Alkuvuodesta oululainen Pauli Ohukainen vietti useita viikkoja Hongkongin- ja Australian-matkalla.
Matkan tarkoituksena oli valmistella yhteistyöprojekteja Computational Medicine -tutkimusryhmälle, mutta Ohukainen ehti tavata myös australialaisia skeptikoita.
Maapallon toisella puolella on puhuttanut esimerkiksi poliitikkojen haluttomuus kuunnella ilmastotieteilijöiden näkemyksiä hiilenpolton vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Myös rokotekammoiset sivuuttavat tieteen saavutuksia.
”Hinkuyskä on tehnyt comebackin, vaikka se oli rokotteiden avulla jo hävinnyt. Näin voi käydä, kun ihmiset epäilevät rokotteiden hyötyjä ja pelkäävät niiden haittoja”, Ohukainen kertoo.
Rokoteskeptisyys, detox-kuurivinkit, ravitsemussuositusten kyseenalaistaminen ja rasvasota jylläävät verkossa. Näitä kiistanalaisia kysymyksiä Ohukainen ruotii Tervettä skeptisyyttä -blogissaan, jossa hän jakaa kriittisen, tieteeseen perustuvan ajattelun sanomaa.
Kriittisen ajattelun ja skeptisyyden filosofiaan perehtyneen Ohukaisen blogin alkusysäyksenä oli ihmetys: miksi ihmiset uskovat väitteitä, joille ei ole tieteellistä tai järjellistä perustetta?
”Verkossa liikkuu paljon näkemyksiä, jotka ovat muodossa ’mitä ajatella’. Harvemmin ne ovat muotoa ’miten ajatella’. Kokeilin, voisiko loogisen ajattelun pohtiminen kiinnostaa muitakin.”
Lukijamäärästä päätellen loogisella ajattelulla on ollut kysyntää: suosituimmalla blogikirjoituksella oli vuorokaudessa 15 000 lukijaa, ja blogin Facebook-sivulla on yli 4300 tykkääjää.
Bloggaaminen tekee paremmaksi tutkijaksi
Oulun yliopistossa tutkijatohtorina työskentelevä Ohukainen kirjoittaa esimerkiksi verisuonten kalkkeutumisesta seikkaperäisen selkeästi ja omaan tutkimustyöhönsä nojaten.
”Valtimotaudeista liikkuu verkossa väärää tietoa. Tutkimustieto meinaa jäädä vain asiantuntijoiden keskuuteen, joten koen tärkeäksi kertoa näistä asioista”, Ohukainen perustelee.
Monimutkaisen aiheen yleistajuistaminen eli popularisointi ei ole helppoa edes tohtorille. Selkeä esitys vaatii vankat pohjatiedot. Ohukainenkin on joutunut opiskelemaan omaa alaansa lisää, jotta teksteistä tulisi kelvollisia.
”Blogin kirjoittaminen on minulle testi, kuinka hyvin ymmärrän asiat, jotka luulen osaavani”, kuvailee Ohukainen.
Hänen mielestään bloggaaminen tekee paremmaksi tutkijaksi. Lisäksi verkon syövereissä on huutava pula tieteilijöistä.
Salaliittojen uhka
Kun kokemuksiinsa vetoavat näennäisasiantuntijat villitsevät yleisöä, paikalle tarvitaan tutkijaa. Ohukaisen mielestä tieteilijöiden velvollisuus on vastata perusteettomiin väitteisiin.
Hän harmittelee, että vanhemman polven akateemisen väen keskuudessa edelleen ajatellaan muodollisen huutelun norsunluutornista olevan riittävää viestintää.
Esimerkiksi tuoreimman Tiedebarometrin mukaan tiedeaiheita seurataan internetin kautta lähes yhtä paljon kuin televisiosta, radiosta ja sanomalehdistä, joten tieteilijöillä on oiva tilaisuus hyödyntää verkkoviestinnän mahdollisuuksia.
Nuorempien tutkijoiden oma-aloitteista viestintää taas voi estää epävarmuus. Omaa asiantuntijuutta ei pidetä riittävänä julkiseen keskusteluun osallistumiseksi.
”Se on hyvä tuoda esille, että tutkijakin on erehtyväinen ihminen. Onneksi tieteentekijän ei tarvitse sitoutua yhteen lopputulokseen niin kuin kokemusasiantuntijan, joka myy esimerkiksi tiettyä ravitsemusluentoaan”, Ohukainen vertaa.
Tutkija voi aina viitata useaan, ristiriitaiseenkin tutkimustulokseen ja sanoa, miltä asia tämänhetkisen tiedon perusteella näyttää. Tutkimuksenteon elävää prosessia on Ohukaisen mielestä hyvä avata.
”Tieteen tekeminen on monille mysteeri. Jos tapahtumasarjat tutkimustulosten taustalla olisivat tiedossa, tuntematonta ei tarvitsisi täyttää mielikuvituksen luomalla tilkkeellä. Ihmiset eivät ehkä turvautuisi kokemusasiantuntijoihin ja epäilisi tiedettä salaliitoista.”
Kokemusasiantuntijat näyttäytyvät vilpittöminä auttajina, ja tieteilijät piilottelevina rahoittajien kätyreinä. Tässä mielessä kokemusasiantuntijoilta voi Ohukaisen mukaan myös oppia: tutkijakin voi näyttäytyä vilpittömänä, kun avaa tutkimusprosessiaan yleisölle.
Kerro mummolle
Sen lisäksi, että tieteen popularisointi palvelee yleisöä, siitä on Pauli Ohukaisen mukaan hyötyä myös tieteilijälle itselleen.
Omasta alastaan oppii lisää, kun opettelee kertomaan siitä selkeästi sortumatta vaikeaselkoiseen ammattijargoniin.
”Jos asian haluaa selittää omalle mummolle, termien merkitykset on tiedettävä. Tarinamuoto sopii tieteeseenkin”, vinkkaa Ohukainen.
Selkeyttä hän suosittelee myös tieteensisäiseen kirjoittamiseen, sillä tieteelliset artikkelit ovat usein hyvin vaikeita. Helppolukuisuus auttaa kollegoita.
Monia tutkijoita voi myös turhauttaa, jos omasta alasta liikkuu julkisuudessa virheellistä tietoa. Joistakin aloista taas ei puhuta mitään. Siksi popularisointi kannattaa.
”Tutkija voi itse tuoda esiin, miksi oma ala on tärkeä. Olemassaoloa pitää perustella, jotta päättäjät ja rahoittajat ovat tietoisia tutkimuksen merkityksestä”, Ohukainen muistuttaa.
Verkkokirjoittaminen vaatii toki hieman vaivaa. Ohukainen käyttää yhden blogitekstin kirjoittamiseen tunnista kymmeneen tuntia. Pitempiä tekstejä hän valmistelee pätkissä.
Ohukainen on hyvillään siitä kuinka pelkästään asiaan keskittymällä voi houkuttaa lukijoita. Hän ei kerro henkilökohtaisista asioistaan, ei provosoi eikä kalastele kävijöitä klikkiotsikoilla.
Bloggaaja kannustaa tutkijoita kirjoitusharrastukseen kokeilemalla aluksi erilaisten aiheiden hahmottelua pöytälaatikkoon. Lähipiiriä ja muita bloggaajia voi käyttää testiyleisönä ja neuvonantajina. Yksin ei tarvitse rämpiä.
Oman alansa kiinnostavuuttakaan on turha epäillä.
”Ei ole aihetta, jolle ei löytyisi lukijoita”, Ohukainen vakuuttaa.
Tavoitteena ei tarvitse olla suosituimpien blogien listauksen valloittaminen. Voi kirjoittaa vaikkapa sukulaisille. Kiinnostuksen herättäminen saattaa viedä aikaa, mutta suosio voi myös yllättää.
Niin kävi Ohukaisellekin, joka kuvitteli, että hänen tekstejään lukisi vain oma äiti.
Kuka?
>> Pauli Ohukainen
>> 33 vuotta.
>> Asuu Oulussa.
>> Työskentelee tutkijatohtorina professori Mika Ala-Korpelan johtamassa Computational Medicine -tutkimusryhmässä Oulun yliopistossa.
>> Vuonna 2016 väitteli filosofian tohtoriksi farmakologian ja toksikologian alalta, tutki sydänläpän rasvoittumisen ja kalkkeutumisen molekyylibiologiaa. Valmistui filosofian maisteriksi biokemiasta vuonna 2009.
>> Työskennellyt opiskeluaikoinaan myös telineasentajana.
>> Vapaa-ajalla käy kuntosalilla, lenkkeilee ja kirjoittaa tiedeblogia.
>> Lapsuuden ammattihaaveet liittyivät tieteeseen ja tutkimukseen.
>> Haaveilee, että elämässä pysyisi tekemisen ja oppimisen ilo. ”On niin paljon asioita, joita en tiedä, mutta haluan ottaa selvää.”
>> Toivoo, että ihmiset kiinnostuisivat kriittisestä ajattelusta mahdollisimman laajasti.
