Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 22: Tulevaisuus syntyy silmän ulottumattomissa

Vuoden 2017 alussa Oulun yliopistossa käynnistyneestä I4Future-tohtoriohjelmasta valmistuu tohtoreita, joille tieteidenvälisyys ja akateemisista ympyröistä yritysmaailmaan pomppiminen ovat arkipäivää.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Yhä laadukkaampia teollisuuden prosesseja, lisää ymmärrystä ilmastonmuutoksen hallintaan, uusiutuvista materiaaleista rakennettuja lentokoneita. Vuoden alussa Oulun yliopistossa alkaneen I4Future-tohtoriohjelman nuorten tutkijoiden tutkimusaiheiden kautta maailma vaikuttaa muuttuvan yhä tehokkaammaksi, nopeammaksi ja ympäristöystävällisemmäksi.

Tohtoriopiskelijat etsivät massiivisiin ongelmiin vastauksia minimittakaavassa, materiaalien rakennetta tutkimalla. Monitieteisen ohjelman opiskelijoilla on pohjatutkintoja eri aloilta lääketieteestä biotieteisiin ja ympäristötutkimuksesta teknologiaan. Yhteistä kaikille on samojen metodien käyttäminen ja kehittäminen.

Ohjelman nimen i-kirjan viittaa sanaan imaging, kuvantaminen. Tieteellinen kuvantaminen ja karakterisointi ovat rypäs menetelmiä, joista jokainen tarjoaa yhden näkökulman materiaalien rakenteeseen. Tutkittava materiaali voi olla mitä tahansa ilmakehän yhdisteistä metalliin tai vaikkapa pesusieneen.

”Lääketieteessäkin ihmiskehoa tutkitaan useiden eri menetelmien avulla. Esimerkiksi röntgensäteillä otetaan selvää luista, magneettikuvauksella päästään tarkastelemaan kudoksia. Samalla tavoin me käytämme eri menetelmiä materiaalien ominaisuuksien tutkimiseen”, ohjelmassa opiskeleva, egyptiläistaustainen Mostafa Ismail selittää.

Kreikkalainen Georgia Michailoudi päätyi ohjelmaan tutkimusongelma edellä. Ympäristöfysiikan maisterintutkinnon jälkeen käteen jäi kiinnostus ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttajiin, joihin hän paneutuu nyt itselleen uusien menetelmien kautta.

Monitieteisessä I4Future-ryhmässä jokainen painii oman tutkimusprojektinsa kanssa, mutta samalla ryhmä tarjoaa tukea uuden oppimiseen.

”Jos en hallitse jotain menetelmää, voin aina kysyä neuvoa opiskelutovereilta. Vastaavasti minä autan heitä jos tulee tarve.”

 

Monta keittäjää väitöskirjasopassa

I4Future-ohjelman 20 tohtoriopiskelijan joukossa on edustettuna 11 eri kansallisuutta. Tulevat tohtorit työskentelevät yhteensä viidessä eri Oulun yliopiston tiedekunnassa. Ohjelmassa keskeistä on, että jokaisella tutkimusprojektilla on myös yliopiston ulkopuolisia yhteistyökumppaneita, yrityksiä tai tutkimusorganisaatioita. Suuri osa rahoituksesta tulee EU:lta.

Opiskelu kestää neljä vuotta, jonka aikana opiskelijat pitävät jatkuvasti yllä tiiviitä yhteyksiä yritysmaailmaan, käyvät vähintään puoli vuotta kestävässä vaihdossa jossakin toisessa yliopistossa ja saavat lopulta väitöskirjansa valmiiksi.

Moneen suuntaan kurottelevan projektin kääntöpuolena on viestimisen vaikeus.

”Sopan keittämisessä monella kokilla on omat haasteensa. Esimerkiksi EU suosii tutkimustulosten julkaisemista avoimesti, mutta yliopistomaailmassa avoimuus ei ole vielä lyönyt kovin vahvasti läpi”, Mostafa Ismail pohtii monitieteistä ja -alaista yhteistyötä.

”Mutta ei tämän toisaalta pidäkään olla helppoa, se on koko homman suola. Selkärankaa me tässä kasvatamme.”

Ismail ja Michailoudi uskovat, että ohjelma tarjoaa valmistumisen jälkeen perinteistä jatkotutkintoa paremmat mahdollisuudet työllistyä myös yritysmaailmaan.

 

Intohimosta energiaa 

Keväällä Mostafa Ismail ja Georgia Michaloudi piipahtivat Japanissa tutkimusnäytteidensä kanssa. Sinne heidät vei synkrotroni, hiukkaskiihdytin, jonka tuottamaa valoa hyödynnetään kuvantamisessa.

Laitteita löytyy myös Euroopasta, mutta ne ovat äärimmäisen varattuja. Japanista nuorille tutkijoille järjestyi ”sädeaikaa”.

”Meidän täytyi työskennellä vuoroissa kolme päivää putkeen, jotta saimme kokeen tehtyä. Sädeaika, beam time, on arvostettua ja jonotettua, joten sitä ei kannata tuhlata nukkumiseen.”

Säteily syntyy, kun elektronit kiitävät ympäri hiukkaskiihdyttimen kilometrien pituista kehää. Kehän varrelle niille varattuihin paikkoihin asetetut tutkimusnäytteet vastaanottavat säteilyn ja tuloksena syntyy kuvia, jotka kertovat näytemateriaalin rakenteesta, kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista.

Mostafa Ismaililla oli Japanissa mukanaan kasveista jalostettuja selluloosanäytteitä. Kasviperäisistä materiaaleista kaavaillaan tulevaisuuden rakennusaineita. Jos tarpeeksi kestävä ja tasainen rakenne löytyy, voisi uusiutuvaa selluloosaa tulevaisuudessa löytyä vaikkapa lentokoneista tai tuulivoimaloista, nykyisten uusiutumattomien materiaalien sijaan.

Ismail tutkii selluloosan rakennetta nanotasolla, millimetrien miljoonasosien tarkkuudella.

”Elämme nanoaikakaudella. Kaikki tuntuu nykyään olevan nano-jotain, joten on vain luontevaa, että tutkimme ja kehitämme myös materiaalien nanotason ominaisuuksia”, Ismail pohtii.

Tutkimusmateriaalin lisäksi matkalta tarttui mukaan lisää innostusta omaan tekemiseen.

”Parasta olivat asialleen omistautuneet ihmiset. Täytyy olla aidosti intohimoinen, jos on valmis valvomaan useita vuorokausia tutkimuksensa parissa. Ei tällaista näe yhdeksästä viiteen -töissä.”

 

Muokattu 30.5. 2017 kello 11.42: Täsmennetty kohtaa EU:n rahoituksesta ja hiukkaskiihdyttimestä.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 21: Kilpailijasta voi olla myös hyötyä

Tappelua, loisimista ja vuorovaikutteista toistensa jeesaamista – muun muassa niistä on eliöiden väliset suhteet tehty. Oulun yliopiston ja Koneen Säätiön vanhempi tutkija Jukka Forsman kehittää menetelmää, jolla voidaan tulkita yksittäisten lajiparien sijaan kokonaisten eliöyhteisöjen sisäisiä kanssakäymisiä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Eliölajien välinen suhde voi olla mutualistinen, eli molempia hyödyttävä. Esimerkiksi vatsasi mikrobit viihtyvät nauttimasi ravinnon keskellä ja sinä hyödyt niiden seurasta.

Mahdollista on myös toiselle lajille hyödyllinen ja toiselle haitallinen suhde, kuten loisimisessa. Lisäksi lajien väliset suhteet voivat olla kohteliaan neutraalit tai vain toista osapuolta hyödyttävät tai haittaavat.

Eri lajit voivat myös molemmat kärsiä keskinäisestä kilpailusta, kun esimerkiksi lajien ravinnonlähde on yhteinen.

Vielä hiljattain ekologiassa vallitseva käsitys oli, että juuri kilpailu lajien välillä on vuorovaikutussuhteista ylivoimaisesti tärkein. Oulun yliopiston ekologi Jukka Forsman on kuitenkin tehnyt toisenlaisia havaintoja: kilpaileva laji voi myös hyödyttää toista.

Forsman havainnollistaa ilmiötä kahden kotimaisen lintulajin avulla: ”Talitiaiset ja kirjosiepot kilpailevat keskenään. Jos alueella on esimerkiksi paljon talitiaisia, kirjosieppojen pesimismenestys on heikompi.”

Kirjosiepot hakeutuvat silti talitiaisten seuraan. Forsman on kokeissaan huomannut, että jos sieppo pystyy valitsemaan, se asettuu pesimään talitiaisen asuttaman pöntön viereen.

Forsman teki havainnon symbolikokeessa, jossa kirjosieppo valitsi samanlaisen kuvion pönttönsä ympärille kuin talitiaisen asuttamassa pöntössä.

”Vaikka lajit kilpailevat keskenään, niin kirjosieppo käyttää talitiaisia hyväkseen pesimispaikan valinnassa, sopivan pesäpaikan signaalina”, Forsman selostaa.

”Periaatteessa mekanismi on sama kun meillä ihmisillä, kun menemme ulkomailla vieraaseen kaupunkiin. Kun on nälkä ja vierekkäin on kaksi ravintolaa, niin mennään mieluummin sinne, jossa on paljon paikallisia.”

 

Vuorovaikutukset synnyttävät monimuotoisuutta

Forsman sai vastikään tuoreeseen tutkimushankkeeseensa Oulun yliopiston Thule-instituutin apurahan. Hankkeessa tutkitaan lajien välisiä vuorovaikutuksia kokonaisten eliöyhteisöjen tasolla. Aihetta sietää selvittää, sillä vuorovaikutusten diversiteetti on Forsmanin mukaan puuttuva tekijä luonnon monimuotoisuuden ymmärtämisessä.

”Luonnon monimuotoisuuden tausta itsessään on lajien välisessä vuorovaikutuksessa”, tutkija toteaa. Vuorovaikutukset ajavat lajien syntyä ja kehitystä.

Ihmisen aiheuttaman massiivisen sukupuuttoaallon myötä monimuotoisuuden ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkiminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Lajien monimuotoisuutta mitataankin erilaisilla indekseillä, mutta monimuotoisuustutkimuksissa ei ole annettu erityistä painoa lajien välisille suhteille.

”Tämän hankkeen tavoite on tuoda lajien väliset vuorovaikutukset monimuotoisuustutkimuksen kenttään, ja katsoa miten niillä voisi selittää esimerkiksi eliöyhteisöjen vakautta tai sitä, miten ne suhtautuvat ihmisen toimintaan”, Forsman esittää. Vuorovaikutuksia ymmärtämällä voi myös oppia ennustamaan lajien riskiä kuolla sukupuuttoon.

 

Maailma paremmaksi numeroita murskaamalla

Kuten lintuesimerkissä, lajit voivat hyötyä kilpailijoistaankin.

”Siitä syntyi ajatus mitata samassa paikassa yhtä aikaa elävien lajien, eli eliöyhteisöjen, vuorovaikutusindeksi”, Forsman kertoo tutkimushankkeensa päätavoitteesta.

Uusi menetelmä perustuu yleisesti saatavilla olevaan tietoon lajien runsaudesta. Hankkeen toinen johtaja on tilastoekologi James Thorson, joka on kehittänyt matemaattisen menetelmän jättimäisten lajiaineistojen käsittelemiseen. Menetelmällä pystyy arvioimaan lajien runsaussuhteista lajien välisiä korrelaatioita, joista voi arvioida lajien välisiä vuorovaikutuksia. Laskelmista on tarkoitus muodostaa yleispätevä indeksi kokonaisen eliöyhteisön sisäisistä vuorovaikutuksista.

Hankkeen mahdollistaa viime vuosina huimasti kehittynyt laskentapuoli.

”Nykyään numeroita saadaan murskattua niin, että saadaan meidän haluamiamme lukuja selville”, Forsman kertoo tyytyväisenä.

Forsmanin hankkeessa lintu- ja yökköslajien aineistoista pyritään muodostamaan luotettava indeksi kuvaamaan yhteisössä elävien lajien nettovuorovaikutusta toisiinsa.

”Se tarkoittaa sitä, että lasketaan esimerkiksi kymmenen lajin runsaussuhteet ja kunkin lajiparin vaikutus toisensa esiintymistiheyteen. Näin yhteisöstä saadaan yksi luku, joka on sitten positiivinen tai negatiivinen”, Forsman selittää.

Luonnonsuojelubiologiassa tärkeä kysymys on, millaisia alueita pitäisi suojella luonnon monimuotoisuuden maksimoimiseksi. Forsman kertoo, että kehitettävän vuorovaikutusindeksin pitäisi auttaa valinnoissa: ”Kun ideaamme saadaan testattua, niin vuorovaikutusindeksi pystytään yhdistämään aiempiin monimuotoisuutta mittaaviin indekseihin. Siitä pitäisi olla käytännön hyötyä esimerkiksi luonnonsuojelualueiden suunnittelussa.”

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 21 Tiedekysymys: Missä nää oikeen surffaat?

"Kyyyllä mää netissäkin oon. Välillä enemmän, välillä vähemmän", lausui eräs keski-ikäinen ohikulkija Tampereen keskustassa. Tämän viikon Tiedekysymyksen aihe syntyi pohdinnasta, miten lausahtaja internetin oikein määrittelee ja millä tavalla siellä varsinaisesti ollaan tai ei olla.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Onpa ajanvietteesi tämä sivusto, Jodel tai Snapchat, olet näissä puuhissa netin välityksellä yhteydessä muuhun maailmaan. Olet kirjaimellisesti globaalissa verkossa, World Wide Webissä (WWW).

Kaikki tietävät, mitä internetillä periaatteessa tarkoitetaan, mutta mitä ihan oikeasti tapahtuu, kun pläräät Facebookia tai puhut videopuhelua kaverillesi? Ei muuta kuin konepelti auki ja asiantuntija selittämään.

”Tavallisesti, kun puhutaan ’netissä olemisesta’, kyse on itse asiassa WWW:stä tai webistä. Web on yksi, joskin hyvin tärkeä internetin sovellus”, selvittää tutkijatohtori Timo Koskela Oulun yliopiston UBICOMP-tutkimusryhmästä.

”Alun perin web kehitettiin informaation selailua varten, mutta nykyisin se on muuttunut yhä enenevissä määrin kaikissa laitteissa toimivaksi sovellusalustaksi.”

Sitten siihen tärkeimpään – mitä on surffata?

”Kun käyttäjä ’on netissä’, hän käytännössä pyytää web-selaimen kautta web-sivuja web-palvelimilta HTTP-nimisen protokollan avulla. Web-palvelin palauttaa pyynnöstä HTML-sivun, jonka web-selain näyttää käyttäjälle”, Koskela paljastaa.

Web-palvelimet itse ovat Internetiin yhteydessä olevia tietokoneita. Oma laitteesi siis lähettää niille kysymyksiä, joihin saat vastauksena verkkosivustoja, joilla pörrätä. Palvelimet hyödyntävät yleensä tietokantoja, joihin on voitu tallentaa esimerkiksi käyttäjien Instagram-kuvat tai tämän lehden juttuarkisto.

Web-palvelimilla ja omilla masiinoillasi on IP-osoitteet, joiden avulla laitteet tietävät mihin suuntaan mitäkin informaatiota lähettää.

”IP-protokolla tarjoaa jokaiselle verkon laitteelle yksilöidyn IP-osoitteen, jonka avulla mitkä tahansa kaksi verkon laitetta voivat vaihtaa tietoja keskenään”, Koskela avaa.

Mitä siis varsinaisesti tapahtuu, kun selaimeen syöttää esimerkiksi osoitteen www.oulunylioppilaslehti.fi?

”Palvelinta ei voida paikantaa Internetistä suoraan nimen perusteella, vaan se muutetaan ensin IP-osoitteeksi ympäri maailmaa hajautettujen nimipalvelinten (DNS) avulla. IP-osoitetta hyödyntäen web-selaimen lähettämä pyyntö reititetään tyypillisesti useiden reitittimien kautta kyseessä olevalle web-palvelimelle”, Koskela selostaa.

 

Bitti vipeltää ykkösinä ja nollina

Toisella tapaa ilmaistuna internet on ympäri maailmaa sijaitseva tietokoneiden verkosto. Se on oikea verkkojen verkko, joka muodostuu kymmenistä tuhansista itsenäisistä järjestelmistä. Välissä on tietenkin harvinaisen paljon kaapeleita. Maanalaisten kaapeleiden verkot muodostavat suurempia verkostoja, jotka kuljettavat tietoa eestaas järjettömällä vauhdilla aina pallon puolelta toiselle. Tieto liikkuu internet-kaapeleissa valona.

Nettiin pääsee toki myös langattomilla laitteilla. Esimerkiksi älypuhelimesta signaalit matkaavat maailmalle tietoliikennemaston kautta, josta ne siirtyvät jälleen kaapeleilla eteenpäin.

Nettitieto ei kuitenkaan liiku varsinaisina kirjaimina, vaan se muodostuu kahdesta numerosta, ykkösestä ja nollasta. Mikroprosessorisi osaa muuntaa nämä numerot katseltaviksi, kuunneltaviksi ja käytettäviksi hyödykkeiksi.

Otetaan esimerkiksi Skype-puhelu: ”Siinä analoginen puhesignaali muutetaan ensin digitaaliseksi signaaliksi. Se lähetetään tietyin aikavälein tietyn kokoisina paketteina vastaanottajalle IP-osoitteen perusteella. Lähetetyissä paketeissa on mukana myös tieto käytettävästä portista, minkä avulla paketit pystytään ohjaamaan oikealle sovellukselle vastaanottajan laitteessa”, Koskela selittää.

Netti on siis kaapelivälitteinen tietokoneiden verkosto, jonka kautta laitteiden lähettämät tiedot siirtyvät saumattoman oloisesti paikasta ja vekottimesta toiseen. Tekninen mokkulasi muuttaa tiedon millisekunneissa ykkösistä ja nollista jodlauksiksi, snäpeiksi tai esimerkiksi Maria Monden musiikiksi. Melkoisen maagista, eikö vain?

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 20: Borrelia ei tule yksin – puutiainen kuljettaa bakteeria verkostossa

Vakavia infektioita levittävästä puutiaisesta eli tutummin punkista on tullut jokakesäinen pelon aihe. Oulun yliopiston tutkija Eva Kallio alkaa selvittää puutiaisen välittämän Borrelia-bakteerin runsauteen vaikuttavia vuorovaikutussuhteita. Bakteeria levittääkseen puutiainen tarvitsee ainakin kaksi kaveria.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Polttavat puutiaiskysymykset toivat ekologiaan erikoistuneelle biologille Eva Kalliolle vastikään viisivuotisen akatemiatutkijan rahoituksen Suomen Akatemialta.

Hän aikoo perehtyä siihen, miten jyrsijäpopulaation tiheyden vaihtelut heijastelevat Borreliaa kantavien puutiaisten määrään, mikä puolestaan vaikuttaa ihmisten Borrelia-infektioiden yleisyyteen. Puutiaisvälitteisiä patogeenejä eli taudinaiheuttajia kantavat usein juuri jyrsijät, joista Suomessa yleisin on metsämyyrä.

Lisäksi Kallio selvittää puutiaisten määrää metsämyyrissä ja sitä, minkä verran jyrsijöistä riippuvaista Borrelia afzelii -bakteeria puutiaisissa esiintyy. Kaikki puutiaiset eivät bakteeria kanna.

”Ei vielä tiedetä, miten Borreliaa kantavien puutiaisten prosenttiosuus ja puutiaisten määrä ylipäätään vaihtelevat suhteessa myyrien populaatiotiheyksien vaihteluun”, Kallio sanoo.

Tutkimus käynnistyy myyrä- ja puutiaisdatan keräämisellä. Puutiaisia saadaan tutkittavaksi kuljettamalla luonnossa flanellikangasta, johon ne tarttuvat. Mikrosirullisista myyristä otetaan tasaisin väliajoin iho- ja verinäytteitä, joista analysoidaan Borrelia-bakteerin ja muiden patogeenien sekä vasta-aineiden esiintyvyys. Myös puutiaisten määrää metsämyyrissä seurataan.

Osittain Kallio kumppaneineen hyödyntää jo olemassa olevaa dataa. Yhteistyötä akatemiatutkija tekee Jyväskylän yliopistossa ja Luonnonvarakeskuksessa työskentelevien pitkäaikaisdataan ja kokeellisiin tutkimuksiin erikoistuneiden myyrätutkijoiden kanssa. Datan mallinnukseen osallistuvat tutkijat Iso-Britanniasta Liverpoolin ja Stirlingin yliopistoista.

 

Puutiaisen monimutkainen verkosto

Myyrien rooli puutiaisvälitteisten patogeenien kantajina valkeni Eva Kalliolle, kun hän väitöskirjatyönsä jälkeen vierailevana tutkijana Iso-Britanniassa tutki suomalaisia metsämyyränäytteitä.

”Huomasin, että myyrät ovat yleisesti infektoituneet myös puutiaisvälitteisistä patogeeneistä, joiden esiintymistä Suomessa ei vielä ollut tutkittu”, kertoo Kallio, joka on perehtynyt zoonooseihin eli eläimestä ihmisiin tarttuviin tauteihin.

Tutkija myöntää, että puutiaisvälitteisten tautien systeemi on monimutkainen. Puutiaisella on kolme elinkierron vaihetta, joissa jokaisessa se tarvitsee veriaterian isäntäeläimestä. Nuoruuden toukka- ja nymfivaiheissa se aterioi usein jyrsijässä, esimerkiksi metsämyyrässä.

Täysikasvuinen puutiainen tarvitsee kuitenkin lisääntyäkseen jyrsijää suuremman isäntäeläimen. Suomessa sellaiseksi sattuvat usein hirvieläimet. Toisinaan puutiainen hairahtuu tarttumaan ihmiseen.

”Borrelia ei aiheuta metsämyyrälle vakavia seurauksia. Muuten tällainen kiertokulku ei olisi mahdollinen. Ihmiseen tarttuminen on kuitenkin epäedullinen sattuma sekä ihmiselle että puutiaiselle”, tutkija toteaa.

Ihminen voi saada Borreliasta vakavan taudin, borrelioosin. Punkkipihteihin joutunut puutiainen sen sijaan ei pääse lisääntymään.

Kallio tiivistää, että puutiainen pärjää kyllä ilman jyrsijää, mutta ei ilman suuri- tai keskikokoista isäntäeläintä. Sen sijaan Borrelia afzelii -bakteeri ei leviä ilman jyrsijää. Borrelian kannalta jyrsijä on siis ratkaisevassa asemassa. Siksi myyriä on tutkittava.

 

Surullista punkkihysteriaa

Eva Kallio näkee merkittävänä, että myyräkannan vaihtelujen merkitystä suhteessa puutiaisvälitteisiin tauteihin ymmärrettäisiin paremmin. Suomessa ja Pohjoismaissa myyrien määrä vaihtelee vähäisestä runsaaseen 3–5 vuoden sykleissä. Jos myyräkanta aiheuttaa vaihtelua puutiaisen tai infektoituneiden puutiaisten määrässä, se voi vaikuttaa myös ihmisten Borrelia-infektioiden määrään.

”Kun myyräsyklejä ja puutiaiselle oleellisten muiden lajien runsauden vaikutusta Borreliaan saadaan selvitettyä, pystytään mallintamaan, mitä taudin leviämiselle voitaisiin tehdä”, Kallio perustelee.

Kallion mukaan viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana pohjoisella pallonpuoliskolla puutiaisten ja Borrelian esiintyminen on selvästi lisääntynyt. Yhtenä selittäjänä pidetään ilmaston lämpenemistä.

Puutiainen viihtyy suurimman osan elämästään karikkeessa ja kasvillisuudessa odottamassa isäntäeläimen saapumista. Suotuisat olosuhteet, kuten riittävä lämpö ja kosteus määräävät sen selviämisen.

Puutiaisten tuomiin lieveilmiöihin lukeutuu sairauksien lisäksi punkkipelko. Tutkija on siitä hieman harmissaan.

”On surullista, jos lyhyt ja äärimmäisen ihana kesä menee pelkäämisen takia pilalle. Luonto myös antaa meille paljon hyvää.”

Kallio kannustaa liikkumaan luonnossa riittävän suojaavin varustein ja tarkistamaan kehon ulkona oleilun jälkeen.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Viikon 20 Tiedekysymys: Voiko kofeiinin piristävän vaikutuksen kumota kotikonstein?

Tällä viikolla Tiedekysymyksessä otetaan selvää, voiko kofeiinin vaikutusta kumota tai lieventää esimerkiksi alkoholilla.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Sanna Häyrynen

Lukijamme joutui väsyneenä tekemään töitä pitkän päivän ja piti vireyttään yllä juomalla kahvikupin toisensa perään. Illalla puurtaja oli turhan pirteä, joten hän päätti rauhoittua oluen äärellä – alkoholi kun väsyttää. Lukijamme jäi miettimään, voiko kofeiinin vaikutuksen oikeasti kumota alkoholilla.

Farmakologian professori Jukka Hakkola Oulun yliopistosta kertoo, että kofeiinin vaikutuksen kumoamiseen ei ole toimivaa kotikonstia.

”Ei ainakaan sellaista, jota voisin suositella. Parasta on vain odotella vaikutuksen poistumista elimistöstä.”

Kofeiini on piriste. Se salpaa aivoissa adenosiinireseptorien toiminnan. Adenosiini on välittäjäaine, joka vaikuttaa vireystilan säätelyyn. Kun adenosiinin vaikutus estyy, ihminen tuntee itsensä virkeämmäksi.

Hakkolan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että kofeiini voi haitata nukahtamista vielä kuuden tunnin jälkeen sen nauttimisesta. Kofeiinin vaikutuksen voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti. Esimerkiksi perimä, tottumus ja ikä määräävät sen, kauanko kofeiinin tuntee piristävän.

”Iän myötä häiritsevä vaikutus uneen lisääntyy. Nuoret sietävät paremmin”, Hakkola sanoo.

Kofeiinia ja alkoholia yhdessä nauttineelle lukijalle Hakkola selventää, että alkoholi on akuutisti sedatiivinen yhdiste eli se lamaannuttaa keskushermostoa ja voi tuoda väsyneen olon.

Vaikka alkoholilla on väsyttävä vaikutus, se heikentää unen laatua.

”Todennäköisesti kofeiinin ja alkoholin nauttimisen jälkeen nukkuu huonosti, mutta seuraavana yönä sitten paremmin, kun unet ovat jääneet kevyiksi”, professori toteaa.

Hakkola haluaa huomauttaa, että toistuvasti käytettynä alkoholi aiheuttaa myös unihäiriöitä.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Oulun yliopisto myllertää työnkuvia – Keskiviikkona haku avautuu 155 uuteen työtehtävään

Kesän aikana osa muussa kuin tutkimus- tai opetustyössä olevasta henkilökunnasta keskitetään uusiin tiedekuntia palveleviin lähipalvelutiimeihin. Prosessi etenee nopeasti: ensimmäinen infotilaisuus järjestettiin maanantaina, ja haku uusiin työtehtäviin käynnistyi keskiviikkona.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopisto aikoo kevään ja kesän aikana mullistaa palvelurakenteensa.

Palvelurakenteen uudistus tarkoittaa monen muuhun kuin tutkimus- ja opetushenkilökuntaan kuuluvan työntekijän työnkuvan merkittävää muutosta.

Yli 150 yliopiston työntekijälle muutos tarkoittaa myös uutta työnhakua. Uudistuksen myötä 156 yliopiston nykyistä työtehtävää lakkautetaan, ja 155 uutta työtehtävää tulee haettavaksi.

Haku uusiin työtehtäviin käynnistyi keskiviikkona 10.5.

Mikäli lakkautettavien työtehtävien nykyiset työntekijät haluavat jatkaa näissä uusissa, nyt avautuvissa tehtävissä, heidän pitää hakea niitä.

Tämä koskee kaikkia niitä työntekijöitä, joiden työn sisältö tai tehtävien lukumäärä muuttuvat nykyisestä.

Yliopiston viestintäjohtajan Marja Jokisen mukaan tehtävät tulevat ensin yliopiston sisäiseen hakuun. Etusijalla ovat henkilöt joiden nykyinen tehtävä loppuu.

”Ainoastaan mikäli emme löytäisi yliopiston sisältä osaajia tehtäviin, voidaan myöhemmässä vaiheessa tehtäviä avata julkiseen hakuun”, henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen kertoo sähköpostitse.

Uudistus on seurausta vasta päättyneistä yt-neuvotteluista. Oulun yliopisto informoi henkilöstöään uudistuksesta maanantaina 8.5.

 

Palvelut lähemmäs tiedekuntia

Kesän aikana osa muussa kuin tutkimus- tai opetustyössä olevasta henkilökunnasta keskitetään uusiin tiedekuntia palveleviin lähipalvelutiimeihin.

Lähipalvelutiimi sisältää koulutuspalvelut, tutkimuksen tukipalvelut, talous- ja projektipalvelut, henkilöstöosaston, tietohallinnon ja viestinnän.

Palvelutiimejä perustetaan neljä, ja jokainen niistä tuottaa palveluita yhdelle tiedekuntaklusterille.

Ensimmäiseen klusteriin kuuluvat teknillinen, luonnontieteellinen, arkkitehtuurin ja kaivannaisalan tiedekunta, toiseen kasvatustieteiden ja humanistinen tiedekunta ja Oulu Business School, kolmanteen lääketieteellinen ja biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, neljänteen tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta.

Lähipalveluiden henkilöstömäärä mitoitetaan suhteessa opiskelijoiden, tutkinto-ohjelmien, henkilöstön ja projektien määrään sekä toiminnan kansainvälisyyteen. Alustavien arvioiden mukaan palvelutiimiä kohti tulisi 22–40 henkilötyövuotta.

Lähipalvelutiimien kokoonpano sisältää koulutuspalvelupäällikön, johtavat koulutusasiantuntijat, koulutussuunnittelijat, UniOGS-koordinaattorin ja opintoasiainsihteerit. Johtavia koulutusasiantuntijoita voi olla yhdestä kolmeen, koska samassa lähipalvelutiimissä palvellaan useampaa koulutusalaa.

Tämän lisäksi kullakin tiedekunnalla on mahdollista resursoida omalle tiedekunnalleen johtamista, professorien ja tutkimusyksiköiden työtä tai opetuksen käytännön järjestelyä tukevia työtehtäviä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedekunnat voivat palkata omien tarpeidensa mukaan esimerkiksi toimistosihteerin, johdon assistentin, projektipäällikön, projektikoordinaattorin tai laboratoriohenkilöstöä. Nämä palkkaukset rahoitetaan tiedekunnan omasta budjetista.

Tiedekunnissa ei kuitenkaan voi olla muiden palvelutoimintojen kanssa päällekkäisiä rooleja, joten tiedekunnissa ja palvelutiimeissä ei voi olla yhtä aikaa samaa työtä tekeviä työntekijöitä.

Tiedekuntien palveluiden ja  lähipalvelutiimien lisäksi yliopistolla tulee olemaan myös yhteiset, keskitetysti organisoidut palvelut.

Yhteisiä palveluita ovat infrayksikkö, yliopiston kirjasto, täydentävien opintojen keskus Topik, innovaatio-ja yrityspalvelut, laki- ja sopimuspalvelut, tilat ja turvallisuus -yksikkö ja yliopiston painoalainstituutit. Tutkimuksen strategiset palvelut sekä suunnittelutoiminto yhdistetään yhdeksi uudeksi yksiköksi.

Marja Jokisen mukaan uudistuksen ideana on tuoda palvelut lähemmäs tiedekuntia.

”Olemme kuunnelleet henkilökunnan ja opiskelijoiden mielipiteitä siitä, miten palvelut voisivat toimia paremmin. On pyritty selvittämään, että mihin se hukkaan hallinnollisiin hommiin menevä aika kuluu.”

”Julkisuudessa on esitetty huolia siitä, joutuuko professori tekemään siivojien työt. Näin ei tietenkään käy. Palveluiden resursoinnissa on huomioitu palautteet, ja osassa tehtäviä resursointia lisätään aiemmasta.”

 

Haku käynnistyy keskiviikkona

Henkilöstöjärjestöissä yt-neuvotteluiden lopputulokseen suhtaudutaan vielä odottavasti.

Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon kuuluva Oulun yliopistolaiset ry järjestää torstaina 11.5. jäsenilleen työnhakukoulutusta.

”Kun ollut kauan aikaa töissä samassa paikassa, työnhaku voi vähän pelottaa. Meillä on monia työntekijöitä, jotka eivät ole hakeneet töitä 10-20 vuoteen. Näimme, että tässä tilanteessa kannattaa järjestää apua työnhakuun. Jäsenemme ovat kaikki hyviä työntekijöitä, haluamme auttaa heitä myös kertomaan sen”, sanoo Oulun yliopistolaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Vaili Jämsä-Uusitalo.

Hänen mukaansa yhdistyksen hartain toive on se, ettei yhtään työntekijää lopulta irtisanottaisi, vaan töitä löytyisi uusista avauksista takaisinottovelvollisuuden rajoissa.

”Jätimme yt-neuvotteluiden lopputuloksesta myös eriävän mielipiteen. Meidän näkemyksemme on se, että tähän ratkaisuun ei ollut taloudellista syytä. Yt-neuvottelut sinänsä menivät hyvin: vaikka välillä olikin tosi tiukkoja kohtia, jossa [osapuolet] olivat kovasti omaa mieltä, puhevälit pysyivät aina. Myös neuvotteluiden pitkä kesto osoitti sen, että työnantajalla on uudistumishalua. Lisäksi työntekijäjärjestöjen välinen yhteistyö toimi hyvin.”

Palvelurakenteen uudistukseen työntekijät ovat Jämsä-Uusitalon suhtautuneet varovaisen positiivisesti.

”Kaikki ovat vielä hyvin hämmentyneitä. Osa on arvellut tämän olevan paluuta takaisin vanhaan malliin, jossa palvelupisteet palvelevat tiedekuntaa, opettajaa, oppilaita, tutkijoita. Se on terveellä pohjalla. Toisaalta hieman mietityttää se, kuinka ihmiset, jotka eivät ole olleet mukana yt-neuvotteluissa, miten hyvin he hahmottavat uuden rakenteen? Mekään neuvottelijoina emme ole tietenkään nähneet lopullista mallia, koska se on työnantajan vastuulla.”

Jämsä-Uusitalon mukaan moni on odottavalla kannalla uusien työnkuvien suhteen.

”Yliopistolle ei voi jäädä kuin tärkeitä ja vaativia tehtäviä uudistuksen jälkeen.”

Haastattelua tehtäessä uusia työtehtäviä ei oltu vielä julkistettu.

”Ollaan vähän ihmeissään siitä, millaisia uusista tehtävistä on tehty. Millaisia mielikuvia on käytetty tehtävänkuvia luotaessa? Yliopistolla alkoi tuolileikki – kuka jää ilman tuolia? Työntekijöille ei ole vielä kerrottu, ketkä suorittavat valinnat eri tehtäviin?” Jämsä-Uusitalo pohtii.

 

Uudistus etenee nopeasti

Mikäli työntekijä on jo nyt tuottanut palvelua tietylle tiedekunnalle ja tehtävien määrä ei muutu, hänet voidaan siirtää suoraan uuteen lähipalvelurakenteeseen.

Määrällisesti eniten uusia ja päättyviä tehtäviä on yliopiston koulutuspalveluissa, jotka tulevat olemaan suurin ryhmä myös uusissa lähipalvelutiimeissä.

Oulun yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja Jaana Lehtosaari kertoo keskiviikkoaamuna tunnelmien olevan yliopiston koulutuspalveluissa ”erittäin sekavat”.

”Kaikki vanhat tehtävät päättyvät, ja uusia avataan tilalle. Vielä emme tiedä sitä, millaisia uudet tehtävät tulevat olemaan. Kun uudet tehtävät on nähty ja koulutukset on käyty, prosessi hahmottuu paremmin.”

Hakuaikaa uusiin tehtäviin on torstaihin 18.5. asti. Henkilövalinnoista uusiin tehtäviin ilmoitetaan 5.-8. kesäkuuta. Sitä seuraavalla viikolla (14.-15.6.) annetaan irtisanomisilmoitukset.

Koulutuspalveluissa opintoasiansihteerinä työskentelevän Lehtosaaren mukaan hakuaikataulu tuntuu tiukalta.

”Neuvotteluita käytiin kuitenkin kolme kuukautta, mutta tämä vaihe viedään kovin kiireellä läpi. Ensimmäinen info oli maanantaina, yksikkökohtaiset tiedotukset tiistaina, ja keskiviikkona pitäisi hakea uusia tehtäviä. Aikamoinen vauhti. Myös valinnat tehtäviin tehdään tiukalla aikataululla.”

”Vaikka hyvää ajankohtaa tällaisille muutoksille ei varmaan olekaan, opiskelijoiden valmistumisen vuoksi kevät on koulutuspalveluille kaikista kiireisintä aikaa.”

Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys Oulun yliopiston akateemiset ry julkaisi keskiviikkona kannanoton, jossa yhdistys ilmoitti hämmästelevänsä yliopiston yt-neuvottelujen tulosta.

”Yt-neuvottelujen alussa vähennystarpeen ilmoitettiin koskevan enintään 70 henkilötyövuotta ja 100 henkilöä. Lopputulema kuitenkin on, että 116 yliopiston työntekijää saa lähteä irtisanomisten, eläköitymisten ja määräaikaisuuksien päättymisen seurauksena. Lisäksi 156 työtehtävää lakkautetaan ja 155 uutta paikkaa avataan. Tämän epäselvän yt-matematiikan seurauksena yt-prosessin luoma epävarmuus laajenee koskemaan huomattavasti suurempaa työntekijäjoukkoa, erityisesti koulutuspalvelujen väkeä”, kannanotossa todetaan.

Kannanotossa yhdistys arvelee, että yt-prosessi heikentää sekä muun henkilöstön että opetus- ja tutkimushenkilöstön työn sujuvuutta jopa pysyvästi. Lisäksi tiukka aikataulu herättää huolta lopputuloksen laadusta: ”Vaikutuksia työmotivaatioon ja työntekijöiden ja -antajan väliseen luottamukseen ei korjata vain uusilla prosessi- ja organisaatiokaavioilla.”

Yhdistys pitää ajoitusta ”pahimpana mahdollisena”: ”Uusien tehtävien hakurulijanssi menee pahasti päällekkäin valmistumisten ja valintakokeiden kanssa. Tämäkin olisi voitu välttää, jos lähipalvelut olisi suunniteltu alun perin yhdessä tiedekuntien kanssa.”

OYA pitää kuitenkin hyvänä, että aliresursoituja tutkinto-ohjelmia ja lähipalveluja pyritään vahvistamaan ja että palvelujen käyttäjien ääntä on luvattu kuunnella jatkossa paremmin, kun palveluja kehitetään.

Uusi organisaatio aloittaa 1.8. Silloin työntekijät ovat siirtyneet uusiin tehtäviinsä ja tiimeihinsä.

 

Irtisanomisia enintään 35

Yt-neuvotteluiden seurauksena Oulun yliopisto irtisanoo enintään 35 työntekijää. Lisäksi 43 määräaikaisen työntekijän työsuhdetta ei jatketa.

Oulun yliopiston hallituksen päätöksen mukaan henkilöstöstä jää eläkkeelle arviolta 41 työntekijää vuoden 2018 loppuun mennessä.

Vuonna 2017 eläkkeelle jää 24 työntekijää, vuoden 2018 eläköitymiset on laskettu vähennykseen mukaan 60 prosentin tasolla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että osaan eläkkeelle jäävien työntekijöiden tehtävistä täytyy aikanaan rekrytoida korvaaja.

Säästöjä näistä henkilöstövähennyksistä syntyy yliopiston arvion mukaan noin 2,993 miljoonaa euroa.

Lisäksi kannustepalkkioista luopumalla yliopisto säästää vuonna 2017 kertaluontoisesti 530 512 euroa.

Tammikuusta huhtikuuhun kestäneiden yt-neuvotteluiden piirissä oli yhteensä noin 900 muuhun kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvaa työntekijää.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: