Perjantaina 28.9. järjestettävä Tutkijoiden yö täyttää Linnanmaan kampuksen tieteestä kiinnostuneista

Tutkijoiden yö järjestetään Oulun yliopistolla nyt kolmatta kertaa. Ohjelma starttaa perjantaina kello 17, ja päättyy Linnanmaalla kello 21.

Tiedettä ja tutkimusta esittelevä Tutkijoiden yö tuo Linnanmaan kampuksella 28.9. tiedettä tutuksi kaikenikäisille.

Syyskuun viimeisenä perjantaina järjestettävä tapahtuma järjestetään Suomessa Oulun lisäksi yhdessätoista muussa kaupungissa, yhtä aikaa yli 300 eurooppalaisen kaupungin kanssa. Tänä vuonna Tutkijoiden yön teemana on jäljet.

Tutkijoiden yö järjestetään Oulun yliopistolla nyt kolmatta kertaa. Ohjelma starttaa perjantaina kello 17, ja päättyy Linnanmaalla kello 21.

Perjantai-iltana Oulun Tutkijoiden yössä kaikenikäiset pääsevät kuuntelemaan tiedeluentoja ja keskusteluja, vierailemaan laboratoriossa ja tekemään kokeita ja tutustumaan erilaisiin tiedeaiheisiin näytöksiin. Illan päätteeksi kello 20 Agoralla esiintyy feministinen rap-duo SOFA. Oulun koko ohjelmaan voit tutustua täällä.

Osaan illan ohjelmanumeroista on ennakkoilmoittautuminen. Muumiotutkimusta ja virtuaalisesti 1600-luvulla eläneen kirkkoherra Rungiuksen muumiota esittelevään pajaan ilmoittaudutaan työtilan ovella olevaan listaan. Dragsters-tuunaustyöpajaan ilmoittautuminen tapahtuu etukäteen sähköisesti, mukaan mahtuu 24 osallistujaa.

Kajaanin yliopistokeskus ja Sodankylän geofysiikan observatorio järjestävät Tutkijoiden yönä omaa ohjelmaa. Niiden ohjelmaan voi tutustua niiden omilla sivuilla: Kajaanin ohjelma ja Sodankylän ohjelma.

 

Viisi poimintaa Oulun Tutkijoiden yön ohjelmasta

1. Sisällissodan perintö: Sovinto, Tellus Stage, kello 18–19

Paneelikeskustelussa pohditaan suomalaista yhteiskuntaa sisällissodan jälkeen. Millaisia sisällissodan muistoja suomalaiset valitsivat vaalittavaksi ja millaiset päätettiin haudata? Miten nämä valinnat vaikuttivat yhteiskunnallisen sovinnon mahdollisuuteen seuraavilla vuosikymmenillä? Mitkä muut tekijät edesauttoivat sodan repimän kansakunnan eheytymistä? Kuinka kauan yhteiskunta on tarvinnut toipumiseen ja sovinnon tekemiseen?

2. Three Problems of the Big Bang Model: Dark Matter, Dark Energy, and Inflation, L8, kello 17, 18, 19 ja 20

The Big Bang model is the current explanation for the origin and the evolution of the universe. It is well supported by a variety of observational tests. However, some aspects of this very successful model are problematic. What is the nature of the ubiquitous and at the same time elusive dark matter? What is dark energy? What is inflation and why do we need it to explain the universe?

3. Tutkijoiden Pecha Kucha, L2, kello 18–19.30

Tutkijoiden Pecha Kucha haastaa Oulun yliopiston tutkijat kertomaan itsestään ja tutkimuksestaan 20 kuvalla, joiden esittelylle on aikaa 20 sekuntia. Tänä vuonna tutkijat puhuvat muun muassa älykkäästä valaistuksesta, kaivosteollisuuden jätteistä, marjoista ja Fornaxin eli Sulatusuunin galaksijoukosta.

4. VRungius – muumiotutkimusta virtuaalimaailmassa, AT117, kello 17.30–20

Työpajassa perehdytään Keminmaassa 1600-luvulla eläneen kirkkoherra Nikolaus Rungiuksen muumiosta tehtyyn tutkimukseen. Työpajassa esitellään tutkimustulokset luentona. Rungiuksen muumioon voi tutustua VRungius-virtuaaliohjelman avulla. Työpajaan on etukäteisilmoittautuminen listalla, joka löytyy AT117 -tilan ovenpielestä.

5. Kurkistus tropiikkiin, yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Kaitoväylä 5, kello 17–20 

Kasvitieteellisen puutarhan uudistuneet kasvihuoneet Romeo ja Julia ovat remontin jälkeen avautuneet yleisölle. Tutkijoiden yössä puutarhan henkilökunta esittelee trooppisen ja subtrooppisen kasvillisuuden salaisuuksia. Opastetuille kierroksille lähdetään kasvitieteellisen puutarhan aulasta kello 17–20 puolen tunnin välein.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Biocenter Oulun johtaja, molekyylibiologian professori Johanna Myllyharju Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi

Valtioneuvosto on nimittänyt professori Johanna Myllyharjun Oulun yliopistosta Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi 1.1.2019 lukien, yliopisto tiedottaa. Hallituksen toimikausi on kolmivuotinen. Johanna Myllyharju on molekyylibiologian professori ja hän toimii Oulun yliopistossa Biocenter Oulun johtajana. Hän on Suomen tieteellinen edustaja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) ja Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC) hallintoelimissä. Myllyharju on Biokeskus Suomen johtoryhmän jäsen ja […]

Valtioneuvosto on nimittänyt professori Johanna Myllyharjun Oulun yliopistosta Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtajaksi 1.1.2019 lukien, yliopisto tiedottaa. Hallituksen toimikausi on kolmivuotinen.

Johanna Myllyharju on molekyylibiologian professori ja hän toimii Oulun yliopistossa Biocenter Oulun johtajana. Hän on Suomen tieteellinen edustaja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) ja Euroopan molekyylibiologian konferenssin (EMBC) hallintoelimissä. Myllyharju on Biokeskus Suomen johtoryhmän jäsen ja sen edellinen puheenjohtaja. Suomen Akatemiassa hän on toiminut aiemmin terveyden tutkimuksen toimikunnan varapuheenjohtajana.

Toimikaudella 1.1.2019–31.12.2021 hallituksen jäseniä ovat professori Martti Kauranen (Tampereen teknillinen yliopisto), professori Heikki Kröger (Itä-Suomen yliopisto), professori Erika Löfström (Helsingin yliopisto), tutkimusjohtaja, professori Per Mickwitz (Suomen ympäristökeskus) ja teknologiajohtaja, dosentti Marita Niemelä (Neste Engineering Solutions).

Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa. Vuonna 2018 se rahoittaa tutkimusta 436 miljoonalla eurolla. Akatemian hallitus päättää esimerkiksi Akatemian toiminta- ja taloussuunnitelmista, tieteellisten toimikuntien, strategisen tutkimuksen neuvoston ja tutkimusinfrastruktuurikomitean työn yhteensovittamisesta sekä tieteellisten toimikuntien tutkimusalojen edistämisestä.

Valtioneuvosto nimeää Akatemian hallituksen ja tieteelliset toimikunnat kolmen vuoden toimikaudelle. Valtioneuvosto pyrkii siihen, että hallituksessa ja toimikunnissa on monipuolinen ja korkeatasoinen tieteellinen asiantuntemus. Akatemian hallituksen nykyinen puheenjohtaja on farmakologian ja lääkekehityksen professori Heikki Ruskoaho Helsingin yliopistosta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Viikon 23 Tiedekysymys: Missä ovat länsi ja itä?

Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Itämurteissa juhannussaunaan otetaan mukaan vasta ja länsimurteissa vihta. Sen lisäksi, että länsi ja itä ovat ilmansuuntia, ovat ne myös paljon laajempia käsitteitä. Itä ja länsi voivat määrittää ja jaotella niin maantieteellisiä, kielellisiä kuin kulttuurisiakin alueita. Vaan mihin itä ja länsi sijoittuvat? Miten ne ymmärretään? Viikon Tiedekysymyksessä otetaan selvää idän ja lännen olemuksesta.

TEKSTI Heidi Niemi

KUVAT Anni Hyypiö

Tiedätkö mitä? Missä on länsi ja itä?

Kysymystä innostui pohtimaan Oulun yliopiston maantieteen professori Jarkko Saarinen.

“On helpompi miettiä, missä itää ja länttä ei ilmansuuntina ole: pohjois- ja etelänavoilla. Itse olen siinä välissä”, hän naurahtaa.

Niin on jokainen meistä muistakin: Saarisen mukaan kaikkialla muualla paitsi navoilla liikumme ja toimimme lännen ja idän välissä, sillä itä ja länsi ovat sidoksissa kulloiseen sijaintiimme.

Itä ja länsi ovat siis suhteellisia käsitteitä, ja määrittyvät suhteessa tarkastelijaansa.

“Kotimaiselle politiikan tutkijalle itä ja länsi sijaitsevat yhtä aikaa samassa paikassa: Suomessa. Sitä kuvastaa maamme vaakuna, jossa Suomen leijona tasapainoilee lännen suoran ja idän käyrän miekan välissä”, kertoo Saarinen.

Itä-länsi -jaottelu Suomen maantieteellisellä ja kulttuurisella alueella näkyy vaakunan lisäksi esimerkiksi murrekartalla: länsi- ja itämurteissa on erilaisia piirteitä, vaikka kieli on yhteinen.

Idän ja lännen rajapinnassa voidaan myös kilpailla. Esimerkkinä Saarinen nostaa esiin pesäpallon:

“Pesäpalloa seuraaville idän ja lännen suhteessa on kyse valtikan sijainnista. Kerran kesässä toinen joukkueista voittaa Suomen itä- ja länsiosien seurojen parhaista pelaajista muodostettujen joukkueiden Itä-Länsi -ottelun.

Idän ja lännen suhde ei kuitenkaan rajoitu politiikkaan, kieleen, urheiluun tai maantieteeseen.

“Itä, länsi ja niiden rajankäynti ovat luonteeltaan myös metafyysisiä eli meitä laajempia olemassaolon kysymyksiä”, Saarinen pohtii.

Umberto Ecolle – edesmenneelle italialaiselle semiotiikan professorille ja kirjailijalle –  itä on eilinen ja länsi huominen, kertoo Saarinen.

“Econ teoksessa Edellisen päivän saari (1994) päähenkilö pelastautuu haaksirikosta hylättyyn laivaan, joka on ankkuroitu niin sanotulle antipodimeridiaanille eli 180. pituuspiirille, mikä sijaitsee Greenwichin nollapituuspiiriin nähden vastakkaisella puolen maapalloa. Siellä itä ja länsi samanaikaisesti sekä jakautuvat että yhtyvät. Laivan toisella puolen on eilinen ja toisella huominen.”

Saarisen mukaan Econ teos antaa myös vastauksen “maantieteilijöiden pikkutuntien kompakysymykseen”, joka kuuluu: mitkä ovat Yhdysvaltojen itäisin, läntisin, pohjoisin ja eteläisin osavaltio?

“Vinkiksi se, että oikeassa vastauksessa osavaltioiden kokonaismäärä on kaksi. Ja kumpikaan niistä ei ole Maine tahi Florida”, Saarinen paljastaa.

 

Tiedätkö sinä vastauksen Saarisen esittämään pulmaan? Kerro toimitukselle!

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää:

Suomi on myös biologian kieli

Yli-intendentti Marko Mutasen mukaan kehitys on kielen elinehto. Koneen Säätiön Vuoden Tiedekynä -palkinnon ehdokas on joutunut omissa artikkeleissaan luomaan uutta termistöä. “Kieltä pitää luoda tyhjästä, sillä termistöä ei yksinkertaisesti ole. Jos joutuisin operoimaan sillä terminologialla, mikä oli käytössä sata vuotta sitten, en pystyisi kirjoittamaan suomeksi mitään.”

Biologian kieli on englanti. Englannin käytölle on järkeviä syitä. Arvostetuimmat tieteelliset julkaisut, kuten Science ja Nature, ovat englanninkielisiä. Tutkija haluaa tuloksensa kansainvälisen tutkijayhteisön silmien eteen ja monella alalla suomen kieltä taitavia tutkijoita on vain kourallinen. Tiede ei ole monologi.

Myös alan termistö perustuu pitkälti englantiin ja latinaan. Taipuuko suomi enää edes biologian kieleksi?

“Kyllä taipuu, mutta ei ilman ongelmia”, yli-intendentti Marko Mutanen kertoo.

Mutasen mainitsemat ongelmat syntyvät alan termistön kääntämisestä. Useille vakiintuneille käsitteille ei ole olemassa vakiintuneita suomennoksia.

“Usein joudutaan tyytymään termin suomen kieleen mukauttamiseen. Esimerkiksi “DNA barcode” ei välttämättä käänny suoraan DNA-viivakoodeiksi vaan usein tutkijoiden arkikielessä puhutaan barkoodaamisesta”, Mutanen selventää.

Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan yksikössä työskentelevä Mutanen on kirjoittanut paljon myös suomeksi. Tästä työstä hän on saanut tunnustusta: hän oli ehdolla tänä vuonna Vuoden Tiedekynä -palkinnon saajaksi. Koneen Säätiön myöntämä palkinto jaetaan tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty ansiokkaasti. Palkinto jaetaan vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöntutkimuksen alan suomenkielisen artikkelin kirjoittajalle tai kirjoittajille.

Vuoden Tiedekynä -kilpailu on yksi kannuste suomenkielisen tieteellisen tekstin tuottamiseen. Tänä vuonna 25 000 euron palkinnon sai Sampo Soimakallio artikkelillaan Biomassan energiakäyttö: vaikutukset hiilinieluihin ja ilmastopäästöihin.

 

Tiede luo kieltä

Parhaimmillaan biologi luo työssään uutta suomenkielistä termistöä.

“Usein jo opiskelijoiden graduissa pitää keksiä sopivia suomenkielisiä vastineita alan vakiintuneille englanninkielisille termeille”, Mutanen paljastaa.

Myös omissa artikkeleissaan Mutanen on joutunut luomaan uutta termistöä. Hän muistuttaa, että kehitys on kielen elinehto.

“Kieltä pitää luoda tyhjästä, sillä termistöä ei yksinkertaisesti ole. Jos joutuisin operoimaan sillä terminologialla, mikä oli käytössä sata vuotta sitten, en pystyisi kirjoittamaan suomeksi mitään”, Mutanen muistuttaa.

Mielenkiintoinen asia suomenkielisessä biologiassa ovat lajit ja niiden määrittäminen. Suomen luonnossa on Mutasen mukaan suuria eliöryhmiä, joilla ei ole suomenkielistä nimeä.

Uusien nimien määrittäminen ja keksiminen on yksi tapa luoda uutta kieltä biologiaan.

“Nimistön kehittäminen on tärkeää siinä mielessä, että on aivan eri asia puhua apilakirjokääriäisestä kuin Capricornia boisduvalianasta”, Mutanen täsmentää.

Suomenkielisillä lajien nimillä on helpompi luoda mielikuvia lajista. Kielen käyttö on siis myös vallankäyttöä.

 

Miksi edes kirjoittaa suomeksi?

Miksi sitten kirjoittaa suomeksi, jos kallisarvoista työaikaa menee uusien termien kehittelyyn ja englanninkieliselle aineistolle on suurempi yleisö ja paremmat julkaisualustat?

“Jos me haluamme säilyttää suomen kielen tieteen kielenä, sitä on pakko käyttää”, Mutanen selventää.

Mutanen nostaa esille myös kansansivistyksellisen lähtökohdan. Jos kaikki tiede tehtäisiin englanniksi, vaikuttaisi se Mutasen mukaan pitkällä aikavälillä myös suomalaisten sivistystasoon.

“Kyllä oma äidinkieli on aina se kieli, jolla asiat parhaiten saadaan selostettua ja ymmärrettyä”, Mutanen pohtii.

Suomen kielen käyttöön vaikuttaa myös tiedepolitiikka. Suomessa tieteelliset julkaisukanavat on luokiteltu tasoluokkiin. Julkaisufoorumi-luokitusjärjestelmän luokituksessa ulkomaiset ja kotimaiset julkaisukanavat on jaoteltu perustasoon (1), johtavaan tasoon (2) ja korkeimpaan tasoon (3). Mutasen omalla alalla ei ole yhtään suomenkielistä 1-luokan, tai sitä korkeampaa, julkaisua.

Se, minkä Jufo-luokituksen saaneessa julkaisussa artikkeleita julkaistaan, vaikuttaa myös yliopiston saamaan rahoitukseen. Siksi paine englanninkielisille julkaisuille voi tieteenalalla olla kova.

 

Tieteen popularisointi avain ongelmaan?

Vaikka suomenkieliset julkaisut eivät juhli luonnontieteen aloilla Jufo-luokituksillaan, voi suomenkielistä tieteellistä tekstiä julkaista myös muissa muodoissa. Tieteen popularisointi on yksi tapa lisätä tutkimuksen näkyvyyttä ja toisaalta pitää alan suomenkielistä terminologiaa yllä.

Marko Mutasen mielestä tieteentekijöiden ei pitäisi jäädä omaa alansa koskevan yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Tieteen popularisointia tulisi hänen mukaansa harjoittaa myös alan sisällä.

“Tieteen popularisointia ei mielestäni pitäisi jättää pelkkien freelance-toimittajien harteille. Popularisointia tulisi harjoittaa aina tieteen huipulta asti, hyvinä esimerkkeinä Esko Valtaoja ja Kari Enqvist.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Wapun Tiedekysymys IV: Millainen maine vapulla on?

Vappu on kevään, työväen ja ylioppilaiden juhla. Oulussa erityisesti opiskelijat ovat ottaneet juhlan omakseen. Huhtikuussa haalarikansan ilmestyminen katukuvaan on yhtä varmaa kuin muuttolintujen ja moottoripyörien paluu. Vappujuhlijat, nämä riehakkaat paluumuuttajat, jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tiedekysymyksessä halutaan tietää, mistä opiskelijavapun maine syntyy.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen on tutkinut imagoiden ja brändien rakentamisen prosessia sekä mielikuvien ja maineen muodostumista. Karvonen lähtee hakemaan vapun merkitystä karnevaalista.

”Vappu on talven loppumisen ja kesän tulon karnevaali. Syyspuolella vastaava juhla on kesän lopettava kekri eli köyri, nykyisin pikkujoulu. Karnevaalissa normaali vakavahenkinen arki käännetään nurinpäin hullutteluksi ja ilonpidoksi.”

Karnevaaleilla on ikivanhat juuret. Antiikin Kreikassa karnevaalit olivat viinin jumala Dionysoksen ja hänen irstailevan seurueensa kunniaksi vietettyjä Dionysia-juhlia. Roomassa puolestaan juhlittiin Bacchusta esimerkiksi Saturnalia-juhlissa, joissa orjista tuli isäntiä ja isännistä orjia.

”Nykyäänkin viinin jumalille uhraaminen on keskeinen osa vappua ja sen mainetta. Normaali selväpäinen maailma saa väistyä ja siirrytään alkoholin avittamana hullunkuriseen maailmaan, jossa työläisistä voi tulla herroja ja herroista narreja.”

”Ehkä opiskelijoista sitten tulee yliopiston herroja vappuna”, Karvonen pohtii.

Karnevalistinen pukeutuminen kuuluu vappuun. Oppikirjat viskataan joka tapauksessa nurkkaan ja tartutaan mieluummin vaikkapa Ööpiseen. Karnevaali on myös lihan eli kehon juhla, jossa mässäillään, juopotellaan ja sekstaillaan villisti − ainakin mielikuvissa.

”Jos ihmiset pantaisiin piirtämään vappu, niin luultavasti siinä kuvassa juhlisi valkolakkinen ylioppilas tai teekkari, ”simapullo” kädessä, haalarit päällä, ilmapallo, serpentiiniä ja tekonenä päässä jossain puistossa. Wesibussi ja Ykänen liikennöisivät iloisesti taustalla”, Karvonen summaa stereotyyppistä oululaista opiskelijavappua.

Maineella tarkoitetaan muun muassa ”jotakin koskevaa ja kerrottuna leviävää tietoa, kulkupuhetta, huhua”. Sellainenkin sanonta tunnetaan kuin ”kunnia meni, mutta maine kasvaa”, ja eikö vain se kuvaa joidenkin vapunjuhlintaa osuvasti?

Silti suurimmalle osalle vappu on mainettaan rauhallisempi.

”Vapun maine tuottaa kuitenkin normatiivisia paineita juhlimiseen edes jossain määrin”, Karvonen tuumaa.

 

Lue muut wappuisat Tiedekysymykset täältä: I, II ja III.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Wapun Tiedekysymys III: Millä eväillä selviät vapusta?

Opiskelijavappua juhlitaan pitkään ja hartaasti. Vapun riennot kruunaavat lukuvuoden ja tuovat erilaiset haalarit yhteen. Juhliminen voi kuitenkin käydä ennen pitkää kunnon päälle: vappupallokin alkaa näyttää nahistuneelta parin viikon karkeloinnin ehtoopuolella. Voisiko vapun ajasta selviämistä edistää jotenkin ravinnon avulla? Käykö munkki simasuun elvytysmuonaksi?

Vappu – tuo juhlista jaloin, siman ja munkin täyttämä kevään ylistys kestää pari viikkoa, jos opiskelijoilta kysytään. Vapun aika on lukuvuoden viimeinen koetus, ja tapahtumien sekä juhlien täyttämä kuukauden vaihde vaatii antaumuksellista asennetta ja vakaata tahtotilaa, jos on monessa menossa mukana.

Voiko optimaalisella ravitsemuksella edistää vapun ajasta selviämistä, ODL:n tutkija, ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Marjukka Nurkkala?

“Riippuu siitä, miten viettää vappua”, Nurkkala pohtii.

”Ravitsemuksen avulla ei voi selvitä paremmin krapulasta. Ainut keino on juoda alkoholia kohtuudella. Mitään pelastavaa ratkaisua ei ole.”

Auts. Kikkakolmosia ja mehukkaita vinkkejä ei siis ole luvassa. Oman käyttäytymisen hallinta ja järkevä alkoholinkäyttö on Nurkkalan mukaan ainoa tapa estää krapulaa. Perimätieto kertoo, että nesteytyksestä kannattaa pitää huolta juomalla vettä(kin).

Perimätieto kertoo myös, että jos nautittu sima on ollut aikuisten makuun eikä vapunviettäjä ole huolehtinut riittävästä syömisestä, alkaa keho huutaa pitsaa. Ravitsemustiede onneksi ymmärtää väsyneen juhlijan mielitekoja. Miksi kekkereiden jälkeen askel käy kohti nopeaa rasvanirvanaa?

Nurkkalan mukaan päihtyneenä tekee mieli syödä rasvaista ja runsasenergistä ruokaa, sillä alkoholi lisää ruokahalua ja sotkee normaalikäyttäytymistä. Alkoholissa on paljon energiaa, mutta se ei tuo kylläisyydentunnetta, selittää Nurkkala.

“Alkoholi saa syömään yli tarpeen, mikä voi aiheuttaa pöhöttyneen olon. Myös krapula vaikuttaa ruokahaluun”, Nurkkala tietää.

Tapahtumien temmellyksessä on tärkeää syödä järkevästi ja pitää kiinni ateriarytmistä. Nurkkala muistuttaa, että lautasmalli ja ravitsemussuositukset ovat päteviä ohjenuoria myös vappuna.

“Vappunakin on hyvä pitää mielessä säännöllisyys ja lautasmalli: lautaselle valitaan reilusti kasviksia sekä proteiinin ja hiilihydraattien lähde.”

Makeita herkkujakaan ei passaa nauttia mielin määrin. Tippaleipä tai munkki on hyvä jälkiruoka, mutta ateriaa se ei korvaa.

“Ei kannata tavoitella Suomen ennätystä munkkien syömisessä”, Nurkkala naurahtaa.

Totuus ei aina ole tarua ihmeellisempää. Vapun ajasta siis selviää parhaiten, kun muistaa syödä säännöllisesti, ja pitää herkut jälkiruokana. Ravitsemussuositukset eivät valitettavasti kumoudu vappumaljan mukana.

 

Lue lisää wappuisia Tiedekysymyksiä: III ja IV.

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää: