Ahdistavatko tulevaisuus, ilmastonmuutos ja merissä kasvavat muovilautat? Et suinkaan ole tunteidesi kanssa yksin.
Ilmastoahdistus ja huoli ympäristön puolesta ovat kasvavia ongelmia, joihin pureuduimme jo Sanna Häyrysen tekstissä.
Monella meistä on halua toimia paremman ympäristön puolesta, mutta emme tiedä mistä aloittaa. Esittelemme nyt jutussamme kolme suurta ongelmaa, joihin kolme opiskelijaa haluaa vaikuttaa omilla arjen valinnoillaan. Näillä kolmella tavalla voit helpottaa ahdistusta – sekä omaa että ympäristön.
Selvitimme jutussamme myös, mitä muuta kuin yksilön valintoja ilmastonmuutoksen hillitseminen vaatii.
Glitteriä kiduksissa ja graavilohessa
Mikromuovit. Nuo pienet alle viiden millimetrin kokoiset paholaiset, joita tuntuu piileskelevän kaikkialla. Mikromuoveja on niin festariglitterissä, hammastahnassa kuin deodoranteissakin.
Mikromuovit eivät rajoitu vain kosmetiikkaan, vaan niitä päätyy luontoon esimerkiksi tekokuituvaatteiden pesemisen yhteydessä ja autonrenkaista ja liikenteestä. Jollei asiaan puututa, pian mikromuovia sataa taivaalta, suihkusta ja keittiön hanasta: mikromuovi luontoon vapautuessaan jauhautuu yleensä vielä pienemmiksi nanopartikkeleiksi, joiden poistaminen esimerkiksi vesistöistä on erittäin vaikeaa.
Onneksi ongelma on tiedostettu, ja aiheesta on käyty julkisuudessa laajaa keskustelua. Kosmetiikan osalta myös konkreettisia parannuksiakin on tehty: muun muassa mikromuovihelmien käyttö kosmetiikassa on muutaman viime vuoden aikana vähentynyt huomattavasti.
Silti edelleen liian usein mikromuovin viimeinen leposija on kelluskella meressä, odotellen joutumista uudelleen biologiseen kiertoon, päätyen lopulta meidän kitoihimme. Mikromuovit ovat globaali ongelma, joka on rantautunut jo mökkijärveenkin, sillä myös Suomen vesistöistä on löydetty mikromuoveja.
Ongelmaa on kuitenkin mahdollista ehkäistä. Mikromuovien vähentäminen vaatii valintoja ja vaivannäköä, mutta työ palkitaan sekä kehon että ympäristön muovittomuutena.
Yksinkertaisin ja helpoin tapa välttää mikromuoveja alkaa oman kosmetiikka- sekä kemikaalikaapin perusteellisesta siivouksesta. Tähän prosessiin ryhtyi myös oululainen germaanisen filologian opiskelija Sirkku Kosamo noin vuosi sitten.
Kosmetiikan sisältämän muovin valtava määrä alkoi ällöttää häntä, ja Kosamo hävitti kylpyhuoneestaan kaiken muovia sisältävän kosmetiikan saman tien. Hän vaihtoi perinteisen sampoonsa palasampooseen ja suihkugeelit sekä käsisaippuat palasaippuaan. Lisäksi hän luopui muovia sisältävistä meikeistä.
Nykyään Kosamon pyykkikaapista löytyy luonnonmukainen pesuaine, ja ovatpa pesua odottavat vaatteetkin käyneet läpi muovigiljotiinin.
”Monta paitaa on jäänyt hyllyyn, kun tuntuu että kaupat ovat täynnä näitä tekokuituryysyjä.”
Nyt Kosamo pyrkii hankkimaan vain luonnonmateriaaleista valmistettuja, mieluiten kotimaisia vaatteita. Tämä saattaa kuulostaa jo vaikeammalta haasteelta – ja sitä se onkin, hän kertoo.
Kosamon mukaan kosmetiikan osalta muutokset olivat helppoja toteuttaa, sillä vaihtoehtoja on paljon ja apua saa ympäristöystävällisyyteen keskittyneistä liikkeistä, kuten Oulustakin löytyvästä Ruohonjuuresta. Vaatteiden suhteen tilanne on vaikea.
”Monta paitaa on jäänyt hyllyyn, kun tuntuu että kaupat ovat täynnä näitä tekokuituryysyjä”, hän huokaisee.
Jos vaatteissa valinnan vaikeutta tuo vaatimaton valikoima, kosmetiikassa suurin haaste on ollut hinta. Luonnonkosmetiikkaan siirtyminen ei ollut Kosamolle kynnyskysymys, sillä toisin kuin vaatteiden suhteen, vaihtoehtoja on olemassa runsaasti. Luonnonkosmetiikka on usein vastaavaa muovia sisältävää ja muoviin pakattua vaihtoehtoa kalliimpaa.
Kosamolle luonnonkosmetiikan laatu on kompensoinut hintaa. Hän on on kokenut saavansa vähemmän kemikaaleja sisältävästä kosmetiikasta apua herkkään ihoonsa. Osa tuotteista on Kosamon käytössä osoittautunut edeltäjiään riittoisemmaksi – esimerkiksi palasampoo kestää suuremman määrän pesuja kuin nestemäinen kollegansa. Jotkin valinnat voivat myös yllättää yksinkertaisuudellaan: esimerkiksi vedenkestävän silmämeikin saa näppärästi poistettua kookosöljyllä, hän vinkkaa.
Kosamo ohjeistaa siirtymään muovittomampaan arkeen pienin muutoksin. Matkalla on muistettava olla itselleen lempeä: hedelmäpusseista ja suihkugeeleistä luopuminen ovat melko matalan kynnyksen muutoksia, eikä satunnainen kaupasta ostettu muovikassi vielä pilaa kokonaisuutta.
Näppärä apuri kauppareissuille on ilmainen CosmEthics-appi, jolla voit tuotteen viivakoodin skannaamalla saada tiedon sen sisältämistä kemikaaleista. Sovellus helpottaa tunnistamaan muovin, sillä tuotesisällöissä muoviksi luokiteltavia yhdisteitä esiintyy useilla eri nimillä.
Renkaat rullaavat, mutta millä hinnalla?
Tuuli humisee korvissa, renkaat nielevät tulenpunaisena hehkuvaa asfalttia. Viimeisillä vihreillä sekunneilla hän liukuu läpi kohisevan liikenteen, lähes äänettömästi suhahtaen, kiihdyttääkseen vain seuraavaan loivaan ylämäkeen. Pian edessä aukeaa avoin baana, kaasu pohjaan ja reidet töihin! On aika karistaa kaupungin saasteet kannoilta, kirjaimellisesti.
Liikenteen seassa lipuva hahmo on vain yksi monista teiden sotureista. Hän on oululainen geologian opiskelija Juho Rasmus. Rasmus kulkee lähestulkoon kaikki siirtymänsä kaupungin sisällä punaisella paholaisellaan. Kyse ei ole Ferrarista, vaan kevytrakenteisesta pyörästä, jolla kelpaa tykitellä vastavalmistuneella baanalla sekä Oulun kaupungin tarjoamilla punaisilla matoilla.
Arkipyöräilyn pariin Rasmus siirtyi aktiivisemmin vasta parisen vuotta sitten. Mitään yksittäistä laukaisevaa tekijää pyöräilyn suosimiselle ei ollut, vaan Rasmus näkee sen yhtenä osana kokonaisvaltaisesti ympäristöystävällisempää elämäntapaa, johon kuuluvat yhtä lailla valinnat niin kulutuksen, ruuan ja kuin tavaroiden hankinnankin suhteen. Ympäristöystävällisyyden ohella pyöräilyn pariin houkutti sen edullisuus – tai paremminkin ilmaisuus. Opiskelijabudjetissa on aina tilaa ylimääräisille euroille.
”Autoilua tulisi ajatella enemmän oikeutena, jonka mukana tulee kuitenkin vastuu toimia järkevästi ja kestävästi.”
Vuodenaikakohtaista vaihtelua pyöräilyn määrässä tosin esiintyy, ja talvikaudella kilometrit hieman laskevat kesäkauden lukemia alhaisemmiksi. Kesäkauden huikeista kilometrimääristä huolimatta ei Rasmuskaan pyöräile aina ja kaikkialle. Pyöräilyä vähentävistä seikoista puhuttaessa hän nostaa esille erityisesti sääolosuhteet ja tiukat aikataulut. Näiden lisäksi hän mainitsee erään hyvin inhimillisen syyn.
”Laiskuushan se on syynä, jos en jonnekin pyöräile”, Rasmus naurahtaa pilkettä silmäkulmassaan.
Suomessa liikenne muodostaa noin viidenneksen kaikista maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa olemme sitoutuneet puolittamaan nämä päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Valtaosa kotimaan liikenteen päästöistä tulee tieliikenteestä.
Täydellinen autottomuus on kuitenkin Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa utopistinen ajatus, eikä sen kannalla ole Juho Rasmuskaan. Autoilun kieltämisen sijaan hän näkee ratkaisun avaimia autoilijoiden henkilökohtaisen vastuun sekä tietoisuuden kasvattamisessa.
”Autoilua tulisi ajatella enemmän oikeutena, jonka mukana tulee kuitenkin vastuu toimia järkevästi ja kestävästi”, Rasmus tiivistää.
Ympäristöystävällisyyden ohella pyöräilyn pariin houkutti sen edullisuus – tai paremminkin ilmaisuus. Opiskelijabudjetissa on aina tilaa ylimääräisille euroille.
Aloittelevalle työmatkapyöräilijälle Rasmuksella on muutama vinkki jaettavana. Hän suosittelee tarkistamaan sopivan reitin etukäteen esimerkiksi Google Mapsista ja varaamaan matkaan hyvin aikaa. Pyörän kuntoa on myös syytä vilkaista ennen matkaanlähtöä, sillä työmatka taittuu mukavammin täysillä renkailla. Satojen eurojen arvoinen uusi pyörä ei kuitenkaan ole edellytys työmatkapyöräilylle. Rasmus itsekin aloitti pyöräilyn täysin tavallisella kaupunkipyörällä, ja nykyinenkin menopeli löytyi kierrätettynä varsin huokeaan hintaan.
Pyöräilypäivät puolestaan kannattaa valita ennemmin sään kuin viikonpäivien mukaan, hän vinkkaa.
”Ensimmäinen matka kannattaa tehdä semmoisena päivänä, kun keli on hyvä. Ei sillä asenteella, että huomenna menen pyörällä töihin, oli keli mikä tahansa. Silloin se kokemus ei välttämättä ole kaikista houkuttelevin”, Rasmus pohtii.
Kaiken kaikkiaan työmatkapyöräilyssä kannattaa pyrkiä mahdollisimman pehmeään aloitukseen. Tavoitteeksi ei tarvitse laittaa heti täyttä autoilusta luopumista, sillä jo yksikin viikoittainen autoton työmatka säästää sekä ympäristöä että rahaa.
Kukkakaalipirtelöä ja linssikeittoa
On kiistatta selvää, että lihatuotannon ympäristövaikutukset ovat merkittäviä, eivätkä suinkaan positiivisessa mielessä.
Kasvisvaihtoehtojen suosiminen ja kasvisruuan lisääminen omaan ruokavalioon ovat erinomaisia keinoja oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Omilla ostopäätöksillä voimme myös vaikuttaa ruokateollisuuteen; lihankulutuksen vähentäminen vaikuttaa lopulta supistavasti myös lihantuotantoon.
Aiemmin syksyllä nousi kohu varusmiesten kasvisruokapäivästä. Uutisointi nosti pinnalle vastakkainasettelun ruuantuotannon ilmastollisista vaikutuksista ja toisaalta kasvisruuan energiasisällöstä.
Jaksaako kasvisten voimin sitten opiskella, saati sitten harrastaa? Oululainen lääketieteen opiskelija Linda Viitala päätti vähentää omaa lihankulutustaan terveydellisistä ja ilmastollisista syistä. Taustalla oli myös uusi painonnostoharrastus.
Kysyttäessä Viitalalta määritelmää hänen ruokavaliostaan, vastaus on selkeä: tärkeintä on rentous. Tämän ohella ruokavalion koostamiseen vaikuttavat myös sen monipuolisuus ja helppous. Viitala ei kategorisoi itseään ruokailun suhteen, vaan on löytänyt itselleen sopivan tasapainon eläin- sekä kasviperäisten tuotteiden välillä. Valinnoissaan hän pyrkii kuitenkin suosimaan kasviperäisiä vaihtoehtoja.
Aina asia ei ole ollut näin: Viitala kertoo olleensa aikaisemmin todellinen lihansyöjä, jonka lihankulutus oli suhteellisen suurta, jopa suhteettoman suurta. Aktiivisen kuntosaliharrastuksen vuoksi Viitala ajatteli tarvitsevansa paljon proteiinia, mistä johtuen lihaakin tuli syötyä paljon. Hän kuitenkin havahtui huomaamaan, että todellisuudessa hän oli ylittänyt proteiinin saantisuositukset jo pitkään. Ruokavaliokin oli yllättävän yksitoikkoinen, lautaselta löytyi melkein aina riisiä ja kanaa.
Nyt Viitala haluaakin murtaa myyttejä kasvisruokavaliosta ja voimalajeista.
”Haluaisin, ettei voimailusta tule ensimmäisenä mieleen kilo jauhelihaa”, hän naurahtaa.
Viime vuodenvaihteessa Viitalan kuntosaliharrastus vaihtui tavoitteelliseen kilpailuun painonnostossa. Samalla yksipuolinen ruokavalio on muuttunut huomattavasti monipuolisempaan ja kasvispainotteisempaan versioon entisestä. Nykyisin Viitala pyrkii siihen, että päivän kahdesta lämpimästä ateriasta toinen olisi aina kasvisruoka.
”Haluaisin, ettei voimailusta tule ensimmäisenä mieleen kilo jauhelihaa.”
Uuteen ruokavalioon siirtymisessä suuri merkitys oli myös yliopiston kampusravintoloiden tarjoamilla kasvisvaihtoehdoilla, sillä yliopistolla Viitala ruokailee lähes päivittäin. Kasvisvaihtoehtojen ilmaantuminen pysyväksi osaksi lounaslinjastoa madalsi kynnystä siirtyä kohti entistä kasvispainotteisempaa ruokavaliota.
Harrastuksensa ja ruokavalion välistä suhdetta Viitala luonnehtii pelkästään positiiviseksi. Jaksaminen ja vireystila ovat jopa parantuneet entiseen verrattuna, mihin on varmasti vaikuttanut ruokavalion monipuolistuminen. Ainoastaan energiasisältöjä Viitala tarkkailee jonkin verran, sillä kasvisruoka sisältää vähemmän energiaa kuin lihapitoinen. Matalampaa energiasisältöä kompensoidaan määrällä.
Proteiinin suhteen ei Viitala ole huolissaan, sillä sitä urheilijan mukaan kertyy helposti useista eri lähteistä; pavuista, linsseistä, soijasta, nyhtökaurasta ja kvinoasta.
Viitala kokee kasvisruuan olevan helppo tapa vaikuttaa globaaliin ongelmaan, ja kannustaa nyt myös läheisiään vaihtamaan lihan kasvisvaihtoehtoihin.
Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä motivoivat Viitalan kohdalla halu kohentaa omaa terveyttä sekä vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Ilmastokysymyksissä hänen huomionsa olivat aikaisemmin kiinnittäneet lähinnä liikenne ja sen aiheuttamat päästöt. Niihin vaikuttaminen tuntui hänestä kuitenkin vaikealta ja kaukaiselta.
Sen sijaan omassa ruokavaliossa tehdyt muutokset hän pystyi näkemään välittömästi – vähemmän lihaa lautasella tarkoittaa vähemmän rasitusta ympäristölle. Viitala kokee kasvisruuan olevan helppo tapa vaikuttaa globaaliin ongelmaan, ja kannustaa nyt myös läheisiään vaihtamaan lihan kasvisvaihtoehtoihin.
”En voi nähdä metaanimolekyylejä ilmassa, mutta oman lautaseni kautta voin helposti nähdä vaikutuksia. Lehmä on lehmä vaikka mitä tekisi, sitä ei voi muuttaa teknologialla vähemmän ympäristöä rasittavaksi”, Viitala summaa.
Mutta mikä on riittävästi?
Kaikki kolme haastateltavaa nostavat esiin asteittaisen muutoksen kohti kokonaisvaltaisesti ympäristöystävällisempää elämäntapaa.
On totta, että jokainen valinta on askel kohti parempaa kokonaisuutta. Kokonaisuudessa suuri rooli on kuitenkin isoilla toimijoilla, valtioilla, hallituksilla ja monikansallisilla yrityksillä.
Samoilla linjoilla on myös Tea Törmänen, eläinlääketieteen tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta ja Suomen Ekomodernistien (SEM ry) puheenjohtaja. SEM ry on vuonna 2015 perustettu ympäristöliike, jonka tavoitteena on sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin parantaminen.
Aikaisemmin Oulun yliopistossa biologiaa pääaineenaan opiskellut Törmänen huomauttaa, että usein henkilökohtaiset valinnat saavat jopa liikaa painoarvoa julkisessa keskustelussa.
”Mikäli energia ja lämpö tuotetaan paljon päästöjä tuottavilla menetelmillä, ei yksilöllä ole realistisia mahdollisuuksia nollata päästöjään”, hän toteaa.
Liikenne ja lämmöntuotanto ovatkin Törmäsen mukaan kaksi kiireellisintä ja tärkeintä ilmastollista kehityskohdetta Suomessa.
”Isoimman vaikutuksen ympäristöhaittojen torjumiseksi voitkin tehdä äänestyskopissa.”
Lämmöntuotannossa hän korostaa ydinvoiman parempaa hyödyntämistä, esimerkiksi pienydinvoimaloiden muodossa, ja turpeesta luopumista. Liikennettä puolestaan tulisi sähköistää, sillä Törmäsen mukaan sähköntuotanto on Suomessa jo verrattain puhdasta. Tilastokeskuksen mukaan 47 prosenttia Suomen sähköntuotannosta tapahtui uusiutuvilla energianlähteillä. Lisäksi Törmäsenkin esille tuomalla ydinvoimalla tuotettiin Tilastokeskuksen mukaan 33 prosenttia sähköstä.
Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii vahvoja poliittisia linjauksia ja konkreettista vastuunkantamista toiminnan kaikilla tasoilla.
Kuluttajat voivat vaikuttaa ostopäätöksillään ja kulutusvalinnoillaan, mutta valtiollisella tasolla meidän täytyy ottaa aktiivisen toimijan rooli ja lakata väistelemästä vastuuta.
Tea Törmänenkin peräänkuuluttaa poliittisia linjauksia ja kansainvälisiä sopimuksia.
”Kuluttajapaine vaikuttaa yrityksiin, mutta vielä enemmän vaikuttavat lainsäädännöllä asetetut rajat. Isoimman vaikutuksen ympäristöhaittojen torjumiseksi voitkin tehdä äänestyskopissa”, Törmänen kannustaa.
Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii vahvoja poliittisia linjauksia ja konkreettista vastuunkantamista toiminnan kaikilla tasoilla.
Ilta-Sanomien haastattelussa ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen totesi jokaisen maan vetoavan ilmastokeskustelussa siihen, että heidän osuutensa päästöistä on pieni. Ollikainen kuitenkin korostaa, että kun kaikki tekevät osansa, on lopputuloksen vaikutus suuri.
EU-parlamentin linjaus kohti muovittomampaa tulevaisuutta on selkeä edistysaskel, mutta tarvitsemme lisää konkreettisia päätöksiä, kuten julkisen liikenteen hinnanalennuksia, hiiliveroa, lisää kasvisruokapäiviä.
Tarvitsemme vahvoja ääniä, rohkeutta ja päättäväisyyttä tehdä tarvittavia muutoksia – yhteistä vahvaa rintamaa, sitoutumista ja aktiivisia toimia. Vain se on riittävästi tilanteessa, jossa hiekka valuu sietämättömän nopeasti elinkelpoisen ympäristömme tiimalasissa.
