Kuvitelkaa, jos auditoinnin läpäisystä saisi rahaa! Yliopistoillahan on varsin selkeät tulostavoitteet tutkintoineen, julkaisuineen ja opintopistekertymineen.
Kaiken rahan tahkoamisen keskellä pitäisi myös muistaa opintojen laatu.
Karvin suorittamat auditoinnit ovat laadukkaan yliopistokoulutuksen tae. Mutta mitä hyötyä laatujärjestelmän kehittämisestä ja systemaattisesta ylläpidosta on, jos siitä ei tänä rahan aikana saa mitään suoraa taloudellista hyötyä? Ennen vanhaan sentään koulutuksen huippuyksiköt toivat miljoonia euroja ylimääräistä rahaa yliopistoille.
Huhujen mukaan Tampereen yliopiston auditointi-painajaisen aikoihin jopa OKM:n kabineteissa puhuttiin auditoinnin laatuleiman sitomisesta yliopistojen rahoitukseen.
Jos ei yliopiston toiminta ole laadukasta, tietty osa valtion rahoituksesta tippuu pois. Autonomisia yliopistojamme ohjataan muutenkin riihikuivalla, joten tuntuisi loogiselta, että laadullekin voidaan laittaa hintalappu. Eikös meillä siksi ole lukukausimaksut EU/ETA -maiden ulkopuolisille opiskelijoillekin?
Kyllä se varmasti muita yliopistoja harmitti, kun niska limassa raataa laatuleiman perään ja yksi jengistä voi ottaa hylsyn pari kertaa, eikä tule kuin maksimissa kirje kotia ja uusintakokeeseen.
Totuus on, että yliopistomme joutuvat jo nyt markkinoinnissaan kilpailemaan keskenään parhaista opiskelijoista, tutkijoista ja ulkopuolisesta rahoituksesta.
Tämän kilpailun lisäksi tuhannet yliopistojemme lehtorit, professorit, suunnittelijat ja muut jäsenet pitävät päivittäin yllä laadun kulttuuria.
Onko liikaa pyydetty, että jos halutaan laatua, olisi siitä hyvä myös palkita?
