Luento: Informaatiotutkimuksen perusteet.
Kenelle: Informaatiotutkimuksen pää- ja sivuaineopiskelijoille.
Luennoitsija: Yliopistonlehtori Vesa Suominen.
Sisältö: Informaation tallennus, haku ja hakujärjestelmät sekä aiheeseen liittyvät perusongelmat ja ratkaisuvaihtoehdot.
10.10. Ennen luennon alkua luentosalissa HU106 rupatellaan vaimealla äänellä. Salissa on reilusti tilaa juuri ennen luennon alkuakin. Läppäreiden sijaan lähes kaikilla opiskelijoilla on mukana kansiot, kynät ja muistiinpanovälineet. Huomaavaisesti kaikille jaetaan vielä luennon diat sisältävä viisisivuinen moniste.
Luennoitsija Vesa Suominen aloittaa kolmetuntisen luennon käsitteiden määrittelyllä. Tiedontallennus eroaa esimerkiksi tiedonhankinnasta tai -hallinnasta sillä, että kysymys on käytännössä aina dokumenteista eli tallenteista. Tiedonhaku puolestaan tarkoittaa dokumenttien, niitä koskevan tiedon tai niiden sisällön hakua hakujärjestelmästä.
10.40. Nyt Suominen nostaa esiin mahdollisia ongelmia joita hakujärjestelmät voivat ratkoa.
Yleisin ongelma on tiedonhaussa olevien dokumenttien valtava määrä. Tämän probleeman selvittäminen on Suomisen mukaan aivan ensimmäinen asia.
”Tämä on pitkien listojen ala”, hän toteaa.
Toinen ongelma liittyy kieleen. Hakujärjestelmälläkin on oltava oma kielensä, tapa järjestää maailmaa. Lisäksi hakujärjestelmän tulee huomioida haun ennustettavuus ja selailtavuus.
Ratkaisuihin päästessä huomaan valitettavasti tipahtaneeni kärryiltä. Vaikka luentomonisteet ovat varmasti erinomaiset heille, jotka tuntevat jo aiheen perusteet, minulle niiden sisältö jää mysteeriksi.
11.09 Ilon hetki: korvani tavoittavat sanan relevanssi, joka on Suomisen mukaan ”perustavaakin perustavampi käsite”.
Minä tunnen sen informaatiotutkimuksen ainejärjestö Indexin lehtenä. Oman käsitykseni mukaan adjektiivina relevantti kuvaa sitä, miten merkittävä mikäkin asia on.
Osun arvauksessani lähelle. Suomisen mukaan relevanssi tarkoittaa sitä, miten hyvin tiedonhaun dokumentti vastaa käyttäjän tiedontarvetta. Tiedonhaun onnistuneisuutta voidaan mitata saannilla ja tarkkuudella. Saanti kertoo hakutuloksen osumien suhteesta kaikkiin relevantteihin dokumentteihin, tarkkuus taas hakutuloksen osumien suhteesta kaikkiin löydettyihin dokumentteihin. Yleensä saannin parantuessa tarkkuus heikkenee, ja päinvastoin.
12.19 Hetkellisen selväjärkisyyden jälkeen putoan kärryiltä lopullisesti. Monisteissa vilisevien mystisten lyhenteiden (AACR2, MeSH) ja käsitteiden (luettelointisäännöstöt, bibliometriikka) merkitystä en saa selville edes arvailemalla. Alistun kohtalooni luennon ainoana umpimielisenä maallikkona.
Suominen palauttaa luennon minulle tutummalle maaperälle esitellessään Yleistä suomalaista ontologiaa (YSO). Tässä kontekstissa ontologia tarkoittaa asiasanastoa, jonka avulla tietokone voisi oppia ymmärtämään asioiden välisiä suhteita. Ihminen osaa yhdistää asiat toisiinsa assosiaatioiden avulla, kone ei. Ontologia vaatii siksi luokittelua, hierarkkisuutta sekä laajoja yläkäsitteitä, joiden alle termit niputetaan ja jossa ne saavat merkityksensä.
Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuus ei toimi tutkijan toiveiden mukaisesti. Esimerkiksi käsite ”jumala” on Suomisen mukaan ”hankalasti referentiaalinen”: kuuluuko se kenties ”uskonnon” vai ”kulttuuristen ilmiöiden” alle? Kuinka erotetaan teologian yksi Jumala ja sadat muut jumaluudet? Ja minne laitamme enkelit?
”Tämä näyttää sen, että tarvitaan erilaisia ontologioita, erilaisia maailmankuvia”, Suominen selvittää.
12.38 Opiskelijoiden kolistellessa laukkujensa kanssa luulen luennon jo päättyneen, mutta kyseessä onkin väärä hälytys. Viimeisenä osuutena on opiskelijoiden esitys tiedon tallennusta ja hakua koskevasta artikkelista.
Salin eteen siirtyneet Hanna-Mari Nykänen, Joel Jurvakainen ja Sonja Joutsen kertovat artikkelin tutkimusongelmana olevan se, onko tesaurus vielä toimiva menetelmä, vai olisiko ontologiasta sen haastajaksi. Ryhmäläiset saivat selville tesauruksen olevan jatkossakin tärkeä työkalu tiedon tallennuksessa ja -haussa.
Muutaman yleisöstä tulleen tarkentavan kysymyksen jälkeen ryhmäläiset katsovat toisiaan.
”Tää taisi olla tässä”, he toteavat. Näihin tunnelmiin päättyy koko tiistainen luento.
MITÄ LUENNOSTA JÄI MIELEEN?
Mari Vauhkonen, 23
informaatiotutkimuksen 1. vuoden sivuaineopiskelija
Mitä sait tältä luennolta irti?
Tulihan sieltä aika diippiä tietoa! Oltiin asian ytimessä. Parhaiten mieleen jäivät esimerkit sanojen ontologisista merkityksistä. Ne havainnollistivat hyvin sitä, kuinka sanoilla on erilaisia merkityksiä. Oli silti hyvä, että minulla oli aiempaa tietoa informaatiotutkimuksen käsitteistä, sillä itse asia oli kuitenkin aika vaikeaa.
Olet aloittanut sivuaineopintosi tänä syksynä. Miksi informaatiotutkimus kiinnostaa?
Pääaineeni on kulttuuriantropologia. Antropologisestikin minua kiinnostaa se, miten ihminen etsii ja käyttää tietoa. Tässä käydään läpi koko informaation käytön skaala.
Mistä kirjoitit muistiinpanoja?
Kirjoitin ylös pieniä lisäyksiä luennoitsijan puheista. Tosin taisin kirjoittaa välillä niin pienellä käsialalla, etten itsekään saa näistä selvää.
