Kuntavaalikampanjointi rantautui tiistaina Oulun yliopistolle Linnanmaan kampukselle. Amican Central stationilla tiistai-iltapäivänä järjestetyssä OYY:n vaalipaneelissa ehdokkaita grillattiin Oulun kuntapolitiikkaa koskevilla kysymyksillä.
Paikalla oli edustus yhdestätoista poliittisesta puolueesta. Vaalipaneeliin osallistuivat Veera Kontiokari (Piraattipuolue), Veli-Pekka Kultanen (SKP), Liisa Komminaho (SDP), Kati Hannila (Keskusta), Valtteri Törmänen (Vihreät), Sebastian Stenfors (Kokoomus), Mikko Mäkinen (RKP), Aki Kivirinta (Liberaalipuolue), Juha Richter (Liberaalipuolue), Oskar Olaussen (Vasemmistoliitto) ja Krista Inkala (Perussuomalaiset).
Jokaiselle ehdokkaalle suotiin minuutti vastausaikaa per kysymys, kunnes triangelin helähdys ilmoitti vastausajan päättymisestä.
Ehdokkaat olivat melko samanhenkisiä kertoessaan syistä kuntavaaliehdokkuudelleen. Mainituiksi tulivat muun muassa ”halu vaikuttaa ja parantaa asioita” ja halu tuoda uutta ja nuorta näkemystä valtuustoon.
OYY:n hallituksen puheenjohtajan Joel Kronqvistin juontaman paneelin ensimmäinen kysymys koski sitä, millä tavalla he kuntapäättäjinä huomioisivat Oamkin tulevan muuton Linnanmaalle.
Melko yksimielisesti vastattiin Oamkin muuton vaativan toimivampaa joukkoliikennettä ja lisää opiskelija-asuntoja. Panelistien huolenaiheina toistuivat bussien riittäminen ruuhka-aikaan aamuisin ja iltapäivisin. Toistuva toive oli myös suora bussiyhteys keskusta-Toppila-Linnanmaa -välille.
“Myös Välkkylään on tulossa opiskelija-asuntoja, ja sieltä tarvitaan linja tänne. Kaikki eivät voi asua Linnanmaalla, eivätkä kaikki voi asua keskustassakaan”, Kati Hannila totesi.
Mikko Mäkinen esitti visionaan Oamkin tyhjäksi jäävien tilojen käyttämisen ”kaupalliselle opetusvientitoiminnalle”. Joukkoliikennettä hän kehittäisi kimppakyytiseteleillä.
Juha Richterin mukaan Linnanmaalle kaivattaisiin kasvavien opiskelijamäärien myötä omaa uimahallia. Hän kertoi olevansa myös itse innokas uimaharrastaja. “Mitä enemmän täällä on asukkaita, sitä enemmän tänne tarvitaan erilaisia urheiluvaihtoehtoja.”
Uimahallia Linnanmaalle on odotettu Oulussa erittäin pitkään ja hartaasti. Vuonna 2012 uimahallihaave näytti toteutuvan, mutta kaupungin taloustilanteen vuoksi uimahallia ei ole vieläkään rakennettu.
Kuuluuko koulutuksesta maksaa?
Yksi panelistien kantoja jakava kysymys oli suhtautuminen kansainvälisten opiskelijoiden lukuvuosimaksuihin.
Kultanen, Kontiokari, Komminaho, Hannila, Törmänen, Inkala ja Olaussen pitivät lukuvuosimaksuja huonona ideana. Richter kannatti maksuja ETA-alueen ulkopuolelta oleville ja arveli niiden nostavan opetuksen laatua.
Aki Kivirinnan mukaan lukuvuosimaksut taas ovat hyvä asia ja ne voisi ottaa käyttöön myös suomalaisten opiskelijoiden kohdalla, sillä se parantaisi opiskelija-aineksen laatua ja opiskelunopeutta. “Minusta kyse ei ole ongelmasta, vaan ratkaisusta.”
Sebastian Stenfors sanoi kannattavansa yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, mutta arveli kv-opiskelijoiden lukuvuosimaksujen helpottavan suomalaista koulutusmyyntiä ulkomailla.
Jakoa syntyi myös suhtautumisessa joukkoliikenteeseen. Vaikka kaikki kannattivat joukkoliikenteen parannuksia, raitiovaunuliikenne sai varauksetonta kannatusta ainoastaan Mikko Mäkiseltä, ja Stenfors sanoi vastustavansa ratikkaa peräti “suunnattomasti”. Olaussenin ja Kultasen mukaan kannattavaa olisi selvittää mahdollisuutta hyödyntää jo olemassaolevia rautatielinjoja lähijunaliikenteessä.
Ehdokkaiden välille syntyi eroja myös kysyttäessä keinoja Oulun kuntatalouden tervehdyttämiseksi. Vaikka ehdokkaat olivat yksimielisiä työllistämisen ja yritysten tukemisen tärkeydestä, keinot talouskasvun käynnistämiseksi vaihtelivat. Siinä missä Veli-Pekka Kultanen ehdotti rakennustoiminnan ottamista kaupungin konsernitoimintaa, ”jotta täällä olisi pysyvästi työpaikkoja tarjolla”, Aki Kivirinta huomautti, että ”jos joku työllistyykin rakennusprojektissa kaupungin rahalla, on pois kaupungin budjetista pois”.
Stop suhmuroinnille!
Ehdokkaiden sopuisuus herätti yleisössä toiveen räväkämmistä avauksista. Panelisteilta kysyttiinkin “rajuimpia vaalilupauksia”.
Aki Kivirinta halusi lopettaa suhmuroinnin ”kaavoituksessa sun muussa”: ”Vanhat kaverisuhteet sun muut pyörii, isot firmat pyörittää kaupunkia niin kuin haluaa, näistä haluaisin eroon.”
Stenfors ei halunnut luvata mitään erityisen rajua: ”Vapaus opiskella, mahdollisuus tehdä oululaista työtä, niillä mennään.”
Mäkisen lupauksena oli kansalaispalkka, Hannilan mukaan nuorisotyöttömyysprosentin tulee pienentyä ensi vaalikaudella, ja hän haluaa olla mukana tekemässä työtä tavoitteen eteen.
Liisa Komminaho ei osannut antaa rajua lupausta, mutta lisäsi: ”jos valtuustoon pääsen, niin katsotaan sitten vappuna.”
Olaussen toivoi maksuttomia tiloja kulttuuritoimijoille. Törmänen kertoi kannattavansa kaikkien kaupunginyhtiöiden mahdollisimman avointa päätöksentekoa, ja haluavansa esimerkiksi Oamkin hallituksen pöytäkirjat ja esityslistat julkisiksi.
Kultanen lupasi vastustaa ”yltiöpäistä yksityistämistä ja yhtiöittämistä”, Kontiokari kannattaisi avointa päätöksentekoa ja kuntalaisten ottamista mukaan vaikutustyöhön.
Inkala esitteli visionsa ”lasten harrastustakuusta”, joka hänen mukaansa vähentäisi epätasa-arvoisuutta, lasten eriarvoisuutta ja yksinäisyyden kokemuksia.
Tätä ideaa ovat esitelleet myös useat kokoomuksen valtuutetut ympäri Suomen, kun valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) haastoi viime syksynä kokoomuslaiset tekemään harrastustakuualoitteita omissa kunnissaan.
Valtteri Törmänen haastoi Inkalan ajatusta ja kysyi, eikö koulusta tai työstä ole ennaltaehkäisemään syrjäytymistä ja eriarvoistumista, ja kuinka kaupunginvaltuusto voisi tämän ajatuksen edes toteuttaa.
Inkalan mukaan koulupäivät ovat lapsilla hirveän lyhyitä: kun tähän yhdistää iltapäiväkerhoista leikkaamisen, lopputuloksena on lapsen pitkä iltapäivä yksin kotona.
“Harrastustakuun ideana olisi se, että lapsilla olisi turvallinen ympäristö missä olla koulun jälkeen. Lasten harrastukset lisäksi kallistuu ja kallistuu, joten tarvittaisiin mahdollisuus myös köyhille harrastaa”, hän muotoili.
Lopuksi panelistit ruotivat vielä suhtautumistaan turvapaikanhakijoihin. Kaikki korostivat periaatteellista haluaan auttaa hädänalaista, mutta auttamisen tapa jakoi mielipiteitä. Moni vastaaja korosti kotouttamisen tärkeyttä.
”Sen verran tänne voi ottaa, mitä kantokyky kestää. Lähtisin siitä, että panostetaan siihen, että oikeasti kotoutetaan porukkaa ja saadaan heitä mahdollisimman nopeasti esimerkiksi koulutukseen ja työhön. En usko, että heidänkään mielestä on hirveän kiva vain istua vastaanottokeskuksissa pyörittelemässä peukaloita”, Kontiokari sanoi.
Osan mielestä valtion tulisi auttaa pakolaisia ensisijaisesti lähtömaissa. Esimerkiksi Richterin mukaan hädänalaisia voisi auttaa esimerkiksi lähettämällä rauhanturvaajia kriisimaihin.
Liisa Komminaho huomautti, että lähtömaissa auttaminen onnistuu silloin, kun maan tilanne on vakaa. Sen sijaan täydessä sotatilassa olevassa maassa asia ei ole niin yksinkertainen.
“Ja kun ilmastopakolaisuus yleistyy, pakolaismäärät tulevat kasvamaan. He eivät pysy siellä, mistä ovat kotoisin.”
Kuntavaalien varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 9.4.2017. Ennakkoäänestys kotimaassa 29.3.–4.4. ja ulkomailla 29.3.–1.4
