Hygge ponnahtaa ilmoille aina joulun lähestyessä. Se ei olekaan ihme, sillä tämä aika on sekä ihanan tunnelmallista että stressaavaa.
Nyt etätöiden ja -opiskeluiden keskellä kodista on tullut kaiken keskus. Se, että työskentelemme ja opiskelemme kotoa käsin saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä kodista turvattoman. Etätyöpäivä ja Netflixin katselu tehdään samalta sohvalta ja näin on usein hankalaa erottaa työ ja leikki toisistaan. Siksi väitän, että jokainen tarvitsee kotiinsa vähän hyggeä – siitäkin huolimatta, että se saattaa särähtää korvaan kliseisenä hömpötyksenä.
Terminä hygge on peräisin norjan kielisestä sanasta ”hyvinvointi”, vaikka hygge ilmiönä on lähtöisin Tanskasta. Siitä onkin kiteytynyt yksi tanskalaisten keskeisimmistä elämänohjeista. Hygge on kuitenkin sanana vaikea kääntää. Se on enemmän kuin pelkkää rentoilua; se on state of mind, jopa ideologia.
Vaikka hyggeä myydään oppailla ja sisustuksella, ei hyggeen tarvitse kallista tuoksukynttilää tai pehmeintä peittoa kaupasta, eikä edes hyggeopasta, joka johdattelee oikeaan tapaan rentoutua. Nimittäin, ei ole olemassa oikeaa tapaa hyggeillä. Tunnelma on löydettävissä samalla tavalla rikkinäisistä verkkareista ja vanhoista, nuhjaantuneista villasukista.
Rentoilun lisäksi hyggestä on povattu vastausta kaamokseen. Näin väittää ainakin työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää Ylelle antamassa haastattelussa. Hänen mukaansa loppuvuoteen liittyy maratonimaisuus, sillä ennen vuoden päättymistä yritetään saada kaikki valmiiksi ennen vuoden loppua. Loppuvuosi syö voimavaroja ja pieni ripaus hyggeilyä olisi monelle tarpeen.
Rentoutumiselle on nykymaailmassa hankalaa löytää tilaa.
Joululoma tuntuu rajapyykiltä juuri siksi, että meidät on opetettu aloittamaan vuosi alusta kuin puhtaalta pöydältä. Kiire ei synny pelkästään opiskelutöiden deadlineista, vaan myös vapaa-aikana täytyy olla tuottelias.
Erityisesti korona-aika on saanut meidät täyttämään päivämme pienillä projekteilla. Poikkeustilan aikana netti täyttyi listoista sadasta klassikosta, jotka jokaisen täytyy lukea. Usein näistä listoista sai kuvan siitä, että meillä on yhä enemmän aikaa kaiken keskittyessä kotiin. Todellisuudessa ihminen on yhtä kiireinen etätöiden ja -opiskeluiden täyttämänä aikana, mutta usein jopa stressaantuneempi ja ahdistuneempi.
Uupumus ja väsymys sekä opiskellessa että vapaa-ajalla ovat asioita, joista täytyisi puhua useammin. Vapaa-ajastakin saattaa tulla projekti, kun haluamme käyttää kaiken aikamme itsemme kehittämiseen. Poikkeusoloissa sosiaalinen media sai meidät uskomaan, että ystävämme kirjoittavat esikoiskirjoja ja ovat aloittaneet uuden joogaharrastuksen samaan aikaan kuin itse on juuri maratoonannut yhden tuotantokauden sarjaa parissa päivässä. Jo pelkästään ajatus vapaa-ajan käyttämisestä aina vain itsemme kehittämiseen on asia, jonka täytyisi muuttua.
Väitän, että avain muutokseen löytyy hyggeilystä, sillä sen ei missään nimessä pidä olla ylisuoriutumista. Jokaisen täytyisi aikatauluttaa itselleen kalenterissa hyggeilyhetkiä, jolloin tehdään juuri sitä mitä halutaan. Joskus tämä hetki käytetään johonkin aivan muuhun kuin Sodan ja rauhan lukemiseen. Se voi olla päivätorkut, hiusten peseminen tai Youtuben syvyyksiin unohtuminen pariksi tunniksi.
Sen sijaan, että meistä tulisi mestarimaalareita tai -kirjoittajia, hyggeily vapaa-aikana opettaa meille vain ominaisimman tavan rentoutua. Se voi olla suomalaiselle tavalle tyypilliset kalsarikännit, Netflixin tuijottaminen tai kaveriporukalla kokoontuminen. Ja kun lisäät tähän kynttilän ja villasukat, voit jo sanoa hyggeileväsi.
