Oulun yliopiston henkilöstöä sijoittajina Chempolisissa – yliopistolle ei ilmoitettu asiasta

Oulun yliopiston kemiallisen prosessitekniikan professori on saanut tuloja oululaisen bioteknologiayhtiön Chempolisin patenteista ja neuvonantajan tehtävistä. Hän on lisäksi sijoittanut Chempolisin osakkeita omistaneeseen Innocolo Oy:hyn. Sijoittajakumppanina on ollut saman alan yliopistonlehtori.

TEKSTI Jarno Liski

KUVAT Minna Koivunen

Oulun yliopiston kemiallisen prosessitekniikan professori Juha Tanskanen ja kemiallisen prosessitekniikan yliopistonlehtori Juha Ahola kertovat saaneensa “omansa pois pienen tuoton kera”, kun valtionyhtiö Fortum viime syksynä osti kolmasosan oululaisesta bioteknologiayhtiö Chempolisista.

Miehet olivat Aholan mukaan sijoittaneet Chempolisin osakkeita omistaneeseen Innocolo Oy -nimiseen yhtiöön huomattavasti suurempien tuottojen toivossa.

Innocolo Oy omisti pienen osan Chempolisin osakkeista, mutta Aholan mukaan myös muita “omaisuuseriä”, kuten patentteja. Lopulta miehet kuitenkin päätyivät myymään Innocolon osakkeet Chempolisille. Tämä oli vastoin alkuperäisiä suunnitelmia.

Syynä myyntiin oli Aholan mukaan se, että kauppojen järjestelijänä toimiva EY (ent. Ernst&Young) antoi ymmärtää, että Fortumin ja Taalerin yli 10 miljoonan euron sijoitus Chempolisiin saattaisi jäädä toteutumatta, elleivät Innocolon omistamat Chempolisin osakkeet, patentit ja muu omaisuus palaisi Chempolisin omistukseen.

”Ei siitä kauheita hyötyä tullut siihen nähden, mitä sieltä olisi voinut tulla. Jos Chempoliksen Intia-kuviot olisivat toimineet, niin silloin se mitä meillä oli, olisi ehkä voitu myydä parempaan hintaan”, Ahola sanoo.

Chempolis on noussut julkisuuteen osana keskustelua pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sidonnaisuuksista.

Sipilä on ollut sijoitusyrityksensä kautta Chempolisin pitkäaikainen ja merkittävä rahoittaja sekä vähemmistöomistaja. Hänen lapsilleen jättämänsä Fortel Invest omistaa edelleen yhtiötä. Lisäksi Sipilän lapsilla on ollut ainakin 750 000 euron velkasaatavat yhtiöstä vielä viime vuonna.

Viime vuoden helmikuussa Chempolis oli mukana pääministeri Sipilän vienninedistämismatkalla Intiassa, jonka aikana yhtiö tiedotti intialaisen öljy-yhtiön kanssa suunnittelemansa laitoshankkeen edenneen. Syksyllä 2016 valtion enemmistöomistama Fortum sijoitti yhtiöön yli 6 miljoonaa euroa.

Juha Hulkolta merkittävä velkavipu

Chempolis on tiedottanut lukuisista laitoshankkeista ympäri maailmaa, mutta yksikään niistä ei ole toteutunut. Tuorein näistä on intialaisen öljy-yhtiö NRL:n kanssa edistettävä yhteisprojekti, josta Chempolis kertoi ensimmäisen kerran vuonna 2014.

Alkuvuodesta 2015 Oulun yliopiston Ahola ja Tanskanen sijoittivat Innocoloon 23 100 euroa. Muut osakkaat merkitsivät osakkeita 19 800 eurolla. Näin kasattua 66 000 euron pottia tukevoitettiin vielä pääomalainalla, jota osakkaat Ahosta ja Tanskasta lukuunottamatta antoivat yhtiölle yhteensä 46 800 euroa.

Elektrobit-omistuksillaan rikastunut Juha Hulkko antoi yhtiölle viime vuoden alussa 402 500 euron pääomalainan. Hulkko on ystävänsä Juha Sipilän tavoin Chempolis Oy:n merkittävä omistaja ja rahoittaja.

Näin Hulkon avulla pääsivät Ahola ja Tanskanen pienellä alkupääomalla käyttämään Innocolon määräysvaltaa kymmenkertaisiin varoihin. Tämän velkavivun avulla oli ilmeisesti tarkoitus tehdä tuntuvat voitot Chempolisin bisnesten siivellä.

”Täysin toimittajan oma näkemys asiasta. Olen asiasta eri mieltä”, kommentoi Tanskanen saatuaan tekstin nähtäväksi sähköpostilla, mutta kieltäytyy kertomasta asiasta enempää.

Myöskään Ahola ei ole halukas kertomaan tarkemmin siitä, millainen Innocoloon liittyvä suunnitelma oli.

Sivutoimi-ilmoitukset tekemättä

Mahdollisesti merkittävästäkin taloudellisesta intressistä huolimatta Ahola tai Tanskanen eivät ole kertoneet sivutoimi-ilmoituksella yliopistolle taloudellisesta kytköksestään Chempolisiin.

Sivutoimi-ilmoitusten pohjalta yliopisto arvioi työntekijöidensä sidonnaisuuksia varmistuakseen muun muassa siitä, että ne eivät vaaranna työntekijän puolueettomuutta.

Ahola ja Tanskanen molemmat kiistävät, että sivutoimi-ilmoituksia Innocolo-järjestelyn tiimoilta olisi ollut tarpeen tehdä.

”Sehän on puhdasta sijoitustoimintaa, eli yhtiö ei tehnyt minkäänlaista tutkimustyötä”, sanoo Tanskanen.

Ahola vetoaa samaan asiaan: kyse oli puhtaasta sijoitustoiminnasta. Hänen mielestään sivutoimi-ilmoituksen tekeminen ei ole ollut tarpeen siitäkään huolimatta, että molempien tieteellinen työ liittyy kiinteästi Chempolisiin.

Ahola ja Tanskanen ovat muun muassa ohjanneet kahta väitöskirjatyötä, jotka käsittelevät Chempolisia. Näistä toinen hyväksyttiin vuonna 2015 Aholan ja Tanskasen ollessa Innocolo-järjestelyn kautta Chempolisin omistajia ja liikekumppaneita.

Tanskanen on lisäksi ollut Chempolisin neuvonantaja aina viime syksyyn saakka. Hän ei kuitenkaan katso tehneensä yhtiölle töitä. Hän kertoo saaneensa palveluksistaan korvausta “silloin tällöin”.

”En mitään sellaista työtä, mitä voi työksi nimetä. Jos minut kutsutaan johonkin tapaamiseen advisorin roolissa ja minulta jotain kysytään, niin minä vastaan siihen sillä tietämyksellä, mikä minulla on olemassa, mutta en minä niihin mitään erillistä tutkimusta tee”, Tanskanen sanoo.

Tanskanen on myös merkitty keksijäksi useisiin Chempolis Oy:n patentteihin. Chempolis Oy:n vanhalla verkkosivulla Tanskasen kerrottiin olevan mukana yhteensä 25 Chempolisin teknologiaan liittyvässä patentissa. Näitä patentteja on haettu vielä viime vuosinakin – ainakin vielä vuonna 2014 on Chempolis hakenut patentin, jonka keksijäksi on merkitty Juha Tanskanen.

Tanskanen kertoo, että nämä tuoreet patentit ovat seurausta kauan sitten tehdyistä patenteista.

”Sitten kun niihin tulee pieniä parannuksia, niin kyse on hyvin pienistä muutoksista ja yleensä henkilöt jotka ovat olleet mukana näissä, pääsevät mukaan [uusiin] patentteihin”, sanoo Tanskanen.

Tanskanen on myös johtanut tutkimushankkeita, jotka liittyvät Chempolisin teknologiaan.

Esimerkiksi vuonna 2006 Tanskanen johti Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa luotiin mallia ekotehokkaasta biojalostamosta. Parhaillaan hän vetää Tekesin rahoittamaa hanketta, jonka yhtenä yrityskumppanina on Chempolis.

Ahola kertoo työskennelleensä Chempolisille 2000-luvun alkuvuosina normaalin sivutoimimenettelyn mukaisesti. Juha Tanskanen kertoo olleensa työsuhteessa yhtiössä vuoteen 2008 saakka. Chempolisin vanhoilla verkkosivuilla hänen tosin kerrottiin työskennelleen yhtiön tutkimus- ja kehitysjohtajana vuoteen 2010 saakka. Tanskasen mukaan verkkosivuilla on ollut virheellistä tietoa.

Ainakaan vuoden 2009 jälkeen Tanskasella tai Aholalla ei ollut sivutoimilupia tai tehtyjä sivutoimi-ilmoituksia. Yliopiston kirjaamosta ei saatu tätä vanhempia tietoja.

Yliopisto selvittää asiaa

Yliopiston sivutoimi-ilmoitusta koskevissa ohjeissa kerrotaan ilmoitusten tarkoituksena olevan “huolehtia siitä, että työntekijöiden tehtävät tulevat asianmukaisesti hoidetuksi niin työn määrän kuin erilaisten sidonnaisuuksienkin suhteen”.

Ohjeessa määrätään muun muassa, että “Oulun yliopiston työntekijän on ilmoitettava kaikki sivutoimensa ja sellaiset sidonnaisuudet, jotka voivat vaarantaa hänen puolueettomuutensa päätehtävänsä hoitamiseen tai tai tehdä hänet hallintolain mukaan esteelliseksi tehtäviensä hoitamisessa.”

Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo yliopiston edellyttävän työntekijöiltään oma-aloitteista sivutoimien ja sidonnaisuuksien selvittämistä.

Hän sanoo yliopiston selvittävän Oulun ylioppilaslehden esille nostamaa Tanskasen ja Aholan tapausta ennen kuin hän voi ottaa kantaa siihen, onko tässä tapauksessa ohjeita rikottu.

Kiuru kuitenkin viittaa yliopiston ohjeisiin ja huomauttaa, että sivutoimi-ilmoituslomakkeessa pyydetään ilmoittamaan muun muassa sivutoimisen tehtävän laatu, mahdollinen omistusosuus ja tehtävään käytettävä aika. Sivutoimiohjeen liitteenä olevassa lomakkeessa pyydetään kirjaamaan osakkuudet yrityksissä, mikäli omistusosuus on yli yksi prosentti.

Ahola ja Tanskanen omistivat Innocolosta 35 prosenttia kumpikin vuoden 2015 helmikuusta alkaen syksyyn 2016 saakka, jolloin Fortumin sijoituksen yhteydessä heidän osakkeensa ostettiin pois.

Tanskanen sanoo kuitenkin, ettei sivutoimi-ilmoituksen puuttumisessa ole mitään poikkeavaa.

”En katso että siitä sijoitustoiminnassa pitäisi tehdä sivutoimi-ilmoitusta. Hallitustoiminnassa en ole ollut Chempoliksessa enkä myöskään tässä Innocolossa kummassakaan”, sanoo Tanskanen.

Ahola puolestaan toimi Innocolon hallituksessa viime vuoden marraskuulle saakka. Hän kuitenkin pitää sivutoimi-ilmoitusta tarpeettomana, koska kyse on vain sijoitustoiminnasta.

”Se nyt on vähän sama asia kuin että omistan sijoitusasunnon jossain asunto-osakeyhtiössä, vaikka siellä prosentuaalinen omistusosuus voi olla ihan kohtuullisen suurikin”, hän toteaa.

Molemmat muistuttavat että yliopistolla suorastaan kannustetaan yritysyhteistyöhön.

Myös hallintojohtaja Kiuru toteaa saman. Hän kuitenkin korostaa sitä, että sivutoimi-ilmoitukset ovat tärkeitä, jotta yliopisto voi arvioida niin työajan käyttöä kuin tieteellisen riippumattomuuden vaarantumista.

Tanskanen ei siis kertonut Innocolo-omistuksistaan, koska ne olivat sijoitustoimintaa. Neuvonantajatehtävien ilmoittamatta jättämistä hän perustelee sillä, että ne olivat satunnaisia. Palveluksistaan neuvonantajana hän kertoo saaneensa Chempolisilta korvausta “silloin tällöin”.
”Samaten kuin on tullut näistä patenteista. Ei tässä ole mitään poikkeavaa. Jos sinä tällaista pengot, niin silloin olisi parasta katsoa koko Oulun yliopisto läpi. Se on aika yleistä, että ollaan tuolla toisella puolella mukana ja se on toivottavaa”, sanoo Tanskanen.

Haastattelun jälkeen käydyssä sähköpostikeskustelussa Juha Tanskanen sanoi muuttaneensa näkemystään sivutoimi-ilmoituksen tarpeellisuudesta:

“Työsopimuslain mukaan työsopimussuhteisella työntekijällä ei ole velvollisuutta ilmoittaa sivutoimesta tai pyytää sivutoimeen lupaa työnantajalta, eli kyse on työnantajan sisäisestä ilmoitusperiaatteista ja ohjeistuksesta koskien sijoitustoimintaa. Saatuani lisäinfoa yliopiston puolelta, totean, että en ole ihan oikein toiminut sisäisen ohjeistuksen hengessä, ja korjaan sen nyt välittömästi. Tosin tällä hetkellä ei ole mitään ilmoitettavaa nykyisenkään sisäisen ohjeen mukaisesti, mutta käyn toki aikaisemmat vaiheet lävitse yliopistomme kanssa. Tässä lienee opittavaa tulevaisuuden varalle.”

Jarno Liski

Työtön ylioppilas, joka toimi Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2011–2013. Vuoden freelancer 2015. Ei voittanut tutkivan journalismin Lumilapio-palkintoa. Twitter: @jliski

Lue lisää:

Viikon 48 tiedejulkaisu: Silmänliikkeitä ja vaikeita videoita

Monimutkaisten sosiaalisten tilanteiden tulkitseminen on autismikirjon henkilöille hankalaa. Tutkimuksessa koehenkilöiden silmänliikkeitä seurattiin samalla kun heille näytettiin video mutkikkaasta vuorovaikutustilanteesta. Autismikirjon henkilöillä havaittiin yhteys heidän silmänliikkeidensä ja sosiaalisen tilanteen ymmärtämisen välillä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston ja Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian klinikan poikkitieteellisessä tutkimuksessa selvitettiin, miten nuoret autismikirjon henkilöt katsovat ja tulkitsevat monisyisiä vuorovaikutustilanteita.

Koehenkilöille näytettiin videolla sosiaalisesti monimutkainen kohtaus ja heidän silmänliikkeensä tallennettiin. Koehenkilöille esitettiin videon jälkeen kysymyksiä videon pragmaattisesta sisällöstä. Vastauksista ja silmien liikkeistä selvisi, että autismikirjon henkilöillä oli lieviä vaikeuksia tulkita videon sosiaalista tilannetta ja seurata sen esiintyjien sosiaalisia vihjeitä.

Silmänliikkeistä seurattiin, kuinka lähellä koehenkilöiden katse oli tiettyjä ennalta valittuja kohteita videolla. Autismikirjon henkilöiden silmänliikkeissä oli pieniä eroja verrokkeihin nähden.

Tutkijat havaitsivat autismikirjon henkilöillä yhteyden heidän silmänliikkeidensä ja videon tulkinnasta saadun pistemäärän välillä. Mahdollinen selittäjä yhteydelle on, että jos autismikirjon henkilöiden katse herpaantuu hetkeksi muualle, he eivät välttämättä enää pysy kärryillä, mitä tilanteessa tapahtuu.

Autismikirjon henkilöillä on enemmän vaikeuksia vuorovaikutustilanteiden tulkinnassa, minkä vuoksi he saattavat tarvita enemmän sosiaalisia vihjeitä, kuten ilmeitä.

”Jos he tarvitsevat enemmän vihjeitä sosiaalisten tilanteiden tulkitsemiseen, kuntoutuksessa voisi harjoitella niiden havaitsemista. Voisi myös ajatella, voidaanko harjoitella sosiaalisten päätelmien tekemistä myös vähemmällä vihjemäärällä”, tutkimuksen ykköskirjoittaja FM Linda Lönnqvist ehdottaa ja jatkaa:

”Tulosten tulkinnassa on kuitenkin hyvä olla varovainen, sillä analyysimenetelmää kehitellään vielä. Lisäksi ryhmäeroja oli vähän ja autismikirjon henkilöiden vastauksissa oli suurta vaihtelua.”

Tutkimus oli osa Oulun yliopiston ja Oulun yliopistollisen sairaalan pitkäaikaista yhteishanketta autismikirjon häiriöistä. Siihen osallistui 16 autismikirjon henkilöä ja 16 verrokkia. Koehenkilöt olivat nuoria aikuisia.

Tutkimuksen julkaisi The Quarterly Journal of Experimental Psychology.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 48 tutkijatapaaminen: Luilla käsiksi kulttuurien rajapintaan

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi kaivelee menneitä. Hän analysoi vuosisatoja sitten eläneiden ihmisten keskinäisiä ja ihmisten sekä eläinten välisiä suhteita. Arkeologia paljastaa tietoa, joka historiallisista lähteistä puuttuu.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mitä tutkit, arkeologian oppiaineen akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi?

Tutkin saamelaisten ja ruotsalaisten välistä koloniaalista kohtaamista arkeologisesta näkökulmasta. Aikajänne on keskiajalta 1700-luvulle. Puhun ruotsalaisista, koska Suomi oli silloin osa Ruotsia.

Tarkastelen tänä vuonna alkaneessa tutkimusprojektissani kulttuurien kohtaamista nimenomaan arkeologisesta näkökulmasta. Yleensä koloniaalista kohtaamista koskevan tutkimuksen lähtökohta on, että saamelaisten kulttuuri on muuttunut ja sopeutunut tilanteeseen. Minun tutkimukseni lähtökohta on, että myös niin sanottujen valloittajien kulttuuri on kohtaamisessa muuttunut.

Tutkimuksen keskiössä on ihmisten eläinsuhde. Keskityn tällä hetkellä poroon, sillä se on kulttuurien rajapinnalla. Aloitan sillä tutkimusprojektin avaamisen.

Mitä eläimet kertovat?

Tutkin arkipäivän ihmisten suhteita eläimiin. Paneudun kysymyksiin, kuten miten poroja pidettiin ja hoidettiin, kuka ne omisti, kuka niiden kanssa oli ja kuka niitä paimensi.

Toisaalta tutkin ihmisten käsityksiä eläimistä. Että miten poronhoidon alku vaikutti siihen, miten eläin nähdään omaisuutena, vai nähdäänkö. Ja miten erilaisena poro nähdään villipeuroihin nähden.

Tutkin myös käsityksiä eläimistä uskonnossa. Tarkastelen, miten kulttuurien kohtaamiset ja elinkeinojen muutokset näkyvät eläinuhrauksissa, joilla on saamelaisten uskonnossa pitkä historia.

Miten selvität ihmisten ja eläinten välistä suhdetta?

Tutkin arkeologisista kohteista löytyneitä eläinten luita. Ensinnäkin katson kontekstia: onko kohde uhripaikka, asuinpaikka, vai joku liesi johon on heitetty ruuantähtiä tai roskia. Sitten katson, mitä eläimiä luuaineistossa on. Katson kaikenlaisia piirteitä: minkä ikäisiä eläimet olivat, oliko niillä sairauksia tai näkyykö luissa jälkiä siitä, että ne kuuluivat esimerkiksi vetoeläimille. Se jättää tietynlaisia jälkiä etenkin sorkkaluihin.

Lisäksi projektissa tehdään radiohiiliajoituksia ja stabiili-isotooppianalyysejä. Isotooppianalyyseistä näkee, mitä eläin on syönyt ja mistä se on alun perin. Se voi kertoa porojen kaupasta eri alueiden välillä. Radiohiiliajoitus paljastaa aineiston ajankohdan.

Miten kulttuurit muuttivat toisiaan?

Saamelaisten ruokakulttuuriin kuuluu konttiluiden syöminen: pitkät luut leikataan pitkittäin ja luuydin syödään niiden sisältä. Samanlaisia luita löytyy myös talonpoikaiskohteista – sekä poron- että lehmänluita. Tulkitsen, että kyseessä on saamelainen ruuanlaittotapa, joka on tullut talonpoikaisasutuksen piiriin.

Toisaalta kirkon ja valtiovallan ulottuminen saamelaisalueelle on vaikuttanut poronhoidon kehitykseen. Valtiovalta toi mukanaan verotuksen. Yhtenä tekijänä poronhoidon kehittymisen taustalla on nähty, että sen avulla oli mahdollista tuottaa enemmän porontaljoja myyntiin ja saada sitä kautta tuloja, joilla maksaa veroja. Toisaalta tuli talonpoikaisporonhoitoa, ja kaupunkien porvarit ja pirkkamiehet käyttivät kauppamatkoillaan vetoporoja.

Saamelaisten uskontoon on vaikuttanut, että tuli valtio ja kristinusko. Se näkyy eläinuhrien dramaattisena vähenemisenä juuri siihen aikaan, kun käännytystyö voimallisemmin käynnistyi saamelaisalueella. 1600-luvulla oli vielä paljon eläinuhreja, mutta sen jälkeen ei.

Miksi tutkit juuri näitä aiheita?

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja menneisyydestä. Ja nimenomaan arkipäiväisistä asioista – mitä ihmiset tekivät, millaisia tavaroita heillä oli. Se ajoi arkeologian pariin.

Arkeologia antaa sellaista tietoa, joka historiallisista lähteistä puuttuu. Nimenomaan arkisista käytännöistä, jotka eivät ole päätyneet historiallisiin dokumentteihin.

Täällä tehdään jonkin verran saamelaisarkeologiaa ja historiallisen ajan arkeologiaa. Näin tässä tutkimusaiheessa mielenkiintoisen yhtymäkohdan niiden välillä.

Psst. Anna-Kaisa Salmi kirjoittaa kollegansa kanssa blogia tutkimuksistaan.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 47 tutkijatapaaminen: Orgaanisen kemian oppiminen on kuin palapelin kokoamista

Oulun yliopiston vanhalla puolella liikkuva ei voi olla huomaamatta sen 70-lukulaisen kirkasta värimaailmaa. Siitä kokonaisuudesta huutomerkin lailla erottuu Kemiankadulla sijaitseva fluorinvalkoisena hohtava kemian opetuslaboratorio. Opetuslaboratorio remontoitiin viime vuonna, ja nykyaikaiset tilat ovat saaneet kiitosta sekä opiskelijoilta että henkilökunnalta. Labrapäivän aamuna opetuslaboratoriossa on keskittynyt tunnelma, kun toisen vuosikurssin kemianopiskelijat soveltavat teoriaa käytäntöön. Vetokaapeissa on valmistumassa biodieseliä. […]

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Venla Tuohino

Oulun yliopiston vanhalla puolella liikkuva ei voi olla huomaamatta sen 70-lukulaisen kirkasta värimaailmaa. Siitä kokonaisuudesta huutomerkin lailla erottuu Kemiankadulla sijaitseva fluorinvalkoisena hohtava kemian opetuslaboratorio. Opetuslaboratorio remontoitiin viime vuonna, ja nykyaikaiset tilat ovat saaneet kiitosta sekä opiskelijoilta että henkilökunnalta. Labrapäivän aamuna opetuslaboratoriossa on keskittynyt tunnelma, kun toisen vuosikurssin kemianopiskelijat soveltavat teoriaa käytäntöön. Vetokaapeissa on valmistumassa biodieseliä. Harjoituksia valvoo synteettisen orgaanisen kemian tutkijatohtori Johanna Kärkkäinen.

Oulun yliopiston orgaanisen kemian tutkijatohtori Johanna Kärkkäinen, mitä orgaaninen kemia tiivistetysti on?

Orgaaninen kemia on hiiliyhdisteiden kemiaa, siinä tutkitaan erilaisten hiiliyhdisteiden rakenteita ja ominaisuuksia. Orgaanisessa kemiassa tehdään reaktioita, joissa orgaanisten yhdisteiden funktionaaliset ryhmät joko muuttuvat tai korvautuvat toisilla ryhmillä. Funktionaalisia ryhmiä ovat esimerkiksi hiilivedyt, alkoholit, aldehydit, ketonit ja amiinit. Ja alkoholeissa toiminnallinen ryhmä on hydroksyyli (-OH). Usein sanonkin, että kyse on orgaanisen kemian palapelistä, jossa osia voi sovittaa yhteen lukuisilla eri tavoilla.

Kertoisitko hieman työstäsi yliopistolla?

Tutkijatohtorin työhöni kuuluu myös opetus. Opetuksen osuus on 40 prosenttia työajasta. Juuri nyt on opetuksen suhteen työntäyteinen periodi. Opetan johdatus orgaaniseen kemiaan -kurssia lähes parisatapäiselle opiskelijajoukolle sekä tätä laboratoriokurssia, jossa opiskelijat pääsevät itse tekemään orgaanisen kemian reaktioita. Samalla tulevat tutuksi orgaanisen kemian työmenetelmät. Tänään opiskelijat valmistavat biodieseliä rypsiöljystä ja metanolista emäskatalysointimenetelmällä.

Tutkimustyössäni, yhdessä Katja Lappalaisen kanssa, olemme viime aikoina keskittyneet luonnontuotteiden kuten tärkkelyksen kemialliseen modifiointiin. Mielestäni luonnonmateriaalien hyödyntäminen on kiinnostavaa. Olemme täällä käyttäneet esimerkiksi opiskelijaravintolan perunankuorijätettä, josta olemme saaneet tärkkelystä. Muunneltua tärkkelystä voidaan teollisuudessa mahdollisesti käyttää vedenpuhdistusmateriaalina, eli kemiantutkimuksella on rooli myös kestävien ratkaisujen kehittämisessä.

Mikä opetustyössä on mielestäsi palkitsevinta? Millaista orgaanisen kemian opetus on?

Työ on monipuolista ja mukavaa. Opettajana pääsen keskustelemaan ja ohjaamaan. Yksilöohjauksen määrä kasvaa, mitä pidemmälle opiskelija opinnoissaan etenee. Lisäksi olen toisena ohjaajana kahdessa eri väitöskirjassa. Toisessa väitöskirjassa juurikin pyritään valmistamaan tärkkelyksestä vedenpuhdistusmateriaaleja, ja toisessa puolestaan valmistetaan biomassasta ensin sokereita ja niistä edelleen korkean lisäarvon tuotteita.

Ensimmäisen vuosikurssin aikana perehdytään keskeisiin orgaanisiin yhdisteisiin, niiden ominaisuuksiin, reaktiivisuuteen ja reaktiomekanismeihin. Reaktiomekanismeilla kuvataan sidosten hajoamista ja uudelleen muodostumista reaktion tapahtuessa, ja niiden ymmärtäminen on tärkeä osa orgaanista kemiaa. Toisen vuosikurssin kanssa opittua teoriaa päästään soveltamaan käytännössä.

Orgaanisen kemian laboratorioharjoitukset jatkuvat vielä kolmantena opiskeluvuotena. Samoihin aikoihin opiskelijat aloittavat kandidaatintutkielmakurssin. Silloin kemian eri tutkimusalat esittelevät omaa tutkimustaan ja tarjoavat kandinaiheita. Viime vuodet ovat osoittaneet, että kahden ensimmäisen vuoden aikana suurimmalle osalle opiskelijoista alkaa hahmottua, mihin he haluavat syventyä kemian opinnoissaan.

Olet Oulun yliopiston kasvatti ja väitellyt tohtoriksi vuonna 2007. Mitä tutkit väitöskirjassasi?

Väitöskirjassa valmistettiin erilaisia ionisia nesteitä, tutkittiin niiden ominaisuuksia ja sopivimpia käytettiin iso-okteenin valmistusreaktiossa. Ioniset nesteet koostuvat anionista ja kationista eli ne ovat suoloja, aivan kuin ruokasuola (NaCl). Ionisen nesteen sisältämät ionit ovat isoja ja usein orgaanisia yhdisteitä ja tämän vuoksi ne ovatkin huoneenlämpötilassa nesteitä. Ionisilla nesteillä on monia hyviä ominaisuuksia verrattua tavallisimpiin orgaanisiin liuottimiin ja yksi niistä on haihtumattomuus.

Väitöskirjatutkimuksen aikana kävin tutkijavaihdossa Belfastissa Queen’s Universityssa, jossa on tunnettu ionisten nesteiden tutkimuslaboratorio, ja se oli hyvä kokemus. Nyt toimin täällä kemialla Erasmus-koordinaattorina ja kannustan meidän opiskelijoita lähtemään ulkomaille joko vaihtoon tai harjoitteluun.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Viikon 47 tiedejulkaisu: Kivenmurikasta älylaitteen sydämeen

Teollisuus on kiinnostunut spodumeenimalmista, koska siitä voidaan tuottaa korkealaatuista litiumkarbonaattia akkujen valmistukseen. Kannettavien tietokoneiden, tablettien, älypuhelimien sekä sähkö- ja hybridiautojen markkinat kasvavat yhä, siksi myös litiumille on kysyntää.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Venla Tuohino

Prosessimetallurgia on tieteenala, jossa tutkitaan metallien valmistusta ja korkealämpötilaisia prosesseja. Oulun yliopiston prosessimetallurgian tutkimusyksikön korkealämpötilaosaaminen on huippuluokkaa, ja etenkin teräksen tutkimuksesta yksikkö tunnetaan. 2000-luvun alkupuolelta saakka yksikössä on tehty kehitystyötä myös spodumeenirikasteen lämpökäsittelyn parissa. Juuri ilmestynyt tieteellinen yhteisjulkaisu selventää niitä tärkeitä vaiheita, joita on tehtävä, jotta spodumeenimalmista saadaan lopulta valmistettua mahdollisimman puhdasta litiumkarbonaattia.

Oulun yliopiston prosessimetallurgian yliopisto-opettaja, geologi Pekka Tanskanen on artikkelissa esiteltävän tutkimushaaran isähahmo sikäli, että hän aloittanut teollisuusyhteistyön. Sitä kautta on saatu tutkimusrahoitusta.

”Yhteistyökumppanimme Keliber Oy on ollut hyvin tutkimusmyönteinen. Se on tietenkin hienoa,” Tanskanen kertoo.

Keski-Pohjanmaalta ponnistava kaivos- ja kemikaaliyhtiö Keliber tähyää akkumarkkinoille puhtaan litiumkarbonaatin tuottajana. Ullavan Läntän spodumeeniesiintymään Keliberillä on kaivoslupa, ja yrityksen mukaan Keski-Pohjanmaan spodumeenivarannot ovat Euroopan merkittävimmät.

Oulun ylioppilaslehti 2016
Kuvassa ylhäätä alas: Spodumeenimalmi, raskasväliainerikaste sekä beta-spodumeenijauhe.

Spodumeeni on kookaskiteinen ja karkearakenteinen kivi. Raskasväliainerikastamisella saadaan rikastetta, jossa rakeet ovat  1–6 millimetrin kokoisia. Jotta rikasteesta saadaan liuotettua litiumia, on tehtävä lämpökäsittely (noin 1100 °C). Korkealämpökäsittely muuttaa spodumeenin hilarakennetta alpha-muodosta huokoiseen beta-muotoon. Selektiivisen seulonnan avulla voidaan edelleen parantaa rikasteen laatua poistamalla ylimääräinen aines. Tarkoituksena on saada lopputuotteeksi mahdollisimman puhdasta beta-spodumeenijauhetta, joka on kuin hienojakoista hiekkaa.

”Prosessimetallurgiassa on tärkeää ymmärtää korkealämpötilaisia ilmiöitä. Teollisissa prosesseissakin ilmiöt noudattavat luonnonlakeja,” Tanskanen selittää.

Valmistusprosesseja tutkittaessa on keskeistä tarkastella myös energiankulutusta, päästöjä ja kierrätystä.

”Pyrimme kehittämään kustannus- ja energiatehokkaita prosesseja. Tyypillisesti, jos energiankulutus alenee, myös päästöt vähenevät”, Tanskanen pohdiskelee.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Olli Peltosaari, Pekka Tanskanen, Sofia Hautala, Eetu-Pekka Heikkinen ja Timo Fabritius. Tutkimuksen julkaisi Minerals Engineering.

 

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Viikon 45 tutkijatapaaminen: Riskinkarttaminen yrittäjyydessä tutkimuksen kohteena

Joskus ihmiset tulevat vaikean valinnan eteen: ottaako riski vai jättääkö se ottamatta. Riskin ottamisen seurauksia ei voida usein ennalta tietää, siksi ihmiset ovat useimmiten riskiä karttavia. Oulun yliopistolla taloustieteen yksikön tohtorikoulututettava Mikko Vaaramo tutkii parhaillaan riskinkarttamisen ja yrittäjyyden välistä yhteyttä.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä väitöskirjasi käsittelee, Oulun yliopiston taloustieteen yksikön tohtorikoulutettava Mikko Vaaramo?

Tutkin väitöskirjassani riskinkarttamisen yhteyttä yrittäjyyteen. Riskin karttaminen kuvaa, miten ihmiset toimivat valinnoissa, joihin liittyy epävarmuutta.  Aineistoni pohjautuu lääketieteellisen tiedekunnan  vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntyneiden kohorttiin. Käytän tutkimuksessani vuoden 2012 kyselyä, ja vaikka kysely on pääasiassa terveyskysely, on sen avulla mahdollista selvittää ihmisten riskinottohalukkuus.  Kyselyssä on mukana suoraan taloudelliseen riskinottoon liittyviä kysymyksiä. Niiden avulla selviää, millaisia riskinkarttamisen arvoja ne antavat. Näitä arvoja sovellan sitten taloustieteen mallin avulla, jolla riskinkarttamista voidaan mitata.

Millaisia tuloksia tutkimuksesta olet jo saanut?

Tutkimus näyttäisi vahvistavan käsitystä, että ihmiset arvioivat rahallisesti pienemmät riskit erillisinä muista valinnoistaan, ja vasta isomman mittakaavan valinnoissa huomioon otetaan myös olemassa olevat riskit. Tutkimuksen avulla on mahdollista selvittää, miten riskinkarttaminen eroaa kohortin sisällä olevien ihmisten välillä. Sukupuoli, vuositulot ja koulutus näyttävät vaikuttavan riskinkarttamiseen. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, ettei ihmisen oma arvio riskinotostaan ja laskennallinen riskinkarttaminen useinkaan kohtaa.

Tutkin, vaikuttaako riskinottokyky yrittäjyyteen ryhtymiseen. Uskon riskinkarttamisella olevan jonkinlaista merkitystä yrittäjäksi alkamisen kanssa, mutta en vielä tässä vaiheessa tiedä varmasti, miten paljon. Vertailen tuloksiani saman kohortin vuoden 1997 kyselyn pohjalta tehtyyn tutkimukseen. Jo tässä vaiheessa tutkimusta olen havainnut joitakin muutoksia yrittäjien riskinottohalukkuudessa vuosien 1997 ja 2012 välillä.

Mistä nämä muutokset voivat johtua?

Kun kysely tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1997, oli Suomessa tuolloin parempi taloudellinen tilanne kuin vuonna 2012, jolloin sama kysely toteutettiin toisen kerran. Taloudellinen tilanne ja yrittäjien ikääntyminen voivat olla osasyitä muutokseen, mutta asia vaatii vielä tarkempaa perehtymistä.

Voiko yrittäjänä työskennellä, jos karttaa riskinottamista?

Yrittäjyyteen liittyy riskinottoa, mutten osaa vielä tarkkaan sanoa, miten paljon. Toisaalta riskinotto ja sen vaikutukset ovat kulttuurisidonnaisia: Joissakin maissa, kuten Japanissa , täytyy olla valmiimpi ottamaan riskejä, jos alkaa yrittäjäksi. Japanissa epäonnistuminen voi olla pahempaa kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa yrittäjyyteen kannustetaan eikä siellä konkurssi välttämättä ole kovin paha asia.

Mielestäni yrittäjänä voi toimia, vaikka ei halua ottaa riskejä. Mutta voiko silloin menestyä yhtä hyvin, se on toinen asia. Tarkoituksenani onkin seuravaaksi selvittää yrittäjyyden ja riskinoton välistä yhteyttä seikkaperäisemmin.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: