Kylmyys, pohjavesi, uni, Lapin kaivoskiistat ja suomalaisten hiljaisuus – siinä teemat tammikuusta toukokuuhun Tiedekeskus Tietomaassa järjestettävillä Tiedebrunsseilla. Tapahtuman taustalla on Tietomaan ja Oulun yliopiston yhteistyö: Tiedebrunsseilla Oulun yliopiston eri alojen tutkijat esittelevät tutkimustaan yleistajuisesti Tietomaan kahvilassa. Esitykset alkavat kello 12.30 ja kestävät noin puoli tuntia. Brunssin yleisöllä on mahdollisuus tehdä kysymyksiä ja jututtaa tutkijoita. Esitysten […]
Kylmyys, pohjavesi, uni, Lapin kaivoskiistat ja suomalaisten hiljaisuus – siinä teemat tammikuusta toukokuuhun Tiedekeskus Tietomaassa järjestettävillä Tiedebrunsseilla.
Tapahtuman taustalla on Tietomaan ja Oulun yliopiston yhteistyö: Tiedebrunsseilla Oulun yliopiston eri alojen tutkijat esittelevät tutkimustaan yleistajuisesti Tietomaan kahvilassa.
Esitykset alkavat kello 12.30 ja kestävät noin puoli tuntia. Brunssin yleisöllä on mahdollisuus tehdä kysymyksiä ja jututtaa tutkijoita. Esitysten seuraaminen edellyttää kuitenkin brunssille osallistumista, brunssin hinta on 19 euroa per henkilö.
Ensimmäisellä Tiedebrunssilla 27.1. yliopistotutkija Tiina Ikäheimo Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta kertoo, kuinka kylmä vaikuttaa ihmisen kehoon ja terveyteen.
Muita Tiedebrunssien aiheita ovat pohjaveden rooli luonnossa ja juomaveden lähteenä (17.2.), unen merkitys aivoille (17.3.), Lapin kaivoskiistat (14.4.) ja suomalaisten hiljaisuuden myytin murtuminen (19.5.). Tarkemmat aihekuvaukset löytyvät yliopiston verkkosivuilta.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Saamelaisten kotiseutualueelle Lapin neljään pohjoisimpaan kuntaan tarvitaan kymmenen vuoden sisään saamenkielisiä opettajia kaikkiin peruskoulussa opetettaviin aineisiin. Nykyinen opettajankoulutus vastaa tarpeeseen liian hitaasti, sillä opettajista on pulaa jo tällä hetkellä ja lähivuosina eläköityminen kasvattaa tarvetta entisestään.
Saamelaiskäräjien laatiman selvityksen mukaan opettajapula on esteenä etenkin koltansaamenkielisen opetuksen järjestämisessä, ja ensimmäisen polven pohjoissaamen opettajia on pian eläköitymässä. Saamenkielisten opettajien määrän kasvattamiseksi tarvitaan nopeampi ja joustavampi väylä.
Oulun yliopisto vastaa tarpeeseen Ketterä korkeakoulu -hankkeella, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi alkukesästä rahoituksen. Haku erillisiin opintoihin järjestetään keväällä 2019 ja ensi syksynä päästään aloittamaan pohjois- ja inarinsaamen sekä opettajan pedagogiset opinnot. Koltansaamen osalta opinnot alkavat jo tammikuussa 2019.
Etsinnässä koulusta kaipaavat henkilöt
Ketterä korkeakoulu -projektin ideana on löytää ne henkilöt, jotka haluavat pätevöityä saamen kielten opettajina ja saamenkielisinä aineenopettajina ja tarjota heille joustavampia mahdollisuuksia kielten opiskeluun. Tavoitteena on luoda malli, joka auttaa löytämään henkilöitä, joita ohjata lisäkoulutuksen pariin
“On olemassa etsivää nuorisotyötä, niin tämä voisi olla sellaista etsivää saamenkielenopettajatyötä”, Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman naurahtaa.
Opiskelijoille tarjotaan opettajan pedagogiset opinnot (60 opintopistettä) sekä inarin-, pohjois- ja koltansaamen perus- ja aineopinnot (60 opintopistettä), joista opiskelija valitsee yhden kielen opinnot suoritettavakseen.
Länsmanin toiveissa on, että opintoihin saataisiin 40 opiskelijaa.
“Tässä hankkeessa ei pystytä vastaamaan läheskään koko tarpeeseen, mutta ehkä me saamme prosessin käyntiin ja ihmisiä kiinnostumaan. Haluamme tukea heitä, joilla on mahdollisuus ja halu lukea saamen kielen opettajiksi.”
Neljä kohderyhmää
Hankkeen opetus on suunnattu henkilöille, joilta puuttuu joko pätevyys saamen kielestä tai opettajan pedagogiset opinnot.
“Henkilöllä voi esimerkiksi jo olla pätevyys biologian opettajana, jolloin saamen opinnot pätevöittävät opettamaan ainetta myös saamen kielellä”, Länsman kertoo.
Tällä hetkellä ilman muodollista pätevyyttä työskentelevät opettajat ovat yksi kohderyhmä. Koulutukseen voi hakeutua myös saamen kielen maisterintutkinnon suorittanut, joka tarvitsee opettajan pedagogiset opinnot voidakseen opettaa kieltä.
“Mikäli tähtää äidinkielen opettajaksi, tulee vielä opiskella lisäksi kirjallisuutta 25 opintopisteen verran, mikä on mahdollista avoimen yliopiston kautta. Olemme aloittaneet neuvottelut kirjallisuuden oppiaineen kanssa, että saisimme myös saamelaisen kirjallisuuden sisältöjä opintoihin”, Länsman lisää.
Länsman toivoo, että hankkeen kautta saadaan kannustettua saamenkielisiä opettajia hankkimaan pätevyys uusiin opetettaviin aineisiin.
“Tässä hoksautamme heitä, joilla on jo pedagogiset opinnot ja saamen kielen taito, mutta jotka haluavat opiskella uuden opetettavan aineen. Tässä hankkeessa emme voi tarjota näitä opintoja, mutta olemme yhteydessä yliopistoon ja selvitämme eri mahdollisuuksia pätevöityä opettamaan uusia aineita.”
Inarinsaamea voi opiskella alkeista lähtien
Inarinsaamen opinnot voi aloittaa myös ilman aikaisempaa kielitaitoa.
“Pohjoissaamea sen sijaan on opetettu kouluissa jo 1970-luvulta lähtien, joten monilla on sujuva kielitaito. Tämän takia pohjoissaame ei ala ihan alusta”, Länsman kertoo.
Oulun yliopisto on tarjonnut koltansaamen perus- ja aineopintoja vuodesta 2015 lähtien. Hankkeessa järjestetään aineopinnot niille, jotka ovat suorittaneet nämä perusopinnot. Koltansaamen aineopinnot aloittaa tammikuussa yhdeksän opiskelijaa.
“Koltansaameen ei ole helppo löytää opettajia antamaan yliopistotasoista opetusta, siksi päädyttiin tähän ratkaisuun”, Länsman sanoo.
Opintoja Inarissa ja verkossa
Pohjois- ja inarinsaamen opinnot järjestetään yhteistyössä Inarissa toimivan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa, jossa kielten opinnot myös toteutetaan. Koltansaamen opinnot toteutetaan verkossa.
“Pyrimme järjestämään koulutuksen pääsääntöisesti Inarissa. Mutta koska haluamme mahdollisimman paljon opiskelijoita, mahdollisuuksien mukaan järjestetään myös monimuoto-opiskelua. Opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan osaksi harjoitteluina kouluissa”, Länsman selventää.
Anni-Siiri Länsmanin mukaan Inarissa odotetaan jo innolla hanketta alkavaksi.
“Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ja toivottavat hankkeen tervetulleeksi. Opettajapula on kova.”
Julkaistu
SHARE
Terhi Suominen
Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat.
Ensikuulemalta kysymys äänikirjoista voi kuulostaa hölmöltä: kuunteleminen on kuuntelemista, lukeminen lukemista, ja sillä hyvä. Oulun ylioppilaslehti lähti hakemaan kysymykseen tutkimukseen perustuvaa vastausta ja sai huomata, että vastaus on kysymystä moniulotteisempi. Kerromme myös, miksi jouluna kannattaa ahmia kirjoja.
Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä tuottaa ja tulkita erilaisia tekstejä. Teksti ymmärretään tässä yhteydessä laajasti: tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.
Maailma on muuttunut monimediaiseksi ja globaaliksi digitaalisten ja sosiaalisten toimijoiden verkostoksi. Tekstit ympäröivät meitä kaikkialla ja kaikissa eri muodoissaan. Muutos heijastuu käsityksiimme lukutaidosta:
”Ollaan siirrytty merkittävällä tavalla eteenpäin perinteisestä käsityksestä, että lukutaito merkitsisi yksinomaisesti yksilön työskentelyä lyijykynän ja paperin tai printtikirjan äärellä ja että lukutaito opittaisiin koulurakennuksen seinien sisällä”, Jokinen kertoo.
”Niin maailma muuttuu, Eskoni”, toteaisi tähän Aleksis Kivi, kansalliskirjailijamme. Mutta olisiko hän arvannut, millaisten tekstien ristiaallokossa arkemme täällä soljuu?
Jokisen mukaan luku- ja kirjoitustaidon muuttumisen vaikutuksia tutkitaan tällä hetkellä kiivaasti, sillä onhan tunnistettu, miten esimerkiksi verkossa tapahtuva hypertekstien poukkoileva lukeminen vaikuttaa aivoihin. Tietotyöläisen aivoja jatkuvat keskeytykset kuormittavat, mutta lukeminen on lääkettä stressaantuneille aivoille.
Jokinen kertoo, että lukutaidon tutkimisen haasteita lisäävät useat eri muuttujat ja meneillään olevat, ennustamattomat muutokset. On eri asia tutkia sitä, miten tarinan kuunteleminen äänikirjana vaikuttaa esimerkiksi lukuinnostuksen viriämiseen kuin kysyä, mitä vaikutuksia auditiivisella viestikanavalla on lukemisen kognitiiviseen prosessointiin.
Helsingin yliopiston professori ja aivotutkija Minna Huotilainen on kertonut, että monet lukemisen hyödyt ovat saavutettavissa myös kuuntelemalla. Äänikirjojen kuunteleminen niin ikään kasvattaa sanavarastoa, rauhoittaa mieltä ja parantaa muistia.
Päivi Jokinen summaa, että äänikirjojen kuuntelu on yksi erinomaisen suositeltava tapa lukea liikkeellä ollessaan. Tarinat kulkevat mukana älylaitteessa ja ovat nopeasti saatavilla, mutta laatuun kannattaa välillä kiinnittää huomiota:
”Vaihtelevan tasoisten podcastien ja tube-vlogien seuraamisen rinnalla voi olla virkistävää vaihtelua kuunnella älylaitteelta vaikkapa kotimaisten kirjailijoiden klassikkoteoksia!”
Myös aivotutkija Huotilainen suosittelee pitkiin kertomuksiin paneutumista, sillä Twitter-virran kaltainen asiasta toiseen pomppiminen tyhmentää meitä ja taannuttaa kognitiivista kapasiteettiamme.
Äidinkielen opettajat ja lukutaidon tutkijat jakavat yhteisen huolen perinteisen, tekstin dekoodaamiseen ja analyyttiseen prosessointiin perustuvan lukutaidon heikkenemisestä ja sivistyksen käsitteen muuttumisesta.
Niinpä Päivi Jokisen viime hetken joululahjavinkki sellaista miettivälle onkin painettu printtikirja.
”Nykymaailma on täynnä rikkaita ja monimuotoisia mahdollisuuksia lukemiseen, ja niitä kaikkia voi innostuneesti ja samalla sopivan kriittisesti vaalia.”
Kuuntelevatko opiskelijat äänikirjoja?
Oulun ylioppilaslehti jalkautui opiskelijoiden pariin kysymään, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on äänikirjoista. Saimme selville, että moni luottaa vielä paperisen kirjan tarjoamaan nautintoon.
Ei säännöllistä kuuntelua
Äänikirjat kiinnostavat, mutta harva kuuntelee niitä. Yksi vastaaja oli aikeissa aloittaa kuuntelun joululomansa aikana. Muutama vastaaja oli kuunnellut ainakin yhden kirjan. Vain yksi vastaajista oli kuunnellut äänikirjoja satunnaisesti yli vuoden ajan.
”Olen kuunnellut äänikirjoja vuoden 2017 alusta. Tykkään kirjoista, mutta niiden lukemisessa on haasteita, koska minulla on lukihäiriö. Minun tapauksessani äänikirjat tuovat helpotusta, kun voin nauttia kirjallisuudesta pienemmällä vaivalla ja nopeammin.” (Ilona, biologian opiskelija)
”Yhden kirjan olen kuunnellut äänikirjana vuosia sitten, mutta en oikein siitä innostunut. Muustakin lukemisesta olen luopunut, sillä lukemisesta on mennyt maku pakkolukemisen vuoksi.” (Oskar, maantieteen opiskelija)
”En kuuntele säännöllisesti äänikirjoja, mutta yhden kuuntelin, koska juuri se teos ei ollut vielä saatavilla muualla” (Lucie, informaatiotutkimuksen opiskelija)
Ei ykkösvaihtoehto, mutta hyvä lisä
Yllättävän moni opiskelija on mieltynyt vanhaan kunnon paperiseen käyttöliittymään, vaikka uudet tulokkaat, kuten äänikirjat, nähtiin tervetulleena lisänä markkinoille. Yksi vastaajista huomautti, että e-kirjoista ja äänikirjoista puuttuu yksi kirjoissa tärkeä ominaisuus −hypisteltävyys. Kirja voi olla kaunis esine, jonka graafisella ilmeelläkin on merkityksensä lukunautinnossa.
Sähköisten e-kirjojen sekä kuunneltavien äänikirjojen myyntikäyrä on noususuuntainen. Äänikirjoja tarjoavia palveluita on markkinoilla useampia, mutta pääsääntöisesti ne ovat tutustumisjakson jälkeen kaikki maksullisia. Opiskelijan näkökulmasta äänikirjat ovat yksi menoerä muiden joukossa, joten jos palvelusta maksaa, tulisi sitä käyttääkin.
”Pidän äänikirjan ideasta, sillä sehän avaa portin kirjojen maailmaan esimerkiksi näkövammaisille. Äänikirjat ovat vaihtoehtoinen tapa nauttia lukemisesta.” (Lucie, informaatiotutkimuksen opiskelija)
”Olen miettinyt, että tiskaamisen ohessa voisi hyvinkin kuunnella jotain kirjaa.” (Milla, biologian opiskelija)
”En ole kuunnellut äänikirjoja, mutta jos tenttikirjoja olisi saatavilla äänikirjoina, niin miksipä ei.” (Otto, prosessitekniikan opiskelija)
”Äänikirjat eivät ole iskeneet. Minua viehättää tekstin lukeminen itsessään, se lukukokemus siinä merkitsee.” (Eevi, maantieteen opiskelija)
”Minua miellyttävät sekä kirjat että äänikirjat molemmat, mutta käytän niitä eri tavoin. Romaaneja kuuntelen mieluummin, mutta sitten tietokirjoja tykkään lueskella tavalliseen tapaan ja enemmän selaillen sieltä täältä.” (Ilona, biologian opiskelija)
”Rakastan kirjojen lukemista, mutta tenttikirjat ja muu opiskelu verottavat lukemiseen jäävää aikaa. Äänikirjat kiinnostavat, mutta näin digifossiilina minua ahdistaa äänikirjoihin liittyvät applikaatiot ja kuukausimaksut.” (Hanna, logopedian opiskelija)
Julkaistu
SHARE
Venla Tuohino
Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.
Kirkko, tila ja muisti -hanke tutkii pohjoissuomalaisia kirkkoja ja hautaustapoja. Tekstiilit ja kirkkojen esineistö kertovat omaa kieltään menneisyyden maailmasta ja ihmisten maailmankuvasta. Hankkeen aikana on myös päästy tutkimaan muumioita.
Kirkko on tila, joka on aina aikansa kuva. Tekstiilit ja esineistö kertovat omaa tarinaansa ajan ihmisen tavoista ja maailmankatsomuksesta. Parhaimmillaan arkeologien käsiin päätyy muumioita, mutta tutkimuskohteena voivat olla niin makrofossiilit kuin entisajan hajumaailma.
Arkeologit Tiina Väre, Sanna Lipkin, Annemari Tranberg ja Kirkko, tila ja muisti -projektia johtava Titta Kallio-Seppä tutkivat hankkeessa hautojen avulla pohjoissuomalaista sielunmaisemaa. Projekti on monitieteinen, ja mukana olevista lähes 20 tutkijasta löytyy arkeologien lisäksi niin historioitsijoita kuin biologejakin. Projektissa on myös kansainvälistä väriä, sillä mukana on tutkijoita kahdesta eri yhdysvaltalaisesta yliopistosta.
Pohjois-Suomi on tutkijoiden mukaan otollinen paikka tutkia kirkkohautoja ja muumioita.
“Keminmaan lisäksi täältä löytyy kirkkohautoja muun muassa Haukiputaalta, Sodankylästä ja Kempeleestä”, Tiina Väre kertoo.
Kirkkohaudalla tarkoitetaan kirkon alle haudattuja vainajia. Tapa oli keskiajalla yleinen papiston keskuudessa ja levisi 1700-luvulla myös tavallisen kansan pariin. Tuon ajan kirkkojen lattioiden alta löytyy runsaasti hautoja, joista tutkimusryhmä on kiinnostunut.
Tätä tuoreempia hautoja ei Suomessa ole, sillä kirkkohautaaminen kiellettiin valtiovallan puolesta vuonna 1822.
”1700-luvun lopulla alettiin keskustelemaan siitä, että ruumiiden haju ei välttämättä ollut kovin miellyttävä. Varsinkin kesäaikaan kirkossa on ollut varmasti mielenkiintoiset tuoksut. Tällöin havahduttiin myös siihen, että mätänevien ruumiiden mukana saattoi levitä tauteja”, Titta Kallio-Seppä kertoo.
Ei pelkkiä sormuksia ja luunsirpaleita
Tutkijoiden mukaan kirkkohaudat ovat mielenkiintoisia sen vuoksi, että pohjoisen kylmä ja kuiva ilmanala on usein hidastanut ruumiiden mätänemistä. Osa haudatuista on myös muumioitunut, mikä tarjoaa erityislaatuisen tutkimusaineiston tutkijoiden käyttöön.
”Esimerkiksi tekstiilit ovat usein täydellisinä muumioiden päällä ja todella hyvin säilyneitä”, Sanna Lipkin selventää.
Tutkijoiden mukaan arkeologit häärivät usein sellaisten hautojen parissa, joissa vainajasta on jäljellä luunsirpaleita ja mahdollisesti muutamia metalliesineitä. Kirkkohaudoissa tilanne on toinen.
”Parhaimmillaan vainajat ovat kuin heidät olisi vasta haudattu”, Titta Kallio-Seppä kertoo.
”Antibakteeriset kasvit, joita hautaan on laitettu hajuhaittojen estämiseksi, ovat voineet samalla edistää muumioitumista.”
Tutkimusryhmän mukaan suurimmaksi osaksi kyseessä on luonnollinen muumioituminen. Ei voida myöskään poissulkea sitä ajatusta, että muumioitumista olisi ihmistoimin edesautettu.
”Esimerkiksi hautakasveilla on voinut olla merkitystä. Antibakteeriset kasvit, joita hautaan on laitettu hajuhaittojen estämiseksi, ovat voineet samalla edistää muumioitumista. Valitettavasti meillä ei ole tietoa, kuinka tarkoituksenmukaista tämä on hautaamisessa ollut”, Tiina Väre kertoo.
Väreen mukaan muumioitumisen edesauttaminen voi olla peräisin uskonpuhdistusta edeltävältä ajalta. Katolisen kirkon pyhäinjäännekultti sopii hyvin yhteen ajatukseen muumioitumisesta.
Joka tapauksessa muumioituminen synnytti kirkon kannalta hyödyllisiä tarinoita.
”Toki tämä on vain tarina muiden joukossa, mutta en näe, että legenda mitenkään mahdoton olisi”, Tiina Väre naurahtaa.
Lasten hautaaminen tavallista
Suurin osa kirkkojen alta löytyvistä haudoista on lapsien hautoja. Lapsikuolleisuus oli 1700-luvulla korkea ja oman lapsen hautaaminen valitettavan arkipäiväistä. Osasyy tähän oli imetyskäytäntöjen puutteellisuus.
Lipkinin mukaan lasten haudat ovat erilaisia kuin aikuisten haudat. Niissä oli enemmän kukkakoristeita ja muuta tavaraa, jotka ovat tutkijoille herkullista materiaalia. Haudoissa näkyy myös nuorten kädenjälki.
”Lasten haudat olivat usein nuorten koristelemia. Arkeologisessa materiaalissa on aika ainutlaatuista, että voidaan varmasti sanoa jonkin esineen olevan nuorten tekemä. Lapset ja nuoret ovat usein näkymätön osa historiaa ja arkeologiaa”, Lipkin kertoo.
Tutkimusryhmän mukaan lasten hautaaminen oli yhteisöissä eräänlainen nuorten osallistamisriitti. Mieskummin tehtävä oli valmistaa lapsen arkku ja naiskummin järjestää tilaisuus, jossa hautaan menevät koristeet valmistettiin. Myös miespuoliset olivat tähän tilaisuuteen tervetulleita.
”Niin karmeaa kuin lapsen hautaaminen onkin, oli vainajan valmistaminen samalla harvinaislaatuisia tilaisuuksia, joissa voitiin seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Samalla se valmisti nuoria siihen ajatukseen, että kyllä, myös teidän lapsenne saattavat kuolla.”
Koska kuolema, erityisesti lasten kuolema, oli elämässä vahvasti läsnä, oli tämä yksi tapa osallistaa nuoret yhteisöön ja sen tapoihin ja normeihin. Samalla vainajan valmistaminen oli niitä harvoja tilaisuuksia, jossa nuoret saivat olla keskenään ilman aikuisten valvontaa.
”Niin karmeaa kuin lapsen hautaaminen onkin, oli vainajan valmistaminen samalla harvinaislaatuisia tilaisuuksia, joissa voitiin seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Samalla se valmisti nuoria siihen ajatukseen, että kyllä, myös teidän lapsenne saattavat kuolla”, Lipkin kuvailee.
Tutkijoiden mukaan arkeologit häärivät usein sellaisten hautojen parissa, joissa vainajasta on jäljellä luunsirpaleita ja mahdollisesti muutamia metalliesineitä. Kirkkohaudoissa tilanne on toinen. Kuvassa Sanna Lipkin ja Tiina Väre tutkivat Keminmaalta löytynyttä hopeasormusta.
Arkeologia yhä monitieteellisempää
Kirkko, tila ja muisti -projektissa on käytetty useiden eri tieteenalojen metodeja. Muumioita tutkittaessa nousevat esiin esimerkiksi kysymykset hautarauhasta ja vainajien kunnioittamisesta. Myös tässä laaja metodologia auttaa. Nykytekniikan avustuksella vainajien arkkuja ei tarvitse parhaimmillaan edes avata.
”Tomografisilla kuvauksilla saadaan selville esimerkiksi arkussa käytettyjen naulojen paikat ja rakenneratkaisut”, Tiina Väre kertoo.
Kuvausten avulla on muun muassa saatu selville, että vainajien päällä olevat vaatteet eivät ole tavallisia vaatteita vaan varta vasten vainajalle tehtyjä. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa tehty yhteistyö on paljastanut myös muita salaisuuksia menneisyydestä.
”Paleopatologian ja tietokonetomografian metodeilla on selvitetty muun muassa menneisyyden tauteja. Erityisen mielenkiintoista stabiili-isotooppianalyysin käyttö, jolla voidaan saada selville vainajasta paljon sellaista, joka ei olisi muuten mahdollista. Hampaiden tutkiminen kertoo myös paljon vainajasta, esimerkiksi sen, onko häntä imetetty vai ei”, Väre jatkaa.
Haudoista on myös tutkittu makrofossiileita. Kasvit, siemenet ja hyönteiset kertovat paljon menneestä. Asiaan erikoistunut Annemari Tranberg on löytänyt haudoista muun muassa kasveja. Niiden tutkiminen tuo oman näkökulmansa entisaikojen hautausmenetelmien tarkkailuun.
”Makrofossiilit kertovat hautaamisesta, siihen liittyvistä rituaaleista ja ympäristöstä. Hautoihin laitettiin kukkia muun muassa pahan hajun karkottamiseksi. Kesäaikaan ruumiit tietysti mätänivät ja kirkossa oli varmasti melkoiset tuoksut”, Annemari Tranberg kertoo.
Tutkimuksessa on toki apuna myös historian osaamista, sillä arkistoista löytyy tähdellistä tietoa tutkimuksen avuksi.
Historian elävöittämistä ja muumion paluu
Kirkko, tila ja muisti -projekti on poikinut myös muuta kuin tieteellisiä artikkeleita. Projektin innoittamana on tehty muun muassa teatteriesitys ja tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä Keminmaan muumioitunutta kirkkoherra Rungiusta käsittelevä elokuva.
”Koen, että näistä projekteista pitää jäädä käteen myös jotain populaarimpaa eikä vain niitä englanninkielisiä tiedeartikkeleita. Vaikka toki niiden tekeminen se päätavoite on”, Titta Kallio-Seppä täsmentää.
Tällä hetkellä projektin puitteissa kerätystä esineistöstä valmistellaan näyttelysarjaa, jonka on tarkoitus tulla esille Ouluun, Kemiin ja Tornioon.
Muumioiden ja kirkkotilan tutkiminen ei kuitenkaan tutkimusryhmän mukaan lopu tähän, sillä pohjoissuomalaisilla kirkkohaudoilla on vielä paljon kerrottavaa. Esimerkiksi lapsuuden historia ja imetys ovat teemoja, jotka voivat antaa paljon myös tänä päivänä käytävään keskusteluun.
Julkaistu
SHARE
Sampo Marski
Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.
Sanna Huikari tutki väitöskirjassaan alkoholin käytön vaikutusta avioeroihin sekä työttömyyden ja taloudellisten kriisien yhteyttä itsemurhiin. Huikarin mukaan sosiaalisella normilla on suuri vaikutus siihen, miten elämän vastoinkäymiset otetaan vastaan. Lisäksi näköalattomuus on myös osaltaan itseään ruokkiva kehä: jatkuva puhe epävarmuudesta synnyttää edelleen epävarmuutta.
Syyskuussa väitellyt tuore tohtori vannoo monitieteellisyyden nimiin, ja toivoo, ettei tiedeyhteisössä kaivauduttaisi poteroihin.
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Eppu Normaalin laulun sanoihin kiteytyy suomalaisen kansanluonteen karikatyyrin lisäksi myös Sanna Huikarin väitöskirjan,Empiirisiä tutkimuksia itsemurhien ja avioerojen taloustieteestä,teemat.
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija tarkasteli syyskuun puolivälissä julkaistussa väitöksessään alkoholin käytön vaikutusta avioeroihin sekä työttömyyden ja taloudellisten kriisien yhteyttä itsemurhiin.
Huikarin väitöskirja koostuu kolmesta artikkelista. Ensimmäisessä hän tutki alkoholinkäyttöä ja sen yhteyttä avioeroihin 23 OECD-maassa.
”Aineistona meillä oli tilastoja aina vuodesta 1960 vuoteen 2010, joten puhutaan aika laajasta tutkimuksesta.”
Tutkimuksessa selvisi, että alkoholin käytöllä on tutkituissa OECD-maissa sekä lyhyen että pitkän aikavälin yhteys avioeroihin.
”Toki voidaan ajatella, että avioerot nostavat alkoholin kulutusta, mutta meidän aineistomme mukaan näin päin asioiden välillä ei kausaalisuhdetta löytynyt.”
Työttömyys yhteydessä itsemurhiin
Huikarin tutkimuksessa käytiin läpi myös työttömyyden ja itsemurhien yhteyttä. Hänen mukaansa työttömyys on usein esimerkiksi bruttokansantuotetta parempi mittari talouden tutkimiseen.
Tutkimusaineistona olleesta Tilastokeskuksen kuluttajabarometristä selvisi myös työllisyysodotukset. Tutkimuksen mukaan ympäröivän yhteiskunnan odotuksilla on selkeä yhteys itsemurhiin.
”Työllisyyden nousun vaikutusta itsemurhiin on tutkittu ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutkittiin myös ihmisten työllisyysodotusten vaikutusta itsemurhiin.”
Huikarin mukaan sosiaalisella normilla on suuri vaikutus siihen, miten elämän vastoinkäymiset otetaan vastaan. Syvässä istuva ajatus siitä, että “meni, miten meni, kunhan menee paremmin kuin naapurilla” voi elämän aallonpohjalla olla kova pala purtavaksi.
Tutkimuksessa Huikari yhdisti myös sosiaalisen normin käsitteen työttömyyteen. Hän jakoi aineiston perusteella Suomen matalan ja korkean työttömyyden alueisiin, joilla tarkasteli työttömyyden vaikutusta itsemurhiin.
”Niillä alueilla missä työttömyys oli alkujaan matala, työttömyyden noustessa sen vaikutus itsemurhiin oli suurempi.”
Huikarin mukaan sosiaalisella normilla on siis suuri vaikutus siihen, miten elämän vastoinkäymiset otetaan vastaan. Syvässä istuva ajatus siitä, että “meni, miten meni, kunhan menee paremmin kuin naapurilla” voi elämän aallonpohjalla olla kova pala purtavaksi.
”On helpompi jäädä työttömäksi, jos ympärillä on muitakin työttömiä. Jos on itse se kaveripiirin ainoa työtön, niin kyllähän se voi ottaa koville.”
Huikarin mukaan esimerkiksi valtiollisia tukitoimia voisi tulevaisuudessa kuvitella kohdennettavan tämän kaltaisten tutkimustulosten pohjalta.
Talouskriisien luonteella on väliä
Väitöskirjansa viimeisessä osassa Sanna Huikari tutki talouskriisien vaikutusta itsemurhiin. Niiden vaikutuksia itsemurhiin on tutkittu ennenkin, mutta Huikarin tutkimuksessa käsiteltiin ensimmäistä kertaa sitä, vaikuttaako talouskriisin luonne jotenkin itsemurhien määrään.
“Talouskriisejä on erilaisia. Esimerkiksi vuoden 2008 pankkikriisi oli luonteeltaan hyvin erilainen verrattuna vaikkapa vuonna 1973 maailmanmarkkinoita ravistelleeseen öljykriisiin.”
Tutkimuksessa selvisi, että vuosien 2001, 2008 ja 2011 talouskriisit näkyivät aikaisempaa suurempina piikkeinä itsemurhatilastoissa. Tilastojen tulkinnassa pitää kuitenkin olla tarkkana.
“Vaikka luvut olivat määrällisesti isompia kuin edellisten kriisien yhteydessä, niin suhteutettuna väestönkasvuun ero käytännössä katosi.”
Itsemurhien määrä on myös hyvin kulttuurisidonnaista. Huikarin mukaan yksittäisistä kriiseistä parhaiten jäi mieleen Japanin vuoden 1997 talouskriisi. Tuolloin maassa tehtiin vuoden aikana kymmenentuhatta itsemurhaa enemmän kuin edellisinä vuosina.
“Niitä tilastoja katsellessa piti useaan kertaa tarkistaa lähdeaineistosta lukujen oikeellisuus. Niin hurjia ne olivat.”
Kriisityypeistä itsemurhatilastojen mukaan vakavimpia olivat osakemarkkina- ja pankkikriisit. Huikarin mukaan kriisi on itsemurhatilastojen valossa sitä vakavampi, mitä enemmän se kohdistuu yksilöön.
“Esimerkiksi Suomessa 1990-luvun alun laman seurauksena yhden ihmisen henkilökohtainen velkataakka saattoi kriisin seurauksena kasvaa yhdessä yössä sellaiseksi, että siitä oli mahdoton selvitä.”
Tutkittu tieto tärkeää yhteiskunnallisesti
Itsemurhat, työttömyys ja avioerot eivät ole kevyimpiä aiheita tutkittavaksi. Mikä sai Huikarin kiinnostumaan aiheista?
”Vuonna 2012 British Medical Journalissa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vuoden 2008 finanssikriisi näkyi piikkinä Iso-Britannian itsemurhatilastoissa. Luin tutkimuksen ja innostuin.”
Brittitutkimuksen lisäksi Huikaria motivoi Suomen korkeat itsemurhatilastot.
”Tuolloin Suomi oli vielä itsemurhatilastojen kärkimaita Euroopassa. Ajattelin, että samantyyppinen tutkimus olisi hyvä toteuttaa myös kotimaisesta aineistosta.”
Synkät tutkimusteemat ovat Huikarin mielestä tärkeitä myös yhteiskunnalliselta kannalta. Hänen mukaansa kaikki uusi tieto, joka voi valottaa mekanismeja esimerkiksi itsemurhien taustalta, vie eteenpäin ja voi osaltaan auttaa tulevaisuudessa vähentämään itsemurhia.
”Uskon, että näissä asioissa kaikki tieto on askel parempaan.”
Huikarin tutkimusintressit eivät ole aivan perinteisiä taloustieteen aiheita. Hänen tutkimustensa teemat liikkuvat alueilla, jotka on perinteisesti mielletty esimerkiksi sosiologian tai lääketieteen osaamisalueeksi.
Pahimmillaan taloustieteilijöitä on Huikarin mukaan syytetty jopa “taloustieteen imperialismista” eli ilmiöstä, jossa taloustiede tunkeutuu omine tutkimusmetodeineen muille tieteenaloille ja yrittää tehdä tieteenalan omat metodit ja käytänteet tarpeettomiksi.
”Eihän tässä olla kertomassa, miten lääketiedettä tai sosiologiaa tulisi tutkia, vaan tuoda osaltaan lisävalaisua näihin teemoihin. Uskon, että tällainen toiminta on kaikkien etu.”
Silpputyö ja sukupolven tuska
Huikarin tutkimuksista nousee esille yksi teema: tulevaisuuden odotukset, tai niiden puute, vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Näköalattomuudesta on puhuttu niin sanotun Y-sukupolven kohdalla, joka joutuu painimaan yhteiskunnan odotusten kanssa historiallisessa tilanteessa, jossa työ on muuttunut pätkäksi ja silpuksi. Eläkevirkoja on tarjolla vain harvoille ja valituille.
”Näköalattomuus on myös osaltaan itseään ruokkiva kehä: jatkuva puhe epävarmuudesta synnyttää epävarmuutta.”
”Siinä mielessä nämä ajatukset ovat huolestuttavia, että meillä menee materiaalisessa mielessä nyt paremmin kuin koskaan.”
Oman tutkimuksensa valossa Huikari haluaa laittaa ajatukset näköalattomasta tulevaisuudesta perspektiiviin.
”Jos tarkastellaan niin radikaaleja toimia kuin itsemurhia, niin niiden määrä on viime vuodet ollut selvässä laskussa. Näköalattomuus on myös osaltaan itseään ruokkiva kehä: jatkuva puhe epävarmuudesta synnyttää epävarmuutta.”
Monitieteellisyyden puolestapuhuja
Tulevaisuudessa Sanna Huikari suunnittelee tutkimusta lääketieteen kentällä. Hän on mukana Pohjois-Suomen syntymäkohorttia tutkivassa työryhmässä.
“Kohortissa on laaja aineisto vuosina 1966 ja 1986 syntyneistä suomalaisista. Näiden tilastojen pohjalta olisi tarkoitus tutkia muun muassa ihmisten liikuntatottumuksia ja niiden kustannuksia yhteiskunnalle.”
Yhdestä asiasta Huikari on kuitenkin varma. Hän haluaa tehdä monitieteellistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta myös tulevaisuudessa.
“Toivon, että tiedeyhteisössä voitaisiin vielä avoimemmin mielin miettiä, mitä toisella tieteenalalla olisi annettavaa, ja lähdettäisiin rohkeasti tekemään yhteistyötä. Jos toinen tieteenala voi antaa edes ripauksen jotain uutta tietoa esimerkiksi itsemurhista, on se silloin myös yhteiskunnallisesti merkittävää.”
Tiedettä ja tutkimusta esittelevä Tutkijoiden yö tuo Linnanmaan kampuksella 28.9. tiedettä tutuksi kaikenikäisille.
Syyskuun viimeisenä perjantaina järjestettävä tapahtuma järjestetään Suomessa Oulun lisäksi yhdessätoista muussa kaupungissa, yhtä aikaa yli 300 eurooppalaisen kaupungin kanssa. Tänä vuonna Tutkijoiden yön teemana on jäljet.
Tutkijoiden yö järjestetään Oulun yliopistolla nyt kolmatta kertaa. Ohjelma starttaa perjantaina kello 17, ja päättyy Linnanmaalla kello 21.
Perjantai-iltana Oulun Tutkijoiden yössä kaikenikäiset pääsevät kuuntelemaan tiedeluentoja ja keskusteluja, vierailemaan laboratoriossa ja tekemään kokeita ja tutustumaan erilaisiin tiedeaiheisiin näytöksiin. Illan päätteeksi kello 20 Agoralla esiintyy feministinen rap-duo SOFA. Oulun koko ohjelmaan voit tutustua täällä.
Osaan illan ohjelmanumeroista on ennakkoilmoittautuminen. Muumiotutkimusta ja virtuaalisesti 1600-luvulla eläneen kirkkoherra Rungiuksen muumiota esittelevään pajaan ilmoittaudutaan työtilan ovella olevaan listaan. Dragsters-tuunaustyöpajaan ilmoittautuminen tapahtuu etukäteen sähköisesti, mukaan mahtuu 24 osallistujaa.
Kajaanin yliopistokeskus ja Sodankylän geofysiikan observatorio järjestävät Tutkijoiden yönä omaa ohjelmaa. Niiden ohjelmaan voi tutustua niiden omilla sivuilla: Kajaanin ohjelma ja Sodankylän ohjelma.
Viisi poimintaa Oulun Tutkijoiden yön ohjelmasta
1. Sisällissodan perintö: Sovinto, Tellus Stage, kello 18–19
Paneelikeskustelussa pohditaan suomalaista yhteiskuntaa sisällissodan jälkeen. Millaisia sisällissodan muistoja suomalaiset valitsivat vaalittavaksi ja millaiset päätettiin haudata? Miten nämä valinnat vaikuttivat yhteiskunnallisen sovinnon mahdollisuuteen seuraavilla vuosikymmenillä? Mitkä muut tekijät edesauttoivat sodan repimän kansakunnan eheytymistä? Kuinka kauan yhteiskunta on tarvinnut toipumiseen ja sovinnon tekemiseen?
2. Three Problems of the Big Bang Model: Dark Matter, Dark Energy, and Inflation, L8, kello 17, 18, 19 ja 20
The Big Bang model is the current explanation for the origin and the evolution of the universe. It is well supported by a variety of observational tests. However, some aspects of this very successful model are problematic. What is the nature of the ubiquitous and at the same time elusive dark matter? What is dark energy? What is inflation and why do we need it to explain the universe?
3. Tutkijoiden Pecha Kucha, L2, kello 18–19.30
Tutkijoiden Pecha Kucha haastaa Oulun yliopiston tutkijat kertomaan itsestään ja tutkimuksestaan 20 kuvalla, joiden esittelylle on aikaa 20 sekuntia. Tänä vuonna tutkijat puhuvat muun muassa älykkäästä valaistuksesta, kaivosteollisuuden jätteistä, marjoista ja Fornaxin eli Sulatusuunin galaksijoukosta.
4. VRungius – muumiotutkimusta virtuaalimaailmassa, AT117, kello 17.30–20
Työpajassa perehdytään Keminmaassa 1600-luvulla eläneen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta tehtyyn tutkimukseen. Työpajassa esitellään tutkimustulokset luentona. Rungiuksen muumioon voi tutustua VRungius-virtuaaliohjelman avulla. Työpajaan on etukäteisilmoittautuminen listalla, joka löytyy AT117 -tilan ovenpielestä.
5. Kurkistus tropiikkiin, yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Kaitoväylä 5, kello 17–20
Kasvitieteellisen puutarhan uudistuneet kasvihuoneet Romeo ja Julia ovat remontin jälkeen avautuneet yleisölle. Tutkijoiden yössä puutarhan henkilökunta esittelee trooppisen ja subtrooppisen kasvillisuuden salaisuuksia. Opastetuille kierroksille lähdetään kasvitieteellisen puutarhan aulasta kello 17–20 puolen tunnin välein.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
