Kun kysytään opiskelijajärjestöjen ja erityisesti ylioppilaskunnan tärkeintä tehtävää, vastauksena on lähes aina edunvalvonta, erityisesti koulutuspoliittinen ja sosiaalipoliittinen edunvalvonta. Opiskelijaliikkeellä onkin vuosikymmenten ajan ollut erittäin kunnianhimoiset pitkän aikavälin tavoitteet.
Monet näistä tavoitteista ovat muuttuneet niin sanotuiksi saavutetuiksi eduiksi, joita moni opiskelija pitää jo itsestäänselvyytenä. Esimerkkeinä näistä voidaan mainita vaikkapa Kelan ateriatuettu opiskelijaruoka, matka-alennukset, edullinen opiskelija-asuminen, opintotuki, YTHS:n palvelut ja hallinnon opiskelijaedustajien lakisääteinen edustus yliopiston hallinnossa.
Ajatusleikkinä: millaista opiskelijan elämä ja arki olisi ilman näitä etuuksia ja tukia? Tai millaisia päätöksiä yliopisto tekisi ilman opiskelijan äänen kuulumista?
Tällä hetkellä nyky-yhteiskunnan toimintaa värittää huonolla tavalla ”kaikki minulle heti, tässä ja nyt” -asenne. Tuntuu, että tarvittaisiin taikasauva, jolla taikoa asiat paremmaksi.
Edunvalvonnan onnistuminen ja tiettyyn tavoitteeseen pääseminen vaativat kuitenkin melkoisen määrän taustatyötä: asioihin perehtymistä, tutkimusten lukemista, erilaisten kyselytutkimusten tekemistä, tapaamisia, keskusteluja, laajaa sidosryhmäyhteistyötä, kannanottoja ja kokoustamista.
Pitäessäni koulutuksia ja tavatessani hallinnon opiskelijaedustajia ja muita opiskelija-aktiiveja olen muistuttanut, että hyvän taustatyön lisäksi lobbaaminen on vuorovaikutusta ja ihmissuhdetyötä. Mitä välittömämmät välit edunvalvontatyöntekijällä on avainasemassa oleviin henkilöihin, sitä parempi. Erityisen tärkeää on rakentaa luottamukselliset välit, joissa valitsee molemminpuoleinen arvostus ja toisen kunnioitus.
Työtä ei kannata jättää pelkkiin virallisiin kokouksiin, vaan avainhenkilöitä kannattaa tavata myös rennommissa merkeissä, kuten kahvikupin ääressä, lounaalla tai illanvietoissa – jo lyhyet käytäväkeskustelut ja rennot moikkaamiset voivat olla askel välittömämpään vuorovaikutussuhteeseen. On hyvä pitää mielessä, että luottamuksellisen suhteen luominen vaatii molemminpuolista työtä, aivan kuten mikä tahansa ihmissuhde.
Väitän, että kuvaamaani arvokasta ja pitkäjänteistä edunvalvontatyötä tehdään joka päivä jokaisessa ylioppilaskunnassa, ja tulokset ovat sen mukaiset.
Viimeisimpinä edunvalvontavoittoina voisin mainita muun muassa Oulun yliopistossa opintopsykologiresurssin kasvattamisen, yhteisen sähköisen palautejärjestelmän, 24/7-kampuksen, hiljaisen huoneen, omaopettajatoiminnan kehittämisen ja sen laajentamisen maisterivaiheeseen, opintopisteiden saamisen opiskelijavaikuttamisesta, monet kampuksella käynnissä olevat opiskeluympäristöihin liittyvät kehittämishankkeet sekä opintotuen huoltajakorotuksen.
Osaa näistä voitoista on pohjustettu ja juntattu vuosikausia, osaa jopa vuosikymmenen ajan. Joskus edunvalvontavoitto voi myös olla asian torppaaminen jo sen valmisteluvaiheessa, ennen kuin asia tulee edes julkisuuteen.
Edunvalvonta on ennen kaikkea pitkäjänteistä työtä. Se ei ole pikavoittoja, vaikka niitäkin silloin tällöin saattaa tulla. Edunvalvonta on maraton, joka vaatii monitahoista yhteistyötä ja samanlaista luonteenlujuutta ja tahtotilaa kuin vaikkapa opinnäytetyön kirjoittaminen.
Edunvalvonta vaatii asennetta ja ymmärrystä siitä, että vaikka itse en tämän työn hedelmistä pääsisikään nauttimaan, tämä työ on arvokasta seuraajien ja tulevien opiskelijoiden kannalta.
Erästä opiskelijavaikuttajaa lainaten: ”Joskus pitää hakata päätään seinään tietäen, että vasta seuraaja tai seuraajan seuraaja saa siitä päänsä läpi.”
