Valot päällä

Oulussa olisi voitu jäädä surkuttelemaan Nokian ja Microsoftin jättämää työpaikkojen aukkoa, mutta monet näkivät tilanteen mahdollisuutena.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Mikael Heikkinen

Suurten teknologiayritysten lähteminen Oulusta synnytti kaupunkiin uusia yrityksiä. Niitä tukemaan perustettiin muun muassa Yritystakomo, Business Kitchen, Uusyrityskeskus, Yrityskiihdyttämö ja Njetworking. Oulu ES:n toiminta vilkastui ja kaupunki sai kaksi startup-kilpailua. Muutamassa vuodessa syntyi laaja ja eloisa startup-yhteisö.

Startup-yrittäjä Asmo Saloranta on sitä mieltä, että Nokian kaatuminen ja työttömäksi jääneet insinöörit olivat siunaus Oululle.

”Nyt ne tyypit ovat oikeasti hyötykäytössä perustamassa startuppeja. He kokeilevat kaikkia hulluja omia ideoita, joita ovat Nokialla olleessaan miettineet, mutta eivät ole uskaltaneet toteuttaa, koska on ollut varma suojatyöpaikka, jossa voi olla lopunikänsä. Ei ole tarvinnut miettiä, että lähtisi tekemään jotain omaa juttua.”

Ajattelutapakin on jo muuttunut.

”Ihmiset uskaltavat yrittää rohkeammin, sillä mentaaliteetti ihmisillä on muuttunut. Voi perustaa yrityksen ja feilata sillä. Ennen kun teit konkurssin, menetit maineesi ja rahat, enää ei pelätä sitä”, sanoo Juha Karppinen, joka pyörittää Pint Please –startuppia yhdessä kolmen muun perustajan kanssa.

Pitkään yrittäjänä toiminut ja nykyisin pääomarahoitusyhtiö Butterfly Ventureksen yksi perustajista Juho Risku toteaa, että Oulussa on oltu pitkään kauan ennen kyseistä kriisiä kaukonäköisiä. On esimerkiksi laitettu Technopolis pystyyn. Oulun kaupungin liikelaitos Business Oulu rahoittaa ja tuottaa palveluita, jotka auttavat eri vaiheissa olevia yrityksiä.

Mia Kemppaala, joka on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa korkeakoulujen yhteistä yrittäjyyskeskus Business Kitcheniä ja työskentelee tällä hetkellä Martti Ahtisaari -instituutissa suunnittelemassa yliopiston yhteistyötä muiden sektoreiden kanssa, oli marraskuussa kolme viikkoa Yhdysvalloissa tutustumassa yrittäjyysyhteisöihin.

”Parasta oli nähdä Oulun arvo. Vaikka meillä on suunnilleen 200 000 asukasta, meillä on silti suurkaupunkien verran potentiaalia. Meiltä löytyy huippuluokan osaajia, ja todella hyvä yliopisto, jossa on maailmanluokan tutkimusta. Meillä on puitteet, meiltä löytyy yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen sekä tahtotila.”

Matala kynnys

Tärkeimpiä ellei tärkein startup-yhteisön tukikohta on Torikadulla sijaitseva, marraskuussa kolme vuotta täyttänyt Business Kitchen. Suunnitteluvaiheessa sitä oltiin sijoittamassa Elektroniikkatielle ja Kansankadulle.
Matti Rusila, joka oli varhaisessa vaiheessa mukana Business Kitchenin tekemisessä ja toiminnassa tämän vuoden helmikuuhun saakka, oli tuolloin OuluES:n (silloin OuluSES) puheenjohtajana. OuluES löysi Torikadun tilat, johon Business Kitchen lopulta tuli. Rusila ja toinen silloinen OuluES:n hallituslainen toivat vahvasti esille sitä, että BK:n tulisi olla keskustassa. Niin lopulta kävikin.

Kaikille avoin tila on madaltanut kaupunkilaisten kynnystä tulla kuuntelemaan yrittäjyydestä, ja siellä opiskelijat saavat kontakteja.

”Business Kitchenissa on se hyvä puoli, että täällä ei lokeroida ihmistä, eikä tarvitse olla taustaa kauppatieteestä. Perustana on nimenomaan se, että saadaan mahdollisimman monialaisesti ihmisiä tänne, koska kaikki katselevat asioita omasta perspektiivistä. Monialainen osaajajoukko voi synnyttää uutta ja erilaista, koska ei ehkä ajatella normimallin mukaan”, painottaa Kemppaala.

Myös Juho Risku näkee suuren arvon Business Kitchenillä. Ennen sitä keskustassa ei ollut kohtaamispaikkaa startupeista kiinnostuneille ihmisille.

”Muiden kanssa puhumisessa on muun muassa se hyvä puoli, että silloin huomaa, mitä muut tekevät ja saatat itse tarvita juuri sitä osaamista tai palvelua, joka uudella kontaktilla on hallussa ja alatte tehdä yhteistyötä. Asiat etenevät.”

”Mielestäni kohtaamispaikat, joihin on noin vaan helppo mennä, ovat tärkeitä. Miten muuten erilaiset ihmiset löytäisivät toisensa? Ei se oikein jostain Tinderistä onnistu.”

Asmo Saloranta on kokenut sen, miten tällainen kohtaamispaikka vaikuttaa omaan tekemiseen. Hän sai kaksi vuotta sitten idean paloturvallisesta laturista, joka sammuttaa itsensä akun ollessa ladattu. Hän marssi ideansa kanssa Business Kitchenille ja ilmoitti tarvitsevansa apua.

Nopeasti hän sai apua Keksintösäätiöltä, sai Haltianin tekemään prototyypin ja tuotekehittelyn ja parhaillaan hän odottelee ensimmäisten Asmo-laturien lähettämistä ennakkotilaajille.

”Aivan hulluna on tapahtunut tässä ajassa. En olisi saanut itse aikaiseksi tätä kaikkea. Olen vain puhunut kaikille mitä teen ja kiinnostunut siitä, mitä muut tekevät. Muiden kanssa puhumisessa on muun muassa se hyvä puoli, että silloin huomaa, mitä muut tekevät ja saatat itse tarvita juuri sitä osaamista tai palvelua, joka uudella kontaktilla on hallussa ja alatte tehdä yhteistyötä. Asiat etenevät”, Saloranta konkretisoi.

Oulu kartalle

Startupit tarvitsevat alussa sijoittajia, koska ne keskittyvät ensimmäisinä vuosina tuotekehitykseen eikä liikevaihtoa synny. Osittain tähän tarpeeseen syntyivät pitchaustapahtumat.

Midnight Pitch Fest järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 2013. Matti Rusilan mielestä se oli tärkeää, koska tapahtuma toi ihmiset yhteen ja sillä näytettiin, että Oulussa on energiaa.

Muutamaa kuukautta kesätapahtuman jälkeen Mia Kemppaala sai idean avannossa pitchaamisesta. Polar Bear Pitching syntyi Kemppaalan mukaan kahdesta syystä: he halusivat saada maailman tietoiseksi hyvistä oululaisstartupeista ja –tuotteista ja niiden myyntipuheet piti saada paremmaksi.

”Meidän myyntipuheissamme saattoi olla hiomista. Ei pidä lähteä liian korkealentoisesti kertomaan omasta tuotteestaan, koska se potentiaalinen kontakti saattaa menettää mielenkiinnon. Ydin pitää kertoa niin helposti, yksinkertaisesti ja nopeasti, että toinen henkilö kiinnostuu tai hän tietää jonkun tahon, joka voisi olla kiinnostunut”, Kemppaala kertoo.

”Oli vähän sellainen valot sammutetaan –meininki, mikä ärsytti. On Suomi ennenkin noussut. Halusimme Polarin kautta kääntää keskustelukulttuuria siihen suuntaan, että kun sinulla on elämässä jokin vaikea hetki, mitä teet? Jäätkö makaamaan ja valittamaan, vai voitko nähdä sen mahdollisuutena?”

Lisäksi Kemppaalaa turhautti yleinen tunnelma. Vähän väliä lehdissä kerrottiin eri yritysten jättävän Oulun, parjattiin politiikkoja ja valitettiin kaikesta.

”Oli vähän sellainen valot sammutetaan –meininki, mikä ärsytti. On Suomi ennenkin noussut. Halusimme Polarin kautta kääntää keskustelukulttuuria siihen suuntaan, että kun sinulla on elämässä jokin vaikea hetki, mitä teet? Jäätkö makaamaan ja valittamaan, vai voitko nähdä sen mahdollisuutena? Oulu istuu tähän tarinaan siksi tosi hyvin, että Oulu olisi voinut jäädä mussuttamaan ja valittamaan saadessaan kylmää kyytiä niskaan, kun nämä kaikki isot yritykset lähtivät. Sen sijaan me näimme sen uuden alkuna ja aloimme perustaa yrityksiä.”

Auttamisenhalu on suuri

Miksi on tärkeää tai merkityksellistä, että Oulussa on virkeä yrittäjäyhteisö? Muun muassa siksi, että maailma on muuttunut eikä kaikille enää riitä töitä isoissa firmoissa tai valtiolla. Yhä useamman pitää luoda työpaikka itse ja oman osaamisen kautta löytää markkinarako. Sitä ei ole helppoa tehdä yksin, joten yhteisö auttaa. Oulussa tuo yhteisökin on hyvin avulias.

”Jos ei ole ollut ennen yrittäjinä, se on uskomattoman tärkeää, että on mentoreita, jotka opastavat. Täällä on paljon menestystä ja kovia tyyppejä, jotka haluavat jakaa informaatiota ja auttaa mielellään”, toteaa peliyritys Namida Diamond Factoryn Daniel Rantala.

”Kaikki startupit ja muutkin pienemmät yritykset, auttavat toisiaan todella paljon. Kaikki tuntevat toisensa. Ei sen takia, että on pieni paikka, vaan sen takia, että täällä järjestetään hirveästi startup-yrityksille tapahtumia”, Asmo Saloranta painottaa.

Kokeneet yrittäjät haluavat yleensä auttaa nuorempia, koska he ovat itsekin saaneet uransa alussa apua. Ja kun auttaa muita, saa itsekin vastavuoroisesti apua.

”Helposti pystyy tosi menestyneiltäkin yrittäjiltä pyytämään apua. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat auttaa toisiaan, ja se korostuu startup-piireissä. Ei koeta, että jos tuo menestyy, se on minulta pois”, Juha Karppinen sanoo.

Avuliaitaita ollaan toki muuallakin, mutta Rantalan mukaan auttamisenhalu Oulussa on konkreettinen ja suuri.

”Auttaminen muualla voi olla sitä, että laitetaan sähköposti oikeaan suuntaan, mutta täällä se on sitä, että käydään kahvilla tai kaljalla ja keskustellaan ja sovitaan mitä nyt tehdään. Se on läheisempää yhteistyötä.”

Mahdollisuus jäädä Ouluun

Enää ei ole ex-nokialaisia, joita saisi mukaan startuppeihin, mutta osaavien ammattilaisten tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Toisaalta pitäisi varmistaa se, etteivät vastavalmistuneet lähtisi Oulusta töiden perässä muualle.

Keinoja on jo rakennettu. Kuluneena syksynä Business Kitchenillä alkoi Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun järjestämä Avanto Accelerator ideakiihdyttämö, jossa kolmen kuukauden ajan kehitetään liikeideoita ja osallistujat saavat apua ja sparrausta mentoreilta sekä yritysalan osaajilta.

Vaikka moni asia yrittäjillä Oulussa on hyvin, haasteitakin on. Tietoisuutta Oulusta pitäisi edelleen kasvattaa, koska olemme syrjässä eikä oululaisyrityksistä tiedetä maailmalla tarpeeksi. Niistä pitäisi tietää, jotta asiakaskunta kasvaa ja sijoittajat osaisivat suunnata rahojaan tänne.

Lisäksi kiihdyttämön henkilökunta työstää ja antaa erilaisia työkaluja, miten lähteä kehittämään omaa ideaa ja miten löytää oma rako markkinoilta.

Yrittäjyys alkaa näkyä myös Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ensi vuonna enemmän, kun tammikuussa aukeaa remontoitu Tellus., jossa rohkaistaan poikkitieteellisyyteen, yrittäjyyteen ja verkostoitumiseen.

”Haluamme saattaa opiskelijat, tutkijat, yliopiston henkilökunnan, yritykset ja ulkopuoliset sidosryhmät yhteen saman katon alle”, kertoo Simo Kekäläinen Tellus-tiimistä.

Vaikka moni asia yrittäjillä Oulussa on hyvin, haasteitakin on. Tietoisuutta Oulusta pitäisi edelleen kasvattaa, koska olemme syrjässä eikä oululaisyrityksistä tiedetä maailmalla tarpeeksi. Niistä pitäisi tietää, jotta asiakaskunta kasvaa ja sijoittajat osaisivat suunnata rahojaan tänne.

”Lontoo, Barcelona ja Kööpenhamina ovat startup-hubeja ja niihin pitäisi saada yhteys. Niissä on isoja pääomasijoittajia. Lontoolaiset pääomasijoittavat ovat löytäneet kuitenkin jo Helsingin”, Asmo Saloranta sanoo.

Palataan lopuksi vielä yrittäjyysyhteisön merkitykseen. Kemppaalan mielestä yhteisön rakentaminen on tärkeää, koska se antaa mahdollisuuksia yksittäisille henkilöille luoda toimeentuloa itselleen ja mahdollisuuden jäädä tänne alueelle.

”Itselleni on tärkeää tietää, että Oulu säilyisi elinvoimaisena, koska tämä on hyvä paikkaa elää ja olla, täällä on pienen kaupungin etuja, rauhallisempaa elämän rytmiä. Haluaisin mahdollistaa sen, että mahdollisimman moni voisi jäädä tänne, jos he haluavat. Olisi ne edellytykset.”

 

Miksi verkostoituminen kannattaa?

Verkostoitumisesta puhutaan ja on puhuttu jo vuosia valtavasti. Se ei kuitenkaan ole turhaa sananhelinää. Uusiin ihmisiin tutustuminen on tärkeää monessa suhteessa. Siksi kannattaa ehdottomasti jäädä erilaisissa tilaisuuksissa keskustelemaan muiden vieraiden tai puheiden pitäjien kanssa. Verkostoitumistilaisuuksista ei ole hyötyä, jos käy vain kuuntelemassa esitykset ja lähtee kotiin.

Marraskuussa Nestholma-yrityskiihdyttämö toi Business Kitchenille Googlesta Daniel Bergqvistin puhumaan siitä, mitä he voisivat tarjota startupeille. Tunnin esityksen jälkeen paikallaolijat taputtivat ja lähtivät pois. Paitsi startup-yritys Vesslan porukka, joka jäi hänen kanssaan juttelemaan. Vesslan tiimi vei Bergqvistin katsomaan toimistoaan kerrosta ylemmäs ja juttelivat niitä näitä.

”Vessla sai 100 000 euron edestä Google-palveluita ilmaiseksi ja minun toinen firmani sai myös saman. Ihan vain, kun kysyimme, miten hän voisi auttaa. Mutta ne kaikki muut kymmenen starttia lähtivät pois, eivätkä edenneet asian kanssa yhtään. Hän (Googlen kaveri) tuli Tukholmasta Ouluun tuntia varten ja hän oli koko loppupäivän Oulussa, niin eikö voisi jatkaa keskustelua ja kutsua käymään vaikka lounaalla, kahvilla, kaljalla, jossain”, Asmo Saloranta pohtii.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää:

Konsultti muuttuu toteuttajaksi

Porukka tuotantotalouden opiskelijoita kyllästyi suurten yritysten epäkohtiin. Kymmenpäinen joukko ratkaisee nyt ongelmia oman konsulttiyrityksensä nimissä. Sen toimitusjohtajuuteen keskittyy tuore diplomi-insinööri Mikko Kontio.

Eurot silmissään kiiluen konsultti puhuu henkilöstölle ympäripyöreitä ja lähettää tunnin tuokiosta nelinumeroisen laskun. Tämän stereotyyppisen kuvan vuoksi Mikko Kontio puhuu konsultin sijaan mieluummin toteuttajasta. X Heads Oy:n periaatteena on, että konsultit yrittävät ymmärtää asiakasyrityksen toimintamallin ja pohtivat, mitä juuri siellä voitaisiin tehdä toisin.

”Asiakkaan tavoitteena voi olla vaikka myydä yritys kalliilla hinnalla tai toisena ääripäänä halu kehittää kestävää liiketoimintaa. Meidän ideanamme on auttaa”, Kontio kertoo ja korostaa, että parannuksen he pyrkivät toteuttamaan yhteistyössä, jotta näkevät, kun toinen onnistuu.

Paremmin tekeminen yhdessä ajoi myös X Headsin perustamiseen. Firman visionääri ja sarjayrittäjä Jussi Auvinen halusi koota tiimin yrittäjähenkisistä ihmisistä, jotka ovat valmiita tekemään asioita omalla tavallaan ja kapinoimaan perinteistä teollisuusuraa vastaan.

Kontio näkee pelkkänä etuna sen, että aloittavan yrityksen riveissä on yhden tai kahden hengen sijasta molempien käsien sormilla laskettava määrä asiantuntijoita. Se laajentaa näkemystä.

”Meillä on kokemusta eri teollisuudenaloilta. On ongelmanratkaisijoita, kirjoittajia, web designer, prosessiosaajia ja yksi health tech -asiantuntija”, Kontio luettelee.

Kilpailija on yhteistyökumppani

Monipuolisen kokemuksen tuomasta verkostosta X Heads löysi ensimmäisen asiakkaansa kesällä, kun yritys noin puoli vuotta sitten perustettiin. Kontio muistelee, että projekti saatiin hoidettavaksi, koska asiakkaan ongelmasta otettiin selvää ja esitettiin muutama oikeanlainen kysymys.

”Meillä ei vielä ollut toimistoa, joten homma hoidettiin etänä Skypen ja Google Docsin avulla. Puolet ratkaisi materiaalivirtojen ohjaamista ja toinen puoli kirjoitti siitä raportin”, Kontio kuvailee kuuden hengen työnjakoa.
Kaikkia ei aina tarvita mukaan, ja kunkin panostus vaihtelee tilanteesta riippuen.

Kontio paljastaa, että osa saa jo elantonsa yrityksestä, osalle työ on sivutoimista. Voitonjaosta on tehty laskukaavat etukäteen.

Porukka on hajaantunut eri puolille maailmaa: Australiaan, Singaporeen, Espanjaan ja Vaasaan. Syyskuussa saadulle Oulun-toimistolle Njetwork Innin tiloihin mahtuu muutama henkilö.

Viimeiseen puolivuotiseen on Kontion sanoin kuulunut riittävästi uusia asiakkaita, tuotteistamista sekä vanhojen verkostojen herättelyä ja uusien kerryttämistä tapahtumissa.

”Totta kai asiakkaille esittäytyminen aina jännittää, mutta ei auta kuin uskoa omaan osaamiseensa, niin muutkin uskovat. On ollut innostavaa nähdä, kun ihmiset tajuavat, että voisimme yhdessä tehdä jotain paremmin”, nyökyttelee toimitusjohtaja.

X Heads on lyöttäytynyt yhteen toisen oululaisen konsulttifirman kanssa. Kontio ei näe kilpailijoita vaan yhteistyökumppaneita. Hänen mielestään Oulussa vallitsee ikävä asenne, että pienet firmat kilpailevat toisiaan vastaan, kun ne voisivat yhteistyöllä saada enemmän aikaan.

Konkurssi on mahdollisuus

Asioihin vaikuttaminen, haasteet ja vastuu houkuttelevat Mikko Kontiota yrittäjyyteen. Suurissa korporaatioissa työskennellessään X Headsin tekijät huomasivat, mikä työyhteisöjen ja teollisuuden prosessien toiminnassa hiersi, mutta nuorten ehdotuksia ei kuunneltu. Toisen leivissä oma into voi kuihtua.

”Kuukausipalkka on maailman vahvin huume. Kun on asuntolainaa, on riippuvainen vakituisesta työpaikasta”, Kontio perustelee sitä, miksi opiskelijana kannattaa uskaltaa toteuttaa ideansa.

Hänen mielestään yrittäjyydestä puhutaan turhaan mörkönä, koska nuori saa kokeilla ja epäonnistua. Amerikkalaismentaliteettia lainaten Kontio sanoo konkurssin olevan mahdollisuus – niin voi käydä ja firman kaatuminen taas tuo tullessaan jotain uutta.

”Ehkä X Headsiä ei parin vuoden päästä ole tai sitten on”, Kontio puntaroi, sillä startup-hengen mukaisesti uudet bisnekset kiinnostavat.

Vastikään diplomityönsä viimeistelleenä hän kokee, että yliopistosta yrittäjiksi ryhtyvät ovat tuoreen tiedon hyödyntäjiä. Toimitusjohtaja on hyvillään, että teekkarit tekevät diplomitöitään yhä useammin pienille yrityksille, ja yhden suuren Nokian valta-asema on murtunut. Työn henkinen palkitsevuus tuntuu houkuttelevan enemmän kuin jättiyrityksen palkkalistoille pääseminen.

Työkentän ja startup-maailman muovaaminen ei ole vain insinöörien ja kauppatieteilijöiden yksinoikeus. Kontio näkee, että X Heads voisi tarvita kulttuurien tuntijoina esimerkiksi historioitsijoista.

”Yliopistolla pitäisi päästä kuppikunnista eroon. Voisi syntyä vaikka mitä siistiä, kun teekkarit ja humanistit heitettäisiin yhdessä ideoimaan”, Kontio väläyttää.

 

Kuka?
Mikko Kontio 

» 25-vuotias.
» Kotoisin Maikkulasta, asuu Tuirassa.
» Valmistunut marraskuussa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi. Sivuaineena opiskellut tietotekniikkaa.
» Työskentelee X Heads Oy -nimisen konsulttiyrityksen toimitusjohtajana.
» Aiemmin töissä ICT-firma Exfossa, metallipaja Sah-Kolla ja kuljetusalalla. Reppureissaajana Australiassa teki töitä farmeilla.
» Toiminut tuotantotalousteekkareiden Optiem-ainejärjestön hallituksessa opintovastaavana ja kuulunut opiskelijajäsenenä tuotantotalouden osaston johtoryhmään.
» Vapaalla lumilautailee ja viihtyy luonnossa: kalastaa, pilkkii, metsästää, vaeltaa, mökkeilee.
» Lapsena pyöritteli uravaihtoehtoja eräoppaasta maatalousyrittäjään. Myöhemmin kiinnostus tekniikkaan ja bisnekseen ohjasi yliopistoon.
» Haaveilee, että voisi työssään tehdä sitä, mitä haluaa ja silloin kun haluaa sekä nähdä maailmaa. Näin aikaa jäisi myös lumilautailuun ja luonnossa oleiluun.
» Toivoo, että vanhemmat sukupolvet ymmärtäisivät nuorten voiman, unohtaisivat omat kuppikuntansa ja auttaisivat nuoria toteuttamaan itseään. ”Sillä olisi suuri vaikutus asioihin. Voisi vaikka syntyä se kliseinen maailmanrauha.”

Sanna Häyrynen

Tiedeviestinnän maisteri, joka tykkää kuunnella, kun asiantuntija puhuu. Twitter: @sannahayrynen

Lue lisää:

Energiaekonomisti haaveilee lapsenkasvatusajasta

Antti Tumelius tarvitsee työssään controllerina ihmissuhdetaitoja ja vankkaa numeroiden tajua. Työura ei ole katkennut kertaakaan, sillä mieluisa ala löytyi jo lukiossa.

Urapolulle on helppoa astella, kun tie on selvillä. Antti Tumelius, 36, tiesi jo lukioikäisenä matkan jatkuvan seuraavaksi taloustieteiden opintoihin.

Aivan ensimmäisellä yrityksellä vuonna 2000 ovi aukeni tosin väärään tiedekuntaan. Matematiikan fuksi tiesi heti alan olevan hänelle sopimaton, muttei antanut sen häiritä työntekoa. Kahden ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen hän hyppäsi tekemään matematiikan opettajan sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa.

Vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tumelius ei ole ollut valmistumispäivänsä jälkeen päivääkään työttömänä.

Siirtyminen opiskeluista työelämään kävi sujuvasti valtion Energiavirastolle tehdyn pro gradun -tutkielman ja sitä seuranneiden määräaikaisten työsopimusten vuoksi.
”Tutkintopapereiden saamista seuraavana aamuna minulle tarjottiin virkaa virastolla. Olin siis työttömänä nolla päivää.”

Tumeliuksen reittiä yliopistosta työelämään ei hidastanut edes hallituspaikka Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Vuoden 2007 hallituksen varapuheenjohtajana ja kv-vastaavana Tumelius viimeisteli kandintutkintonsa ja paiski töitä.

Työn riittämisen syyksi hän arvelee tuplarooliaan sekä rahaa että energiaa ymmärtävänä asiantuntijana. Laskentatoimen opinnot antoivat edellytykset taloushallintaan, työkokemus Energiavirastolla ja energia- ja ympäristöalan tutkimusyhtiö CLEEN Oy:llä taas antoivat avaimet energia-alalle.

”Varmasti löytyisi minua parempia talous- tai energiamiehiä, mutta kahden alan osaamisen yhdistelmä samassa ihmisessä on hyödyllinen. Oman pääaineen substanssiosaaminen ja toimialatuntemus ovat hyvä pari missä vain.”

Menestyminen uralla vaatii kaikesta muusta tinkimistä. Tumelius sanoo ajatelleensa vuodesta 2007 alkaen pelkästään töitä. Nyt miestä työllistää myös alle vuoden ikäinen poika, joten elämään on ollut pakko mahduttaa muutakin.

Kirjanpitoa ei auta skipata

Antti Tumelius palasi seitsemän vuotta kestäneeltä Helsingin komennukseltaan Ouluun viime vuoden tammikuussa. Nykyisessä työssä Oulun Energia -konsernin controllerina Tumelius sanoo tarvitsevansa eniten ihmissuhdetaitoja. Vaikka työ taloushallinnon pyörittäjänä sisältää tietysti paljon talousrutiinia ja numeroiden pyörittelyä, iso osa arjesta on kollegojen ja konsernin johdon kanssa työskentelyä.

”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.”

Tähän häntä valmensivat erilaiset pestit yliopiston vapaa-ajanjärjestöissä. Tumeliuksen mukaan yliopistovuosien konkreettisin hyöty on tullut järjestötoiminnan lisäksi Juha Huikarin kirjanpitokursseilta.

”Perusasiat eli kirjanpito on pakko osata, ja sen puutteeseen moni kauppatieteilijä kompastuu. Aivan vastikään olen työtehtävieni takia joutunut kaivamaan aiheen oppikirjoja esiin”, Tumelius muistuttaa.

KTM-tutkinto on Tumeliuksesta lähtökohtaisesti työelämärelevantti tutkinto, joten työllistymisvaihtoehdot ovat selkeämpiä kuin monella muulla alalla. Unelmien työpaikkaa on silti hyvä miettiä jo opiskeluaikana. Tumelius kannustaa fukseja kyselemään valmistuneilta taloustieteilijöiltä sitä, mitä kautta he ovat omat työpaikkansa löytäneet.

”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.”

 

Kuka?
Antti Tumelius
» Valmistunut vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan laskentatoimi. Sivuaineina johtaminen, yritysjuridiikka ja Aasia-opinnot.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli järjestötoiminta. Oli mukana opiskeluvuosinaan mm. Cryon, Finanssin, Sigman ja OYY:n toiminnassa. Valmistumisensa jälkeen mukana Energiaekonomistit-järjestön hallituksessa.
» Haastavinta opiskeluissa oli oman kiinnostuksen rajaaminen ja ajankäytön hallinta.
» Ensimmäinen oman alan työ oli Helsingissä Energiavirastossa vuonna 2007, jonne hän teki myös pro gradu -tutkielmansa. Energiavirastoa edelsivät kesätyöt oululaisessa Finnkarelco-perheyhtiössä ja harjoittelujakso Finprolla Kuala Lumpurissa.
» Töissä Oulun Energialla controllerina. Työssään hän vastaa kahden yrityksen taloushallinnosta.
» Unelmoi lapsenkasvatusajasta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Labratakkia ei aina tarvita

Opiskeluvuosinaan Terhi Kolehmainen piti lakipykälien tankkausta tylsänä. Työ käänsi pään. Kemikaalilainsäädäntöä yrityksille työkseen selvittävä Kolehmainen kokee olevansa juuri oikealla alalla

Oulussa kemian opiskelijoiden parissa käy fuksivuoden jälkeen outo opiskelijakato. Yhtäkkiä luentosaleissa ja laboratorioharjoituksissa on kumman autiota – missä kaikki ovat?

Tämä mysteeri selviää helposti: valtaosa poissaolijoista istuu kahdeksan kilometrin päässä Aapistiellä kuuntelemassa lääketieteen luentoja.

Näin kävi myös Terhi Kolehmaisen, 27, vuonna 2008 aloittaneelle vuosikurssille.

”Vuosikurssillani aloitti ainakin 60, joista neljäntenä vuonna jäljellä oli enää 15. Kaikki eivät lähteneet opiskelemaan lääketiedettä: osa vaihtoi tekniikan puolelle, osa jätti yliopiston kesken, joku meni ammattikouluunkin.”

Kolehmainen itse ei missään vaiheessa suunnitellut vaihtavansa pääainetta.

”Minulla kävi hyvä tuuri: pääsin opiskelemaan heti itselleni sopivaa alaa.”

Kaksi vuotta sitten maisteriksi valmistunut Kolehmainen on töissä kansainvälisessä REACHLaw-konsulttiyhtiössä. Hän hoitaa yrityksen asiakkaille Euroopan unionin kemikaalilainsäädäntöä koskevia asioita.

Vaikka opinnot antoivat hyvän pohjan kemian käsitteiden parissa työskentelevälle, paras oppi lainsäädännöstä tuli kesätyöstä Microsoftilla.

”Muistan kemikaalilainsäädännön kuulostaneen sitä koskevalla kurssilla todella tylsältä. Työssäni olen onneksi tajunnut, ettei se olekaan niin. ”

Fuksi, älä huoli

Viime vuonna Espooseen työn perässä muuttaneen Kolehmaisen kokemuksen mukaan kemisteille on Pohjois-Suomessa vain niukasti töitä, Muualla maassa tilanne on hieman parempi. Vastavalmistunutta kemistiä vaatimukset voivat hirvittää: moni työnantaja ilmoittaa etsivänsä vain senior-tason työkokemusta.

”Siksi kannattaa rohkeasti hakea myös tekniikan alan töitä. Vaikka hakemuksessa etsittäisiin diplomi-insinööriä, moni kemisti voi tehdä kehityspuolella samantyylisiä töitä.”

Suoraan abivuoden jälkeen yliopi-stoon päässeellä Kolehmaisella ei aluksi ollut selkeää kuvaa kemistin työstä.

Hypoteesina oli, että kemiaan kuuluu laboratoriossa hyöriminen mystisten liuosten äärellä ja että kemisti voi työllistyä vain joko tutkijaksi tai opettajaksi.

Opiskelujen aikana käsitys kemistin työstä laajeni. Hän oppi, ettei kaikkien kemistien tarvitse tutkia – tai edes pukeutua valkoiseen laboratoriotakkiin.

”Koko ajan löytyi enemmän vaihtoehtoja. Huomasin, että kemistejä on todella monessa paikassa töissä – onhan Angela Merkelkin kemisti!”

Nyt Kolehmaisen vuosikurssilaisista osa työskentelee kemisteinä laboratorioissa, osa kemianopettajina, muutama firmojen tutkimus- ja kehityspuolella. Ympyrä sulkeutuu – osa valmistuneista kemisteistä on lähtenyt opiskelemaan lääketiedettä.

Kemian fukseja Kolehmainen kannustaa tekemään kesätöitä, olivat ne sitten kemian alan tai vain etäisesti omaa osaamista liippaavia töitä. Myös sivuaineisiin ja suuntautumiseen kannattaa kiinnittää jo opintojen alussa huomiota, sillä ne voivat katkaista tien joillekin urapoluille. Esimerkiksi Kolehmainen ei voi orgaanisen kemian tuntemuksen puuttumisen vuoksi tehdä tuotekehitystyötä lääkeyhtiössä.

Hänellä on vielä yksi neuvo annettavana.

”Älä huolehdi fuksina liikaa työllistymisestä. Opiskeluissa menee monta vuotta, eikä koskaan etukäteen tiedä, minne lopulta päätyy.”

Kuka?
»Terhi Kolehmainen
» Valmistunut vuonna 2013 filosofian maisteriksi fysikaalisen kemian koulutusohjelmasta.
» Yliopisto-opinnoissa parasta olivat opiskelukaverit.
» Haastavinta opiskeluissa oli ajankäytön hallitseminen. Vuorokaudesta loppuivat lähes tunnit aikana, jolloin lukujärjestykseen piti varata aikaa sekä koko päivän kestäville laboratorioharjoituksille, luennoille ja laskuharjoituksille.
» Ensimmäinen oman alan työ Oulussa Microsoft Mobilen materiaalitiimissä, jossa tarkastettiin komponenttien koostumus kemikaalitasolta lähtien. Opiskelujen aikana kesätöissä eri tehtaissa. Teki vuonna 2013 pro gradu -tutkielman Yara Suomi Oy:lle.
» Töissä REACHLaw-konsulttifirmassa Espoossa työnimikkeellä specialist registrations joulukuusta 2014 lähtien.
» Unelmoi etenevänsä työuralla edelleen.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Digiajan käsityöläinen

Elektroniikkaa opiskellut Antti Pohjola on unelmatyössään ohjelmistosuunnittelijana. Myös vapaa-ajallaan hän viihtyy koodien parissa.

Kun Antti Pohjola, 32, aloitti opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 2001, IT-kupla oli juuri puhjennut. Kun hän valmistui kuusi vuotta myöhemmin, ohjelmistoala oli jälleen kovassa kasvussa.

”Tuntuu, että IT-ala elää sykleissä. Nokian irtisanomisten jälkeen monet ovat työllistyneet uusiin firmoihin ja tälläkin hetkellä ohjelmistoalan työpaikkoja on paljon auki”, Pohjola kuvaa alan nykytilannetta.

Hän toteaa, että nykyään ohjelmistoja käytetään joka asiassa kännyköistä verkkopankkiin ja ala kasvaa koko ajan. Ohjelmistokehittäjä on jopa ohittanut rekkakuskin yleisimpänä ammattina joissain Yhdysvaltojen osavaltioissa.

Elektroniikkaa sähkötekniikan osastolla opiskellut Pohjola työskentelee tällä hetkellä ohjelmistopalveluja tarjoavalla Siili Solutionsilla. Hänen tiensä työelämään on diplomi-insinöörille melko tyypillinen.

”Tein opintoihin liittyvän harjoituskurssin eräälle yritykselle, jonka jälkeen pääsin sinne kesätöihin. Erikoista oli ainoastaan se, että yritys ei saanut ottaa kesätyöntekijöitä, joten sain suoraan vakituisen työsopimuksen”, Pohjola nauraa.

Opinnoista laaja pohja

Pohjola kokee saaneensa opinnoista hyvän pohjan työelämää varten ja etenkin käytännönläheisistä harjoituskursseista oli hyötyä. Opintoihin sisältyi kuitenkin paljon myös sellaista, mihin hän ei työelämässä ole törmännyt.

”Elektroniikka on laaja ala ja opinnot kattavat paljon koodaamisesta aina analogiapiirien toimintaan. Työelämässä taas keskitytään suppeampiin asiakokonaisuuksiin. Toisaalta laajuudesta ei ole haittaakaan, eihän sitä opiskellessaan vielä tiedä mihin päätyy töihin”, hän pohtii.

Laaja on myös eri tutkintojen kirjo, jolla ohjelmistoalalle voi työllistyä. Pohjola mainitsee, että hänen työkavereistaan löytyy monien alojen osaajia aina maanmittausinsinööreistä matemaatikkoihin ja fyysikkoihin. Työssä monet vielä erikoistuvat tietyn työkalun tai ohjelmointikielen asiantuntijoiksi.

”Minusta tässä on myös paljon käsityöläisammatin piirteitä. Vähän niin kuin puuseppä tekee tuolin, joku tekee ohjelman hienommin tai nopeammin kuin toinen.”

Oma kiinnostus tärkeintä

Pohjola toteaa työn pitävän hyvin mukana tekniikan nopeassa kehityksessä, mutta hän suunnittelee myös vapaa-ajallaan esimerkiksi mobiilisovelluksia.

”Osaksi kyse on ammattitaidon ylläpitämisestä, mutta enimmäkseen teen sovelluksia ihan vaan harrastuksenani, koska se on mukavaa. Kun työstään pitää tarpeeksi, samaa hommaa jaksaa tehdä työpäivän jälkeenkin”, Pohjola hymyilee.

Oma harrastuneisuus onkin Pohjolan mielestä yksi tärkeimmistä asioista ohjelmistoyrityksiin töihin haettaessa.

”Yrityksissä ei välttämättä tiedetä, mistä yliopistokursseissa on kyse. Parhaiten oman osaamisensa voi todistaa, kun esittelee jonkin konkreettisen asian, esimerkiksi itse tekemänsä sovelluksen.”

Kuka?
» Antti Pohjola
» Valmistunut vuonna 2007 diplomi-insinööriksi elektroniikan koulutusohjelmasta.
» Opinnoissa parasta oli vapaus suunnitella itse, mille kursseille osallistuu.
» Haastavinta opiskeluissa oli kurssien harjoitustyöt ja tenttien kasautuminen yleensä lukukauden loppuun.
» Ensimmäinen oman alan työ Yomi software oy:ssä.
» Töissä Siili Solutionsilla ohjelmistoinsinöörinä vuodesta 2008.
» Elää omaa unelmaansa, koska viihtyy työssään ja aikaa riittää myös kiipeily- ja lasketteluharrastuksiin.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Päivä pääsihteerin kannoilla

Monelle opiskelijalle ylioppilaskunta ja sen toiminta tuntuvat kaukaisilta. Suurin osa tuskin tietää, mitä hallituslaisten, asiantuntijoiden tai pääsihteerin tehtäviin saatikka arkeen kuuluu. Ylkkäri seurasi pääsihteeri Eero Mannista marraskuisen tiistain ajan ja otti asiasta selvää.

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT Minna Koivunen

Kymmentä vaille kahdeksan kiiruhtaa kirkkaan punaisessa talvitakissa pääsihteeri Eero Manninen Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) toimistolle. Tasalta hänen pitää olla jo toisella puolella kampusta, yliopiston hallintopäädyssä, jossa alkaa Oulun yliopiston varainhankinnan ohjausryhmän kokous.

”Meinasi tulla kiire”, hän toteaa ja kertoo torkuttaneensa ja pitkittäneensä heräämistä turhan pitkään.

”Pitäisi olla herätyskello toisella puolella huonetta.”

Hopusta huolimatta Manninen ehtii kokoukseen ajoissa. Varainhankinnan ohjausryhmässä istuu yliopiston johtoa ja kokouksessa käsitellään muun muassa yliopiston varainhankintakampanjan aloitustapahtumaa.

Manninen istuu muutamissa muissakin työryhmissä, joihin hän on päätynyt aiempien luottamustoimiensa myötä. Pääsihteerillä sinänsä ei ole mandaattipaikkoja. Mutta onko yliopiston työryhmissä sanavaltaa opiskelijoiden edustajalla?

“On ehdottomasti. Minulta odotetaankin nuorekkaita avauksia. Yliopisto myös haastaa ja odottaa näkökulmia, mikä on ollut mukava huomata.”

Yhdeksältä Mannisen on määrä tavata OYY:n talousvaliokunnan jäsen Mika Parkkari ylioppilaskunnan toimistolla. Manninen haluaa kuulla näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin Parkkarilta, joka ei pääse myöhemmin päivällä pidettävään talousvaliokunnan kokoukseen. Mukana aamutapaamisessa on myös OYY:n hallituksen puheenjohtaja Vili Koistinen.

Käsittelyssä on muun muassa ylioppilaskunnan uudet säännöt, joissa määritellään talousvaliokunnalle selkeämpi rooli, ylioppilaskunnan talousarvio vuodelle 2015 ja uusittu sijoitusstrategia.
Puolentoista tunnin keskustelun jälkeen asiat on käyty läpi, ja Manninen suuntaa tupakalle OYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Taru Torssosen kanssa.

He puivat loppuviikolla järjestettävän Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokousta ja liiton hallitukseen tyrkyllä olevan Ville Siikaluoman tilannetta. Manninen on liittokokouksessa hallitusneuvottelijana, joten hänen pitää olla asiasta perillä.

”On ollut niin kiire aamu, että nyt vasta ehdin vaihtaa puukengät jalkaan”, toteaa Manninen toimistolle ulkoa tullessaan.

Pääsihteerin puukengät ovat elimellinen osa toimiston äänimaisemaa ja kun ne kopisevat toimistolla, tietää, missä hän liikkuu. Manninen sai puukengät lahjaksi loppuvuodesta 2010 tullessaan ensimmäiseen pestiinsä ylioppilaskuntaan. Tuolloin hän päätti jättävänsä ylioppilaskunnan siinä vaiheessa, kun kengät ovat niin huonossa kunnossa, että ne menevät vaihtoon.

Ovi auki

Kokousten täyttämän aamun jälkeen on lounaan aika. Snellmaniaan lähtevät Mannisen kanssa Parkkari ja Koistinen. Lounaspöydässä herroja puhuttavat muun muassa tuleva SYL:n liittokokous,  talousvaliokunnan kokous ja politiikka – erityisesti perussuomalaiset ja keskustalaiset.

Pikaisen, kaksikymmentä minuuttia kestäneen lounaan jälkeen Manninen palaveeraa Koistisen kanssa. Kummallakin on läppärit ja kalenterit auki. He päättävät seuraavien hallituksen kokouksien ajankohdista, ja puhuvat vuoden 2015 hallituksen valintaan liittyvästä hallitustyrkkypaneelista sekä SYL:n liittokokouksen käytännön järjestelyistä.

Työn alla on myös esityslista seuraavan päivän hallituksen kokoukselle, mikä aiheuttaa kaksikolle päänvaivaa. Kyseessä on kokous edustajiston kokouksen sisällä, joten esityslistaa ei voi laatia tavanomaisesti. Tilanne ratkeaa nopeasti, kun ylioppilaskunnan säännöistä hyvin perillä oleva Ville Tyrväinen saapuu apuun.

Koistisen lähdettyä pääsihteerillä on ensimmäistä kertaa aikaa päivän aikana katsoa sähköpostit. Hän vastaa yhteen kiireelliseen viestiin, ja toteaa, että pari puheluakin olisi pitänyt soittaa. Ovella käy pari hallituslaista kyselemässä neuvoja.

”Yleensä ovella käy enemmänkin porukkaa”, Manninen kertoo työnsä luonteesta.

Sovittujen tapaamisten, kokousten ja muiden töiden lisäksi Manninen neuvoo ja opastaa niin työntekijöitä kuin hallituslaisia auliisti. Ovi on lähes aina auki ja Manninen on valmis vastaamaan kysymyksiin.

Ylioppilaskunnan pääsihteeri pyörittää toimistoa ja on henkilökunnan eli asiantuntijoiden, toimistosihteerin ja Ylkkärin toimituksen esimies. Hän vastaa henkilöstöhallinnosta, ylioppilaskunnan taloudenpidosta- ja suunnittelusta. Lisäksi hän on mukana ylioppilaskunnan suhdetoiminnassa.

Henkilökunnan lisäksi Manninen työskentelee tiiviisti ylioppilaskunnan hallituksen ja edustajiston kanssa. Työ on ollut antoisaa.

“Tämä on makeaa duunia. Joudun haastamaan itseäni ja laittamaan itseäni likoon. On paljon opittavaa ja työtä. Syksy on ollut työläs, inspiroiva ja hauska.”

Ennen kahdelta alkavaa talousvaliokunnan kokousta Mannisella ei ole sovittuja tapaamisia, joten hän ehtii käydä kanslisti Riitta Kalevan luona. Kalevalla on ikävää kerrottavaa pääsihteerille. Ylioppilaskunnan vuokratiloissa Puistomannessa vuokralaiset ovat olleet huolimattomia ja jättäneet paikan huonoon kuntoon. Pääsihteeri ja toimistosihteeri pohtivat, miten toimia tilanteessa ja Manninen päättää soittaa vuokraajille.

“Onko mulle muuten mitään?” kysyy Manninen ja saa allekirjoitettavakseen muutaman asiakirjan.

Palattuaan omaan työhuoneeseensa Manninen soittaa vuokraajille ja hoitaa juoksevia asioita. Pian huoneeseen astelee ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija Henna Määttä, jonka kanssa he käyvät iltapäivän liittokokoussimulaatiota läpi.

Kahdelta pyörähtää käyntiin talousvaliokunnan kokous, jossa Manninen toimii sihteerinä ja kertoo muun muassa sijoitusstrategian päivittämisestä. Valiokunta viimeistelee ja tekee muutoksia vuoden 2015 talousarvioon, jossa eniten puhuttavat sijoitustoiminnan tuotot ja tapahtumien budjetit.

Innostusta ja kunnianhimoa

”Lahjoja ei ole olemassakaan. On vain innostusta ja kunnianhimoa. Ja minua ne polttavat kuin tuli.”

Roope Ankan sitaatti löytyy Mannisen työhuoneen seinältä ja sen hän muistaa lukeneensa Aku Ankasta yläasteella. Se on siitä asti kulkenut hänen mukanaan.

”Ajattelen niin, että pitää tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa eikä lahjoilla pärjää.”

Manninen aloitti pääsihteerinä tammikuussa 2014. Ylioppilaskuntaan hän oli kuitenkin tullut jo kolme vuotta aiemmin, kun pääsi ylioppilaskunnan hallitukseen. Seuraavana vuonna hänet valittiin hallituksen puheenjohtajaksi, minkä jälkeen hänestä tuli edustajiston puheenjohtaja. Lopulta hän pääsi töihin järjestö- ja hallintosihteeriksi syksyllä 2013.

Vaikka ylioppilaskunta oli Manniselle hyvin tuttu jo ennen pääsihteerin pestiä, tuli työn haastavuus ja monipuolisuus hänelle yllätyksenä.

“Ei ole ollut kahta samanlaista päivää.”

Hänellä on pääsihteerinä selkeät tavoitteet.

“Haluan olla tekemässä OYY:n uuden strategian ja tehostaa OYY:n toimintaa. Haluan satsata myös siihen, että henkilökunnan on hyvä tehdä töitä.”

Päivän viimeinen merkintä kalenterissa on liittokokoussimulaatio, joka järjestetään liittokokoukseen lähteville. Simulaatiossa demonstroidaan tulevan viikonlopun kokouskäytännöt. Manninen esittää liittokokouksen puheenjohtajaa, ja muillakin henkilökunnan jäsenillä on omat roolinsa.

Kuudelta simulaatio on ohi. Manninen jää vielä selittämään liittokokoukseen lähteville hieman SYL:n hallitustyrkkytilanteesta, ja vastailee kysymyksiin.

Kello lähestyy puoli seitsemää, kun Mannisen työpäivä loppuu. Hän kertoo päivän olleen keskimääräistä raskaampi aamusta iltaan olleiden tapaamisten vuoksi. Loppusyksyksi tilanne ei kuitenkaan kuulemma ole erikoinen.

Jos on syksy kiireistä aikaa, tulee vuosi 2015 olemaan yhtä työntäyteinen. Ylioppilaskunnalla on edessään uuden strategian ja linjapaperin laatiminen. Myös keväiset eduskuntavaalit ja syksyiset edustajisto- ja hallintovaalit pitävät kiireisenä.

“2015 tulee olemaan mielenkiintoinen, kiireinen, jännä ja vaativa”, Manninen linjaa.

Kuten siis itse pääsihteerin työkin.

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: