Huhtikuun alussa kirjoitin someen, että ensimmäisten eristysviikkojen huomattavin vaikutus omaan oloon tuntui olevan lisääntynyt väsymys. Nukuin tavallista pidempiä yöunia, mutta väsymys pysyi läsnä aamusta iltaan. Järkeilin sen johtuvan siitä, että lisääntyneestä “luppoajasta” huolimatta oli vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen. Keho ehkä pysyi paikallaan, mutta mieli teki koko ajan töitä, yrittäen etsiä tilanteeseen oikeaa toimintamallia.
Eikä yhtä oikeaa toimintamallia varmasti olekaan.
Jo nyt koronakriisi on vaatinut satojatuhansia kuolonuhreja ja horjuttanut miljoonien ihmisten toimeentuloa. Voi tuntua vähän irvokkaalta ja etuoikeutetulta etsiä tällaisesta tilanteesta hopeareunuksia, mutta kai niinkin on luonnollista toimia.
Vaikka lomautukset ja rajoitustoimet iskivät moneen tärkeään ihmiselämää rikastuttavaan sektoriin, ne rajoittivat samalla myös ylenpalttista kulutusta ja ympäristön tuhoamista. Vain tärkeimmät yhteiskuntaa ylläpitävät alat jatkoivat toimintaansa, kun muu maailma siirtyi eristykseen.
Ja kuinka ollakaan, kun vain olennainen jäi pystyyn, maailmantalous tulee nyt kohtaamaan pahimman laman sitten 1930-luvun. Kun WHO julisti epidemian edenneen pandemiaksi, pörssikäyrät sukelsivat välittömästi. Taloutemme on rakennettu perustalle, jossa hetken aikalisän ottaminen ei ole mahdollista ilman romahdusta.
Ruotsalainen toimittaja Katrine Marçal kirjoittaa teoksessaan Who Cooked Adam Smith’s Dinner? (2012), kuinka suuri osa taloustieteistä perustuu ajatukselle ihmisestä homo economicuksena, voittoa tavoittelevana yksilönä, jonka päätöksiä ohjailevat oma etu ja rationaalinen päättely. Homo economicuksen tekoihin eivät vaikuta tunteet, altruismi tai solidaarisuus. Ne ovat kuuluneet perinteisesti teorian näkymättömälle osapuolelle, miehen taustalla olevalle naiselle, jonka hiljainen hoiva- ja kotitaloustyö mahdollistaa homo economicuksen, käytännössä siis miehen, keskittymisen oman menestystarinansa kirjoittamiseen. Sukupuolittavan asenteen voi nähdä jatkuvan myös palkkatöiden arvottamisessa, jonka vuoksi hoitotyöt pysyvät sekä naisvaltaisina että matalapalkkaisina.
Marçal esittää, ettei yllä kuvattuun muottiin tungettu mies ole homo economicus sen enempää kuin muutkaan sukupuolet. Tosiasiassa kaikkien käyttäytymiseen vaikuttavat monenlaiset tunteet sekä oman yhteisönsä huomiointi. Pikemminkin kovien arvojen talousjärjestelmä on se, mikä voi pakottaa heidät toimimaan omaa luontoaan vastaan.
Vaikka homo economicuksen käsitettä on myös laajalti kritisoitu taloustieteiden sisällä, vähäisesti säädellyt markkinat toimivat yhä sillä oletuksella, että yksilön oman edun tavoittelu toimii samalla yhteisen edun hyväksi – niin sanottu markkinoiden näkymätön käsi ohjaa siis itseään. Kunnes se ohjaa itsensä vuoden 2008 talouskriisin kaltaiseen umpikujaan.
Näkymätön käsi ei itse aiheuttanut lamaa tällä kertaa, koska korona ehti ensin.
Kun nyt naisvaltainen sosiaali- ja terveydenhoitoala kannattelee ylikuormittuneena meitä kaikkia, lomautettu tai muutoin etäisyyttä normaaliarkeen ottanut homo economicus voi nähdä normaalin eri valossa. Kenties esimerkiksi nykyistä tasa-arvoisemmat talouspoliittiset ratkaisut kuten perustulo tuntuvatkin loogisemmalta, kun talousongelmaisten joukko yhtäkkisesti tasapäistyi.
Parin viikon eristyksen jälkeen minusta alkoi tuntua, että olen nyt sillä sairauslomalla, jota psykologi suositteli minulle vastaanotollaan jo kaksi vuotta sitten. Silloin olin ollut sitä mieltä, ettei loma ehkä olisi vielä ajankohtaista, ja jatkoin eteenpäin sinnittelyä.
Jostain tämän kaiken keskeltä huomaan löytäväni tiettyä rauhaa itseni kanssa olemisesta. Aika tuntuu nyt paljon hitaammalta, mutta ehkä sen kuuluukin tuntua tältä. Viimeiseen kahteen vuoteen en ole muistanut uniani juuri lainkaan, mutta nyt muistan nekin lähes jokaiselta yöltä.
Myös muu maailma on kanssani sairaslomalla. Nyt jos koskaan yksityinen ja universaali kokemus tuntuvat elävän rinnakkain.
Voin vain toivoa, että pysähdystila on saanut muutkin miettimään, mikä omassa ja muiden toiminnassa ei ole kestävää tai yhteistä hyvää edistävää. Toivottavasti emme katso tätä taaksepäin ainoastaan sinä ainutkertaisena aikana, kun jatkuvan kasvun tavoittelu pakotettiin ahtaammalle, edes hetkeksi.
