Uusittu Tellus madaltamaan kynnystä yhteistyöhön

Kirjaston siirryttyä Pegasukseen Telluksesta on remontoitu monipuolinen ja nykyaikainen oppimisen, yhteistyön ja yrittäjyyden keskus.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Minna Koivunen

TellUs Innovation Arena kuulostaa mahtipontiselta ja siltä, että sinne tulijoiden pitäisi olla täynnä hienoja ja hohdokkaita innovaatioita. Mutta ei sentään. Tellusta suunnittelemassa ja toteuttamassa olleet markkinoinnin maisteriopiskelija Kaisa Pappila ja ympäristötekniikan opiskelija Simo Kekäläinen kertovat, että Tellukseen kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan, työstämään omia projektejaan, rentoutumaan ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin.

“Tila mahdollistaa matalan kynnyksen tutustua toisiin opiskelijoihin, tutkijoihin ja yrittäjiin  ja kannustaa siihen”, Kaisa Pappila sanoo.

“Oman osaamisen esiin tuominen ja yliopistoyhteisön yhteen tuominen. Täällä sinulla on lupa toteuttaa itseäsi ja voit oikeasti ottaa rennosti”, Simo Kekäläinen luonnehtii Telluksen tarkoitusta ja mahdollisuuksia.

Pappila uskoo siihen, että täällä opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja muihin kävijöihin.

“Kun tilan teema tiedossa, että täällä verkostoidutaan ja täällä voi jutella kenelle vain, mitä tukee tänne suunniteltu ohjelma, on matalampi kynnys kuin ruokalassa mennä vieraiden pöytään. Täällä kaikilla on tiedossa, että verkostoitumiseen kannustetaan”, Pappila sanoo.

Henkilökuntaa kahvilan työvuoroissa

Remontoidussa Telluksessa on opiskelu- ja ryhmätyötilojen lisäksi erilaisia mahdollisuuksia tapahtumien järjestämiseen. Ensimmäisenä vuorossa on avoimien ovien päivä tiistaina 19. tammikuuta. Luvassa on muun muassa Innovaatiokeskusten Centre for Environment and Energy ja  Centre for Health and Technology, tutkimuspalveluiden ja FabLab-toiminnan sekä Demolan ja Avanto Acceleratorin  esittelyjä, e-kandi-info ja CV-klinikka, jossa voi otattaa itsestään ammattimaisen valokuvan CV:tä varten.

Jatkossa Telluksessa on tarkoitus järjestää esimerkiksi gradujen esittelyjä ja yritysideoiden pitchausta. Pappila ja Kekäläinen korostavat, että kuka tahansa voi järjestää tapahtumia Telluksessa.

“Jos olet hyvä neulomaan ja haluat pitää kurssin toisille siitä, miten neuloa lapaset, tervetuloa”, Kekäläinen toteaa.

Kaksikon toiveissa on tuoda yliopiston johtoa ja henkilöstöä lähemmäs opiskelijoita ja madaltaa opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä esimerkiksi tutkijoihin. Sen vuoksi Tellus Cafe Lavazzaan on suunniteltu yliopiston työntekijöille parin tunnin kahvilatyövuoroja muutamana päivänä viikossa. He tarjoilisivat kahvia ja juttelisivat ihmisille.

“Heiltä saisi kysyä mitä vaan ja keskustella”, Pappila selittää.

Telluksen hankejohtaja Johanna Bluemink kertoo, että yliopiston johtoakin tullaan näkemään tulevan vuoden aikana kahvilavuorossa.

Demola kaipaa yliopisto-opiskelijoita

Yritysten ja yrittäjyyteen kannustavien opintojaksojen kuten Demolan ja Avanto Acceleratorin on mahdollista näkyä Telluksessa. Etenkin Demola tarvitsisi lisää tunnettavuutta yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

“Demola on ollut parasta poikkitieteellisyyttä minulle. Yrittäjyys-sana karkoittaa osan ihmisistä, mutta siellä oli esimerkiksi projekti, miten kulttuurimaantiedettä saataisiin saamelaisalueille ja psykologiassa miten yökastelua saataisiin lapsilla vähennettyä”, Kekäläinen kertoo.

“Monet yliopisto-opiskelijat ehkä ajattelevat, että pitää olla kauppatieteiden opiskelija, jotta voi mennä Demolaan, mutta ei missään nimessä. Hyviä ratkaisuja ei saada aikaan, jos pelkät markkinoinnin opiskelijat yrittävät niitä keksiä”, Pappila jatkaa.

“Juuri tuossa psykologiaprojektissa ei ollut ketään siltä alalta, ja he harmittelivat, että olisi pitänyt olla”, Kekäläinen lisää.

Tellusta aiotaan kehittää sen auettua. Parhaillaan Tellus-tiimi kaipaa opiskelijoiden ja henkilökunnan ajatuksia siitä, mitä kaikkea Telluksessa haluttaisiin kokea ja järjestää.

“Toivomme, että opiskelijat ja henkilökunta ovat kehittämässä tätä jatkuvasti. Tämän ei ole tarkoitus pysyä samanlaisena”, Kekäläinen.

Johanna Bluemink kertoo, että kun keskustassa olevaa Business Kitcheniä suunniteltiin ja se avattiin, kaikki ei ollut tarkasti tiedossa. Ihmiset ovat kuitenkin sinne löytäneet hyvin ja paikka on kehittynyt käyttäjiensä mukaan. Näin uskotaan käyvän Telluksessakin.

Oulun ylioppilaslehti 2016
Telluksen metsässä on runsaasti tilaa ryhmätyöskentelylle ja itsenäiselle opiskelulle.

Yliopistolle töihin Demolasta

Markkinoinnin maisteriopiskelija Kaisa Pappila ja kauppatieteiden maisteri, ympäristötieteiden diplomi-insinööriksi opiskeleva Simo Kekäläinen aloittivat viime syksynä Demolassa. He pääsivät mukaan Centre for Environment and Energyn arktisen osaamisen esille tuomiseen liittyvään projektiin. Demolan palautetilaisuudessa projektien esittelyitä  oli kuuntelemassa Johanna Bluemink, joka kiinnostui Pappilan ja Kekäläisen ideoista.

Heidän projektin ideana on rakentaa Snohroom, joka olisi showroom arktiselle tutkimukselle ja yrittämiselle. Suunnitelmissa oli virtuaalinen tila, verkkosivu, mutta Blueminkin kanssa he alkoivat pohtimaan, josko Snowroom voisikin olla fyysinen tila ja tulisi Tellukseen.

“Meidän Snowroomin visio menee hyvin yksiin Telluksen vision kanssa, koska tämä on myös verkostoitumistila. Snowroomissa meillä on ideana saada ihmiset tekemään yhteistyötä.”

Telluksen hankejohtajana työskentelevä Bluemink kiinnostui kaksikosta ja tarjosi heille paikkaa Tellus-projektista. Siispä Pappila ja Kekäläinen ovat työskennelleet opiskelujen ohella Telluksen parissa marraskuusta tammikuun loppuun.

“Minua viehätti Telluksen ajatus. Minusta olisi mukava nähdä muita yliopistolaisia, mutta he ovat vaikeasti tavoitettavissa. Telluksen tarkoitus on olla matalan kynnyksen paikka ihan kaikille”, Kekäläinen toteaa.

 

TellUksen eri tilojen esittelyt:

Ryhmätyötila. Ei rajoituksia äänenkäytön suhteen. Ei tarvitse varata, vaan voi  vain tulla. Paikkoja 180.

Rauhallinen alue. Tietokonetyötila, jossa yksittäisiä istuma- ja seisomatyöpisteitä. Jos kaipaa enemmän rauhaa. Paikkoja 80.

Rauhoittumisen tila. Ryhmärauhoittumishetkiin ja rentoon oleskeluun. Tänne voi tulla ottamaan vaikka päikkärit. Vaaleat puuseinät ja säkkituolit takaavat rauhallisen ja rennon tunnelman. Paikkoja 16.

Showroom. Näyttelytila on Telluksen sydän, johon on sisäänkäynti vihreiden naulakoiden puolelta. Helppo tulla ja mennä. Tilaa ympäröivät liikuteltavat seinäkkeet, joissa on LCD-näyttö. Muunneltava tila, koska kaikkien kalusteiden alla on pyörät. Fazer Amican kahvila aukeaa tähän tilaan maaliskuussa.

Stage. Konferenssilava ja muunneltava näyttämö avoimille luennoille, väitöstilaisuuksille ja muille tapahtumille. Mikäli tila on vapaa, siellä voi työskennellä ja tavata vapaasti. Paikkoja 70.

Lounge. Stagen yhteydessä oleva, kauniisti sisustettu monikäyttöinen tila. “Koko yliopiston käyntikortti”, Pappila sanoo. Paikkoja 30.

Neuvotteluhuoneet. Noin viisi. Yhteen näistä tulisi office escape -vuorotyöviikot.

Kirjasto Kioski. Apua tiedonhakuun ja muun muassa syksyisin uusille opiskelijoille kirjastokortteja. Lisäksi  oma työpiste työntekijälle, joka ohjaa Telluksen toimintaa.

Pääsisäänkäynti keskusaulasta. Lisäksi kaksi aiempaa sisäänkäyntiä edelleen käytössä.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Vallan uusjako

Tammikuun ensimmäisenä päivänä astuu voimaan Oulun yliopiston uudistettu organisaatio. Valtaa ja resursseja jaetaan yliopistossa uudella tavalla. Uudistuksen suurin muutos koskee tutkimusta, joka keskitetään nyt kokonaan tiedekuntiin. Tiedekunnat jaetaan samalla yliopiston vararehtoreiden alaisuuteen. Rehtori Jouko Niinimäen mukaan uudistus vähentää tutkimuksen keskinäistä kilpailua ja luo poikkitieteellisyyttä ja yhteishenkeä. Henkilöstössä osa pelkää täysin päinvastaista kehitystä.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston organisaatiorakennetta myllerretään tammikuussa urakalla.

Yliopiston tiedekunnat ovat tulevaisuudessa vararehtoreiden alaisuudessa. Dekaanit vastaavat edelleen tiedekuntiensa hallinnosta, mutta vararehtoreista tulee dekaanille johtamista tukeva työpari.

Suuren muutoksen kokee myös yliopiston tutkimus- ja opetushenkilökunta. Vuodenvaihteen jälkeen kaikki Oulun yliopistossa tehty tutkimus tapahtuu tiedekuntiin muodostetuissa tutkimusryhmissä.
Tutkimusryhmä – tai tutkimusyksikkö – on Oulussa jatkossa tutkimuksen tekemisen ydin, tiedekunnan ainoa yksikkötaso ja oma tulosyksikkönsä.

Samalla yliopiston neljä painoalayksikköä, BioCenter Oulu, Eudaimonia – Ihmistieteiden tutkimuskeskus, Infotech Oulu ja Thule Instituutti, ovat uudessa organisaatioissa vain tutkimustyötä edesauttavia toimijoita, eivät varsinaisen tutkimustyön tekijöitä. Yhdistämistä tapahtuu myös yliopiston infrastruktuurissa, kun Biocenter, koe-eläinkeskus ja MNT-keskus yhdistetään yhteen yksikköön.

Opiskelija tukee, ei enää päätä

Opiskelija pääsee uudistuksessa helpolla, sillä myllerrys ei suoraan näy riviopiskelijan arjessa. Tiedekuntahallitusten opiskelijaedustajien toimintaan se kuitenkin vaikuttaa, kertoo OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä.

Määtän huolena on, että uudessa organisaatiossa tiedekuntahallituksen tehtävä johdon tukemisessa on epämääräinen. Nyt yliopiston tiedekuntahallituksissa istuu nelisenkymmentä varsinaista ja varalla olevaa opiskelijajäsentä.
”Aiemmin henkilöstö ja opiskelijajäsenet ovat tiedekuntahallituksissa oikeasti päättäneet asioi-sta. Uudistetussa johtosäännössä tiedekuntahallituksen roolina on tukea dekaanin toimintaa. Sanavalinnoilla on merkitystä: aiemmassa johtosäännössä tiedekuntahallitus päätti ja hyväksyi, nyt se vain tukee.”

Uudistetussa johtosäännössä kuitenkin todetaan, että OYY voi halutessaan nimetä opiskelijaedustajan tiedekunnan johtoryhmään.

Tämä on Määtän mukaan tervetullut lisäys: opiskelijan äänen pitäisi Määtän mielestä kuulua aina kaikissa niissä elimissä, joissa tehdään opiskelijaa koskevia päätöksiä.

”Lausunnossamme otimme kantaa myös siihen, että yliopistokollegion rakenteen pitäisi olla tasakolmikantainen: nyt professorit ovat yliedustettuina opiskelijoihin ja henkilökuntaan nähden.”

Rahat vai ryhmähenki?

Uuteen organisaatioon kuuluvasta tiedekuntien jakamisesta tutkimusryhmiin tutkimushenkilöstöllä ja hallinnolla on melko vastakkaiset visiot. Keskeinen huolenaihe on raha ja sen riittäminen.

Organisaatiouudistus on ennen kaikkea rehtori Jouko Niinimäen projekti. Niinimäen mukaan uudistuksella haetaan Oulun yliopistolle selkeämpää organisaatiota, jossa kaikki toiminta tukee yliopiston osaamisen löytämistä ja tunnistamista.

Tämän kaiken tavoitteena on parantaa yliopistossa tehdyn työn laatua, jota taas on pakko vaalia rahoituksen saamiseksi.

”Uudistuksella luodaan rakenne, joka tekee osaamisen näkyväksi, tukee sen kehittymistä ja tukee lisäksi monitieteisyyttä eri osaamisalueiden välillä. Autamme jokaista keskittymään omaan ydinosaamiseen, jotta laatua saadaan ylöspäin.”

Uudessa mallissa rahaa jaetaan tutkimusryhmän tuloksen perusteella. Niinimäki vakuuttaa, ettei opetus kärsi uudesta mallista.

”Tutkimusryhmät resursoidaan niin, että koulutus rahoitetaan päältä pois. Opetus ei joudu kilpailun alle.”

Oulun yliopiston Akateemiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Pirkko Viitala ei ole yhtä optimistinen. Laboratoriopäällikkönä lääketieteen tiedekunnassa toimivan Viitalan suurimpana murheena on se, että rahan väheneminen näkyy vielä opetuksen laadussa.

”Opiskelijana olisin huolestunut siitä, että joissakin tutkimusyksiköissä resurssit ovat niin pienet, ettei kaikkia määräaikaisia opetus- ja tutkimustehtäviä voida jatkaa.”

Rehtori Niinimäen mukaan organisaatiouudistuksen ideana on vähentää yliopiston keskinäistä kilpailua. Uudessa organisaatiossa kaikki saavat keskittyä omaan tekemiseensä omissa ryhmissään, eikä samanlaista sisäistä kilpailua resursseista ole. Hyödyn tästä korjaa lopulta työntekijä.

”Kun yksikön saama raha kytkeytyy tulokseen, työntekijä kokee työn tulosten olevan lähellä itse työtä. Työntekijä voi kokea henkilökohtaista onnistumisen tunnetta, joka taas vaikuttaa hänen edellytyksiinsä työskennellä.”
Niinimäen mukaan tutkimusryhmämalli lisääkin lopulta yliopiston monitieteisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tämän toteutumista tullaan tukemaan myös erillisellä rahoituksella.

Pirkko Viitala arvelee vaikutuksen olevan jopa päinvastainen. Tutkimusryhmissä seurataan tällä hetkellä tarkkaan sitä, että tutkimuksen hyöty tulee vain ja ainoastaan omalle ryhmälle.

”On voimistuva huoli ja elinehtokin, että hyöty kohdentuu tarkalleen omaan tutkimusryhmään – tai ainakin omaan tiedekuntaan. Luulen oman tulosyksikön hyötyajattelun vain voimistuvan, minkä kustannuksella suuren kokonaisuuden, yliopiston, yhteishyöty jää jalkoihin.”

Viitalan mukaan raha on jo ohjannut tutkimusryhmien muodostumista: osa tutkijoista on tällä hetkellä hankalassa tilanteessa, sillä he eivät kelpaa tutkimusryhmiin siksi, ettei heidän mukanaolostaan katsota olevan tarpeeksi rahallista hyötyä.

”Osa on jo miettinyt lähtöä yliopistosta, jos uutta tutkimusympäristöä ei löydy.”

Toimiva malli korvataan uudella

Tutkimusryhmien muodostaminen tiedekunnissa on edennyt vaihtelevaan tahtiin. Ensimmäisenä urakka alkoi teknillisessä tiedekunnassa, jossa uudistus on Niinimäen arvion mukaan otettu vastaan myötämielisesti. Näkyvimmin ryhmien kanssa kipuili luonnontieteellinen tiedekunta, jossa avuksi tarvittiin yliopiston ulkopuolelta tullut muutosjohtaja.

Niinimäen mukaan suurin osa tiedekunnista kuuluvasta kritiikistä koskeekin itse rakenteen sijaan juuri rahaa ja sen jakoa.

”Resurssien jako on puhututtanut erityisesti siellä, jossa rahasta on uupelo.”

Pirkko Viitalan mukaan tutkimusryhmien nopea uudelleenmuodostus on nähty hämmentäjäksi myös lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jo olemassa olevat laitokset olisivat Viitalan mukaan voineet toimia samalla lailla uudessakin organisaatiossa.

”Myös talous on mennyt entistä enemmän sekaisin ja ajantasainen budjettiseuranta on ollut mahdotonta, mikä olisi kuitenkin tärkeää tutkimukseen panostamisen kannalta. Ymmärtääkseni muun muassa humanistisessa ja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimivien käytäntöjen uudistus on vain hämmentänyt.”

Humanistisen tiedekunnan dekaani Paula Rossi sanoo nykyisen mallin olleen humanisteille toimiva, muttei mahdoton luopua.

”Meillä on tiedekunnassa osaava henkilökunta ja motivoituneet opiskelijat, joten eivätköhän opiskelijat valmistu ja tutkimus mene eteenpäin tässäkin järjestelmässä. Tiedekunnan hyvä yhteishenki auttaa asiassa.”

Notio ei tavoita kaikkia

Opiskelijalle tieto organisaatiouudistuksesta on ollut kiven alla. Henna Määttä kritisoikin organisaatiouudistuksesta tiedottamista. Kun organisaation uudistustyö aloitettiin syksyllä 2014, sitä pyydettiin kommentoimaan intranetissä Notiossa. Määtän mukaan vain pieni osa opiskelijoista ylipäänsä käyttää Notiota, ja uudistusta koskevaan kommenttiketjuun opiskelijat eivät voineet kommentoida mitään.

”Lisäksi ylioppilaskuntaa pyydettiin loppuvuodesta järjestämään opiskelijoille kysely, johon vastaukset olisi haluttu jo tammikuun alussa. Tällä aikataululla ja pohjustuksella se oli aika epärealistinen pyyntö. Jos opiskelijoille halutaan järjestää kysely, se pitäisi tehdä niin, että opiskelijoilla on oikea mahdollisuus kommentoida.”

Jouko Niinimäki myöntää kaikkien tavoittamisen olevan yliopiston kokoisessa organisaatiossa haastavaa. Silti henkilöstöä ja opiskelijoita on osallistettu uudistuksessa parhaansa mukaan. Asiasta on Notion infon lisäksi järjestetty tiedotustilaisuuksia koko henkilökunnalle, ja tiedekuntien dekaaneille on järjestetty oma kuulemistilaisuutensa.

”Kaikkien 3000 työntekijän ottaminen mukaan päätöksentekoon on haasteellista. Siksi meillä on käytössä edustuksellisia elimiä, joissa päästään vaikuttamaan.”

Pirkko Viitalan mukaan henkilöstöä on kyllä tiedotettu uudistuksesta, mutta sen hyödyistä ei olla vakuuttuneita: moni ei tiedä, miten ja miksi muutos tapahtuu ja mitä hyvää se heille tuo.

”Tutkimuksessa ja opetuksessa pitäisi olla voimistuva yhteen hiileen puhaltamisen idea. Nyt se hiili alkaa olla jo kovasti mustunutta: enää ei ole ollut voimia puhaltaa siihen. Uudistus sekoittaa, hämmentää, vie aikaa, työpanosta ja ajatusta sellaisista asioista, joista pitäisi olla selkeä hyöty ydintehtävien hoitoon jatkossa.”

Kritiikistään huolimatta Viitala sanoo toivovansa, että uudistus on myllerryksen arvoinen ja huoli testaamattoman mallin toimimattomuudesta osoittautuu turhaksi.

Vaikka riviopiskelijat eivät uudistukseen päässeet vaikuttamaan, OYY on kertonut oman kantansa lausunnoissa. Tähän tyytyväinen Henna Määttä sanoo itsekin ymmärtävänsä halun organisaation uudistamiseen.

”On hyvä, että johdon päätöksentekoa halutaan ketteröittää, sillä nykyinen hallintorakenne on aika jäyhä. Silti kaikessa pitäisi kuulla kolmikantaa. Muuten voi käydä niin, että vain korkeammissa asemissa olevat tulevat kuulluksi.”

 

Korjaus 15.12.2015 kello 8.40 : Jutun organisaatiouudistusta koskevasta kuvituksesta korjattu yksi nimivirhe. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani on tietysti Kyösti Oikarinen, ei Kyösti Ollikainen. 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Onko haltialla vapaata tahtoa?

Luento: Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpuan väitöstilaisuus 13.11. Kenelle: Väitöstilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalla väittelijä itse, kustos Kuisma Korhonen ja vastaväittäjä Dimitra Fimi. Yleisössä valikoima kirjallisuuden oppiaineen henkilökuntaa ja opiskelijoita, väittelijän läheisiä ja muita aiheesta kiinnostuneita. Sisältö: Kolmituntisessa tilaisuudessa tarkastettiin Korpuan väitöstutkimus ”Constructive Mythopoetics in J.R.R.Tolkien’s Legendarium”.   11.50. Tästä kansansuosiosta voi moni väitteilijä vain haaveilla. […]

Luento: Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpuan väitöstilaisuus 13.11.
Kenelle: Väitöstilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Paikalla väittelijä itse, kustos Kuisma Korhonen ja vastaväittäjä Dimitra Fimi. Yleisössä valikoima kirjallisuuden oppiaineen henkilökuntaa ja opiskelijoita, väittelijän läheisiä ja muita aiheesta kiinnostuneita.
Sisältö: Kolmituntisessa tilaisuudessa tarkastettiin Korpuan väitöstutkimus ”Constructive Mythopoetics in J.R.R.Tolkien’s Legendarium”.

 

11.50. Tästä kansansuosiosta voi moni väitteilijä vain haaveilla.

Alkamassa on ensimmäisen suomalaisen J.R.R.Tolkienin kirjallisuudesta tehdyn humanistisen alan väitöskirjan tarkastus, ja tupa on totisesti täynnä. Jo puoli tuntia ennen väitöstilaisuuden alkua HU106-salissa kuulijat istuvat tiukasti kylki kyljessä.

Kun luentosalin omat istumapaikat loppuvat kesken, lisätuoleja nostellaan salin käytävälle ja takariviin.

Kuuluisa akateeminen vartti pätee tietysti täälläkin. Tasan vartin yli kaksitoista yleisö nousee seisomaan, kun väittelijä Jyrki Korpua, kustoksena toimiva Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Kuisma Korhonen ja Cardiffin yliopiston tohtorikaapuun pukeutunut vastaväittäjä Dimitra Fimi saapuvat saliin.

Kuisma Korhosen lyhyiden avaussanojen jälkeen frakkipukuinen Korpua aloittaa suomenkielisen lectio praecursoriansa, seisaaltaan esitetyn väittelijän alkupuheenvuoron. Maksimissaan 20 minuuttia kestävän lection ideana on johdattaa kuulijat tutkimuksen aiheen ja maailman piiriin olematta kuitenkaan tiivistelmä tutkimuksesta. Väitöksessään Korpua esittää, että Tolkienin fantasiamaailmaan sijoittuvia teoksia yhdistää mytopoeettinen koodi, joka luo kielen, myyttien sekä tekstillisten vaikutussuhteiden kautta koherentin kokonaisuuden. Korpua väittää, että vaikka Tolkienin teokset ovatkin keskenään hyvin erilaisia, niitä yhdistävä koodi on luettavissa niin suuren luomismyytin kertovasta Silmarillionista kuin satumaisesta ja kotoisasta Hobitistakin.

Tutkimuksessaan Korpua etsii vastausta myös Tolkienin teosten suosiolle. Yleisöä naurattavat Korpuan huomiot keskiluokkaisesta Bilbo Reppulista ja työväenluokkaisesta Sam Gamgista.
Nauru pois – juuri hobittihahmot ovat Keski-Maailman viehätyksen salaisuus.

”Hobitit kotouttavat fantasiamaailman lukijalle. llman hobittihahmoja Tolkienista ei olisi tullut fantasian kummisetää”, Korpua sanoo.

12.32 Korpuan päättäessä puheensa vastaväittäjä Dimitra Fimi aloittaa työnsä kiittämällä Korpuaa esityksestä: hän kertoo nauttineensa suomen kielen kuuntelusta, vaikkei sanojen sisältöä ymmärtänytkään. (Vastaväittäjä saa puheesta toki käännöksen.)

Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta aikaa riittäisi myös mahdollisille muille vastaväittäjille. Fimi aloittaa pitkän tarkastustyönsä hyvin yleisluontoisilla kysymyksillä, jotka koskevat Korpuan motiivia tutkimukselle ja tutkimuksen vahvimpia ja heikoimpia kohtia.

Yleisten kysymysten jälkeen Fimi siirtyy käsittelemään tutkimusta kappale kerrallaan. Kysymykset ovat hyvin tarkkoja: Fimi haluaa esimerkiksi tietää sen, onko Tolkienin haltioilla Korpuan mukaan ollenkaan omaa tahtoa.
Väitöstilaisuudet ovat enää hyvin harvoin piinaavia tenttauksia. Myös väitöksen hylkääminen tässä vaiheessa on hyvin poikkeuksellista, sillä väitösluvan saaminen edellyttää esitarkastajien tarkan seulan läpäisyä.
Poikkeuksiakin toki on: vuonna 2012 Oulussa hylättiin vasta väitöstilaisuuden jälkeen kaivonkatsojien toimia tieteellisesti selvittävä tekniikan alan väitöskirja.

Nytkään vastaväittäjän kysymykset Korpualle eivät vaikuta hyökkäyksiltä, vaan käynnissä on tasavertainen keskustelu. Korpua ei häkelly tarkoistakaan kysymyksistä, vaan vastaa niihin rennosti ja varmasti.

14.00 Nyt ilma alkaa käydä paksuksi. Ihmiset hapuilevat vesipullojaan, ja luentosalien ovia availlaan vaivihkaan. Tuttuni kuiskaa korvaani: Ihme, jollei joku pyörry tänne.

Vuorossa on paluu isoihin kysymyksiin. Fimi tiedustelee Korpualta, näkeekö hän yhteyksiä Tolkienin ja postmodernismin välillä. Vastaus on lyhyt: vaikka teoksista voi löytää tiettyjä postmodernistisia elementtejä, Korpua ei näe Tolkienia postmodernistina.

Fimiä kiinnostaa myös se, mitä Korpualla on seuraavaksi mielessä. Väittelijällä on vireillä monia projekteja: paraikaa hän kirjoittaa muun muassa Kalevalasta myyttien synnyttäjänä.

Lisäksi Tolkien-tutkimuksesta jäi yli noin 250 sivua valmista tekstiä, jotka eivät mahtuneet väitöskirjan kansien sisälle. Nekin ovat hyödynnettävissä vielä jollain tapaa, Korpua arvioi.

14.13 Fimi ja Korpua nousevat seisomaan, sillä vastaväittäjä on valmis antamaan loppulausuntonsa, jossa hän tekee yhteenvedon tarkastustyöstään.

Fimin lausunto on pääosin positiivinen. Hän kritisoi Korpuaa siitä, että tiettyjä ideoita olisi voinut kehitellä eteenpäin. Erityiskehuja Korpua saa onnistuneesta lähiluvusta sekä väitöstyön erinomaisesta kielestä.

Lopuksi Fimi toteaa suosittelevansa lämpimästi väitöskirjan hyväksymistä.

14.25 Nyt olisi aika kuulla vastaväitteitä, mikäli niitä yleisöstä löytyy.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kustos Kuisma Korhonen julistaa keskustelun suljetuksi. Yleisön taputtaessa väittelijä, kustos ja vastaväittäjä poistuvat salista.

Salin ovien sulkeutuessa myhäilevä väki kerääntyy väitöskahveille muutaman metrin päähän Snellmanian ravintolaan.

 

MITÄ LUENNOSTA JÄI MIELEEN?

Jukka Isomaa, 26, kirjallisuuden pääaineopiskelija

Miksi tulit seuraamaan tätä  väitöstilaisuutta?
Kirjallisuuden oppiaineesta järjestetään Oulussa aika harvoin väitöstilaisuuksia. Olen opiskeluaikanani missannut aikaisemmat väitökset, joten nyt halusin käydä tutustumassa aiheeseen.
Lisäksi itse väitöksen aihe oli kiinnostava, ja Jyrki Korpua ennestään tuttu luennoitsija. Olen kuullut monella kurssilla hänen sanovan, että tätä aihetta tai kysymystä käsitellään myöhemmin väitöskirjassani. Joten sillä lailla ympyrä sulkeutui tänään!

Mitä sait tästä iltapäivästä irti?
Kokemuksena väitös oli todella mielenkiintoinen. Eniten minua kiinnostivat väitöksen metodologinen ote ja se, mitä väittelijä on saanut irti paljon tutkitusta kirjailijasta. Oli mielenkiintoista nähdä se, miten väittelijä oli kytkenyt Tolkienin teokset yhteen.

Puurrat nyt gradun parissa. Vietetäänkö vielä jonain iltana Jukka Isomaan väitöskaronkkaa?
Enpä tiedä vielä! Olen kyllä pohtinut jatkotutkimuksen mahdollisuutta yhtenä akateemisena uravaihtoehtona. Mutta riittävätkö rahkeet ja paukut siihen, se on eri asia.

Linnanmaan jättikampus tutuksi (video)

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella kulkee päivittäin tuhansia opiskelijoita ja henkilökunnan jäseniä. Itse rakennuksen on sanottu olevan sokkeloinen, ja oman tiedekunnan ja keskusaulan lisäksi muut osat kampusta jäävät monesti tuntemattomiksi. Lähetimme toimittajamme Lauran tutustumaan mielenkiintoisiin paikkoihin eri puolille kampusta. Videolla hän käy mm. tutkimassa kiviä Geokadulla ja pussaamassa hirveä Eläintieteellisessä museossa. Videolta selviää myös mikä on […]

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella kulkee päivittäin tuhansia opiskelijoita ja henkilökunnan jäseniä. Itse rakennuksen on sanottu olevan sokkeloinen, ja oman tiedekunnan ja keskusaulan lisäksi muut osat kampusta jäävät monesti tuntemattomiksi. Lähetimme toimittajamme Lauran tutustumaan mielenkiintoisiin paikkoihin eri puolille kampusta. Videolla hän käy mm. tutkimassa kiviä Geokadulla ja pussaamassa hirveä Eläintieteellisessä museossa. Videolta selviää myös mikä on Leaf ja miten se liittyy Oulun yliopistoon.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Tasa-arvottomat yliopistot

Vaikka kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen laaja edustus eri sosiaaliryhmistä, kotitausta vaikuttaa edelleen koulutusvalintoihin ja opiskelupaikan saamiseen. Oulussa on Suomen yliopistoista suhteessa eniten työläistaustaisia uusia opiskelijoita.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Lapsi perii vanhemmiltaan yllättäen ja pyytämättä ominaisuuksina muun muassa hiustensa punertavuuden, nenänsä kaaren tai ihonsa pisamuuden. Geenien armotonta määräysvaltaa vastaan on nykytekniikalla vaikeampaa taistella.

Sen sijaan koulutuksen, sosiaalisen luokan tai ammatin periminen on kiistanalaisempi asia.

Tutkimukset osoittavat vanhempien matalan sosioekonomisen aseman olevan yhteydessä jälkeläistensä muita vaatimattomampiin koulusaavutuksiin.

Köyhästä ja kouluttautumattomasta perheestä kotoisin olevalla suomalaisnuorella yliopistokoulutukseen hakeutuminen ja sisäänpääsy on edelleen epätodennäköisempää – varsinkin jos pääsykoepaperin yläreunassa lukee lääketieteellinen tiedekunta.

Opiskelijoiden sosiaalinen tausta jakaa myös yliopistoja. Matalimmista taustoista haetaan maakuntien yliopistoihin, yläluokasta taas pääkaupunkiseudun yliopistoihin. Vuonna 2010 työntekijätaustaisten osuus uusista opiskelijoista eri yliopistossa oli korkein Oulussa (15, 8%), Lapin yliopistossa (15, 3), Jyväskylän yliopistossa (14,0) ja Itä-Suomen yliopistossa (13,6). Vähiten työläistaustaisia uusia opiskelijoita oli teknillis-taiteellisessa Aalto-yliopistossa (6,9) ja ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulu Hankenissa (6,5).

Silti kehitystä on tapahtunut. Korkeakouluopiskelijoiden taustaa tutkinut yliopistonlehtori Arto Nevala Itä-Suomen yliopistosta sanoo koulutuksen tasa-arvon kehittyneen huimasti. 2000-luvulla yliopisto-opiskelijat valikoituvat huomattavasti laajemmasta joukosta kuin vaikkapa vielä 1960-luvulla. Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen laaja edustus eri sosiaaliryhmistä.

”Kaikki kansainväliset vertailut osoittavat Pohjoismaiden olleen yliopisto-opiskelijoiden tasa-arvon kehityksen kärjessä jo vuosikymmeniä, siitä lähtien kun yhteiskuntapolitiikassa on pyritty edistämään tasa-arvoa.”

Esimerkiksi Iso-Britanniassa kehitys on ollut jopa päinvastaista.

”Siellä maan alempien ryhmien kouluttautumisen edistäminen on ollut poliittisena tavoitteena, ja sen parantamiseksi on käynnistetty erilaisia ohjelmia. Koska yliopistojen lukukausimaksut ovat nousseet, tasa-arvoiset ponnistukset ovat valuneet hukkaan”, Nevala toteaa.

Koulujen ovet avautuvat kaikille?

Suomessa koulutuksellisen tasa-arvon nimeen on vannottu vuosikymmenten ajan. Se kuuluu oleellisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatukseen, jossa tulisi luoda mahdollisuus siihen, että kaikki nuoret asuinpaikasta, varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta saisivat mahdollisuuden kilpailla avoimista koulutuspaikoista ja kouluttaa itseään omien kykyjensä mukaan.

Numeroiden valossa kehitys on ollut huimaa. Ylempien kerrosten eliittiyliopisto alkoi muuttua koko kansan massakorkeakouluksi viimeistään 1980-luvulla, jolloin yliopistokoulutukseen osallistumisprosentti kipusi yli 15 prosenttiin ikäluokasta. Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana Suomen koulutustaso on kasvanut voimakkaasti: vuosina 1975–2005 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus yli kaksinkertaistui 11 prosentista 25 prosenttiin.

Oulun yliopiston duunariasemaa selittääkin sen painotus teknillisiin ja luonnontieteisiin sekä kasvatustieteisiin – aloja, jotka vetävät tyypillisesti keskiluokkaisempaa väkeä kuin opiskelijakunnassa keskimäärin. Samaten Oulu lähiseutuineen on väestöltään keskiluokkaista, joka heijastuu myös yliopistoon rekrytoitaviin opiskelijoihin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Opiskelijatutkimus 2014 -raportin mukaan suomalaisista korkeakouluopiskelijoista joka viidennen (22%) vanhemmista ainakin toisella on ylempi korkeakoulututkinto. Toisaalta joka viidennen (21%) opiskelijan vanhemmalla on enintään ammatillinen tutkinto.

Ensin tasa-arvon kannalta hyvät uutiset: Opiskelijan sosioekonomisen taustan merkitys on vuosien varrella pienentynyt, ja ryhmien väliset osallistumiserot ovat kaventuneet. Työläistaustaisten opiskelijoiden sijoittuminen yliopistoihin on nyt tasaisempaa. Työntekijätaustaisten opiskelijoiden sijoittumisen muutokset myötäilevät osin isompaa kuvaa: taustan tasaantumista selittävät esimerkiksi Suomen elinkeinorakenteen muutos, edeltävien koulutusasteiden tasa-arvoistuminen ja tasa-arvon nostaminen yhteiskuntapolitiikan keskiöön.

Arto Nevalan mukaan työläistaustaisten opiskelijoiden tieteenalakohtaiset erot ovat vuosien aikana lieventyneet, mutta eivät kokonaan kadonneet. Selkeästi duunaritaustaisia aloja ovat edelleen kasvatustiede, humanistiset alat ja liikuntatiede. Toisen ääripään muodostavat yläluokkaiset teologia, kauppatieteellinen, oikeustieteellinen, maatalous-metsätieteet ja lääketiede.

Oulun yliopiston duunariasemaa selittääkin sen painotus teknillisiin ja luonnontieteisiin sekä kasvatustieteisiin – aloja, jotka vetävät tyypillisesti keskiluokkaisempaa väkeä kuin opiskelijakunnassa keskimäärin. Samaten Oulu lähiseutuineen on väestöltään keskiluokkaista, joka heijastuu myös yliopistoon rekrytoitaviin opiskelijoihin.

Opiskelijoiden taustan erot ovat loiventuneet erityisesti aloilla, jotka ovat merkittävästi kasvattaneet vuosittaista sisäänottoaan. Kun ala opiskelijamäärän kasvun myötä massoittuu, erot opiskelijoiden taustassa myös tasoittuvat. Nevalan mukaan lähivuosien esimerkki tästä muutoksesta on teknillinen ala, joka oli pitkään vain muutamassa yliopistossa keskitetty elitistinen ala. Kun alan opiskelijamääriä kasvatettiin it- ja Nokia-huuman myötä 1980–90-luvuilla, tausta monipuolistui – duunaritaustainen diplomi-insinööri ei ollut enää kummastus.

Silti Arto Nevalan mukaan kysymykseen suomalaisen korkeakoulutuksen tasa-arvoisuudesta on toinen mahdollinen vastaus. Ei, täyttä tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu – eikä ehkä tulla vähään aikaan saavuttamaan. Kaikki tutkimukset osoittavat kotitaustan vaikuttavan edelleen koulutusvalintoihin, opiskelupaikan saamiseen ja koulutusuran pituuteen. Koulutetuimpien ja hyvässä asemassa olevien vanhempien jälkeläiset ovat tässä vertailussa voittajia.

Nevalan mukaan koulutus onkin edelleen eriarvoista – ja jossakin määrin myös eriarvoistavaa.

Elitismin viimeinen linnake

Duunaritausta on edelleen tietyillä koulutusaloilla melkoinen harvinaisuus. Lääketiede on ala, jonka opiskelijat ovat yläluokkaisia ja korkeasti koulutetuista perheistä. OKM:n raportin mukaan lääketieteen opiskelijoista 49 prosentilla vanhemmista vähintään toisella on joko ylempi korkeakoulututkinto tai lisensiaatin tai tohtorin tutkinto.

Alan opiskelijoiden taustoja selittää alan pieni sisäänottomäärä. 2010-luvullakin lääketieteen suhteellinen osuus uusista opiskelijoista on pienempi kuin 1980-luvulla, kuten oululaisen Matti Salon tutkimuksesta ilmenee. Esimerkiksi Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen koulutusohjelmaan keväällä 2015 pyrki 1157 hakijaa, joista hyväksytyksi tuli 145.

”Tiukka karsinta suosii ylempien ryhmien lapsia, joilla on varaa ja aikaa panostaa kokeisiin”, Nevala sanoo.

Nevalan mukaan lääketieteellisen alan yläluokkaisuus vaikuttaa olevan melko pysyvä ilmiö. Tätä selittää sekin, että lääkärin ammatti usein periytyy vanhemmalta lapsilleen.

”Jos alalle otettaisiin 10 kertaa enemmän opiskelijoita, tilanne voisi tasoittua. Mutta tätä Lääkäriliitto ei koskaan tule sallimaan.”

Opiskelijan luokkaretki

Akateeminen koulutus oli vanhemmille ikäluokille varsin varma väylä luokkanousuun.

Etenkin 1960-70 -luvuilla teollistumisen edetessä suomalaiset kouluttautuivat oikein urakalla. Valitettavasti 2000-luvulla kaikilla maisterinpapereilla ei enää kivuta arvoasteikossa ylöspäin.
Nevalan mukaan sosiaalista nousua hidastaa ensinnäkin keskiluokan kasvaminen sen piirissä jo olevien jälkeläisissä, mikä hidastaa alemmassa luokissa olevien nousua joukkoon. Sosiaalinen liikkuvuus on nykyään vähäisempää.

Lisäksi maisterintutkinto ei tarjoa automaattista hissimatkaa alaluokasta huipulle.

”Vaikka meillä ei ole eliittiyliopistorakennetta, koulutuksessamme näkyy samat erot, jotka maailmalla vallitsevat eri yliopistojen välillä. Meillä nämä erot ovat eri tieteenaloihin piiloutuneita. Tästä asiasta puhutaan aika vähän, vaikka näillä onkin olennainen merkitys.”

”Koulutus on edelleen yksi sosiaalisen nousun väylä, mutta tieteenalat ovat keskenään hyvin erilaisia. Esimerkiksi humanistis-luonnontieteissä työllistyminen on yleensä huonompaa kuin muilla, ja alalla joudutaan tottumaan pätkätöihin. Ero lääkäriin ja lakimieheen on selvä. Jos haluaa tehdä luokkanousun, kannattaa valita ala, joka johtaa yhteiskunnan huipulle”, Nevala sanoo.

Nevalan mukaan suomalainen yliopistolaitos on lohkoutunut. Eri aloilta on mahdollista ponnistaa täysin erilaisiin yhteiskunnallisiin asemiin.

Toisin kuin Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa, joissa yhteiskunnan huipulle noustaan käytännössä aina tiettyjen eliittiyliopistojen (Yhdysvalloissa esimerkiksi Yale ja Harvard, Iso-Britanniassa Oxford ja Cambridge) kautta, Suomessa reitti yläluokkaan kulkee eri tieteenalojen kautta. Statusaloille lääketieteen, oikeustieteen ja kauppatieteen pariin valikoituminen on yksi yhteiskunnallisen uusiutumisen muodoista.

”Vaikka meillä ei ole eliittiyliopistorakennetta, koulutuksessamme näkyy samat erot, jotka maailmalla vallitsevat eri yliopistojen välillä. Meillä nämä erot ovat eri tieteenaloihin piiloutuneita. Tästä asiasta puhutaan aika vähän, vaikka näillä onkin olennainen merkitys.”

Luokasta ja luokkaeroista puhumista aristellaan 2010-luvulla. Vallalla on ollut käsitys, jonka mukaan yläluokkaa ja työväenluokkaa ei enää ole, sillä kaikki kuuluvat yhdessä keskiluokkaan.
Kuten Sauli Niinistön taannoisessa presidentinkampanjassa todettiin: Vastakkainasettelujen aika on ohi.

Näin ei Nevalan mukaan ole.

”Tutkimukset ovat osoittaneet sen, etteivät luokat ole minnekään hävinneet, ne vain muotoutuvat eri tavalla.”

Tasa-arvoa teoriassa

Koulutustaustan merkittävyyden ja sitä koskevien tutkimusten tulosten painoarvo julkisessa keskustelussa on nykyään pienempi kuin vaikka 1970–90 -luvuilla. Tasa-arvoisen koulutuksen jatkumiseen omalla painollaan on kenties liikaa tuudittauduttu.

”Tuntuu, että kun meillä on hyvä peruskoulu ja yhtenäinen, ilmainen yliopisto, tasa-arvo toteutuu automaattisesti, eikä asiaan tarvitse kiinnittää huomiota. Poliittisesti tämä on herkkä aihe.”
Nevalan mukaan koulutuksen tasa-arvoisuudesta puhutaan paljon, mutta sen eteen tehdään loppujen lopuksi varsin vähän.

Esimerkiksi keskustapuolue esitteli kuluvan vuoden helmikuussa välikysymyksen tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta. Erityisesti toisen asteen koulutuksen järjestämisestä huolta kantavassa välikysymyksessä asia muotoillaan näin:

”Asiantuntijat ovat varoittaneet koulutuksen tasa-arvon murenemisesta. – – Asuinpaikka ja vanhempien varallisuus vaikuttavat suomalaisten lasten ja nuorten koulutusmahdollisuuksiin yhä enemmän. – – Tasa-arvoinen koulutus on Suomen vahvuus myös tulevaisuudessa. Tasa-arvon mureneminen on estettävä.”

Mutta kuinkas sitten lopulta kävikään: tänä syksynä Suomen uusi hallitus esitteli pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johdolla hallitusohjelman, jossa opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta leikataan 541 miljoonaa euroa. Leikkaukset kurottivat myös syvälle opiskelijan kukkaroon, sillä pitkällä aikavälillä opintotuen säästötavoite on 150 miljoonaa euroa, opintotuen sitominen indeksiin päättyy ja opintolainan osuus tuesta kasvaa.

Opiskelijajärjestöt pöyristyivät leikkaussuunnitelmista, onhan opiskelijalle maksettavalla opintotuella paljon myös symbolista merkitystä. Valtion maksaman opintotuen ajatuksena on ollut taata tasapuolisesti opiskelumahdollisuus myös vähävaraisille.

Arto Nevalan mukaan tutkimukset osoittavat, että opintojen rahoitukseen tai maksullisuuteen kohdistuvat muutokset vaikuttavat negatiivisesti alemman ja keskiluokan opiskeluhalukkuuteen.
Myös vanhempien varallisuus- ja työtilanne heijastuu nimenomaan alempien luokkien opiskeluhaluihin. Vanhempien parantunut talous- ja työllisyystilanne näyttää edistävän useamman näistä ryhmistä lähtöisin olevan opiskelua, taloustilanteen synkentyessä tulos on päinvastainen.

”Esimerkiksi 1990-luvun lamavuosina voitiin nähdä aika nopeasti vaikutukset alempien luokkien koulutushalukkuuteen.”

Tätä on kompensoitu juuri erilaisilla opintotukimuodoilla. Valtion tukemia lainoja opiskelijoille alettiin myöntää vuodesta 1959 alkaen. Opintotukeen lisättiin asumislisä vuonna 1977, jonka jälkeenkin opintotuki pysyi pitkään opintolainapainotteisena, kunnes opintorahaa korotettiin vuonna 1992.

Nevalan mukaan opintotuen vaikutus ei ole enää 2000-luvun alussa kuitenkaan ollut yhtä kannustavaa kuin aiemmin. Siksi vanhempien taloudellinen asema sekä opiskelijoiden työssäkäynnin merkitys opintojen rahoituksessa on korostunut. OKM:n raportin mukaan Suomen korkeakouluopiskelijoista noin puolet työskentelee opintojen ohella, ja yli 60 prosenttia kokee rahojen riittämisen vaikeaksi.

Juhlavat puheet suomalaisen koulutuksen tasa-arvosta ja toisaalta esitetyt toiveet Suomeen saatavista ison rahan ”huippuyliopistoista” tai ”eliittiyliopistoista” eivät sovi saumattomasti yhteen.

”Olisi reilua sanoa ääneen, että haluamme yliopistokoulutuksen maksulliseksi, vaikka se sitten heikentäisikin tasa-arvoa. Sen sijaan on epäreilua puhua yhtä ja toimia toisin.”

 

Lue opiskelijoiden kokemuksia siitä, miten duunaritausta vaikutti yliopisto-opiskeluihin Oulussa.

 

Jutun lähteinä on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön Opiskelijatutkimus 2014 -raporttia,  Arto Nevalan artikkelia ”Tasa-arvo etenee hitaasti – yliopisto-opiskelijoiden sosiaalinen tausta 2000-luvun alun Suomessa ”(2005), Osmo Kivisen, Juha Hedmanin ja Päivi Kaipaisen artikkelia ”Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus Suomessa – eriarvoisuuden uudet ja vanhat muodot” (2012).

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Miten duunaritaustasi vaikutti opiskeluihin?

”Lapsena sanoin vanhemmilleni meneväni ammattikouluun. Vastauksena minulle naurettiin ja sanottiin, että et muuten varmasti mene. Olin ihmeissäni, sillä luulin ammattikoulun olevan ainoa vaihtoehto. Vanhempieni korkein koulutus on kauppaopisto. Äitini on ollut 30 vuotta verovirkailijana, isä on palkanlaskija. Veljeni kävi ammattikoulun, ja siskoni on yliopistossa. Itse en ole duunari. En kehtaa käyttää sitä sanaa – se […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

veera kiurujoki

”Lapsena sanoin vanhemmilleni meneväni ammattikouluun. Vastauksena minulle naurettiin ja sanottiin, että et muuten varmasti mene. Olin ihmeissäni, sillä luulin ammattikoulun olevan ainoa vaihtoehto.

Vanhempieni korkein koulutus on kauppaopisto. Äitini on ollut 30 vuotta verovirkailijana, isä on palkanlaskija. Veljeni kävi ammattikoulun, ja siskoni on yliopistossa. Itse en ole duunari. En kehtaa käyttää sitä sanaa – se ei ole minun sanani. Mikä sitten olen nyt? En oikein tiedä.

Ajatus yliopistoon hakemisesta syntyi pohtiessani lukiossa sitä, mitä itse oikeastaan osasin tehdä: lukea ja kirjoittaa. Psääsykokeisiin valmistauduin surkeasti, luin pääsykoekirjan loppuun vasta junassa matkalla kokeisiin. Opintoihin valmistautuminen oli vaikeaa, ja ensimmäiset kurssit aivan kauheita. Opinnoista innostuin vasta toisena vuonna Kirjallisuus ja filosofia -kurssilla.

Tullessani yliopistoon en tiennyt mitään akateemisesta maailmasta: minulla oli yliopistosta mystinen ja vähän pelottavakin mielikuva. Opintojen aikana ainejärjestöt tuntuivat pelottavilta, killat ja ylioppilaskunta vielä pelottavimmilta, joten se maailma jäi kaukaiseksi. En ole ollut yksilläkään sitseillä tai vuosijuhlilla.

Valmistuin maisteriksi lokakuussa, ja järjestin sen kunniaksi valtavan hulppeat juhlat. Tässä päättyy iso kahdeksan vuoden elämänvaihe. Onhan se iso juttu siinäkin mielessä, että olen perheeni ensimmäinen maisteri.

Lähisuvustani kukaan ei ole mennyt yliopistoon. Vanhempani ovat kerran käyneet väitöstilaisuudessa, siitä on riittänyt pitkäksi aikaa puhetta. Silti vanhempani ovat aina kannustaneet kouluttautumaan.

Kun soitin vanhemmilleni kertoakseni gradun valmistumisesta, äitini onnitteli, ja isä huusi taustalta: ”Onneksi olkoon – oli se aikakin!

Veera Kiurujoki, 26, filosofian maisteri, pääaineena kirjallisuus

 

 

 

 

Sanna Teperi”Olen ajatellut kotitaustani olevan korkeampi kuin mitä se todellisuudessa on. Koska kumpikaan vanhempani ei tehnyt fyysistä työtä, ajattelin, ettei se ole ”oikeaa duunariutta”.

Vanhempani kävivät koulua oppikouluun asti, mutta eivät jatkaneet lukioon. Isäni on tyypillinen esimerkki sukupolvestaan: taksikuskin ja tarjoilijan poika, joka kouluttautui tekniselle alalle opistossa insinööriksi nousukauden aikaan ja työskenteli koko uransa yhdessä työpaikassa, Outokummun Tornion terästehtaalla. Äitini ajatteli opiskelun avaavan ovia. Vanhempiensa rahanpuutteen vuoksi hän ei päässyt lukioon, joten sen sijaan hän kävi kauppakoulun, sihteerikurssin ja sairaanhoitajakoulun, jonka jälkeen hän työskenteli sihteerinä.

Alakoulussa minusta oli tulossa astronautti. Hyvän kielipääni vuoksi ajauduin kuitenkin ensin Kajaanin ammattikorkeakouluun opiskelemaan matkailua, ja sitten myöhemmin yliopistoon lukemaan englantia.

Hakiessani töitä AMK-tutkinnolla huomasin, ettei sitä hirveästi arvostettu ammattitutkintoa paremmaksi: restonomina minulle tarjottiin tarjoilijan ja pitsanpaistajan töitä. Siksi aloitin yliopisto-opinnot Oulussa 26-vuotiaana.

Duunaritausta ei näkynyt kursseilla tai opiskelussa, kaikessa muussa yliopistoelämässä kylläkin. Ainejärjestöjen, ylioppilaskunnan ja kiltojen asiat ja akateemiset perinteet olivat minulle täysin uusi maailma. Tätä olen jälkeenpäin harmitellut: mihin kaikkeen olisikaan ollut mahdollisuus, jos olisi ajoissa tajunnut!

Näin aikuisällä ymmärrän myös sen, miten etuoikeutettu ilmaisella kahdella tutkinnollani olen ollut. Halustaan huolimatta äitini ei aikoinaan voinut kouluttautua rahanpuutteen vuoksi. Vanhemmalla iällä hänkin suoritti iltalukiossa lukiokursseja.”

Sanna Teperi, 31, filosofian maisteri, pääaineena englantilainen filologia

 

 

 

 

Jaakko Ollila

”Opiskeluvuosinani olen huomannut eron lääkäritaustaisiin opiskelijoihin. He ovat ehkä vähemmän stressaantuneita ja opiskeluissaan varmempia, koska lääketieteen maailma on jo entuudestaan tuttu. Ammatin periytyvyyden todellakin huomaa – moni opiskelijoista tulee suvusta, jossa on paljon lääkäreitä.

Jos vanhempani olisivat lääkäreitä, olisin luultavasti saanut enemmän tukea ja tietoa siitä, millainen se maailma on. Mutta minulla ei ole edes korkeakoulun käyneitä sukulaisia – tai no, yksi kaukainen setä kai on. Isäni on työskennellyt sähkömiehenä heti armeijasta päästyään. Hän on käynyt kyllä erilaisia lisäkoulutuksia, muttei koskaan suorittanut esimerkiksi ammattikoulututkintoa. Myös äitini meni heti peruskoulun jälkeen töihin. Hän on työskennellyt ainakin puhelinvälittäjänä, kaupan kassalla ja siivoojana, nyt merkonomiksi kouluttauduttuaan Kelalla. Silti vanhempani ovat aina olleet mielissään siitä, että pojalla on haluja lukea.

Valmistuminen häämöttää. Olen tullut siihen tulokseen, ettei papereiden saaminen ja ammattinimike muuta minua persoonana. Duunaritausta on kuitenkin tärkeä lähtökohta, josta on myös tässä ammatissa paljon hyötyä: osaan nähdä erilaisen ihmisyyden, työläisarjen ja siihen liittyvät ongelmat. Terveyskeskuksissa iso osa potilaistani on duunarilähtöisiä, sillä moni terveysongelma kasautuu työläispuolelle. Terveyden ylläpitäminen alkaa profiloitua yläluokkaiseksi hommaksi. Korkeammissa luokissa on ehkä helpompaa olla asiakas kuin potilas: rahalla voi suunnata helpommin palvelujen äärelle eikä julkisen puolen jonoissa tarvitse odotella.

En silti haluaisi valmistumisenkaan jälkeen profiloida itseäni eliittiasemaan. Haluaisin edelleen olla maanläheinen, pelkkä Jaakko vain.”

Jaakko Ollila, 27, lääketieteen kuudennen vuoden opiskelija

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: