Nuoret Marttyyrit: Quién es?
Oulu-trion meininki tuo yhä mieleen alkuaikojen Kauko Röyhkän niin musiikin kuin lyyristen yhtymäkohtien puolesta. Se ei haittaa ollenkaan, kun soitto rullaa eikä kivijalan päälle ole liimattu liikaa kerroksia. Peruselementit ovat kohdillaan: piinkova rytmiryhmä ja persoonallinen laulaja-kita-risti, joka osaa kompata tarpeeksi kuivasti ja lead-osastokin lähtee. Jousisoittimet parissa kappaleessa ovat maukas lisähöyste. Tärkeää on tietysti sekin, että biisit toimivat.
4/5
Hovimuusikko Ilkka: Tää on tätä päivää!
On tämän päivän kontekstissa vaikea ymmärtää, miksi Arttu Viskarin Radio Suomipopille tyrkyttämän kaverinsa mukanokkelat vitsiversiot jo sinänsä kulahtaneista suomihiteistä on pitänyt vääntää ihan CD-muotoon. Yksi tähti siitä, ettei tätä kuraa tarvinnut kahlata läpi kuin kerran. Onneksi albumin nimi sisältää sellaisenkin piilomerkityksen, että näitä kertakäyttöralleja tuskin vuosikausia jauhetaan. Toivottavasti kakkoslevyä ei koskaan tule.
1/5
Riutta: Sinun täytyy elää vielä kerran
Pop-vivahteisen progerockin ehdotonta huippua Suomessa edustaa oulaistelais-oululainen Riutta, jonka toinen pitkäsoitto osoittaa yhtyeen puristuneen timantiksi. Sen vangitseva, yön sfääreis-
sä operoiva flow avautuu nimenomaan kokonaisuutena. Nelikko tietää, mitä haluaa tehdä, ja osaa ottaa siitä sävyt irti. Välillä Riutta syleilee maailmoja vaipuen taas ajoittain näennäisen intiimiin tunnelmaan, vaikka pinnan alla kytee. Ja taas lauetaan rumankauniisiin räjähdyksiin.
5/5
