Tutkija Tuomo Jaakkonen pitelee käsissään Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmiin kuuluvaa täytettyä kultasirkkua. Lintu kuoli sukupuuttoon Suomesta kymmenisen vuotta sitten, ja maailmanlaajuisestikin kanta on romahtanut. Jaakkonen ei ole koskaan nähnyt elävää lajin edustajaa.
”Myös pohjansirkku ja punavarpunen ovat vähentyneet Suomessa 70 prosentilla 1980-luvun lopulta lähtien. Monella Aasiassa talvehtivalla lintulajilla menee huonosti, koska lajien talvehtimisalueita on tuhoutunut esimerkiksi maanviljelyksen vuoksi ja etenkin Kiinassa lintuja pyydetään laittomasti suuria määriä”, Jaakkonen kertoo.
Lajien kansainvälistä suojelua vaikeuttaa se, että lintujen tarkkoja muuttoreittejä ja talvehtimisalueita ei tunneta. Nyt Jaakkonen tutkimusryhmineen kartoittaa lintujen muuttoreittejä elektronisten valopaikantimien avulla. Pienimmät lintujen selkään kiinnitettävät paikantimet ovat 0,3 gramman painoisia ja tarjoavat uutta tietoa jopa alle kymmenen gramman painoisten lintujen muutosta.
Uusi on myös tutkimuksen rahoitustapa, sillä hanke on mukana Mesenaatti-palvelun tieteen joukkorahoitusohjelmassa. Jaakkonen uskoo, että joukkorahoituksen avulla voi saada merkittävää lisärahoitusta.
”Minimitavoitteena on saada paikantimet yhdelle lajille yhdeksi vuodeksi, mikä tarkoittaa 3000–5000 euroa. Tutkimuksen perusedellytykset tulevat isommista rahoituslähteistä, mutta projektissani myös joukkorahoitus on keskeisessä roolissa”, Jaakkonen kertoo.
Maailmalla tiedettä jo joukkorahoitettu
Maailmalla tieteen joukkorahoitusohjelmia on ollut useampiakin ja Yhdysvalloissa toimii yksinomaan tieteeseen keskittynyt joukkorahoituspalvelu Experiment. Mesenaatin kampanjan myötä yksityishenkilöiden on mahdollista rahoittaa tiedettä myös Suomessa.
Kampanjassa on mukana toistakymmentä pilottihanketta. Mesenaatin Pauliina Seppälä kertoo joukkorahoituksen tarjoavan tieteelle ketterämmän ja olemassaolevia väyliä täydentävän rahoitusinstrumentin.
”Tieteen joukkorahoitus on uusi juttu meillekin, mutta olemme jo miettineet, miten tätä voisi hyödyntää myös isomman luokan hankkeisiin”, hän kertoo.
Joukkorahoitus tuo tieteen lähemmäs tavallista ihmistä. Seppälän mukaan helposti ymmärrettävät ja ihmisiä koskettavat tutkimusaiheet toimivat tämänkaltaisessa rahoitusmuodossa parhaiten. T-paidan ostamisen sijaan voi sijoittaa rahaa itselleen tärkeisiin ja mielekkäisiin hankkeisiin.
”Helppoa joukkorahoitus ei kuitenkaan ole. Verkostoituneille ja sosiaalisessa mediassa aktiivisille kampanjointi on luontaisempaa, mutta monille tieteilijöille tämä voi olla vieras yhtälö. Muutama on jo luopunut hankkeesta joukkorahoituksen vaatiman suuren työmäärän vuoksi.”
Myös Tuomo Jaakkosta varainhankinnan työläys mietityttää, sillä rahoitus ei toteudu, mikäli minimitavoite ei täyty. Kampanjointi edellyttää päivittäistä viestintää tutkimuksesta ja siihen liittyvistä aiheista sosiaalisen median eri kanavissa. Marraskuun aikana alkavaan kampanjaansa hän on valmistautunut esimerkiksi liittymällä Twitteriin.
”Myös vastikkeiden täytyy olla lahjoittajien kannalta mielekkäitä. Pienin vastike voisi olla uutiskirje, isommalla lahjoituksella voisi esimerkiksi päästä sieni- tai linturetkelle asiantuntijan kanssa, tai sponsoroida ja nimetä yhden linnun”, Jaakkonen sanoo.
Rahoitus pirstaleista
Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala pitää tieteen joukkorahoitusta mielenkiintoisena uutena avauksena.
”Lupaavien nuorten tutkijoiden on yhä vaikeampaa työllistyä ja he joutuvat hakemaan rahoitusta eri väyliä pitkin. Heille joukkorahoituksesta voi olla hyötyä”, hän toteaa.
”Yleisestikin tieteessä tilanne kiristyy, eikä uusi hallitus ole varsinaisesti auttanut asiaa.”
Tuomo Jaakkonen on samoilla linjoilla. Biologian alalla tutkijoiden työtilanne on huono ja Jaakkonen myöntää rahoituksen aiheuttavan huolta. Hänellä onkin tutkijan työn rinnalla toinen urapolku biologian opettajana.
”Yleisestikin tieteessä tilanne kiristyy, eikä uusi hallitus ole varsinaisesti auttanut asiaa”, Jaakkonen toteaa.
Tutkimusrahoitus on ollut tapetilla kesän ja syksyn aikana hallituksen ilmoitettua korkeakouluihin kohdistuvista merkittävistä leikkauksista.
”Sanotaan, että osaaminen on Suomen kilpailukyvyn perusta, mutta samaan aikaan leikataan koulutuksesta ja tieteestä. Helsingin yliopistossa on puhuttu jopa 1200 työntekijän vähennyksistä”, Rantala kertoo.
Tieteentekijöiden liitto on yhdessä toisen akateemisten asiantuntijoiden etujärjestön Professoriliiton kanssa vaatinut määrärahaleikkausten perumista.
Oulun yliopiston tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi kuvaa suomalaista tieteen rahoitusjärjestelmää varsin pirstaleiseksi. Julkisten rahoitusinstrumenttien lisäksi tutkimusta rahoittavat säätiöt ja yritykset.
”Rahoituspäätökset ovat suhteellisen pieniä ja aikajänteeltään lyhyitä, minkä vuoksi hyvin pärjänneet tutkimusryhmät ovat joutuneet hankkimaan rahoituksen 5–10 lähteestä vuosittain. Verkostojen rakentamiseen, rahoituksen hakemiseen ja raportointiin kuluu paljon aikaa, mutta se on arkipäivää menestyvässä tutkimuksessa”, Pihlajaniemi toteaa.
Tieteentekijöiden liiton Eeva Rantala niin ikään toivoisi pitkäjänteisempiä rahoituspäätöksiä. Hänen mukaansa myös hakupaine on rahoituksen keskeinen haaste. Tutkimusrahoitus on hyvin kilpailtua ja hyviäkin hankkeita jää rahoittamatta.
”Perusrahoituksen osuutta olisi nostettava tutkimusrahoitusjärjestelmässä. En ole kilpailtuakaan rahoitusta vastaan, mutta sen hakeminen vie aikaa varsinaiselta tutkimukselta”, Rantala summaa.
Esimerkiksi tutkimuksen huippulaadun kohottamisessa pärjänneessä Hollannissa valtion suoran tutkimusrahoituksen osuus on 78 prosenttia, kun Suomessa se on 44 prosenttia.
Rahoitus määrää laajuuden
Tuomo Jaakkosen nyt käynnissä olevalla muuttolintututkimuksella on olemassa rahoitus vain ensi kesän maastotöihin, joiden aikana on tarkoitus yhyttää edelliskesänä paikantimilla varustetut pohjansirkut, punavarpuset ja pikkutyllit.
Valopaikantimet eivät pienen kokonsa vuoksi lähetä dataa, vaan paikantimet on kerättävä linnuilta pois tietojen analysointia varten. Pikkulinnuista jopa 50 prosenttia voi kuolla muuttomatkan aikana ja palaavistakin osa siirtyy eri alueille pesimään. Jos lajia kohden on laitettu esimerkiksi 50 paikanninta, noin kymmenen olisi hyvä saada takaisin.
”Linnut ja ympäristöasiat kiinnostavat yleisöä, ja tästä tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan konkreettisesti edistää lintujen suojelua. Sitä on sitten hankalampi ennakoida, miten halukkaita ihmiset ovat lahjoittamaan.”
Rahoitus määrää sen, kuinka montaa lintulajia tutkimuksessa voidaan seurata. Joidenkin lajien osalta myös useampivuotinen seuranta olisi hyödyllistä, jotta nähtäisiin, miten levähdys- ja talvehtimisalueet vaihtelevat vuosittain.
”Tutkimusta rahoittavat säätiöt myöntävät rahoitusta vuodeksi kerrallaan ja tämän tutkimuksen perusrahoituksen jatko selviää syksyn aikana”, Jaakkonen kertoo.
Suurena apuna tutkimuksen teossa ovat olleet vapaaehtoiset rengastusharrastajat, jotka ovat tutkijoiden kanssa kiinnittäneet linnuille paikantimia.
Jaakkonen uskoo lintuharrastajien olevan selkeä kohderyhmä myös joukkorahoituskampanjalle, sillä he ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä. Lisäksi kampanja tarjoaa mahdollisuuden kertoa ympäristöongelmista laajemmallekin yleisölle.
”Linnut ja ympäristöasiat kiinnostavat yleisöä, ja tästä tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan konkreettisesti edistää lintujen suojelua. Sitä on sitten hankalampi ennakoida, miten halukkaita ihmiset ovat lahjoittamaan”, hän pohtii.
Oulun yliopisto leikkurissa
Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemi kertoo Oulun yliopiston julkiseen perusrahoitukseen kohdistuvan ensi vuoden budjettisuunnitelmassa lähes viiden miljoonan euron vähennys.
Tutkimuksen kannalta kriittisimmät säästöt kohdistuvat kuitenkin ulkopuoliseen kilpailtuun rahoitukseen. Suomen Akatemian rahoituksesta leikataan 10 miljoonaa ja innovaatiorahoituskeskus Tekesin rahoituksen leikkauksista 100 miljoonaa kohdistuu yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin.
”Yliopiston rahoituksessa tulee tapahtumaan pitkä pysyvä lasku ja tämä tulee näkymään myös tutkimuksen edellytyksissä. Tilanne vaatii toimintojen tehostamista ja työnjakoa muiden yliopistojen kanssa”, Pihlajaniemi toteaa.
Kansallisen työnjaon kautta voidaan Pihlajaniemen mukaan huolehtia siitä, että vähenevät resurssit ovat hyvässä käytössä.
”Yliopistojen on mietittävä profiiliaan ja tehtävä ratkaisuja, joiden kautta ne voivat huolehtia vahvuuksistaan. On ehkä asioita ja aihepiirejä, joiden toimintaskaala tulee vähenemään jatkossa”, hän pohtii.
Vuoden vaihteessa Oulun yliopistossa otetaan käyttöön uusi organisaatiomalli, joka vastaa Pihlajaniemen mukaan hyvin talouden asettamiin haasteisiin. Jatkossa tiedekunnat rakentuvat tutkimusyksiköistä, jotka vastaavat vahvemmin omasta rahoituksestaan.
”Kaikki tutkimusyksiköt joutuvat miettimään rahoituksen ansaintalogiikkaa. Tutkimuksen tukipalvelut tulevat tarjoamaan parempaa tukea tutkijoille paitsi hakemusten sisällön, myös oikeiden rahoituslähteiden suhteen.
