Päätös keskustakampushankkeen hyväksymisestä ei ollut yksimielinen – Oulun yliopisto etenee hankesuunnitelmassa

Oulun yliopiston hallitus äänesti 16.12.2021 keskustakampushankkeen hyväksymisen puolesta äänin 7-5. Jouko Niinimäen mukaan yksikään kielteisistä äänistä ei kuitenkaan vastustanut itse kampushanketta, vaan äänestys hankkeen jatkosta oltaisiin haluttu pöydätä lisäselvitysten ajaksi. Oulun yliopisto etenee keskustakampushankkeen kanssa. Uusi keskustakampus sijoittuisi asemien viereen Raksilaan Tehtaankadulle, jossa kaavamuutosta haetaan myös tiejärjestelyille koko korttelin osalta. Lisäksi rehtori Jouko Niinimäki mainitsi […]

Oulun yliopiston hallitus äänesti 16.12.2021 keskustakampushankkeen hyväksymisen puolesta äänin 7-5. Jouko Niinimäen mukaan yksikään kielteisistä äänistä ei kuitenkaan vastustanut itse kampushanketta, vaan äänestys hankkeen jatkosta oltaisiin haluttu pöydätä lisäselvitysten ajaksi.

Oulun yliopisto etenee keskustakampushankkeen kanssa. Uusi keskustakampus sijoittuisi asemien viereen Raksilaan Tehtaankadulle, jossa kaavamuutosta haetaan myös tiejärjestelyille koko korttelin osalta. Lisäksi rehtori Jouko Niinimäki mainitsi puheenvuorossaan Välkkylän opiskelijakylään suunniteltuja uudistuksia.

Tällä hetkellä Oulun yliopistossa on noin 13 500 opiskelijaa ja 3 400 työntekijää. Hankkeen tämänhetkisissä tilasuunnitelmissa yliopiston rakennus on suunniteltu kapasiteetiltaan päivittäin 5 000 opiskelijalle, Linnanmaan kampus 3 400 opiskelijalle ja Kontinkankaan kampus 1 800 opiskelijalle. Tämänhetkisen hankesuunnitelman mukaan siis kolmen kampuksen malli on toteutumassa, jota vastaan on ollut paljon säröääniä poikkitieteellisyyden ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Keskustakampuksen tavoitteissa kuitenkin kuvataan sen muotoutuminen opiskelijoiden tärkeimmäksi kohtaamispaikaksi ja yhdistäväksi tapahtumien keskukseksi. Hankesuunnitelman perusteella kuitenkin kuulostaa, että keskustakampusta rakennetaan enemmänkin Oulun yliopiston näyteikkunaksi ja sidosryhmäsuhteiden ylläpitoa varten kuin opiskeluun.

Hankesuunnitelmassa esitetään kolmen tiedekunnan siirtymistä uudelle kampukselle kahdeksasta. Siirtyvät tiedekunnat olisivat humanistinen tiedekunta, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu, tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta sekä kirjasto Pegasus. Lisäksi on esitetty mahdollisuus osa luonnontieteellisen tiedekunnan sekä teknillisen tiedekunnan tutkimusyksiköiden osittaisesta tai kokonaisesta sijoittumisesta Raksilaan.

Uuden kampuksen rakentamisesta saatavat pitkän aikavälin kustannussäästöt herättivät kysymyksiä. Hankesuunnitelmassa kustannussäästöt on arvioitu 20 vuoden ajalle 33 miljoonan ja 118 miljoonan euron välille. Oulun yliopiston talousjohtaja Pekka Riuttanen kommentoi Oulun ylioppilaslehdelle välin olevan noin suuri eri tulevaisuuden skenaarioiden vuoksi. Skenaariossa, jossa irtisanottavien tai rakennettavien neliöiden määrä on lähes sama, tulisi säästöjä 33 miljoonaa euroa. Taas tilanteessa, jossa vuokrattavia neliöitä olisi 17 500 m2 vähemmän, tulisi säästöjä 118 miljoonaa euroa. Muut skenaariot asettuvat tämän haarukan välille. Keskustakampuksen hankesuunnitelmassa on siis vahva paino myös taloudellisissa syissä, sillä kampus kasvattaisi yliopiston varallisuutta.

”Hankesuunnittelu ja tehdyt selvitykset osoittavat, että keskustakampuksen rakentaminen on yliopiston tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu sekä strategisten tavoitteiden että talouden näkökulmista. Kaupungin keskustassa toimiva ja katukuvassa näkyvä yliopisto sekä liikenteellisesti keskeinen, tulevaisuuden opiskelu- ja työtapoihin varustettu kampus on iso kehittymismahdollisuus koko alueelle”, yliopiston hallituksen puheenjohtaja Sakari Kallo sanoo Oulun yliopiston tiedotteessa 16.12.2021.

”Olemme toki kuulleet myös hanketta vastustavat puheenvuorot ja tarkastelleet esitettyjä argumentteja. Selvitystyötä on tehty huolella ja monien osaavien asiantuntijoiden tuella, jotta päätöksenteossa voidaan nojata mahdollisimman täsmälliseen tietoon”, Sakari Kallo lisää.

Tällä hetkellä hankesuunnitelmassa ei kuitenkaan voida esittää vielä täysin tarkkaa tietoa, sillä kyse on ollut vasta esityksestä, joka nyt hallituksen hyväksynnällä etenee seuraaviin vaiheisiin.

Oulun kaupunki voi vielä torpata muuttohaaveet

Samaisessa äänestyksessä Oulun yliopiston hallitus valtuutti Jouko Niinimäen käynnistämään hankkeen valmistelut, kuten arkkitehtuurikilpailun järjestämisen ja kaavamuutoksen hakemisen. Seuraavaksi asia etenee siis Oulun kaupungin pöydälle todennäköisine valituskierroksineen. Niinimäki kertoo, että aikataulutuksessa nämä asiat on otettu huomioon eikä projektin odoteta viivästyvän esimerkiksi valituskierrosten vuoksi. Tontti, jolle Raksilan kampusta kaavaillaan, on Oulun kaupungin omistuksessa, mutta mikäli Oulun yliopisto vuokraa tontin, on sillä oikeus hakea asemakaavan muutosta tontille. Viime kädessä päätös on kuitenkin Oulun kaupungin tahojen.

Oulun kaupunki tiedotti 22.12.2021 Raksilan tontin maankäytön suunnittelun etenevän yhteistyössä Oulun yliopiston, Osuuskauppa Arinan sekä Keskon kanssa. Kokonaisuudessaan Raksilan aluetta kehitetään tulevina vuosina mittavasti. Maankäytön hankkeita on käynnissä Raksilan alueella asemakeskuksen asemakaavan muutos, tapahtuma- ja elämysareenan selvitys sekä Raksilan urheilualueen kehittäminen. Oulun kaupunki kertoo tiedotteessaan suunnittelutyön tavoitteeksi tehokkaan maankäytön ja laadukkaan urbaanin kaupunkiympäristön ja kaupunkikuvan. Kaupunginvaltuusto käsittelee yliopiston keskustakampuksen hankesuunnitelman esitystä 31.1.2022 pidettävässä kokouksessa.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Sosiaaliset taidot ruosteessa ja raastepöydässä

On täysin ok koheltaa sosiaalisissa tilanteissa harjoitellessaan uudelleen kanssakäymisen perusteita, muistuttaa Essi Erkkilä kolumnissaan. Palasin hiljattain vierailemaan kotikampukselleni. Aikaa viime kohtaamisestamme ehti vierähtää miltei kaksi vuotta, sillä viimeksi taisin viettää aikaa luentosalin penkkiä kuluttaen maaliskuun alussa vuonna 2020. Mieleeni tuolta ajalta on jäänyt koronauutisointi, jossa ilmiöstä puhuttiin vasta jonakin kaukaisena ulkomaita kiusaavana vitsauksena, sekä flunssainen […]

On täysin ok koheltaa sosiaalisissa tilanteissa harjoitellessaan uudelleen kanssakäymisen perusteita, muistuttaa Essi Erkkilä kolumnissaan.

Palasin hiljattain vierailemaan kotikampukselleni. Aikaa viime kohtaamisestamme ehti vierähtää miltei kaksi vuotta, sillä viimeksi taisin viettää aikaa luentosalin penkkiä kuluttaen maaliskuun alussa vuonna 2020. Mieleeni tuolta ajalta on jäänyt koronauutisointi, jossa ilmiöstä puhuttiin vasta jonakin kaukaisena ulkomaita kiusaavana vitsauksena, sekä flunssainen luennoitsija, joka vitsaili, ettei kyseessä onneksi mikään korona ole. Istuimme luokkatilassa ilman maskeja ja vailla huolta huomisesta, jossa pian kyyhöttäisimme ruutujen äärellä kuuntelemassa epäuskoisina, miten Sanna Marinin äänellä koko yhteiskunta määrättiin seisahtumaan. 

Kampukselle menemisestä tuli yhdessä illassa uhkaavaa ja jopa vaarallista. Nyt tämä uhka on vähintäänkin todella merkittävästi pienentynyt ja kampus on muuttunut jälleen turvalliseksi kohtaamispaikaksi. Vaikka mikään ei ole merkittävästi vaihtanut paikkaa vaaleiden seinien sisällä, kaikki tuntui palatessa täysin erilaiselta. Sitä todellisuutta, jossa elimme maaliskuussa 2020, ei ole enää olemassa.

Ensimmäisenä astellessani kampuksen puistikossa mieleen tulvahti lämpö: tuossa nurmikolla tapasin pienryhmäni ensimmäistä kertaa, näillä sohvilla kahvittelimme luentojen välissä ja tuossa ravintolassa tutustuimme lounaalla toisiimme! Muistojen lämmön korvasi pian lievä surumielisyys, sillä koronan seurauksena kahvilan henkilökunnan oli korvannut itsepalveluautomaatti, lounasravintola oli edelleen tilapäisesti suljettuna ja pienryhmäni hajonnut ympäri Suomea opiskelemaan näyttöpäätteiden taakse. 


Surumielisyys sai pian väistyä seuraavan tunteen tieltä, kun vastaan valuivat aamun ensimmäisille lähiluennoille matkaansa taittavat kaveriporukat. Herranjumala, ihan ihka oikeita eläviä opiskelijatovereita, aivan mahtavaa! Teki mieli heittää yläfemmat ja tuuletukset jokaiselle vastaantulevalle lajitoverille – kunnes ajauduin lähietäisyydelle heidän kanssan. 

Parin vuoden eristäytyminen tekee ihmiselle näköjään sillä tavalla höpöä, että saattaa unohtaa sosiaaliset toimintamallit. Olin kampuksella jatkuvasti hyvin tietoinen omasta olemassaolostani ja sosiaalisesti erittäin kiusallinen. Kuinka kauas ruokajonossa tulisi jättäytyä? Yrittikö tuo nyt tuolla vilkaisulla antaa jotain hienovaraista sosiaalista vinkkiä, että neiti on hyvä ja jättää hieman pidemmän turvavälin? Tuskan hiki alkaa mukavasti nousta pintaan toppatakin alla, kun edellä olevan jonottajan kanssa katseet kohtaavat ja pohdit kuumeisesti, pitääkö nyt siis hymyillä vai kaivaa jostain äkkiä maski naamalle. Ilmeeni todennäköisesti viestitti lähinnä jotakin kiusaantunutta please help me -avunhuutoa, kun yritin etsiä lyhintä pakoreittiä raastepöytään. 

Sosiaalisia taitoja täytyy harjoittaa, jotta ne pysyvät vireessä ja kehittyvät. Parin vuoden kommunikointi lähinnä videokuvan kanssa on selkeästi rapistanut omia taitojani. Yhteiskunnan ja kampuksien avautuessa tarjoutuu onneksi jatkuvasti uusia mahdollisuuksia päästä treenaamaan ja palauttelemaan mieleen, miten niiden ihmisten kanssa oikein oltiinkaan luontevasti ja rennosti. 

Tärkeää tässäkin asiassa on muistaa, että lähtee liikkeelle sopivalla määrällä treeniä, ettei vedä heti itseään ylikuntoon. Sosiaaliset kohtaamiset tuntuvat kuluttavammilta pitkän tauon jälkeen, kun aivot eivät vielä sopeutuneet uuteen tilanteeseen. Treenivinkkini kaikille onkin, että pieni sosiaalinen koheltaminen on täysin ok, jopa suositeltavaa. Kiusallisuudesta ja vieraisiin raastepöytiin vilkuilusta kertovista tarinoista nimittäin saa todistetusti loistavia jäänmurtajia keskusteluihin, sillä me kaikki taidamme samaistua siihen tunteeseen, että olemme vielä vähän ruosteessa post-korona sosialisoinnin kanssa.

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

Ovatko opiskeluvuodet muuttuneet pian ylikiehuvaksi painekattilaksi?

Mitä opiskeluvuosista enää jää käteen suorittamiskulttuurin paineiden ristitulen läpi luoviessa, pohtii kolumnistimme Essi Erkkilä. Opiskeluvuodet ovat elämän parasta aikaa! Tämän legendaarisen lentävän lauseen olen kuullut monen keski-ikäisen suusta. Opiskeluaikoja muistellaan kaihoisasti vanhoina hyvinä aikoina. Muistelmat sisältävät usein maininnan tiukoista opiskelujaksoista, mutta sitä enemmän korostuvat lähes loputtoman vapauden ja olemattomien vastuiden nostalgisointi. Rahaa ei ollut paljon, […]

Mitä opiskeluvuosista enää jää käteen suorittamiskulttuurin paineiden ristitulen läpi luoviessa, pohtii kolumnistimme Essi Erkkilä.

Opiskeluvuodet ovat elämän parasta aikaa! Tämän legendaarisen lentävän lauseen olen kuullut monen keski-ikäisen suusta. Opiskeluaikoja muistellaan kaihoisasti vanhoina hyvinä aikoina. Muistelmat sisältävät usein maininnan tiukoista opiskelujaksoista, mutta sitä enemmän korostuvat lähes loputtoman vapauden ja olemattomien vastuiden nostalgisointi. Rahaa ei ollut paljon, mutta silti sen verran, että toimeen tultiin. 

Nykyopiskelija ei oikein pysty täysin samaistumaan tähän mielikuvaan. Opiskeluvuosien vapaus on säilynyt läpi vuosikymmenten, joskin sen voi kokea kaventuneen erinäisten yhteiskunnallisten muutosten myötä. Jos ennen rahaa oli niukasti, nykyään sitä ei monella ole enää riittävästi.

Tilastokeskuksen mukaan yli puolet korkeakouluopiskelijoista käy opintojen ohella töissä – ei ansaitakseen humputtelurahaa, vaan maksaakseen ruokalaskunsa lähikauppaan. Opiskelijoiden mediaanitulot ovat nimittäin SYL:n mukaan laskeneet yli 200 euroa vuoden 2017 opintotukileikkausten jälkeen ja samalla tulot ovat muuttuneet lainapainoitteisemmiksi. Opintotukikuukausien osalta trendi on ollut määrätietoinen supistaminen ja nykytilanteessa joustavuutta ei juurikaan ole: alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon on yhteensä käytettävissä yhteensä 48 tukikuukautta aiemman 55 tukikuukauden sijaan. Opiskelijalla ei välttämättä kirjaimellisesti ole varaa sellaisiin anteeksiantamattomiin virheisiin, kuten alanvaihtoon tai laskennallista normaalia hitaampaan opintojen suoritustahtiin. 

Taloudellisen paineen ohella myös suorituspaineet ovat hyvin erilaisia kuin vanhojen hyvien aikojen ihannoinnissa. Ikuiset opiskeluoikeudet ovat taaksejäänyttä historiaa ja paineistettu konekiväärimäinen opintojen suoritustahti nykypäivää. Korkeakouluopinnot on pyöritetty tehostamisohjelman läpi, jonka tuloksena inhimillisyys tuntuu olevan toisarvoista tehokkuuden rinnalla. Tärkeintä on päästä nopeasti oppilaitokseen sisälle ja tehokkaasti sieltä ulos. 

Stressin ja suorituspaineiden kasvaessa yhteisöllisyys sekä vertaistuki ovat olleet opiskelijoita kannattelevia voimia. Koronavuodet ovat vieneet mennessään molemmat. Yksinään vietetyt syksyn pitkät ja pimeät illat näyttöpäätteen kelmeässä valossa tuskin ovat olleet kenenkään mielikuva elämän parhaista vuosista. 

Nykypäivän moderni opiskelija joutuukin luovimaan tiensä korkeakoulutuksen läpi erilaisten paineiden ristitulessa. Taloudellisten murheiden ja suorituspaineiden lisäksi huolta voivat aiheuttaa työllistyminen opintojen jälkeen, yksinäisyys, oma ammatillinen osaaminen tai kokemus väärästä alavalinnasta. Paineet kasaantuvat ja kumuloituvat. Mikä auttaisi ratkaisemaan tilanteen? 

Varmastikaan yhdellä byrokraattisella taikasauvan heilautuksella ongelmat eivät katoa. Osa ongelmakohdista, kuten opintojen tehostaminen, ovat rakenteellisia ja sidoksissa niin laajoihin yhteiskunnallisiin kehityssuuntiin, ettei niitä ole aivan helppoa muuttaa. Siltikään ei kannata vaipua apatiaan ja luovuttaa. Suurimmatkin hankkeet alkavat ideasta ja tässäpä olisi yksi pohtimisen arvoinen ajatus: lisätään inhimillisyyttä ja  vähennetään konemaista ajattelua.

Ehkä yksi suurimmista muutoksista nykytilanteen ja vanhojen hyvien aikojen välillä tuntuu olevan inhimillisyyden systemaattinen katoaminen. Erinäisten tehostamisten ja leikkausten seurauksena opiskelu kokonaisuutena näyttäytyy varsin joustamattomana ja ankarana systeeminä.

Opiskelijat ovat vain numeroita datassa: opintopisteitä, tukikuukausia, veronmaksajia, mielenterveyspotilaita, kulueriä. Milloin unohtui se, että jokaisen numeron takana on inhimillinen ihminen, joka yrittää elää elämäänsä ihan kuten sinä ja minäkin? Inhimillisyys tuntuu olevan vauhdilla katoava luonnonvara, joka helposti unohtuu, kun ihmiset muuttuvat vain numeroiksi loputtomissa exceleissä. Sen sijaan, että ihmisiä ajetaan jatkuvasti entistä ahtaammalle, tuntuu houkuttelevan radikaalilta ajatukselta, että tehokkuus voisi kasvaa lisäämällä yhteiskunnassa inhimillisyyttä ja humanismia. Sen sijaan, että olemme kuin autopilotilla suhaavia robotteja, olisimmekin ihan ihmisiä ihmisille. 

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

OYY:n edustajistovaaleissa äänestettiin valtakunnallista keskivertoa enemmän

Yliopisto-opiskelijat ympäri maan ovat loka-marraskuun vaihteessa äänestäneet edustajat ylioppilaskuntiensa ylimpiin päättäviin elimiin, edustajistoihin. Edustajistovaalit käytiin Suomessa nyt 11 ylioppilaskunnassa. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan valtakunnallinen äänestysprosentti oli tänä vuonna 29,4. Valtakunnallisesti äänestysaktiivisuus laski jonkin verran, vuonna 2019 äänestäneitä oli 32,4%. Ylioppilaskuntien edustajistovaalit järjestetään joka toinen vuosi. Tänä vuonna OYY:n äänestysprosentti oli historialliset 39%. Äänioikeutettuja vaaleissa […]

Yliopisto-opiskelijat ympäri maan ovat loka-marraskuun vaihteessa äänestäneet edustajat ylioppilaskuntiensa ylimpiin päättäviin elimiin, edustajistoihin. Edustajistovaalit käytiin Suomessa nyt 11 ylioppilaskunnassa. Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) mukaan valtakunnallinen äänestysprosentti oli tänä vuonna 29,4. Valtakunnallisesti äänestysaktiivisuus laski jonkin verran, vuonna 2019 äänestäneitä oli 32,4%. Ylioppilaskuntien edustajistovaalit järjestetään joka toinen vuosi.

Tänä vuonna OYY:n äänestysprosentti oli historialliset 39%. Äänioikeutettuja vaaleissa 11 486, joista 4476 käytti äänensä vaaleissa. Äänestysprosentti nousi lähes 10% vuoden 2019 vaaleihin, jolloin äänestysprosentti oli 29,3%. Äänestysprosentti on ollut korkeampi edellisen kerran vuonna 1979, jolloin äänioikeutetuista edustajistovaaleissa äänesti 44,1%.

OYY:n edustajistovaaleissa siis äänestettiin lähes 10% valtakunnallista keskiarvoa enemmän, kun huomioidaan kaikkien 11 ylioppilaskunnan vaalien kokonaistulos. Äänioikeutettuja oli noin 134 015, ja heistä yhteensä 39 401 opiskelijaa äänesti.

Oulussa ääniharavan tittelin saa tänä vuonna Eerik Silvén Kokoomuksen vaaliliitosta 114 äänellä. Poikkitieteellinen vaalirengas poimi eniten ääniä ja kasvatti paikkamääräänsä edustajistossa yhdeksään.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Omat intohimot edellä

Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook -ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa – siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä. Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Tavallisena arkipäivänä, noin kuusi vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen […]

TEKSTI Kaisa-Reetta Seppänen

KUVAT Kaisa-Reetta Seppänen

Liese Jokiperä perusti kuusi vuotta sitten Facebook -ryhmän, jonka suosiota hän ei osannut odottaa – siitä tuli ammatti ja suunnitelmat teknillisestä korkeakoulusta vaihtuivat kauppakorkean kursseihin ja haaveisiin sarjayrittäjyydestä.


Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma.

Tavallisena arkipäivänä, noin kuusi vuotta sitten, Liese Jokiperä pyöri netissä. Kauneudesta ja muodista kiinnostuneena Jokiperä pyöritteli mielessään ideaa aiheen ympärille keskittyneestä Facebook -ryhmästä. Surffailun lopputulemana hän perusti Nordic Style and Beauty -ryhmän joka tulisi kasvamaan Suomen suosituimmaksi kauneusalan verkkoyhteisöksi. Alustalle alkoi virrata kauneudesta kiinnostuneita suomalaisia ja yhteisö kasvoi. Niin paljon, että se alkoi työllistää Jokiperää. “Aluksi järjestettiin arvontoja yhteisölle kiitoksena mukanaolosta. Tuolloin arpajaispalkinnot maksettiin itse. Vähitellen yritykset alkoivat kiinnostua konseptista ja saimme kaupallisia yhteistöitä.”

Jokiperä kertoo tapauskohtaisia esimerkkejä verkkoyhteisön voimasta. Nordic Style and Beauty -ryhmässä levisi sana brändistä, joka oli Suomessa uusi ja jota maahantuoja ei ollut ehtinyt markkinoida missään. Tuotteet olivat hittejä jo ennen kuin ne ehtivät kauppojen hyllyille: “Maahantuoja ihmetteli, että miten ihmeessä naiset löytävät tuotteen, kun sitä ei ole edes markkinoitu.” Jokiperä kertoo myös tapauksesta, jossa tuote nousi hitiksi yhteisössä – pian se vietiin myymälän hyllyiltä keskusvarastoa myöten. “Markkinointipäällikkö laittoi sähköpostia, että jäljet johtivat meihin.”

Kuusi vuotta sitten Facebook-ryhmät olivat vielä uusia. Tänään NSB on yli 61 tuhannen suomalaisen yhteisö, jossa keskustellaan aktiivisesti kauneudesta: “Aika syvään päähän ollaan menty. Tänä päivänä ihmiset ovat tosi tiedostavia ja kiinnostuneet kosmetiikasta raaka-aineista lähtien.”

Jokiperä on itse aina ollut kiinnostunut muodista ja kauneudesta, mutta ammattia siitä ei ollut tarkoitus tulla. “Yhdeksännen luokan jälkeen haaveilin kosmetologin opinnoista, mutta äiti patisti lukion suuntaan.” Jokiperä ajattelikin, että kauneus- ja muotiharrastus kulkee sivussa ja on tulevaisuudessa vastapainona työlle. Opiskelusta kiinnostunut nuori nainen aikoi teknilliseen korkeakouluun – hänestä piti tulla laivainsinööri. “Mun lempiaine alakoulussa oli matematiikka ja olin tosi hyvä siinä. Yläkoulussa fysiikka ja kemia alkoi kiinnostaa myös.” Jokiperä miettii, että kiinnostus luonnontieteitä kohtaan sitoo kiinnostusta kosmetiikkaan: “Kosmetiikassa minua kiinnostaa tosi paljon tiede tuotteiden takana. Mihin perustuu esimerkiksi se, että jokin tietty rasva auttaa johonkin tiettyyn ongelmaan, miten saadaan värjättyä hiuksia ja miten se (toim.huom. kosmetiikka) vaikuttaa ihmiskehoon.”

Into yrityksen kehittämiseen vei kauppakorkeaan

Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.

Kauppakorkeassakin Jokiperä maalaili polkua markkinointiin, mutta tarjontaan tutustuessa hän kiinnostui taloustieteestä. Hän innostui siitä niin, että kirjoittaa tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaa käyttäytymistaloustieteistä. Häntä kiinnostaa, miten esimerkiksi sosiaalinen media vaikuttaa ihmisten ostopäätöksiin. 

Kauneusmaailma imaisi Jokiperän mukaansa. NSB:n suosion myötä hän opiskeli meikkaaja-maskeeraajaksi ja teki töitä freelancer-meikkaajana tapahtumissa, kuvauksissa ja muotinäytöksissä. Itsensä ja yrityksen kehittämisen into avasi Jokiperän mielessä ajatuksen kauppakorkeaan hakemisesta: “Mietin, että se voisi olla mun polku.” Oulu valikoitui hakukohteeksi kavereiden vinkkien ansiosta, he kehuivat Oulun meininkiä hyväksi.

Jokiperä kuvailee itseään heittäytyjäksi: “Kaverit naureskelevat, että eivät tiedä, missä minä olen ensi viikolla.” Hänellä on myös ollut haasteita valita omaa reittiään, sillä innostusta on riittänyt moneen suuntaan. “Olin ennen ihminen, jolla pitää olla tarkka suunnitelma. Siihenhän meitä ohjataan koulussa ja muutenkin yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Huomasin, että se aiheutti mulla ahdistusta ja aloin kyseenalaistamaan sitä ja elämä on rullannut paljon paremmin, kun on etsinyt suuntaviivat eikä ole liikaa jäänyt hiomaan yksityiskohtia vaan antanut niiden muodostua siinä matkan varrella.”

Jokiperän kumppani on ammatikseen treidaaja, joten arjessa taloustieteen käsitteet ovat jatkuvasti läsnä. Peilatessaan kertynyttä tietoaan sosiaalisessa mediassa käytävään talouskeskusteluun Jokiperä havainnoi, että paljon jätetään kertomatta tai asioita ei selvitetä ihmisille – syntyi instagram-tili @johdannaiset, jota Jokiperä ja hänen kumppaninsa pitävät. Tili syntyi harrastuksena ja on jäänyt vauva-arjen pyörteissä sivummalle, mutta sen olisi tarkoitus aktivoitua uudelleen: “Mulla olisi niin paljon asiaa siihen liittyen! Siitä, miten kaikki kytkeytyy isompaan kokonaisuuteen, eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia, kuin monet sijoittamiseen liittyvät tilit antavat ymmärtää. Monilla tileillä voidaan kertoa, että on nyt on matalan koron kausi, mutta ei tarkenneta, miksi ja mitkä asiat siihen vaikuttavat tai mitä riskejä siihen liittyy.”

Sosiaalinen media hallintaan ja hyvät puolet esiin

Pian Jokiperä on kauppatieteiden kandidaatti. Se on titteli, joka on helpompi määritellä kuin someammattilainen: “On hankalaa kutsua itseään somen ammattilaiseksi, koska siitä oppii koko ajan niin paljon ja huomaa, kuinka vähän tiesi aikaisemmin.” Sosiaalinen media on vuonna 2021 jo kaiken lävistävä media, jonka läsnäoloa arjessa on vaikea pakoilla. Jokiperä tiedostaa asian hyvät ja huonot puolet ja peräänkuuluttaa sosiaalisen median hallintaa. “Ajattelen, että äitinä tehtäväni on itse perehtyä someen ja kasvattaa lapsia tulevaa varten. Some on tänä päivänä niin arkinen asia, ettei siitä voi lapsia erossa pitää. Pitää löytää keinot, jolla asettaa lapselle raamit ja säännöt, jotta voi kertoa mitä hyvää ja huonoa somessa on ja miten siellä tulee käyttäytyä.”

Tänä syksynä Jokiperä on palaamassa koulun penkille ja aloittaa maisteriopinnot Oulun kauppakorkeakoulun johtamisen pääaineessa. Alunperin suuntana oli taloustiede, mutta raskauden takia Jokiperä jätti keväällä hakematta paikkaa. Mielessä on vielä mahdollisuus taloustieteen yhdistämisestä johtamiseen.

Sarjayrittäjyyttä kaavaileva Jokiperä on innoissaan tulevasta: “Meinasin eka pitää välivuoden, mutta se saattaa olla uhka tai mahdollisuus, sillä se voi venyä tosi pitkäksi ajaksi, jos sitä lähtee pitämään. Palaan koulun penkille, yritän saada kandin kasaan ja hakea uusia rutiineja omassa yrittäjyydessä.” Tekemistä riittää esimerkiksi kauneuden verkkokaupan eteenpäin viemisessä ja uusien tuotteiden kehittämisessä. Onhan näitä.

Kuka on Liese Jokiperä, kun hän ei ole töissä? “Ihan tavallinen ihminen. Oon heittäytyjä! jos vaisto sanoo, että tähän kannattaa hypätä mukaan, niin hyppään.”

KUKA?

LIESE JOKIPERÄ

  • 28-vuotias
  • Kotoisin Helsingistä
  • Asuu Pohjanmaalla, ainakin sadonkorjuun ajan, kumppanin ja lapsen kanssa.
  • Opiskelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa.
  • Vapaa-ajallaan viettää normaalia perhearkea, katsoo Netflixiä ja käy crossfit-treeneissä.
  • Unelmoi tällä hetkellä sarjayrittäjyydestä.

Kaisa-Reetta Seppänen

Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.

Lue lisää:

Hurmoksen iltatapahtuma kokosi yhteen yli 7000 opiskelijaa – katso kuvagalleria festivaalitunnelmista tästä

Syyskuisen perjantain alkuilta lupaili hyvää auringon maalaillessa vielä vihreänä pysytteleviä koivuja Oulun Kuusisaaressa, kun lukuvuoden avajaisia juhlimaan tulleiden opiskelijoiden ilakointi alkoi täyttää maisemaa. Hurmos -nimeä kantava Suomen suurimpaan opiskelijoiden lukuvuoden avajaisten festivaalimaiseen iltatapahtumaan odotettiin lähes 8000 kävijää.  Tapahtuma polkaistiin käyntiin rantalavalla oululaisen Valkean johdolla, josta heti perään Teekkaritorvet ja Cassiopeia -kuoro viimeistään tempaisivat opiskelijat mukaan […]

TEKSTI Kaisa-Reetta Seppänen

KUVAT Kaisa-Reetta Seppänen

Syyskuisen perjantain alkuilta lupaili hyvää auringon maalaillessa vielä vihreänä pysytteleviä koivuja Oulun Kuusisaaressa, kun lukuvuoden avajaisia juhlimaan tulleiden opiskelijoiden ilakointi alkoi täyttää maisemaa. Hurmos -nimeä kantava Suomen suurimpaan opiskelijoiden lukuvuoden avajaisten festivaalimaiseen iltatapahtumaan odotettiin lähes 8000 kävijää. 

Tapahtuma polkaistiin käyntiin rantalavalla oululaisen Valkean johdolla, josta heti perään Teekkaritorvet ja Cassiopeia -kuoro viimeistään tempaisivat opiskelijat mukaan juhlatunnelmaan. 

Edellisistä opiskelijoille järjestetystä isosta tapahtumasta on aikaa lähes kaksi vuotta. Oulussa avajaistapahtumat olivat tuolloin vielä erilliset ammattikorkeakouluopiskelijoille ja yliopisto-opiskelijoille. Hurmoksessa Oulun yliopiston ylioppilaskunta ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta yhdistivät voimansa ja järjestivät avajaistapahtuman yhteisesti. 

Rantalavalla rokattiin huolella Groupie High Schoolin ja Uraaniputken mukaansa tempaavissa esiintymisissä. On vaikeaa muistaa, milloin viimeksi olisi saanut nauttia suuren ihmisjoukon kanssa livemusiikista, ylitsepursuavasta ilosta ja energiasta – näitä toivon lisää. 

Illan hämärtyessä yleisön fiilistä ylläpiti Recens. Alueella olleet ystäväni katosivat progressiivisen housen rytmissä tanssivan ihmisjoukon sekaan.

Illan kaksi pääesiintyjää, Erika Vikman ja Gasellit vetivät ihmisjoukon tiiviisti toisiaan kohti. Gasellien lavaesiintymistä ei haitannut yhden jäsenen poissaolo – DJ Ibusalin ’Pilalla’ klassikkobiisin soidessa kauas kantava puhelinten valomeri kieli tämän illan onnistuneen.

Kaisa-Reetta Seppänen

Biologian ja viestinnän opiskelija, joka nauttii aikaisista aamuista, viileästä säästä, syväluotaavista ilmiöjutuista, tietokirjoista ja sarjamaratoneista.

Lue lisää: