Tunturin laelta avautuva maisema on pysäyttävä. Tunturijonot, koko väripaletin kirjo ja lampien tyyni pinta kuljettavat ajatukset pois arjen kiireistä.
Tällaiset maisemat ovat aina vetäneet Olli Karjalaista puoleensa. Jo nuoruusvuosina hän suuntasi vapaa-ajallaan pohjoiseen kalastamaa ja retkeilemään. Nykyäänkin hän hakeutuu matkoillaan veden äärelle tai ylös, kohti korkeuksia.
”Sinne, missä on avaruutta. Vastapainoksi kaupungin ahtaudelle.”
Vaikka muut murheet luonnossa unohtuisivatkin, ilmastonmuutosta sielläkään ei pääse pakoon. Karjalainenkin on kehityssuunnasta tuskallisen tietoinen.
”Edellistalvena mietin monta kertaa, että toivottavasti näin lämpimistä talvista ei tulisi uutta normaalia.”
Karjalainen tutki aihetta myös väitöskirjassaan, joka tarkastettiin Oulun yliopistolla maaliskuussa 2020. Työssään hän tarkasteli ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöolosuhteiden vaikutusta ikiroutaan ja osoitti, millaisia uhkia ikiroudan sulaminen voi aiheuttaa arktisen alueen luonnolle ja rakennetulle ympäristölle.
Vaikka Suomessa ikirouta voi tuntua etäiseltä asialta, esimerkiksi Venäjällä, Kanadassa ja Alaskassa se vaikuttaa miljoonien ihmisten jokapäiväiseen elämään.
”Sulavasta ikiroudasta vapautuvilla kasvihuonekaasuilla voi olla myös globaali ilmaston lämpenemistä kiihdyttävä vaikutus.”
Vaiston varassa
Kun Karjalainen ylioppilaaksi valmistuttuaan pakkasi laukkunsa ja lähti Kajaanista Ouluun aloittaakseen opinnot yliopistolla, hänellä ei ollut juurikaan käsitystä siitä, millaista opiskelu maantieteen tutkimusyksikössä tulisi käytännössä olemaan. Yllätys oli myönteinen.
”Maantiede on osoittautunut olevan minulle sopiva tieteellinen koti.”
Sivuaineina hän opiskeli geoinformatiikkaa, tilastotiedettä, geologiaa ja venäjää. Kaikista on ollut sittemmin hyötyä työelämässä, vaikka varsinkaan opintojen alkupuolella Karjalaisella ei ollut vielä tarkkoja tulevaisuudensuunnitelmia.
”Menin jollain tavalla vaiston varassa tehden sitä mikä kiinnostaa ja ajatellen, että asiat järjestyvät. Pikku hiljaa tällä ”metodilla” ja mielenkiintoisten opintojen myötä alkoi muodostua idea siitä, että yliopistomaailmassa olisi mieluisaa tehdä työtä.”
Esimakua tutkijan työstä antoivat tutkimusavustajan pesti ja opetustehtävät maantieteen tutkimusyksikössä. Tehtävissä oppi monia konkreettisia, akateemisella uralla vaadittavia taitoja.
Eikä muukaan työkokemus hukkaan mennyt. Vielä opintojen aikana Karjalainen teki töitä roudarina ja kuvasi raveja televisioon.
”Joka työstä oppii jotain, ainakin taitoja työskennellä erilaisissa työyhteisöissä. Tällaisesta on hyötyä tutkimustyössä, sillä tutkimusta tehdään usein vaihtuvissa porukoissa, oli kyse sitten artikkeleiden kirjoittamisesta tai tutkijavierailuista muissa yliopistoissa.”
Tutkijan työssä myös aiemmasta retkeilykokemuksesta on ollut etua. Väitöskirjaa tehdessään Karjalainen vietti kaksi kesää Pohjois-Norjan tuntureilla ja kartoitti maaperän muodostumia ja routa-aktiivisuutta vaihtuvien työkavereiden kanssa.
”Kenttätyö on yksi alan parhaista puolista. Ensimmäinen viikko tai pari maastossa voi tuntua retkeilyltä, mutta seuraavat viikot jo kovalta työltä. Ainakin tähänastisissa maantieteellisissä tutkimusasetelmissa työni on vaatinut hyvin paljon liikkumista aamusta iltaan.”
Kaaoksesta selkeyteen
Karjalaisen kiinnostus kylmien alueiden geomorfologiseen toimintaan syttyi gradun aikana. Vuonna 2015 avautui mahdollisuus hakea tohtorikoulutettavaksi Suomen Akatemian rahoittamaan INFRAHAZARD-projektiin.
”Siihen päästyäni ikirouta ja sen sulamisesta aiheutuvat arktisen alueen rakennettuun ympäristöön kohdistuvat uhkat tulivat tutkimuksen keskiöön.”
Väitöstyössään Karjalainen osoitti, että huomattava osa arktisen alueen väestöstä ja infrastruktuurista sijaitsee korkean riskin alueilla, joissa rakennukset, tiet ja luonto ovat vaarassa, ellei tulevaan varauduta.
Vaikka kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen saataisiin pysäytettyä, ilmasto jatkaa lämpenemistään vielä pitkään. Osa sulavan ikiroudan vaikutuksista on täten väistämättömiä, mutta paljon on yhä tehtävissä.
”Pitkällä tähtäimellä tehokkain keino lieventää negatiivisia vaikutuksia on hidastaa ilmaston lämpenemistä. Rakennusteknisillä ratkaisuilla voidaan puolestaan hidastaa ikiroudan sulamista infrastruktuurin alla tai varmistaa sen kestävyys ikiroudan sulaessa.”
Ilmastonmuutos on monimutkainen kokonaisuus. Karjalainen kokee, että kirjallisuuteen tutustuminen ja oman tutkimuksen tekeminen ovat kuitenkin auttaneet häntä muodostamaan kaoottisesta uhkakuvasta selkeämmän käsityksen.
”Tässä mielessä tieto ei lisää tuskaa, vaan edesauttaa muutoksiin varautumista. En silti tahdo sanoa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset olisivat yhtään vähäpätöisempiä kuin yleisesti esitetään.”
Ihminen sopeutuu
Karjalainen on viihtynyt luonnossa niin kauan, kuin muistaa. Siellä hänen huomionsa kiinnittyy esimerkiksi veden ja jään liikkeistä syntyneisiin maastonmuotoihin, ainutlaatuisiin pintoihin ja jääkauden aikaansaamiin muodostumiin.
”Epäilemättä nämä eivät kaikkien mielestä ole huomionarvoisia, mutta kun muodostumia riittävän pitkään tarkastelee kirjojen sivuilla ja maastossa, niin ne voi nähdä jopa esteettisesti miellyttävinä. Saan silti ehdottomasti iloa myös elävän luonnon ihmeistä.”
Tutkimuskohteekseen Karjalainen on valinnut katoavan luonnonvaran. Ikiroudan on havaittu sulavan paikoin jopa nopeammin kuin aiemmin on ennustettu.
Kaikesta huolimatta Karjalainen on toiveikas.
”Olen optimistinen tulevaisuuden suhteen. Nähtäväksi jää, onnistutaanko ilmastonmuutosta hillitsemään yleisten tavoitteiden mukaisesti mutta uskon, että ihmiskunta kykenee sopeutumaan muutoksiin ja hyvään elämään jatkossakin. Tämän edellytyksenä on mielestäni kuitenkin se, että myös elollisesta luonnosta pidetään huolta.”
Aivan kuten monen muunkin, väitöstyön jälkeen Karjalaisen arki on keskittynyt kotiin kaikkialla riehuvan koronaepidemian takia. Työ kuitenkin jatkuu tutkijana ja opettamisen merkeissä. Toistaiseksi ikiroudassa riittää vielä tutkittavaa moneltakin kantilta.
”Minulla ja tutkimustiimillämme on useita tutkimusideoita, joiden parissa haluan jatkaa. Tuntuu siltä, että työ on vasta alussa.”
Kuka?
Olli Karjalainen
» Kotoisin Kajaanista, asuu nykyisin Oulussa.
» Valmistui maisteriksi vuonna 2013 ja tohtoriksi 2020.
» Lukukausi Pietarissa osoitti, että yliopistouralla voi olla myös urbaani ja kansainvälinen puolensa.
» Tutki väitöskirjassaan ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöolosuhteiden vaikutusta ikiroutaan. Jatkaa nyt tutkimus- ja opetustyötä maantieteen tutkimusyksikössä.
» Harrastaa vapaa-ajallaan musiikkia, soittamista, luonnossa liikkumista ja telttailua perheensä kanssa.
