In English.
Kun 16-vuotiaana kerroin kavereilleni ja sukulaisilleni lähteväni vuodeksi vaihto-oppilaaksi Brasiliaan, minua pidettiin uhkarohkeana reikäpäänä.
Vaikka monet ihmettelivät valintaa kielen ja maan kaukaisuuden takia, juuri näiden vuoksi valitsin vaihtokohteeksi Brasilian. Halusin nimittäin oppia täysin uuden kielen ja kulttuurin, asettaa itseni paikkaan ja tilanteeseen, jossa en ollut koskaan aiemmin ollut.
Nyt voin vain ihailla silloista nuoruuden rohkeuttani. Vuosi oli upea, tapahtumarikas ja opettavainen. Samalla se oli myös haastava ja vaikea, sillä jotta tulisin edes auttavasti toimeen kyseisessä maassa, minun oli opittava lyhyessä ajassa täysin uusi kieli.
Olin myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa minua tuijotettiin kadulla. Koin miltä tuntuu tulla asetetuksi lokeroon yhden kulttuurin ymmärtämisen helpottamiseksi.
Opetellessani uutta kieltä ja kulttuuria hetket, jolloin joku tuli puoliväliin vastaan puhumalla englantia, tuntuivat helpotukselta ja lahjalta.
Samalla tavoin kallisarvoisilta tuntuivat hetket, jolloin pääsin puhumaan kokemuksistani ja haasteista muiden vaihto-oppilaiden kanssa.
Vaikka brasilialaiset isäntäperheeni auttoivat ja tukivat sopeutumistani, toisinaan vain toiset vaihto-oppilaat tiesivät miltä minusta juuri sillä hetkellä tuntui.
Vaihto-oppilasvuoteni aikana koetut asiat ja tuntemukset ovat kasvattaneet minua ja vaikuttaneet siihen, kuinka hahmotan yhteiskuntaa ja maailmaa ylipäänsä.
Uskon, että kokemukseni vuoksi pystyn ymmärtämään hieman paremmin sitä, miltä kansainvälisistä opiskelijoista ja työntekijöistä tuntuu, kun he saapuvat maahamme ja kaupunkiimme. Uskon toisaalta myös vilpittömästi siihen, että jokainen pystyy halutessaan kuvittelemaan itsensä toisen ihmisen asemaan.
Oulun yliopisto määrittelee itsensä kansainväliseksi tiedeyliopistoksi. Minulle tämä tarkoittaa paitsi kansainvälisesti arvostettua koulutusta ja tutkimusta, myös kansainvälisyyttä edistävää toimintakulttuuria, jossa jokainen yliopistoyhteisön jäsen tuntee olonsa tervetulleeksi.
Voimme edistää yhteisömme positiivista psykologista ja sosiaalista integraatiota esimerkiksi viestimällä kaksikielisesti, tarkastelemalla kaikkien vaikuttamismahdollisuuksia sekä lisäämällä tietoisuutta yhteisömme monimuotoisuudesta.
Vaikka viime aikoina yliopistossamme on otettu hyviä kielipoliittisia kehitysaskelia, tehtävää on vielä paljon. Käytännöt vaihtelevat paljon yksiköiden ja tiedekuntien välillä. Usein englanninkielinen viestintä jää lyhyeksi referaatiksi, joskus se unohtuu kokonaan.
Vähäisestä tai olemattomasta kaksikielisestä viestinnästä seuraa, ettei kansainvälinen työntekijä tai opiskelija saa samanlaista ohjeistusta ja tukea kuin suomalainen. Tällä taas voi olla kauaskantoisia ja vakavia vaikutuksia työssä tai opinnoissa suoriutumiseen.
Huonon kaksikielisen viestinnän seurauksena tutkimus- tai hankerahoitus saattaa jäädä hakematta, koulutuksen kehittämiseen tarkoitettu koulutus saamatta tai opintojen sujuva eteneminen voi vaarantua.
Kaksikielisen viestinnän lisäksi yliopistossamme tulisi tarkastella kriittisesti kansainvälisten työntekijöiden ja opiskelijoiden vaikuttamismahdollisuuksia. Vaikka yliopistolaissa viralliseksi hallintokieleksi on nimetty suomi, ei se ole estänyt esimerkiksi koulutusneuvoston kokousten järjestämistä pääosin englanniksi.
On surullista nähdä kuinka vähäiset mahdollisuudet kansainvälisillä työntekijöillä ja opiskelijoilla on osallistua yliopiston viralliseen päätöksentekoon. Viime syksynä sydäntäni todella riipaisi, kun jouduimme hylkäämään opiskelijoiden hakemuksia hallinnon toimielimiin kielikysymyksen vuoksi.
Kaksikielisyys vaatii toki lisäresursseja, toisaalta rohkeuttakin. Englannin puhumisessa ja kirjoittamisessa etenkin meillä suomalaisilla on rima turhan korkealla: koska olemme hieman ujoja, helposti aliarvioimme oman osaamisemme.
Loppujen lopuksi täydellisellä kieliopilla on vain harvoin merkitystä arkikäytössä – tärkeintä on tulla ymmärretyksi.
Myös ylioppilaskunta on tehnyt valintoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Kaksikielinen viestintä on lähtökohtamme, ja esimerkiksi edustajistossa on viime vuosina toiminut yksi tai useampi kansainvälinen opiskelija.
Vuonna 2018 yhdenvertaisuutta edistävien valintojen ei kuitenkaan tulisi olla poikkeuksellista edelläkävijyyttä, vaan lähtökohta kaikelle toiminnalle.
Kielipolitiikalla ja tekemillämme valinnoilla on väliä. Parhaimmillaan edistämme yhteisöllisyyttä, pahimmillaan linjauksemme taas romuttavat sitä.
Pirstaloitunut ja epätasa-arvoinen viestintä vaikeuttaa integroitumista yliopistoyhteisöön.
Meidän täytyy ensinnäkin tunnistaa, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia olla päättävässä asemassa, ja sen jälkeen pohtia konkreettisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Yksi ratkaisu voi olla kokousten kielten muuttaminen, toinen voi olla tulkin järjestäminen paikalle.
Täytyy myös muistaa, ettei toimintakulttuurin ja kaksikielisyyden edistäminen ole vain viestintäpalveluiden vastuulla. Kielipolitiikan kehittäminen sekä kaikki mukaan ottavan yhteisön rakentaminen on meidän jokaisen tehtävä.
