Oulun yliopiston uusi koulutusvararehtori Tapio Koivu haluaa tuoda tieteen kaikille

Oulussa ei törmää yhteenkään ihmiseen, joka kulkisi nenä pystyssä. Näin uutta kotikaupunkiaan luonnehtii Oulun yliopiston uusi koulutusvararehtori Tapio Koivu.

Koivu aloitti työtehtävässään heinäkuussa. Ennen koulutusvarasrehtorin pestiä Koivu tunnettiin tiedekeskus Heurekan johtajana. Hyppäys pohjoiseen korkeakoulumaailmaan saattaa vaikuttaa uppoamiselta suoraan syvään päähän, mutta Koivu näkee asian toisin.

“Olen ollut tieteen ja tutkimusmaailman kanssa tekemisissä 32 vuotta, joista viimeiset 6 vuotta Heurekassa tiedekasvatuksen parissa”, Koivu aloittaa.

“Ihmiset ajattelevat aina, että tiedekeskus on vain lapsia varten. Se aiheuttaa minulle näppylöitä. Tiedekeskuksilla on tarjottavaa myös ihan tavallisille aikuisille”, Koivu jatkaa. 

Uuden koulutusvararehtorin mielestä tieteestä käytävä yhteiskunnallinen keskustelu tulisi laajentaa koskemaan kaikkia ikäluokkia. Pisa-tuloksista puhumisen sijaan tulisi keskittyä myös aikuisiin ja heidän suhteesensa tieteeseen.

“Maailma ei parane pelkästään tiedekasvatuksella. Asenteet tiedettä kohtaan pitää saada muuttumaan koko väestössä. Se on se, mikä ratkaisee. Tieteeseen orientoituminen ei lopu siihen, kun koulu loppuu”, Koivu sanoo. 

Nyt Tapio Koivu jatkaa tieteen aseman parantamista korkeakoulumaailmassa. Tiedemaailman lisäksi myös yliopisto on hänelle tuttu – hän nauraa olevansa “melkein alumni” neljästä eri yliopistosta. 

Koivu aloitti opintonsa Otaniemessä, silloisessa teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa, rakennusosastolla. Hän teki väitöskirjan Tampereen teknilliselle yliopistolle ja oli tutkimusvaihdossa Stanfordin yliopistossa. Lopulta Koivu päätyi Helsingin yliopiston palkkalistoille vastaamaan tutkimushallinnosta ja innovaatiotoiminnasta. 

Erityisesti vuodet Helsingin yliopistossa ovat Koivun mielestä tärkeitä nykyisen työnkuvan kannalta. “Liittymäpintaa yliopistomaailmaan on paljon, ja tuttuja ja kollegoja löytyy ympäri maailmaa.”

Tuttuudesta huolimatta Oulun ja Helsingin väliltä löytyy eroja, myös yliopistomaailmasta. Koivun mielestä Oulun yliopisto on Helsingin vastapariaan dynaamisempi ja suoraviivaisempi, osittain sen lyhyemmän historian takia. Esimerkkinä dynaamisesta päätöksenteosta Oulun yliopistossa on keskustakampuksesta tehty päätös. Koivu näkee päätöksen positiivisena mahdollisuutena.

“Uskon että tulevat sukupolvet kiittävät nyt tehtyä päätöstä. Myös talouden puolesta päätös kestää erittäin hyvin päivänvaloa”, Koivu kommentoi.

Kohti avoimempaa oppimista

Vaikka johtajuus on Tapio Koivulle tuttua, on koulutusvarasrehtorin työ hänelle vielä uuden opettelua. Koivu näkee rehtorin olevan vastuussa koulutuksen suunnittelusta niin, että Oulun yliopisto tulee entistä tunnetummaksi ja houkuttelevammaksi.

“Oululla on hillittömän iso rooli keskisestä Suomesta ylöspäin kaikessa opetuksessa, mitä tässä maassa voi tapahtua. Haluan saada Oulun yliopistolle sellaisen aseman, jonka se koulutuksen osalta ansaitsee”, Koivu kertoo. 

Koulutusvararehtori vastaa yliopistolla pääasiallisesti koulutuksen kehittämisestä viisivuotisen kautensa aikana. Koivun kausi alkoi heinäkuussa ja kestää kesään 2025 asti. Uusi koulutusvararehtori haluaa viedä opetusta yhä monialaisempaan, kansainvälisempään ja tuloksellisempaan aikaan.

“Minua kutkuttaisi monialaisuuden hyödyntäminen enemmän myös koulutuksessa: opetus olisi poikkialaisempaa ja olisi mahdollista tarjota paljon joustavammin räätälöityjä opintoja yli tiedekuntarajojen”, Koivu selittää. 

Erityisesti Tapio Koivu näkee poikkitieteellisyyden auttavan tulevaisuuden osaajien kouluttamisessa. Hän näkee tulevaisuuden työpaikkojen vaativan laajempaa kouluttautumista. Useamman tiedekunnan ja koulutusohjelman hyödyntämisen lisäksi Koivu toivoo, että Oulun yliopisto pystyy jatkossa hyödyntämään myös muiden yliopistojen tarjontaa.

“Toivoisin, että ei rajoituttaisi Oulun yliopiston seiniin, vaan tehtäisiin yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa myös kansainvälisesti. Avautuminen Eurooppaan ja ulkomaille on minun sydäntäni lähellä.”

Myös yhteistyö Oulun ammattikorkeakoulun kanssa on Koivun työpöydällä. Tarkkoja suunnitelmia koulutusvararehtori ei paljasta, mutta kertoo näkevänsä mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiselle molemmissa oppilaitoksissa.

“Amkkien käytännönläheisyys voi ruokkia ratkaisulähtöisempiä opintokokonaisuuksia myös yliopistolla, kun taas toiseen suuntaan teoreettisuus ja tiedepohjaisuus voivat tuoda vahvuutta amkin puolelle”, Koivu sanoo.

Yhteisöllisyys ruohonjuuritasolta

Oulun yliopiston strategia Koivun kaudella painottaa erityisesti opiskelijakokemuksta. Koulutusvararehtorin valinnassa keskeistä oli Koivun intohimo juuri opiskelijoiden kokemuksen parantamiseen. Hänen mielestään avain ongelmaan on yksinkertainen: opiskelijat itse. 

“Se, että yliopistolle syntyy yhteisöllinen fiilis ei synny siitä, että norsunluutornista yritetään ohjata miten se pitäisi tehdä. Jos opiskelijat eivät ole siinä tiiviisti mukana itse sitä luomassa, mennään kyllä pieleen.”

Koivun mielestä mieluinen opiskelijakokemus syntyy opiskelijoiden omasta tekemisestä ja hallinto ja yliopisto auttavat prosessia tarjoamalla puitteita ja resursseja järjestää toimintaa.

“Filosofisesti on tärkeä ymmärtää, että opiskelijoiden määrääminen boksiin tekemään jotain, mistä pitäisi syntyä opiskelijakokemus, ei toimi. Pitäisi kuunnella ja selvittää yhdessä miten se parhaiten syntyy.”

Tällä hetkellä opiskelijoiden kokemukseen vaikuttaa Koivun mielestä yksi erityisen suuri haaste: koronakriisistä selviäminen ja sen vaikutukset opiskeluun. 

“Se, miten tämä tulee muuttamaan opiskelua pysyvästikin, on iso juttu. Osa etäilystä jää pysyväksi ilmiöksi ja siinä on hyvät puolensa, mutta jos ei haeta oikeaa tasapainoa, on vaara menettää hyviä opiskelijoita yhteisön ulkopuolelle. En halua että opiskelijat kokevat jäävänsä jonnekin laitamille ja syrjään.” 

Tämän ja muiden opiskelijoita koskevien haasteiden eteen Tapio Koivu tulee työskentelemään seuraavat viisi vuotta. Hän toivoo, että opiskelijat uskaltaisivat tuoda ongelmiaan esille ja aikoo kehittää keinoja ja kanavia saada opiskelijoiden näkemyksiä aidosti esiin päätöksenteossa.

“Voi olla, että joudun iskemään päätäni kaiken näköisiin pieniin siiloihin, mutta odotukseni on että työtä täytyy tehdä, jotta yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä lähtee sujumaan. Odotan, että pääsen työntämään itseni ulos mukavuusalueeltani”, Koivu toteaa.