Viime viikolla julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan on ennätystasolla. Vuoden 2018 kyselyssä politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostuneiden osuus on suurempi ja vastaavasti kokonaan välinpitämättömien osuus pienempi kuin kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden seuranta-aikana.
Myös poliittisessa toiminnassa mukana olleiden määrä on kasvanut erityisesti alle 20-vuotiaiden joukossa. Enemmistö nuorista uskoo perinteisen vaikuttamisen tapoihin, kuten äänestämiseen, ehdokkaaksi asettumiseen ja järjestössä tai nuorisovaltuustossa toimimiseen.
Nuorisobarometri toteutetaan vuosittain Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyönä. Vuoden 2018 tutkimukseen haastateltiin 1901:tä 15–29-vuotiasta Suomessa asuvaa nuorta.
Vaikka politiikasta kiinnostuneiden määrä on kasvanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, asiassa on myös varjopuolensa, sillä nuorten poliittinen osallistuminen vaihtelee rutkasti koulutustason mukaan.
Saman on huomannut myös sosiologi Hannu Lahtinen, joka tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa eri väestöryhmien välisistä eroista äänestysaktiivisuudessa.
Eroja äänestysaktiivisuudessa eri koulutustaustaisten ihmisten välillä on kaikissa ikäluokissa, mutta nuorten aikuisten keskuudessa erot ovat erityisen jyrkät. Esimerkiksi 24–30-vuotiaista korkeakoulutetuista äänestämässä kävi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 79 prosenttia, kun samanikäisistä perusasteen suorittaneista äänesti vain 31 prosenttia.
Lahtisen mielestä asiasta saa ja pitää olla huolissaan.
”Tämän voi nähdä monenlaisena sosiaalisena indikaattorina. Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”
Mitään yhtä, selkeää syytä ilmiölle ole.
Lahtinen uskoo, että politiikka ei enää puhuttele heikossa asemassa olevia ihmisiä. Politiikan maailma on lähempänä hyväosaisten maailmaa, jossa luottamus politiikkaan ja demokraattiseen päätöksentekoon on vahvempaa.
”Nähtävissä on jakautumista. He, joilla menee hyvin, voi mennä tulevaisuudessa vielä entistä paremmin, ja ne, joilla menee huonosti, menee entistäkin huonommin”, Lahtinen sanoo.
”Puolueiden teemoissa ei oteta tarpeeksi huomioon huonompiosaisia. Puhutaan kyllä syrjäytymisestä ja köyhyydestä, mutta se tulee vähän liikaa ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi ei-korkeakoulutettujen tai duunaritaustaisten ehdokkaiden ja edustajien määrä on käynyt politiikassa kovin vähiin. Ja onhan se monelle myös resurssikysymys. Jos elämässä menee kaikki huomio ja energia jokapäiväisessä elämässä selviytymiseen ja jaksamiseen, voi tuntua liian raskaalta edes miettiä politiikkaa.”
”Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”
Lahtisen mukaan eroja äänestysaktiivisuudessa voitaisiin tasoittaa esimerkiksi sosiaalisia verkostoja laajentamalla. Tätä ehdottaa myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettama eriarvoisuutta käsittelevä työryhmä viime keväänä julkaistussa loppuraportissaan.
Yksi raportin ehdotuksista on, että haavoittuvassa asemassa olevien osallistumista ja vuoropuhelua päättäjien kanssa pitäisi vahvistaa entisestään. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, oppilaitosten, poliittisten puolueiden ja nuorisojärjestöjen yhteistyötä.
”Olisi tärkeää, etteivät hyväosaiset ja poliittinen eliitti erkaantuisi köyhistä. Jos hyväosaiset ovat vain toisten hyväosaisten kanssa ja huono-osaiset toisten huono-osaisten kanssa, se lisää eriarvoisuutta entisestään”, Lahtinen sanoo.
Myös äänestysiän laskeminen voi tasoittaa eroja äänestysaktiivisuudessa.
”Äänestysiän laskeminen 16 vuoteen on yksi konkreettinen asia, mitä voi harkita, jos näitä eroja halutaan tasoittaa. Varsinkin Itävallassa on saatu lupaavia tuloksia ikärajan laskusta.”
Järjestöt haluavat lisää nuoria vaaliuurnille
Myös korkeakoulujen opiskelijajärjestöt haluavat kannustaa nuoria äänestämään.
Vaikka nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti laahasi silti vanhempien sukupolvien jäljessä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa alle puolet kaikista 18–24-vuotiaista käytti äänioikeuttaan, 25–34-vuotiaista äänensä antoi 58 prosenttia. Vertailukohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi 55–69-vuotiaat, joista jopa neljä viidestä käytti äänioikeuttaan.
Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK on julkaissut aiheesta oman selvityksensä tammikuussa. Äänestämään vai ei? -selvityksessä kartoitettiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Kyselyyn vastasi 3213 ammattikorkeakouluopiskelijaa ympäri Suomen.
Vastaajien yleisin syy äänestämättä jättämiselle oli vaikeus löytää sopiva ehdokas. Toiseksi yleisin syy oli mielipiteiden puute, ja kolmanneksi yleisin se, ettei äänestämisestä katsottu olevan hyötyä. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat valitsevat ehdokkaansa ennen muuta mielipiteiden ja arvojen perusteella, toissijaisesti puolueen tai ehdokkaan ajaman talouspolitiikan perusteella.
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla.
Myös sillä on merkitystä, miten helppoa äänestämisestä tehdään.
”Mitä lähempänä nuorten arkielämää äänestyspaikat ovat, sitä pienempi kynnys on äänestää. Äänestyspaikkoja pitää olla siellä, missä on nuoria”, Lehtinen sanoo.
”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula on Lehtisen kanssa samaa mieltä.
”Me yritämme saada vaaleja mahdollisimman näkyväksi niin, ettei ennakkoäänestyspaikat ole yliopiston kaukaisimmassa nurkassa, vaan lähellä keskusaulaa, missä kulkee mahdollisimman paljon ihmisiä”, Putula kertoo.
”Sen lisäksi järjestämme tiistaina 2.4. Oulun yliopistolla vaalitorin, johon on kutsuttu lähes kaikista puolueista ehdokkaita pitämään omaa vaalistandia ja kohtaamaan opiskelijoita. Silloin opiskelijoilla on myös mahdollisuus päästä haastamaan ehdokkaita.”
Sanni Lehtinen toivoo, että nuorten äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa.
”Toivoisin oikeudenmukaisempaa sukupolvipolitiikkaa. Tällä hallituskaudella on sivuutettu lähes kokonaan meidän nuorten asiat ja politiikkaa on tehty lähinnä vanhemmalle sukupolvelle. Se on tietysti tärkeää, mutta sekin on tärkeää, että yhteiskunnassa puhutaan myös meidän nuorempien tulevaisuudesta ja huolista. Jos nyt ei panosteta nuoriin, se näkyy tulevaisuudessa ja seuraavienkin sukupolvien hyvinvoinnissa”, Lehtinen sanoo.
”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”
Nuoria huolestuttaa ilmastonmuutos
Nuorisobarometristä kävi ilmi, että nuoria huolettaa entistä enemmän ilmastonmuutos. Vajaa 70 prosenttia vastanneista koki olonsa epävarmaksi tai turvattomaksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi. Kymmenen vuotta sitten vain puolet vastaajista oli huolissaan ilmastonmuutoksesta.
Viime aikoina tämä on näkynyt myös konkreettisina toimina, kun nuoret ympäri Suomen ovat lakkoilleet vahvemman ilmastopolitiikan puolesta. Lakkoon osallistuttiin Suomessakin monella eri paikkakunnalla perjantaina 15.3. globaalina koululaisten ilmastolakkopäivänä.
Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on kannustanut lukiolaisia osallistumaan ilmastolakkoon. SLL toivoo myös, että lukioissa käytäisiin keskustelua siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten siinä voi vaikuttaa, mikä merkitys omilla toimilla ja poliittisella päätöksenteolla on.
“Meillä on käsissämme mahdollisuus hyvin konkreettisella tavalla tukea nuorten toimia myönteisen muutoksen puolesta. Monille tämä voi olla ensimmäinen kokemus kansalaisvaikuttamisesta. Toivon lukioilta joustavuutta niin, että ilmastolakko voidaan katsoa hyväksytyksi syyksi poissaololle”, SLL:n puheenjohtaja Roosa Pajunen totesi ilmastolakosta kertovassa tiedotteessa.
Myös SYL ja SAMOK osallistuivat perjantain ilmastolakkoon. Opiskelijajärjestöjen yhteisessä vaaliohjelmassa ilmastonmuutos on päässyt kolmen tärkeimmän teeman joukkoon.
SYL:n Sanni Lehtinen uskoo, että ilmastonmuutos nousi yhdeksi eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista viimeistään syksyllä julkaistun IPCC-raportin myötä. Toisaalta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on ollut jo pitkään opiskelijaliikkeiden puheenaiheena.
”Nyt puhutaan meidän sukupolven ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta. Kysehän on siitä, että meillä on täällä ylipäätään tulevaisuudessakin planeetta, jolla elää”, Lehtinen sanoo.
Ilmastonmuutoksen lisäksi opiskelijajärjestöjen kärkiteemoja ovat koulutukseen panostaminen ja opiskelijoiden toimeentulo. Teemoja tuodaan esiin sosiaalisessa mediassa #Koulutustaprkl-kampanjalla. Kampanja antaa suoria ratkaisuja: korkeakoulujen rahoitus takaisin indeksiin, koulutuksen saatavuutta parannettava, Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2030.
”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta.”
”Kampanja pyrkii ratkaisukeskeisesti mutta päättäväisesti tuomaan opiskelijaliikkeelle tärkeitä teemoja julkiseen keskusteluun, kannustamaan opiskelijoita vaaliuurnille ja haastamaan ehdokkaita”, SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen kertoo.
”Korkeakoulut ovat kärsineet nyt jo kahden hallituksen toteuttamista leikkauksista ja siksi odotammekin nyt päättäjiltä lupausten sijaan ratkaisuja, sukupolvipolitiikkaa ja panostuksia koulutukseen.”
Opiskelijajärjestöt toivovat myös, että opintorahaan tehtäisiin 100 euron tasokorotus. Viime hallituksen aikana opintorahaa leikattiin 86 euroa, mutta opintolainaosuutta kasvatettiin.
”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta”, Lehtinen sanoo.
”Toimeentulon niukkuus on iso stressitekijä, joka luo taloudellista epävarmuutta ja vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin.”
Koulutuksesta ei leikata?
#Koulutustaprkl-tunnisteen rinnalle on noussut tällä viikolla myös #osaamisenpuolesta-tunniste. Siinä on kyse Elinkeinoelämän keskusliiton, Akavan, kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä opiskelijoiden yhteisestä kannanotosta.
Kannanotossa vaaditaan, että hallituksen on nostettava koulutus, tutkimus ja innovaatioihin panostaminen seuraavaksi strategiseksi painopisteekseen. Kannanotossa muistutetaan, että Suomi pärjää tulevaisuudessakin vain, jos korkeakoulujen, tutkimuksen ja osaamisen rahoituksesta huolehditaan.
Näiden tavoitteiden valossa Uutissuomalaisen uutisointi vaikuttaa lupaavalta: lehden mukaan eduskuntavaaliehdokkaista 88 prosenttia katsoo, että tämän ja edellisen hallituskauden koulutusleikkaukset on peruttava. Eri tai täysin eri mieltä koulutusleikkausten perumisesta on vain yhdeksän prosenttia ehdokkaista. Luvut käyvät ilmi Uutissuomalaisen vaalikoneaineistosta.
SYL ja SAMOK haastoivat poliitikkoja myös edellisissä eduskuntavaaleissa tekemään lupauksia seuraavalle eduskuntakaudelle. Koulutuslupaus-kampanja rakentui neljän teeman ympärille: koulutuksesta ei leikata, opintotukea ei heikennetä, koulutus on maksutonta ja YTHS tarjotaan kaikille korkeakouluopiskelijoille.
Kuinkas sitten kävikään?
Kuvat #Koulutuslupaus-kylttien kanssa seisoskelevista poliitikoista levisivät laajasti somessa sen jälkeen, kun koulutuslupaukset yksi toisensa jälkeen kaatuivat hallituksen kynsissä.
Vaikka valtaosa koulutuslupauksista unohtui matkan varrelle, yksi lupauksista eteni maaliskuun alussa, kun eduskunta hyväksyi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n palveluiden laajentamisen kaikille korkeakouluopiskelijoille.
SYL:n Sanni Lehtisen mielestä hallitus ei onnistunut koulutuslupauksessaan YTHS:n palveluiden laajentamista koskenutta lupausta lukuunottamatta.
”Suurin osa leikkauksista on osunut yliopistojen perusrahoitukseen, eli koulutukseen, tutkimukseen ja opiskelijoiden tukipalveluihin ja sitä kautta opiskelijoiden saamaan apuun ja neuvontaan, mikä näkyy merkittävästi myös siinä, miten korkeakouluissa tällä hetkellä henkisesti voidaan”, Lehtinen sanoo.
Myös SAMOKin Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta.
Hynönen kuitenkin kokee, että opiskelijajärjestöjen mielipiteitä kuunnellaan tarpeeksi päätöksenteossa.
”Suomessa opiskelijajärjestöillä on eurooppalaisittain erittäin hyvä asema päätöksenteossa. Meillä on hyvät yhteydet päättäjiin ja valmistelijoihin. Vaikka kaikissa kysymyksissä – erityisesti taloudellisissa päätöksissä – nuorten ja opiskelijoiden mielipiteet eivät aina ole voittaneet, mielestäni olemme päässeet vaikuttamaan ja osallistumaan valmisteluun hyvin”, Hynönen sanoo.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.
Oulussa järjestetään ennen vaaleja monia vaalitenttejä, tässä vain muutama tärppi. Maanantaina 18.3. Linnanmaalla Saalastinsalissa kello 13–15 järjestetään tiedeaiheinen vaalipaneeli, johon on vapaa pääsy. Maanantaina 1.4. Yle ja Kaleva järjestävät puolueiden puheenjohtajatentin, jonka yleisöön on varattu 75 paikkaa Oulun yliopiston opiskelijoille. 1.4. pidettävään tenttiin on ennakkoilmoittautuminen 20.3. mennessä. Oulun vaalipiirin poliittiset nuorisojärjestöt järjestävät torstaina 4.4. yhteistyössä nuorten ehdokkaiden vaalipaneelin Konst. o Delissä.
Ehdokkaan löytymisessä voi auttaa vaalikone. Omat vaalikoneet on esimerkiksi Ylellä, Kalevalla ja Helsingin Sanomilla. Yle Kioskilla on ehdokkaan etsimisessä auttava vaalibotti.
