Liiketoimintaa ja kestävää kehitystä

Lokakuussa Oulun yliopistolla avattiin kuusiosainen seminaarisarja puhtaasta teknologiasta. Alueen asiantutuntijoille, tutkijoille ja yrityksille kohtaamispaikaksi tarkoitettu seminaari avattiin 20. lokakuuta teemalla ’Tekniikkaa paremman ympäristön puolesta’, ja se jatkuu joulukuuhun asti kuutena seminaaripäivänä, jotka tulevat käsittelemään muun muassa automaatiota, biotaloutta ja kiertotaloutta.

TEKSTI Jarno Ahola

KUVAT Jarno Ahola

Tutkimusyhteistyöllä lisää liiketoimintaa -seminaarisarja on Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan tiedeyhteisöjen järjestämä, ja sen tarkoituksena on saada alueen yrityksiä ja tutkijoita yhteen. Sen teemat ovat globaaleja, ja tarkoitusperät paikallisia. Jälkimmäisellä viitataan seminaarin ideaan koota kaikki oman alueen asiantuntijat yhteen.

Puhtaalle vedelle on maailmanlaajuinen tarve, selittää dekaani Riitta Keiski seminaaripäivän avauspuheenvuorossa. Samoin kaikenlaiselle materiaali- ja energiatehokkuudelle. Keiskin mukaan puhtaan energian maailmanmarkkinoilla on suuri kasvuennuste: tämän vuoden 550 miljardin euron rahankäytön odotetaan seitsemänkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Vuoden 2020 kasvuennuste on jo 1200 miljardia euroa.

”Tarve puhtaaseen energiaan on tänään valtava”, Keiski selittää. ”Päivän aikana selvitetään, minkälaisia tutkimusyhteisöjä yliopistossa on perustettu, miten ne toimivat, ja millaisia yhteistyörakenteita niillä on.”

Keiski selittää tieteentekemisen muuttuneen. Hän selittää tiedeyhteisöjen syntymisen tieteen muutoksilla.

”Tiede on entistä enemmän yhteisön asia, eikä yksi asiantuntija enää riitä”, hän selittää. Yliopistojenkin on siksi luotava yliopistojen välisiä yhteisöjä saadakseen tuloksia. Liike-elämän lait, raha, ja tieteentekeminen yrittävät kohdata.

Puhdas teknologia

Seminaarisarjan kantava sana on puhdas teknologi’, eli Cleantech, millä tarkoitetaan kestävää kehitystä ja liiketoiminnan mahdollisesti laiminlyömien tai aiheuttamien ympäristövaikutuksien vähentämistä uudella teknologialla ja innovaatioilla, eli tuotteita ja tuontantoprosesseja, jotka edistävät kestävää kehitystä. Yleisellä tasolla termin alle lasketaan esimerkiksi tuuli-, vesi- ja aurinkovoima, biopolttoaineet sekä esimerkiksi kiertotaloutta edistävän tekniikan tai innovaatioiden toteuttaminen.

Lähempää tarkasteltuna termin alle lasketaan kaikenlaisen energia- ja materiaalitehokkuutta edistävän tekniikan sekä näihin liittyvien erilaisten prosessointi- ja puhdistusmenetelmien kehittäminen, ja sitä myöten teollisuuden uudelleensuuntaus niin, ettei esimerkiksi ympäristölle koidu haittaa, ja kaikki mineraaliset sivuvirrat tulevat tehokkaasti hyödynnetyiksi.

Teemallinen päämäärä seminaarilla on kestävät teolliset prosessit. Se on myös Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan tavoite: kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen ja luonnonvarojen arvon kasvattaminen teollisten prosessien avulla. 270 työntekijän ja 18 professorin tiedekunnan vuotuinen budjetti on 20 miljoonaa euroa.

”Toivon, että tämä seminaari lisää alueen tutkimusyhteisöjen ja yritysten yhteistyötä”, sanoo tutkimuksen vararehtori Taina Pihjajaniemi puheessaan.

Teknillinen tiedokunta on läpikäymässä organisaatiouudistusta, jonka tarkoituksena on muun muassa paitsi tiedekunnan sisäisen yhteistyön, tutkimuksen ja tiedonsiirron parantaminen, myös esimerkiksi kilpailun ja yhteistyön ja liiketoiminnan yhdistäminen. Organisaatiouudistus on aloitettu vuonna 2014 ja se jatkuu yhä.

Seminaaripäivän yhteenvedon teki professori Björn Klöve. Hänen mukaansa yritysten ja tieteentekijöiden yhteistyö on ”win-win”, eli kumpikaan osapuoli ei häviä. Tavoitteena puhtaan teknologian tekemisellä on tietysti tuottaa lisäarvoa alueelle ja koko Suomelle.

Seminaarisarja koko loppuvuoden

Syksyn aikana seminaaripäivinä käydään läpi juuri näitä lisäarvoa tuottavia teemoja automaatiosta ja robotiikasta kiertotalouteen, eli teollisuuden mineraalisten sivuvirtojen ottamista hyötykäyttöön. Se käsittää myös teollisuusjätteen hyötykäytön.

Mikä tällaisen seminaarin järjestämisen temaattinen pohja on? Se on sekä globaali, että paikallinen: globaali ilmastonmuutos, luonnonvarojen rajallisuus, liiketoiminta, talouskasvu, voitonteko, vesistöjen rehevöityminen ja ympäristövastuu yhdessä ajavat yhä enemmän tekemään puhtaita ratkaisuja.

Lisätietoja Teknillisen tiedekunnan verkkosivuilta.

Jarno Ahola

Kirjallisuudentutkijaksi valmistunut perhokalastaja ja metsästäjä. Kirjoittaa eräkulttuurista salanimellä Jonas Sandison. Instagram: @jahenaho

Lue lisää:

5G tekee ympäristöstämme älykkään

Langaton 5G-verkko tulee räjäyttämään sovellusten määrän ja mullistamaan arkemme. Ensimmäisiä askelia kohti uuden sukupolven teknologiaa otetaan jo nyt, kun yliopisto ja VTT rakentavat 5G-testiverkkoa yhteistyössä yritysten kanssa.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anni Hyypiö

Tietoliikennetekniikan professori Matti Latva-aho hakee kännykällään matkapuhelinverkkoja ja ruudulle ilmaantuu kryptinen kirjainyhdistelmä. Siinä se nyt on, Suomen ensimmäinen 5G-testiverkko.

Toistaiseksi verkko kattaa vasta Tietotalon neljännen kerroksen, mutta tulevien vuosien aikana tarkoituksena on ulottaa verkko koko Linnanmaan kampukselle.

”Ajatuksena on, että langaton 5G-verkko muodostaisi keskeisen elementin yliopiston arjessa ja opiskelijat ja henkilökunta voisivat hyödyntää sitä omiin tarpeisiinsa”, Latva-aho kertoo.

5G tulee olemaan seuraava merkittävä askel langattomassa tietoliikenteessä, mutta ei ole kuitenkaan vielä selvää, mitä kaikkea se voisi tulevaisuudessa olla.

Monenlaisia visioita on väläytelty esimerkiksi esineiden Internetistä, jossa laitteet voivat keskustella keskenään. 5G tulee myös kasvattamaan tiedonsiirtonopeuksia jopa satakertaisiksi ja vähentämään verkon viiveitä, minkä ansiosta vaikkapa itsestään liikkuvat autot olisivat mahdollisia.

”Kuskittomiin autoihin on vielä matkaa, mutta esimerkiksi itsestään liikkuvia robottisovelluksia tullaan täällä yliopiston sisätiloissa ponnistamaan piankin”, Latva-aho lupaa.

Kaksiosainen testiverkko

5G-testiverkko on vuoden alussa alkanut Oulun yliopiston langattoman viestinnän tutkimuskeskuksen CWC:n ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteishanke, jossa on mukana myös useita oululaisia tietoliikennealan yrityksiä. Testiverkko toimii alustana uusien sovellusten kehittämiselle ja testaukselle.

Verkko muodostuu kahdesta osasta, yliopistolla olevasta avoimesta verkosta ja VTT:n suljetusta verkosta.

Projektipäällikkö Atso Hekkala VTT:ltä toteaa suljetun verkon mahdollistavan teknologioiden testaamisen ilman häiriöitä, sillä käyttäjämäärä on rajattu eikä verkon kaatuminen aiheuta niin suuria ongelmia.

”Sen sijaan yliopistolla verkko on avoin ja ratkaisuja voidaan testata suurilla käyttäjämäärillä. Opiskelijat tulevat olemaan yksi sen merkittävimmistä käyttäjäryhmistä”, Hekkala sanoo.

Ensimmäiset tukiasemat on saatu toimintakuntoon sekä VTT:llä että yliopistolla ja tavoitteena on, että syksyn mittaan yritykset pääsevät testaamaan sovelluksiaan. Myös uusia yhteistyökumppaneita haetaan etenkin palvelu- ja sovelluskehittäjistä.

Opiskelijoiden saataville 5G-testiverkko tulee mahdollisesti jo ensi vuoden aikana, mikäli sopivia älypuhelimia saadaan riittävä määrä testikäyttöön. Professori Latva-ahon mukaan toiveena on, että opiskelijat olisivat myös verkon kehittämisessä mukana.

”Opiskelijat voivat tulla kehittämään omia sovelluksiaan, jotka voivat liittyä yliopistoarkeen tai synnyttää liiketoimintamahdollisuuksia. 5G-testiverkkoharjoituksen kulmakivenä on, että saadaan koko yliopisto innostumaan tästä.”

Tulevaisuuden kampus on langaton

Oulun yliopistolla muutaman vuoden käynnissä ollut Tulevaisuuden kampus -hanke tähtää viihtyvyyden ja tilaratkaisujen parantamiseen yliopistolla. Professori Latva-aho laajentaisi hankkeen ”Tulevaisuuden langattomaksi kampukseksi”.

”Nykyinen PanOulu-verkko on jo jossain määrin ollut aktiivisesti arjessa mukana, mutta tulevaisuudessa verkot tulevat tarjoamaan paljon muutakin kuin langattoman liitynnän Internetiin.”

Yliopistolla liikkuva voisi uudenlaisten sisätilapaikannussovellusten avulla etsiä ihmisiä, tiloja ja jopa tutkimusinstrumentteja. Verkko tarjoaisi myös personoituja ja tilaan sidottuja palveluita käyttäjälleen.

”Tarvitsemasi sisältö voi olla hyvin erilaista riippuen siitä, oletko Rotuaarilla ostoksilla, yöelämässä juhlimassa vai yliopistolla opiskelemassa. Keskeistä on ymmärtää, mitä kussakin tilassa liikkuva ihminen tarvitsee”, Latva-aho selittää.

Uuden teknologian avulla entistä yksilöllisempi opetus voisi olla mahdollista. Esimerkiksi tenttitilanteessa kysymykset voisivat määräytyä kunkin osaamistason mukaan.

”Tenttiportfolio voisi olla niin fiksusti laadittu, että jos opiskelija kompastuu yhteen kysymykseen, järjestelmä voisi hakea vastausta hieman eri kautta. En ole koulutusteknologian asiantuntija, mutta älykkäät ympäristöt voisivat tarjota juuri tällaista henkilökohtaisempaa opetusta”, Latva-aho miettii.

Myös Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kuulutti lukuvuoden avajaispuheessaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa entistä tehokkaammin. Latva-aho näkee tämän ennen kaikkea yliopistojen välisen yhteistyön lisäämisenä.

”Resurssien vähentyessä kursseja voitaisiin toteuttaa yhteistyönä eri yliopistojen välillä, mikä vaatisi uusia teknologisia ratkaisuja ja etäopetuksen laajaa lanseerausta Suomessa. Tästä tulisi myös koulutusvientiin hyvä tuote.”

Datamäärä haastaa verkot

Monet 5G-verkkoon kaavaillut asiat olisivat jo toteutettavissa olemassaolevan teknologian avulla, mutta tehokkaampia ratkaisuja tarvitaan. Myös käyttäjä- ja datamäärien kasvu haastaa nykyiset verkot.

”4G-teknologiassa verkon kapasiteetti tulee pullonkaulaksi. On arvioitu, että viiden vuoden päästä kapasiteetti on täynnä näillä nykyisillä verkoilla”, Matti Latva-aho kertoo.

Laitevalmistajat ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä tarjolla olisi jo kattava 5G-verkko ja kaupallisia päätelaitteita.

Toistaiseksi ei ole kuitenkaan olemassa teknisiä määrittelyitä, joiden puitteissa järjestelmien tulee toimia. Oulun yliopiston ja VTT:n testiverkkoa rakennetaan tällä hetkellä 4G-teknologian pohjalle, josta askeleittain siirrytään kohti 5G:tä.

Matkan varrella on muitakin haasteita. Etenkin energiansäästöön liittyvät kysymykset ovat keskeisiä.

”Iso osa maailman energiasta menee tietoverkkoihin ja koska niiden käytön odotetaan vain kasvavan, on energiankulutusta pakko miettiä enemmän. Energiankulutus ei voi kasvaa samassa suhteessa kuin verkon nopeus kasvaa”, Atso Hekkala kertoo.

Toinen merkittävä asia on tietoturva. 5G-verkko mahdollistaa ihmisten reaaliaikaisen seurannan paitsi sijainnin, myös esimerkiksi terveydentilan suhteen. Ennakoivasta etäterveydenhuollosta odotetaan isoa trendiä, mutta Matti Latva-aho huomattaa siihen liittyvän monia poliittisia ja teknisiä kysymyksiä.

”Ihmisen elintoimintoihin liittyvää dataa saattaa kulkea verkossa ja kysymys onkin, kuka sen omistaa? Ja jos tietonsa on erehtynyt antamaan pois, saako niitä koskaan takaisin? Verkoista kerättävä ”big data” eli suuret tietomassat ovat merkittävä kauppa-artikkeli”, Latva-aho pohtii.

5G-testiverkko tarjoaa alustan myös tämänkaltaisen datan keräämiselle ja tutkimukselle, edellyttäen, että käyttäjät antavat siihen suostumuksensa.

Operaattoreiden toiminta mullistuu

5G-verkot tulevat kattamaan ensimmäisenä isojen kaupunkien keskustat ja testiverkkokin laajenee jossain vaiheessa Oulun keskustan alueelle.

Latva-ahon mukaan 5G-verkot mullistavat operaattoribisneksen sisätilaverkkojen ansiosta. Paikoissa, joissa liikkuu kerralla paljon ihmisiä, voi olla omat verkkonsa. Tällaisiä ovat esimerkiksi ostoskeskukset ja stadionit.

”Linnanmaan kampuksen sisätilaverkkoa voisi hallita yksi operaattori, joka tarjoaa yliopistolle sopivia sovelluksia. Tilan haltija toimii siis mikro-operaattorina, jolla on rooli verkon rakentamisessa ja hallinnoinnissa.”

Tällä hetkellä esimerkiksi Soneran sim-kortilla ei pääse Elisan verkkoon, mutta 5G-maailmassa pääsyn verkkoon täytyy olla operaattorista riippumatonta.

”Operaattorit eivät välttämättä ole kovin ihastuneita esittämästämme uudesta mallista, mutta me edustamme akateemista tutkimusta, joka visioi tulevaisuutta. Kehitys on vääjäämätöntä ja tulevina vuosina tullaan näkemään rytinää operaattoririntamalla”, Latva-aho ennustaa.

5G-testiverkkohankkeen tavoitteena on luoda myös täysin uutta liiketoimintaa.

”5G-verkkoon liittyvät liiketoimintamahdollisuudet ovat valtavat ja hankkeen avulla voimme tukea Oulun seudun yritysten kilpailukykyä”, Atso Hekkala toteaa.

Vastaavia hankkeita on maailmalla jo käynnissä, mutta Hekkala näkee testiverkon myötä Oulun olevan 5G-kehityksen kansainvälisessä kärjessä. Hankkeen kautta myös pienemmät yritykset pääsevät mukaan vaikuttamaan alan kehitykseen.

”Isompi yhteenliittymä tuo voimaa vaikuttaa siihen, millaisia standardeja luodaan. Yrityksillä on myös omia tutkimus- ja tuotekehityshankkeita, jotka linkittyvät testiverkkohankkeeseen, joten tähän liittyy suuria odotuksia”, hän sanoo.

Langattomuus houkuttelee rahoitusta

Tutkijoiden ja yritysten lisäksi valtiovalta on kiinnostunut uuden teknologian tuomista mahdollisuuksista. Hallitus on tehnyt isoja satsauksia digitalisaatioon ja tutkimusrahoitusta suunnataan langattoman teknologian tutkimushankkeisiin.

Oulun 5G-testiverkkohanke on osa Tekesin 5th Gear -ohjelmaa, jonka tähtäimessä on muun muassa Suomen nostaminen kansainvälisten investointien kärkikohteeksi.

Latva-aho myöntää 5G:n olevan tutkimusaihe, joka tällä hetkellä houkuttelee rahoittajia. Yliopiston avajaisissa Latva-aho ja hänen johtamansa Radio Access Technologies -tutkimusryhmä palkittiin kilpaillun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen menestyksekkäästä hankinnasta.

”Kun Nokialla alkoi mennä huonosti, ICT-alasta puhuttiin laskevan auringon alana. Minusta tämä jos joku on tulevaisuuden ala, ja Oulu on langattoman teknologian keskus Suomessa”, Latva-aho summaa alan näkymiä.

Itse asiassa teollisuudessa on pulaa alan osaajista ja etenkin radioinsinöörejä tarvittaisiin Latva-ahon mukaan lisää.

”Matkapuhelinala tulee olemaan jatkossakin yksi Pohjois-Suomen kulmakivistä. Yliopiston roolina on olla aina vähän edellä yrityksiä ja kouluttaa ajantasaisen osaamisen omaavia asiantuntijoita.”

Viime kädessä kuitenkin käyttäjät, eli tavalliset ihmiset, päättävät, mikä 5G:n merkitys tulee olemaan.

”Aika näyttää mikä sovellus lyö läpi. GSM-aikana se oli tekstiviesti, jolle ei varsinaisesti ollut keksitty käyttötarkoitusta, mutta joka lopulta synnytti täysin uudenlaisen tavan viestiä”, Latva-aho tuumaa.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Vähemmän kiusaamista ja väkivaltaa kouluihin

Yksinäisyyttä tutkiva Anna Reetta Rönkä toivoo oman työnsä auttavan siinä, että suomalainen koulukulttuuri kehittyisi väkivallattomampaan suuntaan.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Anna Mansisto

Tutkimuksen maailmaan jo perustutkinto-opiskelijana sukeltanutta Anna Reetta Rönkää kiinnostaa pohjoinen kulttuuri ja sen sosiaaliset ongelmat sekä hyvä elämä pohjoisessa. Siksi hänen väitöskirjatutkimusaiheensa ovat yksinäisyys, kaverisuhteet ja kiusaaminen.

Kahdessa yksikössä, kasvatustieteiden tiedekunnassa nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineessa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa Terveystieteiden laitoksella, työskentelevän Röngän väitöskirja tulee koostumaan neljästä artikkelista. Niistä kolmeen hän käyttää laajaa määrällistä aineistoa, Terveystieteiden laitoksen tutkimusohjelman kohortti 86 –aineistoa. Se kattaa tutkimustietoa yli 9000 henkilöstä, joita on seurattu syntymästä saakka.

Laadullisen tutkimusaineiston hän keräsi haastattelemalla 39 henkilöä, jotka kohortti-86 -tutkimuksessa 16-vuotiaana ilmoittivat olevansa erittäin yksinäisiä. Haastatteluaikana he olivat 27–28-vuotiaita.

Yksinäisyys liittyy masennukseen

“Yksinäisyys on ollut heille negatiivinen kokemus ja liittyy esimerkiksi masennukseen”, Rönkä kertoo alustavista tutkimustuloksistaan ja jatkaa: ”Yksinäisyys aaltoilee ja liittyy paljon muun muassa siihen, jos joutuu muuttamaan asuinpaikkaa, jolloin koetaan kuulumattomuuden tunnetta.”

Alustava analysointi kertoo myös sen, että yksinäisyyden kokemiseen näyttäisi liittyvän hankalat kokemukset koulussa.

”Melkein kaikki haastatelluista ovat olleet pahasti kiusattuja. Heillä on saattanut olla huono itsetunto ja he kuvasivat itseään usein ujoiksi. Sitten nämä kaikki ovat vaikuttaneet negatiivisesti elämässä.”

Tutkijavaihdossa Alaskassa

Jatko-opiskelijoiden tohtorintutkintoon sisältyy väitöskirjan lisäksi muun muassa metodologisia opintoja. Myös ulkomaille tutkijavaihtoon lähteminen kuuluu jatko-opiskelijoiden arkeen.

Röngälle vaihtoon lähteminen oli mielessä väitöskirjaprojektin alusta asti. Hänen mielestään niissä on hyvä käydä, koska vaihdossa oppii paljon työskentelystä, itsestään ja omasta alastaan.
Hän vietti kuluvan vuoden keväällä 4,5 kuukautta Alaskassa University of Alaska Anchorage –yliopistossa, ja on tyytyväinen reissuunsa. Rönkä piti luentoja ja verkostoitui ottamalla yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa hän tapasi kahvipalavereiden merkeissä keskustelemassa omista tutkimuksistaan ja tulevan yhteistyön mahdollisuuksista.

Väitöskirjakin eteni vaihtoaikana hyvin.
“Minulla oli siellä tosi hyvät työtilat ja aikaa, niin oli aivan mahtava, kun pääsin rauhassa tehokkaasti työskentelemään. Kollegat olivat vähän huolissaan, kun he kuulivat, että minulla on yksinäisyys aiheena, ja aika paljon yksin sitä värkkäilin päivät pitkät. Mutta se oli juuri hyvä.”

Konferenssit inspiroivat

Alaskassa Rönkä myös osallistui neljään konferenssiin. Kansainvälisyyteen jatko-opinnoissakin kannustetaan, ja konferenssit ovat tutkijoille hyviä tilaisuuksia saada uusia ideoita ja tekemisen tapoja.

Rönkä on käynyt monitieteisissä Arktisen ja pohjoisen tutkimuksen, sekä kasvatustieteeseen että nais- ja sukupuolentutkimukseen keskittyvissä konferensseissa Alaskan lisäksi muun muassa Tanskassa, Puolassa, Italiassa ja Kanadassa.

“Ne tuovat inspiraatiota. Ei ole paljon yksinäisyystutkimusta tullut vastaan näissä, joissa olen käynyt. Se on hyvä ja huono. Ainakin sillä lailla, että minulla on jotakin uutta kerrottavaa heille. Sitä voi tutkia niin monessa tieteenalassa, että pitäisikin varmaan alkaa ottamaan kontaktia muihin yksinäisyystutkijoihin aluksi Suomessa.”

Tuntuu,  että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi.

Rönkä aikoo jatkaa tutkijana väitöskirjan jälkeen ja paperit ovat jo vetämässä post doc –paikkaan, joka alkaisi vuonna 2016. Ensi vuosi hänellä menee vielä väitöskirjan parissa.

Kiinnostavia teemoja, joita hän haluaa tutkia, on useita: kaverisuhteet koulussa ja sen ulkopuolella sekä sukupuolittuneisuus niissä, väkivalta ja väkivallattomuus. Innostus näiden tutkimisen takana on saada konkreettista hyötyä ja apua lapsille sekä nuorille.

”Tuntuu, että kouluväkivallasta ja koulukiusaamisesta ei meinaa päästä eroon. Olisi mukava, jos lapset saisivat käydä koulua turvallisesti eikä tarvitsisi joutua tämmöisen kohteeksi. Jos sitä saisi vähennettyä ja saatua lapsille myötätuntoa ja solidaarisuutta sekä tytöille enemmän itsensä arvostamista. Sitä kautta kun saisi väkivallattomampaa koulukulttuuria, siitä voisi olla käytännön hyötyä ihmisille pitkässä juoksussa. Ihmisillä olisi mukavampi olla.”

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Tutkimusta elävässä laboratoriossa

Marko Jurmun tutkimuksen laboratoriot ovat aina kaiken kansan nähtävillä. UBI-näyttöjä tutkivan Jurmun mukaan elävä laboratorio haastaa mutta ennen kaikkea palkitsee tutkijaansa.

TEKSTI Ville Koivuniemi

KUVAT Anna Mansisto

Tieteen tekoon liittyy usein tutkimustyötä laboratoriossa. Niin liittyy myös tietotekniikan jatko-opiskelija Marko Jurmun tutkimukseen, joskin laboratoriona toimivat elävän elämän tilat Oulun kaupunkiympäristössä.

Jurmu tutkii julkisten, digitaalisten näyttöjen käyttöä. Hänen laboratorionsa sijaitsevat siis Oulussa olevien UBI-näyttöjen ympärillä.

”Käyttödatamme tulee sen perusteella, miten ihmiset näyttöjä käyttävät”, Jurmu kertoo.

Käytännön työssä oikean elämän laboratorio vaatii tutkijoilta myös lehmän hermoja. Esimerkiksi Oulun kaupunkikuvatyöryhmän siunausta uudelle näytölle saattaa joutua odottamaan kuukausikaupalla tai pahimmillaan UBI-näytöt voivat joutua ilkivallan kohteeksi.

Aito ympäristö kuitenkin ennen kaikkea kiehtoo Jurmua.

”Kyllä tämä aitojen ympäristöjen prototypointi on leviämässä muuallekin”, Jurmu sanoo ja jatkaa, että aidoissa tutkimusympäristöissä saadut käyttökokemukset ovat aina rikkaampia ja monipuolisempia kuin laboratoriotulokset.”

Vierailut kolmeen maahan

Jurmu on viettänyt paljon aikaa työssään Suomen rajojen ulkopuolella. Maisterivaiheessaan hän vieraili kaksi kertaa Yhdysvalloissa. Jatko-opiskelijana hän on puolestaan vieraillut kahdeksan kuukautta Münchenissä ja vuoden Tokiossa.

”Ulkomaankomennusten jälkeen sitä katsoo eri tavalla kotiyliopiston toimintaa. Suurin ero jatko-opiskelijan näkökulmasta on se, että siinä missä Suomessa tehdää työtä enemmän tiimeissä, ulkomailla sitä on enemmän yksin väitökirjaprojektin kanssa. Suomessa oppii tärkeitä tiimityötaitoja, ulkomailla voi olla esimerkiksi enemmän joustavuutta oman tutkimuksen fokusoinnissa”, Jurmu pyörittelee.

Saamansa ohjauksen laadussa Jurmu ei näe valtavia eroja maiden välillä, vaan uskoo ohjauksen liittyvän enemmän ohjaajan ammattitaitoon kuin kulttuuriin.

Epävarmuus painaa tutkijaa

Nokian lähtö Oulusta tuo tietotekniikan alalle tutkimuksenkin puolella paineita.

”Kyllähän se iso N on ollut myös iso rahoittaja. Ymmärrän kyllä heitä, jotka haluavat siirrtyä muihin tehtäviin”, Jurmu sanoo, mutta kertoo itse pitävänsä tutkimuksesta.

Hänen mukaansa intoa työhön tuo myös sen huomaaminen, että Oulun yliopistosta saatujen oppien kanssa ei tarvitse hävetä maailmalla.

”Se on ollut hienoa huomata, että koulutuksemme kyllä kestää kilpailua”, Jurmu toteaa.

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää:

Tutkijaksi vähän vahingossa

Germaanista filologiaa pääaineenaan opiskellut Irene Lehto päätyi tutkimaan kansainvälistä yrittäjämäistä myyntiä kauppakorkeakouluun.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Anna Mansisto

Sivuaineet johdattivat filosofian maisteri Irene Lehdon tohtorikoulutettavan tielle. Hän opiskeli germaanista filologiaa kansainvälisen yritysviestinnän koulutusohjelmassa Humanistisessä tiedekunnassa. Opettajaksi hän ei halunnut eikä tutkijankaan työ käynyt mielessä. Sivuaineena hänellä oli muun muassa kansainvälinen liiketoiminta. Mahdollisuus jatko-opiskelijuudesta muussa kuin oman pääaineen tiedekunnassa ei kuitenkaan opiskeluaikana ollut tiedossa.

Nyt Lehdolla on kolmas syksy menossa väitöskirjan parissa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa (ent. taloustieteellinen tiedekunta). Hänen tutkimusaiheensa on pienyritysten kansainvälistyminen ja yrittäjämäinen myynti.

Tähän tilanteeseen Lehto päätyi ikään kuin vahingossa. Vastavalmistuneena hän kyseli entiseltä kansainvälisen liiketoiminnan opettajaltaan suosituksia ja töitä. Lehto pääsi mukaan YKO-projektiin ja aloitti väitöskirjan tekemisen. Aluksi hänen nimikkeensä oli tutkimusavustaja, ja sitten kun hän sai jatko-opiskeluluvan, tuli hänestä virallisesti tohtorikoulutettava.

Tarinat kertovat

Monilla on ennakkoluuloja siitä, mitä myyminen on ja millaisia myyjät ovat. Lehto haluaa tutkimuksessaan tuoda esille sitä, ettei ole olemassa vain yhdenlaista myyntiä eikä myymistaitojen tarvitse olla synnynnäisiä. “Kaikista yrittäjistä on myyjiksi, ja myymisen voi oppia käytännössä.”

Yrittäjämäistä kansainvälistä myyntiä hän tutkii viiden palvelu- ja tuotekokonaisuuksia tarjoavan pienyrityksen kautta, ja aineistona on yrittäjien haastattelut. Hän seuraa yrityksiä yli vuoden ajan ja tekee useampia haastatteluja.

Kaikki hänen haastattelemansa yrittäjät ovat ensi kertaa yrittäjiä ja yhtä lukuun ottamatta he eivät ole koskaan työskennelleet yritysmyyjinä. Yritykset on valittu tutkimukseen sillä kriteerillä, että yrittäjät ovat itse neuvotteluissa mukana ja kansainvälisen myynnin alkamisesta on alle kolme vuotta.

Irene Lehtoa kiinnostaa erityisesti yrittäjien kokemukset myyntineuvotteluista kansainvälisillä markkinoilla ja yritysten lähestyminen kansainvälistymiseen. Hän seuraa myös sitä, missä vaiheessa yritykset alkavat suunnitelmallisesti hoitaa myyntiä eli esimerkiksi milloin ne palkkaavat varsinaisia myyjiä tai ostavat myyntipalveluita yrityksen ulkopuolelta. “Pyrin saamaan heidät kertomaan tarinoita.”

Jokainen päivä on erilainen

Oman väitöskirjatutkimuksen lisäksi Lehto työskentelee kansainvälisen liiketoiminnan johtamisen (international business management) maisteriohjelman koordinaattorina. Hänen ei ole juurikaan tarvinnut hakea väitöskirjatutkimustaan varten apurahoja, sillä hän on ollut kahden kuukauden apurahajaksoa lukuun ottamatta koko ajan Oulun yliopiston kauppakorkean palkkalistoilla.
Koordinaattorin työtehtävät vaikuttavat tohtorikoulutettavan työpäivään kausittain. Keväisin opiskelijoiden hakemusten käsittely ja syksyisin uusien maisteriopiskelijoiden tulo vievät aikaa eikä noina aikoina päiviin jää niin paljon omaa tutkimusaikaa.

Vaikka Lehdon on mahdollista pitää kotitoimistopäiviä, työskentelee hän mielellään yliopistolla sijaitsevalla työhuoneellaan, jonka hän jakaa toisen tohtorikoulutettavan kanssa. Yhteisön tuki, toisten tutkijoiden sparraus ja hyvä ilmapiiri luovat mielekkään työympäristön.

Pidän siitä, ettei tämä ole kellokorttityötä. Toimin hyvin paineen alla ja joskus kirjoitan 24 tuntia putkeen. Kun ajatus juoksee, silloin on tehtävä.

Koska tutkimukseen kuuluu useita eri työvaiheita, ovat tutkijan työpäivät monipuolisia eikä yhdenlaista perustyöpäivää ole. Lehdon päivät muodostuvat sähköposteihin eli useimmiten opiskelijoiden kysymyksiin vastaamisesta, oman tutkimuksen suunnittelusta, aineiston keruusta, aineiston järjestämisestä ja aiempien tutkimusten lukemisesta.

Viimeksi mainittua työpäiviin mahtuu runsaasti. Tälläkin hetkellä väikkäritutkijalla on iso pino kirjoja odottamassa niiden avaamista.

“Pitää löytää teorioita, joita haluaa hyödyntää ja mitkä rajaa ulkopuolelle”, hän selittää aiempien tutkimusten lukemisen merkitystä tutkimuksen teolle.

Tutkimisen nautinnollisinta antia Lehdolle on aineiston kerääminen sekä onnistumisen tunteet.
“Paljon joutuu hakkaamaan päätä seinään ja haastamaan jatkuvasti omaa ajatteluaan. Aineiston läpikäymisessä herää uusia ajatuksia ja lisäkysymyksiä. Koko ajan kehittyy se, miten tulkitsen aineistoa.”

Työt kulkevat mukana

Lehto kuuluu niihin tutkijoihin, jotka eivät osaa jättää töitään työpaikalle. Läppäri kulkee lähes aina mukana kotiin asti.
“Pidän siitä, ettei tämä ole kellokorttityötä. Toimin hyvin paineen alla ja joskus kirjoitan 24 tuntia putkeen. Kun ajatus juoksee, silloin on tehtävä.”

Jatkuvasti hän ei yötä päivää työskentele, vaan pyrkii tasapainottamaan ajankäyttöä ja ottamaan aikaa itselle silloin, kun pystyy. Entiselle ylisuorittajalle työn ja vapaa-ajan erottaminen on edelleen vaikeaa. Nuori tutkija ei välillä osaa olla kokematta huonoa omaatuntoa siitä, että ei juuri jollain tietyllä hetkellä tee tutkimusta. Työn vastapainona hänelle toimivat urheilu ja SPR:n nuorten ystävänvälityspalvelun koordinointi.

“Liikkuminen on tehokas keino tyhjentää pää.”

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Yliopistoslangi-Suomi-sanakirja

Yliopistomaailmassa on oma sanastonsa. Ylkkäri kokosi tutkimussanaston alkeet.

Artikkeliväitöskirja (kutsutaan myös nippuväitökseksi). Tieteellisistä artikkeleista koostuva väitöskirja.

Apurahatutkija. Yleensä säätiöltä palkkionsa saava tutkija, ei työsuhteessa yliopistoon.

Dekaani. Tiedekunnan johtaja.

Dosentti. Arvonimi henkilölle, jolla on ”perusteelliset tiedot alaltaan”. Nyrkkisääntönä vaaditaan kahden väitöskirjan verran tutkimusta.

Jatko-opiskelija eli tohtorikoulutettava eli tutkijakoulutettava eli väitöskirjatutkija. Väitöskirjaa valmisteleva tutkija. Joko apurahalla tai työsuhteessa yliopistoon työskentelevä.

Kustos. Valvoo väitöstilaisuuden kulkua.

Lisensiaatti. Aiemmin maisteri valmistui usein lisensiaatiksi ennen tohtoriutta, nykyään enää harvoin. Lääkärit ovat alansa lisensiaatteja.

Monografia. Eroaa artikkeliväitöskirjasta siten, että on yksi yhtenäinen kokonaisuus.

Post doc. Nimitys tohtorintutkinnon suorittaneelle tutkijalle. Nimitys tulee englanninkielisestä ilmaisusta postdoctoral studies. Tutkija on ”post doc” -vaiheessa tyypillisesti viitisen vuotta tohtoriksi valmistuttuaan.

Professori. Korkein opetus- ja tutkimustehtävä yliopistossa.

Suomen akatemia. Opetusministeriön alainen tiedepolitiikan asiantuntijaorganisaatio ja suurin yksittäinen tutkimuksen rahoittaja. Rahoittaa tutkimusta tänä vuonna noin 310 miljoonalla eurolla.

Tenure Track eli neliportainen tutkijanura. Nimitys neliportaiselle tutkijanuralle. Käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta entistä enemmän myös Suomessa.

Tohtorin tutkinto. Ylin mahdollinen korkeakoulututkinto.

UniOGS. Oulun yliopiston tutkijakoulu.

Väikkäri eli väitöskirja. Opinnäyte, jonka tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa.

Ville Koivuniemi

Freelancer-toimittaja. Twitter: @VilleKoivuniemi

Lue lisää: