Ryan Adams: 1989
Jokunen kulmakarva kohosi, kun alt-countryheppu Ryan Adams ilmoitti coveroivansa vuosi sitten ilmestyneen Taylor Swift -albumin kokonaisuudessaan. Niin pöljältä kuin Adamsin konsepti ideana saattoi kuulostaakin, homma toimii pirun hyvin. Siinä, missä Swift otti 1989:llä näennäisesti etäisyyttä kantritaustaansa ja teki ensimmäisen ”virallisen pop-levynsä”, Adams puhaltaakin sen kappaleisiin hengen ja aidon herkkyyden. Tuloksena liki liiankin täydellistä americanaa.
5/5
Laura Stevenson: Cocksure
Neljännellä albumillaan newyorkilainen laulaja-lauluntekijä Laura Stevenson tekee varsin jyrkän suunnanmuutoksen parin vuoden takaiseen pääosin tunnelmalliseen ja balladipitoiseenkin Wheel-albumiinsa. Samalla hän ottaa aikakoneen takaisin 1990-luvulle: Stevensonin uutuus on tyylillisesti kunnianosoitus radioystävällisen powerpopin kulta-ajalle, ja vaikka osassa biiseistä on vallan mukavia koukkuja, on kokonaisuus vääjäämättä tähän päivään hieman kulahtaneen oloinen.
3/5
Gasellit: Seis
Helsinkiläisen rap-ryhmä Gasellien kolmas albumi kietoutuu nimeään myöten pysähtymisen tematiikan ympärille. Aihetta käsi-tellään henkilökohtaisen seisahtuneisuuden lisäksi lievästi myös kollektiivisemmalta kantilta. Vahvasti kerronnallisessa rap-tyylissä piilee sekä Gasellien voima että heikkous. Välillä tarinaa tuntuu tulevan niin paljon, että lauseisiin tungetaan asiaa hyvän flow’n ja riimien kustannuksella. Hyvällä maulla rakennettu äänimaailma pelastaa paljon.
3/5
