Nykyajassa on se positiivinen ongelma, että hyviä näkemyksiä ja elämänohjeita tulee niin paljon, että niistä ehtii sisäistää ja ottaa käyttöön vain murto-osan.
Tietokirjailija Yuval Noah Hararin vinkki on kuitenkin palanut päähäni monta muuta vinkkiä tehokkaammin: jos haluat luotettavaa tietoa, maksa siitä.
Journalismi on 2020-luvun lähestyessä vahvassa murroksessa. Digitalisaatio on muuttanut tiedonvälityksen muotoa rajusti ja tuonut sen yhä keskeisemmäksi osaksi arkea. Perinteisten mediatalojen rinnalle on noussut journalismin sääntöjä hyvin väljästi tulkitsevia tai ne kokonaan hylkääviä julkaisuja. Oikeistopopulismi on noustessaan ottanut lehdistön maalitaulukseen ja lietsoo toistuvasti epäluuloa journalismia kohtaan.
Silti suurin murros tuntuu olevan siinä, että itse journalismin koetaan muuttuneen paljon aiempaa heikkolaatuisemmaksi, epäluotettavammaksi ja sensaatiohakuisemmaksi. Uutiset julkkisten Instagram-postauksista, tekaistujen kohujen synnyttäminen klikkausten toivossa ja tarkoituksellisen huomiohakuinen otsikointi ovat kaikki omiaan synnyttämään epäluuloa tiedon paikkaansapitävyyttä kohtaan.
Tunne siitä, että koko media on muuttunut iltapäivälehdistöksi, on itse asiassa varsin tarkka, sillä nettimedia toimii pitkästi keltaisen lehdistön logiikalla. Tabloidimedialle on tyypillistä se, että tilaajakannan puuttuessa jokainen lehti täytyy myydä erikseen. Ja se onnistuu parhaiten ohikulkijan pysäyttämiseen kykenevällä otsikolla.
Nettimedian ero iltapäivälehtiin on se, että jokaisen lehden erikseen myymisen sijaan jokainen juttu täytyy myydä erikseen. Siksi netissä painotus on tunnereaktioiden herättämisessä, vastakkainasettelussa ja kärjistämisessä, koska ne laittavat liskoaivot käyntiin ja klikkaussormen syyhyämään. Eli jos nettijournalismi tuntuu ihmisen matalimpiin vietteihin vetoavalta kikkailulta, se johtuu siitä, että sitä se hyvin pitkälti on.
Valta-asemastaan huolimatta nettijournalismi on edelleen vain suomalaisen lehdistön heikoin osa. Ja parempaa tietoa on kyllä saatavilla, jos siitä on valmis maksamaan.
Siksi olen iloinen, että otin Hararin neuvon vakavasti ja tein itselleni syksyn alussa elämäni ensimmäisen lehtitilauksen. Lukemalla yhden maksullisen lehden viikossa olen saanut maailmasta paljon monipuolisemman, tarkemman ja tiedoiltaan pitävämmän kuvan kuin nettilehtiä selaamalla.
Suorastaan häkellyttävä kokemus oli se, kun luin ensimmäisen lehtijutun loppuun ja huomasin, että tästähän puuttuu jotain – eli nettikommentit. Uutisten lukeminen on kokonaan toisenlaista, kun sitä ei seuraa kymmenien ihmisten kiukuttelu ja maahanmuutosta riitely.
Suosittelen lämpimästi.
