Yliopistojen rahoitusmallia viilataan ensi vuodesta alkaen. Yliopistoille vuosittain jaettavasta 1,6 miljardin euron potista jaetaan vuoden 2017 alusta alkaen entistä enemmän strategiaperusteiseen rahoitukseen suoran tutkimus- ja koulutusrahoituksen kustannuksella. Yliopistojen rahoitusmallissa koulutukselle jaetaan tällä hetkellä 41 prosenttia ja tutkimukselle 34 prosenttia koko kakusta, mutta ensi vuoden alusta koulutus saa 39 prosenttia ja tutkimus 33 prosenttia rahoituksesta. Muiden […]
Yliopistojen rahoitusmallia viilataan ensi vuodesta alkaen. Yliopistoille vuosittain jaettavasta 1,6 miljardin euron potista jaetaan vuoden 2017 alusta alkaen entistä enemmän strategiaperusteiseen rahoitukseen suoran tutkimus- ja koulutusrahoituksen kustannuksella.
Yliopistojen rahoitusmallissa koulutukselle jaetaan tällä hetkellä 41 prosenttia ja tutkimukselle 34 prosenttia koko kakusta, mutta ensi vuoden alusta koulutus saa 39 prosenttia ja tutkimus 33 prosenttia rahoituksesta. Muiden koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteiden rahoitusosuus nousee puolestaan merkittävästi: 25 prosentista 28 prosenttiin.
Mistä yleisistä lähtökohdista käsin Oulun yliopisto päättää sisäisestä rahanjaostaan, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki?
”Oulun yliopiston hallitus on linjannut, että olemme tiedekorkeakoulu, joka menestyy kansainvälisesti tutkimuksessa. Sitä kohti on menty ja viime vuonna esimerkiksi julkaisujen määrä nousi 15 prosenttia.
Mielestäni rahanjakomallimme on kannustava, oikeudenmukainen ja läpinäkyvä. Oikeudenmukainen ja kannustava se on sillä tavalla, että siinä palkitaan tuloksen mukaan. Läpinäkyvä se on niin, että kerromme, miten rahat jakautuvat minnekin.”
Onko oikein, että yliopiston johto vaikuttaa valtiolta tulevan rahan suuntaamiseen?
”Jotenkin rahat on ohjattava käyttöön. Ja rahoitus on ainoa tapa, jolla me voimme ohjata toimintaa hallituksen vahvistaman strategian suuntaan. Emme me yliopiston johdosta tietenkään osaa sanoa professoreille tai tutkijoilla että, tehkää niin tai tehkää näin, vaan he ovat asiantuntijoita kukin omalla alallaan.”
Valtion rahanjakomallissa koulutuksen rahoitusta supistetaan prosentuaalisesti eniten. Näkyykö tämä Oulussa opetuksen laadun huononemisena?
”Koulutuksen rahoituksessa on tärkeää huomata, että huomioimme, että eri alojen opetuksen järjestäminen voi kovastikin vaihdella kustannuksiltaan. Meidän täytyy kaikissa tapauksissa varmistaa, että opetukseen löytyy tarvittavat rahat. Ja sen myös varmistamme. Rahoitusmallin kulmakivi on se, että tiedekunnissa koulutus resursoidaan ensimmäisenä.
Ei-tieteellisten julkaisujen rahoitus muuttuu Oulussa radikaalisti. Miksi?
”Meillä on jostain syystä ollut tapa, jossa 4 prosenttia yliopiston mallilla jakamasta rahoituksesta on mennyt ei-tieteellisille julkaisuille riippumatta siitä, että kuinka paljon rahaa niiden perusteella on saatu. Olemme katsoneet, että se ei ole perusteltua. Emme kuitenkaan halua luopua ei-tieteellisten julkaisujen rahoituksesta, koska joillakin tieteenaloilla osa vaikuttavuudesta syntyy niiden kautta.”
Tarkoitatko erityisesti humanistista tiedekuntaa?
”Kyllä, humanistinen tiedekunta ja kasvatustieteen tiedekunta ovat saaneet tuosta potista suurimman osan.”
Tätä päätöstä ja sen aiheuttamaa kehitystä on kritisoitu kovin sanoin. Esimerkiksi sosiologian professori Vesa Puuronen kommentoi Kalevaan (7.10.) kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa, että teknisiä aloja suositaan rahanjaossa törkeästi esimerkiksi humanistisen alan kustannuksella. Miten vastaatte kritiikkiin?
”Mielestäni käytäntö jakaa neljä prosenttia ei-tieteellisille julkaisuille on ollut epäoikeudenmukaista, suorastaan virhe. Uusitussa mallissa ei mitenkään suosita teknisiä aloja, eikä mitään tiedekuntaa jätetä pulaan. Rahoitamme muutoksessa kohtuuttomasti hävinneitä strategisella kehittymisrahoituksella vaikeiden aikojen yli. Puurosen kirjoitus oli faktoiltaan virheellinen. Ehkä sillä yritettiin jotenkin painostaa johtoa.”
Oulun yliopistosta valmistuu vuosittain 1300 eri alan asiantuntijaa, mutta miten opinnot valmistavat työelämän haasteisiin ja tulevan ammatin vastuisiin? Kysyimme kolmen eri alan opiskelijalta, mitä he ajattelevat vastuukysymyksistä.
Lääkärin vastuu potilaistaan on suuri. Neljännen vuoden lääketieteen opiskelija Abdirisak Ahmed ei silti koe vastuuta pelottavana.
”Ehkä vastuu konkretisoituu ensi keväänä, kun tuleva työpaikka selviää. Työtehtävät voivat olla hyvin erilaisia työpaikasta riippuen”, Ahmed miettii.
Neljännen vuoden opintojen jälkeen lääketieteen opiskelija voi työskennellä terveyskeskuksen vuodeosastolla tai erikoissairaanhoidossa. Työpaikan on järjestettävä opiskelijalle ohjausta ja esimerkiksi päivystystehtävissä opiskelijalla on oltava vanhemman kollegan tuki.
”Nykyään lääkäriopiskelijoille on olemassa paremmin turvaverkkoja, eikä kandien tarvitse päivystää yksin”, Ahmed kertoo.
Oulun lääketieteellisen killan koulutuspoliittisena vastaavana toimiva Ahmed kokee opiskelijoiden tuntevan vastuunsa hyvin. Opinnoissa puhutaan ammatin eettisistä periaatteista paljon.
”Lääkärin ammattiin kasvu -opinnot kulkevat mukana läpi opiskeluiden. Potilaan kohtaamista, lääkärin vuorovaikutustaitoja ja etiikkaa käsitellään opintojen eri vaiheissa.”
Vastuuta käydään läpi myös eri oppiaineiden opetuksen yhteydessä. Esimerkiksi psykiatrian opinnoissa puhutaan pakkohoitolähetteiden tekemisestä ja virkamiesaseman käytöstä. Opiskelijan on osattava määritellä, koska on perusteita lähettää potilas tahdosta riippumattomaan hoitoon tai miten toimia psykoottisen tai itsemurhavaarassa olevan potilaan kanssa.
Lait on tunnettava
Tärkeimpiin lääkärin työtä määrittäviin lakeihin kuuluu laki potilaan asemasta ja oikeuksista.
”Potilaan hoito on toteutettava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa ja hänellä on myös oikeus kieltäytyä hoidosta. Lääkärin vastuulla on kuitenkin arvioida humalaisen, alaikäisen tai mielenterveyspotilaan kohdalla, onko hän kykenevä tekemään päätöksiä hoitoaan koskien”, Ahmed toteaa.
Lääkärillä on myös vastuu tehdä ilmoitus esimerkiksi pahoinpitelyistä ja lastensuojelutapauksista. Näihin tilanteisiin opiskelijoita valmistetaan yhdessä poliisin ja muiden viranomaisten kanssa järjestettävissä seminaareissa.
Muutoin salassapitovelvollisuus on melko ehdoton ja tätä painotetaan opinnoissa paljon.
”Työssä joutuu kuitenkin puhumaan paljon puhelimessa potilaiden asioista tai keskustelemaan osastolla potilaan kanssa, jolloin joku muukin saattaa olla kuulemassa”, Ahmed miettii salassapidon toteutumista käytännössä.
Potilaskontaktit tärkeitä
Opetuksen ryhmäkoot ovat kasvaneet lääketieteellisissä tiedekunnissa koulutukseen kohdistuneiden säästöjen myötä. Tästä johtuen opiskelijat eivät välttämättä saa yhtä paljon potilaskontakteja opintojensa aikana kuin aiemmin.
Ahmed toteaa lääkärinammatin olevan ennen kaikkea kisälliammatti, jossa oppiminen tapahtuu tekemällä ja potilaiden kanssa työskentelemällä. Ryhmäkokojen kasvu on herättänyt keskustelua myös esimerkiksi Nuorten lääkärien yhdistyksessä ja Lääkäriliitossa, jotka toimivat lääkärikunnan edunvalvojina.
”Nuori lääkäri voi tehdä työssään vääriä päätöksiä tai lähettää potilaan turhiin jatkotutkimuksiin tai erikoissairaanhoitoon, jos hänellä ei ole tarpeeksi kokemusta potilastyöstä. Tällöin säästöjen sijaan syntyy lisää kuluja.”
Lääkäri on kuitenkin viime kädessä vastuussa tekemistään päätöksistä. Esimerkiksi jatkuvassa kiireessä työskentelevä terveyskeskuslääkäri vastaa itse virheistään.
”Käsittääkseni aika harvoin organisaatio joutuu vastuuseen hoitovirheistä”, Ahmed kertoo.
”Opettajan vastuu on lisääntynyt”
Viidettä vuotta taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajan koulutuksessa opiskeleva Milla Laakkonen nauraa kuulleensa, että sijaisen tavoitteet ovat tärkeysjärjestyksessä: oppilaat säilyvät vahingoittumattomina, sijainen itse selviää hengissä ja oppilaat ehkä oppivatkin vielä jotain.
Kärjistetty esimerkki, mutta kertoo jotain opettajan suuresta vastuusta. Opettajan on huolehdittava paitsi opetussuunnitelman noudattamisesta ja oppilaiden edistymisestä, myös oppilaidensa turvallisuudesta.
Sijaisena joutuu koululuokkaan monesti kylmiltään. Sijaisia tarvitaan usein lyhyillä varoitusajoilla, eikä uuteen kouluun mennessään välttämättä ehdi tutustumaan koulun omiin käytäntöihin ja ohjeisiin ennen opetuksen alkua.
”Muilta työntekijöiltä saa kyllä neuvoja tarvittaessa”, Laakkonen kertoo omista kokemuksistaan sijaisena.
Aina vastuukysymykset eivät ole täysin yksiselitteisiä. Opettaja ei saisi esimerkiksi päästää oppilaita valvonnastaan oppitunnin aikana, eli vaikkapa tekemään ryhmätöitä luokkahuoneen ulkopuolelle.
Luokanopettajaopiskelija Milla Laakkonen toteaa koulun vastuun lasten kasvattamisessa kasvaneen.
”Jos päästän oppilaat ruokatunnille muutamaa minuuttia aiemmin ja joku kaatuu ja teloo itsensä matkalla ruokalaan, onko vastuu loukkaantumisesta minulla?”, Laakkonen mainitsee esimerkin.
Hänen mielestään myös raja koulun ja kodin vastuun välillä on hämärtynyt. Opettaja viettää lasten kanssa ison osan päivästä, ja vanhemmat saattavat siirtää osan kasvatusvastuusta kouluille. Perusasioiden, kuten käytöstapojen, pitäisi kuitenkin lähteä aina kotoa.
”Vaikka vastuu mielellään sysättäisiin opettajalle, eivät vanhemmat välttämättä hyväksy opettajan päätöksiä. Toki vanhemmissa on eroja ja osa osallistuu todella aktiivisesti lapsen koulunkäyntiin”, Laakkonen miettii.
Suurille linjoille tarvetta
Luokanopettaja- ja varhaiskasvatuksen opiskelijoiden koulutukseen kuuluu neljäntenä tai viidentenä lukuvuotena Opetushallinnon perusteet -kurssi, jolla käsitellään työhön liittyvää lainsäädäntöä.
Laakkosen mielestä näitä asioita olisi hyvä käsitellä jo aiemmin, sillä esimerkiksi hän itse on tehnyt opettajansijaisuuksia ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien.
”Laki- ja vastuuasioita olisi hyvä ripotella opintojen varrelle yhden kokonaisuuden sijaan. Niitä kyllä sivutaan eri yhteyksissä, mutta suuria linjoja olisi hyvä käsitellä enemmän”, hän pohtii.
Harjoitteluissa opiskelijan tukena on ohjaava opettaja, joka viime kädessä vastaa opetuksen sujuvuudesta.
”Harjoitteluissa keskitytään oppituntien pitoon ja suunnitteluun, mutta aika vähän puhutaan esimerkiksi yhteydenpidosta kotien kanssa”, Laakkonen kertoo.
Opinnoissa on myös paljon teoriaa, joka ei välttämättä kohtaa käytännön koulutyöskentelyn kanssa. Laakkonen toteaa opintojen antavan ennen kaikkea suuntaviivat opettajuuteen.
Laakkonen myöntää tulevan ammatin vastuun mietityttävän. Suuressa opetusryhmässä oppimisvaikeuksien tai kiusaamisen huomaaminen voi olla haastavaa. Lapset voivat oireilla hyvin eri tavoin, eikä opettaja välttämättä huomaa kaikkea.
”Vastuu on kuitenkin aika pitkälti opettajalla, vaikka ei koskaan näkisi kiusaamista.”
Uudessa opetussuunnitelmassa painotetaan tekemisen ja kokemisen kautta oppimista, mutta käytännössä resurssit sanelevat miten paljon opettaja voi tehdä. Esimerkiksi vierailu pyöräilymatkan päässä olevaan kohteeseen vaatii järjestelemistä.
”En välttämättä yksin lähtisi tutustumaan ison ryhmän kanssa koulun ulkopuolelle, eikä se varmaan olisi sallittuakaan. Kouluympäristön pitäisi olla nykyään todella suojattu ja voi miettiä, suojellaanko lapsia välillä liikaakin”, hän toteaa.
”Vastuu ympäristöstä on itsestään selvää”
Ensimmäisen vuoden kaivos- ja rikastustekniikan opiskelija Jussi Heikkilä toteaa kaivostoiminnan vastuiden olevan kuin kolmijalkainen pöytä, josta yhtään jalkaa ei voi ottaa pois. Toiminnan on oltava taloudellisesti kannattavaa, mutta ympäristön kannalta kestävää. Kaivosyhtiöllä on myös sosiaalista vastuuta ympäröivää yhteisöä kohtaan.
”Ympäristölupien noudattaminen on yrityksen vastuulla ja ne asiat on oltava kunnossa jo kaivosta perustettaessa. Ympäristöasiat eivät ole erillään muusta toiminnasta, vaan ne ovat itsestään selvä osa sitä”, Heikkilä sanoo.
Yritykset vastaavat myös kaivoksen jälkihoidosta ja seurannasta. Kaivoksen kannattavuus ja jälkihoidon kustannukset lasketaan jo etukäteen. Esimerkiksi avolouhokset ja rikastushiekka-alueet maisemoidaan kaivostoiminnan loputtua. Aina näin ei ole ollut, ja louhoksia on aikoinaan jätetty niille sijoilleen toiminnan päätyttyä.
Suomessa kaivosyhtiöiden toimintaa säätelee nykyään tiukka lainsäädäntö. Heikkilän mielestä on hyvä, että kaivostoimintaa on maissa, joissa toimitaan vastuullisesti ja korruption taso on alhainen.
”Kuten Talvivaara osoitti, on tärkeää, että epäkohdat tuodaan esiin. Kehittyvissä maissa ongelmat saatetaan lakaista maton alle, vaikka ympäristöongelmat koskettavat kuitenkin koko maapalloa”, hän miettii.
Kaivos- ja rikastustekniikan opiskelija Jussi Heikkilän mielestä on tärkeää, että kaivostoimintaa on vastuullisesti toimivissa valtioissa.
Metallien ja muiden kaivostuotteiden tarve kasvaa koko ajan. Esimerkiksi maatalous on riippuvainen kaivostoiminnasta saatavasta fosfaatista. Ilman sitä tarvittaisiin moninkertainen peltoala ruuantuotannon turvaamiseksi. Myös käyttämämme teknologia vaatii metalleja raaka-aineikseen.
”Kaivostoiminta liittyy kaikkeen. Teknologisen vallankumouksen myötä metalleja tarvitaan enemmän kuin niitä on tähän mennessä ollut edes käytössä. Vaikka saisimme kierrätettyä kaiken käyttämämme metallin, se ei silti riittäisi, Heikkilä kuvailee.
Osaajille tarvetta
Kaivos- ja rikastustekniikan koulutus omassa tiedekunnassaan on uutta Oulun yliopistossa, mutta alan osaajille on tarvetta.
”Minusta ala on tärkeä ja olen toiveikas, että saan koulutuksesta tarvittavat valmiudet työelämän haasteisiin”, Heikkilä toteaa.
Opintoihin sisältyy ympäristölainsäädäntöä, ympäristövaikutusten arviointia sekä vastuullisen kaivostoiminnan perusteita. Koska kaivoksissa ja rikastamoissa työskennellään valtavien laitteiden kanssa, opinnoissa kiinnitetään huomiota myös työturvallisuuteen ja työturvallisuuskortti on mahdollista suorittaa koulutuksen aikana.
Työpaikoilla on esimiehen vastuulla huolehtia siitä, että työturvallisuusohjeita noudatetaan. Heikkilä huomasi kesätyössään rikastamossa, että vanhat tavat istuvat kuitenkin tiukassa.
”Ulkomainen yritys oli ostanut rikastamon, minkä ansiosta toiminta oli modernisoitunut ja työturvallisuuteen oli alettu suhtautua aivan uudella vakavuudella. Silti monilla vanhoilla työntekijöillä saattoi olla varsin ”äijämäisiä” tapoja hoitaa asioita.”
Tulevaisuudessa Heikkilää kiinnostaa erityisesti vesienkäsittelyn parissa työskentely. Myös tutkijanura houkuttelee. Tutkimuksessa pyritään löytämään jatkuvasti tehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä toimintatapoja.
”Jos tutkijana pystyn kehittämään keinon säästää viisi prosenttia energiaa teollisuuden prosessissa, on sen hyöty pitkässä juoksussa todella merkittävä. Yksittäisenä ihmisenä en voisi koskaan vaikuttaa yhtä paljon, vaikka yrittäisin toimia kuinka ympäristöystävällisesti hyvänsä”, hän summaa.
Julkaistu
SHARE
Heidi Hahtola
Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.
Oulun yliopisto otti tänä syksynä käyttöön passiivirekisterin. Sinne joutunut opiskelija ei voi edistää opintojaan, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada ylioppilaskunnan tarraa opiskelijakorttiinsa. Passivoitumisen uhka herätti parisensataa opiskelijaa jatkamaan opintojaan.
Oulun yliopisto otti passiivirekisterin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä.
Nyt kaksi lukuvuotta opinnoissaan laahanneen perus- ja jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus voidaan siirtää passiiviseksi. Passiivirekisterissä oleva opiskelija ei voi suorittaa opintojaan, saada opintotukea, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada opiskelija-alennuksia.
Passiivirekisteri koskee ennen 1.8.2005 alkaneita perustutkinto-opiskeluoikeuksia sekä kaikkia jatkotutkinto-oikeuksia.
Perustutkinto-opiskelija siirretään passiivirekisteriin, jos hänen opiskeluoikeutensa on alkanut ennen 1.8.2005 eikä opintosuorituksia ole kertynyt kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana. Jatko-opiskelijoilla opiskeluoikeuden alkamisella ei ole merkitystä – opiskelija siirretään passiivirekisteriin, mikäli hän ei ole kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana suorittanut opintoja.
Passiivirekisteri odottaa myös heitä, jotka ovat ilmoittautuneet poissaolevaksi tai laiminlyöneet yliopistoon ilmoittautumisen viimeisen kahden lukuvuoden aikana.
Oulun yliopiston koulutuspalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan mukaan passiivirekisteristä hyötyy niin yliopisto kuin opiskelija. Yliopisto saa rekisterillä päivitetyn tiedon siitä, kuinka paljon sillä on aktiivisia opiskelijoita, ja kuinka paljon opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita. Opiskelija taas saa apua opintonsa saattamisessa päätökseen.
”Passiivirekisterin luomisen yhteydessä olemme kehittäneet erilaisia tukitoimenpiteitä opiskelijoille, joilla opinnot eivät ole edenneet. Nyt meillä on esimerkiksi opinnäytetyöryhmä, jossa autetaan opiskelijoita saamaan opinnäytetyöt valmiiksi. Apua saa myös oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) päivittämiseen ajan tasalle.”
Koska opinto-oikeus säilyy passiivirekisterissäkin, eivät passivoidut opiskelijat katoa yliopiston opiskelijatilastoista minnekään.
”Uskon passiivirekisterin vaikuttavan niin, että rekisteriin laitetut opiskelijat siirtyvät ensin aktiivisiksi, läsnä oleviksi opiskelijoiksi ja saavat sen jälkeen tutkintonsa suoritettua”, Raudasoja sanoo.
Rekisteriin joutuneita opiskelijoita on Oulun yliopistossa tällä hetkellä 1365 kappaletta. Viime lukuvuonna läsnä olevaksi ilmoittautuneista opiskelijoista passiivirekisteriin joutui 708 perustutkinto-opiskelijaa ja 318 jatko-opiskelijaa. Viime lukuvuonna poissaolevaksi ilmoittautuneita ja passiivirekisteriin passitettuja on 339, joista 289 on perustutkinto-opiskelijoita ja 50 jatko-opiskelijaa.
Koulutuspalveluiden palvelupäällikön Katja Puran mukaan passiivirekisterissä on paljon vanhoja opinto-oikeuksia, eli tapauksia, joissa opiskelija on laiminlyönyt ilmoittautumisen ja ollut kirjoilta poistettuna jo vuosikaudet.
Sen lisäksi rekisteristä löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat kyllä vuosittain ilmoittautuneet yliopistoon läsnä oleviksi, mutta eivät ole suorittaneet yhtään opintoja vuosien aikana.
Passiivirekisteri syö OYY:n jäsenmaksutuloja
Passiivirekisteriin joutuva opiskelija ei voi enää kuulua ylioppilaskuntaan. Siten passiivirekisterin käyttöönotto luo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) budjettiin ison loven.
OYY:n pääsihteerin Aino-Kaisa Mannisen arvion mukaan rekisterin vaikutus ylioppilaskunnan jäsenmaksutuloihin on noin 40 000 euroa.
”Voi olla, että osa rekisteriin joutuneista hakeutuu sieltä pois, tekee opintosuunnitelman ja edistää opintojaan. Opinto-oikeushan passiivirekisterissäkin olevilla säilyy edelleen”, Manninen sanoo.
Passiivirekisterin tulo on yksi syy sille, että OYY etsii Linnanmaalta paraikaa edullisempia tiloja itselleen. Neuvottelut uusien tilojen löytämisestä käynnistettiin viime vuonna.
Nyt OYY:lle on tarjottu mahdollisuutta muuttaa vuokralaiseksi joko luonnontieteellisen tiedekunnan entiseen opintotoimistoon Telluksen tietämille tai hallintosiipeen avoimen yliopiston vanhoihin tiloihin. Ensimmäistä tilaa tarjoaa yliopisto, toista Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS).
OYY:n tila-asioita käsiteltiin edustajiston kokouksessa 14. syyskuuta, mutta asia päätettiin vielä pöydätä. Uusista tiloista päätetään 29. syyskuuta pidettävässä edustajiston kokouksessa.
Aino-Kaisa Mannisen mukaan OYY on saanut Oulun yliopistolta tälle vuodelle rahaa opiskelijarekrytoinnin kehittämistä varten, mutta varsinaista passiivirekisteriä koskevaa kompensaatiorahaa ylioppilaskunnalle ei ole myönnetty.
Mannisen mukaan OYY:n ajatuksena on kehittää yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa myös OYY:n rahoituspohjaa voisi laajentaa yhteistyöprojektien avulla.
”Ajatukset ovat kuitenkin vielä alustavia, ja yliopiston kanssa pitää neuvotella asiasta”, hän sanoo.
Passiivirekisteri vaikuttaa asumiseenkin
Rekisteri tullee vaikuttamaan myös PSOASin asuntovuokraukseen. PSOAS omistaa tällä hetkellä Oulussa 3000 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu yhteensä 5500 vuokralaista. Säätiön asunnoissa asuu sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoita.
PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen mukaan säätiö käy paraikaa neuvotteluja Oulun yliopiston kanssa rekisterin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä säätiöllä ei ole pääsyä passiivirekisterin tietoihin.
Simosen mukaan passiivirekisteriin joutuminen ei tarkoita automaattista häätöä. Säätiön tehtävänä on kuitenkin valvoa sitä, että opiskelija-asunnossa asuva myös oikeasti opiskelee.
”Me haluamme hyödyntää maalaisjärkeä ja olla asiassa inhimillisiä. Todennäköisesti asiassa edetään niin, että huomatessamme asukkaan olevan passiivirekisterissä keskustellaan ensin siitä, miksi näin on käynyt, ja onko hän jatkamassa opintojaan. Periaatteena on, että PSOASin asunnot on tarkoitettu opiskelijoille, ja jollei vuokralainen selkeästi opiskele, meidän tehtävänämme on vapauttaa asunto opiskelijalle. Jos asukas on asunut meillä vähintään vuoden, vuokranantajan irtisanomisaika on puoli vuotta. Jos vuokralainen on asunut PSOASilla alle vuoden, irtisanomisaika on kolme kuukautta.”
Rekisteristä pääsee pois suorittamalla opintoja
Passiivirekisteriin päätyminen ei tarkoita opiskelujen päättymistä. Mikäli passivoitu opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, hänen tulee hakea opiskeluoikeuden aktivointia omalla hakulomakkeella. Passiivirekisteristä pääsy vaatii lisäksi ajantasaisen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen. Lisäksi opiskelijalta odotetaan toki opintojen edistymistä.
Perustutkinto-opiskelija palauttaa hakulomakkeen ja HOPSin tiedekunnan koulutuksen lähipalveluihin, jatko-opiskelija taas palauttaa hakulomakkeen sekä pääohjaajan ja seurantaryhmän hyväksymä HOPSin ja tutkimussuunnitelman Opiskelijakeskukseen UniOGS:n koordinaattoreille.
Katja Puran mukaan passiiviuhan alla olleet opiskelijat saivat tiedon rekisteriin joutumisesta sähköpostitse. Tiedon saatuaan osa opiskelijoista havahtui edistämään opintojaan.
”Aktivoituneita, eli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat menossa passiivirekisteriin, mutta suoritusten perusteella pääsivät pois, on tähän mennessä noin 200.”
Passiivirekisteri on ennen Oulua ollut käytössä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylässä passiivirekisteriin siirretään nykyään enää jatko-opiskelijoita.
Katja Puran mukaan passiivirekisteri on Oulun yliopistossa toistaiseksi voimassaoleva käytäntö, joka on linjattu yliopiston koulutuksen johtosäännössä. Mahdolliset muutokset koulutuksen johtosääntöön käsitellään tarvittaessa yliopiston hallituksessa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Tämän syyslukukauden ajan Oulun yliopiston opiskelijat opiskelevat vielä kolmella kampuksella: Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja keskustassa. Tammikuusta 2017 alkaen kampuksia on enää kaksi, kun arkkitehtuurin tiedekunta on muuttanut keskustasta Linnanmaalle.
POTKULAUTA. Suurin osa lääketieteelisen tiedekunnan opiskelijoista liikkuu Kontinkankaan kampuksella potkulaudoilla, koska välimatkat ovat pitkiä sairaalan ja luentosalien välillä.
RENTOUTUMINEN. Tammikuussa avattu Tellus on löytänyt käyttäjänsä. Rentoutumistilassa voi luentojen välillä käydä rauhoittumassa ja vaikka ottaa päiväunet.
KIEPPI. Lääketieteellisen tiedekunnan päärakennus Kontinkankaalla vihittiin käyttöön vuonna 2004. Portaita kutsutaan Kiepiksi.
LOPUN AJAT. Arkkitehtiopiskelijoiden viimeinen syksy keskustan kampuksella on käynnissä, sillä loppuvuodesta heillä on edessään muutto Linnanmaalle.
LIVEMUSIIKKIA. Linnanmaan kampuksen Central station -ravintolassa voi joko itse soittaa pianoa tai nauttia muiden tuottamasta livemusiikista.
Julkaistu
SHARE
Anna Mansisto
Ensimmäisen kertakäyttökameran osti Madeiran reissulle 6-vuotiaana. Siitä asti kamera on pysynyt tiivisti kädessä ja hän kuvaa aina, kun hammaslääketieteen opinnoiltansa ehtii.
Instagram: @aannakatariina
17.00 Linnanmaan kampus on vielä kesäloman jäljiltä lähes autio, kun luennoitsija Jutta Karhu päästää kasvatustieteiden lukitun pääoven edessä odottelevat opiskelijat sisälle. Luentosali KTK112 täyttyy kesätauon jälkeen iloisesti toisiaan tervehtivistä opiskelijoista kellon lähestyessä akateemisesta vartista poiketen tasatuntia.
Kaikille avoimet Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opinnot ovat Oulun yliopiston tutkinto-opiskelijoille ilmaisia, joten suurin osa luennolle osallistuvista 26 opiskelijasta vaikuttaa tulleen paikalle itsetuntemuksen kehittämisen lisäksi myös kesäopintopisteiden ja –tukien toivossa.
Viimeisetkin opiskelijat löytävät tiensä ulkoa luentosaliin ja Karhu aloittaa sukelluksen minuuden syövereihin kertaamalla edellisellä luennolla tarkasteltua McAdamsin persoonallisuuden kolmitasoista mallia. Taululle heijastetun mallin mukaan ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen kokonaisuuden muodostama persoonallisuus voidaan luokitella synnynnäisiin ja taipumuksellisiin piirteisiin, yksilön tyypillisiin sopeutumistapoihin ja tarinalliseen identiteettiin.
Havainnollistaakseen persoonallisuuden eri ulottuvuuksia Karhu pyytää opiskelijoita piirtämään Joharin ikkunan, jonka neliosaiseen taulukkoon on jaoteltava McAdamsin mallin mukaan ne persoonallisuuden osat, jotka ovat ihmiselle itselleen tai toisille tietoisia tai tiedostamattomia. Hieman tuskastuneista äänensävyistä päätellen eri tilanteiden mukaan vaihtuvat roolit ja toimintatavat asettuvat huonosti määriteltäväksi.
17.37 Fläppitaululle piirretty neliosainen ikkuna on täyttynyt persoonallisuuden eri ulottuvuuksista, kun Karhu siirtyy käsittelemään avoimeen ikkunaan sijoitettuja persoonallisuuspiirteitä.
Piirteiden mittaus ja määrittely on ollut psykologisessa tutkimuksessa suosittua, sillä monien tiedostamattomien ja salattujen tasojen sijaan niitä on pidetty suhteellisen pysyvinä ja näkyvinä tapoina käyttäytyä, tuntea ja ajatella.
”Persoonallisuuserojen tarkastelu on aina kiinnostanut ihmisiä. Nykyajan psykologisoidulle arjelle on tyypillistä itsetuntemuksen kehittäminen esimerkiksi persoonallisuustestien avulla.”
Arkipäivän ja tieteellisen lähestymistavan eroja havainnollistaakseen Karhu kehottaa opiskelijoita tutkimaan peukaloitaan taululle heijastetun peukalon kynnen muotoon perustuvan persoonallisuusanalyysin mukaan. Hieman kyseenalaisen pika-analyysin perusteella suurin osa opiskelijoista tunnustautuu luonnollisiksi ja romanttisiksi onnenpekoiksi.
18.04 Ulkoisten ominaisuuksien arvioinnista siirrytään pian hieman vakavammin otettaviin piirreteorioihin, jotka perustuvat tilastoanalyysin avulla luotuihin yhteisiin käsitteisiin ihmisluonteesta. Luennolla istuvien itsetuntemus joutuu peukaloiden pyörittelyn jälkeen pian uudelleen koetukselle, kun Karhu pyytää opiskelijoita tarkastelemaan omia luonteenpiirteitään taululle heijastetun Big five –piirretestin avulla.
Psykologi Raymond Cattellin 1940-luvulla määrittelemät 16 testauskelpoista persoonallisuuden piirrettä on nykyisin vallitsevassa Big five –teoriassa tiivistetty viiteen peruspiirteeseen: avoimuuteen, ulospäinsuuntautuneisuuteen, sovinnollisuuteen, tunnollisuuteen ja neuroottisuuteen. Karhun mukaan useimmat löytävät itsensä vahvimmin kahdesta peruspiirteestä.
”Kuinka monella korostui kaksi piirrettä yli muiden?” hän kysyy ja ylös nousevien käsien perusteella laskettu otos näyttää noudattavan yleisiä tutkimustuloksia.
19.00 Lyhyen hengähdystauon jälkeen Karhu johdattelee meidät piirteiden analyyttisesta määrittelystä vaikeammin mitattavan minuuden äärelle. Siinä missä piirteet yleensä sijoittuvat Joharin ikkunassa avoimeen ja siten muille näkyvälle tasolle, minuus rakentuu yleensä myös muille salatuista kokemuksista.
”Minuus perustuu siihen, minkälainen käsitys ja ymmärrys yksilöllä on itsestään”, Karhu tiivistää.
Minuuden tarkastelussa lähdetään varhaisista kokemuksista liikkeelle.
”Otetaan tähän väliin vähän tällaista freudilaista näkökulmaa.”
Varhaislapsuuden kokemukset ja ympäristöltä saatu palaute vaikuttavat siihen, miten ihminen käyttäytyy myöhemmin parisuhteessa ja muiden ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Minuus rakentuu siten itsensä toteuttamisen lisäksi vuorovaikutuksessa läheisten ja vanhempien kanssa. Eheän ja positiivisen minäkuvan ylläpito on minuuden muodostumisessa olennaista.
”Ihminen voi hyvin silloin, kun ihanneminä on mahdollisimman lähellä senhetkistä todellista tilannetta”, Karhu huomauttaa opiskelijoiden tehdessä ahkerasti muistiinpanoja.
19.15 McAdamsin kolmitasoisessa mallissa on edetty synnynnäisistä piirteistä elämän aikana vuorovaikutuksessa muiden kanssa muotoutuvaan identiteettiin.
Karhu kuvailee identiteetin rakentumisen neljää tasoa, jossa lapsuuden selkiytymätön identiteetti muuttuu nuoruudessa vähitellen kypsäksi identiteetiksi joko omaksumalla muiden asettamat odotukset ja lähipiirin valmiiksi asettamat arvot tai identiteettikriisin eli omien arvojen ja ratkaisujen etsimiseen perustuvan moratoriovaiheen kautta.
Moni luennolla istuvista näyttää hieman huojentuneelta Karhun huomauttaessa, ettei moratoriovaihe ole koskaan pysyvä tila, vaan nuoruuden kriisit ja hapuilut johtavat yleensä lopulta kypsään ja ehjään identiteettiin.
19.35 Luennon päättää digitaalisen kulttuurin tutkijan Sari Östmanin videohaastattelu, jonka mukaan elämäjulkaiseminen eli oman elämän jakaminen netissä muiden nähtäväksi on omaksuttu nopeasti osaksi modernia identiteettiä viimeisen 20 vuoden aikana.
Luentosalissa keskustelu siirtyy pian sosiaalisen median hyötyihin ja haittoihin. Kasvatuksen ammattilaisia kiinnostaa erityisesti somen rooli lasten identiteetin muokkaajana, kun koko elämä moratoriovaiheineen on pysyvästi kaikkien näkyvillä.
McAdamsin mallista on päädytty minuuden syövereiden kautta Facebookin vaaroihin, kun Karhu päästää opiskelijat ulos elokuiseen kesäiltaan. Luentosalin ovien sulkeutuessa Linnanmaan kampus hiljenee vielä hetkeksi.
Luento: Persoonallisuuspsykologia Luennoitsija: KM Jutta Karhu. Kenelle: Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opiskelijoille ja Oulun yliopiston psykologian sivuaineopiskelijoille. Sisältö: Persoonallisuuspsykologian peruskäsitteet, persoonallisuuden rakenteeseen ja kehittymiseen liittyvät tekijät ja persoonallisuuden tutkimuksen perusteet.
Julkaistu
SHARE
Roosa Veijola
Myöhemmän vaiheen historian opiskelija, joka lääkitsee kroonista matkakuumettaan viettämällä matkalaukkuelämää Oulun ja Hongkongin välillä. Instagram: @roosiejemina.
Oulun yliopistossa on syksystä 2017 alkaen 22 kandidaatti- ja 35 maisteriohjelmaa. Tohtoriohjelmia tulee olemaan 21. Oulun yliopiston hallitus päätti asiasta kokouksessaan keskiviikkona 15. kesäkuuta.
Tällä hetkellä Oulun yliopistossa on 44 kandiohjelmaa, 56 maisteriohjelmaa ja 88 tohtoriohjelmaa.
”Uudet kandiohjelmat ovat usean tieteenalan yhteisiä. Opiskelija saa ensin perusvalmiudet ohjelman tieteenalojen laaja-alaiseen ymmärtämiseen pohjaksi maisterivaiheen pääainekohtaiselle opiskelulle. Suuntautuminen tapahtuu opintojen aikana, mikä mahdollistaa erilaiset opintopolut. Laaja-alaisilla tutkinto-ohjelmilla voidaan myös entistä paremmin vastata muuttuviin työelämän tarpeisiin”, koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä sanoo.
Tutkinto-ohjelmauudistuksessa kaikki tutkintoon johtava koulutus kootaan kandidaatti-, maisteri- ja tohtoriohjelmiin. Kandiohjelmia ryhmitellään laaja-alaisemmiksi kokonaisuuksiksi huomioiden yliopiston profiloituminen, opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa sovitut tutkintotavoitteet sekä hakupaine.
Uusia tutkinto-ohjelmia ovat muun muassa prosessi- ja ympäristötekniikka, historia-, kulttuuri- ja viestintätieteet, opetus- ja kasvatusala sekä kielet ja kirjallisuus.
Laajoihin kandiohjelmiin siirtyminen tarkoittaa isoa opetussuunnitelmatyötä, joka alkaa elokuussa. Aikataulu on tiukka, sillä aikaa suunnittelutyöhön on vain noin viisi kuukautta.
“Uudistuksen tarkoitus on parantaa opiskelijan asemaa. Eri asia on, miten kandiohjelmat toteutetaan. Sitä tulee seurata ja valvoa”, yliopiston hallituksen opiskelijajäsen Pauli Väisänen sanoo.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) hallituksen puheenjohtaja Kati Hannila on samoilla linjoilla.
“Emme ylioppilaskuntana vastusta laajoja kandiohjelmia, kunhan opetussuunnitelmatyö tehdään hyvin. Koska työllä on kiire, pelkona on, että se tulee hutaistua. Mutta uskon, että tiedekunnat hoitavat sen hyvin”, Hannila toteaa.
OYY on mukana opetussuunnitelmatyössä useiden opiskelijaedustajien ollessa sitä työstävissä työryhmissä.
Tilastotieteen, biofysiikan, teoreettisen fysiikan, ja geofysiikan pääaineiden lakkauttamista esitetään
Yliopiston hallitus päätti esittää opetus- ja kulttuuriministeriölle tilastotieteen, biofysiikan, teoreettisen fysiikan, ja geofysiikan pääaineiden lakkauttamista. Tämä liittyy opetus- ja kulttuuriministeriön vaatimukseen yliopistojen profiloitumisesta.
Tilastotieteen on tarkoitus jatkaa sivuaineena. Biofysiikan ja teoreettisen fysiikan tutkimus ja koulutus sulautetaan molekyyli- ja materiaalifysiikan alan toimintaan, ja geofysiikan muuhun kaivannaisalan tiedekunnan toimintaan. Keskusteluissa on ollut myös mahdollinen uusi biolääketieteen fysiikan suuntautumisvaihto yhteistyössä bio- ja molekyylilääketieteen tiedekunnan kanssa.
Biofysiikan, teoreettisen fysiikan sekä geofysiikan pääaineista luopumisen taustalla on pääainevaihtoehtojen määrän tarkastamisen suhteessa suoritettuihin tutkintoihin sekä tuleviin henkilökunnan eläköitymisiin.
Näiden pääaineiden lakkautukset eivät johda irtisanomisiin. Koulutusta koskevat muutokset tulevat voimaan vuoden 2017 opiskelijavalinnoissa ja syksyllä 2016 ja sitä aiemmin opintonsa aloittaneille opiskelijoille taataan mahdollisuus suorittaa opintonsa loppuun.
Oulun yliopisto on käynyt pitkin kevättä vuosia 2017-2020 koskevia tulossopimusneuvotteluja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Ministeriö on pyytänyt yliopistoilta esityksiä koulutusvastuiden muuttamiseksi. Tarkastelussa ovat olleet erityisesti opiskelija- ja henkilöstömääriltään pienet koulutusalat.
Oulun yliopiston hallitus päätti olla esittämättä tarkasteluissa olleita musiikkikasvatuksen, germaanisen filologian, arkeologian, tähtitieteen ja kemian koulutusvastuista luopumista.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on esittänyt ja uutena alkavaa erityislastentarhanopettajien maisterikoulutusta, johon tulee 30 aloituspaikkaa.
Yliopiston hallitus hyväksyi ministeriön esityksen vahvistaa Oulun yliopiston lastentarhanopettajien koulutusta 20 aloituspaikalla ja lisätä erityislastentarhanopettajakoulutuksen yliopiston koulutusvastuisiin.
”Yliopiston hallitus on tyytyväinen siihen, että Oulun yliopistossa ollaan hyvässä kehittämisvauhdissa. Organisaatiolla on hyvä valmius viedä eteenpäin työnjakoon ja yliopistojen tiivistyneeseen yhteistyöhön liittyviä hankkeita, vaikka kaikki valmistelussa olleet hankkeet eivät nyt edenneetkään”, Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja Risto Murto sanoo.
Lopulliset päätökset koulutusvastuiden muuttamisesta ja muun muassa niiden mukaan määräytyvästä strategiarahasta tekee opetus- ja kulttuuriministeriö syyskuun lopussa.
Lukuvuosimaksujen suuruus päätettiin
Keskiviikon kokouksessaan Oulun yliopiston hallitus päätti lisäksi lukuvuosimaksuista EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien lukuvuosimaksut tulevat olemaan 10 000, 12 000 ja 13 000 euroa. Määrät pohjautuvat koulutuksen kustannuksiin.
Lukuvuosimaksujen myötä perustetaan apurahajärjestelmä. Jokaiselle myönnetään vähintään 50 prosentin apuraha, mutta yliopiston hallitus suosittelee tiedekunnille täysiä apurahoja.
Kaikkien yliopistojen tulee alkaa periä vieraskielisissä ohjelmissa opiskelevilta EU- ja ETA-maiden ulkopuolisilta uusilta opiskelijoilta lukuvuosimaksua 1.8.2017 alkaen.
Lisäksi Oulun yliopiston hallitus keskusteli kokouksessaan koulutusviennistä. Hallitus tuli siihen tulokseen, ettei ole taloudellisesti eikä toiminnallisesti järkevää kannata lähteä tekemään sitä yksin.
“Selvitämme asiaa muiden yliopistojen kanssa”, Pauli Väisänen sanoo.
Julkaistu
SHARE
Minna Koivunen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista.
Twitter: @koominna
