Viikon 18 tutkijatapaaminen: Avaruusilmasto vaikuttaa talvisäähämme

Avaruusilmaston huippuyksikössä tutkitaan aurinkotuulia, magneettisia myrskyjä ja massiivisia purkauksia. Konteksti on kosminen, joten Maasta ja Auringosta puhutaan tässä tapaamisessa avaruuden paikanniminä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mitä teette avaruusilmaston tutkimusyksikössä, avaruusfyysikko ja akatemiatutkija Timo Asikainen?

Avaruusfysiikka tutkii Maan lähiavaruutta ja Aurinkoa. Siinä tutkitaan Auringon magneettisen toiminnan vaihteluita ja sen vaikutuksia Maan lähiavaruudessa ja ilmakehässä.

Tutkimme huippuyksikössä lähinnä avaruusilmastoa. Sen tutkimuksessa selvitetään muutoksia Auringon toiminnassa jopa tuhansien vuosien aikana. Avaruussää taas tarkoittaa lyhyen aikavälin vaihteluita. Avaruusilmaston käsittäminen vaatii, että ymmärtää vaihteluita myös avaruussäässä.

Alan sanasto kuulostaa vaaralliselta. Coronal Mass Ejections ja plasmapurkaukset eivät viittaa aikuisviihteeseen, vaan ovat tiukinta tiedettä. Huhhuh, tutkitteko itse näitä?

Kyllä. Kyse on auringonpurkauksista, jotka liittyvät avaruussäähän.

Mitä olette löytäneet?

Projektissani käytetään energeettisten hiukkasten satelliittimittauksia. Olemme yhdistäneet tähän asti pisimmän ja luotettavimman mittaussarjan eri aikoina ja erilaisilla kiertoradoilla lentäneiden satelliittien havainnoista. Tämä datasarja on mahdollistanut Maan lähiavaruuden energeettisten hiukkasten vaikutusten tutkimisen pitkillä aikaskaaloilla. Olemme havainneet, että hiukkaset vaikuttavat keskimääräisen talvisään pitkäaikaiseen vaihteluun.

Vaikuttaako avaruuden ilmasto siis omaamme?

Se on yksi tutkimamme osa-alue. Auringon aktiivisuuden ja pohjoisen pallonpuoliskon keskimääräisen talvisään vaihteluiden väliltä on löydetty yhteys. Eräs tutkimamme mekanismi liittyy aurinkotuulen virtauksiin, jotka kiihdyttävät Maan lähiavaruuden energeettisiä hiukkasia. Ne tulevat napa-alueilla ilmakehään ja vaikuttavat otsonin määrään. Otsonin määrä vaikuttaa ilmakehän lämpöprofiiliin ja sitä kautta tuuliin.

Hiukkaset vaikuttavat pohjoisen pallonpuoliskon talvi-ilmastoa kontrolloivaan Pohjois-Atlantin oskillaatioon. Kun ilmakehään satavia energeettisiä hiukkasia on paljon, ne näyttävät pitkillä aikaväleillä tuottavan positiivisen vaiheen kyseiselle oskillaatiolle. Positiivisessa vaiheessa Pohjois-Eurooppaan virtaa lämmintä ja kosteaa ilmaa. Vähän niin kuin tämän talven aikana.

Avaruusilmasto aiheuttaa toki vain osan Maan talvi-ilmaston vaihtelusta. Hiukkasefekti on varmasti olemassa koko ajan, mutta usein se peittyy muun ilmastovaihtelun alle. Vaikutus näkyy vahvemmin, kun aurinkotuulet ovat voimakkaimmillaan.

Entä Auringon aktiivisuuden vaikutus ilmastonmuutokseen?

Useimmissa ilmastomalleissa hiukkasefektejä ei ole toistaiseksi otettu huomioon, eikä niiden vaikutusta globaaliin lämpenemiseen ole tutkittu. Ne aiheuttavat oikeastaan muutoksia ilman kiertoliikkeissä. Esimerkiksi Pohjois-Atlantin oskillaatiossa lämpö siirtyy ilmavirtausten mukana paikasta toiseen. Tällaiset muutokset eivät varmaankaan vaikuta merkittävästi globaaliin keskilämpötilaan, mutta paikallisiin ilmastovaihteluihin kylläkin.

Vaikuttavatko avaruustuulet huomisen säähän?

Jos Auringosta tulee nyt joku purkaus, niin ei se varmaan päivätasolla säähän vaikuta. Revontulet ovat avaruussään vaihteluiden näkyvin vaikutus. Niitä syntyy, kun auringonpurkaukset osuvat Maan magneettikenttään. Aurinkotuulen hiukkaset törmäävät ilmakehän atomeihin ja osa niistä lähettää meille asti näkyvää valoa.

Aurinkomyrskyt – uhka vai mahdollisuus?

Kyllähän ne ovat mukavia. Ihan kiva, kun näkee ja pääsee kuvaamaan revontulia. Mutta onhan niistä haittaa ihmisen teknologialle. Myrskyt luovat hyvin suuria sähkövirtoja avaruuteen ja ilmakehään. Ne voivat indusoida maanpäällisiin sähköverkkoihin jättimäisiä jännitteitä, jotka voivat rikkoa muuntajia. Lisäksi ne voivat aiheuttaa satelliitteihin häiriöitä.

Lue lisää avaruusfysiikasta: Ihan avaruusfysikkaa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 17 tiedejulkaisu: Robottikukkia kimalaisille

Marketista haetut säilykepurkit, ruuvinkannat ja lennokkimoottorit yhdistyvät robottikukkajärjestelmässä, joka automatisoi kimalaisten käyttäytymistutkimuksen.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Kolme vuotta sitten tutkijanuransa alussa biologian tohtorikoulutettava Juho Lämsä löysi itsensä pohtimasta  medettömien kukkien pölytystä. Kuinka esimerkiksi medettömät orkideat houkuttelevat pölyttäjiä, ja miten kasvien sijoittuminen luonnossa vaikuttaa niiden menestymiseen? Tarvittiin laboratoriokoe, jossa kimalaisille olisi tarjolla medellisiä ja medettömiä kukkia.

”Aluksi rakensin ei-elektronisen tekokukkasysteemin. Hermostuin kukkien jatkuvaan pipetointiin mettä imitoivalla sokeriliemellä ja aloin pohtia, voisiko niitä jotenkin automatisoida”, Lämsä kuvailee robottikukkien syntyvaiheita.

Avuksi tuli entinen opiskelukaveri, biologi ja insinööri Erno Kuusela. Sitten ideoitiin.

Kiire ja pieni budjetti pakottivat luovuuteen. 3D-printtauskin oli pari vuotta sitten vasta yleistymässä. Kuuselan vanhasta lennokkiharrastuksesta muistui mieleen minimoottori, servo. Sen avulla saatiin purkkikukkien syöttömekanismi toteutettua ja pipetit roskakoriin. Purkit haettiin Prisman säilykeosastolta. Kimalaisten juomakupiksi sopiva ruuvinkanta löytyi tietokoneen piirilevystä. Kuusela koodasi ohjelmistot.

”Olihan se vähän sellaista hakkerointia ja Pelle Peloton -meininkiä.”

Valmis järjestelmä koostuu kirkkain värein maalatuista purkeista, jotka simuloivat kimalaisille kukkia. Purkkikukkien kannessa on syöttöaukko, johon mekanismi annostelee kimalaisille lipaistavan kerta-annoksen purkin pohjan sokerivesisäiliöstä. Purkeissa on liikkeentunnistimet, joten tieto kimalaisvierailusta kulkee saman tien ohjausyksikköön ja siitä tietokoneelle.

”Hienointa järjestelmässä on helppous käyttäjän kannalta. Laite tekee suoraan Excel-taulukkoa havainnoista”, keksijät kertovat.

Kun tutkimus on käynnissä ja kimalainen pörrää lentohäkissä robottikukkien ympärillä, voi tutkija käväistä vaikkapa kahvilla. Tehtäväksi jää tulosten analysointi, sekä ajoittainen siivoaminen ja sokeriveden vaihto.

Medettömistä kukista on sittemmin siirrytty uudenlaiseen asetelmaan. Pölyttäjien määrän romahtaminen on keskusteluttanut maailmalla viime vuosina. Tällä hetkellä robottikukilla simuloidaan ympäristömyrkkyjen ja tuholaishyönteisten torjunta-aineiden vaikutusta kimalaisten keskushermostoon ja sitä kautta ravinnonkeräystehokkuuteen.

”Ympäristömyrkyt esiintyvät niin pieninä pitoisuuksina, että tutkimustulosten saamiseksi tarvitaan runsaasti dataa. Tietokoneohjattu robottikukkasysteemi mahdollistaa tarkemman ja huomattavasti laajemman aineiston keräämisen”, Lämsä avaa järjestelmän tuomia mahdollisuuksia myös tutkimusaiheiden valintaan.

Kuuselan ja Lämsän robottikukat eivät välttämättä jää lajinsa ainoiksi. Järjestelmä on julkaistu avoimessa tiedejulkaisussa. Myös ohjelmisto on saatavilla avoimena lähdekoodina. Kimalaisista ja kukista skaalaa on mahdollista kasvattaa suurempienkin eläinten käyttäytymiseen – hiiriin, kolibreihin ja periaatteessa vaikka norsuihin, mikäli jostain vain löytyy tarpeeksi monta kiloa kantava servomoottori. Seuraavan polven pellepelottomien täytynee siis tähytä lennokkimoottoreita kauemmas.

Artikkelin robottikukkajärjestelmästä julkaisi Ecology and Evolution.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Viikon 17 tutkijatapaaminen: Ilma taipuu kierrätettäväksi

Oulun yliopiston ympäristö- ja kemiantekniikan yksikössä kehitetään ilmakehän päästöjen kierrättämismenetelmiä. Jos tutkimus tuottaa tulosta, happosateiden ja päästöjen vähenemisen lisäksi myös Oulun haju saattaa tulevaisuudessa olla mennyttä.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Mitä tutkit väitöskirjassasi, tohtorikoulutettava ja kemiantekniikan insinööri Anass Mouammine?

Olen osa tutkijaryhmää, joka kehittää VOC-päästöjen kierrättämistä. VOC on lyhenne sanoista volatile organic compound, eli niillä tarkoitetaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. VOC-yhdisteitä tulee ilmakehään sekä luonnollisista lähteistä että ihmistoimien seurauksena.

VOC-päästöt voidaan jakaa kategorioihin niiden sisältämän pääasiallisen yhdisteen mukaan. Erityisalueenani ovat rikkiyhdisteitä sisältävät päästöt, joita syntyy erityisen paljon esimerkiksi paperi- ja selluteollisuudessa. Rikkiyhdisteet haisevat voimakkaalle jo pieninä määrinä ilmakehässä, minkä voi huomata vaikkapa kuuluisana Oulun hajuna.

Yleensä puhutaan päästöjen rajoittamisesta. Mitä päästöjen kierrättäminen oikein tarkoittaa?

Tavallisesti päästöjä hillitään polttamalla. Syntyi idea, että polttamisen sijaan päästöjä voisi myös kierrättää yhtä systemaattisesti kuin vaikkapa pulloja. Usein jopa 90 prosenttia päästön molekyyleistä on vain paria kolmea yhdistettä, mikä tekee niistä erittäin houkuttelevia kierrätettäviksi.

Kierrättäminen tapahtuu kemiallisena reaktiona. Jos reaktio suunnataan oikein, voisi nyt poltettavista ja hukkaan menevistä yhdisteistä synnyttää uusia yhdistetuotteita, joita taas voisi käyttää edelleen. Yksi mahdollinen tuote on formaldehydi, jota tarvitaan useissa teollisissa prosesseissa ja nykyään sitä joudutaan ostamaan erikseen.

Tehtaan tuotantoprosessiin voitaisiin lisätä kierrätysyksikkö jokaisen vaiheen jälkeen. Tämä tarkoittaisi vähemmän hiilidioksidia ilmakehään, vähemmän kulunutta energiaa, puhtaampaa ilmaa ja uusia hyödynnettäviä yhdisteitä.

Kierrättäminen on melko uusi prosessi. Yhtään käytössä olevaa kierrätysjärjestelmää ei ole ainakaan julkisesti tiedossa. Asiasta on kuitenkin puhuttu jo 1970–80 -luvuilla.

Mitä laboratoriokokeissasi tapahtuu?

Teen laboratoriossa päästösimulaatioita. Kriittisintä kierrättämisreaktion syntymisessä on löytää katalysaattoriaine, joka reagoi oikealla tavalla rikkipäästöjen kanssa. Aineen ominaisuudet, rakenne ja käyttäytyminen on tunnettava hyvin.

Valmistan katalysaattoriksi sopivia materiaaleja eri yhdisteitä sekoittelemalla. Sen jälkeen simuloin katalysaattorimateriaalin ja päästöyhdisteen reaktion ja analysoin tulokset.

Milloin siis pääsemme nauttimaan päästöttömästä ja hajuttomasta Oulusta?

Vielä on matkaa. Seuraavana askeleena on tutkimuksen vieminen ulos laboratoriosta. Menetelmiä ei ole vielä testattu käytännössä teollisuudessa, joten edes pilottikokoisen sovelluksen toteuttaminen olisi hienoa.

Ilmakehän päästöjen vähetessä myös hajuton Oulu on teoriassa mahdollinen. Käytännössä rikki haisee, vaikka sitä olisi vain muutama biljoonasosa ilmakehän molekyyleistä.

Pitkällä aikavälillä tutkimusta on laajennettava kaikkiin VOC-yhdisteisiin. Kierrättämisestä on syntymässä uuden sukupolven päästöntorjuntamenetelmä.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää:

Viikon 16 tutkijatapaaminen: Elinympäristöt vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen

Usein kaupunkeja suunnitellaan helposti liikuttavaksi autoilijoille, ja ihmisten liikkuminen on toissijaista. Yksi keskeisimpiä edellytyksiä hyvän kaupunkiympäristön luomiselle on, että ihmiset voivat kävellä ja pyöräillä vaivattomasti.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä tutkit väitöskirjassasi, terveystieteiden tohtorikoulutettava Mikko Kärmeniemi?

Otsikko on: ”Maantieteellisten tekijöiden yhteys fyysiseen aktiivisuuteen Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa”. Käytännössä tarkoituksena on tarkastella, miten elinympäristö ja muuttaminen erilaisten elinympäristöjen välillä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Aihepiiri sijoittuu kaupunkisuunnittelun ja arkiliikunnan edistämisen välimaastoon, eli miten kaupunkeja voidaan paremmin suunnitella tukemaan aktiivisia liikkumismuotoja.

Miten tutkit maantieteellisen asuinympäristön vaikutuksia? Entä millainen on tutkittava aineisto?

Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966, mikä koostuu kaikista kyseisenä vuonna silloisissa Oulun ja Lapin lääneissä syntyneistä ihmisistä. Kohorttia on seurattu syntymästä asti. Tarkoituksena on tunnistaa ne asuinympäristön maantieteelliset tekijät, jotka ovat yhteydessä aktiivisuuteen, ja hyödyntää näitä tekijöitä kohorttiaineiston tarkasteluun.

Millä tavalla fyysinen aktiivisuus on sidoksissa asuinympäristöön?

Aluksi on hyvä tehdä pieni rajanveto vapaa-ajan liikunnan ja arkiliikunnan välille. Perinteisesti liikunnan edistäminen on keskittynyt nimenomaan vapaa-ajan liikuntaharrastusten edistämiseen erilaisilla rajalliseen määrään yksilöitä kohdistuvilla ohjelmilla. Väestötasolla liikuntaharrastusten avulla on vaikea saada jokaista liikkumaan riittävä määrä. Kaikilla pienillä tavoilla, teoilla ja tottumuksilla on suuri merkitys, kuten käyttääkö portaita vai hissiä ja onko työtuoli paras kaverisi. Olennaista olisi pyrkiä tekemään fyysisestä aktiivisuudesta osa jokapäiväistä elämää, ja tässä kohtaa rakennetun ympäristön rooli korostuu.

Miten fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä kaupunkiympäristöissä?

Monipuolinen asuinympäristö, missä asuminen, työpaikat ja palvelut ovat lähellä toisiaan kannustavat valitsemaan aktiivisen liikkumismuodon, minkä pitäisi olla se helpoin, nopein ja mukavin vaihtoehto. Julkisen liikenteen toimivuus ja kävely- ja pyöräilyreittien esteettiset ja laadulliset tekijät edistävät myös asiaa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 16 tiedejulkaisu: Suostutteleva mobiiliteknologia motivoi liikkumiseen

Mietitkö koskaan, miten mukava ja helppo olisi lähteä lenkille, mutta kaveri puuttuu? Nykyajan suostuttelevat mobiilisovellukset voivat ratkaista tällaiset pulmat tulevaisuudessa.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Internet ja teknologia yleensä vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja käyttäytymiseen, halusimme sitä tai emme, tietää Oulun yliopiston tietojärjestelmätieteen professori Harri Oinas-Kukkonen. Oinas-Kukkonen on tutkinut jo kolmentoista vuoden ajan käyttäjiä suostuttelevien tietojärjestelmien käyttöä, ja etenkin käyttäjien käyttäytymistä verkossa. Oinas-Kukkonen on tutkinut älypuhelimiin ladattavien suostuttelevien liikuntasovellusten edistämistä fyysiseen aktiivisuuteen yhdessä australialaisten tutkijoiden, Khin Than Winin, John Matthewsin ja Mark Freemanin kanssa.

Ryhmä tutki suostuttelevien mobiilisovellusten fyysisen aktiivisuuden edistämistä aihetta käsittelevien artikkelien pohjalta, joita löytyi tutkittavaksi 20 kappaletta. Artikkeleista selvisi, että mobiilisovellukset ovat jaoteltavissa perustehtävää tukeviin, vuorovaikutusta ja luotettavuutta tukeviin sekä sosiaalista tukea tarjoaviin sovelluksiin. Merkittävin aukko artikkelien tutkimuksessa on systeemin luotettavuuden tukemisen puuttuminen suurimmasta osasta mobiilisovelluksia. Vaikka systeemin luotettavuuden tukeminen on yksi tärkeimpiä tekijöitä mobiilisovelluksissa, sitä ei juuri käytetä.

”Sovellusalue ja mahdolliset vaikutuskeinot pitää tuntea hyvin, ja sitten luoda sopiva resepti, joka hyödyttää käyttäjiä.”

Nyt tehdyn analyysin mukaan mobiilisovellusten kehittäjien kannattaa jatkaa suostuttelevien periaatteiden sisällyttämistä terveyssovelluksiin. Informaatiojärjestelmien avulla käyttäjät voivat osallistua enemmän oman terveydenhoidon hallitsemiseen.

”Tutkimustulosta on mahdollista hyödyntää terveyteen liittyvien mobiilisovellusten ja terveyssovellusten kehittämiseen. Myös loppukäyttäjä tulee ottaa huomioon sovelluksia kehitettäessä. Aiheessa riittää tutkittavaa myös muun kuin liikunnan tai terveyden kannalta”, Oinas-Kukkonen päättää.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Medical Systems.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Ei ennustamista vaan ennakointia

Tulevaisuudentutkimus kuulostaa monen korvaan huuhaalta, mutta on jo osa vallan rakenteita.

TEKSTI Marko Pinola

KUVAT Marko Pinola

Kristallipallosta ennustamista, pieneläinten sisälmyksistä tulevan tulkitsemista ja kryptisten nelisäkeiden laatimista – vai heikkojen signaalien etsimistä, Delfoi-menetelmän käyttöä ja polkuriippuvuuksien tunnistamista?

Vastaavanlaiset stereotypiat sekä oikean elämän käyvät menetelmät ovat tuttuja monelle tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaa opiskelevalle ja työkseen tekevälle. Ennakkoluulot ovat kuitenkin perusteltuja, sillä tulevaisuudentutkimus on astunut tieteenalojen varsinaiseen kirjoon vasta Kylmän sodan aikaan. Verrattain nuoresta akateemisesta taipaleestaan huolimatta tulevaisuudentutkimus sisältää kuitenkin elementtejä, jotka ovat olleet läsnä niin kauan, kuin ihminen on tallustellut maan päällä ja miettinyt, mitä huominen tuo tullessaan.

Yksi tällainen elementti on tulevaisuusorientoitunut ajattelu, joka on hyvin arkista toimintaa ja samaan aikaan tieteellisen tulevaisuudentutkimuksen tavoitteellista ydintä. Oulun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuutta järjestävä yliopistonlehtori Erkki Urpilainen antaa tulevaisuusorientoituneesta ajattelusta yksinkertaisen esimerkin.

”Ei se periaatteessa sen kummempaa ole, kuin että meillä on suunnitelma A ja varalla suunnitelma B. Eli varaudutaan erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Eräs tyypillisin stereotypia onkin, että tulevaisuudentutkimuksessa pyritään ennustamaan tulevaa, kun se oikeasti on nimenomaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamista ja esille tuomista.”

Esimerkkiä edellä mainitun kaltaisesta tulevaisuusajattelusta ei Urpilaisen mukaan tarvitse etsiä kaukaa. Jo pikaisen silmäyksen perusteella voi nähdä, että esimerkiksi Oulun kaupunki harrastaa tavoitteellista ja suunnitelmallista tulevaisuusajattelua Kaupunkistrategia Oulu 2020 -strategiassaan.

”Tulevaisuusajattelu on jo vakiintunut osa yhteiskuntaa vastaavanlaisine strategiatöineen. Myös koulutuksen näkökulmasta tulevaisuudentutkimus on vakiinnuttanut asemansa, sillä Turun yliopistosta löytyy tulevaisuudentutkimuksen professuuri”, Urpilainen toteaa.

Suomi tulevaisuusajattelun etunenässä

Vaikka tulevaisuusorientoitunut ajattelu on osa päätöksentekoa ja tulevaisuudentutkimus korkeakoulumaailmaa, pitäisi tulevaan varautuvaa ajattelua Urpilaisen mukaan ehdottomasti lisätä myös alemmilla kouluasteilla.

”Tulevaisuudentutkimusta ei tarvitse mielestäni lisätä alemmilla koulutusasteille omana oppiaineenaan, mutta olisi hyvä, jos tulevaisuusajattelua sivuttaisiin muiden oppiaineiden yhteydessä.”

Tulevaisuusajattelun lisäämisen kannalla on myös Turussa toimivan Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian projektipäällikkö Hanna-Kaisa Aalto.

”Ehdottomasti hyötypuolella oltaisiin. Tulevaisuusajattelu voisi esimerkiksi auttaa nuorta tiedostamaan ei- tyypilliset uravaihtoehdot opiskelupaikkaa etsiessään.”

Tulevaisuusajattelun lisääminen koulumaailmassa olisi itsessään jo varautumista, sillä kehitys ajaa kutakin yhteiskunnan osa-aluetta väistämättä kohti monimutkaistuvaa maailmaa, jossa varasuunnitelmia on hyvä olla taskussa.

”Luontainen kehitys haastaa myös koulutusohjelmat painottamaan tulevaisuusosaamista tarjonnassaan, Aalto tuumaa.

Parannettavaa löytyy siis aina, mutta siitä huolimatta Suomi on tulevaisuusajattelun kärkimaita. Edellä mainittu professuuri, tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelma sekä eduskunnassa vaikuttava tulevaisuusvaliokunta kielivät kaikki siitä, että tulevaisuus on jo keskuudessamme.

”Suomalaisen tulevaisuusajattelun parlamentaarinen ulottuvuus on ainutlaatuinen koko maailmassa. Teemme myös kansainvälistä tulevaisuusorientoitunutta yhteistyötä esimerkiksi Millenium-projektissa Helsingin noodimme kautta. Näillä näkymin tulevaisuudentutkimus ei niukoista resursseista huolimatta sekään ole poistumassa yliopistomaailmasta, Aalto iloitsee.

Tulevaisuusajattelusta hyötyä työelämässä

Oululainen Tomme Vidnäs muistelee lämpimästi vuotta 2012, jolloin hän sai valmiiksi tulevaisuusorientoituneen pro gradunsa tietojenkäsittelytieteiden tiedekunnassa. Työssään Vidnäs tutki pelinkehityksen tulevaisuutta aina 20 vuoden päähän. Tutkimuksen työkaluna Vidnäs käytti tulevaisuudentutkimuksen yhtä ehkä tunnetuinta menetelmää, Delfoita.

”Delfoi sopii mielestäni moneen muuhunkin paikkaan, kuin tulevaisuusorientoituneeseen työhön. Menetelmä voisi toimia vaikkapa vaatimusmääritelmiä laatiessa täällä ohjelmistopuolella.”

Vidnäsin tulevaisuusosaaminen huomattiin työhaastattelussa paikallisessa oululaisessa mobiiliteknologiaan keskittyneessä ohjelmistoalan yrityksessä.

”Työnantaja oli utelias tulevaisuusajattelua kohtaan, aivan niin kuin minä olin aikanaan bongatessani tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuuden yliopiston humanistisen puolen ilmoitustaululta.”

Vidnäs kertoo, että hänellä ei ole antaa konkreettisia esimerkkejä tulevaisuudentutkimuksen metodologian käyttämisestä työelämässä, mutta ajattelun tasolla tuleva on hyvin usein hänen mielessä.

”Työssäni ajattelin usein kaikkia mahdollisia skenaarioita. Esimerkiksi projektiluonteisessa työssä tällainen skenaarioajattelu on auttanut minua paljon.”

Vidnäs mieltyi tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaan niin paljon, että paljastaa haaveilevansa tutkimuksen jatkamisesta.

”Pidin todella paljon tulevaisuudentutkimuksen keskustelevasta ilmapiiristä sekä tavoitteesta tehdä maailma paremmaksi. Sitä paitsi, jos niinkin mahdotonta asiaa kuin tulevaisuutta voidaan tutkia, eikö tällöin voida tutkia aivan kaikkea?”

 

Tulevaisuudentutkimus tieteenalana

» Tulevaisuudentutkimus tuo yksinkertaistettuna esille, mikä tulevaisuudessa on mahdollista, todennäköistä, toivottavaa tai ei-toivottavaa.

» Tiedonalana tulevaisuudentutkimus on poikkitieteellistä ja tavoitteellista.

» Tulevaisuudentutkimuksen yksi tunnetuimmista tutkimusmetodeista on delfoi-menetelmä, jossa tulevaisuuden näkymät pyritään tuomaan esiin tutkittavan kohteen asiantuntijoille lähetettävillä kyselylomakkeilla.

» Delfoi-menetelmä on lähellä laadullista kyselytutkimusta.

» Tulevaisuudentutkimusta voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa, Lappeenrannan ja Tampereen teknillisissä yliopistoissa, Aalto-yliopistossa sekä Åbo Akademissa.

Marko Pinola

Tiedeviestinnän opiskelija, joka on kateellinen Brian Maylle hänen astrofysiikan tohtoriudesta sekä kitaransoittotaidoista.

Lue lisää: