Oulun yliopisto myllertää työnkuvia – Keskiviikkona haku avautuu 155 uuteen työtehtävään

Kesän aikana osa muussa kuin tutkimus- tai opetustyössä olevasta henkilökunnasta keskitetään uusiin tiedekuntia palveleviin lähipalvelutiimeihin. Prosessi etenee nopeasti: ensimmäinen infotilaisuus järjestettiin maanantaina, ja haku uusiin työtehtäviin käynnistyi keskiviikkona.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopisto aikoo kevään ja kesän aikana mullistaa palvelurakenteensa.

Palvelurakenteen uudistus tarkoittaa monen muuhun kuin tutkimus- ja opetushenkilökuntaan kuuluvan työntekijän työnkuvan merkittävää muutosta.

Yli 150 yliopiston työntekijälle muutos tarkoittaa myös uutta työnhakua. Uudistuksen myötä 156 yliopiston nykyistä työtehtävää lakkautetaan, ja 155 uutta työtehtävää tulee haettavaksi.

Haku uusiin työtehtäviin käynnistyi keskiviikkona 10.5.

Mikäli lakkautettavien työtehtävien nykyiset työntekijät haluavat jatkaa näissä uusissa, nyt avautuvissa tehtävissä, heidän pitää hakea niitä.

Tämä koskee kaikkia niitä työntekijöitä, joiden työn sisältö tai tehtävien lukumäärä muuttuvat nykyisestä.

Yliopiston viestintäjohtajan Marja Jokisen mukaan tehtävät tulevat ensin yliopiston sisäiseen hakuun. Etusijalla ovat henkilöt joiden nykyinen tehtävä loppuu.

”Ainoastaan mikäli emme löytäisi yliopiston sisältä osaajia tehtäviin, voidaan myöhemmässä vaiheessa tehtäviä avata julkiseen hakuun”, henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen kertoo sähköpostitse.

Uudistus on seurausta vasta päättyneistä yt-neuvotteluista. Oulun yliopisto informoi henkilöstöään uudistuksesta maanantaina 8.5.

 

Palvelut lähemmäs tiedekuntia

Kesän aikana osa muussa kuin tutkimus- tai opetustyössä olevasta henkilökunnasta keskitetään uusiin tiedekuntia palveleviin lähipalvelutiimeihin.

Lähipalvelutiimi sisältää koulutuspalvelut, tutkimuksen tukipalvelut, talous- ja projektipalvelut, henkilöstöosaston, tietohallinnon ja viestinnän.

Palvelutiimejä perustetaan neljä, ja jokainen niistä tuottaa palveluita yhdelle tiedekuntaklusterille.

Ensimmäiseen klusteriin kuuluvat teknillinen, luonnontieteellinen, arkkitehtuurin ja kaivannaisalan tiedekunta, toiseen kasvatustieteiden ja humanistinen tiedekunta ja Oulu Business School, kolmanteen lääketieteellinen ja biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, neljänteen tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta.

Lähipalveluiden henkilöstömäärä mitoitetaan suhteessa opiskelijoiden, tutkinto-ohjelmien, henkilöstön ja projektien määrään sekä toiminnan kansainvälisyyteen. Alustavien arvioiden mukaan palvelutiimiä kohti tulisi 22–40 henkilötyövuotta.

Lähipalvelutiimien kokoonpano sisältää koulutuspalvelupäällikön, johtavat koulutusasiantuntijat, koulutussuunnittelijat, UniOGS-koordinaattorin ja opintoasiainsihteerit. Johtavia koulutusasiantuntijoita voi olla yhdestä kolmeen, koska samassa lähipalvelutiimissä palvellaan useampaa koulutusalaa.

Tämän lisäksi kullakin tiedekunnalla on mahdollista resursoida omalle tiedekunnalleen johtamista, professorien ja tutkimusyksiköiden työtä tai opetuksen käytännön järjestelyä tukevia työtehtäviä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiedekunnat voivat palkata omien tarpeidensa mukaan esimerkiksi toimistosihteerin, johdon assistentin, projektipäällikön, projektikoordinaattorin tai laboratoriohenkilöstöä. Nämä palkkaukset rahoitetaan tiedekunnan omasta budjetista.

Tiedekunnissa ei kuitenkaan voi olla muiden palvelutoimintojen kanssa päällekkäisiä rooleja, joten tiedekunnissa ja palvelutiimeissä ei voi olla yhtä aikaa samaa työtä tekeviä työntekijöitä.

Tiedekuntien palveluiden ja  lähipalvelutiimien lisäksi yliopistolla tulee olemaan myös yhteiset, keskitetysti organisoidut palvelut.

Yhteisiä palveluita ovat infrayksikkö, yliopiston kirjasto, täydentävien opintojen keskus Topik, innovaatio-ja yrityspalvelut, laki- ja sopimuspalvelut, tilat ja turvallisuus -yksikkö ja yliopiston painoalainstituutit. Tutkimuksen strategiset palvelut sekä suunnittelutoiminto yhdistetään yhdeksi uudeksi yksiköksi.

Marja Jokisen mukaan uudistuksen ideana on tuoda palvelut lähemmäs tiedekuntia.

”Olemme kuunnelleet henkilökunnan ja opiskelijoiden mielipiteitä siitä, miten palvelut voisivat toimia paremmin. On pyritty selvittämään, että mihin se hukkaan hallinnollisiin hommiin menevä aika kuluu.”

”Julkisuudessa on esitetty huolia siitä, joutuuko professori tekemään siivojien työt. Näin ei tietenkään käy. Palveluiden resursoinnissa on huomioitu palautteet, ja osassa tehtäviä resursointia lisätään aiemmasta.”

 

Haku käynnistyy keskiviikkona

Henkilöstöjärjestöissä yt-neuvotteluiden lopputulokseen suhtaudutaan vielä odottavasti.

Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon kuuluva Oulun yliopistolaiset ry järjestää torstaina 11.5. jäsenilleen työnhakukoulutusta.

”Kun ollut kauan aikaa töissä samassa paikassa, työnhaku voi vähän pelottaa. Meillä on monia työntekijöitä, jotka eivät ole hakeneet töitä 10-20 vuoteen. Näimme, että tässä tilanteessa kannattaa järjestää apua työnhakuun. Jäsenemme ovat kaikki hyviä työntekijöitä, haluamme auttaa heitä myös kertomaan sen”, sanoo Oulun yliopistolaiset ry:n hallituksen puheenjohtaja Vaili Jämsä-Uusitalo.

Hänen mukaansa yhdistyksen hartain toive on se, ettei yhtään työntekijää lopulta irtisanottaisi, vaan töitä löytyisi uusista avauksista takaisinottovelvollisuuden rajoissa.

”Jätimme yt-neuvotteluiden lopputuloksesta myös eriävän mielipiteen. Meidän näkemyksemme on se, että tähän ratkaisuun ei ollut taloudellista syytä. Yt-neuvottelut sinänsä menivät hyvin: vaikka välillä olikin tosi tiukkoja kohtia, jossa [osapuolet] olivat kovasti omaa mieltä, puhevälit pysyivät aina. Myös neuvotteluiden pitkä kesto osoitti sen, että työnantajalla on uudistumishalua. Lisäksi työntekijäjärjestöjen välinen yhteistyö toimi hyvin.”

Palvelurakenteen uudistukseen työntekijät ovat Jämsä-Uusitalon suhtautuneet varovaisen positiivisesti.

”Kaikki ovat vielä hyvin hämmentyneitä. Osa on arvellut tämän olevan paluuta takaisin vanhaan malliin, jossa palvelupisteet palvelevat tiedekuntaa, opettajaa, oppilaita, tutkijoita. Se on terveellä pohjalla. Toisaalta hieman mietityttää se, kuinka ihmiset, jotka eivät ole olleet mukana yt-neuvotteluissa, miten hyvin he hahmottavat uuden rakenteen? Mekään neuvottelijoina emme ole tietenkään nähneet lopullista mallia, koska se on työnantajan vastuulla.”

Jämsä-Uusitalon mukaan moni on odottavalla kannalla uusien työnkuvien suhteen.

”Yliopistolle ei voi jäädä kuin tärkeitä ja vaativia tehtäviä uudistuksen jälkeen.”

Haastattelua tehtäessä uusia työtehtäviä ei oltu vielä julkistettu.

”Ollaan vähän ihmeissään siitä, millaisia uusista tehtävistä on tehty. Millaisia mielikuvia on käytetty tehtävänkuvia luotaessa? Yliopistolla alkoi tuolileikki – kuka jää ilman tuolia? Työntekijöille ei ole vielä kerrottu, ketkä suorittavat valinnat eri tehtäviin?” Jämsä-Uusitalo pohtii.

 

Uudistus etenee nopeasti

Mikäli työntekijä on jo nyt tuottanut palvelua tietylle tiedekunnalle ja tehtävien määrä ei muutu, hänet voidaan siirtää suoraan uuteen lähipalvelurakenteeseen.

Määrällisesti eniten uusia ja päättyviä tehtäviä on yliopiston koulutuspalveluissa, jotka tulevat olemaan suurin ryhmä myös uusissa lähipalvelutiimeissä.

Oulun yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja Jaana Lehtosaari kertoo keskiviikkoaamuna tunnelmien olevan yliopiston koulutuspalveluissa ”erittäin sekavat”.

”Kaikki vanhat tehtävät päättyvät, ja uusia avataan tilalle. Vielä emme tiedä sitä, millaisia uudet tehtävät tulevat olemaan. Kun uudet tehtävät on nähty ja koulutukset on käyty, prosessi hahmottuu paremmin.”

Hakuaikaa uusiin tehtäviin on torstaihin 18.5. asti. Henkilövalinnoista uusiin tehtäviin ilmoitetaan 5.-8. kesäkuuta. Sitä seuraavalla viikolla (14.-15.6.) annetaan irtisanomisilmoitukset.

Koulutuspalveluissa opintoasiansihteerinä työskentelevän Lehtosaaren mukaan hakuaikataulu tuntuu tiukalta.

”Neuvotteluita käytiin kuitenkin kolme kuukautta, mutta tämä vaihe viedään kovin kiireellä läpi. Ensimmäinen info oli maanantaina, yksikkökohtaiset tiedotukset tiistaina, ja keskiviikkona pitäisi hakea uusia tehtäviä. Aikamoinen vauhti. Myös valinnat tehtäviin tehdään tiukalla aikataululla.”

”Vaikka hyvää ajankohtaa tällaisille muutoksille ei varmaan olekaan, opiskelijoiden valmistumisen vuoksi kevät on koulutuspalveluille kaikista kiireisintä aikaa.”

Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys Oulun yliopiston akateemiset ry julkaisi keskiviikkona kannanoton, jossa yhdistys ilmoitti hämmästelevänsä yliopiston yt-neuvottelujen tulosta.

”Yt-neuvottelujen alussa vähennystarpeen ilmoitettiin koskevan enintään 70 henkilötyövuotta ja 100 henkilöä. Lopputulema kuitenkin on, että 116 yliopiston työntekijää saa lähteä irtisanomisten, eläköitymisten ja määräaikaisuuksien päättymisen seurauksena. Lisäksi 156 työtehtävää lakkautetaan ja 155 uutta paikkaa avataan. Tämän epäselvän yt-matematiikan seurauksena yt-prosessin luoma epävarmuus laajenee koskemaan huomattavasti suurempaa työntekijäjoukkoa, erityisesti koulutuspalvelujen väkeä”, kannanotossa todetaan.

Kannanotossa yhdistys arvelee, että yt-prosessi heikentää sekä muun henkilöstön että opetus- ja tutkimushenkilöstön työn sujuvuutta jopa pysyvästi. Lisäksi tiukka aikataulu herättää huolta lopputuloksen laadusta: ”Vaikutuksia työmotivaatioon ja työntekijöiden ja -antajan väliseen luottamukseen ei korjata vain uusilla prosessi- ja organisaatiokaavioilla.”

Yhdistys pitää ajoitusta ”pahimpana mahdollisena”: ”Uusien tehtävien hakurulijanssi menee pahasti päällekkäin valmistumisten ja valintakokeiden kanssa. Tämäkin olisi voitu välttää, jos lähipalvelut olisi suunniteltu alun perin yhdessä tiedekuntien kanssa.”

OYA pitää kuitenkin hyvänä, että aliresursoituja tutkinto-ohjelmia ja lähipalveluja pyritään vahvistamaan ja että palvelujen käyttäjien ääntä on luvattu kuunnella jatkossa paremmin, kun palveluja kehitetään.

Uusi organisaatio aloittaa 1.8. Silloin työntekijät ovat siirtyneet uusiin tehtäviinsä ja tiimeihinsä.

 

Irtisanomisia enintään 35

Yt-neuvotteluiden seurauksena Oulun yliopisto irtisanoo enintään 35 työntekijää. Lisäksi 43 määräaikaisen työntekijän työsuhdetta ei jatketa.

Oulun yliopiston hallituksen päätöksen mukaan henkilöstöstä jää eläkkeelle arviolta 41 työntekijää vuoden 2018 loppuun mennessä.

Vuonna 2017 eläkkeelle jää 24 työntekijää, vuoden 2018 eläköitymiset on laskettu vähennykseen mukaan 60 prosentin tasolla. Tämä tarkoittaa siis sitä, että osaan eläkkeelle jäävien työntekijöiden tehtävistä täytyy aikanaan rekrytoida korvaaja.

Säästöjä näistä henkilöstövähennyksistä syntyy yliopiston arvion mukaan noin 2,993 miljoonaa euroa.

Lisäksi kannustepalkkioista luopumalla yliopisto säästää vuonna 2017 kertaluontoisesti 530 512 euroa.

Tammikuusta huhtikuuhun kestäneiden yt-neuvotteluiden piirissä oli yhteensä noin 900 muuhun kuin opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvaa työntekijää.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 19: Huumorilla positiivisia vaikutuksia mainontaan

Mainoksia ei voi paeta. Niihin törmää niin radiossa kuin televisiossakin, ja sisällöstä riippuen ne joko ilostuttavat tai raivostuttavat katsojaansa. Mainokset toimivat tutkitusti paremmin, jos niissä käytetään huumoria.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston markkinoinnin tohtorikoulutettava ja Hurmos-hankkeen projektipäällikkö Eeva-Liisa Oikarinen on tutkinut huumorin käyttöä markkinoinnissa ja  rekrytointimarkkinoinnissa.

Oikarinen viimeistelee tällä hetkellä pienyritysten huumorin käyttöä ja vaikutuksia etenkin internetin työpaikkamainonnassa käsittelevää väitöskirjaansa.

Mikä huumorin tutkimisessa kiinnostaa?

”Aloitin tutkimusavustajana vuonna 2010, ja mietin, mistä aiheesta alan tekemään väitöskirjaa. Yhtenä päivänä vastaan tuli työpaikkailmoitus, joka poikkesi normaalista ilmoituksesta huumorinsa vuoksi. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, ja samalla väitöskirjan aihe muuttui täysin”, Oikarinen kertoo.

Oikarinen on tutkinut aihetta sekä väitöskirjassaan että osana Hurmos-hankkeessa tehtävää tutkimusta. Vuonna 2015 käynnistynyt Tekesin rahoittama kaksivuotinen Hurmos-hanke on toteutettu yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.

Hankkeessa kerätään tällä hetkellä vielä tutkimusaineistoa muun muassa laajalla Suomen vientiyrityksille suunnatulla kyselyllä. Siinä kartoitetaan johtajien näkemysten kautta organisaatioiden huumorin ja leikillisyyden yhteyksiä niiden kansainväliseen toimintaan, innovatiivisuuteen, viestintään, brändiin ja luottamukseen yritystä kohtaan, sekä työntekijöiden hyvinvointiin ja organisaatioon sitouttamiseen.

International journal of internet marketing and advertising –julkaisun vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa julkaistiin Oikarisen ja Oulun ammattikorkeakoulun opettajan Jaakko Sinisalon artikkeli ”Personality or skill: a qualitative study of humorous recruitment advertising campaign on social media”. 

Artikkelissa Oikarinen ja Sinisalo esittelevät humoristiseen työpaikkamainoskampanjaan liittyviä haasteita ja hyötyjä. Tapauksena artikkelissa esitellään arkkitehtitoimiston rekrytointi sosiaalisessa mediassa. Toimisto käytti viittä erilaista humoristista työpaikkailmoitusta, joista arkkitehtiopiskelijat valitsivat mielestään parhaimman ja huonoimman ilmoituksen.

Tulos hyvän ja huonon ilmoituksen välillä oli selkeä: leikillinen ja hyväntahtoinen huumori koettiin parhaiten sopivaksi työpaikkailmoitukseen.

Kääntöpuolena on se, ettei humoristisen ilmoituksen viesti kuitenkaan tavoita kaikkia hakijoita sen vaatiessa liian paljon tulkintaa hakijalta.

”Osa hakijoista ymmärsi yrityksen viestin, eli kuka tahansa arkkitehti voi hakea työtä. Yritys etsi oikeanlaista tyyppiä työhön. Toisaalta henkilö, joka ei ymmärtänyt mainosta tai pitänyt huumorista, ei uskonut olevansa oikea henkilö työskentelemään kyseiselle yritykselle. Näin säästyi niin hakijan kuin rekrytoijankin aikaa”, Oikarinen kertoo.

 

Huumori sopii työpaikalle ja mainontaan

Huumori markkinoinnissa onkin Oikarisen mukaan haaste, sillä mainoksen huumoria tai viestiä ei välttämättä aina ymmärretä.

Esimerkiksi artikkelissa tutkitun arkkitehtitoimiston rekrytointikampanja osoitti, ettei osa arkkitehtiopiskelijoista olisi hakenut työtä, koska ei saanut selvää työnkuvasta eikä tiennyt työstä tarpeeksi ilmoitusten perusteella.

Oikarinen kertoo Hurmos-hankkeen tutkimusten huumorista organisaatioiden sisällä osoittaneen eri huumorityypeillä olevan vaikutusta työntekijöihin työhteisön sisällä.

Hyväntahtoinen leikillinen huumori sopii aggressiivista kritisoivaa huumoria paremmin niin yrityksen sisäiseen kuin ulkoiseenkin viestintään, ja huumorilla on positiivisia yhteyksiä muun muassa työntekijöiden sitoutuneisuuteen.

”Yrityksen sisällä leikillisyys on yhteydessä työntekijöiden työhön sitoutumiseen ja innovatiiviseen tuloksellisuuteen työpaikalla.”

Huumori herättää mainonnassa huomiota ja vaikuttaa positiivisesti mainostettavaa tuotetta kohtaan. Myös asenne mainostajaa ja brändiä kohtaan voi olla positiivisempi humoristisen mainonnan vuoksi.

On kuitenkin merkityksellistä, millaista tuotetta on tehokasta mainostaa huumorilla.

”Jos tuote ei ole ihmiselle tärkeä, huumori toimii yleensä paremmin ja saa ihmisen ostamaan kyseisen tuotteen”, Oikarinen sanoo.

Oikarisen mukaan huumori on yleistynyt sosiaalisessa mediassa etenkin viraalimarkkinointina, ja hän näkeekin huumorin yhtenä perinteisenä keinona aiheuttaa ”viruksen” levittämistä. Hänestä perinteistä poikkeava mainonta bongataan virrasta helpommin.

Oikarinen kertoo huumorin menevän toisaalta tutkitusti aggressiivisempaan suuntaan. Huumorin täytyy olla vahvempaa ja viraalimainonta on yksi keino vahvistaa huumoria sekä koetella huumorin rajoja.

 

Huumorin avulla kohti vapaampaa viestintää

Huumori tuntuu sopivan lähes joka paikkaan, ja moni yrityskin käyttää huumoria omassa viestinnässään ja brändäyksessä.

Mihin huumori ei sovellu?

”Vakaviin aiheisiin ei huumori sovellu, vaikka toisaalta stand up-koomikot vitsailevat aiheesta kuin aiheesta. Se on heidän työnsä. Kuitenkin konteksti aina ratkaisee.”

Oikarisen mukaan huumori on tervetullutta myös vakavampiin organisaatioihin, kuten yliopistoihin.

Yliopistojen viestintä on vakavaa, mutta tutkijoille viestiminen voisi olla vapaampaa.

”Yksittäiset tutkijat voivat vapaammin viestiä itsestään ja tutkimuksestaan, vaikka edustavatkin tiettyä yliopistoa. Tietynlaista leikillisyyttä saisi olla nykyaikana tutkimusviestinnässä enemmänkin, sillä onhan olemassa esimerkiksi blogeja, joihin tutkijat saisivat vapaamuotoisesti ja leikillisesti kirjoittaa. Tutkijat voivat yhä pelätä huumorin syövän uskottavuutta.”

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 19 Tiedekysymys: Miksi nurmikko tahraa vaatteet?

Tällä kertaa Tiedekysymyksen esittäjää mietityttää, minkä takia nurmikko värjää vaatteet kaatuessa tai leikkiessä.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Keväisin lumien sulettua nurmikko alkaa jälleen vihertää.

Lähes joka paikkaa ympäröi edes pieni nurmialue, joka aiheuttaa niin siihen kaatuvalle kuin leikkivän lapsen äidille pienen, mutta ärsyttävän vaivan: nurmikon aiheuttamat tahrat vaatteissa.

Oulun yliopiston kasvifysiologian professorin Hely Häggmanin mukaan nurmikosta lähtee väriä vaatteisiin sen lehtivihreän vuoksi, joka on yhteydessä yhteyttämiseen.

”Nurmikon tahraaminen liittyy klorofyllimolekyyleihin, eli lehtivihreään. Klorofyllimolekyylit ovat pigmenttejä, joita tarvitaan fotosynteesiin eli yhteyttämiseen, jossa kasvit sitovat auringovaloa kemialliseksi energiaksi. Ilman fotosynteesiä ei olisi elämää maapallolla”, Häggman toteaa.

Häggmanin mukaan maassa on muutakin kuin nurmikkoa, joka tahraa. Esimerkiksi maaperä itsessään on tahraavaa ja kasveissa on Häggmanin mukaan yleensä hajoavaa kasvimassaa.

”Kun kesäisellä nurmikolla esimerkiksi pelin tiimellyksessä kaatuu, saa se myös aikaan kasvisolukoiden rikkoutumista, jolloin solujen sisällä olevat yhdisteet pääsevät kosketuksiin vaatteiden kanssa ja tahraavat niitä”, Häggman valaisee.

Jos tänä kesänä ruoho sattuu värjäämään vaatteet, ruohotahran puhdistamiseen on monta niksiä. Marttojen ohjeessa vaate tulisi esikäsitellä ennen sen pesua. Erään ohjeen mukaan vaatteen hankaaminen ja harjaaminen tulee kuitenkin jättää mahdollisimman vähälle. Ruohotahran poistamiseen voi käyttää yhden lähteen mukaan jopa hammastahnaa, jota hierotaan hellästi tahraan vaikkapa vanhalla hammasharjalla.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa. 

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 16 Tiedekysymys: Kuu kiurusta kesään?

Tällä viikolla Tiedekysymyksessä voivotellaan kylmää säätä ja hämmästellään vanhan sanonnan lupausta kesästä, jonka muuttolinnut tuovat mukanaan.

”Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.” Näin kuuluu monien tuntema vanhan kansan viisaus. Mutta pitääkö viisaus paikkaansa vai osoittautuuko se tarkemmin asiaa tutkittaessa pelkäksi humpuukiksi?

Lintujärjestö Birdlife Suomen ylläpitämän tietokannan mukaan ensimmäiset kiuruhavainnot tehtiin tänä vuonna jo helmikuun puolella. Vaan eipä näytä kesä tulleen. Kalevassa puolestaan uutisoitiin, että terminen kevät on noin kaksi viikkoa myöhässä. Muuttolintuja tämä tieto ei ole pidättänyt tulemasta.

Oulun yliopiston eläinfysiologian professori Esa Hohtola on aktiivinen lintuharrastaja. Hän vahvistaa, että sanonnassa mainituista lintulajeista on tehty havaintoja jo Oulun seudulla.

”Oulun pursiseuran rannassa on västäräkkejä ja peippoja havaittu jo huhtikuun alusta. Ensimmäiset pääskyt tulevat yleensä vapun tienoilla”, Hohtola kertoo.

Homman juju on siinä, että ihmiset jakaantuvat lintubongauksessa kahteen kastiin: aktiiviharrastajiin ja tavallisiin tallaajiin.

Aktiiviharrastajat tekevät havaintoja ensimmäisistä muuttajista, kun taas tavalliset ihmiset huomaavat muuttolintuja vasta, kun niitä on paljon. Esimerkiksi pääskyjen suuremmat joukot saapuvat yleensä toukokuun puolivälissä, selventää Hohtola.

Myös silloin tavallinen suomalainen havahtuu kesään. Hohtolan mukaan aktiiviharrastaja tähyilee tuolloin jo eri siivekkäitä.

”Lintuharrastajan kannalta varmimpia kesän merkkejä ovat muun muassa lehto- ja pensaskerttu sekä harmaasieppo.”

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa. 

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Mitä tieteessä tapahtuu, viikko 16: Tiede totuuden palveluksessa

Sosiologi, sosiaaliantropologi ja moraalifilosofi Edvard Westermarck (1862−1939) saattaa olla merkittävin suomalainen ihmistieteilijä, mutta hän on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Uutuuskirjassa esitellään uudistusmielinen moraalikapinallinen, joka kävi taisteluaan totuuden puolesta tekopyhyyttä ja näennäistietoa vastaan.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Venla Tuohino

Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian tutkija Niina Timosaaren väitöskirjaan perustuva teos Edvard Westermarck – Totuuden etsijä  julkaistiin pääsiäisviikolla.

Juhlavaa tunnelmaa siivittää pieni haikeus: teos sinetöi monen vuoden työn. ”Olen helpottunut ja iloinen siitä, että maineikas kustantaja tähän tarttui”, Timosaari kuvailee.

Totuuden etsijässä Niina Timosaari käsittelee Westermarckin tutkimuksissaan ja yhteiskunnallisessa toiminnassaan puolustamia sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyviä lainuudistuksia. Timosaari selvittää, mitä nämä reformit eli lainuudistusvaatimukset olivat sekä miten ja miksi Westermarck niitä puolusti. Oman huomionsa saa sekin, mikä merkitys Westermarckin työllä on ollut.

Timosaari on halunnut tuoda esille aikaisemmin vähemmälle käsittelylle jääneitä puolia Westermarckin tutkimustyössä. Häntä kiinnosti nimenomaan Westermarckin yhteiskunnallinen puoli.

Kuinka nähdä asioiden toinen puoli?

1880-luvulla muutokset eurooppalaisessa aateilmapiirissä rantautuivat Suomeen, jossa oltiin pitkään seurailtu lähinnä saksalaisia aatesuuntauksia. Nuori opiskelija Westermarck kiinnostui naturalismista sekä järkeä ja empirismiä korostavista liberaaleista aatteista. Hänestä kehkeytyi myös kiivas kristinuskon kriitikko.

Brittiläinen kokemusperäinen filosofia ja evoluutioajattelu vetivät Westermarckia puoleensa, niinpä hän suuntasi tutkijaksi Lontooseen. Jos nykyään Iso-Britannia onkin maa, johon opiskelijat Suomesta säntäävät joukolla, Westermarck oli sillä tiellä varhainen pioneeri.

Westermarck tuli tunnetuksi etenkin avioliiton ja moraalin tutkijana. Hän on edelleen usealla mittarilla mitattuna Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä tutkijoita, jolla oli professuuri Helsingissä, Turussa ja London School of Economicsissa. Hän ei myöskään kaihtanut kenttätyötä, vaan oleskeli vuosia Marokossa, missä hän kartoitti paikallisten heimojen elintapoja, uskontoa ja kulttuuria.

Tutkijana Timosaari antaa arvoa seuraavalle Westermarckin ajatukselle: ”Vertailevan sosiaaliantropologian avulla näemme asioiden toisen puolen, siis sen mitä muut ajattelevat meistä. Länsimaisen sivilisaation ylemmyydentunne on mielikuvituksen tuotetta.”

Tieteen hyödyllisyyttä ei voi etukäteen ennustaa

”Westermarckin mukaan tieteellinen tutkimus oli itsessään tärkeää mutta tieteellistä tutkimusta pitäisi myös hyödyntää yhteiskunnassa mahdollisimman laajasti”, Timosaari kertoo.

Tutkija kiirehtii lisäämään, että tämä ei tarkoita sitä, että Westermarck olisi politikoinut tieteen kustannuksella.

Päinvastoin, hän oli akateemisen tieteen palveluksessa sitoutunut tuottamaan objektiivista tietoa päätöksenteon tueksi.

”Tieteen tärkein tehtävä oli etsiä totuutta ja selittää todellisuutta tieteellisin menetelmin. Parhaimmassa tapauksessa tieto vähentäisi ennakkoluuloja ja tuottaisi valistuneita päätöksiä”, kiteyttää Timosaari.

Ajan henki kuitenkin puolsi tiedeyhteisön vaikutusvaltaa, sillä 1800-luvun loppupuolella tiedeusko oli huipussaan. Sosiologia, johon sosiaaliantropologia laskettiin kuuluvaksi, oli uusi tieteenala. Sen edustajat pääsivät vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin, jopa ehdottamaan lakien kumoamista tai uudistamista.

Tämä sopi paremmin kuin hyvin Westermarckille, joka uskoi yhteiskunnan kehittämiseen järjen ja tiedon avulla. Hänen tiedetään ajaneen tasa-arvoisempaa avioliittolakia, ehkäisyn ja abortin sallimista, homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, aviottomien äitien ja lasten aseman kohentamista sekä nykypäivän valossa kyseenalaisia − eugeenisia avioliittoesteitä. Mihin niillä tähdättiin?

”Westermarck puolsi avioitumisvapauden rajoittamista eli esimerkiksi köyhien ja perinnöllisesti sairaiden ihmisten ei pitäisi voida avioitua eikä lisääntyä”, Timosaari selittää.

Kuulostaa radikaalilta, mutta Timosaari näkee asian toisen puolen.

”Eugeniikka oli nouseva tieteenala 1900-luvun alussa, sen uskottiin tarjoavan ratkaisuja ongelmiin, kuten köyhyyteen ja hallitsemattomaan syntyvyyteen. Westermarckin ajattelua on syytä tulkita ja ymmärtää aikansa kontekstista käsin.”

Tutkijan mukaan Westermarckin eugeniikka tähtäsi yksilön kärsimyksen vähentämiseen. Tässä hänen ajattelunsa seurasi liberaalia filosofiaa John Stuart Millin hengessä: ihminen on toiminnassaan vapaa, kunhan ei vahingoita muita. Yksilönvapautta voisi rajoittaa, jos kanssaihmisille aiheutuu kärsimystä. Westermarck perusteli avioliittoesteitä syntymättömän yksilön oikeudella hyvinvointiin. Rotuoppiin perustuvaa säätelyä hän ei kannattanut.

Timosaari toivoo, että teos lisää laajempaa tietoisuutta Westermarckista. Hänen käsittelemänsä teemat sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ovat edelleen ajankohtaisia. Ihailtava on myös aikaa, jolloin tieteelliselle tutkimukselle annettiin suuri painoarvo.

”Westermarck korosti vapaan tieteellisen tutkimuksen merkitystä, tieteen hyödyllisyyttä ei voi etukäteen ennustaa”, Timosaari lopettaa.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Viikon 15 Tiedekysymys: Miksi pääsiäisenä syödään suklaamunia?

Tällä viikolla Tiedekysymyksessä ihmetellään, mitä muna symboloi pääsiäisessä ja mistä suklaamunat ovat ilmestyneet juhlapyhään.

TEKSTI Sanna Häyrynen

KUVAT Anni Hyypiö

Muna on vuosituhansia vanha kevään viettoon liittyvä symboli. Sitä on käytetty uuden syntymisen ja hedelmällisyyden vertauskuvana, kertoo Oulun yliopiston historian dosentti ja yliopistonlehtori Ritva Kylli.

Kristinusko on sittemmin lainannut vanhan munasymbolin pääsiäistraditioonsa. Suklaamunia on kuitenkin syöty vasta vajaat parisataa vuotta.

”Suklaanmuokkaustaidot kehittyivät 1800-luvulla. Sitä ennen suklaa oli intiaaneilta lähtöisin ollut juotava herkku”, Kylli selventää.

Ensimmäiset suklaamunat olivat kaiketi karkeita ja karvaita. Samettisen pehmeät ja makeat munat ovat uudempaa teollisen massatuotannon perua.

Syntymää symboloivia munia on vanhastaan annettu lahjaksi. Kylli sanoo, että pääsiäismunien koristelu liittynee tähän lahjaperinteeseen, koska kaunis lahja on mukavampi antaa kuin valju, yksivärinen muna.

”Kun ihmisten varallisuustaso on kasvanut, koristeellisista suklaamunista on tullut perushyödyke. Lahja on arkipäiväistynyt”, Kylli toteaa.

Koristeluun on ollut kätevää upottaa lisää kristillistä symboliikkaa. Tätä hyödyntävät etenkin ortodoksit pääsiäiskoristuksissaan.

Munan kaveriksi pääsiäisperinteisiin ovat astelleet myös tiput.

”Kristinuskossa on joustavasti lainattu erilaista symboliikkaa. Joulu ja pääsiäinen ovat symbolien sulatusuuneja”, Ritva Kylli tiivistää.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät tiistain Tiedeuutisissa. 

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää: