Jutut kategoriassa Tiedekysymys - Sivu 4 6:stä

Viikon 50 tiedekysymys: Voisiko ihminen nukkua talviunta?

Monet eläimet nukkuvat talviunta tai vaipuvat talvihorrokseen herätäkseen keväällä valoisampina ja lämpöisempinä aikoina. Voisiko ihminen viettää talven unessa tai horroksessa?

Tiede Tiedekysymys

TEKSTI Heidi Niemi

Herätys pärähtää pimeydessä. Väsyttää. Päivällä on hetken valoisaa. Yhä väsyttää. Kotimatkalla päivänvalo on muisto vain. Pimeä vuodenaika sekoittaa uni–valverytmiä, uni ei virkistä ja halu peiton alle piiloutumiseen valtaa mielen.

Toiset lääkitsevät kaamoksen vaikutuksia suklaalla, kirkasvalolampulla tai pitämällä kurinalaisesti kiinni liikunnasta ja vuorokausirytmistä.

Väsymyksen keskellä tulee pohdittua, voisiko ihminen ottaa mallia muusta eläinkunnasta ja vetäytyä talviunille?

Oulun yliopiston eläinfysiologian professorin Esa Hohtolan mukaan ihminen tarvitsisi muutamia fysiologisia sopeumia voidakseen käydä karhun lailla talviuneen.

Ensin täytyisi kerryttää lyhyessä ajassa rasvavarasto, jota käyttäisi energianlähteenä talvikuukausien aikana. Elimistön pitäisi osata muuttaa myrkyllistä ureaa proteiineiksi ja ruumiinlämmön tulisi laskea 33–34 asteeseen jotta elintoiminnot hidastuvat. Lisäksi pitäisi estää lihasten ja luiden haurastuminen.

”Ihmisellä jo muutamankin viikon vuodelepo aiheuttaa voimakasta lihaskatoa”, kertoo Hohtola.

Ei kuulosta helpolta. Entä sitten talvihorros? Voisimmeko ottaa oppia siileiltä ja lepakoilta?

”Talvihorroksessa elimistön pitäisi yllä mainittujen seikkojen lisäksi pystyä alentamaan lämpötilaansa hallitusti alle kymmenen asteen, jopa lähelle nollaa, mutta estämään lämpötilan aleneminen jäätymispisteen alapuolelle”, toteaa Hohtola.

Ihminen ei siis voi vaipua talviuneen tai talvihorrokseen, sillä meillä ei ole fysiologisia edellytyksiä talven ohittamiseen karhujen tai siilien keinoilla.

Onneksi päivä alkaa pidentyä talvipäivänseisauksen jälkeen, joka tänä vuonna osuu tiistaille 22. joulukuuta.

Mitä olet aina halunnut tietää tieteestä? Onko olemassa tiedeaiheinen kysymys, johon et löydä vastausta? Vaivaako mieltäsi tiedepulma, jonka kysyminen saisi sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi? Nyt voit esittää sinua aina askarruttaneen tiedeaiheisen kysymyksen Oulun ylioppilaslehdelle! Tiedeuutisten jengi ottaa selvää hassuimmista ja höpsöimmistäkin kysymyksistä. Lähetä siis mieltäsi kaihertava kysymys osoitteeseen tiedeuutiset.oyl@gmail.com. Vastaukset selviävät Tiedeuutisissa.

Julkaistu 13.12.2017

Heidi Niemi

Tiedeviestinnän ja kirjallisuuden opiskelija, joka ei tiedä, mutta ottaa selvää.

Lue lisää:

Viikon 49 Tiedekysymys: Kuinka vanha Oulu on?

Itsenäinen Suomi täyttää pyöreät 100 vuotta. Suomalaisten, saati oululaisten, historia ulottuu kuitenkin paljon kauemmas ajan pyörteisiin. Jos Suomi täyttää 100, kuinka vanha on Oulu?

Tiede Tiedekysymys

TEKSTI Sampo Marski

Historian oppiaineen yliopistonlehtori Matti Enbuskella on kysymykseen sekä lyhyt että pitkä vastaus.

“Jos kysytään, kuinka vanha Oulun kaupunki on, vastaus on helppo. Oulu on virallisesti perustettu vuonna 1605”, Enbuske kertoo.

Asia ei kuitenkaan Enbusken mukaan ole näin yksinkertainen. Oulu on paikkana herättänyt mielenkiintoa paljon ennen 1600-luvun alkua. Tärkeänä idän ja lännen välisenä kulkureittinä Oulujoen suuhun ei syntynyt samalla tavalla varhaisia asutuskeskittymiä kuin esimerkiksi Tornioon tai Kemiin. Lisäksi 1100–1300-luvuilla Oulun seutu oli vahvasti idän vaikutuspiirissä.

“Vasta Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Ruotsin kuningaskunta alkoi kiinnostua Oulun alueesta. Vuodelta 1377 löytyy novgorodilaisista kronikoista maininta Oulun linnan taistelusta, joten viimeistään silloin voi ajatella Oulun seudun siirtyneen Ruotsin valtakunnan hallintaan”, Enbuske täsmentää.

Oulun historia ulottuu kuitenkin vielä kauemmas. Hautalöytöjen ja nimistöntutkimuksen avulla on saatu tarkempaa tietoa alueen historiasta.

“Hautalöytöjen perusteella ensimmäiset merkit ihmisen toiminnasta Oulussa ovat 500-luvulta. Karjalaiset jäänteet nimistössä viittaavat siihen, että 1100-1200-luvuilla alueella on ollut viimeistään pysyvää asutusta”, Enbuske pohtii.

Ihmisiä Oulussa on voinut asustella jo 1 500 vuotta sitten, mutta itse kaupunki on tarkalleen 412 vuotta vanha.

“1400- ja 1500-luvuilla Oulujoen suu vahvisti asemaansa alueen tärkeänä kauppapaikkana. Lopulta vuonna 1605 Kaarle IX antoi määräyksen Oulun kaupungin perustamisesta”, Enbuske summaa.

Julkaistu 6.12.2017

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Viikon 47 Tiedekysymys: Miksi Oulussa tuulee aina?

Vanhaan hyvään aikaan lapset hiihtivät kouluun umpihankea ja sekä tullessa että mennessä oli ylämäki. Oululaisten korkeakouluopiskelijoiden sukupolvikokemus on puolestaan ainainen vastatuuli, joka kylmettää sormien lisäksi myös opiskelijan sielun. Mutta miksi Oulussa tuulee aina?

Tiedekysymys

TEKSTI Sampo Marski

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston luonnonmaantieteen professorilla Jan Hjortilla on tämän viikon Tiedekysymykseen vastaus valmiina.

“Tietysti siksi, että täällä on niin hyvä pöhinä”, Hjort naurahtaa.

Täysin positiivisen ilmapiirin varaan Hjort ei Oulun tuulisuutta laske.

Oulun sijainti meren äärellä ja Pohjois-Pohjanmaan maisemat ovat luonnollinen selitys tuulisuudelle. Tämän vuoksi myös keskimääräiset tuulen nopeudet voivat olla suurempia.

“Merestä johtuen meillä on paljon tasaista pintaa, joten tuuli pääsee esteettä puhaltamaan. Ei ole kitkaa, joka hidastaisi tuulen liikettä”, Hjort kertoo.

Väite Oulun tuulisuudesta ei kuitenkaan saa professorilta enempää myönnytyksiä. Vaikka kostea ja kylmä ilma näin alkutalvesta pyöräilevää opiskelijaa harmittaa, on väite myytti.

“Ei Oulussa aina tuule. Esimerkiksi kesähelteillä ja talven kovien pakkasjaksojen aikana voi olla pitkiäkin aikoja, että ei tuule juuri ollenkaan”, Hjort muistuttaa.

Seuraavan kerran Alppilan suoralla vastatuuleen polkiessa voi lohduttautua sillä ajatuksella, että ehkä niissä isovanhempien hiihtokertomuksissa oli myös värikynää mukana.

Julkaistu 23.11.201723.11.2017

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Viikon 42 Tiedekysymys: Miksi influenssakausi iskee juuri talvella?

Yhtä varmasti kuin ensilumi, saapuu myös jokavuotinen influenssakausi. Mutta miksi influenssakausi tulee juuri alkutalvesta?

Tiedekysymys

TEKSTI Sampo Marski

Räkä valuu ja lihaksia jomottaa. Jokavuotinen influenssa-aalto on monen opiskelijankin riesana. Influenssakauden huippu ajoittuu yleensä vuodenvaihteen tienoille, mutta mitkä asiat vaikuttavat influenssakauden alkamiseen?

Viikon tiedekysymykseen vastauksen antaa ympäristöterveyden dosentti Tiina Ikäheimo Oulun yliopistosta.

Ikäheimon mukaan influenssan niin sanottu kausivaihtelu on monen asian summa.

“Kylmän ja kuivan ilman hengittäminen luo ihmisen hengitysteihin otolliset olosuhteet virukselle”, Ikäheimo kertoo.

Ympäristötekijöiden lisäksi ilmojen kylmetessä ihmiset pakkaantuvat sisätiloihin, mikä edistää influenssan leviämistä. Myös ihmisen immuunijärjestelmän vuodenaikaisvaihtelulla voi olla merkitystä influenssan leviämisessä. Esimerkiksi valon vähenemisen myötä matalampi D-vitamiinipitoisuus voi olla yksi selittävä tekijä influenssan kausivaihtelulle.

“Näiden seikkojen merkityksestä tutkijat eivät kuitenkaan ole vielä päässeet yksimielisyyteen”, Ikäheimo muistuttaa.

Miten influenssakauteen tulisi valmistautua?

Influenssarokote on tehokkain tapa torjua influenssa ja sitä suositellaan erityisesti riskiryhmille, mutta tautia vastaan voi suojautua myös kotikonstein. Tiina Ikäheimon neuvot taudin torjuntaan ovat selkeät: hyvä yleiskunto, lämpimät vaatteet ja käsien peseminen parantavat mahdollisuuksia välttää influenssa.

“Ulkona ollessa erityisesti hengitysteiden suojaaminen kylmältä ilmalta on tärkeää”, Ikäheimo toteaa.

Villasukat ja pitkät kalsarit siis kaapista esille. Ajankohtaisen influenssatilanteen voi tarkistaa THL:n sivuilta.

Julkaistu 19.10.2017

Sampo Marski

Kirjoittaja on tiedeviestinnän maisteriopiskelija, jolle tiede on asenne ennen kaikkea.

Lue lisää:

Viikon 40 Tiedekysymys: Milloin ruska on kaikista kauneimmillaan?

Tämän viikon tiedekysyjä haluaa tietää, milloin ruska on parhaimmillaan ja milloin ruska on ohitse.

Tiedekysymys

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Anni Hyypiö

Syksyyn kuuluu oleellisesti ruska, jolloin koivujen ja muiden lehtipuiden lehdet muuttuvat vihreistä keltaisiksi tai punaisiksi, ja siitä pikku hiljaa ruskeiksi.

Milloin ruska on kaikista parhaimmillaan, ja miten pitkään ruska kestää?

Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan yliopistotutkija Kari Taulavuoren mukaan ruska johtuu lehtivihreän hajoamisesta. Eri puut saavuttavat ruskan eri aikaan: esimerkiksi koivunlehtien värjäytyminen vihreästä keltaiseksi kestää noin kahdesta kolmeen viikkoa. Myös puun eri osat saattavat vaihtaa väriä asteittain. Taulavuori kertoo lehtien voivan kellastua myös mosaiikkimaisen laikkuisesti, kuten ne ovat tänä syksynä tehneet.

Lisäksi viileä ja aurinkoinen sää on otollisin ruskan leviämiselle, jolloin se on myös näyttävämpi.

”On paljon puhuttu myytti, että pakkanen edesauttaisi ruskaantumista. Kumotaan se siis, sillä ei tule ruskaa pakkasella”, Taulavuori huomauttaa.

Taulavuoren mukaan auringon valo hajottaa lehtivihreän ja viileässä säässä uutta vihreää ei synny entsyymitoimintojen hidastuttua ja lakattua. Taulavuori esittää toisenkin myytin kumoamista, jonka mukaan syksyn pimeys olisi ruskan takana.

Taulavuori lisää ruskan huipun vaihtelevan Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikaistietojen perusteella muutamia päiviä suuntaan ja toiseen säätekijöiden vuoksi. Ruska alkaa pohjoisessa etelää aiemmin.

”Joka vuosi ruskaa ei edes kunnolla tule, jos ruostesienet ehtivät ruskistaa lehdet ennen aikojaan. Nyrkkisääntönä voidaan ajatella, että ruska on parhaimmillaan kuivana, viileänä ja aurinkoisena syksynä.”

Milloin ruska sitten on ohi, eli lehdet ovat kuolleet?

Taulavuori kertoo lehtien olevan kuolleita silloin, kun niiden elintoiminta lakkaa pysyvästi. Toinen juttu hänen mukaansa on, kuoleeko lehti puussa vai maassa, sillä myrsky voi repiä henkitoreissaan olevan lehden puusta, ja silloin lehden exitus tapahtuu vasta maassa.

Muokattu 6.10.2017 kello 12.25: Täsmennetty jutun otsikkoa.

Julkaistu 5.10.20176.10.2017

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.

Lue lisää:

Viikon 38 Tiedekysymys: Miksi ihmiset elävät mieluiten ryhmässä?

Tämän viikon Tiedekysymyksen kysyjää mietityttää, miksi ihmiset oikeastaan ryhmäytyvät ja liikkuvat ryhmissä.

Tiedekysymys

TEKSTI Heli Paaso-Rantala

KUVAT Anni Hyypiö

Yliopiston käytävillä ja ravintoloissa liikkuu paljon suuria ryhmiä – selvä viesti siitä, että opiskelut ovat jälleen alkaneet. Yleensä opiskelijat löytävät tapaamistaan uusista ihmisistä ystäviä, joiden kanssa viettävät aikaa myös kampuksen ulkopuolella.

Mutta miksi ihminen ylipäänsä tarvitsee toisia ihmisiä lähelleen? Onko mikään pakko toimia ryhmissä, eikö yksin eläminen olisi oikeastaan helpompaa?

Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puurosen mukaan ihmiset ryhmäytyvät, koska se on ihmisyyden kannalta välttämätöntä.

”Ihminen ei ole ihminen kuulumatta ihmisryhmään”, Puuronen kertoo.

Puurosen mukaan ihmiset oppivat ryhmän jäseninä inhimillisen kulttuurin perusasiat, kuten yhteiskunnassa tärkeinä pidetyt arvot, normit ja perustavat käyttäytymismallit. Ihmisten kanssakäyminen ryhmissä perustuu yhteisten merkitysten tuottamiseen ja ymmärtämiseen, eli kommunikaatioon.

”Ihmiset kommunikoivat eli tuottavat merkityksiä puheillaan, kirjoituksillaan, teoillaan ja esimerkiksi ilmeillään ja eleillään.”

Puuronen kertoo ihmisten elävän elämäänsä epävirallisissa ja virallisissa ryhmissä. Epäviralliset ryhmät koostuvat jäsenistä, jotka tuntevat toisensa, ja joiden toiminta ei perustu kirjoitettuihin sääntöihin.

”Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi perhe ja kaveripiiri. Viralliset ryhmät taas ovat sellaisia, joissa ihmiset eivät tunne kaikkia ryhmän jäseniä, ryhmillä voi olla virallisia sääntöjä. Tällaisia ovat muun muassa yliopisto, puolue ja kirkko.”

Erilaiset epäviralliset ja viralliset ryhmät täyttävät niin yksilöllisiä kuin yhteisöllisiäkin tarpeita, joista keskeinen tarve on oman olemassaolon jatkaminen. Lisäksi yhteisöt tarvitsevat yhteisiä arvoja ja sääntöjä sekä niiden noudattamista ja noudattamisen valvomista – esimerkiksi valtiolla, yliopistolla ja jopa ainejärjestöllä on omat sääntönsä, joita niiden jäsenet noudattavat.

Julkaistu 22.9.20175.10.2017

Heli Paaso-Rantala

Oulun yliopiston tiedeviestinnän opiskelija, joka ei aina pysy mukana maailman menossa.