Viikon 13 tutkijatapaaminen: DNA-viivakoodit paljastavat ruokahuijaukset

Maamme metsien ja vesistöjen yhtiöittäminen on nyt pinnalla. Suomen luontoa viivakooditetaan kovaa vauhtia myös Oulun yliopistossa. ”Kertokaa, please, mihin tämä liittyy”, kuulostelevat päättäjämme vesi kielellä.

TEKSTI Antti Miettinen

KUVAT Antti Miettinen

Mistä hankkeessanne on kyse, Oulun yliopiston yli-intendentti Marko Mutanen?

DNA-viivakoodeista. Ne ovat tunnisteita, joiden avulla laji kuin laji pystytään määrittämään. Luomme hankkeessamme DNA-viivakoodikirjastoa Suomen eliölajistolle. Termi kuulostaa kaupalliselta, mutta ei liity mitenkään luonnon yhtiöittämissuunnitelmiin.

Lajinmääritys DNA-viivakoodeilla toimii samalla periaatteella kuin tuotteiden tunnistaminen kaupan kassalla. Kassahenkilön ei tarvitse itse tunnistaa tuotetta, vaan sen kertoo ostoksen viivakoodi. Aivan kuin tuotteiden viivakoodeissa, myös eri lajien perintötekijöissä on eroja. DNA-viivakoodit ovat perimän tuntomerkkejä, joiden avulla lajit voidaan tunnistaa toisistaan.

Yllättävätkö viivakoodit ikinä?

Ihan jatkuvasti. Huomataan esimerkiksi, että lajissa on kaksi erilaista viivakoodia. Yhtenä pidetty laji onkin siis kaksi lajia. Tämmöisiä niin sanottuja piilolajeja löytyy myös hyvin tunnetuista ryhmistä kuten perhosista.

Missä vaiheessa kehityksen kehitys on?

Teknologia kehittyy hirmuisen nopeasti. Vielä ei ole käsikäyttöisiä laitteita, joilla voisi analysoida näytteitä. Näkisin kuitenkin, etteivät ne ole hirveän kaukana tulevaisuudessa. Eli laitteet, jotka lukevat DNA-viivakoodin, vertaavat sitä tietokantaan ja kertovat välittömästi, mikä laji on kyseessä.

Tämähän on täysin futuristinen lausunto. Mihin tällaista tarvitaan?

Kaikessa biologisessa tutkimuksessa on keskeisen tärkeä tietää, mitä lajia tutkitaan. On lajiryhmiä ja näytteitä, joiden määrittäminen on äärimmäisen hankalaa. Nyt laajoista näytteistä pystytään kerralla tutkimaan, mitä eliöitä siellä on. Viivakoodien avulla lajit voi tunnistaa periaatteessa kuka vain.

Lajien määrittämistä tarvitaan vaikka missä yhteyksissä. Lajeja täytyy tunnistaa vaikkapa teepusseista tai kalapurkeista. Viivakoodeista on esimerkiksi havaittu, että teepussien sisältöön on usein sekoitettu rikkakasveja. Hevosenlihakohu oli myös esimerkki tarpeesta määrittää elintarvikkeiden sisältöä.

Loistavaa. Saadaanko viivakoodeista siis yhteiskunnallista hyötyä, eli ns. pätäkkää?

Aivan varmasti. Lajien määrittäminen on maailmalla miljardiluokan bisnes. Kaupallinen potentiaali on vielä suurempi, koska DNA-viivakoodien avulla voidaan tehdä paljon aiemmin mahdottomia asioita. On esimerkiksi valtavia elintarvikeyrityksiä, joiden täytyy kontrolloida tuotteidensa laatua. Apua tarvitsee myös Tulli. On satoja lajeja, joita ei saa tuoda maahan, mutta eivät tullimiehet osaa niitä määrittää.

Yksi uusi sovellus liittyy valtavan suureen yhteiskunnalliseen pulmaan, eli sisäilmaongelmiin. Homesienten tunnistus on ollut erittäin vaikeaa. Huoneilmasta voidaan kyllä kerätä itiöitä, mutta kukaan ei ole pystynyt määrittämään niitä. DNA-viivakoodien avulla voidaan nykyään selvittää, minkä homeiden itiöitä ilmasta löytyy.

Terveyspuolella viivakoodien avulla on tutkittu myös ihmisessä asuvia mikrobeja. On paljastunut, miten hirveän yksilöllinen mikrobiyhteisö eri ihmisissä elää, ja mikä yhteys sillä on hyvinvointiimme. DNA-menetelmät mahdollistavat tällaisen tutkimuksen. Sitä kautta saadaan aivan uudenlaista tietoa.

Antti Miettinen

Tiedeviestinnän opiskelija ja evoluutiobiologi, jonka mielestä elämme aivan hullunkurisella pallolla.

Lue lisää:

Viikon 12 tiedejulkaisu: Hallituksen epäselvä tulevaisuus

Tutkimuksen kohteena Suomen eduskuntavaalit vuonna 2015: Varmuus tuloksesta, epävarmuus tulevaisuudesta.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Viime vuonna Suomen  Keskustapuolueen voitto eduskuntavaaleissa näytti selvältä  jo ennen tulosten julkistamista.  Sen sijaan oli kiinnostavaa nähdä, mitkä muut puolueet  ja vaaliohjelmat nousisivat esiin kahdeksasta tarjolla olleesta erilaisesta poliittisesta agendasta.

Viime vuotisia eduskuntavaaleja on tutkinut maantieteen laitoksen tutkijatohtori Joni Vainikka. Vainikka halusi tutkimuksessaan mennä vaalien tulosiltaan, siihen hetkeen, josta tulevan hallituksen koostumus ja suunta alkoivat hahmottua.

Vainikka keskittyi tutkimuksessaan puolueiden vaaliohjelmiin, joissa puolueet listasivat tärkeinä pitämiään asioita, ja joihin he aikoivat vaikuttaa hallitukseen päästessään.

”Valitsin näkökulmaksi vaaliohjelmat, sillä halusin sitä kautta saada puolueet keskustelemaan keskenään, ja tuoda esillepuolueiden erilaisia näkemyksiä asioista.”

Vainikan valitsemien kahdeksan eri poliittisen puolueen vaaliohjelmien asiapitoisuus ja monipuolisuus yllättivät itse tutkijankin. Vainikka jakoi vaaliohjelmat viiteen aihealueeseen, mutta kaikkia vaaliohjelmissa mainittuja asioita eivät puolueet kuitenkaan tuoneet kovin vahvasti esille.

”Television väittelyissä ei joistain asioista, kuten koulutuksesta, keskusteltu juuri lainkaan.”

Vainikan tutkimuksessa toinen näkökulma keskittyy alueellisiin eroihin ja aluepolitiikkaan, joita hän analysoi muun muassa selvittämällä puolueiden kannatusta eri vaalipiireissä, paikallisia poikkeamia sekä tutkimalla millaisia aluepoliittisia uudistuksia puolueet kaavailevat.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta sekä maakuntauudistuksesta tulivat nykyisen hallituksen tärkein tavoite, joka aiheutti paljon erimielisyyksiä eduskunnasssa, ja ennen kompromissiin pääsyä marraskuussa 2015 hallitus oli lähellä kaatua. Poliittinen kenttä on pikkuhiljaa tasapainoittumassa, mutta epävarmuus ei ole vielä poistunut.

Tutkimuksen julkaisi: Regional and Federal Studies.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 12 tutkijatapaaminen: Informaatiokäyttäytymisestä apua sukupuolivähemmistöille

Informaatiotutkimuksen alaan kuuluvaa informaatiokäyttäytymistä hyödynnetään sukupuolivähemmistöjen auttamiseksi.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Mitä tutkit tällä hetkellä, informaatiotutkimuksen tohtorikoulutettava Aira Pohjanen?
Väitöskirjassani tutkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien transsukupuolisten, intersukupuolisten, muunsukupuolisten ja transvestiittien informaatiokäyttäytymistä, eli tiedontarpeita, tiedonhankintaa ja siihen käytettyjä lähteitä, tiedon jakamista ja tiedonhankintaan liittyviä esteitä.

Miksi tutkit juuri tätä aihetta?
Vuonna 2013 tein gradun , jossa tutkin transsukupuolisten ihmisten identiteettiin liittyvää informaatiokäyttäytymistä. Kipinän gradun aiheelle sain elokuvatutkimuksen kurssilta, jossa käsiteltiin transsukupuolisuutta mediassa. Tietoa etsiessäni huomasin, ettei sitä oikeastaan ole. Sukupuolivähemmistöistä ei muutenkaan löytynyt juuri minkään vertaa tietoa tai ainakaan luotettavaa sellaista. Informaatiotutkimuksen opiskelijana tunsin, että voisin tuoda lisää tietoa asiasta esille.

Oletko jo löytänyt vastauksia sukupuolivähemmistöjen informaatiokäyttäytymiseen ja tiedon tarpeisiin?
Transsukupuolisten vähemmistöjen osalta tietoa on olemassa graduni vuoksi, ja aihetta tutkiessani huomasin sattumalla olevan suuri merkitys tiedon saamiseen alkuvaiheessa.

Tiedonhankintaan liittyy toisaalta paljon esteitä, jotka ovat jaoteltavissa ihmisestä itsestä lähteviin esteisiin, roolista johtuviin esteisiin ja tiedon lähteistä johtuviin esteisiin. Transsukupuoliset eivät saaneet tarpeeksi tietoa sukupuolen korjaamisesta, sillä lääkärit terveyskeskuksissa eivät tienneet asiasta. Myös sukupuolen korjausleikkausten jälkeen ei koettu saavan tarpeeksi tietoa alan ammattilaisilta vaan tietoa saatiin toisilta transsukupuolisilta.

Mitä hyötyä tutkimuksesta on, ja miten sitä voi soveltaa?
Tutkimuksesta on apua paitsi sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille, myös heidän läheisilleen, jotka saavat tutkimuksen kautta asiallista tietoa aiheesta. Tutkimuksesta voi olla apua myös terveysalan ihmisille, jotka myös saavat tarvittavaa tietoa aiheesta. Teoreettinen osa voi puolestaan koskea muita vähemmistöjä ja olla heille apuna. Lisäksi tutkimuksesta voi olla apua melkein kenelle tahansa, joka kaipaa apua oman identiteettinsä muodostamiseen.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 11 tiedejulkaisu: Alkoholinkäytöllä yhteys itsemurhiin

Ennaltaehkäisevän työn tärkeys korostui Oulun yliopistollisen sairaalan ja Oulun yliopiston tutkijoiden tekemässä tutkimuksessa.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Anni Hyypiö

Suomessa tehdään joka vuosi lähes 1000 itsemurhaa. Tieteellisen tutkimuksen avulla tunnistetaan ratkaisevia riskitekijöitä, joihin keskittymällä voidaan ehkäistä itsemurhakuolleisuutta. Psykiatrian alaan kuuluvassa tutkimuksessaan Juha Kanamüller, Pirkko Riipinen, Kaisa Riala, Eero Paloneva ja Helinä Hakko selvittivät Oulun alueella vuosina 1988–2003 tehtyjen hirttäytymisitsemurhien taustoja.

Tutkimuksessa selvisi, että itsemurhiin liittyi useimmiten alkoholinkäyttöä, aikaisempia itsetuhoisia ajatuksia ja mielenterveydellisiä ongelmia. Tutkimushankkeessa mukana olleen Juha Kanamüllerin mukaan tutkimus lisää yleistä tietoa tutkittavasta aiheesta.

”Tutkimamme aineisto on laaja ja kerätty 25 vuoden aikana. Tämän vuoksi tulokset antavat hyvin kattavan kuvan hirttäytymisitsemurhiin liittyvistä seikoista.”

Aineistona tutkimuksessa käytettiin kuolintodistuksista ja sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä saatuja tietoja.

Tutkimuksessa keskityttiin löytämään mahdollisia eroavaisuuksia eri sukupuolten väliltä. Tutkijat saivat muun muassa selville, että viikonpäivistä yleisin ajankohta itsemurhille oli miehillä perjantai ja naisilla maanantai. Tutkijoiden mukaan alkuviikon stressitekijät voivat osittain selittää naisten itsemurhapiikkiä, sillä erityisesti naisten stressitason on todettu nousevan arkipäivinä. Itsemurhan tehneet naiset olivat myös miehiä useammin saaneet hoitoa psykiatrisiin sairauksiin.

Alkoholilla oli suuri rooli tutkimuksen aineiston itsemurhissa, ja erityisesti miehet olivat useammin alkoholin vaikutuksen alaisina itsemurhan tekohetkellä. Tutkijat korostavatkin, että ennaltaehkäisevässä työssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota alkoholinkäytön lisääntymiseen henkilöillä, jotka kokevat itsetuhoisia ajatuksia tai joilla on aikaisemmin todettu jokin psykiatrinen sairaus.

”Toiveenamme on, että tutkimustuloksemme inspiroivat jatkotutkimuksia ja loppupelissä auttavat ennaltaehkäisemään itsemurhia”, Kanamüller summaa.

Tutkimuksen julkaisi Death Studies

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Viikon 11 tutkijatapaaminen: Pähkinäsaaren rauhan tulkintojen äärellä

Lähes 700 vuotta sitten solmittu rauhansopimus on rakentanut kansallista identiteettiämme. Samu Sarviahon tutkimuksessa pureudutaan suomalaisiin historiankäsityksiin.

TEKSTI Hanna Talikka

KUVAT Hanna Talikka

Aate- ja oppihistorian tohtorikoulutettava Samu Sarviaho, mitä meneillään oleva väitöstutkimuksesi käsittelee?

Tarkastelen väitöskirjassani vuonna 1323 solmittua Pähkinäsaaren rauhaa ja sen rajaan liittyviä käsityksiä. Tutkin, miten Pähkinäsaaren rauhaa on käsitelty erityisesti suomalaisessa historiantutkimuksessa 1800- ja 1900-luvuilla, ja miten tutkimuksessa esitetyt käsitykset ilmenevät Suomen historian yleisesityksissä, kuten oppikirjoissa ja paikallishistorioissa.

Miksi juuri Pähkinäsaaren rauha?

Se on pohjoismaisen ja erityisesti suomalaisen historiantutkimuksen kiistellyimpiä aihepiirejä. Pähkinäsaaren rauhaa on Suomessa tutkittu paljon. Kiistojen ja rauhaan liittyvien käsitysten tutkiminen kertoo paljon suomalaisen historiatieteen luonteesta. Pähkinäsaaren rauhaan liittyvillä käsityksillä on rakennettu myös suomalaisten kansallista identiteettiä.

Mistä historiankäsitykset oikein muodostuvat?

Historiankäsityksen muodostuminen on monitahoinen ja jatkuva prosessi. Koulun historianopetus on keskeisessä osassa muokkaamassa historiankäsitystämme. Myös historiallinen fiktio, kuten historialliset romaanit vaikuttavat. Tämän lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi poliittiset näkemykset.

Miksi niiden tutkiminen on tärkeää?

Historiankäsitykset ovat hyvin olennainen osa jokaisen ihmisen identiteettiä. Ne vaikuttavat siihen, miten toimimme yhteiskunnassa.

Mitä Pähkinäsaaren rauha merkitsee nykypäivän ihmiselle?

Se vaihtelee alueittain ja henkilöittäin. Monissa suuremmat ihmisjoukot tavoittavissa teoksissa Pähkinäsaaren rauha esitetään vieläkin aikakausien välisenä rajana. Siihen mennessä varhainen ”Suomi” oli liittynyt tai liitetty Ruotsiin ja roomalaiskatolilaiseen kirkkoon. Hyvin yleinen on myös näkemys, jonka mukaan rauhassa solmittiin Suomen ensimmäinen Pohjanlahdelle kulkenut itäraja. Nämä käsitykset ovat vanhoja ja palautuvat 1800-luvun keskivaiheille.

Tuon tuosta törmää nykyään suomalaisessa julkisessa keskustelussa myös väitteeseen, jonka mukaan Pähkinäsaaren rauhan raja olisi merkittävä vielä nykyäänkin jonkinlaisena itä- ja länsisuomalaisten jakajana. Se on kuitenkin kyseenalainen väite, joka ei perustu syvälliseen Suomen maantieteen tai asutushistorian tuntemukseen.

Hanna Talikka

Tiedeviestinnän opiskelija, joka käyttää historiankirjoja self help -oppaina ja haluaa oppia joka päivä jotain uutta. Instagram: @hannnamar.

Lue lisää:

Viikon 10 väitös: Proteiinitutkimus valottaa hermoston toimintaa

P2-proteiini on keskeinen hermoston toiminnalle, mutta sen toiminta on vielä verrattain tuntematonta. Saara Laulumaa selvitti väitöstutkimuksessaan P2:n ominaisuuksia.

TEKSTI Essi Oikarinen

KUVAT Essi Oikarinen

Kun sähköjohdon kuori on ehjä ja rispaantumaton, kulkee sähkö sen suojissa turvallisesti ja tehokkaasti. Hieman samoin toimii myös selkärankaisen hermosto, missä värikkään muovin sijaan viestejä kuljettavat aksonit on ympäröity myeliini-nimisellä aineella.

Jos myeliinikuori vaurioituu, hermoimpulssit hidastuvat. Tämä aiheuttaa esimerkiksi kömpelyyttä, kun liikekäskyt kulkevat lihaksiin hitaasti. Vakavimmillaan kyse on sairaudesta, esimerkiksi perinnöllisestä motosensorisesta neuropatiasta (HMSN). Oireita ovat kävelyepävarmuus ja kompastelu.

Myeliinikuoren yksi tärkeä ainesosa ovat myeliiniproteiinit. Yksi näistä on nimeltään P2, jonka tutkimiseen Saara Laulumaa on keskittynyt viime vuodet.

”Tutkimukseni on luonteeltaan perustutkimusta. Joissain tapauksissa suurin osa hermostoa ympäröivän myeliinikuoren proteiinista on P2-proteiinia, eli se on erittäin keskeinen hermoston toiminnan kannalta. Sen rakenne tunnetaan, mutta toiminnasta ei tiedetä vielä juurikaan.”

Proteiinitutkimus vei Laulumaan Oulun biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan lisäksi Hampuriin tutkimusryhmän luokse sekä Grenobleen yhteen maailman johtavista neutronitutkimuskeskuksista.

Tutkimuksessaan Laulumaa muun muassa tuotti P2-proteiinista laboratoriossa erilaisia variaatioita eli pistemutantteja, joissa tiettyjä proteiinin ominaisuuksia oli muunneltu. Laulumaa tarkasteli eroja eri proteiiniversioiden toiminnassa. Selvisi, että P2 muun muassa vakauttaa myeliinin kalvorakennetta ja auttaa kalvojen kerrostumista.

”Kun P2:n tarkat tehtävät myeliinikuoressa tunnetaan, voidaan ymmärtää sen puutteen aiheuttamien sairauksien syntyä, ja siten joskus löytää näihin sairauksiin hoitokeinoja.”

Saara Laulumaa väitteli Oulun yliopiston biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta 29.2.2016.

Essi Oikarinen

Tiedeviestinnän opiskelija, joka haluaisi keksiä lisää värejä ja valon aallonpituuksia.

Lue lisää: