Viikon 12 Tiedekysymys: Ovatko vanhemmat aina oikeassa?

Tällä viikolla Tiedekysymys pureutuu todelliseen ikuisuusaiheeseen. Otamme selvää siitä, onko kana viisaampi kuin muna, eli ovatko vanhemmat aina oikeassa.

Syyn ja seurauksen suhdetta pohtivassa klassisessa dilemmassa kysytään, kumpi tuli ensin, muna vai kana. Nyt Tiedekysymyksessä siirrymme pohtimaan jatkokysymystä: onko kana viisaampi kuin muna, eli tietävätkö vanhemmat aina kaiken?

Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian yliopistotutkija Heini Hakosalo toteaa kysymykseen naurahtaen, että ainakin hän äitinä usein huomaa munan olevan kanaa viisaampi.

Historiallisesti asiaa tarkastellessa esiin nousee se, miten yhteiskunnissa suhtaudutaan nuoruuteen ja toisaalta iän mukanaan tuomaan viisauteen.

”On aikakausia, jolloin ajatellaan, että viisaus kasvaa iän myötä. Toisissa kulttuureissa, kuten tällä hetkellä meillä Suomessa, tunnutaan arvostavan nuoruutta”, Hakosalo pohtii.

Historian tapahtumat vaikuttavat myös siihen, kuinka isoja eroja sukupolvien välille syntyy.

”Esimerkiksi sota-aika etäännytti vanhempia ja nuorisoa, kun kokemukset elämästä olivat jo niin etäällä toisistaan. Tästä ajatusmaailmojen kohtaamattomuudesta nousi 1960–70-lukujen nuorisokapina”, Hakosalo sanoo.

Nyky-yhteiskunnassa vastaava, joskin vähemmän dramaattinen, sukupolvia erottava kuilu liittyy tieto- ja viestintäteknologian murrokseen.

”Etenkin uuteen teknologiaan liittyvissä asioissa tuntuu siltä, että muna on viisaampi kuin kana. Nuoret kuitenkin unohtavat, että tämä tekniikan kehitys on edellisen sukupolven aikaansaannosta”, Hakola muistuttaa.

Selkeää voittajaa kana vs. muna -kilpailuun ei siis löydy. Yhteiskunta määrittää, arvostetaanko iän tuomaa viisautta vai nuoruuden intoa enemmän ja kumman ääni tulee kuulluksi paremmin.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Terhi Suominen

Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. 

Lue lisää:

Viikon 9 Tiedekysymys: Miksi ruoka maistuu paremmalta ulkona?

Hikisen hiihtolenkin jälkeen laavulla nuotion ääressä nautittu makkaravoileipä on maailman parasta ruokaa. Samainen voileipä saa kotisohvalla Netflixin kanssa nautittuna lähinnä hapuilemaan lähipizzerian noutoruokalistaa. Miksi ihmeessä ruoka maistuu ulkona syötynä herkullisemmalta?

Talvisen hiihtoretken jälkeen kaivetaan laavulla eväät esille. Särpimen roolissa toimii hätäisesti kyhätty makkaravoileipä, jonka välistä löytyvät kurkkuviipaleet ovat muuttaneet jo hiukan vetiseksi.

Tämä ei menoa haittaa, sillä juuri kyseisenä hetkenä voileipä on maailman parasta ruokaa. Samainen voileipä saa kotisohvalla Netflixin kanssa nautittuna lähinnä hapuilemaan lähipizzerian noutoruokalistaa.

Miksi ruoka maistuu ulkona paremmalta?

ODL:n tutkija, ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Marjukka Nurkkala tietää kysymykseen vastauksen. Ulkona nautitun ruoan ylivertaisuus on monen asian summa. Raitis ulkoilma on yksi merkittävä tekijä.

”Raittiissa ulkoilmassa hajuaisti on herkempi, mikä saa ruoan maistumaan. Sisätiloissa voi helposti ympäristössä olla makuelämystä haittaavia hajuja”, Nurkkala kertoo.

Nurkkalan mukaan tätä keinoa voi käyttää myös arjessa ruokahalun parantamiseksi.

”Esimerkiksi ruokailutilan tuulettaminen ennen ruokailua voi saada ruoan maistumaan paremmalta”, Nurkkala selventää.

Eväiden ylivoimaisuutta selittävät myös sosiaaliset näkökulmat. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma ja ruoka maistuu seurassa paremmalta kuin yksin.

Koska ulkoilu tapahtuu yleensä seurassa, laavulla nautittu eväsleipä saa lisämausteensa usein jo tästä.

”Pitää muistaa myös, että usein ulkoillessa ihmiset ovat viettämässä vapaa-aikaansa, jolloin jo yleinen stressitasojen lasku saa ruoan maittamaan”, Nurkkala selventää.

Ulkonasyömisen ihanuutta selittää myös liikunta. Ulkoiluaktiviteetit sisältävät yleensä ainakin jossain määrin liikuntaa, joka lisää näläntunnetta.  

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Viikon 8 Tiedekysymys: Mikä poluissa kiehtoo? 

Tällä viikolla Tiedekysymyksessä selvittelemme sitä, miksi valitsemme usein kulkureitiksimme valmiiksi tallatun polun,

Varsinkin talvella sen huomaa: lumeen tampattuja kulkureittejä risteilee sinne tänne, vaikka kulkeminen aurattuja jalkakäytäviä pitkin tuntuisi paljon vaivattomammalta vaihtoehdolta. 

Miksi kulkureitiksi kuitenkin valikoituu usein valmiiksi tallattu polku? 

Oulun yliopiston kulttuuriantropologian professorin Hannu Heikkisen mukaan polkujen puoleensavetävyydessä on kyse laumaeläimelle tyypillisestä käyttäytymismuodosta. 

Polkuja syntyy ilman, että niitä sen kummemmin tehdään. 

Se liittyy ihan biologiaan, ihminen seuraa mielellään muiden tekemiä reittejä. Niin kuin muutkin nisäkkäät tekevät”, Heikkinen kertoo. 

Kyse on siis meissä syvällä piilevästä ominaisuudesta. Heikkisen mukaan polkuja on helppo seurata, sillä joku toinen on todennut ne toimiviksi. 

”Polut ovat tuttuja ja turvalliseksi testattuja. Ihmisellä on taipumus mennä siitä, mistä joku toinenkin on kulkenut.” 

Polkuihin kiteytyy laumaeläimen luottamus lajitovereihin. Pidä se mielessä, kun seuravan kerran oikaiset koskemattoman hangen poikki ja luot uuden kulku-uran: kanssaihmiset luottavat arvioosi reitin turvallisuudesta. 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Terhi Suominen

Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. 

Lue lisää:

Viikon 7 Tiedekysymys: Voiko Oulussa laskea mäkeä vuonna 2038?

Laskiaisen pulkkamäkeen on riittänyt lunta ja pakkasta tänä vuonna, vaan miten käy tulevaisuudessa? Viikon Tiedekysymyksessä otamme selvää, vaikuttaako ilmastonmuutos tulevaisuuden mäenlaskunäkymiin Oulun korkeudella.

TEKSTI Heidi Niemi

KUVAT Anni Hyypiö

Reikunmäessä raikaa taas laskiaistiistaina – vaan miten käy mäenlaskun tulevaisuudessa?

Pitääkö laskiaisen pulkkamäkeen pöhistä uusia innovatiivisia laskuvälineitä vai onnistuuko perinteikäs mäenlasku lumisessa rinteessä?

Oulun yliopiston Geotieteen yksikön professori Kari Strand, millaiset ovat laskiaisen luminäkymät parinkymmenen vuoden kuluttua?

Ilmastonmuutoksen myötä talvikausi lyhenee, lämpötila nousee ja pakkaspäivien määrä vähenee, kertoo Strand.

Lumisin aika osuu kuitenkin tammi-helmikuulle eli laskiaisen tienoille, hän jatkaa.

Lumitilanteen suhteen ei siis todennäköisesti tarvitse muuttaa laskiaisperinteitä.

Entä vaikuttaako ilmastonmuutos jotenkin lumen laatuun?

“Talviaikaiset vesisateet voivat vaikuttaa liukkauteen”, kertoo Strand.

Lunta on nykyistä vähemmän alku- ja lopputalvesta ja talvet ovat tulevaisuudessa sateisempia, hän toteaa.

“Uskoisin että mäenlasku onnistuu vielä parinkymmenen vuoden päästäkin”, Strand kokoaa.

Vaikka ilmastonmuutos vaikuttaa lumitilanteeseen, Oulussa voi todennäköisesti suunnata pulkan kanssa laskiaismäkeen vielä vuonna 2038.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää:

Viikon 4 Tiedekysymys: Kuinka paljon alkoholin vahvuudella on merkitystä terveyteen?

Tämän viikon kysyjä haluaa tietää, miten merkittävää on terveyden kannalta, pitäytyykö 4,7-prosenttisissa alkoholijuomissa vai valitseeko sittenkin vahvemman nelosoluen.

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Heli Paaso-Rantala

Uusi alkoholilaki toi vahvemmat alkoholijuomat ruokakauppoihin vuoden alussa.

Mutta kuinka haitallista terveyden kannalta oikein on, juoko tavallisen kolmosoluen sijaan vahvempaa lonkeroa tai nelosolutta? 

Oulun yliopiston sisätautiopin professorin Markku Savolaisen mukaan terveyden kannalta myös prosentilla on merkitystä.

“Mitä enemmän alkoholia juodaan, sitä enemmän on haittavaikutuksia. Myös alkoholiprosentti vaikuttaa.”

Savolaisen mukaan yhä useampi henkilö ylittää riskirajat, jotka altistavat alkoholisairauksille. Käypä hoito -suosituksen mukaan miehillä riskiraja on 40 grammaa ja naisilla 20 grammaa säännöllisesti päivässä.

Lisäksi alkoholijuoman annoksen kasvulla on vaikutusta: 0, 33 litran keskiolutpullo tai vastaava pieni tölkki 4,7-prosenttista juomaa sisältää 11–12 grammaa alkoholia.

”Isommassa 0,5 litran tölkissä vahvempaa olutta on peräti 21,7 grammaa alkoholia – siis lähes kaksinkertainen määrä.”

Naisten riskiraja ylittyy silloin jo yhdellä annoksella, jolloin alkoholin suurkulutus altistaa monille sairauksille ja muille haitoille.

Savolainen mainitsee alkoholin terveyshaitoiksi maksakirroosin ja haimatulehduksen. Savolaisen mukaan maksakirroosin aiheuttaa yleensä useiden vuosien suurkulutus, mutta haimatulehdukselle sen sijaan ei ole selvää kynnysarvoa.

”Jo lyhytaikainenkin runsas kulutus saattaa laukaista hengenvaarallisen haimatulehduksen.”

Alkoholin suurkulutus lisää kuitenkin monia muitakin sairauksia, muun muassa tulehdussairauksia, kuten tuberkuloosia ja seksisairauksia, sillä alkoholi heikentää elimistön puolustuskykyä.

Alkoholisairauksien lisääntymisen lisäksi suuremmat alkoholiannokset vaikuttavat myös tapaturma-alttiuden kasvamiseen. Alkoholilla on vaikutusta myös autolla ajoon.

”Enää ei riitäkään kaksi tuntia yhden annoksen jälkeen niin kuin ennen, vaan isomman annoksen jälkeen veressä on alkoholia vielä 3–4 tunnin kuluttuakin.”

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 51 Tiedekysymys: Miksi joulupöydässämme on kinkku eikä kalkkuna?

Tämän viikon Tiedekysymyksen kysyjä haluaa tietää, miksi suomalaiset syövät jouluna nimenomaan kinkkua eikä kalkkunaa.

Jouluherkkuja on monenlaisia, ja suomalaiset ovat tottuneet nostamaan kinkun pöytään, toisin kuin monessa muussa euroopan maassa. Mutta miksi suomalaiset syövät kinkkua jouluna?

Oulun yliopiston arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtori Ritva Kyllin mukaan monet suomalaisten nykyään tuntemat jouluruokaperinteet ja -ruokalajit ovat vakiinnuttaneet asemansa joulupöydässä 1800-luvun lopulla. Tällaisia olivat muun muassa riisipuuro, lipeäkala ja joulukinkku.

”Esimerkiksi oululaisessa Kaiku -nimisessä sanomalehdessä kirjoitettiin Turkin sodasta 1878, että sotaretkellä olleet suomalaiset olivat valmistautuneet syömään vieraallakin maalla jouluaattopäivänä perinteiseen tapaan sianpaistia ja riisipuuroa.”

Kyllin mukaan kanoja ja kalkkunoita ei kasvatettu vielä 1800-luvulla esimerkiksi Pohjois-Suomessa kovin yleisesti, eli kalkkunaa ei olisi ollut kovin moneen joulupöytään saatavilla. 

Kalkkunan tiedettiin kuuluvan joulupöytään esimerkiksi Keski-Euroopassa, mutta pohjoisempana sianlihan syöminen koettiin enemmän omaksi perinteeksi.

”Esimerkiksi islantilaisessa mytologiassa villisika on liittynyt nimenomaan talvipäivänseisauksen juhlintaan.”

Kylli kertoo ihmisten tottuneen paastomaan ennen joulua katolisella keskiajalla, mikä saattoi vahvistaa ajatusta jouluruokien tuhteudesta ja rasvaisuudesta.

”Vielä 1800-luvun jälkipuolen kirjallisissa lähteissä kuvataan usein jouluruokien rasvaisuutta, mistä syystä joulukinkku ja joulutortut sopivat hyvin suomalaiseen joulupöytään.”

Entä miksi suomalaiseen joulupöytään ei kuulu maksalaatikko?

Kylli kertoo osan suomalaisista jouluruoista periytyvän perinteisen suomalaisen pitopöydän ruokalajeista, joihin on kuulunut muun muassa erilaisia laatikkoruokia. Kylli huomauttaa porkkanalaatikon valmistamisen yleistyneen vasta 1800-luvun lopulla.

”Jos ruokalajien perinteitä miettii, maksalaatikossa olisi ainesta nykyisenkin joulupöydän suosikiksi – se sisältää riisiä ja rusinoita, jotka olivat olennaisesti mukana monissa 1700- ja 1800-lukujen varakkaiden suomalaisten kotien juhlaruoissa.”

Kylli näkee maksalaatikon kuuluvan edelleen joidenkin suomalaisten joulupöytiin, mutta maksalaatikko on voinut jäädä juhlaruokien joukosta arkisuutensa takia.

Kylli huomauttaa maksalaatikon olleen Suomen ensimmäisiä teollisia einesruokia, jota ryhdyttiin syömään vuoden ympäri. Aiemmin maksalaatikko oli varsin työläs valmistettava.

 

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää: