Mikä erottaa opiskelijaelämän ja alkoholismin?
Valmistuminen.
Opiskelijoiden keskuudessa taannoin kiertänyt vitsi kertoo, että kliseinen mielikuva yliopisto-opiskelijan luentosalien ulkopuolisesta elämästä on ollut alkoholin kostuttama.
Kampuslaiset ovat juhlimalla ja villeillä vappuperinteillä luoneet yhteenkuuluvuutta vahvistavan kulttuurinsa. Opiskelija on luvan kanssa saanut elää puoliboheemissa välitilassa, jossa promilleja voi kerryttää vaikka keskiviikkoisin.
Salaa juominen on ollut myös teinien kapinallinen eriytymisriitti lapsuudesta. Takavuosikymmenien nuorten idoleja olivat rokkarit, jotka heittelivät humalassa kukkoillen televisioita hotellihuoneiden ikkunoista. Tähän ovat intoutuneet niin tienraivaajajengi The Rolling Stones kuin kotoinen Negativekin.
Nyt suomalaisteinejä villitsee juuri täysi-ikäistynyt Robin, jota on mahdoton kuvitella viskipäissään möyhentämään hotellihuonetta. Robin ei lauluissaan saa vihjata liikaa seksiin tai kyseenalaistaa jumalan olemassaoloa. Puhdasimagoinen poppari lähtee mieluummin salille kuin ryypylle.
Yhä useampi opiskelijakin näyttää valitsevan pullon sijasta raittiita aktiviteetteja.
Miten tässä näin kävi?
Kiltit ja kunnolliset
YTHS:n tekemän korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan täysin raittiiden yliopisto-opiskelijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. Kymmenen prosenttia ei juo lainkaan. Kokonaisuudessaan alkoholin kulutus näyttää viime vuosina laskeneen yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Sama ilmiö koskee teinejä.
”Nuoret ovat menossa kiltimpään suuntaan. Kyse on pitempiaikaisesta trendistä, joka liittyy normirikkomusten vähenemiseen”, sanoo tutkijatohtori Matti Näsi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.
Näsi on koostanut Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016 -katsauksen yhdeksäsluokkalaisille tehdystä kyselytutkimuksesta.
Uusimmasta katsauksesta selviää, että viimeisen vuoden aikana itsensä humalaan asti oli juonut 35 prosenttia vastaajista. Edellisessä kyselyssä vuonna 2012 heitä oli vielä 51 prosenttia. Harppaus on iso.
Huomionarvoisena Näsi pitää sitä, että nyt 60 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista ei ollut juonut itseään humalaan koskaan. Neljä vuotta sitten saman ryhmän osuus oli 30 prosenttia, sitä edeltävässä selvityksessä 20 prosenttia.
”Myös jokaviikkoinen humalajuominen oli nyt todella harvinaista”, Näsi toteaa.
Yleisin rike nuorten keskuudessa oli kuitenkin edelleen alkoholin humalajuominen. Seuraavaksi yleisimmät rikkomukset olivat koulusta lintsaaminen ja luvaton verkkolataaminen, joita oli tehnyt noin neljännes yhdeksäsluokkalaisista. Esimerkiksi seiniin piirtelyn ja tappeluihin osallistumisen kaltaisiin tekoihin sortui harvempi kuin joka kymmenes.
Kun alkoholia juodaan vähemmän, harvinaisiksi jäävät muutkin kielletyt teot, joihin juopuneena voi hairahtaa. Nuorista 69 prosenttia ei ollut tehnyt mitään kyselyssä lueteltua rikkomusta. Edellisessä kyselyssä yhtä nuhteettomia oli 49 prosenttia, joten kunnollisuus on selvässä kasvussa.
Nuorilla näyttää olevan kiinnostavampaa tekemistä kuin rikostelu.
Kosteus kaikkoaa
Miriam Putula oli ahkera fuksipassinsa täyttäjä. Hän kävi laskiaistapahtumissa, söi majoneesipitsaa, käveli Toripolliisiin pahki, pelasi kyykkää, osallistui sitseille, joi teatterin takana ja oli aamuyön jatkoilla Sarkassa. Tämän kaiken hän teki ilman alkoholia.
Aktiivisuus palkittiin Humanistisen Killan Vuoden fuksi -tittelillä. Toista vuotta logopediaa opiskeleva Putula, 22, ei häiriinny muiden alkoholinkäytöstä, vaikka on itse päättänyt olla juomatta:
”Ei opiskelijatapahtumiin tarvitse mennä vain juomaan. Niihin liittyy myös sosiaalinen aspekti. Haluan mennä tutustumaan ihmisiin.”
”Tiskin takana oltiin hieman hämmentyneitä. Kukaan ei ollut aiemmin pyytänyt alkoholitonta peltikattoa. Sain lasiini sitruunamehua ja vettä”
Edes ryyppyjuhlien klassikko eli sitsit eivät ole Putulalle liikaa. Sitseillä hän nauttii laulamisesta ja puheiden pitämisestä. Fuksipassissa oli tehtävänä tilata sitseillä drinkki nimeltä peltikatto.
”Tiskin takana oltiin hieman hämmentyneitä. Kukaan ei ollut aiemmin pyytänyt alkoholitonta peltikattoa. Sain lasiini sitruunamehua ja vettä”, Putula muistelee.
Alkoholittomuudelle opiskelijatapahtumissa tuntuu olevan tilausta.
Oulun luonnontieteilijät ry:n puheenjohtaja Toni Sandvikin mukaan luonnontieteiden opiskelijoiden tapahtumia pyritään monipuolistamaan niin, etteivät kaikki tapahtumat olisi alkoholillisia.
”Suunnitteilla on alumni-iltaa ja muuta hyödyllistä. Toki pitää pohtia, miten tapahtumia muutetaan tulevaisuudessa niin, että alkoholi ei korostuisi”, Sandvik miettii.
Oulun yliopiston Humanistisen Killan puheenjohtaja Katri Kiurujoki arvioi, että alkoholin käyttö ei ole vähentynyt niissä tapahtumissa, joissa juoma on perinteisesti virrannut. Hän kuitenkin uskoo, että yhä useampi humanistiopiskelijoista käyttää todella vähän alkoholia tai ei ollenkaan.
”Nämä ihmiset eivät kuitenkaan kovin paljon käy tapahtumissa, joissa alkoholia juodaan. Killassa on periaatteena, että ketään ei painosteta alkoholin käyttöön, ja tapahtumiin voi osallistua myös selvin päin.”
Oulun Teekkariyhdistyksen puheenjohtaja Oula Virtanen sanoo, että osallistujamäärät alkoholittomissa tapahtumissa ovat kasvaneet, ja näitä tapahtumia on järjestetty viime vuosina uudenlaisia ja useammin. Fukseille on ollut lautapeli- ja elokuvailtoja. Keväällä teekkarit viettivät ompeluiltamia, joissa haalarit koristeltiin vappua varten.
Epäcoolit norminrikkojat
Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Kari Kallioniemi sanoo, että rellestys ja normeja rikkova elämä eivät enää tehoa nuoriin populaarikulttuurissa.
”Mielikuva tupakoivasta leffatähdestä on kuollut. Jos joku vetää lärvit, sitä paheksutaan. Tupakointi ja alkoholin juominen eivät ole millään tavalla cool, vaan sellaista pidetään suorastaan idioottimaisena. Nyt on tavoitellumpaa olla vaikkapa vegetaristi tai vegaani”, Kallioniemi arvioi.
Toista oli suurten ikäluokkien nuoruudessa reilut viisikymmentä vuotta sitten, kun populaarikulttuuria leimasi kapinallisuus: Marilyn Monroen savuke sauhusi, eikä The Beatles luonut musiikkiaan ilman päihteiden antamaa inspiraatiota.
”Suuret ikäluokat kapinoivat yhtenäiskulttuuria ja vanhempien kuria vastaan. Haluttiin irti hymytyttö- ja hymypoikaihanteista. Nyt näyttää siltä, että auktoriteetteja vastaan ei ole tarvetta kapinoida samalla tavalla”, Kallioniemi vertaa.
Koska väestö on viime vuosikymmenten aikana keskiluokkaistunut, myös median kuvasto on muuttunut puhtoisemmaksi. Esikuvina muusikot ja näyttelijät jakavat nuorille positiivisia hymyjä.
Kallioniemi arvelee, että alkoholiin keskittyvä kapinointi viittaa nuorten keskuudessa nykyään enemmän syrjäytymiseen ja myös mielenterveysongelmiin. Hän näkee nuorten alakulttuurien ääripäissä ne, joille ongelmat kasaantuvat ja ne, jotka elävät hyvinvoivina absolutisteina.
Normirikkomuksia tutkinut Matti Näsikin tunnistaa kahtiajaon riskin nuorisoryhmien välillä. Hän muistuttaa, että alkoholin kokeileminen ja säännöllinen juominen eivät ole katoamassa, vaikka trendi on laskeva. Humalahakuinen juhliminen ei vain ole enää suurten nuorisolössien yhteistä kokoontumista, mutta tietty osa juo edelleen railakkaasti.
”Ihmisillä on varaa monenlaisiin teknologisiin välineisiin. Niiden avulla vanhemmat voivat esimerkiksi tehdä töitä kotoa ja näin olla enemmän läsnä lastensa kanssa. Varastaminenkin on vähentynyt, kun nuorilla ei ole sellaiseen tarvetta.”
”Jos ongelmat kasaantuvat pienelle porukalle, eikä alkoholin juominen ja norminrikkominen ole sosiaalisesti hyväksyttyä, vaarana on jyrkempi polarisoituminen”, Näsi uumoilee.
Selittäjinä elämäntyylien kahtiajaolle saattavat olla teknisten laitteiden uusi rooli ja elintason nousu.
”Ihmisillä on varaa monenlaisiin teknologisiin välineisiin. Niiden avulla vanhemmat voivat esimerkiksi tehdä töitä kotoa ja näin olla enemmän läsnä lastensa kanssa. Varastaminenkin on vähentynyt, kun nuorilla ei ole sellaiseen tarvetta.”
Nuorten ei ole enää pakko kohdata kasvotusten ja kokoontua viikonloppuiltaisin kaupungille. He hengailevat kotona ja somettavat. Näin nuoret pysyvät vanhempien valvovien silmien alla. Ulkonakin puhelin mitä todennäköisimmin kulkee taskussa, ja vanhempi tavoittaa lapsensa.
Trendikästä terveysintoilua
Tärkeä normirikkomusten vähenemisen selittäjä on Matti Näsin sanoin myös nuorten asennemuutos. Muutos koskee aikuisiakin. Alkoholinkäyttö on saanut negatiivisen leiman myös vanhemmissa ikäryhmissä ja työelämässä – kosteat palaverit ovat historiaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana alkoholin kokonaiskulutus aikuisväestössäkin on hiljalleen laskenut.
Absolutisti opiskelija Miriam Putula on päätynyt alkoholittomaan elämäntyyliinsä järkiperustein. Hän ei ole keksinyt tarpeeksi hyviä syitä sille, miksi joisi.
”En tarvitse alkoholia rentoutumiseen tai siihen, että voisin laulaa ja tanssia. Toki mietin terveyssyitäkin. Haluan myös yleensä pitää kontrollia”, hän pohtii.
Absolutismi ei ole Putulalle vakaumus tai kapinointikeinokaan. Hän arvelee, että valintaan on vaikuttanut kodin esimerkki, sillä hänen vanhempansa eivät käytä alkoholia. Putulalla ei ole ollut tarvetta edes maistaa alkoholia, joten hän ei tunne, että jäisi paitsi jostain tai kieltäytyisi mistään. Ilman oleminen ei ole ongelma.
”Kyllä moni menee nykyään perjantai-iltana mieluummin salille kuin ryyppäämään. Mutta eivät ne myöskään poissulje toisiaan. En itsekään yli-ihannoi terveellistä elämää, sillä syön niin paljon herkkuja. Voi elää epäterveellisesti, vaikka ei käytä alkoholia.”
Putula käyttää aikansa opiskelijarientoihin, järjestötoimintaan, kuntosalilla käymiseen, kaverien tapaamiseen ja opiskeluun. Hän veikkaa, että yleistynyt terveellisen elämän ihannointi vaikuttaa alkoholinkäytön vähenemiseen.
”Kyllä moni menee nykyään perjantai-iltana mieluummin salille kuin ryyppäämään. Mutta eivät ne myöskään poissulje toisiaan. En itsekään yli-ihannoi terveellistä elämää, sillä syön niin paljon herkkuja. Voi elää epäterveellisesti, vaikka ei käytä alkoholia”, Putula naurahtaa.
Putula ei fanita paheellisia staroja tai puhtoisia poppareitakaan. Häntä inspiroivia ihmisiä ja hahmoja ovat oma äiti ja Peppi Pitkätossu. Heissä häneen vetoaa iloinen ja rempseä elämänasenne: ei tarvitse esittää mitään, vaan voi olla sellainen kuin oikeasti on.
Kielenkannat aktivoituvat
Alkoholista kieltäytyminen on herättänyt keskusteluja opiskelijatapahtumissa, joissa Miriam Putula on käynyt.
”Opiskelukavereiden kanssa olemme puhuneet siitä, miksi en juo. Monet ovat ruvenneet miettimään sitä, miksi itse juovat. Sitäkin olemme pohtineet, voiko joskus juoda ja joskus ei.”
Putula toivoo, että opiskelijaporukoissa voitaisiin kunnioittaa kunkin omia valintoja. Kun hän kertoo kysyjille, että on absolutisti, asia on yleensä kerrasta selvä. Jos joku juo toisinaan ja joskus ei, juomattomuus saattaa synnyttää painostusta, arvelee Putula.
”Monella absolutistillakin on peiliin katsomisen paikka. Ketään ei pitäisi syyllistää alkoholinkäytöstä. Vuorovaikutus paranisi, jos molemminpuolisesti ymmärrettäisiin henkilökohtaiset valinnat.”
Miriam Putula on usein etkoilla saanut kuulla kehuja juomattomuudestaan. Kun ihmiset humaltuvat, he varmistavat Putulan kanssa keskustellessaan, ettei heidän juopuneisuutensa haittaa tätä.
Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan vajaa viidennes yliopisto-opiskelijoista koki, että joutuu ryhmäpaineesta käyttämään alkoholia enemmän kuin itse haluaisi. Puolet on sitä mieltä, että alkoholittoman vaihtoehdon valitseminen herättää opiskelijaporukassa huomiota.
Miriam Putula on usein etkoilla saanut kuulla kehuja juomattomuudestaan. Kun ihmiset humaltuvat, he varmistavat Putulan kanssa keskustellessaan, ettei heidän juopuneisuutensa haittaa tätä. Putula haluaa rikkoa käsitystä, että humalaisia ei kestäisi selvin päin.
”Juomattomuus ei ole ongelma, jos ei siitä itse tee ongelmaa. Rohkaisen kyllä muitakin kokeilemaan, miltä tuntuu tehdä asioita ilman alkoholia. Toivoisin, että juomattomuus ei enää aiheuttaisi niin paljon mekkalaa”, hän sanoo.
Putulan mielestä on tärkeää, että alkoholista ei tule kynnystä osallistua tapahtumiin, sillä muuten osa opiskelijoista voi jäädä yksin. Hän sanoo, että ei ole pakko juoda, jos ei halua.
”Mitä hauskaa siinä sitten enää on, jos ei saa olla oma itsensä, vaan pitää väkisin juoda?”
Uusi kapina, uusi opiskelijaelämä
Kari Kallioniemi määrittelee, että kulttuurihistoriallisesti kapina on ollut keskeinen nuoruuden kokemuksen perusjuonne 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Professori pitää hieman huolestuttavana, jos kapinaa ei enää nähdä tarpeellisena, vaan annettuihin normeihin sopeudutaan:
”Kapinalla on voimaannuttava ja eteenpäin vievä tehtävä.”
Ehkä nykyajan teinikapinaa on älylaitteiden käyttäminen ja teknologian maailmaan uppoutuminen, sillä siellä nuoret saavat temmeltää edelläkävijöinä.
Suomalaisten aikuisten ja nuorten suosikiksi ponnahtaneessa teinisarja Skamissa norjalaiset lukiolaiset juovat kyllä reippaasti alkoholia, mutta pulloa useammin heidän käsissään on puhelin. Se on elämän jatke ja areena, jossa vanhemmat eivät pysy perässä.
Teknisillä laitteilla leikkiminen voi aiheuttaa paheksuntaa niin nuorille kuin heidän esikuvilleen. Julkisuuden henkilöille somessa törttöily on nykyään kelpo skandaalin aihe siinä missä ennen juopuneena sekoilu. Näin kävi esimerkiksi suomalaisräppäreille, joiden epäillään pyörittäneen asiatonta viestiketjua.
Vappu ei lopu
Jos teinikapina kuivuu ja kiltistyy, miten käy opiskelijoiden vappuperinteiden?
Oulun luonnontieteilijöiden Toni Sandvik ei usko, että vähemmän alkoholipitoinen vappu kuihduttaisi vapun, sillä ihmiset haluavat joka tapauksessa nähdä toisiaan.
”Fiilis ja päivästä toiseen jatkuvat tapahtumat pysyvät.”
”Vappua voi silti nytkin viettää juomatta. Vappu on ennen kaikkea irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää aikaa ystävien kanssa. Tuskin on kynnyskysymys kenellekään, ottaako siinä sivussa vähän skumppaa vai ei. Mustavalkoisuus ei ole hyvästä.”
Kun Humanistisen Killan Katri Kiurujokea pyytää kuvittelemaan tulevaisuuden vappua, hän veikkaa sen olevan vähemmän kostea kuin nykyään.
”Vappua voi silti nytkin viettää juomatta. Vappu on ennen kaikkea irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää aikaa ystävien kanssa. Tuskin on kynnyskysymys kenellekään, ottaako siinä sivussa vähän skumppaa vai ei. Mustavalkoisuus ei ole hyvästä.”
Vaikka teekkarivappu on mielletty jopa myyttisyyteen asti kosteaksi, Oulun Teekkariyhdistyksen Oula Virtanen kumoaa käsityksen ja sanoo, että teekkarivapun perinteet eivät ole alkoholista riippuvaisia.
”Jokainen saa viettää vappua omalla tavallaan. Pääasiana on pitää hauskaa. Uusia tapahtumia kehitellään joka vuosi, mutta fuksiuittojen kaltaisia perinteitä vaalitaan”, Virtanen maalailee tulevaisuuden vappua.
Jos siis puheenjohtajia, opiskelijoita, tilastoja ja tutkijoita on uskominen, viinanhuuruinen klisee opiskelijaelämästä ei ole koko totuus. Pullon kilpakumppaneita ovat puntti ja puhelin. •
