Ainoa pysyvä asia on muutos. Tänä syksynä uudet opiskelijat aloittavat fuksivuotensa huomattavasti epämääräisemmiksi muuttuneissa olosuhteissa. Koronan takia myös pääsykoeprosessi oli poikkeuksellinen.
Toisaalta haastavan kevään jälkeen myös lisättiin yhteensä yli 4000 opiskelupaikkaa sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluihin.
Opiskelijan asema on alati altis muutoksille. Oman sukupolvenikin sisällä on ollut monia vaihtelevia lähtökohtia opintoihin. Aloitin itse ammattikorkeakoulussa vuonna 2008 ja opiskelen nyt yliopistossa toista tutkintoani.
Vähän opintojeni aloittamista aiemmin yliopistoon päässeillä on käytännössä ikuinen opiskeluoikeus, jos he eivät ole syystä tai toisesta vielä valmistuneet. Minun jälkeen tulleilla taas on voinut olla jo hakiessaan enemmän paineita, kun valinnoissa painotettiin enemmän ylioppilastodistusta ja ensikertalaiskiintiötä. Peli kovenee.
Nyt valtiovarainministeriö ehdottaa, että jatkossa opintotuki käsittäisi määrältään vain tutkinnon tavoiteajan. Samalla opintojen ohella tehdyn työn tuloraja nousisi. Molempia ehdotuksia perustellaan niiden työllistävällä vaikutuksella.
Opetusministeri Li Anderssonin mukaan muutokset lähettäisivät ristiriitaisen viestin. Pitäisi opiskella nopeasti ja siirtyä työelämään, mutta jos leikattu raha käytetään tulorajojen nostoon, opiskelijan oletetaankin tekevän töitä opintojen ohella, jolloin opiskeluaika tietenkin pitkittyy.
Voisiko opiskelijoita kannustaa vaihteeksi panostamaan nopeuden sijasta opiskelunsa laatuun? Luulisi olevan kaikkien etu, että valmistuvat opiskelijat olisivat opintonsa huolella suorittaneita asiantuntijoita. Tietenkin on monia, jotka valmistuvat tavoiteajassa, mutta kaikilta se ei luonnistu erinäisistä syistä. Oma tavoiteaikani meni jo menojaan ja taidanpa joutua anomaan lisää opiskeluoikeuttakin ensi vuonna.
Kaikesta huolimatta, suhtaudun yhä yliopistoon idealistisesti. Tiedon kerryttäminen, itsensä kehittäminen, ja yhteisöllisyys kohtalotoverien kanssa sisältävät minulle itseisarvoja, joista haluan pitää kiinni niin kauan kuin itse koen sopivaksi. Koska en ihan tiedä, mitä tulen tekemään yliopiston jälkeen, sitä suuremmalla syyllä haluan ottaa opiskelumahdollisuudesta kaiken irti.
Oikeastaan kadehdin ikuisuusopiskelijoita, jotka eivät ole aikeissakaan valmistua. Tuntuu, että he ovat löytäneet huijauskoodin elämään. Täällä on hyvä ihmisen olla.
