Hurmos tuo yhteen korkeakoulut ja musiikkijärjestöt

Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa. Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa. Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia […]

TEKSTI Maiju Putkonen

KUVAT Tuuli Heikura

Suomen suurin lukuvuoden kokopäiväinen avajaistapahtuma Hurmos järjestetään 10.9. Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella ja Oulun Kuusisaaressa.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta OYY ja Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta OSAKO uudistivat lukuvuoden avajaiset yhdeksi koko korkeakouluyhteisön tapahtumapäiväksi. Entisten Vulcanalian ja Preludin sijaan järjestetään yhteinen avajaistapahtuma ulkoilmafestivaalin muodossa Oulun ikonisessa festivaaliympäristössä Oulun Kuusisaaressa.

Hurmoksen iltatapahtuman päälavan avaavat oululaiset esiintyjäkonkarit Teekkaritorvet ja Cassiopeia yhteiskeikallaan. Teekkaritorvet on Oulun tavoitelluin viihdeorkesteri, joka on toiminut yliopistolla jo yli 50 vuotta. Cassiopeia on yli 40-vuotias oululainen opiskelijoiden ja alumnien sekakuoro, jonka riveissä laulaa yli 50 aktiivista jäsentä. Molempien ohjelmisto on laaja kattaus musiikkia perinteisestä tanssittavaan päähän.

Ylioppilaslehti vieraili keikkaa edeltävissä yhteisissä harjoituksissa Linnanmaan kampuksen Saalastinsalissa ja sai haastatella Teekkaritorvien puheenjohtajaa Marja Lamppua sekä Cassiopeian puheenjohtajaa Paulus Lakkalaa.

Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet.

“On hienoa esiintyä uudessa tapahtumassa kohdeyleisöllemme opiskelijoille. Keikkailemme paljon erikseen, joten yhteinen keikka tuntuu uskomattoman hienolta. Tila ja festaritapahtuma ovat erilaisia kuin ennen ja tällaista keikkaa ei varmasti ole aiemmin tehty. Lavalle nousee noin 70 henkeä. Näin isolla kokoonpanolla kevyen musiikin projektin toteuttaminen valtavana ulkoilmakeikkana on ainutlaatuista. Odotamme keikkaa innolla.”

”Lukuvuoden avajaisissa esiintyminen on jo perinne ja vuoden parhaita keikkoja. Teekkaritorvet ovat esiintyneet jo useina vuosina Vulcanalian avaajina ja tänä vuonna oli ilo saada myös Cassiopeia mukaan. On hienoa että avajaistapahtumat yhdistyvät. Tämä on mahtava tilaisuus luoda myös ammattikorkeakoulun opiskelijoille tervetullut olo orkestereihin ja kuoroihin, sillä ne ovat kaikille avoimia järjestöjä.”

”On ollut melkein yllättävää kuinka helppoa yhteinen harjoittelu on ollut. Molemmilla järjestöillä on kova luotto toisiinsa. Osana näin valtavaa kokoonpanoa esiintyminen ei ihmeemmin jännitä. Jo äänenavauksesta lähtien alkavat nousta kylmät väreet. Tekemisen meininki on ilmassa.”

“Molemmissa järjestöissä on sekä opiskelijoita ja työelämässä olevia. Alumneille on hauskaa päästä vetämään opiskelijahaalarit päälle ja lähteä festareille laulamaan muille opiskelijoille. Vaikka valmistuu voi olla silti osa opiskelijakulttuuria. On myös hienoa että meillä on paljon ihmisiä jotka ovat molemmissa järjestöissä. Keikalla he käyvät välillä soittamassa huilua ja välillä laulaa luikauttavat”, Lakkala toteaa.

Haastattelussa Lakkala ja Lamppu kertoivat korkeakoulujen musiikkipiirien yhteisöllisyydestä, ja siitä miten läheisiä ystäviä musiikin avulla voi löytää. “Opiskelijoiden oma tekeminen varmasti näkyy lavalla. On hienoa että musiikkijärjestöihin voi liittyä tosi matalalla kynnyksellä. Jos muuttaa Ouluun opiskelemaan, ei tarvitse tuntea ihmisiä, vaan voi musiikkijärjestöjen kautta saada uusia projekteja ja luoda ihmissuhteita”, Lamppu jatkaa musiikkiyhteisön merkityksestä. “Järjestöt ovat tiiviitä yhteisöjä, joissa muodostuu hyviä ystävyyssuhteita. Aikaa vietetään muutenkin yhdessä kuin treeneissä”, Lakkala vahvistaa.

Molempiin järjestöihin etsitään uusia soittajia ja laulajia. Cassiopeiassa ja Teekkaritorvissa on jäseniä sekä Oulun yliopistosta että Oulun ammattikorkeakoulusta. Jäseneksi voivat liittyä sekä opiskelijat että alumnit. Cassiopeian koelaulut järjestetään 13. ja 15.9. Teekkaritorvet järjestävät avoimet harjoitukset 16.9. Lamppu kuitenkin muistuttaa, että Teekkaritorviin voi liittyä myös kesken vuoden.

Teekkaritorvet x Cassiopeia nähdään Hurmoksen päälavalla iltatapahtuman avauspuheen jälkeen noin kello 18. 

Maiju Putkonen

Päivisin kasvatuspsykologian maisteri, öisin kuvittaja ja kulttuurin kuluttaja.

Lue lisää:

Mitä punkkarit edellä

Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet. Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia […]

TEKSTI Minne Mäki

KUVAT Tuuli Heikura

Kun instagram-tili @punkstoo nosti punk-skenen sisäisiä häirintä- ja väkivaltatapauksia pinnalle, olisi kai voinut ihmetellä, miten tällainen on mahdollista ympäristössä, joka on perinteisesti rakentunut tasa-arvon ja yksilönvapauden ympärille. Valitettavasti tarinat eivät juurikaan yllättäneet.

Pian punkkareiden tarinoiden rinnalle alkoi syntyä sisarkanavia, jotka avasivat kokemuksia metallin, suomirapin, kuvataiteen, esittävien taiteiden, hippien, reivaajien ja muiden skenejen sisäpiireistä. Kun sisältövaroituksia hälyttävät kuvat vilisivät somefeedissäni, huomasin odottavani, milloin akateemista vapautta liputtavalta yliopistolta alkaisi kuulua.


Vuonna 2017 #metoo-liike tarjosi niin sanaston kuin monikanavaisen alustan naisten ja muunsukupuolisten kokemalle seksuaaliselle häirinnälle. Liikkeen vaikutus oli kuitenkin vielä mittavampi. Se herätti koko maailman pohtimaan häirintää sekä oikeutta omaan seksuaalisuuteen ja sen varjelemiseen. Metoo:n retoriikassa jokainen yksittäistapaus oli osa kieroutunutta ilmapiiriä, jonka tunnistivat ensisijaisesti he, joita se loukkasi.

#punkstoo:n aikaan, neljä vuotta myöhemmin, kellekään ei pitäisi tulla enää yllätyksenä, että seksuaalinen häirintä ja naisviha läpileikkaavat yhteiskunnan. Tänä kesänä ilmi tulleiden tarinoiden arvo on niiden massassa sekä painopisteen siirtymässä häiritystä häiritsijään. Enää fyysinen ja henkinen väkivalta eivät ole asioita “tuolla jossain”. Ne lävistävät enemmän tai vähemmän jokaisen skenen ja yhteisön, ja puhe niistä siirtyy myös entistä lähemmäksi hiljaisia sivustakatsojia. 

Vaikka punkstoo:n esille tuomat tarinat olivat iljettävää luettavaa, olivat ne mittakaavassaan tarpeellinen muistutus siitä, miten vähän uhreja on aiemmin kuunneltu, uskottu tai autettu. Ne sanallistivat sen kasaantuneen tuskan ja häpeän, joka syntyy, kun kehorauhan rikkominen ja sukupuolittunut väheksyntä ovat sisäänkirjattu osa omaa sosiaalista piiriä. Niin kuin voimakkaissa kansanliikkeissä yleensä, liikkeen voima syntyi monen yksittäisen, rinnakkaisen ja samankaltaisen kokemuksen yhteen liittymisestä. Häirittyjen kesken luotto omaan arkaan kokemukseen voimistui, kun ei enää tarvinnut pelätä olevansa yksin. Samalla keikkapaikat, levy-yhtiöt ja media eivät voineet olla kuuntelematta. 

Samanlaisten aiheiden äärellä suomalaisessa yliopistoelämässä on kiehunut viimeisten vuosien aikana muutaman kerran. Vuonna 2015 Lotta Aarikka kirjoitti blogissaan Otaniemen “herrakerhoista” ja vuonna 2018 Martta Kallionpää kirjoitti Ylioppilaslehteen Helsingin yliopiston viestinnän opiskelijoiden suljetusta Median miehet -ryhmästä. Viimeisimpänä Natalia Salmela avasi vuoden 2020 lopussa omalla instagram-tilillään kokemuksiaan teekkarikulttuurin naisvihamielisistä ja nöyryyttävistä perinteistä. 

Salmela kertoi 2000-luvun lopun naispuolisille fukseille suunnatusta ohjelmasta, jossa alkoholin juominen oli välttämätöntä ja riisuutumisesta oli vaikea kieltäytyä. Sittemmin käydyn somekeskustelun mukaan nämä perinteet ovat alkaneet vasta hiljattain muuttua. Salmelan kokemusten saamat vastaukset ja siitä seuranneet keskustelut saivat aikaiseksi muun muassa sen, että Tampereen yliopiston ylioppilaskunta kielsi järjestöt, joiden jäsenvalinta perustuu sukupuoleen ja antoi kyseenalaisia perinteitä toteuttaneille ryhmittymille puoli vuotta aikaa “yhdenvertaistaa toimintaansa”.


Pian #metoo:n jälkeen Oulun yliopisto päivitti kiusaamisen ja häirinnän toimintamallinsa. Nykyään sekä henkilökunnalle että järjestötoimijoille järjestetään koulutuksia seksuaalisen häirinnän tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyen. Jos opiskelija on puolestaan kokenut epäasiallista käytöstä, hänellä on mahdollisuus ilmoittaa asiasta opintopsykologille, koulutuspalvelupäällikölle, OYY:n häirintäyhdyshenkilölle tai omaopettajalleen, jonka jälkeen asiaa on mahdollista käsitellä sekä ammattilaisen että häiritsijän kanssa.

Yliopiston palvelulle kuvittelisi olevan käyttöä. Viimeistään silloin, kun katsoo lukuja.

Taloustutkimuksen vuonna 2018 tekemän tutkimuksen mukaan 79% naisista ja 38% miehistä on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. Eniten häirintää kokivat alle 25-vuotiaat naiset, joista 46% olivat joutuneet häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana.

Helsingin tutkijanaiset tekivät samana vuonna selvityksen Suomen yliopistojen seksuaalisesta häirinnästä. 406 vastaajan joukosta 166 naista ja 20 miestä olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Erityisen haavoittuvina ryhminä nousivat esille he, jotka eivät ennalta tunne oman viitekehyksensä toimintakulttuuria, eli ensimmäisen vuoden opiskelijat, alkuvaiheen väitöskirjan tekijät sekä määräaikaiset työntekijät. Häirinnästä ei ilmoiteta, koska pelätään maineen menettämistä ja uran etenemisen takkuamista, jos heittäytyy vaikeaksi oman alan asiantuntijan kanssa.

Oulun yliopistolle on tullut viimeisen kahden lukuvuoden aikana vain kahdeksan ilmoitusta seksuaalisesta häirinnästä. Lähes kaikki ilmoitukset etenevät käsittelyprosessiin ilmoittajan toiveesta. Joissain yksittäisissä tapauksissa ilmoittaja ei ole halunnut viedä käsittelyä pidemmälle. Tähän opintopsykologi Pia Partasen mukaan syynä voi olla esim. pelko ilmiantamisen seurauksista sekä häiritsijän valta-asema suhteessa häirittyyn. Partanen toteaa, että isoon opiskelijamassaan verrattuna on mahdollista, että kaikki häirintätapaukset eivät ohjaudu yliopiston mallin mukaiseen käsittelyprosessiin. Hänen kokemuksensa mukaan kaikki opiskelijat eivät välttämättä myöskään tunnista joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Teekkarikerhojen känninen perseily on yksi räikeä ääripää yliopiston epätasa-arvoisten perinteiden kaiuista. Laulukirjojen sanat ja järjestöjen säännöt ovat helposti muutettavissa.  Häirintää on kuitenkin muunkinlaista.

Illinois’n yliopiston antropologian professori Kathryn Clancy teki viime vuonna työryhmänsä kanssa selvityksen sukupuoleen perustuvasta häirinnästä akateemisessa ympäristössä. Siinä todettiin, että yrittäessään ehkäistä seksuaalista väkivaltaa, yliopistot jättävät usein huomiotta sukupuolittuneen häirinnän yleisimmät olomuodot, kuten tietyn sukupuolen edustajiin kohdistuvan pilkan, epäkunnioituksen tai halveksinnan. Nämä voivat esiintyä esimerkiksi nopeasti ohitettavissa kommenteissa, vitseissä ja ilmeissä, jolloin sukupuolittuneen ahdistelun ja töykeyden välillä ei välttämättä ole juurikaan eroa. 

Miten ilmiannetaan kommentti, jossa todetaan, että korkeaa ääntäni on vaikea kuunnella?

Clancy kysyy.

Ajan myötä pienetkin eleet vaikuttavat häirinnän kohteiden itseluottamukseen. Häirinnän vaikutukset ovat vakavia ja ja pahimmillaan pitkäkestoisia. Ne voivat heikentää niin fyysistä kuin psyykkistä terveyttä sekä vaikuttaa huonona sitoutumisena yhteisöön. 

Juuri halu kuulua yhteisöön ja toisaalta ahdistus jatkuvista ulkopuolisuuden kokemuksista on ristiriita, joka pätee niin yliopiston kuin punk-piirien häirittyjen asemaan. Anonyymi kirjoittaja toteaa Loukko Zinen puheenvuorossaan:

“Yhteenkuuluvuudella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Solidaarisuus ja halu kuulua yhteen voi ylittää omat rajat. Sen myöntäminen, että toinen on rikkonut itseä tai läheistä vastaan, tarkoittaisi sen myöntämistä, että yhteinen on mennyt rikki. Siksi vääriä tekoja on mieluiten näkemättä.”

Punkstoon vaikutus näkyy itse punk-skenen sisällä kollektiivisena hahmottamisena, minkä laatuista ja laajuista häirintä on jo vuosikausia ollut. Nyt heteromiehet kertovat harjoittavansa itsereflektiota ja -kritiikkiä sekä kehittävänsä yhteistä keskustelukulttuuriaan empaattisemmaksi ja tunnevetoisemmaksi. Silmänsä ummistaneet alkavat hahmottaa, että pelkkä häirintätapauksien ja rikosten ehkäiseminen ei riitä. Tavoitteena on, että ongelmakäyttäytyminen huomattaisiin jo ennen kuin fyysisen koskemattomuuden rajat ylittyvät.

Häirittyjen tarinoiden valjastuessa häpeä siirtyy häiritsijöiden kannettavaksi. Heikkoina eivät näyttäydy enää he, joita kohtaan rikotaan, vaan he, jotka purkavat omat ahdistuksensa toisiin. Punkin “skenejeesukset” eli koko porukan arvostamat konkarit muuntuvat nuoremman polven muusikoiden silmissä vajavaisiksi huutelijoiksi. Nuoruusvuosien idoli voi samaan aikaan olla lahjakas kitaristi, sanavalmis hyvä-jätkä sekä säälittävä idiootti. Yllätyksenä se ei tule juuri kellekään, mutta nyt sen voi sanoa ääneen ilman seuraamuksia.


Helsingin tutkijanaisten selvityksen mukaan myös tiedeyhteisössä tiedetään ja tunnistetaan häiritsijät. Ohjaustapaamisten ja luentojen lisäksi konferenssit, karonkat, sitsit ja kenttämatkat ovat seksuaaliselle häirinnälle yleisiä tapahtumaympäristöjä. Ongelmahahmot ovat kaikkien tiedossa, mutta johtokunnalle asiasta ei puhuta. 

Yliopistolla akateemisesti vapaa työskentely ja opiskelu tarkoittavat tilaa toimia täydellä kapasiteetillaan tiedeyhteisössä ja siten sekä huolehtia että kantaa vastuu omista valinnoistaan. Jos yhteisössä ei tunnisteta sanallisia ja sanattomia väkivallantekoja merkittävinä esteinä tasavertaiseen toimijuuteen, hyssytelty häpeä ja kokemus turvattomasta yhteisöstä ajavat alas viimeisetkin rippeet akateemisen vapauden ideaalista. 

Tähän mennessä punk- ja muut alakulttuuripiirit ovat tehneet radikaaleimmat ja rohkeimmat aloitteet oman skenensä puhdistamiseksi. Nyt enää odotellaan, milloin marginaalin liikehdintä vyöryy isojen yleisöjen kimppuun.

Viimeistään tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että sosiaalisen median joukkoäly pitää huolen siitä, että keskustelua käydään niin kauan kunnes kaikki ovat kuulolla.

Minne Mäki

Helsingissä asuva esitystaiteilija, filosofian opiskelija ja Oulun ylioppilaslehden toimitusharjoittelija keväällä 2021. Maagisen realismin ja avannon ystävä.

Lue lisää:

Korjaus 26.8. Oulun ylioppilaslehdessä julkaistuun uutiseen: Oulun koronarokotukset siirtyvät Ouluhallista Limingantulliin

Oulun ylioppilaslehdessä julkaistiin 26.8. uutinen, jossa kerrottiin Oulun kaupungin jatkavan walk in -rokotuslinjaa Ouluhallilla. Oulun kaupunki tiedotti kuitenkin 23.8. koronarokotusten siirtyvän Ouluhallilta Limingantulliin maanantaina 30.8. ja perjantai 27.8. tulee olemaan viimeinen rokotuspäivä Ouluhallilla. Oulun kaupunki tiedotti 23.8. muutoksista koronarokotuksiin liittyen. Koronarokotukset siirtyvät Ouluhallista Limingantulliin (Nuottasaarentie 5), jossa rokotuksia annetaan maanantaista 30.8. lähtien. Samalla walk in […]

Oulun ylioppilaslehdessä julkaistiin 26.8. uutinen, jossa kerrottiin Oulun kaupungin jatkavan walk in -rokotuslinjaa Ouluhallilla. Oulun kaupunki tiedotti kuitenkin 23.8. koronarokotusten siirtyvän Ouluhallilta Limingantulliin maanantaina 30.8. ja perjantai 27.8. tulee olemaan viimeinen rokotuspäivä Ouluhallilla.

Oulun kaupunki tiedotti 23.8. muutoksista koronarokotuksiin liittyen. Koronarokotukset siirtyvät Ouluhallista Limingantulliin (Nuottasaarentie 5), jossa rokotuksia annetaan maanantaista 30.8. lähtien. Samalla walk in -rokotuslinja päättyy toistaiseksi. Oulun kaupunki kertoi tiedotteessaan, että ilman ajanvarausta toimivat walk in -rokotuslinjat otetaan Limingantullissa käyttöön mahdollisesti myöhemmin. Viimeinen rokotuspäivä Ouluhallilla on perjantaina 27.8., varatut rokotusajat Ouluhallille siirtyvät automaattisesti Nuottasaarentielle Limingantulliin.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Uudistettu korkeakouluyhteisön avajaistapahtuma korostaa yhteisöllisyyttä ja opiskelijakulttuurin monimuotoisuutta

Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaistapahtumat yhdistyvät tänä vuonna yhdeksi suureksi entisiä laajemmaksi avajaistapahtumaksi. Tapahtuma kantaa nimeä Hurmos, ja se järjestetään 10.9.2021. Avajaistapahtumaan odotetaan noin 6000 kävijää. Avajaistapahtuma Hurmos kerää koko Oulun korkeakouluyhteisön päivätapahtumaan Linnanmaalle, jossa opiskelijat pääsevät osallistumaan aktiviteetteihin, tutustumaan korkeakoulujen piirissä toimiin järjestöihin sekä tapahtuman yhteistyökumppaneihin. Päivä huipentuu iltatapahtumaan Oulun Kuusisaaren tapahtumapuistossa, […]

Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun lukuvuoden avajaistapahtumat yhdistyvät tänä vuonna yhdeksi suureksi entisiä laajemmaksi avajaistapahtumaksi. Tapahtuma kantaa nimeä Hurmos, ja se järjestetään 10.9.2021. Avajaistapahtumaan odotetaan noin 6000 kävijää.


Avajaistapahtuma Hurmos kerää koko Oulun korkeakouluyhteisön päivätapahtumaan Linnanmaalle, jossa opiskelijat pääsevät osallistumaan aktiviteetteihin, tutustumaan korkeakoulujen piirissä toimiin järjestöihin sekä tapahtuman yhteistyökumppaneihin. Päivä huipentuu iltatapahtumaan Oulun Kuusisaaren tapahtumapuistossa, jossa opiskelijat pääsevät vertaisverkostoitumaan sekä juhlimaan niin opiskelijoiden tarjoaman ohjelman kuin myös Suomen eturivin artistien johdolla.

”Odotetulla osallistujamäärällä eli 6000 opiskelijalla Hurmos olisi Suomen suurin opiskelijoiden avajaistapahtuma. Ensimmäinen vuosi näyttää potentiaalin tapahtuman kasvattamiseen entisestään”, kertoo Kati Kantonen, Oulun Ylioppilaskunnan tapahtumatuottaja. Osallistujamäärä on tietoisesti rajattu alle puoleen Kuusisaaren maksimikapasiteetista turvallisen tapahtuman mahdollistamiseksi.

”Tapahtuman tarkoitus on edistää korkeakouluopiskelijoiden yhteisöllisyyttä ja tuoda esiin opiskelijakulttuurin moninaisuutta” Kantonen mainitsee tapahtuman tavoitteista.

Tapahtuman johtavina arvoina ovat yhteisöllisyys ja ekologisuus. Hurmoksessa tahdotaan korostaa opiskelijoiden omaa osaamista ja opiskelijakulttuurin moninaisuutta. Hurmos on osa Oulu2026 Creative Campus -hanketta, jonka tavoitteena on tuoda opiskelijakulttuuria näkyvämmäksi ja lähemmäksi myös muita oululaisia.

Hurmoksen päivätapahtuma on kaikille avoin, lipunmyynti iltatapahtumaan alkaa 25.8.2021.

Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.

Lue lisää:

Oulun ylioppilaslehden uusi päätoimittaja on Tuuli Heikura

Oulun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi on valittu Tuuli Heikura, 27. Valinnasta päätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto eilisessä kokouksessaan 9. kesäkuuta. Heikura on toiminut Oulun ylioppilaslehden avustajana syksystä 2020 asti. Tämän lisäksi Heikura on työskennellyt markkinointiviestinnän koordinaattorina ja erilaisissa markkinointitehtävissä. Koulutukseltaan Heikura on tradenomi Oulun ammattikorkeakoulusta ja opiskelee tällä hetkellä markkinointia maisterivaiheessa Oulun yliopistossa. Päätoimittajan tehtävään […]

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi on valittu Tuuli Heikura, 27. Valinnasta päätti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) edustajisto eilisessä kokouksessaan 9. kesäkuuta.

Heikura on toiminut Oulun ylioppilaslehden avustajana syksystä 2020 asti. Tämän lisäksi Heikura on työskennellyt markkinointiviestinnän koordinaattorina ja erilaisissa markkinointitehtävissä.

Koulutukseltaan Heikura on tradenomi Oulun ammattikorkeakoulusta ja opiskelee tällä hetkellä markkinointia maisterivaiheessa Oulun yliopistossa.

Päätoimittajan tehtävään Heikura haki hetken harkinnan jälkeen.

”Paikka tuntui heti kiinnostavalta. Ainoa syy, miksi mietin haenko oli se, että olen aloittanut vasta uudessa työpaikassa.”

Lopulta Heikura päätti hakea pestiä ja tuli myös valituksi. Rekrytointityöryhmä perusteli valintaa Heikuran näkemyksellisyydellä, rohkeudella ja monipuolisella viestintäosaamisella.

Päätoimittajakaudellaan hän aikoo keskittyä lehden monikanavaisuuteen.

”Minusta podcast oli lehdeltä hyvä kokeilu ja olisi hyvä tehdä siitä jatkuvaa sisältöä. Lisäksi haluaisin painottaa enemmän sosiaalisen median tuotantoa.”

Nykyisiin journalistisiin sisältöihin Heikura on ollut tyytyväinen.

”Printti ja verkko on hyvässä jamassa, mutta muita kanavia saisi hyödyntää myös enemmän ja säännöllisemmin.”

Haku Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaksi alkoi 12.5. ja päättyi 30.5. Määräajassa paikkaa hakivat Heikuran lisäksi Mari Ahola-Palola, Pekka Puotiniemi, Matti Ahola, Kaisa-Reetta Seppänen ja Jyrki Hämäläinen. Heistä Heikura ja Seppänen suorittivat ennakkotehtävän ja heidät haastateltiin 3. kesäkuuta.

Päätoimittajan valinnasta vastasi OYY:n sisäinen rekrytointityöryhmä. Työryhmä koostui OYY:n pääsihteeri Kauko Keskisärkästä, hallituksen puheenjohtaja Olli Joesta, edustajiston puheenjohtaja Teemu Virtasesta, edustajiston varapuheenjohtaja Eerik Silvénistä sekä väistyvästä päätoimittajasta Iida Putkosesta.

Rekrytointityöryhmä esitti Heikuraa OYY:n hallitukselle, joka esitti valintaa edustajistolle keskiviikkona 9. kesäkuuta. Rekrytointityöryhmä sekä edustajisto olivat valinnasta yksimielisiä.

Heikura aloittaa Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana heinä-elokuun vaihteessa 2021.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Psykologian koulutusohjelma muuttaa myös kasvatuspsykologian ohjelmaa Oulun yliopistossa – “Tunnistetaanko kasvatuspsykologian opiskelijoita enää työelämässä, jos koulutusohjelman nimi ja sisältö muuttuvat?”

Oulussa alkava psykologian koulutusohjelma on vaatinut monia työvaiheita ja vuosien panostusta, että psykologian opinnot ylipäätään saatiin Ouluun. Varsinkin eri tahojen välinen yhteistyö on ollut ja tulee olemaan koulutusohjelman rakentamisen keskiössä. Uusi koulutusohjelma puhututtaa myös kasvatuspsykologian opiskelijoita, joiden koulutusohjelma muuttuu psykologian koulutusohjelman takia.

Psykologian uutta koulutusohjelmaa kehittänyt Oulun yliopiston psykologian professori Mirka Hintsanen odottaa innolla koulutusohjelman alkamista ja sen hiomista.

Psykologian koulutusohjelma on saanut jo ennen opintojen alkamista paljon huomiota: 40 aloituspaikkaa haki 3281 ihmistä. Ohjelmaan valitaan todistuksen perusteella 24 opiskelijaa ja pääsykokeiden perusteella 16 opiskelijaa. Pääsykokeet pidettiin 26. toukokuuta.

Pitkään suunnitellun psykologian koulutusohjelman on tarkoitus vastata Pohjois-Suomen psykologian ammattilaisten pulaan.

“Pidemmän tähtäimen tavoite on luoda mahdollisimman hyvä koulutusohjelma. Sellainen, mistä valmistuu mahdollisimman päteviä psykologeja ja joka on opiskelijoille motivoiva opetusohjelma”, Hintsanen sanoo.

Hintsanen on kokenut koulutusohjelman järjestämisen hyvin antoisaksi. Yhteistyö eri  tekijöiden kanssa on toiminut hänen mielestään loistavasti.

“On ollut kiva huomata, että monet tahot ovat lähteneet innoissaan mukaan ja auttamaan tässä prosessissa. Tuntuu, että monelta taholta saa apua ja monella tuntuu olevan vilpitön halu auttaa, jotta saataisiin rakennettua mahdollisimman hyvä koulutusohjelma.“ 

Yhteistyökumppaneista Hintsanen mainitsee erityisesti Psykonetin.

“Psykonet on Suomen  psykologian koulutusohjelmien verkosto. Psykonet järjestää yhteistyönä psykologian alkuvaiheen opintoja vähän kuin talkooperiaatteella. Jokainen tuottaa sinne jotakin ja tuotettuja opintoja tarjotaan kaikille Psykonetissä mukana oleville yliopistoille.” 

Tuleva koulutusohjelma liittyy myös Psykonetiin. Psykonet tarjoaa pääasiallisesti psykologian perus- ja aineopintoja. Kurssit toteutetaan videoiden välityksellä mukana oleviin kaupunkeihin.

“Ideana on, että tarjotaan esimerkiksi erilaisia tutkimusalueisiin liittyviä painotuksia eri yliopistoista. Eli saadaan laajemmin asiantuntijoita opettamaan eri kursseille.” 

Oulun psykologian koulutussuuntauksen tarkoituksena on alustavasti keskittyä erityisesti työhyvinvointiin sekä lasten sosioemotionaalisten ongelmien ja niiden hoitomenetelmien tutkimukseen. Myös teknologisten näkökulmien hyödyntämiseen Hintsanen uskoi marraskuussa lehdelle annetussa haastattelussa olevan Oulussa hyvää pohjaa.

Koulutusohjelman modernisointi keskittyy yhteistyöhön, kansainvälistymiseen ja  poikkitieteellisyyteen

Psykologian koulutusohjelma tuo muutoksia myös kasvatuspsykologian pääaineeseen. Nykyiseltään kasvatustieteiden koulutusohjelmassa on kaksi pääainevaihtoehtoa: kasvatuspsykologia ja kasvatustiede. Jatkossa kasvatuspsykologian pääainetta ei enää opeteta tulevaisuudessa, vaan vuodesta 2022 alkaen kasvatuspsykologian korvaa uusi tutkinto-ohjelma oppimistieteet. Kasvatustiede jää jatkossa omaksi tutkinto-ohjelmakseen.

Oulun yliopiston kasvatustieteilijöiden ainejärjestö Motiva ry:n koulutuspoliittinen vastaava Jaakko Karsikko pitää uutta koulutusohjelmaa myönteisenä kehityksenä. Toisaalta koulutusohjelman aiheuttamat muutokset käytännön työelämään askarruttavat nykyisiä kasvatustieteiden opiskelijoita.

“Periaatteessa kasvatuspsykologian tilalle tulee uusi koulutusohjelma, nimi vaihtuu ja sisältöjä modernisoidaan. Tulee enemmän teknologia- ja oppimispainotteisuutta.” 

Motiva ry:n mukaan koulutusohjelman modernisointi liittyy pääosin poikkitieteellisyyteen ja yhteistyöverkostoihin.

“Modernimmaksi tästä tekee, että ollaan tekemässä tieteenaloja yhdistävää koulutusta. Suomessa ei ole vielä oppimistieteet-nimellä kulkevaa koulutusta, vaikka se on tällä hetkellä vahvasti kansainvälinen trendi. Tässä tullaan tekemään yhteistyötä Learning, Education and Technology -koulutusohjelman kanssa”, Karsikko kertoo.

Yhteistyö Learning, Education and Technologyn (LET) kanssa painottuu maisteriopintoihin ja kansainvälisyyteen. “Tämän uuden koulutusohjelman ja LETin maisteriohjelmat tulevat luultavasti käymään samoja kursseja. LETillä on laajemmat kansainvälisyysverkostot, joita käytetään paremmin hyödyksi uudessa koulutusohjelmassa.“ 

Karsikko pitää myös tieteenalojen yhdistämistä tärkeänä.

“Tieteenaloja yhdistävä ja eri tieteenalojen rajapinnoilla liikkuva koulutus on sellaista moderniutta, mitä tieteeltä ja koulutusohjelmilta halutaan tällä hetkellä.” 

Motiva ry on järjestänyt keväällä kasvatuspsykologian opiskelijoille useita etätilaisuuksia, joissa koulutusohjelman muutoksista on voitu puhua yhdessä. Sivuillaan Motiva korostaa että ”ennen vuotta 2022 aloittaneet opiskelijat saavat myös käydä opintonsa edelleen rauhassa loppuun, ilman huolta tulevista uudistuksista.”

Alkuhaasteista huolimatta myös opiskelijat saavat äänensä kuuluviin

Vaikka ajatukset uudesta koulutusohjelmasta ovatkin Karsikon mukaan pääosin myönteisiä, muutokset nostavat esiin myös jonkun verran kysymyksiä nykyisille opiskelijoille.

“Huolia on ollut ainakin sen kannalta, jos koulutusohjelman nimi vaihtuu ja siitä tehdään erilainen, niin miten nykyiset kasvatuspsykologian opiskelijat tunnistetaan työelämäkentällä?” 

Nykyään kasvatuspsykologiasta valmistuneet sijoittuvat työelämässä hyvin erilaisiin tehtäviin. Varsinaiseksi psykologiksi kasvatuspsykologian ohjelma ei valmista. Mahdollisia työnimikkeitä ovat esimerkiksi koulutussuunnittelija, henkilöstöasiantuntija, projektipäällikkö ja asiantuntija.

Oppimistieteiden tutkinto-ohjelmasta valmistuville taas työelämään sijoittuminen on vielä auki.

Karsikko kertoo, että Motiva on tällä hetkellä tyytyväinen yhteistyöhön uusien koulutusohjelmien järjestäjien kanssa.

“Aluksi päätökset tehtiin aika nopeaa ja informointi oli meille alkuvuodesta heikkoa. Nyt kun varmistui, että uusi koulutusohjelma tulee, sen jälkeen henkilökunnan puolelta on oltu meihin hyvin aktiivisesti yhteydessä ja me olemme päässeet vaikuttamaan asioihin.”

Nykyiset kasvatuspsykologian opiskelijat odottavat, että uusi oppimistieteiden koulutusohjelma lisää osaamista ja parantaa opiskelemisen mahdollisuuksia.

”Jos näitä muutoksia tapahtuu, toivotaan että ne olisivat parempaan suuntaan. Koulutusohjelmaa laajennetaan, kehitetään ja uudistetaan, eikä viedä osaamista ja resursseja pois”, Karsikko sanoo.

Ilona Rytkönen

Informaatiotutkimuksen opiskelija, joka on kiinnostunut myös digitaalisista ihmistieteistä ja kirjallisuudesta. Pitää kirjallisuuden lisäksi kuvataiteesta ja videopeleistä.

Lue lisää: