Kabinetin kanslian päähiirestäjä pitää jyrsijät loitolla ja sulattaa rujoimpienkin poliitikkojen sydämet. Samalla hän jatkaa brittihallituksen kissaperinnettä, joka juontaa juurensa jo 1500-luvulle.
On jouluaatto vuonna 2020. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta käy viime hetken neuvotteluita Brexitin jälkeisestä kauppasopimuksesta Euroopan unionin kanssa. Maan EU-eron siirtymäaika on päättymässä viikon päästä. Brittilehdistön edustajat ovat kokoontuneet tottuneesti mikrofonit ja kamerat valmiina maan pääministerin virka-asunnon Downing Street 10:n eteen. He odottavat pääministeri Boris Johnsonia kommentoimaan kylmän viileäksi äitynyttä poliittista tilannetta.
Samaan aikaan kadulla matalaan asentoon kyyristynyt ruskeanvalkoinen kissa väijyy pahaa-aavistamatonta pulua. Kissa hyökkää ja saa linnun tassuihinsa. Lyhyen taistelun jälkeen kissan ote kirpoaa ja pulu lentää karkuun. Välikohtauksen aikana kamerat räiskyvät ja taltioivat taistelun jokaisen hetken. Huomio on kääntynyt Brexit-draamasta muualle: Larry-kissaan!
Kaikki merkittävät brittilehdet uutisoivat tapauksesta. The Guardian, The Independent, Daily Mail ja niin edelleen. Kissa on julkkis. Mutta Larry ei ole kuka tahansa kissa. Hän asuu pääministerin virka-asunnossa ja kantaa virallista titteliä. Jos tarkkoja ollaan, hän on “Chief Mouser to the Cabinet Office” eli Kabinetin kanslian päähiirestäjä. Larry on toiminut pääministerin hiirenpyydystäjänä jo 11 vuotta. Pääministeri David Cameron adoptoi neljävuotiaan kissan Battersean löytöeläinkodista helmikuussa 2011. Tuolloin BBC:n mukaan Larrya kuvattiin ajojahti- ja metsästysvaistoiltaan vahvaksi, koska hän oli kasvanut kadulla. “Hän on hyvä rotastaja”, Downing Streetilta perusteltiin Larryn hankkimista. Kuten tittelistäkin voi päätellä, kissa hankittiin pitämään hiiret loitolla pääministerin virka-asunnosta. Kesäkuussa 2011 The Guardian uutisoi Larryn tehneen “ensimmäiset tapponsa”.
Kissan elämä täynnä draamaa
Yritykseksi jäänyt pulun metsästys ei ole ainoa kerta, kun Larry on ollut valokeilassa. Adoptionsa jälkeen Larryn kerrottiin raapaisseen ITV:n ja Sky Newsin toimittajia, jotka yrittivät pidellä häntä osana reportaasejaan. Luulisi nyt toimittajille olevan selvää, että juttuun tarvitaan aina haastateltavan itsensä lupa.
Eikä reviirikiistoiltakaan ole vältytty. Vuonna 2016 Larry sai naapurin, kun Downing Streetilla sijaitsevaan ulkoministeriöön hankittiin oma hiirestäjä. Samalle kadulle muuttanutta mustavalkoista kissaa alettiin kutsumaan nimellä Palmerston 1800-luvulla ulko- ja pääministereinä vaikuttaneen Viscount Palmerstonin mukaan. Larry ja Palmerston eivät suoraan sanoen tulleet toimeen keskenään. Downing Streetilla päivystäneet valokuvaajat taltioivat lukuisia välikohtauksia, joissa Larry ja Palmerston ajautuivat perinteisiin kissatappeluihin. Helmikuussa 2018 The Evening Standard uutisoi kissojen “rähisseen kiivaasti” keskenään. Tapausta todistanut ITV:n toimittaja Nick Dixon kuvaili karvan pölisseen yhteenotossa. Palmerston onnistui repimään myös Larryn kaulapannan. Tapauksen nähtiin symboloivan kansan kahtiajakoa ja riitaisuutta maan EU-kansanäänestyksen jälkeen. Vuonna 2020 BBC uutisoi Palmerstonin eläköityvän tehtävistään ja “muuttavan maaseudulle”.
Lokakuussa 2012 Larryn oma asema Downing Streetin päähiirestäjänä jäi tauolle. The People -lehden Nigel Nelson kirjoitti tuolloin pääministeri David Cameronin kyllästyneen kissan laiskuuteen. Larryn kerrottiin nukkuneen tyytyväisenä maan ykkösmiehen työtuolissa samalla, kun hiiri vilisti työhuoneen lattialla. “Larry on oikeasti napannut hiiriä, hän vain tykkää laiskotella aika paljon”, todettiin pääministerin kanslian sisäpiiristä. Larry päätettiin korvata valtiovarainministeri George Osbornen ruskeankirjavalla Freya-kissalla. Larry menetti tittelinsä, mutta pysyi Downing Streetilla. Pedon vaistoiltaan vahvemmaksi epäilty Freya osoitti kuitenkin taipumusta raapimiseen ja karkailuun. The Independent uutisoi marraskuussa 2014, että Osborne oli päättänyt “karkottaa” Freyan maaseudulle Kentiin. Larrysta tuli jälleen päähiirestäjä. Kesäkuussa 2016 Larry sai taas uuden naapurin, kun valtiovarainministeriö adoptoi väriltään mustan Gladstonen uudeksi hiirestäjäkseen.
Larry on tempauksillaan tullut tutuksi myös Atlantin toisella puolella. Kesäkuussa 2019 Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin vieraillessa pääministeri Theresa Mayn luona Larry järjesti pienen mielenosoituksen. Amerikkalaislehti Time kertoi Larryn hidastaneen Trumpin lähtöaikataulua useilla minuuteilla istumalla presidentin erikoispanssaroidun Cadillacin alla.
Kissat eivät jää Britanniassa muutenkaan politiikan ulkopuolelle. Vuonna 2017 gallupeissa nousussa olleen opposition työväenpuolueen puheenjohtaja Jeremy Corbyn esitti, että noustessaan pääministeriksi hänen kissansa El Gato tulisi hyvin toimeen Larryn kanssa, koska El Gato oli sosialisti ja tottunut jakamaan ruokansa muiden kissojen kanssa.
David Cameronin jättäessä tehtävänsä Britannian pääministerinä vuonna 2016 hänen ja Larryn henkilökohtaiset välit nousivat julkisuuteen. Arvovaltaisella The Prime Ministers Questions- kyselytunnilla parlamentin alahuoneessa Cameron hälvensi huhuja huonoista väleistään kissaansa julkaisemalla kuvan, jossa Larry istui hänen sylissään. “Hän kuuluu taloon ja henkilökunta rakastaa häntä paljon”, Cameron perusteli miksi ei voinut ottaa Larrya mukaansa.
Oikeuden ja omantunnon ääni sosiaalisessa mediassa
Larry ei pitäydy pelkästään kissojen lajityyppillisessä käyttäytymisessä tai medialle poseeraamisessa. Hän on myös suosittu some-vaikuttaja, jonka Twitter-tilillä Larry the Cat on 500 tuhatta seuraajaa. Larry ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin älykkäästi ja humoristisesti. Päähiirestäjä ei nimittäin kaihda kritisoida valtaapitäviä tai tuoda esille yhteiskunnallisia epäkohtia.
Joulukuussa 2020 Larry osoitti sivistyneisyyttä kommentoimalla uutista, jonka mukaan Ruotsin kuningas Kaarle XVI oli esittänyt kritiikkiä maansa koronapolitiikkaa kohtaan: “Boris Johnson rukoilee, että kuningatar Elisabeth II:n ei seuraa kolmannen serkkunsa esimerkkiä.”, kissa twiittasi.
Elokuussa 2021 Larry kommentoi uutista, jonka mukaan pääministerin virka-asunnolle oli ostettu 100 tuhannen punnan arvosta taidetta samaan aikaan, kun Johnsonin hallitus suunnitteli sosiaaliturvaleikkauksia: “Leikkaukset ovat tavallisia ihmisiä varten…”.
Kun BBC uutisoi maaliskuussa tutkinnasta, joka totesi parlamentin entisen puhemiehen John Bercowin syyllistyneen työpaikkakiusaamiseen, Larry jakoi uutisen profiilissaan ja totesi, ettei Bercowin käytöstä voi hyväksyä ja kiusaajat pitää aina saattaa vastuuseen riippumatta heidän yhteiskunnallisesta asemastaan.
Helmikuussa 2021 Larry twiittasi humoristisesti: “Taidan olla ainoa lemmikki maailmassa, jota ärsyttää se, kuinka paljon karvaa ihmiseni jättää huonekaluihin.”, viitaten pääministeri Johnsonin omaperäiseen hiustyyliin.
Kysymys siitä, kuka Twitter- tiliä ylläpitää on tietysti typerä. On selvää, että Larry kirjoittaa kaiken itse omilla tassuillaan. Kuka nyt kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse? Larry jos kuka on vallan vahtikissa.
Hän muistuttaa meitä kaikkia myös siitä, että kissa on ihmisen paras ystävä. Tämän kuvaa myös kiinalainen sananlasku: “Sillä ei ole väliä, onko kissa valkoinen vai musta. Tärkeintä on se, että se pyydystää hiiriä.”
Hiirestäjillä on pitkä historia
Larry ja kumppanit eivät ole suinkaan ainoat saati ensimmäiset kissat, jotka on värvätty pitämään Lontoon Whitehallin hallintokorttelit hiiristä ja rotista vapaana. Kissoja on pystytty ajoittamaan tarkasti 1900-luvun alkuun. Työväenpuoluetta edustanut pääministeri Ramsay McDonald hankki vuonna 1924 kissan, joka tunnettiin nimellä Rufus of England. Kissa kuitenkin kuoli kolme kuukautta myöhemmin. Ensimmäinen virallinen asiakirjamaininta hiirestäjästä on vuodelta 1929, kun sisäministeriö pyysi valtion kassasta “pennin päivässä tehokkaaseen kissaan”. Tämä nimellä Peter tunnettu hiirestäjä palveli sota-ajan pääministeri Winston Churchillin kaudella, eikä hän ollut yksin. Peterin työparina toimi myös Churchillin edeltäjän Neville Chamberlainin vuonna 1937 hankkima Munich mouser -niminen katti. Munich mouserilla puolestaan oli reviirikiistoja Chamberlainin oman kissan Nelsonin kanssa. Kahta onkin verrattu Larryyn ja Palmerstoniin. Ensimmäisen Peterin kuoltua häntä seurasivat Peter II ja Peter III.
Vuonna 1964 oli vuorossa Peta. Hän rikkoi lasikaton olemalla ensimmäinen tyttökissa Downing Streetilla. Petasta yritettiin hankkiutua eroon, koska häntä ei pidetty tarpeeksi sisäsiistinä. Suunnitelma muuttui, kun Petan arvioitiin saavuttaneen “diplomaattisen statuksen” ja luopumisesta epäiltiin syntyvän “haitallista julkisuutta”.
Pitkäaikaisin hiirestäjä oli tiettävästi Wilberforce. Hän palveli kaikkiaan neljää pääministeriä vuosina 1973-1986. Hänen jälkeensä tehtävää hoitivat Humphrey ja Sybil. Sitten tuli Larryn vuoro.
Vaikka viralliset paperit ajoittavat Downing Streetin kissojen tarinan 1900-luvun alkuun, on tiedossa, että pienet metsästäjät alkoivat vakiinnuttamaan asemaansa hänen majesteettinsa hallituksen alaisuudessa jo satoja vuosia aikaisemmin. Kuningas Henrik VIII:n valtakaudella Kardinaali Thomas Wolsey tiettävästi asetti kissan palvelukseensa tullessaan nimitetyksi Lordikansleriksi vuonna 1515.
Eikä hiirestäminen rajoitu vain Downing Streetille. The Daily Telegraph uutisoi vuonna 2012, että brittihallituksen omistamissa hallintorakennuksissa työskentelee hiirten kitkemiseksi jopa 100 000 kissaa kautta maan, mikä kertonee kaiken tarvittavan maan jyrsijäongelman mittakaavasta kuin Britannian rakennuskannan tilastakin.
