Viikon 25 Tiedekysymys: Miksi juhlimme juhannusta?

Tämän viikon Tiedekysymyksen kysyjä pohtii, mistä juhannuksen vietto on saanut alkunsa.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Juhannus on olennainen osa suomalaista kesää, monelle yksi kesän odotetuimpia juhlia. Kokon polttaminen, saunominen ja juhannustaiat ovat oleellinen osa perinteistä juhannuksen viettoa.

Mutta mistä ihmeestä koko perinne ylipäänsä kumpuaa?

Oulun yliopiston kulttuuriantropologian professori Hannu Heikkinen kertoo juhannuksen olevan jo ennen kristinuskoa vallinnut käytäntö ja juhla, joka löytyy jossakin muodossa lähes kaikista maailman kulttuureista aikakaudesta riippumatta.

”Keskikesän juhla ja kesäpäivänseisauksen ajankohta ajoittuu noin 21.6., jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään”, Heikkinen kertoo .

Heikkisen mukaan kyse on normaalista vuotuisesta aurinkokalenterijuhlasta, joita ovat juhlineet lähes kaikki tunnetut kulttuurit ja uskonnot.

Suomen lisäksi monessa muussa pohjoisessa paikassa juhannus on myös hedelmällisyyden ja uuden syntymän juhla, koska kesän kaikki kasvu ja lisääntyminen ovat vauhdikkaimmillaan.

”Siihen liittyy myös meillä sulhasen katsomiset lähteestä ja muut sellaiset juhannusyön taiat”, kuvailee Heikkinen.

Juhannuksen nimi tulee ajalta, jolloin kristillinen kirkko valtasi pohjoisen ja sijoitti juhlapäivänsä vanhojen esikristillisten juhlien päälle.

”Juhannus on kirkolle virallisesti Johannes Kastajan syntymäpäivän muistopäivä. Kirkko valtasi myös nimet ja nimipäivät, jotka näkyvät sitten kalentereissa”, Heikkinen huomauttaa.

Hannu Heikkinen kertoo Suomessa teollisen, kiristyneen kilpailun ja tehostamisen yhteiskunnassa vaikuttaneen siihen, että juhannus on sijoitettu viikonlopulle. Päätös juhannuksen siirtämisestä viikonloppuun tehtiin vuonna 1954, sillä tuolloin työviikkoa ei haluttu katkaista juhannuksen vuoksi, ja se päätettiin siirtää lähimpään viikonloppuun. Esimerkiksi Norjassa ja Virossa juhannusta kuitenkin vietetään oikeana päivänä.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 24: Ei tieteisfiktiota, vaan tulevaisuutta – FutuRena kehittää 3D-printattavaa munuaista

Neljä viidestä elinsiirtojonottajasta on vailla munuaista. Susanna Kaiston johtama FutuRena-tiimi haluaa kehittää 3D-tulostettavan ja toimivan minimunuaisen. Toteutuessaan visio on suuri harppaus tieteelle ja potilaille.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Printattava elin voi kuulostaa utopistiselta tieteisfiktiolta, mutta Susanna Kaisto vakuuttaa sen olevan tulevaisuutta.

Suunnitelma 3D-printattavan munuaisen kehittämisestä puri viime viikolla Helsinki Challenge -tiedeideakilpailun semifinaalissa. Yleisö äänesti Kaiston FutuRena-ryhmän muiden kilpailijoiden ohi suoraan finaaliin.

Oulun yliopistossa kehitysbiologian väitöskirjaa tekevä Kaisto myöntää idean haastavuuden, sillä verta ja kuona-aineita virtsaksi suodattava munuainen on ihmisen monimutkaisin elin heti aivojen jälkeen.

”Munuainen ei uudista itseään, koska sillä ei ole kantasoluja, kuten esimerkiksi iholla, joka uudistaa koko ajan itseään. Jos munuaisen solut kuolevat, ne kuolevat lopullisesti”, Kaisto sanoo.

Siirrettävän munuaisen valmistaminen olisi valtava edistysaskel tieteen kannalta ja myös niille ihmisille, jotka odottavat elinsiirtoa. Elinsiirtojonot ovat pitkät.

”Kahdeksankymmentä prosenttia elinsiirtopotilaista tarvitsee uuden munuaisen. Diabetes ja korkea verenpaine aiheuttavat munuaisten vajaatoimintaa. Tällaiset vaivat eivät ole tulevaisuudessa ainakaan vähenemässä”, toteaa Kaisto.

Myös synnynnäiset sairaudet ja esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, verenpainelääkkeet ja HIV-lääkkeet voivat aiheuttaa munuaisvaivoja. Kyseessä on maailmanlaajuinen ongelma.

”Jos onnistumme, vaikutus on hyvin merkittävä”, Kaisto näkee.

 

Mikä yhdistää kantasolua ja laskettelurinteen huippua?

Ideakilpailua varten koottuun FutuRena-ryhmään kuuluu Oulun ja Helsingin yliopistojen sekä Aalto-yliopiston tutkijoita ja professoreita. Mukana on myös 3D-printtauksen asiantuntijoita.

Ryhmällä on tietoa ja osaamista siitä, miten elinten 3D-kartoista tehdään muoviprinttauksia. Yhteistyökumppani Vladimir Mironov on bioprinttauksen guru ja onnistunut 3D-tulostamaan toiminnallisen haiman.

Ryhmässä tiedetään myös, miten kantasoluista tuotetaan munuaisen soluja. Tällä tarkoitetaan solujen indusointia, jota Kaisto havainnollisti Helsinki Challengen semifinaalissa viiden minuutin pitchauksessaan käyttämällä vertauksena laskettelurinnettä ja hiihtohissiä.

”Alkion kehityksen aikana kantasolut aloittavat ikään kuin rinteen huipulta. Kun solut kehittyvät, ne noudattavat tiettyjä ohjeita, joiden mukaan valitsevat reittinsä alas eri laaksoihin. Mutta soluja osataan palauttaa kantasoluvaiheeseen, eli ne voidaan hiihtohissillä viedä takaisin alkupisteeseen ja ohjata uuteen laaksoon”, Kaisto kuvailee.

Esimerkiksi ihosolulaaksoon laskenut solu palautetaan kantasoluvaiheeseen ja sille annetaan uudet ohjeet laskeutua aiemman reitin sijasta munuaislaaksoon eli erilaistua munuaisen soluiksi.

Maailmalla tuotetaan uusia munuaissoluja potilaiden omista soluista indusoiduista kantasoluista. Alkuvaiheessaan FutuRena keskittyy tekemään tutkimustyötään hiirten soluilla.

”Ihmisen indusoitujen kantasolujen tuottaminen ja käyttäminen on sen verran kallista, että tarvitsemme rahoituksen jatkokehitystä varten”, Kaisto sanoo.

 

Hidasta ja kallista

Ensimmäinen askel kohti siirrettävää ihmismunuaista on minimunuaisen kehittäminen. Se ei Susanna Kaiston mukaan ole kaukainen haave.

”Minimunuaisessa olisi muutama toiminnallinen osa, jotka suodattaisivat kuona-aineita. Kun se onnistutaan tekemään, saadaan tärkeää tietoa, miten oikea munuainen voitaisiin tulostaa.”

Laboratorio-olosuhteissa on mahdollista kopioida munuaisen kehityksen alkuvaihetta, jolloin munuaisnuppu kasvaa ja haaroittuu.

”Hiiren alkiosta eristettyä munuaisnuppua voidaan kasvattaa petrimaljassa. Kehitys hoituu loppuun, kun solut ohjelmoituvat luonnollisesti”, Kaisto sanoo.

Tätä tapahtumaketjua voidaan pyrkiä kopioimaan 3D-bioprinttauksessa. Ongelmana on vielä verisuonituksen luominen. Soluja osataan ohjelmoida ja laittaa oikeaan järjestykseen elimistön ulkopuolella, mutta kehitetyn elimen siirtäminen ihmiseen on hyvin pitkän aikavälin projekti.

Kaisto uskaltaa veikata, että nyt syntyvät lapset saattavat elämänsä aikana nähdä, että toimivia ihmisen munuaisia printataan. Todeksi muuttuessaan 3D-printattava munuainen toisi Kaiston mukaan myös kansantaloudellisia hyötyjä:

”On arvioitu, että siirtoelintä jonottava yksi potilas maksaa yhteiskunnalle puolitoista miljoonaa euroa.”

Mikäli FutuRena voittaa loppuvuodesta ratkeavan Helsinki Challengen palkintosumman, 375 000 euroa, ryhmä pääsisi tekemään lisää kokeita, jotka olisivat näyttönä lisärahoituksen hakemiselle minimunuaisen kehittämistä varten. Sen valmistaminen vaatii vielä miljoonia euroja ja paljon tutkimustyötä.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Viikon 24 Tiedekysymys: Voiko jääpala mennä vanhaksi?

Tällä viikolla Tiedekysymyksen esittäjä pohtii, voivatko jääpalat muuttua syömäkelvottomiksi, jos niitä säilyttää useita vuosia pakastimessa.

Kesäsäiden viimein tultua voi tehdä mieli höystää virvokkeita jääpaloilla. Ovatko pakastimen perukoilta löytyneet vuosientakaiset jääpalat vielä käyttökelpoisia?

Fysikaalisen kemian professori Jouni Pursiainen Oulun yliopistosta sanoo, että jää ja vesi eivät vanhene. Pakastimen kylmyys ei myöskään ole mikrobeille eli pieneliöille kovin suotuisa.

Pursiaisen mukaan pakastimen ilma-alassa ruokaa pilaannuttavia mikrobeja leijailee huomattavasti vähemmän kuin jääkaapissa.

”Jos avointa, vedellä täytettyä lasia säilyttää jääkaapissa, vesi on altis keräämään itseensä monenlaisia molekyylejä, jotka vaikuttavat veden hajuun ja makuun”, hän huomauttaa.

Jäätyneessä vedessä eliöt eivät jyllää.

”Jäässä on niin tiukka rakenne, että vieraseliöt eivät pääse jääpalan sisään tunkeutumaan”, professori sanoo.

Avonaisessa jääpalamuotissa odottavat kimpaleet voivat kuitenkin kerätä mikrobeja pinnalleen, jos jääpaloihin koskee likaisin sormin.

”Sormista voi tarttua niihin epämääräistä möhnää, joka jääpalan sulaessa saattaa aiheuttaa makuhaittaa.”

Saastumisen mahdollisuus koskee Jouni Pursiaisen mukaan vain jääpalan pintaa.

Jos jääpalan päältä ei silmin erota mitään poikkeavia likajäänteitä, jääpalan käyttäminen on turvallista vielä monen vuoden säilytyksen jälkeen.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Oululaistutkijan johtama FutuRena nappasi Helsinki Challengen finaalipaikan

3D-printattavaa minimunuaista kehittävä FutuRena sai eniten yleisöääniä, ja varmisti näin keskiviikkoiltana pääsyn kilpailun finaaliin.

Oulun yliopiston tiedetiimi FutuRena on päässyt innovaatiokilpailu Helsinki Challengen finaaliin.

Kilpailun semifinalistit kilpailivat suorasta finaalipaikasta 6. ja 7. kesäkuuta Helsinki Challenge Semifinal Pitch Night -tilaisuuksissa. FutuRena sai eniten yleisöääniä, ja varmisti näin keskiviikkoiltana pääsyn kilpailun finaaliin.

Kymmenhenkinen tiimi kehittää minimunuaisen 3D-tulostamista. Tiimin pitkän tähtäimen tavoitteena on tulostaa oikean kokoinen munuainen, jota voidaan käyttää elinsiirroissa.

Tiimiä johtaa Oulun yliopiston bio­kemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa väitöskirjaa tekevä Susanna Kaisto.

”Hyvillä mielillä tässä ollaan. Olo on tietenkin vähäsen yllättynyt, mutta oikein huojentunut ja iloinen. Nyt ei tarvitse jännittää, mitä tuomaristo päättää”, hän kuvailee puhelimitse tunnelmiaan.

Kaiston mukaan tiimi oli tehnyt kovasti töitä menestyksensä eteen. Tiimi mainosti semifinaalien äänestysmahdollisuutta hyvin ahkerasti, niin somekanavissa kuin työpaikallakin.

Semifinalisteilla oli viisi minuuttia aikaa vakuuttaa yleisö oman ideansa erinomaisuudesta. Kaiston mukaan FutuRena panosti pitchissään tarinaan, tietoon ja yleisön aktivointiin.

”Pitchissä kannattaa olla mukana vahva tarina, sillä yleisön saa kiinnostuneeksi. Lisäksi kannattaa sisällyttää jotain henkilökohtaista, mutta myös jo niitä kovia tuloksia, joita olemme kisan aikana saaneet. Yleisön huomioiminen on tärkeää: yleisen luennoinnin sijaan kannattaa ottaa yleisö mukaan, vaikka kysymyksillä tai suoralla puhuttelulla.”

”Lisäksi rekvisiitta on tietysti positiivinen juttu, ja meillä oli mukana hieno, punainen muovimunuainen”, hän nauraa.

Muut Futurena-tiimiläiset ovat professorit Monika Österberg ja Jouni Partanen Aalto-yliopistosta, professori Marjo Yliperttula Helsingin yliopistosta, post doc -tutkijat Ilya Skovorodkin ja Aleksandra Rak-Raszewska Oulun yliopistosta, professorit Jukka Riekki ja Seppo Vainio Oulun yliopistosta, 3DTECH Printin perustajajäsen Tomi Kalpio  ja tutkimusjohtaja Vladimir Mironov 3D Bioprinting Solutionsilta.

Palkintona 375 000 euroa

Helsinki Challenge on ideakilpailu, johon osallistuvat tiedetiimit esittelevät kehittämiään ratkaisuja globaaleihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, nuorten kaupunkilaisten yksinäisyyteen, syövän hoitoon ja malariaan.

Kilpailuun haki 110 tiimiä, joista tuomaristo valitsi 20 semifinalistitiimiä kriteereinään tiedepohjaisuus, ratkaisuhakuisuus, vaikuttavuus, uutuus ja luovuus.

Semifinalistien joukossa on myös toinen Oulun yliopiston joukkue, maa-aineksen ympäristöystävällistä mittaamista kehittävä Myonit-tiimi. Tiimin esittelemä menetelmä hyödyntää avaruushiukkasten käyttäytymistä maa- ja kallioperässä.

Loput Helsinki Challengen finaalipaikat ratkeavat 19. kesäkuuta, jolloin tuomaristo valitsee eniten yleisöääniä saaneen tiimin lisäksi kuusi tiimiä syksyn finaaliin.

Susanna Kaiston mukaan FutuRena aikoo seuraavaksi nautiskella kesälomasta, onhan takana erittäin intensiivinen ja työntäyteinen kevät. Syyskuussa FutuRenaa odottaa Brysselissä järjestettävä finalistitiimit kokoava kaksipäiväinen Global Impact Camp.

”Syksyn alkaessa, lomien loppuessa on aika laittaa taas isompi vaihe silmään. Mutta kyllä nyt olemme ansainneet pienen kesäloman”, Kaisto toteaa.

Kilpailun voittaja julkistetaan marraskuussa. Helsinki Challengen palkinto, 375 000 euroa, on tarkoitettu tiedetiimin esittelemän ratkaisun toteuttamiseen.

Helsingin yliopiston kanssa kilpailun järjestävät Aalto-yliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 23: Kenen antamaan tietoon nuori uskoo terveyskysymyksissä?

Kenen sanaan nuori luottaa terveysasioissa, opettajan, kaverin vai bloggaajan? Oulun yliopiston CogAHealth-akatemiahankkeessa selvitetään, mitä tai keitä tiedonlähteitä nuoret pitävät luotettavina terveystiedon antajina, ja kuinka nämä auktoriteetit rakentuvat.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Vuonna 2016 käynnistyneen nelivuotisen CogAHealth-tutkimuksen nimi tulee sanoista cognitive authorities. Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke käsittelee nimensä mukaisesti kognitiivisia auktoriteetteja, joita nuorilla on terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän tiedon kanssa.

Oulun yliopistossa informaatiotutkimuksen professori Maija-Leena Huotari, tutkijatohtori Noora Hirvonen ja tohtorikoulutettava Anna-Maija Huhta työskentelevät Cognitive Authorities in Everyday Health Information Environments of Young People -tutkimushankkeen parissa yhdessä kasvatustieteiden tutkijatohtori Laura Palmgren-Neuvosen sekä projektitutkija Tuula Nygårdin kanssa.

Hankkeen tieteellisenä johtajana toimivan Maija-Leena Huotarin mukaan tutkimuksessa painottuvat informaatiokäyttäytymisen ja lukutaidon näkökulmat, joiden kautta nuoria tarkastellaan koulu- ja vapaa-ajan ympäristöissä sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä internetin keskusteluympäristöissä.

Post doc-tutkimuksessaan Palmgren-Neuvonen tutkii, miten nuoret valitsevat tietoa koulussa tuottamaansa terveysaiheiseen sisältöön sekä minkälaisia auktoriteetteja nuorten valinnoissa tulee esiin. Hirvonen selvittää post doc-tutkimuksessaan nuorten vapaa-aikana esiintyviä auktoriteetteja, ja Huhta tutkii väitöskirjassaan bloggaajien käyttämiä auktoriteetteja.

Maija-Leena Huotari kertoo terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän informaatioympäristön olevan monimutkainen. Usein löytyvä informaatio esitetään autoritäärisenä tietona, jonka ohjeita noudattamalla ihminen voi hyvin tai voi edistää omaa terveyttään ja hyvinvointiaan.

”Todellisuudessa suuri osa tiedosta perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin, joilla ei ole lääketieteellistä näyttöä lainkaan”, hän huomauttaa.

 

Kaveri voi olla nuorelle tärkeä auktoriteetti

Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kognitiivisia auktoriteetteja, eli niitä henkilöitä tai muita tiedonlähteitä, joilla on vaikutusta nuoriin heidän hankkiessaan terveyttä ja hyvinvointia koskevaa tietoa.

”Kognitiivinen auktoriteetti voi olla kaveri tai vaikka tuntematon ihminen mediassa, jolla on vaikutusta nuoren ajatteluun”, Noora Hirvonen kertoo .

Tarkastelussa on erityisesti se, miten syvällisesti nuoret pystyvät arvioimaan käyttämiään lähteitä, ja osaavatko nuoret arvioida sitä, millainen tieto on relevanttia eli olennaista suhteessa nuoren tiedontarpeeseen.

Huotari huomauttaa, että nuorilla kavereiden mielipiteillä on enemmän vaikutusta kuin lapsilla. Siksi ystävien tai vertaisten kognitiiviset auktoriteetit vaikuttavat päätösten tekemisessä.

Huotari nostaa esimerkiksi nuoren, jonka perheessä eletään terveellisesti, mutta jonka kaverit voivat tuoda hänelle toisenlaista näkökulmaa ravintoaineiden tai ruokien terveellisyydestä. Näin kaverit voivat muuttaa nuoren käyttäytymistä ruoan suhteen.

Anna-Maija Huhta puolestaan nostaa esiin kysymyksen siitä, millaisia vaikutuksia kognitiivisella auktoriteetilla voi olla nuoriin. Huhta pohtii, millainen terveystieto koetaan uskottavaksi nuorten keskuudessa, kun verrataan esimerkiksi opettajaa ja kavereiden keskuudessa suosittua bloggaajaa. Hän keskittyy tutkimuksessa tutkimaan terveystietoa koskevista asioista bloggaavia tai vloggaavia (videobloggaavia) henkilöitä.

Huhta on erityisen kiinnostunut siitä, millä tavalla nämä bloggaajat tuottavat terveysaiheista sisältöä.

”Minua kiinnostaa, millaisiin auktoriteetteihin bloggaajat tukeutuvat tuottaessaan tekstejä tai multimodaalista tekstiä, eli kuvaa, tekstiä ja ääntä”, Huhta sanoo.

 

Lukutaitoon kuuluu myös kriittisyys

Huotarin mukaan CogAhealth-tutkimuksessa tarkastellaan useita erilaisia lukutaitoja.

Erilaisista lukutaidoista puhutaankin nykyään paljon. Nykykäsityksen mukaan mekaanisen luku- ja kirjoitustaidon lisäksi esimerkiksi tietolähteiden luotettavuuden arvioinnin katsotaan kuuluvan lukutaitoon. Erilaisten lukutaitojen merkitys korostuu etenkin nuorilla, jotka ottavat vaikutteita niin kavereilta kuin mediastakin.

Koska Huotari, Hirvonen ja Huhta tulevat informaatiotutkimuksen oppiaineesta, tutkimusryhmä nojaa vahvasti informaatiolukutaitoon. Informaatiolukutaitoon sisältyy tarve tunnistaa tiedontarve, hakea tietoa ja tarkastella haettua tietoa kriittisesti.

Muita tutkimuksessa käsiteltäviä lukutaitoja ovat terveystiedon lukutaito ja kasvatustieteestä peräisin olevat käsitteet monilukutaito ja uuslukutaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan viestien tulkitsemisen ja tuottamisen taitoja. Siihen liittyy vahvasti myös kyky hankkia ja arvioida tietoa sekä tuottaa tietoa.

Uuslukutaito liittyy Huotarin mukaan nettiympäristöihin ja erityisesti multimodaalisiin aineistoihin.

”Monilukutaito on myös keskeisessä osassa uudessa opetusuunnitelmassa. Lukeminen ja kirjoittaminen, eli tuottamisen aspekti on tärkeää”, Palmgren-Neuvonen tähdentää.

Aineistoa tutkimukseen on kerätty tämän kevään ajan. Hirvonen, Palmgren-Neuvonen ja Nygård ovat tarkkailleet 6.–9. -luokkalaisten terveystiedon tunteja sekä haastatelleet oppilaita. Hirvonen on lisäksi kerännyt aineistoa verkkokeskusteluista, ja Huhta on tehnyt systemaattista kirjallisuuskatsausta terveyteen liittyvistä lukutaitokäsitteistä.

Aineiston kerääminen ei kuitenkaan ole vielä ohi.

”Tämä ei ole sellainen tutkimus, jossa ensiksi kerätään tietoa ja sen jälkeen vasta aloitetaan analyysi. Aineistoa analysoidaan yhtäaikaisesti aineiston keruun rinnalla”, Hirvonen ja Palmgren-Neuvonen kertovat.

Maija-Leena Huotari muistuttaa tutkimuksen olevan vielä alussa, joten tutkimustuloksia on vielä mahdotonta arvioida. Huotarin mukaan tutkimuksella voidaan mahdollisesti vaikuttaa terveyteen liittyvään viestintään ja terveyden edistämiseen nuorten keskuudessa.

Tutkimus voi myös osaltaan selventää sitä, onko nuoriin liittyvällä syrjäytymisvaaralla sekä terveydellä ja terveyteen liittyvillä asioilla jotain yhdistäviä tekijöitä.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 23 Tiedekysymys: Miksi valoisana yönä on vaikeaa saada unta?

Tämän viikon Tiedekysymyksen kysyjää mietityttää se, miksi kesäisin valoisina iltoina nukahtaminen on tavallista vaikeampaa.

Kesäiltoina unirytmistä kiinni pitäminen voi olla haastavaa, sillä useat ihmiset kokevat nukahtamisen yöttömien öiden aikana vaikeaksi. Lisäksi osa kokee unenlaadun kevyemmäksi kesällä kuin talvella. Miksi ihmeessä?

Oulun yliopiston neurologian professori Anne Remes kertoo nukahtamisen vaikeuden selittyvän fysiologisesti.

Nukahtamisen taustalla on melatoniini eli pimeähormoni tai yöhormoni.

”Melatoniinia erittyy pimeän aikana, jolloin nukahtaminen on helpompaa. Näin valoisaan aikaan melatoniinin eritys on vähäisempää, sillä nimenomaan pimeys laukaisee sen erityksen.”

Ihmisillä on oma sisäinen kello, jonka mukaan toimiminen vaikuttaa vireystasoon ja toisaalta myös uneen. Melatoniinia tarvitaan unen ja biologisen vuorokausirytmin säätelyyn. Näiden lisäksi melatoniini vaikuttaa myös elimistön puolustusjärjestelmään.

Remeksen mukaan osa ihmisistä ei nuku kesäisin yhtä paljon kuin talvella, ja unenlaatukin voi vaihdella suuresti. Remeksen mukaan unenlaadun vaihtelutkin voivat johtua melatoniinista, jonka tuotantoa voi yrittää lisätä kesällä muutoinkin kuin purkista ottamalla.

”Pimeys voidaan tuoda keinotekoisesti pimennysverhoilla, jolloin aivot huijataan pimeään ja melatoniinin eritys lisääntyy”, Remes kuvailee.

Syytä sille, miksi toiset ovat herkkiä valon muutoksille, ei Remes osaa sanoa. Siinä missä toiset nukkuvat kesäisin huonosti, pystyvät toiset taas nukkumaan kesälläkin hyvin.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: