulun yliopisto ei ole opiskelijoiden yliopisto. Se on opettajien yliopisto.
Lehtorimme joustavat ja joustavat. Kynnykset eivät ole korkeat, jokaiselle löytyy tarvittaessa erityisjärjestelyt tentteihin ja luennoille. Opiskelijat tunnetaan nimeltä ja jollei opintosuorituksia tule, heistä oikeasti huolestutaan. Ohjausta saadaan käytännössä aina, kun sitä tarvitsevat. Tämä on vähentänyt oululaisen opiskelijan itsenäisyyttä ja puolestaan nostanut opettajan työmäärää.
Missä on tunteen palo, missä protestit ja graffitit?
Oululaiset maisterit eivät ole niin tutkijahenkisiä ja ärhäkköjä kuin bolognalaiset kollegansa, mutta osaavat kuunnella ja pyytää neuvoja. Se on yllättävän tärkeää, etenkin poliittista uraa harkitseville.
Oulussa opiskelijat harvoin marssivat missään, paitsi haalarit päällä. Aktiivinen ylioppilaskunta on hionut vaikuttamisen niin näkymättömäksi ja tehokkaaksi, että mielenilmauksille on varsin harvoin tarvetta. Sen haittapuolena on toiminnan armoton tylsyys valiokuntineen ja toimihenkilöineen. Missä on tunteen palo, missä protestit ja graffitit?
Ehkäpä voidaan sanoa, että Oulun yliopisto ei ole opiskelijapolitiikassaan jämähtänyt 1970-luvulle. Opiskelijat eivät ole rakentaneet tätä taloa, ja siksi heitä on helpompaa opettaa ja rakastaa. Onneksi jossain vaiheessa yliopistolaitoksemme historiassa opiskelija ymmärrettiin resurssina, joka kannattaa hyödyntää. Tämä tarkoittaa, että kannattaa vetää jokainen maisterimankelin läpi, se on pienelle maalle hyväksi.
Yöuneni jäävät vähiin kun metsästän aamuneljältä taksia kohti lentokenttää. Taksikuski puhuu heikosti englantia ja minä vielä heikommin italiaa, mutta juttelemme Bolognasta. Hän on ylpeä yliopistostaan.
Koska grönlantilaiseen kulttuuriin kuuluu spontaanius ja vieraanvaraisuus, kaikki uudet ja mielenkiintoiset ihmiset saavat usein kutsun tapahtumiin ja perheillallisille. Uudet tuttavuudet ja uuteen ympäristöön heittäytyminen helpottivat suomalaisen vaihto-opiskelijan Annaliina Koskisen kulttuurishokkia. "Pelkäsin aluksi että turrun tähän ympäristöön enkä enää huomaa nauttia siitä, mutta vieläkin joka aamu ajattelen että ‘voi vitsi, olen Nuukissa!’”
Pipo pyrkii karkaamaan hyisen tuulenpuuskan mukana ja petollinen jää tuiskulumen alla houkuttelee maata kohti. Aurattujen lumikasojen keskeltä pilkottaa arkisen harmaa kivisen kerrostalon nurkka, sen takaa vielä seitsemän muuta samanlaista.
Mutta kun aurinko pilkahtaa esiin pilven takaa niin täytyy todeta että ei, ei kyseessä olekaan Oulu.
Pilvet väistyvät ja paljastavat teräväpiirteisen, henkeäsalpaavan kauniin Sermitsiaq-vuoren, joka hallitsee näkymää kirkkaan sinisten ja punaisten puutalojen taustalla.
Rannalla arktinen auringonvalo heijastuu kimaltelevasta, melkein trooppisen turkoosista merivedestä ja toisella puolen vuonoa keikkuu pieniä jäävuoria.
Kyseessä onkin siis Nuuk, Grönlannin pääkaupunki maailman suurimman saaren länsirannalla.
On Oululla ja Nuukilla myös jotain yhteistä.
Vaikka kaupunkien välissä onkin sivusuunnassa matkaa noin 3500 kilometriä, kaupungit ovat kuitenkin melkein samalla leveysasteella – eli himppusen pohjoisen napapiirin alapuolella.
Molemmista kaupungeista löytyy myös yliopisto, opiskelijoita ja siten myös varsin arkista opiskelijaelämää.
”Uskomatonta, olen oikeasti Grönlannissa!”
“Päädyin Grönlantiin oikeastaan sattumalta”, 24-vuotias akvaattisia tieteitä Helsingin yliopistossa opiskeleva Annaliina Koskinen kertoo.
Hän on nyt neljättä kuukautta Nuukissa vaihto-oppilaana.
Oikeastaan hän halusi vaihtoon Huippuvuorille Svalbardiin, mutta se peruuntui viime hetkellä. Koska opiskelu arktisilla alueilla kiinnosti, hän päätti kysellä vaihto-opiskelupaikkaa vielä Grönlannista.
Vaikka hakuajat olivat jo menneet umpeen, paikka Nuukin yliopistosta löytyi kuitenkin kysymällä ja Annaliina lensi Grönlantiin helmikuun puolivälissä.
Nuukin lentokenttä on pieni, joten kaikki lennot menevät Kangerlussuaqin lentokentän kautta. Isompien reittikoneiden on helpompi laskeutua sinne vaikka itse Kangerlussuaq onkin vain noin viidensadan ihmisen asutuskeskus.
“Tuntui ihan mielettömältä kun laskeuduimme Kangerlussuaqin lentokentälle. Jatkolento oli kuusi tuntia myöhässä, joten lähdin kävelylle. Aurinko paistoi, pakkasta oli 30 astetta ja tuntui ihan uskomattomalta että olen oikeasti Grönlannissa!”
Epävakaasta säästään tunnettu Nuuk sattui olemaan aurinkoinen kun Annaliina lopulta sinne pääsi.
”Kävelimme viikonlopun ympäri kaupunkia toisten vaihtareiden kanssa ja yritimme tutustua paikkaan. Luonto ja maisemat ovat ihan uskomattomat täällä. Pelkäsin aluksi että turrun tähän ympäristöön enkä enää huomaa nauttia siitä, mutta vieläkin joka aamu ajattelen että ‘voi vitsi, olen Nuukissa!’” Annaliina nauraa.
Air Greenlandin 37-paikkainen DASH-8-200-mallin lentokone Kangerlussuaqin lentokentällä, valmiina suuntaamaan Nuukiin.
Grönlannin hallituksen alaisuudessa toimivan instituutin tehtävänä on tutkia ja seurata arktista luontoa sekä toimia Grönlannin hallituksen neuvonantajana niin ympäristöön kuin ilmastoonkin liittyvissä asioissa.
Instituutin tärkein tehtävä on tutkia monimuotoista luontoa sekä kehittää ja tukea ympäristöä säästäviä keinoja säilyttää grönlantilaisten perinteiset elinkeinot kuten kalastus ja metsästys.
Vaikka instituutti ei varsinainen korkeakoulu olekaan, se järjestää opintoja yhteistyössä tanskalaisen Århusin yliopiston kanssa. Englanniksi järjestettävät kurssit keskittyvät tutkimaan arktisen alueen ja erityisesti Grönlannin luontoa, eläimiä ja ilmastoa. Tarjolla on myös turvallisuuskurssi, joka opastaa kenttätöihin arktisissa olosuhteissa.
“En oikein osaa sanoa eroaako opiskelu täällä paljon opiskelusta Suomessa,” Annaliina miettii. “Arktinen lukukausi -opinto-ohjelma on aika uusi ja hakee vielä muotoaan.”
Opiskelutahti vaihtelee viikoittain, sillä suurin osa opettajista on tanskalaisia ja moni tulee Århusin yliopistosta Tanskasta. Opiskelua saattaa olla myös viikonloppuisin, jotta opettajien aika käytettäisiin tehokkaasti. Sen vastapainoksi välillä on taas helpompia viikkoja jolloin läsnäoloa opinnoissa ei vaadita ollenkaan ja opiskelut suoritetaan kirjoitustehtävillä ja tenttimällä.
“Se oli myös uusi juttu minulle että tentit täällä ovat suullisia. Se taitaa olla Tanskassa yleinen käytäntö,” Annaliina jatkaa.
Loppujen lopuksi suurin muutos on ollut oppimisympäristö.
Arktisen meren ja jäätiköiden tutkiminen eroaa auttamatta Itämerestä, joka on suomalaiselle meribiologian opiskelijalle läheisin tuttavuus.
“Kurssien kenttäosiot ovat tietenkin aivan erilaisia kuin Suomessa. Olemme käyneet muun muassa jäätiköllä ottamassa näytteitä ja pian lähdemme yhdeksän päivän risteilylle, jossa kierrämme vuonoja ja menemme myös avomerelle. Se tulee olemaan tosi ainutlaatuinen retki!”
Grönlannin Luontoinstituutissa vaihto-opintojaan suorittava Annaliina Koskinen on ollut erittäin tyytyväinen arktiseen seikkailuunsa.
Elämää kulttuurien sekamelskassa
Kurssit ovat suurimmaksi osaksi Luontoinstituutilla, jossa kaikki opiskelijat ovat vaihto-oppilaita.
“Onneksi meillä on myös muutama yhteinen kurssi Nuukin yliopiston kanssa, esimerkiksi kalastus- ja metsästyskurssi, jossa pääsin tapaamaan paikallisia opiskelijoita,” Annaliina kertoo.
Grönlantilaiseen kulttuuriin kuuluu spontaanius ja vieraanvaraisuus, joten tapahtumiin, kahville ja perhe-illallisille kutsutaan usein kaikki uudet ja mielenkiintoiset ihmiset vaihtamaan kuulumisia.
Uudet tuttavuudet ja uuteen ympäristöön heittäytyminen helpottavat kulttuurishokkia.
“Kommunikointi oli alussa hieman haastavaa kun en osaa tanskaa enkä grönlantia.” Annaliina kertoo.
“Kruunu valuuttana on myös hankala euroon tottuneelle, koska siihen ei ole mitään kovin helppoa muistisääntöä.”
Vaihto-opiskelijat lyöttäytyivät kuitenkin nopeasti yhteen ja käännösapua – niin kielen kuin valuutankin kohdalla – sai tanskalaisilta opiskelijoilta.
Nuukin tavaramerkiksi ovat muodostuneet värikkäät puutalot sekä taustalla häämöttävä Sermitsiaq-vuori.
Kajakkipooloa ja paikallista polkkaa
Vaihto-opiskelijoilla on tapana uusissa kaupungeissa luoda oma pieni yhteisönsä. Näin on käynyt myös Nuukissa.
Tämän kevään vaihto-opiskelijat tutustuivat toisiinsa sähköpostilistan kautta ja ovat muodostaneet tiiviin porukan, jonka mukana liikkuu satunnaisesti myös muita Nuukissa vierailevia ulkomaalaisia.
Iso osa vaihto-oppilaista tulee Tanskasta, mutta joukosta löytyy muun muassa myös saksalainen ja indonesialainen opiskelija.
Instituutin vaihto-opiskelijoilla ei ole virallisesti opiskelujen ulkopuolista ohjelmaa, mutta he ovat tehneet yhteisen Facebook-ryhmän, jossa jaetaan tietoa paikallisista harrastuksista ja tapahtumista ja sovitaan tapaamisia vaikka rannalle tai elokuviin.
“Vaihtareiden kanssa päädyimme esimerkiksi kokeilemaan kajakkipooloa Nuukin uimahallissa Malikissa. Ja olemme myös käyneet paikallisten polkkaryhmässä tanssimassa!”
Annaliina on pitkäaikainen swing-tanssin harrastaja. Kun mahdollisuus tarjoutui polkan kokeilemiseen Grönlannissa, siihen oli pakko tarttua.
“Pölähdimme eräänä iltana polkkaporukan sekaan, suurin osa heistä on eläkeikäisiä ja kyllä meitä katsottiin aika pitkään! Mutta sitten meille näytettiin kädestä pitäen mitä tehdä.”
Paikalliseen kulttuuriin Annaliina on tutustunut myös museoiden ja elokuvien kautta. Hän on käynyt esimerkiksi testaamassa grönlantilaista rumputanssia ryhmässä joka jakaa perinnettä eteenpäin ja on ehtinyt testailla miekkailuakin.
Nuukin kulttuurikeskus Katuaq näyttää elokuvia ja erityisesti pohjois-kanadalainen dokumentti Angry Inuk jäi mieleen. Dokumentti kertoo siitä, miten hylkeenpyynnin kielto on vaikuttanut hyvin negatiivisesti inuiittien elannon hankintaan ja elämäntyyliin.
“Se avarsi mieltä ja sai ajattelemaan hylkeen metsästyksestä ihan uudella tavalla. On ollut mahtavaa tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin. Vaikka tämä onkin vähän sellaista kulttuurisekamelskaa täällä paikallisten ja vaihtareiden seassa, olen oppinut ja kokenut tosi paljon uutta.”
Nuukin vaihto-opiskelijoiden joukosta löytyy muun muassa ekoturismia opiskeleva indonesialainen Susan Stephanie The, jonka kanssa Annaliina Koskinen kokeili Grönlannin perinteistä rumputanssia.
Luvassa vain tutkimusasema, mursuja ja rekikoiria
Annaliinan opiskelu Nuukissa päättyy kesäkuun puolivälissä, mutta matka ei kuitenkaan vie vielä takaisin Suomeen.
Ensin hän lähtee tutustumaan Islantiin poikaystävänsä kanssa, ja palaa sitten takaisin Grönlantiin. Hänen toiveenaan on matkustaa Koillis-Grönlantiin kokoamaan aineistoa gradua varten.
Heinäkuussa Koillis-Grönlannin kansallispuistossa vietetään vielä yötöntä yötä ja asukkaat koostuvat lähinnä tutkijoista.
“Siellä ei kuulemma ole muuta kuin tutkimusasema, mursuja ja rekikoiria,” Annaliina nauraa. “Mutta silti odotan sitä innolla!”
Arktisilla alueilla matkustaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, joten Annaliina vielä odottelee lopullista tietoa matkan onnistumisesta.
Entä mitä Annaliina tulee kaipaamaan eniten Nuukissa?
“Luontoa varmasti ja myös polkkaa!” Häntä naurattaa.
“Sitä psykedeelistä karnevaalimusiikkia ehkä en ikävöi mutta tanssijat olivat tosi mukavia ja tunnelma lämmin.”
Annaliina Koskinen kuvaa jäävuoria, jotka ajelehtivat Narsap Sermia -jäätiköltä Nuukin rannoille.
Lähtisinkö vaihtoon Grönlantiin?
>> Oulun yliopisto on osa Arktista yliopistoa, joka on kansainvälinen arktiseen tutkimukseen ja koulutukseen liittyvä yhteistyöverkosto. Myös Nuukissa toimiva Grönlannin Luontoinstituutti on osa Arktista yliopistoa.
>> Vaihtoon lähdetään useimmiten erilaisten vaihto-ohjelmien, kuten esimerkiksi Nordplus-verkoston tai Erasmuksen kautta. Monella tiedekunnalla tai opinto-ohjelmalla on oma vaihtoverkostonsa maailmalla.
>> Vaihto-opiskelijan on mahdollista saada korotettua opinto- ja asumistukea vaihdon ajalle sekä opintolainaa.
>> Usein voi saada myös erilaisia vaihto-opiskeluapurahoja, joiden määrä ja kesto riippuvat kohteesta ja vaihto-ohjelmasta.
>> Jos kiinnostuit vaihto-opiskelusta, ota yhteyttä oman tiedekuntasi tai opinto-ohjelmasi kv-koordinaattoriin.
>> Oulun yliopistolta löytyy myös vaihto-opiskelun yleisneuvontaa Telluksesta tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 10-12. Tutustu myös yliopiston kokoamaan vaihto-opiskelijan checklistiin.
Julkaistu
SHARE
Inkeri Jäntti
Oululainen valokuvaaja ja tuottaja, joka ottaa kaiken liian vakavasti ja haluaisi nukkua enemmän. Tykkää kissoista, suklaasta ja supersankareista. Instagram: @inkerija.
Mul on vuodessa vaan yksi kesäloma, kuului Paula Vesalan laulu mökkiradioista vuosi sitten.
Ai vaan yksi kesäloma? Yliopiston luentosaleja kuluttavalla nuorella aikuisella ei ole välttämättä yhtäkään. Siksi rehvakkaan lomailun ilosanomaa levittävä Vesalan biisi kääntää veistä kesätyötä painavan opiskelijan vapaudenkaipuisessa haavassa.
Lukiosta yliopistoon siirryttyäni vuodenkierto muuttui. Kevätkuukaudet eivät enää täyttyneet huumaavan kouluttomuuden ja valoisien öiden odotuksesta. Aloin pelätä kesää jo tammikuussa. Mistä saisin kesätöitä? Miten maksaisin vuokran?
Fuksina huomasin, että kampus rupesi autioitumaan huhtikuusta lähtien, kun ihmiset katosivat tienaamaan. Ikävöin kouluaikojen päättäjäisiä, todistuksen saamista ja selvää siirtymää vapaalle.
Miksei opiskelijallakin olisi oikeus pakerruksen jälkeiseen lepoon?
Olen kuullut sankaritarinoita yliopisto-opiskelijoista, jotka lukuvuoden aikana tekevät osa-aikatyötä ja viettävät kesäkuukaudet kokopäivätyössä. Syinä raatamiseen ovat taloudellisen toimeentulon takaaminen ja pelko siitä, että kesätyötön aukko CV:ssä on kuilu tulevan työttömyyden ikeeseen.
YTHS:n selvityksen mukaan vuonna 2016 noin kolmannes yliopisto-opiskelijoista oli kokopäivätöissä vähintään neljä kuukautta. Useimmilla tämä tarkoittanee kesätyötä. Jos oletuksena on, että vuoden loput kahdeksan kuukautta kuluvat opintoihin, veikkaisin, että superpuurtajilla palautuminen jää puolitiehen.
Mikäli kesätyötä ei saa napattua, opiskelijan vaihtoehtona on lukea kesätentteihin kirjaston uumenissa opintotuen toivossa. Rehellinen palautuminen ei näytä olevan opiskelijan elämässä mahdollista.
Työssäkäyvillä on vuosilomansa. Kuinkahan moni heistä suostuisi siihen, että nuo neljä viikkoa pitäisi käyttää täydennyskoulutukseen? Opiskelijoilta odotetaan, että he jaksavat lukuvuoden jälkeen lisätä osaamistaan palkkatöissä.
Kokonaan tai osittain työtön kesä vaatii selityksiä, koska työteliään opiskelijan ihanne on edelleen vallassa. Oman loman ottaminen kysyy uskallusta, pokkaa ja säästöjä sukanvarressa.
Kun olin fuksivuoden jälkeen oivaltanut pelin hengen, ajattelin, että töitä on tehtävä opiskelujen lomassa ja kesät läpeensä. Kokeilin kaavaa, mutta lopulta uuvuin. Työ rupesi tuntumaan vastenmieliseltä ja luulin, ettei minusta edes olisi kokopäivätyöhön.
Kuudennen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä olin kuukauden päivät tekemättä mitään. Seitsemännen kesän pyhitin gradulle.
Jos joskus työpaikkaa hakiessani löysäilyt herättävät ihmetystä, vastaan, että kesätuulessa raikastuneet aivot ovat tehokkaammat kuin lepäämättömällä suorittajalla.
Maallistuneet nuoret aikuiset näyttävät olevan kiinni luterilaisessa laiskan syyllisyydessä. Ellei ahkeroitsijoita kannusteta pysähtymään, he voivat ennen pitkää uupua kuin työ- ja oikeusministerimme kahden salkkunsa puristukseen.
Aivotutkija Minna Huotilainensanoo, että palautuminen on uusi työelämätaito.
