Psykologian professori Mirka Hintsasen mielenkiinnon kohteena on lasten myötätunnon kehitys. Myötätunnon kehittyminen on usean asian summa: avainasemassa ovat lapsen kasvuympäristö ja geenit.
Tutkimuksessaan Hintsanen on etsinyt lapsuuden kasvuympäristöistä tekijöitä, jotka vaikuttavat aikuisten myötätuntoisuuteen. Neljän vuoden Suomen Akatemian rahoitus takaa, että tutkimus jatkuu Oulussa myös tulevaisuudessa.
Mutta mitä itse asiassa tutkitaan, kun tutkimuskohteena on ihmisen myötätunto?
Hintsanen muistuttaa, että suomen kielessä sekoitetaan usein sanat myötätunto ja empatia keskenään. Empatiakykyä tarvitaan, jotta ihminen voi kokea myötätuntoa.
“Empatialla viitataan kykyyn havaita toisen tunteita. Myötätunnolla taas tarkoitetaan huolta toisen kärsimyksestä ja halua lievittää sitä”, Hintsanen selventää.
Tutkimuksessa myötätunnolla ei myöskään viitata pelkkään tunnereaktioon. Myötätunto on persoonallisuuden piirre.
“Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka taipuvainen ihminen on kokemaan myötätuntoa”, Hintsanen täsmentää.
Tutkimus ei olisi mahdollinen ilman laajaa ja pitkittäistä seuranta-aineistoa. Suomessa on kerätty laaja LASERI-aineisto, jonka pohjalta Hintsanen tutkii myötätunnon kehitystä.
Aineiston kerääminen on aloitettu vuonna 1980, ja viimeinen LASERI-kartoitus tehtiin vuonna 2012. Tällainen aineisto on maailman mittakaavassa harvinainen ja Hintsasen tutkimuksen elinehto.
“Jos tällaisen tutkimuksen tekemisen haluaisi aloittaa nyt, olisi aineisto kasassa vasta 30 vuoden kuluttua”, Hintsanen kertoo.
Syy vai seuraus?
Yksi Hintsasen tämänhetkisiä tutkimuskysymyksiä on hyvinvoinnin ja myötätunnon suhde. LASERI-aineistossa on kerätty paljon dataa myös ihmisten terveydestä, mikä mahdollistaa kausaalisuhteiden etsimisen. Aiemman tutkimuksen valossa yleisesti hyvinvoivat ihmiset näyttävät olevan myös myötätuntoisempia.
“Kysymys on, että ennustaako hyvinvointi myötätuntoa vai tarvitaanko joku tietty taso myötätuntoa, jotta ihminen voi hyvin”, Hintsanen pohtii.
Klassinen “muna vai kana” -dilemma on siis osa myötätunnontutkijan arkea.
Myötätunnon peruspilarit ovat lapsuudessa
Tutkimuksen perusteella on saatu jo alustavia tuloksia siitä, miten myötätunto lapsilla kehittyy. Yksi vaikuttava tekijä on päivähoito: näyttää siltä, että kuusivuotiaiden lasten ryhmässä myötätunnolla on korrelaatio päivähoidon kanssa. Tämän ikäisinä päiväkodissa olleet lapset olivat aikuisena kykenevämpiä myötätuntoon kuin verrokkiryhmät. Kolmivuotiailla tällaista yhteyttä ei löytynyt.
Myös vanhemman ja lapsen suhde vaikuttaa myötätunnon kehittymiseen. Vanhemman läheisyys tukee lapsen myötätunnon kehitystä. Aiemman tutkimuksen valossa myös tunnesäätelystä saattaa olla hyötyä. Lasta ei saisi jättää voimakkaiden negatiivisten tunteiden armoille vaan aikuisen on tuettava tunteiden kokemisessa.
Hintsanen nostaa esille myös klassisen kasvatusneuvon. Selittävä, lämmin ja selkeästi rajat asettava vanhemmuus, jossa lapselle on selvää, miksi jotain tapahtuu, on Hintsasen mielestä hyvä kasvatuksen peruspilari. Nämä näyttävät tukevan myös myötätunnon kehitystä.
“Vanha viisaus, ’rajoja ja rakkautta’, pätee edelleen kasvatuksessa”, Hintsanen muistuttaa.
Myötätuntoiset ihmiset muodostavat onnellisia yhteisöjä
Kun myötätunnosta ja sen kehityksestä saadaan uutta tietoa, voidaan jo lapsuudessa tukea niitä asioita, jotka tukevat myötätunnon kehitystä. Tämä on arvokasta tietoa niin vanhemmille kuin ammattikasvattajille.
Tutkimuksella on myös yhteiskunnallista merkitystä.
“Tutkimus tuo eväitä keskustella muun muassa eri päivähoitomuotojen tukemisesta”, Hintsanen toteaa.
Sen lisäksi, että tutkimus voi tuottaa tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi, voi tämän kaltaisilla tutkimuksilla olla Hintsasen mielestä valtava merkitys yhteiskunnalle. Lasten kasvattaminen myötätuntoisemmiksi aikuisiksi on koko yhteisön etu.
“Maailma, jossa ketään ei kiinnosta, että muut kärsivät, olisi aika karu paikka.”
