Kampuskeskustelu käy kuumana, mutta mitä opiskelija haluaa?

Keskustakampusta suunnitellaan tiuhaa tahtia suljettujen ovien takana. Opiskelijoiden näkemykset tuntuvat jäävän tutun pöhinän jalkoihin. Kysyimme, mitä opiskelijat oikeasti kampukselta haluavat.

TEKSTI Tuuli Heikura

KUVAT Maiju Putkonen

Nykyistä Linnanmaan kampusta on kuvailtu muun muassa kaukana suolla sijaitsevana betonimöhkäleenä, kauppakeskuksen parkkihallina, norsunluutornina ja uimahallina. Kampuksen kylmät betonirakenteet saavat kuitenkin piristystä kirkkain värein maalatuista käytävistä. Massiivinen rakennus tunnetaankin erityisesti värikkäästä arkkitehtuuristaan ja loppumattomista käytävistään.

Linnanmaan yliopistokampus on aikansa tuotos, jonka tilat eivät enää palvele modernin yliopistokulttuurin tarpeita. Kun vuonna 1972 Oulun Yliopiston peruskiveä muurattiin, oli ajatuksena Oulun laajentuminen erityisesti liike-elämän ja innovaatioiden osalta länteen. Yliopiston rakentaminen tähän lokaatioon lukitsi myös Teknologiakylän sijoittamisen Linnanmaalle.

Pian 50 ikävuoden saavuttava Linnanmaan pienoiskaupungiksikin tituleerattu kampus vaikuttaa kuitenkin tulleensa tiensä päähän, kun Oulun yliopisto on aloittanut hankesuunnittelun kampuksen siirtämisestä Linnanmaalta keskustan läheisyyteen Raksilaan vuosikymmenen lopulla. Oli kai jo aikakin, muissa suurissa opiskelijakaupungeissa kun yliopistot jo sijaitsevat keskustan läheisyydessä tukien keskustan palveluiden käyttöastetta.

Oulun Yliopiston mukaan uusi keskustakampus vastaa modernin yliopistomaailman tarpeisiin muunneltavilla, monikäyttöisillä tiloilla ja tulee parantamaan Oulun vetovoimaa yliopistokaupunkina. Lokakuussa 2020 järjestetyn hankesuunnitelman verkkoaivoriihen tuloksena yhtämielisiä oltiin siitä, että tulevaisuuden yliopiston tulisi olla yhteistyöhön nojaava yhteisö. Myös moderni teknologia ja yliopiston merkitys sosiaalisten kontaktien ja verkostoitumisen mahdollistajana korostuivat aivoriihessä.

Keskustelu uudesta kampuksesta on käynyt kuumana. Oulun kaupunginhallitukselle annettiin tilankäytöstä selvitys huhtikuussa. Kokonaisuudessaan kampukselle on annettu suunnitteluaikaa vuoden 2021 loppuun saakka. Hanketta luotsaava rehtori Jouko Niinimäki on kysellyt mielipiteitä tulevasta kampuksesta muun muassa lukiolaisilta ja Keskon ja Arinan johtoryhmiltä. Korkeakouluopiskelijoiden mielipiteet taas tuntuvat usein unohtuvan.

Oulun Ylioppilaslehti halusi selvittää, mitä nykyopiskelijat, jotka ainakin lehden logiikan mukaan ovat korkeakouluopiskelijan arjen asiantuntijoita, kaipaisivat tulevaisuuden kampukselta. Kysyimme siis etägallupin muodossa, millainen olisi loppukäyttäjien unelmien yliopistokampus.


Kyselyssämme nousi selkeitä teemoja ja toiveita niin vanhoilta kuin uusilta opiskelijoilta.

Suuri osa kyselyyn vastanneista toivoo tulevalle kampukselle valoisia ja avaria tiloja sekä runsaasti viherkasveja, jotka tunnetusti lisäävät viihtyvyyttä. Kenties jo kertaalleen kampuksen kanssa muuttaneet peikonlehdet tulisivat myös keskustaan?


“Valoisa, paljon lehtikasveja. Ympäristöasiat ovat huomioitu: ekologisuus näkyy kampuksella kaikissa ratkaisuissa. Mukavia sohvia ja muita alueita, joissa voi viettää aikaa. Melusaaste huomioitu esimerkiksi eristävillä lasiseinillä.”

Sara, 28


Tilojen väreiltä toivotaan poikkeuksetta neutraaleja sävyjä Linnanmaan kampuksella vallitsevan räikeän väripaletin sijaan. Myöskään betoni ja sen tuoma kolkkous ja kliinisyys eivät enää opiskelijoita viehätä. Ehkä harmaita betoniseiniä on tuijoteltu luennoilla jo kyllästymiseen asti, ja vaihtelu virkistäisi, sillä rakennusmateriaaleista puolestaan useassa vastauksessa nousee esille puu. Opiskelijoita kiinnostaa erityisesti myös ekologisuuden huomioon ottaminen kaikissa kampuksen toiminnoissa.

“Vihreitä seiniä, lasikattoja ja paljon luonnonvaloa. Paljon huonekasveja. Puuta käytetty rakennusmateriaalina paljon ja se näkyy erityisesti seinissä. Kauniit kivilaattalattiat, ehkä jopa marmoria tai jotain muuta kaunista kiveä. Murretut värit räikeiden sijaan. Monipuolinen lounasravintolavalikoima. Isompi kirjasto. Enemmän taidetta
seinillä. Paljon paikkoja istua ja hengailla kavereiden kanssa.”

Elin, 26


“Unelmieni yliopistokampus sijaitsisi rauhallisessa ja luonnon ympäröimässä ympäristössä. Luonnossa oleilu auttaa keskittymiseen, rentouttaa ja auttaa siten ajattelua vaativaa työtä ja lisää hyvinvointia. Kampus olisi mahdollisimman ympäristöystävällinen ja kannustaisi sen henkilökuntaa ja opiskelijoita ympäristöystävällisiin valintoihin ja tekoihin. Kampuksella olisi hyvin tilaa ja laitteita omaehtoiseenkin opiskeluun ja sosiaaliseen toimintaan.”

Inkku, 34


Gallupiin vastanneet opiskelijat yhtyvät hankesuunnittelijoiden näkemykseen tilojen käytön kompaktiudesta ja muunneltavista tiloista. Esiin nousevat erityisesti selkeys ja käytännöllisyys, kuin myös resurssien parempi kohdistaminen joustavaa työskentelyä edistäviin toimintoihin.


“Avara ja valoisa. Tilaohjelmaltaan tiiviimpi kuin Linnanmaan kampus ja helpompi navigoida. Vähemmän turhia neliöitä yleisissä tiloissa. Kampukselta olisi myös hyvä löytyä ruokakauppa. Lämmöneristys on tärkeää, nykyinen kampus on talvella todella kylmä ja vetoisa.”

H, 25


Monet kokisivat yliopiston rakentamisen useampiin kerroksiin käytännöllisemmäksi ratkaisuksi. Linnanmaan kampuksella suurin osa tiloista sijaitsee samassa kerroksessa, mikä koetaan navigoinnin kannalta haasteelliseksi.
Kari Virta, jonka luotsaama arkkitehtitoimisto voitti yliopiston suunnittelukilpailun aikoinaan, selkeyttää silloisen tilasuunnittelun funktiota. Hänen mukaansa suunnittelua ohjasi ajatus kävelykadusta, joka halkoo yliopiston päästä päähän tehden siitä ikään kuin pienen kaupungin. Kävelykadun, siis Linnanmaan kampuksen Väylän, varrella on esimerkiksi kahviloita ja ravintoloita, ja sen varrella ihmiset voivat kohdata toisensa vapaasti.


Modernin korkeakouluopiskelun tarpeisiin vastaavat kuitenkin paremmin fiksusti käytetyt neliöt, tilojen monikäyttöisyys ja esimerkiksi ergonomiset ratkaisut.

Myös kaupungin keskustan läheisyys poistaisi tarpeen pienelle kaupungille, sillä kampus olisi luonnollinen osa kaupunkia.


“Kampuksella olisi runsaasti tilaa itsenäiselle opiskelulle, paljon seisomapöytiä ja hiljaisia saleja. Luentosalien akustiikkaan olisi panostettu. Kontinkankaan kampuksen kalliiden designer-puukoristeiden sijaan rahaa olisi budjetoitu pistorasioihin, tietokonepisteisiin ja pieniin ryhmätyötiloihin.

Kampuksen pihalla olisi videovartioidut, suuret ja laadukkaat pyöräparkit – kenen tarvitsee enää käyttää autoa, kun kampus siirtyy keskustaan? Yliopiston pihalla voisi olla esimerkiksi myös yliopiston omia lainapyöriä, joita voisi puhelimen sovelluksella vuokrata ja palauttaa.”

Kontinkankaan Tonttu, 24



”Unelmieni kampuksella olisi paljon itsenäiseen opiskeluun suunnattuja tiloja. Se sijaitsisi keskustassa tai sen tuntumassa kaiken muunkin elämän ytimessä. Pidän siitä, että eri alat ovat lähellä toisiaan, mitä voi olla
vaikea toteuttaa keskustassa. Unelmissani se silti olisi mahdollista. Unelmieni kampuksella olisi suuri kirjasto ja paljon itsenäiseen ja ryhmässä tapahtuvaan opiskeluun suunnattuja tiloja.

Kampuksella olisi myös ajanmukaista välineistöä opiskeluun, läppärilainaamo on hyvä idea, mutta monet koneet ovat aika huonoja. Luentosaleissakin olisi vihdoinkin virtalähteitä. Humus ja Olon kahvila olisivat viihtyisissä tiloissa, joissa olisi sohvia ja viherkasveja. Tilat olisivat mahdollisimman esteettömiä kulkea ja opiskella.”

Unelma-Anelma, 34


Esteettömyyden ja ergonomian lisäksi huomiota vastauksissa saa erityisesti tarve kohtaamispaikoille. Vaikka nykyisen hankkeen suunnitelmissa on tiivistää kampuksen toiminnot pienempään neliömäärään, näyttävät
opiskelijat kaipaavan Linnanmaalle tyypillistä alojen keskittymistä yhdelle kampukselle.


“Keskellä rakennusta voisi olla kohtaamispaikkana ”keidas”: iso suihkulähde, jota ympäröi paljon kasvillisuutta, kukkia ja/tai joku hieno patsas sekä penkkejä ja infotauluja. Aula olisi avointa tilaa, jonka kattoikkunasta näkee
taivaalle ja josta aurinkokin voisi hyvällä tuurilla pilkottaa, ja josta olisi näköyhteys kaikkiin kerroksiin. Lisäksi rakennuksessa voisi olla lasihissit, joista näkymä olisi puoleksi keitaalle ja puoleksi ulos.

Lisäksi isoimmissa luentosaleissa voisi olla pehmeät penkit ja väljyyttä. Rakennus olisi helppokulkuinen, ja eri tiedekunnat voisivat olla kerroksittain. Ylimmässä kerroksessa voisi olla lasikattoinen opiskelijaravintola kattoterasseineen ja siellä voisi olla vähän fiinimpi juhlasali yleisötilaisuuksiin. Julkisivu olisi moderni ja esteettinen. Sellainen ”katseenvangitsija” hyvällä tavalla.”

Idealisti, 25


“Pyramidi: hallintopuoli yläkerroksissa, sitten opetus- ja tutkimushenkilökunnan työhuoneet, sitten luokka- ja ryhmätyötilat. Kakkoskerroksessa oleskelu- ja ravintolatilat, pohjakerroksessa kulku luentosaleihin sekä näyttelytilaa. Myös pienempiä auditorioita pienempien oppiaineiden hyödynnettäväksi. Auditoriot voisivat sijaita pitkälti maan alla, kulku piippuhyllylle katutasosta.”

Murri, 26


Vuoden kestänyt omiin poteroihimme eristäytyminen saa kaipaamaan kontakteja – yhteisöllisyys ja sosiaalisten suhteiden rakentaminen koetaan opiskelijoiden puolelta tärkeäksi osaksi kampuselämää ja sen tulisi näkyä
myös tilaratkaisuissa.


“Ennen kaikkea toivoisin uuden yliopistokampuksen olevan selkeä. Nykyistä kampusta on kritisoitu sekavaksi, ja monet kokevat liikkumisen yliopistolla hankalaksi. Tällä hetkellä suurin osa tiloista sijaitsee samassa kerroksessa. Itse kokisin selkeämmäksi suunnitella kampuksen rakentamisen ylöspäin moneen kerrokseen. Monet haluavat opetuksen lisäksi opiskella myös itsenäisesti tai ryhmässä kampuksen tiloissa. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää panostaa yleisiin opiskelutiloihin, niin hyvän ergonomian kuin myös viihtyvyyden kannalta.

Lisäksi useille opiskelussa on kouluttautumisen lisäksi tärkeää myös yhteisöllisyys ja sosiaalisten suhteiden rakentaminen. Viihtyvyyden lisääminen edesauttaa tätä. Ehkäpä kampuksen yhteyteen voitaisiin sijoittaa myös erilaisia harrastustoimintaan liittyviä tiloja. Luonnollisesti ravintoloita ja kahvipaikkoja pitää löytyä runsaasti. Nykyisen kampuksen ravintoloiden tarjonta on hyvin samanlaista. Vaihtelu virkistää, joten olisi mukavaa saada
myös jotain normaalista kouluruoasta poikkeavaa tarjontaa. Moni opiskelija voi olla silloin tällöin valmis maksamaan ruoasta myös enemmän, joten tässä voisi olla paikka myös hieman kalliimpaa hintatasoa tarjoavalle ravintolalle.”

Saana, 26



Opetustilojen lisäksi vastauksissa toivotaan yliopistolle myös laadukkaampia ravintoloita, harrastustiloja ja ainakin ruokakauppaa. Voisiko tulevaisuuden yliopisto vastata siis myös muihin tarpeisiimme kuin tiedonjanoon. Vastausten perusteella toiveena on ainakin se, että tila voisi kutkutella aistejamme myös visuaalisesti miellyttävien ärsykkeiden muodossa. Kysyimme opiskelijoilta tehdyn gallupin lisäksi myös tulevaisuuden visionääreiltä ja korkeakouluopiskelijoilta, mitä he haluaisivat kampuksella nähdä. Hehän tietävät opiskelutarpeensa paremmin, kuin me.


“Uudessa yliopistorakennuksessa voisi olla kukkia, taideteoksia ja joulukuusi sekä muita
puita – smbambu-buita, jotta on viihtyisämpää. Talon vintillä on paljon ikkunoita, joista voi katsoa lintuja katolla, ja haukkakukkia! Seiniin voisi maalata ja mieluiten menisin opiskelemaan paikkaan, jossa on limpskaa pöydällä. Ja
vessanpönttö keskellä tietä. Katolla on röyhtäyssavupiippu, joka osaa myös hikata ja kävellä. Savupiippu on tehty kekseistä, koska kampus on piparkakkutalo. Katolle kulkee silta, jos on nuohoustarvetta. Meidän kampuksella olisi myös paljon eläimiä, kuten pingviinejä, hylkeitä, pandoja ja haukia, jotka uiskentelevat vedessä pöytien ja opettajien penkkien alla.”

Helmi, 5 ja Eelis, 4.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Keskustakampusselvitys julki: ”Tiedekunnista humanistinen, kauppatieteellinen ja tieto- ja sähkötekniikka olisi helpointa sijoittaa keskustakampukselle”

Oulun kaupunki julkaisi tänään 26. huhtikuuta kaupunginvaltuustolle viime viikolla tehdyn Oulun yliopiston keskustakampusselvityksen. Suunnitteluvarausselvityksestä käy ilmi, mitä toimintoja yliopisto aikoo jatkossa säilyttää Linnanmaalla ja mitä siirtää keskustaan. Selvityksessä kerrotaan, että Linnanmaalta keskustakampukselle siirtyvistä tiedekuntien toiminnoista päätetäänhankesuunnittelun edetessä eli kuluvan vuoden aikana. Selvityksessä kerrotaan, että ”yhtenäisen Linnanmaa-kokonaisuuden näkökulmista” yliopisto voisi luopua päärakennuksestaan, Tietotalosta, Ympäristötietotalosta, kauppakorkeakoulun tiloista […]

Oulun kaupunki julkaisi tänään 26. huhtikuuta kaupunginvaltuustolle viime viikolla tehdyn Oulun yliopiston keskustakampusselvityksen. Suunnitteluvarausselvityksestä käy ilmi, mitä toimintoja yliopisto aikoo jatkossa säilyttää Linnanmaalla ja mitä siirtää keskustaan.

Selvityksessä kerrotaan, että Linnanmaalta keskustakampukselle siirtyvistä tiedekuntien toiminnoista päätetään
hankesuunnittelun edetessä eli kuluvan vuoden aikana. Selvityksessä kerrotaan, että ”yhtenäisen Linnanmaa-kokonaisuuden näkökulmista” yliopisto voisi luopua päärakennuksestaan, Tietotalosta, Ympäristötietotalosta, kauppakorkeakoulun tiloista sekä kirjasto Pegasuksen tiloista.

Tiedekunnista taas helpoimmiksi siirrettäviksi nimetään humanistinen tiedekunta, kauppakorkeakoulu sekä tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta. Tiloista luopumisesta päätetään, kun vuokranantajan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa on käyty neuvotteluja, yliopisto kertoo.

Perusteita sille, mitkä tiedekunnat muuttaisivat tulevaisuudessa keskustakampukselle on haettu selvityksessä erikoistiloista. Erikoistiloilla tarkoitetaan Linnanmaalla sijaitsevia laboratorioita ja pajoja, jotka on selvityksen mukaan tarkoitus säilyttää jatkossakin Linnanmaalla. Nämä erikoistilat sitovat selvityksen mukaan teknillisen tiedekunnan ja luonnontieteellisen tiedekunnan jatkossakin Linnanmaan kampukselle.

Kasvatustieteellinen tiedekunta jäisi Linnanmaalle Oulun normaalikoulun sijainnin takia, sillä normaalikoulu toimii yliopiston harjoittelukouluna opettajaopiskelijoille. Keskustakampukselle olisi siis helpointa siirtää alat, jotka eivät tarvitse erikoistiloja tai hyödy Linnanmaan sijainnista erityisesti.

Selvityksessä kerrotaan myös, että yliopiston sisäiset palvelut voisivat jatkossa sijaita pääosin Linnanmaalla ”huomioiden kuitenkin keskustakampukselle tulevat toiminnat sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan tarvitsemat lähipalvelut”. Toimistotiloja keskustakampukselle luonnehditaan monitilatoimistoina, eli muunneltavina työtiloina.

Työtiloja suunnitellaan hankkeen myöhemmissä vaiheissa tarkemmin. Tämänhetkisessä suunnittelussa opiskelijoita on laskettu olevan keskustakampuksella 4000 ja suunnitteilla on niin suuria monitoimisaleja kuin ryhmätyötiloja ja yksilötyöskentelytiloja.

Keskustakampusrakennuksen suunnittelu on vielä alkuvaiheissa. Yliopiston aikomuksena on järjestää arkkitehtikilpailu rakennuksen kaavoittamista varten hankkeen suunnitteluvaiheen loppupuolella. Selvityksen mukaan suunnitteilla on useaan kerrokseen jakautuva kampus.

Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen tulisi julkista tilaa, toiseen kerrokseen puolijulkista tilaa ja ylempiin kerroksiin opiskelu- ja toimistotilat. ”Aulasta avautuu kaikille avoin kansantori, jonka yhteydessä ovat mm. kirjasto ja ravintola”, suunnitelmassa kuvaillaan. Kampukselle on suunniteltu joustavien monitoimisten opetustilojen lisäksi myös liiketiloja.

Kampuksen suunnitteluvarausselvityksessä korostetaan myös kestävää kehitystä. Yliopisto lupaa ympäristösertifioitua kampusta, jonka jokaisessa osassa on huomioitu ympäristöystävällisyys.

”Yliopisto haluaa parantaa kaikkien toimitilojensa energiatehokkuutta ja pienentää toiminnan hiilijalanjälkeä. Keskustakampus on vähäautoinen kampus, joka tukeutuu joukkoliikenteeseen ja kestäviin liikkumismuotoihin, mutta parkkitilaa on myös haluaville tarjolla. Tämän monikäyttöisen kampuksen suunnittelua ohjaavia arvoja ovat toiminnallisuus, kustannustehokkuus, kestävä kehitys, hiilineutraalius ja osallisuus”, selvityksessä kuvaillaan.

Kustannuksiltaan kampuksen hinnaksi on selvityksessä asetettu noin 100 000 000 euroa. Hankesuunnittelu jatkuu vuoden 2021 loppuun asti ja jos suunnitteluvaraus etenee toteutukseen asti, kampuksen rakentaminen on määrä aloittaa vuonna 2025.

Suunnitteluvarausselvitys käytiin läpi aiemmin tänään pidetyssä valtuustoseminaarissa ja aiheesta keskustellaan lisää tänään pidettävässä kaupunginvaltuuston kokouksessa. Kokous alkaa kello 17 ja sitä voi seurata suorana kaupungin Youtube-kanavalta.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Tuntuu epäasialliselta, että ihminen vain unohdetaan sinne” – Puutteellinen ohjaus ja palkattomuus ovat harjoitteluiden ongelmina

Korkeakoululaisten palkattomat harjoittelut kasaantuvat etenkin ammattikorkeakoululaisille sekä kulttuuri- ja sote-alan opiskelijoille. Suurin osa opiskelijoista on jo tottunut palkattomuuteen, ja pienikin palkkio harjoittelusta koetaan luksuksena. Pahimmillaan harjoittelujakson synnyttämä taloudellinen taakka voi kuitenkin johtaa koko harjoittelun keskeyttämiseen

”Tuntui vähän siltä niin kuin olisin tullut sinne heille häiriöksi. Periaatteessa minut ohjattiin siihen työpisteelle, ja jätettiin sen jälkeen siihen”, kuvaa kolmannen vuoden medianomi-opiskelija Saara Pasanen harjoitteluaan eräässä media-alan firmassa.

Pasanen on yksi kymmenistä tai jopa sadoista opiskelijoista Suomessa, joka on kokenut epäasiallista kohtelua harjoittelupaikallaan. 

Koronapandemia on osaltaan lisännyt opiskelijoiden haavoittuvuutta harjoittelupaikkaa valitessa. Ennen koronavirusta nuorten työttömyysaste Euroopassa oli 14,9 prosenttia. Kesäkuussa nuorten työttömyysaste oli noussut jo kahdella prosentilla. 

Työttömyyden lisääntyessä myös opiskelijoiden harjoittelupaikat ovat kokeneet kolauksen. Nykyinen työmarkkinatilanne on johtanut tilanteeseen, jossa harjoitteluja on entistä vähemmän saatavilla.

Vaihtoehtojen puuttuessa houkutus vastaanottaa palkattomia ja jopa asiattomia harjoittelupaikkoja kasvaa, kun opiskelijat haluavat suorittaa opintonsa loppuun. 

Suomessa palkattomat harjoittelut ovat olleet tuttu ilmiö jo vuosia ennen koronakriisiä. Vuonna 2012 vain alle puolet ammattikorkeakoululaisista sai harjoittelustaan palkkaa, mutta suurin osa opiskelijoista oli siitä huolimatta harjoitteluihinsa tyytyväisiä.

Ylen mukaan palkattomat harjoittelut ovat yleistyvä työelämän ilmiö, joka asettaa useat nuoret tilanteeseen, jossa on tehtävä valinta työkokemuksen ja oman taloudellisen tilanteen välillä. 

Palkattomuus kohdistuu etenkin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen ja Akavan opiskelijoiden (2019) teettämän harjoittelubarometrin mukaan yli puolet ammattikorkeakoululaisista suorittaa harjoittelunsa palkatta.

Palkattomuus ei jakaudu tasaisesti

39-vuotias Pasanen on tottunut palkattomiin harjoitteluihin opintojensa aikana. Pasanen valmistui vuonna 2005 sairaanhoitajaksi. Hän on kokenut palkattomia harjoitteluja sairaanhoitajan opinnoissaan muun muassa lastenneuvolassa, äitiysneuvolassa sekä eri mielenterveysyksiköissä. 

Sosiaali- ja terveysalan harjoittelut ovatkin lähes poikkeuksetta palkattomia. Sote-alojen erityispiirteenä ammattikorkeakoulut joutuvat lisäksi maksamaan työnantajalle harjoittelusta erillisen harjoittelumaksun.  

“Sote-alalla harjoittelut eivät ole koskaan palkallisia. En ole varma mistä tämä käytäntö johtuu, mutta toisaalta en tiedä millä sairaanhoitopiirillä olisi siihen edes varaa, koska opiskelijoita on harjoittelemassa yhdellä osastolla samaan aikaan niin paljon”, Pasanen pohtii.

Harjoittelubarometrin mukaan opiskeluala vaikuttaa harjoittelusta saadun palkan suuruuteen huomattavasti. Liiketalouden ja tekniikan alojen harjoittelut ovat pääosin palkallisia, kun taas terveys- ja sosiaalialojen sekä kulttuurialan harjoittelut suoritetaan yleensä palkatta. 

Lisäksi naisvaltaisilla aloilla tilanne on miesvaltaisia heikompi: miehistä 64 prosenttia ilmoitti saavansa palkkaa harjoittelusta, kun naisilla vastaava luku oli vain 30 prosenttia. 

Nykyisissä medianomin opinnoissaan Pasanen on suorittanut harjoitteluaan kolmessa eri media-alan yrityksessä, jotka edellisten opintojen tapaan ovat tarjonneet harjoittelunsa palkatta. Kahta harjoittelua kolmesta kuitenkin kompensoitiin harjoittelijalle ilmaisella lounaalla. 

”Olin hyvin onnellinen, että sain sen ilmaisen aterian sieltä. Tämä kuitenkin vähensi sitten niitä kuluja kotona,” Pasanen tuumaa. 

Ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistaan Pasanen on pärjännyt aikuisopintotuen varassa. Opintotuki sekä kesällä tehdyt sairaanhoitajan työt ovat auttaneet häntä selviämään palkattomien harjoittelujen läpi.

”Opintotuki kuitenkin loppui nyt marraskuussa, joten olen nostanut opintolainaa. Joskus käynyt myös iskän kukkarolla”, hän naurahtaa. 

Yliopistolainen saa harjoittelustaan todennäköisemmin palkkaa

Palkattomuudessa on eroja myös ammattikorkeakoululaisten ja yliopisto-opiskelijoiden välillä. Vuonna 2019 ammattikorkeakouluissa opiskelevista noin kolmasosa ja yliopisto-opiskelijoista kolme viidestä sai harjoittelustaan palkkaa, kertoo harjoittelubarometri. 

Myös osa juttuun haastatelluista viestinnän opiskelijoista oli huomannut saman käytännön omalla harjoittelupaikallaan.

Oulun ammattikorkeakoululla viestintää opiskelevan Johannan (nimi muutettu) ensimmäinen harjoittelu oli palkattomana yksityisyrittäjän omassa tuotantoyhtiössä ja toinen, palkallinen harjoittelu, suuressa markkinointitoimistossa. 

Ihmetystä Johannalle herätti etenkin markkinointitoimiston tapa erotella yliopistolaisia ja ammattikorkeakoululaisia jaetuissa palkkioissa. Ammattikorkeakoululaisille palkkio harjoittelusta oli 500 euroa kuussa, kun yliopistolaisilla palkkio oli 800 euroa kuussa.

”Yrityksessä oli käytäntönä maksaa yliopisto-opiskelijoille enemmän palkkiota, kuin ammattikorkeakoululaisille. Olin kuitenkin tyytyväinen, että töitä ei tarvinnut tehdä ilmaiseksi, ja 500 euroa oli kuitenkin kaksinkertaisesti opintotukeen verrattuna, mikä tuntui silloin jo luksukselta.”

Alhaisesta kuukausipalkasta huolimatta Johanna teki mainostoimistolle kahdeksan tunnin päiviä viisi kertaa viikossa. Johannan keskimääräinen tuntipalkka yrityksessä oli 2 euroa ja 88 senttiä. Yliopiston harjoittelijana samassa yrityksessä tienaisi 4 euroa ja 62 senttiä. 

Vertailun vuoksi Journalistiliiton työehtosopimuksen palkkasuositus kolmen kuukauden harjoitteluihin on 1300 euroa kuussa. Yliopiston harjoittelutuki opiskelijaa kohden taas on 1600 euroa kuussa. Palkkasuositusten mukainen tuntipalkka harjoitteluissa olisi siis 7,5 euron ja 9,23 euron väliltä.

Johannan ensimmäisessä harjoittelupaikassa työ oli sekä palkatonta että sitä oli liian vähän. Jotta Johannan opinnot olisivat edenneet odotetusti, ja voidakseen nostaa opintotukea, harjoittelun olisi täytynyt olla kokoaikaista. Taloudellinen tilanne kävi lopulta liian tukalaksi, ja hän jätti harjoittelun kesken. 

Euroopan harjoittelupaikkojen tilanne peilaa ammattikorkeakoululaisten tilannetta Suomessa. Alle puolet eurooppalaisista saa harjoitteluistaan palkkaa, kertoo European Youth Forumin kysely. Jäljellä olevista palkallisista harjoittelupaikoista lähes puolet maksavat liian vähän päivittäisten elinkustannusten kattamiseen.

Oulun ammattikorkeakoulun suunnittelijana ja harjoitteluvastaavana työskentelevä Milla-Maija Kemppainen kertoo suurimman osan koululle tulevista harjoittelutarjouksista olevan palkattomia.

”Hyvin vaikea antaa tarkkaa dataa ilman laajempaa seurantaa, mutta veikkaus tässä kohtaa voisi olla että 35 % paikoista sisältää jonkunlaisen korvauksen tai palkan ja 65 % ovat palkattomia.”

Kemppainen ei kuitenkaan ole huomannut kasvua palkattomuudessa ainakaan media-alan sisällä.

”Päinvastoin, yritykset ovat alkaneet ymmärtää viestintä- ja media-alan osaamisen merkityksen omissa organisaatioissaan, ja samalla tämä on näkynyt positiivisena muutoksena alan harjoitteluiden korvauksissa. Palkallisten harjoitteluiden kasvun suunta on mielestäni kehittyvä ja positiivisesti huomattavissa esim. 5 vuoden takaiseen tilanteeseen”, hän sanoo. 

Ohjauksen laatu työpaikoilla vaihtelee 

Pasaselle ylivoimaisesti negatiivisin kokemus harjoitteluista liittyy siihen, miten hänet kohdattiin opiskelijana työpaikalla. Eräässä harjoittelupaikassa oli pahoja ongelmia työyhteisön sisällä. Myös harjoittelun ohjaus oli paikoin puutteellista.

”Tuntui vähän siltä niin kuin olisin tullut sinne heille häiriöksi. Minulla ei esimerkiksi ensimmäisenä päivänä ollut edes perehdyttäjää. Periaatteessa minut ohjattiin siihen työpisteelle, ja jätettiin sen jälkeen siihen. En tiennyt yhtään keneltä kysyä, mitä työtehtäviä minun kannattaisi tehdä, ja kun yritin kysyä, niin vastausta sai odotella kolme tai neljä tuntia. Tuntuu epäasialliselta, että se ihminen vain unohdetaan sinne. Ja tiedän, että en ole yksin tämän kokemuksen kanssa.”

Pasanen ei palaisi tähän harjoittelupaikkaan uudestaan. Hänen mukaansa entiset työtehtävät sairaanhoitajanakin tuntuvat miellyttävämmältä ajatukselta.

”Jos opiskelija on sellaista sakkaa, että hänelle ei edes viitsitä vastata, ja pistetään vain istumaan ja pyörittämään peukaloita neljäksi tunniksi, niin ei se ole kovin asiallista.”

Toisessa Pasasen harjoittelupaikassa kohtelu oli taas päinvastainen. 

”Olen saanut tehdä todella monipuolisesti asioita, ja minut on otettu opiskelijana ihan avosylin vastaan. En tiedä oikein, mistä tämä edes voi johtua, että on ollut niin erilaiset kokemukset kahdessa paikassa”, Pasanen pohtii. 

Yle Pohjois-Suomen päällikkö Katja Oittinen kertoo harjottelijan ohjauksen työpaikalla olevan erityisen tärkeää. 

“Uutena toimitukseemme Oulussa tai Kajaanissa tulevalle noin kahden viikon mittainen perehdytys, josta emme ole tinkineet myöskään koronan aiheuttamana etätyöaikana.”

Työtehtävät tuunataan Oittisen mukaan harjoittelijan oman osaamisen tason ja motivaation perusteella.

“Harjoittelija on meillä täysivaltainen toimituksen jäsen ja odotamme hänen osallistuvan esimerkiksi ideointiin, kannustamme yhteistyöhön, aktiiviseen työstä keskusteluun sekä kokeilemaan uusia työkaluja, tekemisen tapoja tai kerronnan muotoja.”

“Työnantajan vastuu harjoittelun sujumisessa on iso ja ajattelen aktiivisen ohjaamisen otteen kannustavan myös harjoittelijaa itseään aktiivisuuteen harjoittelun aikana.”

Kokemus yrittää kompensoida palkattomuutta

Palkattomien harjoitteluiden positiiviseksi tekijäksi nousee usein harjoittelusta saatu työkokemus. Parhaassa tapauksessa työkokemus voi mahdollistaa nuoren työllistymistä tulevaisuudessa jopa samaan työpaikkaan.

Harjoittelubarometrin mukaan 34 prosenttia korkeakouluopiskelijoista työllistyi  harjoittelupaikassaan myöhemmin. 

Vastaajista 22 prosenttia taas kertoi, että ei ole työllistynyt harjoittelupaikkaansa halutessaan. Loput 22 prosenttia kertoi, että ei haluaisi työllistyä harjoittelupaikkaansa ollenkaan.

Citynomadi Oy on yksi palkatonta harjoittelua tarjoavista työpaikoista tänä keväänä. Palkattomuutta kompensoidakseen Citynomadi lupasi Aarresaari.fi sivustolle jätetyssä ilmoituksessaan hakijalle melkein taattua työpaikkaa harjoittelun jälkeen.  

Työpaikkaa on kuitenkin mahdotonta täysin taata. Citynomadin viestintävastaavan mukaan syyt työpaikan saantiin ovat moninaisia.

“Työpaikka harjoittelun jälkeen riippuu monista seikoista ja molemmista osapuolista: opiskelija jää yritykseemme osa- tai kokoaikaiseksi työntekijäksi,  jatkaa usein vielä opintojaan, hakee valmistuttuaan töitä tarkemmin fokusoiden tai jatkaa opintojaan ulkomailla. Olemme joutuneet luopumaan useista hyvistä työntekijöistä edellä mainituista syistä”, sähköpostissa vastataan.

Palkallista harjoittelua toivovat opiskelijat löytävät Citynomadin mukaan kyllä paikkansa.

“Eri yritykset suhtautuvat palkkaamiseen eri tavoin ja käytäntö voi vaihdella eri aloilla. Kokemuksemme mukaan opiskelijat, jotka ensisijaisesti arvostavat harjoitteluajan palkkaa, löytävät itselleen sopivan harjoittelupaikan”, hän uskoo.

Kolmannen vuoden medianomi-opiskelija Sami Ikoselle harjoittelut jääkiekko-organisaatiolla sekä viestintäyhtiössä olivat hyödyllisiä tulevaa uraa ajatellen.

”Harjoittelut kokonaisuutena olivat minulle positiivinen kokemus. Ensimmäinen harjoittelupaikka poiki osa-aikaisen työpaikan myöhemmin ja sain molemmista paikoista isoja merkintöjä CV:hen. Uskon, että minulla kävi paikkojen kanssa myös tosi hyvä tuuri ylipäätään”, hän tuumaa.

OAMKin harjoitteluvastaavana toimivan Kemppaisen mukaan harva opiskelija voi jatkaa suoraan harjoittelustaan organisaatiossa pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Yhteistyön jatkuvuudelle on hänen mukaansa kuitenkin usein hyvät näkymät.

”Moni opiskelija saattaa jatkaa yhteistyötä harjoittelupaikkansa kanssa esim. freelancer-pohjaisella sopimuksella tai tehdä pienempää keikkaluonteista työtä yritykselle. Jotkut harjoittelupaikat ovat poikineet myös työpaikkoja myöhemmin opiskelijan valmistuttua”, hän kertoo. 

Johannan mielestä taas palkaton harjoittelu voi periaatteessa olla molemmille osapuolille reilu, jos harjoittelijalle voidaan tarjota oikeasti arvokasta ohjausta ja kokemusta, ja jos tehtävät ovat kohtuullisia palkattomuuteen nähden.

”Mutta jos jokin suurempi yritys tekee voittoa harjoittelijan tekemällä ilmaisella työllä, mielestäni on epäreilua olla maksamatta siitä edes pientä korvausta”, hän toteaa.

Korkeakouluopiskelijoille kohdennettujen harjoittelupaikkojen ilmoituslistalla Aarresaari.fi sivustolla huomaa toistuvasti, ettei selkeää palkka-arviota kerrota, jos palkasta ylipäätään mainitaan.

“Palkka määräytyy sopimuksen mukaan”

Ne harjoitteluilmoitukset, joissa palkka kerrotaan, ovat useimmiten valtion tai suurten säätiöiden toimesta jätettyjä.

“Kelan työssäoloehdon täyttävä vähimmäispalkka (1252,00 EUR/kk)”

Näin mainostettiin harjoittelupaikkoja, joissa palkkaa ei joko mainittu ollenkaan tai harjoittelun kerrottiin olevan palkaton.

“Haluatko kehittyä sisällöntuotannon ammattilaiseksi?”

”Me tarjoamme sinulle tiimin ja kokeneiden ammattilaisten tuen. Tässä tehtävässä on hienoa se, että pääset toimimaan kahdella hyvin erilaisella toimialalla: ohjelmistoala sekä valmistava teollisuus, siis sekä bittejä että ‘raskasta rautaa’”

“Miltä kuulostaa harjoittelupaikka, jossa pääset tekemään töitä isolla T:llä?”

”Koetko olevasi henkilö, joka haluaa kehittyä ja unelmoitko samalla vapaista viikonlopuista? Jos vastasit kyllä, olet etsimämme henkilö!”

“Are you a student looking for an exciting challenge in marketing in an international company?”

“Oletko kiinnostunut kerryttämään työkokemusta taloushallinnon avustavista työtehtävistä? Sopiiko osa-aikainen työ sinulle?”

”Pääsetkin pohtimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta monipuolisesti ja kattavasti, tutustuen mm. eriyttämiseem ja yksilöllisten oppimissuunnitelmien laadintaan. Saat halutessasi toteuttaa omia ideoitasi eri oppiaineissa.”

Aliisa Uusitalo

Toisen vuoden journalistiopiskelija, joka nauttii kuivan huumorin lisäksi poliitikkojen some-tilien kyttäämisestä. Instagram: aliisaf_

Lue lisää:

Kansainvälisten opiskelijoiden apurahoista päätetään torstaina – OYY toivoo kannanotossaan, että asia palautettaisiin valmisteluun

Oulun yliopiston hallitus käsittelee kokouksessaan kansainvälisten opiskelijoiden apurahamallin uudistamista torstaina 25. helmikuuta. Oulun yliopiston ylioppilaskunnan mukaan uudet mallit heikentävät kansainvälisten opiskelijoiden asemaa ja niiden valmistelu on ollut epädemokraattista.

Read this story in English.

“Käytännössähän tämä on tarkoittanut, että apurahamallia halutaan heikentää EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden osalta”, Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) puheenjohtaja Olli Joki kertoo. 

OYY julkaisi tänään kannanoton Oulun yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden apurahamallin uudistukseen. Mallia on tarkoitus käsitellä Oulun yliopiston hallituksen kokouksessa huomenna, torstaina 25. helmikuuta.

”Tämänhetkinen päätösesitys heikentää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden apurahoja merkittävästi ja jatkaa niiden heikentämistä yliopiston koko strategiakauden ajan”, kannanotossa sanotaan.

Kannanotto koskee apurahojen uudistuksen lisäksi myös aiheen käsittelyä yliopiston hallinnon sisällä. OYY:n hallitus kertoo, että vaikka keskusteluja on käyty esimerkiksi koulutuksen johtoryhmässä, hallitukselle torstaina vietävä esitys eroaa käydyistä keskusteluista huomattavasti.

Koulutuksen johtoryhmä on yliopiston hallinnon osa, joka päättää koulutuksen kehittämisestä. Sen tehtävänä on ollut suunnitella apurahamallin uudistamista. Joen mukaan koulutuksen johtoryhmässä käytyjä keskusteluja ei ole kuitenkaan otettu huomioon.

“Nyt hallitukselle esitellään täysin erilaista mallia, kuin keskustelujen pohjalta oli tarkoitus esittää. Tämä malli on huomattavasti heikompi opiskelijan näkökulmasta.”

Kannanotossaan OYY vaatii, että päätöksentekoprosessi keskeytetään ja apurahamallin uudistaminen valmistellaan perusteellisemmin. Tavoitteena on, että yliopiston hallituksen kokous ei torstaina hyväksyisi sille esitettyjä malleja. OYY kertoo olevansa huolissaan myös siitä, että uudistuksen seurauksia ei ole arvioitu.

”Meidän mielestämme tällainen kiireellinen ja huolimaton valmistelu ei ole hyvää hallinnollista tapaa tai yliopiston arvojen mukaista”, Joki sanoo.

Jatkossa opiskelijalle vähemmän tukea?

Hallitukselle torstaina esiteltävissä apurahamalleissa on neljä eri vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa opiskelijalle ei myönnetäisi lainkaan apurahaa.

Toisessa vaihtoehdossa jokainen opiskelija maksaa ensimmäisen opiskeluvuotensa maksun täysin itse. Toisesta vuodesta lähtien opiskelijalla on mahdollisuus saada 70 prosentin korvaus lukuvuosimaksusta, kunhan tämä on suorittanut tarvittavan määrän opintoja ja menestynyt niissä hyvin. Kandiohjelmissa kolmannelle vuodelle ja maisteriopinnoille apuraha on 70 prosenttia vuodessa, jos samat ehdot täyttyvät.

Kolmannessa vaihtoehdossa opiskelija maksaa edellisen tapaan ensimmäisenä vuonna täyden lukuvuosimaksun. Toiselle opintovuodelle apuraha on 50 prosenttia, jos ehdot täyttyvät. Kandiohjelmissa kolmannelle vuodelle ja maisterivuosille apuraha on 50 prosenttia.

Neljäs vaihtoehto on poikkeustapauksia varten. Siinä apurahaa myönnetään joka vuosi ja se pysyy samana läpi opintojen.

Verrattuna nykyisiin malleihin muutoksia on tulossa niin apurahan määrään kuin sen alkamisaikaan. Nykyisillä malleilla apuraha alkaa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna toisin kuin ehdotetuissa uusissa malleissa.

Nykyisillä apurahamalleilla opiskelija voi saada joko 50 prosentin apurahan, 75 prosentin apurahan tai täyden apurahan opintojensa alusta alkaen. Jokaisessa mallissa apuraha jatkuu läpi opintojen, jos opiskelija suorittaa 60 opintopistettä vuoden aikana. Muutos olisi siis suuri erityisesti ensimmäisen opiskeluvuoden kohdalla.

“Etenkään yksittäinen opiskelija ei voi olla yhtään varma, saako hän apurahaa koko opiskeluajalle. Uusi apurahajärjestelmä rajaa myös hakijat vain hyvästä sosioekonomisesta taustasta tuleviin, mikä saattaa rajoittaa hyvien hakijoiden määrää”, Joki kertoo.

Rahallisesti muutos tarkoittaisi opiskelijalle sitä, että lukukausimaksut kasvavat. Ensimmäinen lukuvuosi on myös pystyttävä kustantamaan täysin omasta taskusta. 

Tämänhetkiset lukuvuosimaksut ovat noin 10 000 euroa alasta riippuen. 10 000 euron lukuvuosimaksusta maksettavaksi jää nykyisellä apurahamallilla opiskelijalle maksimissaan 5000 euroa ja parhaimmillaan ei mitään. 

Yliopiston hallitukselle ehdotetuissa malleissa opiskelijan maksettavaksi jää ensimmäiseltä vuodelta koko 10 000 euroa. Tämän jälkeen maksettavana on mallista riippuen joko 5000 euroa tai 3000 euroa lukuvuodelta. Esimerkiksi kolmen vuoden kandidaatintutkinto maksaa siis nykyiseltään nollasta 15 000 euroon ja ehdotetun mallin pohjalta vähintään 16 000 euroa.

Ehdotetuista malleista opiskelijalle edullisin vastaa nykyisen mallin kalleinta vaihtoehtoa, minkä päälle opiskelija joutuu joka tapauksessa maksamaan ensimmäisestä vuodestaan täyden 10 000 euron summan. Kokonaisuudessaan uudet ehdotukset siis kasvattavat yksittäisen opiskelijan lukuvuosimaksuja.

Tavoitteena viivyttää päätöstä

“En tiedä mikä muutosta motivoi. Kaikki menee nyt hyvin, joten miksi järjestelmää pitäisi muuttaa? Suomen koulutuksen perustuskiviä ovat ilmainen koulutus ja hyvät yliopistot ja tämä muutosehdotus yliopistolta heikentää sitä”, OYY:n hallituksen Vivek Manjunatha Swamy sanoo.

“Apurahajärjestelmän muuttaminen rajoittaa kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuuksia. Enää ei ole kyse siitä, ovatko he akateemisesti päteviä vaan siitä, millainen heidän taloudellinen tilanteensa on”, hän lisää.

Apurahojen määrät ovat laskeneet vuodesta 2018 asti ja nyt valmisteilla oleva malli vähentäisi opiskelijan saamaa apurahaa entisestään. Yliopisto perustelee mallin uudistamista byrokratian vähentämisellä ja koulutuksen kehittämisellä. 

Myös myönnettävien apurahojen määrä vähenee huomattavasti: yliopiston hallitukselle esiteltävissä malleissa apurahojen saajat vähenisivät 90 prosentista opiskelijoista 50 prosenttiin vuoteen 2026 mennessä.

“Yksi merkittävä asia mikä muuttuu on, että apurahan saajien määrää vähennetään. Tästä ei keskusteltu lainkaan koulutuksen johtoryhmässä ennen kuin asiaa menee hallituksen päätettäväksi”, OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Eetu Leinonen kertoo.

“Meidän tarkoitus on se, että päätöstä ei tehtäisi.”

OYY toivoisi päätöksen tekoon myös laajempia näkökulmia ja itse opiskelijoiden huomioimista. Manjunatha Swamy toivoo, että kansainvälisiltä opiskelijoilta kysyttäisiin palautetta ennen suuren päätöksen tekemistä. Myös Joki korostaa, että kansainvälisillä opiskelijoilla on muitakin vaihtoehtoja kuin Oulu.

“Vaikka tämä ei vaikuta nykyisten kansainvälisten opiskelijoiden elämään, pitäisi kysyä että miksi opiskelijat valitsivat juuri Oulun. Vaikuttiko saatavilla oleva apuraha siihen?” Joki miettii.

Päätös uudesta apurahamallista tehdään yliopiston hallituksen kokouksessa torstaina 25. helmikuuta. Nähtäväksi jää, onnistuuko OYY viivyttämään päätöksen tekoa ja palautetaanko asia valmisteluun, kuten kannanotossa toivotaan.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Oulun yliopiston ylioppilaskunnalle 95 000 euroa hyvinvointituutori-toiminnan kehittämiseen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta alkaa kouluttaa hyvinvointituutoreita, joiden tarkoituksena on toimia vertaistukena toisille opiskelijoille.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on saanut Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 95 000 euron avustuksen. Avustusta haettiin osana OKM:n erityisavustuksia korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseen. Erityisavustusten tarkoituksena on muun muassa järjestää toimintaa, joka lieventää yksinäisyyttä, tarjoaa matalan kynnyksen palveluita ja tukee opiskelijoiden elämänhallintaa.

OYY haki marraskuussa 148 000 euron edestä tarjotakseen Oulun yliopiston opiskelijolle uudenlaista hyvinvointituutori-toimintaa. OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkkä kertoo, että tarkoituksena on auttaa opiskelijoita ensisijaisesti koronapandemian aiheuttamassa poikkeustilanteessa.

”Tavoittelemme opiskelijahyvinvoinnin lisäämistä matalan kynnyksen harrastustoiminnan ja vertaisohjauksen keinoin. Hyvinvointituutori voisi esimerkiksi esitellä kiinnostuneille opiskelijoille eri liikuntalajeja, järjestää pyöräretken lähiympäristöön tai esitellä Oulun kulttuurikeskuksia.”

Käytännössä hyvinvointituutorit ovat Oulun yliopiston opiskelijoita, jotka OYY kouluttaa tehtävään. Lisäksi projektiin kuuluu erilaisia koulutuksia kaikille opiskelijoille. Toiminnan avulla OYY haluaa lieventää opiskelijoiden yksinäisyyttä ja lisätä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä sekä yhdenvertaisuutta.

”Tässä hankkeessa on myös tarkoitus järjestää koulutustapahtumia, joilla vastataan ennaltaehkäisevästi opiskelijoiden ohjaustarpeeseen, kuten itseohjautuvuuden lisäämiseen ja elämänhallintataitojen vahvistamiseen”, Keskisärkkä kertoo.

Tuutoreiden on määrä aloittaa työnsä keväällä 2021 ja avustuksen turvin projekti jatkuu vuoden 2022 loppuun. OYY:n toiveena on tehdä hyvinvointituutoreista osa tulevaisuutta.

”Yhtenä pitkän aikavälin tavoitteena on luoda Oulun korkeakouluyhteisöön hyvinvointituutorimalli, joka voisi jäädä myös toimimaan myös hankkeen päättymisen jälkeen”, Keskisärkkä kommentoi.

Päätös avustuksen myöntämisestä tuli OYY:n tietoon maanantaina 25. tammikuuta. Seuraava askel on varsinainen toiminnan suunnittelu ja toteutus sekä suhteuttaminen saatuun avustukseen.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Epäonnistumisia, jännitystä ja toivo lähiopetuksesta – OYY:n uusi hallitus haluaa kampukselle ajamaan opiskelijan asiaa

Oulun yliopiston ylioppilaskunta sai vuoden vaihtuessa uuden hallituksen. Tammikuussa hallitus on vasta järjestäytynyt eli valinnut kaikille pestit ja perehtynyt tehtäviinsä. Haasteena on erityisesti pitkittynyt etäopetus, mutta myös ylioppilaskunnan etäisyys opiskelijoihin.

Read this in English.

Niin jatkavat opiskelijat, kansainväliset opiskelijat ja koronafuksit ovat saaneet tuntea synkän maailmantilanteen: yliopistolle ei pääse, kavereita ei saa tavata ja opetus on täysin nettialustojen varassa. Tilanteen pitkittyessä vaarana on erkaantuminen yhteisöstä – myös ylioppilaskunnasta eli OYY:stä.

Tälle vuodelle hallitukseen hakevia oli enemmän kuin aiempina vuosina ja vastauksista päätellen ainakin osasyy on juuri koronatilanteessa. Ylioppilaskunnan hallituksessa toimii tulevan vuoden aikana niin kansainvälinen opiskelija kuin koronafuksi, jotka molemmat haluavat kokea yliopiston ja yhteisön enemmän omakseen.

Pitkästä aikaa hallituksessa nähdään edelliseltä vuodelta jatkava jäsen, Tia Rahkila. Myös edellisvuoden edustajiston varapuheenjohtaja Salla Karhunen löysi tiensä hallitukseen.

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitus vuodelle 2021 järjestäytyi kokouksessaan 14. tammikuuta. Haastattelimme uutta hallitusta siitä, miksi he hakeutuivat mukaan ylioppilaskuntaan ja miltä toiminta tuntuu.

Puheenjohtaja ja hallituslaiset vastasivat samoihin kysymyksiin. Lue vastaukset alta.

  1. Miksi hait hallitukseen?
  2. Millainen historia sinulla on opiskelijavaikuttajana?
  3. Millainen on oma kuvasi ylioppilaskunnasta ennen hallitusvuotta?
  4. Mitä haluat saavuttaa hallituksessa 2021?
  5. Innostaako jokin erityisesti tulevassa vuodessa? Jännittääkö jokin?
  6. Miten sovitat hallituksen elämääsi, aiotko opiskella samalla? Miten pidät huolen jaksamisestasi? 
  7. Millaisen ylioppilaskunnan haluat jättää?  
  8. Mitä haluaisit sanoa kanssaopiskelijoillesi?

Olli Joki, 23, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen puheenjohtaja, vastuuna ulkoiset sidosryhmäsuhteet, omistajaohjaus ja talous

“Olen ollut fuksivuodesta asti OYY:n toiminnassa mukana edustajistossa. Nyt koin, että minulla on vielä annettavaa ja omistautumista OYY:lle. Tässä vaiheessa opintoja on myös aikaa hallitukselle.

Aloitin vuonna 2017 edustajistossa ja olin kaksi vuotta TeTan (tekniikan ja talouden vaalirengas) ryhmänjohtajana. Sen lisäksi olen toiminut kauppakorkeakoulun puolella hallopedina ja aktiivisesti Finanssi ry:n toiminnassa ja Suomen Ekonomeilla.

Lähtökohtaisesti kuva ylioppilaskunnasta on ollut varmasti erilainen kuin “riviopiskelijalla”, kun olen fuksivuodesta asti ollut mukana. Tunnistan sen, että ylioppilaskunta ei tavoita tarpeeksi hyvin meidän opiskelijoita. Se on myös yksi syy, minkä takia olen hakeutunut OYY:n hallitukseen: jotta ylioppilaskunta olisi tavoitettavampi ja saavutettavampi ja ihmiset kokisi ylioppilaskunnan enemmän omakseen. Sen eteen tullaan tekemään yhdessä töitä.

Kuva on edustajiston kautta ollut myös välillä kriittinen. Siellä olen ollut tarkastelemassa erilaisia toimintoja kriittisesti, myös lainsäädäntöön juurtuneita, kuten pakollista jäsenyyttä.

Tavoite on organisaationa mennä eteenpäin ja päästä lähemmäs opiskelijoita ja järjestöjä. Tavoitteena on myös onnistua projekteissa ja vaikuttamisessa hyvin. 

Toivon, että myös epäonnistutaan ja opitaan ja mennään eteenpäin siitä huolimatta.

Henkilökohtaisesti puheenjohtajana tavoite on edesauttaa hallituslaisten kasvua osaajina ja vaikuttajina sekä kasvaa myös itse.

Olen erityisen innostunut siitä, että pääsen työskentelemään kaikkien kanssa. Meillä on hyvä porukka erilaisilla taustoilla ja osaamisalueilla. Ehkä vähän jännittää tai pelottaa se, kuinka pitkälle korona venyy ja milloin päästään kunnolla hallituslaisten kesken tapaamaan livenä. 

Hallituksen puheenjohtajana olen sitoutunut toimimaan kokopäiväisesti, eli en pahemmin opiskele tässä rinnalla. Toki nyt kun on etäaika, niin joidenkin kurssien toteutustavat ovat niin joustavia, että saatan tehdä jonkun kurssin kevään aikana. Pidän kuitenkin tärkeänä, että löytyy aikaa myös itselle ja rentoutumiselle ja palautumiselle. 

Haluan jättää ylioppilaskunnan, joka on avoimempi, yhteisöllisempi, rohkeampi ja vaikuttavampi. Ennen kaikkea sellainen, johon kaikki haluaisivat kuulua.

Haluan kannustaa ja tsempata kaikkia näinä vaikeina aikoina. Kyllä tästä selvitään yhdessä! Lisäksi haluan kannustaa kaikkia tulemaan mukaan OYY:n toimintaan esimerkiksi syksyn edustajistovaaleissa ja muistuttaa myös kaikkia opiskelijoita käyttämään äänioikeutensa tulevissa kuntavaaleissa, jotta saadaan opiskelijoiden ääni kuuluviin kunnallisessa päätöksenteossa.”

Salla Karhunen, 25, kolmannen vuoden varhaiskasvatuksen opiskelija

1 . varapuheenjohtaja, vastuualueina projektit, tapahtumat ja talous

”Ylioppilaskunnan toiminta kiinnostaa. Itselläni on halu kehittyä ja oppia lisää. Ylioppilaskunnasta saa erittäin arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten. 

Olen toiminut fuksista asti Lastarit ry:ssä ja olen siellä yhä mukana. Toisena opiskeluvuotena lähdin edustajistoon ja olin myös edustajiston varapuheenjohtaja viime vuonna.

Sen jälkeen kun itse pääsin edustajistoon toiminta on ollut selkeää. Vaikea sanoa, koska itselläni on ollut lähipiirin kautta jo tietämys ylioppilaskunnan toiminnasta aiemminkin.

Olisi aikamoinen saavutus, jos me yhdessä saataisiin vaikutettua ihmisiin niin, että saatais edustaistovaaleihin paljon ehdokkaita ja äänestysprosentti nousemaan sekä ihmisiä hakemaan luottamustoimiin. 

Meillä on hyvä porukka kasassa. Innolla odotan, että päästään paremmin tutustumaan ja työskentelemään yhdessä.

Olen pyrkinyt siihen että viikonloput ja lomat jättäisin rentoutumiseen ja aivojen nollaamiseen. Opintoja on, kirjoittelen kandia ja harkka on tulossa. Olen asennoitunut niin että ei mitään paniikkia, kaikki tulee ajallaan. Jos ei ole aikaa kandiin, niin sitten se tulee kesän jälkeen.

Avoin ja näkyvä, positiivisessa valossa näyttäytyvä.

Eläkää täysillä – kaikki järjestyy.”

Ida-Maria Juntunen, 21, ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina vaalit ja kampuskehittäminen

“Halusin lähteä mukaan heti fuksivuonna, että olisi mahdollisuutta vaikuttaa pidemmällä aikavälillä. Olen aina ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, joten tuntui luontevalta lähteä heti mukaan hommaan.

Lukioaikoina toimin Oulun lyseon lukion hallituksessa. Olen myös toista vuotta Oulun Kokoomuksen nuorten hallituksessa.

Ihan hirveästi ei ole sanottavaa näin fuksina. Sen verran tiedän, että edustajistoon haki kavereita viime kaudelle, niin seurasin sivusta sitä meininkiä. Oma kokemus OYY:stä on lähinnä jäsenmaksun maksaminen. 

Omalla sektorilla tavoitteena on päästä parantamaan opiskelijoiden elämää myös kuntavaalien kautta. Toivon, että saataisiin OYY:n tavoitteita sinne ja siellä ajettaisiin opiskelijoiden etua.

Henkilökohtaisesti tavoitteena on oppia mahdollisimman paljon, kun kaikki on vielä uutta.

Olen innoissani ja samalla vähän jännittynyt siitä, että on niin paljon uutta ja sisäistettävää. Se on vähän pelottavaa. Odotan innolla myös, että pääsisin syksyllä fyysisesti opiskelemaan, kun en ole sitä vielä kokenut.

Opiskelut pyörii normaalisti. Olen pyrkinyt siihen, että aikatauluttamalla kaikki opiskelut ja OYY:n hommat menee suhteellisen hyvin yksiin, toivottavasti. Pyrin pitämään tehokkuuden viikolla ja jättämään viikonlopulle niin paljon vapaa-aikaa kuin mahdollista. Nollauskeinona jätän puolen tunnin tauon aina arkipäivillekin, jolloin käyn vaikka kaverin kanssa lounaalla. Se tekee jo päivälle paljon, ettei ole koko aikaa työmoodi päällä.

Toivoisin, että se olisi lähestyttävämpi kaikille opiskelijoille ja heti alusta olisi sellainen olo, että OYY on meidän kaikkien yhteisö. Fuksinakin olen nähnyt, että OYY:stä ei tiedä muuta kuin jäsenmaksun ja homma tuntuu etäiseltä. Toivoisin, että tämä olisi meidän kaikkien yhteinen juttu.

Haluaisin sanoa vaan, että pitäkää itsestänne huolta ja pitäkää toisistanne huolta.”

Jukka Turunen, 25, neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena järjestöt

”Olen ollut muutaman vuoden mukana erilaisissa järjestöhommissa. Joka vuosi yliopisto ja OYY:n toiminta ovat tulleet lähemmäksi ja tutummaksi. Tämä vuosi oli ajankohdallisesti paras vuosi hakea mukaan toimintaan. 

Aloitin toisena opiskeluvuonna pienryhmänohjaajana ja OLO ry:ssä, jossa olen yhä mukana. Olen myös yliopistokollegion varajäsen ja Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOLissa aluetoimijana.

Tietyn tyyppinen etäisyyden tuntemus, etenkin kun ei ollut järjestötoiminnassa mukana. Nyt tuntuu, että OYY tuli paljon lähemmäksi koko järjestöä poikkeusaikana erinäisissä tiedottamis- ja auttamisasioissa. Ehkä opiskelijan pitää liikaa mennä OYY:n luo eikä toisin päin.

Haluan mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehdä töitä entistä useamman opiskelijan hyvän elämän puolesta. Sektorin kannalta pyrin myös siihen, että järjestöjen tarjoama yhteisöllisyys olisi myös poikkeusoloissa saavutettavissa kaikille.

Odotan koko vuotta innostuneesti, oli kyse opinnoista tai ylioppilaskunnan toiminnasta.

Sitä olen vähän miettinyt, kun olen järjestötoiminnassa ja muussa mukana. Hyvällä aikatauluttamisella ja avoimuudella kaikille selviää. Olen oppinut, että välillä pitää rehellisesti ottaa vapaa-aikaa, että tehokkuus säilyy, pelkän ajan käyttämisen sijaan. Opinnot pyörivät normaalisti, mutta viikonloppuisin vältän opiskelua, silloin on vapaa-aikaa. 

Entistä lähestyttävämpi, saavutettavampi ja näkyvämpi.

Tilanteesta kuin tilanteesta voi selvitä, kun tekee sen yhdessä.” 

Emma Hulkkonen, 23, kolmannen vuoden logopedian opiskelija

2. varapuheenjohtaja, vastuualueina koulutuspolitiikka, jatkuva toiminta ja talous

“Minulla oli kaksi syytä: halu kehittää itseäni ja se, että olen aina tykännyt vaikuttaa ympäristöön, jossa olen. Opiskellessa OYY on aika looginen ympäristö, jossa voi vaikuttaa omaan arkeen vaikuttaviin asioihin.

Fuksivuonna olin sekä omassa ainejärjestössäni Communica ryssä että kattokillassa eli humanistisessa killassa mukana. Tällä kaudella olen myös toiminut varaedaattorina ja ryhmänjohtajana sekä hallopedina useassa toimielimessä. Olin myös edunvalvontajaoston puheenjohtaja viime vuonna.

On hankala miettiä sitä, miten OYY näyttäytyi aiemmin, kun olen ollut niin pitkään mukana toiminnassa. Tiedän kuitenkin että monelle opiskelijalle on välittynyt kuva, että OYY on etäinen. Muistan fuksisyksystä esimerkiksi, että minullakin meni sekaisin ketkä olivat yliopiston puolelta ja ketkä ylioppilaskunnan puolelta. 

Itsellä päälimmäisenä on se, että koposektori olisi saavutettava. Haluaisin että porukka tietäis, että keneltä saisi apua missäkin asioissa ja uskaltaisi hakeutua puheille. Toinen koposektoriin liittyvä asia on, että hallopedeihinkin saataisiin hakijoita ja opiskelijat tietäisi, keitä hallopedit on. 

Ylipäätään olen tosi innoissani tulevasta vuodesta. Tänä vuonna on paljon odotettavaa ja paljon kivoja asioita meneillään. Odotan kovasti, että pääsen tutustumaan paremmin uusiin ihmisiin, joiden kanssa saan viettää seuraavan vuoden.

Tällä hetkellä jännittää eniten se, että on niin paljon sisäistettävää. Tiedän kuitenkin että ne on hyviä oppimisen paikkoja ja selviän kaikesta, vaikka on asioita joista en vielä tiedä.

Opiskelen samalla. Olen pyrkinyt siihen, että aikataulutetut menot koostuvat opiskelusta ja hallitusmenoista ja olen poistanut kalenterista kaiken muun, mikä niitä saattaisi häiritä. Kalenteri on ystävä ja pärjään kuuntelemalla kehoani, joka kertoo milloin kaipaan lepoa. Itselle paras nollauskeino on urheilu. 

Aktiivisen ylioppilaskunnan, joka on osana opiskelijan arkea näkyvästi. Sellainen ylioppilaskunta, jolla kestävä toiminta näkyy kaikilla osa-alueilla.

Haluaisin sanoa opiskelijoille, että saa tulla rohkeasti juttelemaan ja vetää hihasta myös virtuaalisesti, jos on ajatuksia tai huolia. Me juttelemme ja höpisemme mielellään opiskelijoiden kanssa.”

Vivek Manjunatha Swamy, 27, toisen vuoden ympäristötekniikan maisteriopiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena kansainvälisyys

”Ensimmäisenä opiskeluvuotenani Oulussa tutustuin vasta yliopistoon ja ihmisiin täällä. Toinen vuosi oli siksi täydellinen aika tutustua enemmän koulutuspoliittisiin asioihin.

Kandivaiheessani olin oman opinto-ohjelmani opiskelijaedustajana joten minulla on kokemusta siitä, että olen opiskelijoiden ja yliopiston välinen viestijä. Oulun yliopistossa tämä on kuitenkin ensimmäinen pestini.

Kansainvälisille opiskelijoille ylioppilaskunta on “maksa lasku ja unohda sen jälkeen”. Niin minäkin tein alussa. Koronatilanne toi asiaan erilaisen näkökulman: etsittiin apua OYY:ltä ja seurattiin, mitä ylioppilaskunta teki meidän puolestamme ja mitä tapahtui. Viime vuodesta mielipiteeni on muuttunut, tunnen olevani enemmän osa ylioppilaskuntaa ja koen että myös kansainväliset opiskelijat ovat osa OYY:tä.

Kansainväliset asiat on aihe, joka jakautuu kolmeen. Ensin on vaihto-opiskelijat täällä, toiseksi suomalaiset opiskelijat jotka haluavat vaihtoon ja kolmanneksi on kansainvälisten opiskelijoiden opetuksen laatu. Erityisesti suomalaiset vaihtoon haluavat opiskelijat on sivutettu, sen saralla voisi tehdä enemmän. Myöskään kv-opiskelijat eivät tiedä omia oikeuksiaan tai mahdollisuuksiaan täällä ja niistä haluaisin tiedottaa enemmän.

Jännittävä osa on kollegojeni kanssa työskenteleminen, voimme saada paljon aikaiseksi yhdessä. Kaikki tässä porukassa ovat kokeneempia kuin minä ja tietävät paljon omasta kentästään. Haluan oppia heiltä paljon. Pelottavaa on lähiopetukseen palaaminen etenkin kansainvälisten opiskelijoiden osalta. Toivon että voin omalta osaltani hoitaa asian hyvin, kun sen aika tulee.

Opiskelen toista vuotta maisteriohjelmassa, joten suurin osa opinnoistani on jo takana. Ainoa asia, joka on jäljellä on opinnäytetyö ja pari kurssia. Minulla on siis aikaa OYY:n hommille.

On tärkeää jättää hyvä esimerkki ja pohja tuleville hallituksille. Kun he katsovat taaksepäin ja miettivät mitä me tehtiin, sen täytyy olla hyvä esimerkki siitä miten asioiden tulisi edetä.

Haluaisin tehdä työni niin hyvin kuin pystyn ja tuoda mukanani muutosta.”

Tia Rahkila, 24, neljännen vuoden kauppatieteiden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueena viestintä

”Halusin luoda jatkuvuutta OYY:n toimintaan ja päästä kehittämään sitä vielä eteenpäin, sillä työ ei ole valmis vuodessa. Koen, että molemmin puolin on vielä opittavaa: voin itse oppia vielä OYY:lta ja toisaalta minulla on vielä annettavaa OYY:lle.

Olin viime vuonna OYY:n hallituksessa. Tällä hetkellä toimin myös Nordic Economics Students’ Union NESU Finlandin paikallisjärjestön tiedottajana sekä hallopedina. Viime vuosina olen toiminut myös Finanssi ry:ssä.

Olen ollut jo pari vuotta tosi tiiviisti tekemisissä OYY:n kanssa, mutta onneksi muistan myös millainen fiilis oli ensimmäisinä opiskeluvuosina. OYY oli tosi etäinen ja kaukainen monelle opiskelijalle, myös minulle fuksivuonna ja valitettavasti toisenakin vuonna. OYY:llä ei ole näkyvyyttä kaikille opiskelijoille eivätkä opiskelijat tiedä mitä kaikkea me tehdään.

Haluan purkaa organisaation liikaa monimutkaisuutta, joka vaikuttaa etäisyyden tunteeseen. Mielestäni saatiin viime vuonna tehtyä hyvää työtä ylioppilaskunnan tuomisessa lähemmäksi opiskelijoita.

Omaan sektoriin liittyen haluan jatkaa hyvää kehitystyötä viime vuodesta ja panostaa ulkoiseen viestintään. Lisäksi haluan tuoda jatkuvuutta sille, että viime vuoden hyviä käytäntöjä saataisiin käytettyä tänäkin vuonna. Henkilökohtaisesti haluan kehittää omia heikkoja kohtiani vahvemmiksi.

Odotan sitä, että päästään näkemään fyysisesti yhdessä. Odotan myös innolla sitä, että pääsen oppimaan uutta ja tekemään viestintää. Toivottavasti saisin myös kandin pakettiin ja etäaika ei jatkuisi liian pitkään.

Opiskelen tässä samalla ja olen myös muissa järjestöhommissakin. Onneksi hommat menevät limittäin oman sektorin kanssa: pystyn käyttämään vinkkejä puolin toisin. Huolehdin itsestäni aikatauluttamalla. Opin viime vuodesta sen, että töiden tekeminen 24/7 tai edes 18 tuntia päivässä ei ole ok. Nollaamiskeinona lähden lenkille ja juttelen ystävien kanssa kaikesta laidasta laitaan. 

Tämä on hankala kysymys, koska haluaisin että se olisi kaikkea mahdollista positiivista. Yhtenäisempi ja yhteisöllisempi koko jäsenistön keskuudessa mutta samalla jatkuvaan kehitykseen ja kriittiseen ajatteluun kannustava. 

Itseäni on auttanut avoimuus ja läheisyys niin uusien tuttavuuksien kuin ystävien kanssa. Pitäkää kiinni läheisyydestä etenkin nyt. Haluaisin painottaa myös yliopiston suuntaan molemminpuolista avoimuutta ja positiivista kommunikointia.”

Sara Al Husaini, 28, neljännen vuoden englannin opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina sosiaalipolitiikka ja pro-koulutukset

”Minulla oli halu vaikuttaa omaan koulu- ja oppimisympäristöön ja kehittää sitä meille kaikille. OYY on minusta mahtava paikka tutustua uusiin ihmisiin ja oppia.
Lukiossa toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja olen toiminut myös Erasmus+-lähettiläänä.

OYY on aika etäinen. En alussa oikein älynnyt, mikä sen merkitys on, maksoin vaan jäsenyyshinnan. Viestintä on auttanut asiassa, esimerkiksi Tuudon kautta viestiminen on ollut näkyvää.

Haluan luoda parempaa ympäristöä ja tuoda ylioppilaskuntaa lähemmäksi. Jopa meille, jotka olemme aktiivisesti mukana, alkuvaiheessa OYY on ollut aika näkymätön. Haluan miettiä miten se saataisiin enemmän näkyviin ja opiskelijoita aktiivisemmin mukaan toimintaan.

Innostaa se, että on uudet tehtävät ja toisaalta jännittää, miten asiat etenevät niiden kanssa. Mietin myös sitä, miten pystytään pitämään tapahtumia ja näkemään opiskelijoita fyysisesti. Jännittää, miten kestän jos kevät jatkuu tällaisena, mutta toivottavasti syksyllä päästään toimimaan myös fyysisesti.

Tulen opiskelemaan ja tekemään harjoittelun. Ollaan sovittu Ollin kanssa, että miten tullaan toimimaan jos en pääse kokouksiin. Ollaan aika joustavia ja hyvä tiimi.

Haluan jättää jälkeen tasa-arvoisemman, yhdenvertaisemman ja oikeudenmukaisemman ylioppilaskunnan, joka on myös näkyvämpi.

Tiedän, että nyt on vaikeaa, mutta kyllä me pärjätään ja jaksetaan tämän yli.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: