Kun asuu yhdessä ja samassa osoitteessa vuosien ajan, tavaraa tahtoo kertyä. Sen tietää jokainen muuttanut.
Tilanne on tuttu myös Oulun yliopiston humanistiselle tiedekunnalle. Vuonna 1992 Kasarmintieltä vanhalta nahkatehtaalta Linnanmaalle muuttanut tiedekunta vietti lopulta neljännesvuosisadan samassa osoitteessa.
Elokuussa tiedekunta muutti kampuksen pohjoispäädystä uusiin tiloihin kampuksen keskiaulan tietämille. Uusiin tiloihin voi kulkea Fysiikankadun, Geokadun ja ATK-kadun porraskäytävien kautta.
Muutto käynnistyi ensimmäinen päivä elokuuta, ja viimeiset muuttolaatikot kannettiin perille uuteen sijaintiin kolmanteen kerrokseen kahdeksas elokuuta. Muuton onnistuminen ja siirtyminen kampuksen pohjoispäädystä keskusaulan tietämille on vaatinut valtavasti etukäteistyötä.
Humanistisen tiedekunnan muuttovastaavan, suomen kielen professorin Harri Mantilan arvion mukaan muutto sujui lopulta erinomaisesti. Muutosta vastanneelle Martelalle hän antaa jopa erityiskiitokset: sovitussa ajassa kampuksen sisällä siirtyi kaksituhatta muuttolaatikkoa, ja peräti sinne, minne niiden kuuluikin siirtyä. Toisen kiitoksen hän antaa yliopiston projekti-insinöörille Juhana Hietamäelle.
”Kaikki meni sujuvasti ja täsmälleen aikataulun mukaisesti.”
Muuttoon valmistauduttiin koko edellisen talven ajan
Vaikka laatikot olivat aikataulussa, humanistien saapuessa uusiin tiloihinsa ympärillä näkyi keskeneräisyyden merkkejä: sähköasennukset olivat kesken, eikä kaikkia kalusteita saatu paikoilleen ennen muuttopäivää. Elokuussa myös tilojen av-asennukset olivat vielä kesken, samaten logopedian terapiatilat saatiin käyttöön vasta syyskuun alussa.
Kaikesta kuitenkin selvittiin, puuttuvista sähköistäkin luovasti asetelluilla jatkojohdoilla.
”Nyt on niistäkin selvitty, ja tänne on sopeuduttu.”
Syksyn aikana tiloissa on ollut pientä korjattavaa. Kahden kuukauden aikana tiloissa sattui neljä vesivahinkoa, joista kolme katon kautta, ja yksi käytävän päässä olevasta isosta päätyikkunasta. Näihinkin ongelmiin on reagoitu nopeasti ja ongelmat on korjattu, Mantila kiittelee.
”Nyt on niistäkin selvitty, ja tänne on sopeuduttu.”
Elokuu olikin tiedekunnalle vielä siirtymäaikaa. Humanistien sopeutumista helpotti se, että opiskelijat palasivat kampukselle vasta syyskuun alussa, paria tiloissa harhailevaa ”orvon näköistä graduntekijää” lukuunottamatta, Mantila sanoo.
”Kasvatustieteilijöitä käy vähän sääliksi, kun he joutuvat muuttamaan kesken lukukauden. Voi vain kuvitella, mikä mylläkkä siinä on. Heillä muuttoajankohta on hankalampi.”
Humanistiset oppiaineet muuttivat kerros kerrallaan. Muutto käynnistyi ensimmäisessä kerroksessa suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian tiloista. Näitä seurasivat kielet, ja viimeisenä vuorossa olivat kolmannessa kerroksessa sijainneet kirjallisuus, historia ja Giellagas-instituutti.
Vaikka itse siirtyminen uudesta päädystä keskusaulan tietämille sujuikin varsin nopeasti, muuttoa edeltävä inventaariotyö oli Mantilan arvion mukaan valtava. Koska uusissa tiloissa säilytystilaa oli paljon aiempaa vähemmän, tiedekunnan arkistot ja varastot käytiin tiiviillä kammalla läpi. Muuttoon valmistauduttiin koko edellisen talven ajan, ja talven vaihtuessa kevääseen tavaramäärä jatkuvasti väheni.
Siivoustyön seurauksena materiaalia siirtyi myös muualle säilytykseen. Esimerkiksi tiedekunnan laitoksilla säilytetyt gradujen kakkoskappaleet siirtyivät uuteen osoitteeseen yliopiston keskusarkistoon Telluksen taakse.
Uuden kodin löysi myös lähetystyöntekijä Karl Emil Liljebladin (1876–1937) Ambomaan kokoelma, joka sijoitettiin Ruskoon yliopiston varastoon.
Jaetussa huoneessa uudet säännöt
Yhtenä uutena asiana kolmannen kerroksen tiloissa ovat jaetut huoneet. Uusissa tiloissa vain tiedekunnan professoreilla on omat, yhden hengen huoneet. Yliopistonlehtorit ovat 2–3 hengen huoneissa, tutkijat noin viiden hengen huoneissa. Isoin jaetuista tutkijahuoneista on kahdeksan hengen huone.
Nyt tiedekunnan 186 henkilökunnan jäsentä on mahdutettu kahdelle käytävälle. Toisen, muuton yhteydessä remontoidun käytävän varrella ovat Giellagas-instituutti, logopedia ja tutkijahuoneet, toisella, pari vuotta sitten remontoidulla käytävällä ovat kielet, kirjallisuus, historia ja viestintätieteet.
Huoneiden jakaminen näkyy arjessa siten, että opiskelijoiden ohjausta ei voi antaa enää milloin vain, vaan ohjauskerrat vaativat suunnittelua ennakkoon. Harri Mantilan mukaan molemmilla käytävillä on kokoushuoneita ja vetäytymistiloja, joita voi käyttää esimerkiksi gradun ohjaukseen.
Monella henkilökunnan jäsenellä on lisäksi käytössä nyt aiempaa tiukemmat vastaanottoajat, jolloin ohjausta on mahdollista saada. ”Välillä niitä ei juuri ollut käytössä, koska lähes kaikilla oli omat huoneet: opiskelijoita saattoi tulla paikalle milloin vain.”
Apuna on myös etätyö: kun huonekämppikset jakavat etätyönsä eri päiville, on huone aina päivän, pari viikossa yhdellä henkilölle käytössä.
”Vielä ei ole kuulunut hirveää mussutusta siitä, ettei olisi päässyt opettajan puheille, mutta ei tässä vielä kovin kauan ole oltukaan. Saa nähdä, miten se loppujen lopuksi toimii”, Mantila sanoo.
Hänen mukaansa uudet tilat ovat opiskelijoilta saaneet palautetta lähinnä siitä, että tiloihin on konstikasta löytää. Erityisen hankalassa paikassa on ollut Mantilan huone, jonka ovea peitti iso väliovi.
”Lähes jokainen opiskelija on tänne tullessaan tirskunut, että täälläkös sinä oletkin.”
Mantila kuitenkin huomauttaa, että seinissä on selvät kyltit siitä, missä oppiaineet ovat – perille löytää, kunhan ne suinkin malttaa lukea.
”Leuhkin opasteilla, koska olen suunnitellut ne.”
Humanistisen tiedekunnan aiemmissa tiloissa, erityisesti logopedian tiloissa, raportoitiin sisäilmaongelmista. Niitä ei ole havaittu uusissa tiloissa, Mantila toteaa.
Sisäilman tilaa myös seurataan aktiivisesti: remontoidulla käytävällä on kymmenen sisäilma-anturia, jotka jatkuvasti tarkkailevat ilmanlaatua ja raportoivat sitä Suomen Yliopistokiinteistöille (SYK).
”Sisäilmaongelma on otettu vakavasti.”
Osa humanistien opetuksesta on ollut syksyn aikana edelleen kampuksen pohjoispäädyssä. Se poistuu yliopiston käytöstä tämän vuoden lopussa, kun SYK aloittaa tiloissa tilojen remontoinnin Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) käyttöön.
Ensi vuoden alusta kaiken yliopisto-opetuksen tulisikin tapahtua kampuksen vanhalla puolella. Harri Mantilan arvion mukaan opetus järjestyy ensi keväänä nyt käytössä olevilla tiloilla, mutta ylimääräisiin varauksiin tai muutoksiin ei ole varaa. Jokainen neliö on nyt tarkassa käytössä ja hyvissä ajoin varattu.
Uusia opetustiloja ollaan rakentamassa ATK-kadun varteen. Ne tilat kuitenkin valmistunevat vasta vuoden 2019 jouluksi.
Mantila pohtii sitä, millainen ruuhka tulee olemaan kampuksen keskusaulassa ensi vuonna, kun kaikki Linnanmaan tiedekunnista sijaitsevat samalla puolella – myös loppuvuodesta muuttava kasvatustieteiden tiedekunta.
Uusia ajatuksia uusissa tiloissa
Iso muutto tarkoittaa muutakin kuin vain muuttolaatikoiden kantamista uusiin tiloihin ja uusien sähköpistokkeiden asentamista.
”Ihan hirveästi urputusta ei ole kuulunut”, Mantila kuvailee tunnelmia tiedekunnassa. Muuttoon on sopeuduttu, ja se on hyväksytty. Mantilan arvion mukaan muutto on ollut raskaampi asia talossa pitkään työskennelleille.
”Oppi ajattelemaan: tämä on minun yliopistoni, tämä on minun elämäntyöni paikka, tämä rakennettiin minua varten.”
Kun Linnanmaalle aikoinaan muutettiin, uudet avarat, laajat ja valoisat tilat rakennettiin juuri tiedekuntaa varten.
”Oppi ajattelemaan: tämä on minun yliopistoni, tämä on minun elämäntyöni paikka, tämä rakennettiin minua varten. Tämmöisillä vanhoilla – meitä on vähän – on nyt ollut ajatusta, että piti minun tämä vielä nähdä. Jos olisi valita saanut, olisin jäänyt aiempiin tiloihin”, Mantila sanoo.
Hän tuli Ouluun opiskelemaan vuonna 1979, ja työntekijänä hän aloitti vuonna 1983. Hän on uransa aikana nähnyt kolmet tiedekunnan tilat: Myllytullissa Åströmin entisellä nahkatehtaalla sijainneet Snellmanian tilat, Linnanmaalle rakennetut tilat, ja nyt nämä viimeisimmät, kolmannen kerroksen tilat.
”Mutta kuten sanottu, meitä vanhoja on vähän – ja jotkut ovat olleet jopa innoissaan”, hän sanoo.
Nuoremmille tutkijoille muutto on ollut innostava asia, Mantila sanoo.
”Joku on jopa sanonut, että ajatuksetkin ovat muuton myötä asettuneet uuteen asentoon.”
Harri Mantila nostaa esille uusien taukotilojen merkityksen. Nyt tiedekunnalla on kaksi jaettua taukotilaa oppiaineiden omien kahvihuoneiden sijaan.
Yhteisissä kahvihuoneissa kuuleekin pitkästi aikaa tuoreita, uusien ihmisten juttuja.
”Sekin on mukavaa, kun voi kertoa vanhoja juttuja uudelleen uudelle yleisölle”, Mantila nauraa. Toisaalta samalla mieli kaipaa vanhan kahvihuoneen intiimiyttä.
Tutkijoiden eri koodistot
Yhden kolmannen kerroksen tutkijanhuoneen oven takana työskentelee kirjallisuuden yliopistonlehtori Nina Työlahti.
Hän toteaa uusista tiloista varsin diplomaattisesti, että uuden opettelu vielä aina aikaa: niin tilojen kuin tapojen opettelu. Yksi uusi asia on se, että muuton jälkeen opetettavassa luentosarjassa jokainen sali saattaa olla eri. Oman huoneensa hän jakaa nyt ensimmäistä kertaa toisen tutkijan kanssa. Se on vaatinut kirjojen karsimistyötä.
”Muutos ei ole pelkästään aina hyvästä. On hyvä myös kysyä, onko kaikki muutos aina eteenpäin.”
Toisaalta ihminen on sopeutuvainen, hän sanoo. ”Nyt nähdään myös se, miten olemme mukana muussa yliopistossa – onko oma siipi aina hyvä ratkaisu sekään, vai onko parempi olla muiden keskellä,”
Kolmen hengen jaetusta huoneesta löytyy arkeologian tutkijatohtori Tiina Äikäs. Hänen kokemuksensa mukaan muutto meni hyvin, mitä nyt yhtä tuolia odoteltiin hieman kauemmin.
”Kesäaikaan muutto on tosin arkeologeille ongelma, meillä tehdään kesällä kenttätöitä”, hän naurahtaa.
Hän on kotiutunut hyvin uusiin tiloihin. Aiempaa kokemusta työhuoneen jakamisesta hänellä on väitöskirjan tekemisen ajoilta, joten sopeutuminen työhuoneeseen kahden muun tutkijan kanssa ei ole ollut ongelma.
Ainoat ongelmat koskevat juuri opiskelijoiden ohjaustilanteita, jolloin oma rauha olisi tarpeen. Niiden järjestäminen vaatii aiempaa enemmän miettimistä ja suunnittelua. Oli yllätys huomata, ettei esimerkiksi Tellukseen suit sait mahdukaan rauhallista keskustelua varten.
Tiedekunnan uutta sijaintia Äikäs pitää hyvänä, vaikkakin Pegasus-kirjasto on nyt aiempaa kauempana. Arkeologeille uusi paikka on kätevä, sillä työhuoneet, arkeologian laboratorio ja GIS-laboratorio sijaitsevat lähekkäin.
”Jaetussa huoneessa huomaa hassuja pikkujuttuja: arkeologeilla huoneen aukinainen ovi on tarkoittanut sitä, että huoneeseen saa tulla, suljettu ovi taas on tarkoittanut, että tilassa on käynnissä esimerkiksi kokous. Nykyään ovi on toisinaan kiinni työskentelyrauhan lisäämiseksi. Työhuoneen koodisto ei ole sama kaikille tieteenaloille. ”
Lupa hengailla kahvilassa
Humanistiopiskelijoiden kiltahuoneet ja kahvila Humus muuttivat muiden mukana uusiin tiloihin. Järjestöjen kiltahuoneet ja Humanistisen Killan kahvila Humus sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa Geokadun varrella.
Kahvila Humuksen työntekijän Heidi Halkolan mukaan itse muutto sujui Humuksen kannalta paremmin, mitä uskalsi odottaa. Laitteet ja laatikot löysivät kaikki tiensä perille oikeassa järjestyksessä.
Nyt ongelmana on, että kaikki entisen Humuksen kävijät eivät sen sijaan ole löytäneet uusiin tiloihin.
”Esimerkiksi kun Saksan liittopresidentti vieraili yliopistolla [19.9.], osa joutui kiertämään poikkeuksellisesti Geokadun kautta, ja ihmettelivät, että täällä onkin kahvila.”
Uuteen tilaan ei siis samalla lailla ajauduta kuin vanhassa paikassa, vaan Geokadulle kahville pitää asiasta tehden tulla.
Halkolan mukaan asiakaskunta on pitkälti samaa kuin aiemmassa osoitteessa. Se tosin näkyy, että humanistisen tiedekunnan henkilökunta on saanut tiloihinsa kahviautomaatin.
Vielä sitä isompi vaikutus on sillä, että Juvenes myy kampusravintoloissaan kahvia opiskelijoille ja henkilöstölle alle 50 sentillä per kuppi.
”Meillä osa asiakkaista onkin kääntynyt kannoillaan, että onpa kallista kahvia.”
Henkilökunnan mielestä uusi keittiötila on hyvä: tilassa mahtuu useampikin työntekijä liikkumaan ja säilytystilaa on paljon. Pieniä moitteita tila saa lattiasta: siinä kun näkyy kaikki lika, ja sitä lattiaa pitäisi olla koko ajan luuttuamassa. Positiivista on Halkolan mukaan myös se, että ilma vaihtuu paremmin, kun ikkunat ovat kohtuullisemman kokoisia.
”Vanhassa tilassa talvellakin yli 30 pakkasen aikana saattoi olla hiki, oli niin kuuma.”
Yksi muutos uudessa Humuksessa näkyy: Heidi Halkolan mukaan kahvilassa ei enää vain hengailla ja vietetä aikaa niin paljon. Hiljaiset hetket näkyvät selvemmin kuin aiemmassa sijainnissa.
Kenties syynä on asiakaspaikkojen karsiutuminen aiemmasta – kun pöytiä ja tuoleja on vähemmän, kävijä ei enää kehtaa vallata pöytää itselleen pitkäksi ajaksi.
”Se olisi kuitenkin tarkoituksena, että täällä saisi vain viettää aikaa.”
Humanistisen Killan puheenjohtajan Elina Honkasen mukaan Killalla muuton käytännön osuus meni hyvin. Tavarat eivät hukkuneet, ja laatikot olivat perillä silloin kuin niiden pitikin olla.
Humuksen osalta tosin mietitytti se, että muuton alkaessa ei ollut tiedossa sitä, milloin kahvilan tavarat siirretään.
”Tiedottaminen oli muuton alkuvaiheessa vaikeaa, mutta käytäntö sujui hyvin. Tavaroiden fyysinen siirtäminen meni yllättäen ihan mukavasti.”
Haastatteluhetkellä syyskuun puolivälissä muutto oli ohi, ja vuorossa oli uuden Humuksen mainostamisen miettiminen. Honkasenkin kokemuksen mukaan kaikki aiemmat asiakkaat eivät ole löytäneet Geokadulle. Asiakasmäärät kasvavat koko ajan, mutta odotuksia hitaammalla tahdilla.
”Kun verrataan Humuksen tuloja viime syksyyn, tulot ovat vähän huonommat. Elokuusta alkaen nousua on ollut koko ajan, mutta uudet asiakkaat ovat löytäneet meille hitaammin mitä uskottiin. Asiakaspaikkoja on aiempaa vähemmän, jonka vuoksi näyttää, että meillä olisi aina täyttä. Myynnillisesti näin ei ole.”
Myös Honkanen mainitsee Juveneksen halvan kahvin: ”Sen suhteen ei kilpailutilanne ole muuttunut miksikään.”
Muutto sujui ”yllättävän hyvin”
Oulun ylioppilaslehti kysyi syys-lokakuussa kaikilta Oulun humanistiainejärjestöjen puheenjohtajilta kokemuksia muuttamisesta.
Puheenjohtajien vastauksissa toistui sama huomio: muutto sujuikin lopulta jopa yllättävän mukavasti ja kivuttomasti. Kritiikkiä sai kuitenkin yliopiston taholta tuleva tiedotus, joka on koettu liian vähäiseksi tai epäselväksi.
Communican puheenjohtaja Elina Karjalainen kertoo järjestön kaivanneen enemmän tietoa muuttopäivän aikataulusta – muutoin ”ongelmia ei meidän kohdalla ilmennyt oikeastaan ollenkaan kun olimme ensimmäisessä muuttoaallossa”.
Samaten Index ry:n puheenjohtaja Jenny Kärki kertoi liikenteessä olleen ”jonkin verran aikatauluihin liittyviä epätäsmällisyyksiä tai informaatiokatkoksia”, jotka vaativat järjestöltä lisätyötä. Kultun puheenjohtaja Siru Uusi-Seppälä mainitsi järjestöllä olleen sekaannuksia muuttolaatikoiden kanssa. Lisäksi palaute ainejärjestöjen suuntaan vielä tehtävistä asioista ja huoneiden pakkauksesta olivat hänestä välillä hieman turhan ympäripyöreitä.
Suman puheenjohtaja Emilia Käsmä totesi, että vaikka muuttoaikataulu tuntui kesän keskellä melko tiukalta, ”siitäkin selvittiin oikein hyvin”: ”Koen, että itse muutto oli helpoin osa tätä projektia: olen ollut alusta asti mukana, ja esimerkiksi neliöistä neuvottelu yliopiston ja SYK:n kanssa oli paljon haastavampi vaihe.”
Vuoden 2017 keväällä muutto aiheutti kuohuntaa: huhtikuussa tilakaavailuihin tyytymättömät humanistit toivat kiltahuoneensa ja kahvila Humuksen Geokadulle päiväksi, myöhemmin toukokuussa opiskelijat osoittivat mieltään Väylän valtaus -mielenosoituksessa.
Yksi puheenjohtaja, joka ei halunnut nimeään julkaistavaksi, arveli muuton sujuneen lopulta ihan mukavasti, vaikkakin koko matkan ajan oli ollut hankaluuksia. Niistäkin selvisi kuitenkin puhumalla ja sopimalla. Hän toivoi, että yliopisto ”vihdoinkin tajusi, että opiskelijoiden tai yliopiston etujen mukaista ei ole jatkaa nykyistä innovaatiohelvetti-linjaa tilaratkaisuissa –perustilat ja -tarpeet pitää hoitaa ensin.”
Timppa ry:n puheenjohtaja Heidi Niemi totesi muuton sujuneen järjestön kannalta vaivattomasti, sillä järjestöllä ei juuri ole ollut maallista omaisuutta. Muutossa järjestö sai säilytystilaa sekä kiltahuoneen, jota sillä ei aiemmin ollut.
Yhteiskiltiksille jäsenistö oli syksyllä löytänyt hieman vaihtelevasti. Jenny Kärjen mukaan Indexin jäseniä on ”havaittu uusissa tiloissa jonkin verran, mutta vielä useammankin soisi löytää paikalle”. Siihen järjestö aikoo vaikuttaa houkuttelevuutta lisäävillä tulevilla laite- ja kalustehankinnoilla, kuten mukavilla istumilla ja uudemmilla tietokoneilla, jotka molemmat ovat hankintalistalla.
”Ero vanhaan on toki melko suuri, mutta yleisen ilmapiirin olen aistinut olevan positiivinen: hengitettävä ilma, uudet tavarat ja pinnat sekä toimivat mobiiliyhteydet painavat vaakakupissa kuitenkin ilmeisesti enemmän kuin tutut vanhat tilat. Ilokseni myös fukseja on löytänyt kiltikselle, joka on minusta aina parasta ja tärkeintä”, sanoo Emilia Käsmä.
”Tarkoitus on myös lisätä tapahtumia kiltahuoneella, jotta huone alkaisi tuntua kaikille omalta ja siellä uskaltaisivat pistäytyä moikkaamassa opiskelijatuttuja ja verkostoitumassa nekin, jotka eivät tähän asti ole huonetta liiemmin käyttäneet”, sanoo Siru Uusi-Seppälä.
Giekun puheenjohtaja Máren-Elle Länsman sanoo kuulleensa kehuja uuden kiltiksen sisustuksesta.
”Ennen muuttoa emme käyttäneet viimeiseen kahteen vuoteen omaa kiltahuonettamme sen heikon sisäilman vuoksi. Luulen jäsentemme vielä totuttelevan ylipäätään ajatukseen siitä, että meilläkin on nykyään oma tila, johon tulla viettämään aikaa. Uskon järjestömme kävijämäärän kasvavan pikkuhiljaa syksyn ja kevään edetessä”, Länsman sanoo.
Järjestöt kehuvat yhteishenkeä
Osa opiskelijoista oli ainakin vielä syys-lokakuussa vastausten perusteella kokenut uusiin tiloihin löytämisen hieman vaikeaksi. Lisäksi kaikille kiltisten kalustevalinnat eivät ole olleet mieleen.
Logopediaopiskelijat ovat Emilia Karjalaisen mukaan antaneet uusista tiloistaan erittäin hyvää palautetta. Uudet terapiatilat ovat suorastaan mahtavat, samaten uuden lisähuoneen saaminen lämmittää mieltä, vaikka tilat ovatkin entisiä pienemmät.
Ainoa tiloja koskeva pieni miinuspuoli on terapioiden suunnittelutilan vähyys, Karjalainen sanoo.
”Terapiamateriaalivarasto on kovin pieni, eikä sinne mahdu useampi suunnittelija kerralla. Olemme kokeneet opiskelijoiden kanssa ikäväksi myös sen, että terapiakokemuksiin ja vinkkeihin liittyvää keskustelua on enää hankala käydä kun vain meille suunnattuja tiloja on rajallisesti – esimerkiksi ennen kiltahuone oli tähän hyvä paikka. Tämä on kuitenkin vain todella pieni miinus.”
Puheenjohtajat kiittelevät vuolaasti opiskelija-aktiiveja tilojen eteen tehdystä vaikuttamistyöstä. Suman puheenjohtaja Emilia Käsmän mukaan tilatyöryhmän jäsenet ovat olleet korvaamattomia. ”Toivoisin, että riviopiskelijallekin välittyisi se työ, jonka etenkin he ja myös me järjestöaktiivit olemme tehneet uusien tilojen eteen koko 1,5 vuoden ajan.”
Puheenjohtajat kertoivat yhteiskiltisten vaikuttaneen positiivisesti järjestöjen välisen yhteistyön tekemiseen. Kukaan ei maininnut riitoja tai erimielisyyksiä tilojen käytöstä.
”Kunhan muistetaan, että tilat ovat yhteiset ja huolehditaan kaikkien viihtyvyydestä, ei syrjitä ketään ja ollaan kivoja, niin kyllä tästä hyvä tulee.”
”Sovimme heti alkuun yhteiset pelisäännöt, jotka laadittiin järjestöjen yhteisessä kokouksessa, joten kaikilla on selvät ja yhteiset sävelet miten kiltiksellä käyttäydytään. Mielestäni yleinen ilmapiiri on ollut hyvä ja vastaanottava, uudet kasvot toivotetaan tervetulleeksi ja otetaan mukaan keskusteluun”, Giekun puheenjohtaja Máren-Elle Länsman sanoo.
”Yhteinen kiltiskäytävä on kiva juttu, sen varrella ja Humuksessa tapaa ohimennen kaikenkarvaisia humanisteja. On helppo kipaista naapuriin lainaamaan jotain, kysäisemään neuvoa tai vaikka vierailla toisten kiltiksellä kun omalla ei ole ketään ja kaipaa juttuseuraa”, sanoo Verban puheenjohtaja Roosa Heinonen.
”Kunhan muistetaan, että tilat ovat yhteiset ja huolehditaan kaikkien viihtyvyydestä, ei syrjitä ketään ja ollaan kivoja, niin kyllä tästä hyvä tulee”, tiivistää Jenny Kärki.
”On ollut ihanaa huomata, että humanistien kesken on vallinnut yhteishenki muuton eri vaiheissa, sekin on auttanut pitkälle silloin kun tuntuu, että voimat, aika ja älli loppuu muuttoon liittyvissä asioissa. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat aktiivisesti taistelleet opiskelijoiden kiltatilojen puolesta ja antaneet aikaansa, jotta muutto saataisiin maaliinsa kunniakkaasti”, sanoo Kultun Uusi-Seppälä.
Tungosta jo nyt, entä tulevaisuudessa?
Humanistisen tiedekunnan käytännön valmistautuminen muuttoon alkoi kevätlukukaudella 2017 valmistelutyöryhmän perustamisella. Iso pyörä pyörähti käyntiin elokuussa 2017. Henkilökunta järjesti talkoopäiviä, jolloin nurkkia siivottiin, ja turhiksi todettuja papereita, toimistotarvikkeita ja jo digitalisoituja tutkimusaineistoja pantiin pois. Talkootyötä seurasivat hilpeät bileet
”Koulutusrehtori [Helka-Liisa Hentilä] sanoi, että me olemme näemmä karnevalisoineet tämän muuton. Se oli tietoinen tarkoituskin, saada muuttoon hauskuutta ja keveyttä. Eihän se ollut kivaa kuitenkaan lähteä”, Harri Mantila sanoo.
Humanistien muutossa tavarakerrostumien joukosta kaivettiin esimerkiksi vanhoja tietokoneita 1980-luvulta (”Lerppuasemat, kukaan ei ollut käyttänyt vuosikymmeniin”). Muuton myllerryksen aikana löytyi myös muutama muuttolaatikko edellisestä muutosta – avaamattomana.
”Ajattelimme, että jos näitä ei ole 25 vuoteen tarvittu, sama on ne laittaa roskalavalle.”
”Koulutusrehtori [Helka-Liisa Hentilä] sanoi, että me olemme näemmä karnevalisoineet tämän muuton. Se oli tietoinen tarkoituskin, saada muuttoon hauskuutta ja keveyttä. Eihän se ollut kivaa kuitenkaan lähteä.”
Muutto tarkoittaa myös muutosta kieleen. Tiedekunnan entisellä sisäpihalla seisoo punaisesta graniitista valmistettu Matti Peltokankaan taideteos Yhtyvät säteet, joka tunnetaan tuttavallisesti humanistipallona.
Vaikka Geokadun kulmilla ovat Valmarinniemen arkeologisten kaivausten pienoismalli ja Giellagas-instituutin lasivitriini viestivät tiedekunnan läsnäolosta, humanistipallo jäi paikalleen.
Kuinka pallolle käy, suomen kielen professori Harri Mantila? Tuleeko siitä tulevassa kielenkäytössä ammattikorkeakoulupallo?
Mantila ei osaa ennustaa. Hän harmittelee kuitenkin sitä, ettei palloa saatu tuotua mukana uusiin tiloihin.
”Se on harmi, sillä se ironisesti symboloi humanistista tutkimusta: ympäripyöreää ja urautunutta. Meidän pitää varmaan keksiä uusi itseironinen vitsi luomaan identiteettiä. Olisihan se kiva, jos joku tuollainen merkki olisi [täälläkin] meistä muistuttamassa – meille kun nämä identiteettikysymykset ovat tärkeitä”, hän nauraa.
Muokattu 16.11.2018 kello 12:32: Täsmennetty Tiina Äikäksen sitaattia.
