Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge (Pirates of the Caribbean: Dead Men Tell No Tales)
Pääosissa: Johnny Depp, Javier Bardem, Brenton Thwaites, Kaya Scodelario, Geoffrey Rush
Käsikirjoitus Jeff Nathanson, ohjaus Joachim Rønning, Espen Sandberg
Ensi-ilta: 24.5.2017
The Mummy (The Mummy)
Pääosissa: Tom Cruise, Annabelle Wallis, Sofia Boutella, Jake Johnson, Russell Crowe
Käsikirjoitus David Koepp, Christopher McQuarrie, Dylan Kussman, ohjaus Alex Kurtzman
Ensi-ilta: 9.6.2017
Sanonta ”Dead men tell no tales” ei pidä paikkaansa tänä kesänä, kun valkokankaalle rynnistää lauma aavemerirosvoja ja muumio.
Pirates of the Caribbean- ja Muumio -tuotannot ovat palanneet valkokankaille vuosien tauon jälkeen. Kumpikin franchise on tosin sitten viime näkemän uusinut reippaasti tekijäkaartiaan, ja tulos näkyy myös jäljessä.
Eriskummallisen suomenkielisen nimen saanut Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge jatkaa tutulla parivaljakolla, kapteeni Jack Sparrow’lla (Johnny Depp) ja Hector Barbossalla (Geoffrey Rush), tuoden mukaan joukon uusia hahmoja, kuten aiemmista elokuvista tuttujen Will Turnerin (Orlando Bloom) ja Elizabeth Swannin (Keira Knightley) pojan Henry Turnerin (Brenton Thwaites).
Kuten aina ennenkin, siellä missä on kapteeni Jack Sparrow on myös kasa kirouksia, joku joka haluaa hänet hengiltä, kompassi ja rutkasti sekasortoa. Tekijätiimi on onnistunut luomaan näistä elementeistä kokonaisuuden, joka on taattua Pirates of the Caribbeanin tyyliä, mutta silti täysin uusi ja erilainen tarina. Vanhaan tapaan tarina kuitenkin luottaa vanhoihin taruihin: neljännessä elokuvassa etsittiin nuoruuden lähdettä, tällä kertaa etsinnässä on Poseidonin kolmikärki.
Elokuvassa Jack vapauttaa vahingossa vanhan vihollisensa, merirosvojen metsästäjä Salazarin (Javier Bardem), jonka hän aikoinaan huijasi ikuiseen kadotukseen. Jackin tajutessa mitä hän on tehnyt, hän liittoutuu vanhan vihollisensa Barbossan, vanhan ystävänsä pojan Henry Turnerin ja noituudesta kuolemaan tuomitun Carina Smythin (Kaya Scodelario) kanssa matkalle kohti Poseidonin hautaa.
Jokainen elokuva on ottanut aina askeleen yhä yliluonnollisempaan suuntaan. Uusimmassa elokuvassa teemaa vietiin taas hieman pidemmälle fantasian puolelle lisäämällä enemmän luurankoeläimiä — yksi apinahan ei sarjan viidennessä osassa riitä enää mihinkään. Aavelaivojakin miehistöineen on Lentävän Hollantilaisen palatessa jopa kaksin kappalein.
Visuaalisesti uusin Pirates of the Caribbean on erittäin hieno elämys, erikoistehosteissa ei ole säästelty. Musiikillisesti koin pienen pettymyksen, sillä säveltäjän vaihtuessa Hans Zimmeristä ja Klaus Badeltista Geoff Zanelliin on myös moni tuttu musiikki jäänyt pois, jonka vuoksi leffasta tuntui puuttuvan jotakin oleellista.
Vaikka uudessa Muumiossa ei olekaan yhtään vanhaa hahmoa jäljellä, se on muuten saman vanhan toistoa. Uusin elokuva toimii siirtymänä kahden sarjan välillä, tekohengittäen uutta elämää vanhaan sarjaan ja samalla luoden kokonaan uudet hahmot uudelle Dark Universe -sarjalle. Alkuperäiset Muumio-elokuvat (1932–1955) kuuluvat Universal Monsters -sarjaan, niiden tunnetummat uudelleenfilmatisoinnit ja jatko-osat taas muodostavat vuosituhannen vaihteen Muumio-trilogian (1999–2008).
Uusimmassa Muumiossa nimikkohahmo muumio on tällä kertaa viety pois luonnollisesta ympäristöstään Egyptistä. Nyt rymistelyt sijoittuvat Englantiin, tarkasti sanottuna Oxfordiin ja Lontooseen. Muuten kuvio on täsmälleen sama kuin aina ennenkin: keskiössä on vahingossa herätetty murhanhimoinen (ja melko vähäpukeinen) muumio, joka pitäisi jotenkin pysäyttää.
Uuden leffan Nick Mortonin (Tom Cruise) hahmo on kuin hieman huonompi versio aiempien Muumioiden Rick O’Connelista (Brendan Fraser). Mortonin hieman koominen aisapari Vail (Jake Johnson) ja sankaritar Jenny (Annabelle Wallis) tuovat myös vahvasti mieleen aiempien elokuvien vastaavat hahmot. Oikeastaan ainoa kokonaan uusi asia on se, että muumioksi on tällä kertaa valittu nainen, Ahmanet (Sofia Boutella).
Aiemmat elokuvat ovat myös luottaneet esimerkiksi siihen, että autiomaassa muumiot ovat nostattaneet hiekkamyrskyjä haitatakseen kirouksen vapauttaneiden tutkijoiden elämää. Samaan luotetaan myös tässä elokuvassa mikä vie hieman uskottavuutta, sillä kuten sanottua, leffassa ollaan keskellä Lontoota. (Viimeksi siellä käydessäni siellä ei ollut hiekkaa edes pieneen myräkkään, saati sitten Saharaan verrattavaan myrskyyn. )
Kumpi franchise siis vie lopulta kuumimman kesäleffan tittelin?
Arvelisin Pirates of the Caribbeanin olevan onnistuneempi sarjan henkiinherätys. Sarjan parissa kasvaneena en pettynyt, vaan leffakokemuksena se jopa ylitti omat ennakko-odotukseni.
Itsenäisenä elokuvana myös The Mummy on ennalta-arvattavuudestaan huolimatta hyvinkin katsottava, vaikkei se sarjan muut elokuvat nähneelle valitettavasti tarjoakaan mitään uutta ja ihmeellistä.