Jo Juvenes Printin kohdalla kuulen ensimmäisen yllättävän äänen.
Pysähdyn kuuntelemaan hetkeksi ja höristän korviani: pelkkää hiljaisuutta.
Kuvittelinko vain? Vai oliko se todellakin torvi?
Mutta mitä lähemmäs astelen Saalastinsalia, sitä selvemmäksi käy, että musiikki tosiaan on läsnä.
Saalastinsalin ovesta kävellään edestakaisin, kulkijoiden käsissä torvia, jousisoittimia, nuottivihkoja.
Sisällä salissa näen, kuinka salin lavalle kipuaa koko ajan lisää ihmisiä. Soittajat asettautuvat paikoilleen, selailevat nuotteja. Lavalla osa kuorolaisista yskähtelee vaimeasti, osa siirtelee painoaan jalalta toiselle. Tunnelma on odottava.
Käynnissä tänä tiistai-iltana 21.11. on Aamuun uuteen -yhteiskonsertin harjoitukset. Ylhäällä lavalla seisovat Cassiopeian ja Teekun kuorolaiset, hieman alempana paikoillaan odottavat puhallinorkesteri Teekkaritorvet ja Oulun yliopiston kamariorkesteri.
Yleisöön selkänsä kääntäneenä seisoo kapellimestari Jari Välimäki, kohottaen kätensä: hiljaisuutta, kiitos.
Ensimmäistä kertaa yhdessä
Jotta ymmärtäisi, mistä lauantai-illan konsertissa onkaan kyse, on palattava ajassa viikolla taaksepäin.
Noin viikkoa aikaisemmin Oulun yliopiston kuorojen ja orkestereiden johdolla on hetki aikaa istahtaa kertomaan konsertista.
Ei konsertin harjoittelu tyssää toimittajan läsnäoloon: jutunteon aikana Saalastinsalista kantautuu sekakuoro Cassiopeian harjoitusten heleitä ääniä. Siksi ajatus uhkaa toistuvasti katketa, kun kuoroharjoitusten kappaleet vievät ajatukset euroviisujen ja baarien tanssilattioiden iloisiin tunnelmiin.
Mutta asiaan!
Aamuun uuteen -konsertti on ensimmäinen OYY:n musiikkijärjestöjen historian yhteiskonsertti. Mukana ovat siis sekakuoro Cassiopeia, Oulun Teekkarikuoro TeeKu, Oulun yliopiston kamariorkesteri ja puhallinorkesteri Teekkaritorvet.
Orkesterit ja kuorot esiintyvät illan aikana sekä yhdessä että erikseen. Koska tapahtuma on osa Suomi 100 -juhlavuotta, se näkyy myös ohjelmistossa.
Oulun yliopiston kamariorkesterin puheenjohtaja Lauri Pajunen vakuuttaa, ettei ohjelmisto ei ole pelkkää klassista, vaan luvassa on laajasti kotimaista musiikkia Oskar Merikannosta Juice Leskiseen ja Ultra Brahan.
Vaikka tietoa ohjelmiston kappaleista on hieman varjeltu, sen järjestäjät paljastavat, että yhtään tämän vuoden hittiä mukaan ei ole mahtunut.
Lavalle nousevat kuorot ja kamariorkesterit tekevät nyt ensimmäistä kertaa yhteistyötä koko porukalla. Toki kuorot ja orkesterit ovat tehneet yhteistyötä jo pienemmissä porukoissa: kamariorkesteri ja Cassiopeia ovat esiintyneet yhdessä, samaten Teekkaritorvet ja TeeKu.
Mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa järjestämässä yhdessä yhteistä konserttia. Projekti sopiikin kuin nakutettu juhlavuoden teemaan, yhdessä.
Ensimmäinen yhteiskonsertti ei synny aivan hetkessä. Kysyttäessä konsertin valmisteluihin kuluneen ajan ja vaivan määrää Lauri Pajunen huokaa, jokseenkin tuskallisen oloisesti.
Ensimmäinen yhteiskonsertti tarkoittaa sitä, että kaikki käytännön asiat on selvitettävä ensimmäistä kertaa.
Ensinnäkin oli selvitettävä se, kuinka kummassa kaikki esiintyjät saadaan mahdutettua yleisön eteen: järjestäjien laskelmien mukaan parhaimmillaan Saalastinsalissa esiintymislavalla on yhtä aikaa 125 esiintyjää.
Kaikkien sovittelu rinta rinnan ei ole helppoa puuhaa, varsinkaan kun mukaan tulevat suurikokoiset soittimet. Erityisen kinkkinen tilanne on ollut kamariorkesterilla.
Noin parikymmenhenkinen jousiorkesteri tarvitsisi ympärilleen paljon tilaa, jotta soittaminen ylipäänsä on mahdollista, Pajunen kertoo, ja demonstroi tilannetta itse: kyllä vain, soittaminen vaatii ympärille lääniä, jotta jousi ei olisi kanssasoittajan silmässä.
Konsertin järjestäjien tavoitteena on saada tupa aivan täyteen. Saalastinsaliin mahtuu normaalisti 510 istujaa ja 45 istujaa parvelle, mutta jotta kaikki konsertin esiintyjät ylipäänsä mahtuisivat esiintymään salin etuosaan, osa penkeistä viedään varastoon. Lauantain konsertti-iltana saliin mahtuukin noin 400 kuuntelijaa.
Lauri Pajunen kuvaa nykyistä järjestelyä litistämiseksi. Mutta kyllä kaikki lopulta mahtuvat: “Sopu sijaa antaa.”
Cassiopeian puheenjohtajan Arttu Vilmin mukaan Saalastinsali on akustisesti varsin mainio paikka, kuoro on äänittänyt salissa levyäkin.
”Ainoa harmi ovat salin ilmastointilaitteet: ne saa pienemmälle, mutta niitä ei saa pois. Levytyksessä se aiheutti ongelmia, kun yhtäkkiä taustalta alkoi kuulua kummaa surinaa. ”
Saalastinsali onkin jo ennestään tuttu paikka kaikille esiintyjille, sillä salissa harjoittelevat kamariorkesteri ja TeeKu. Teekkaritorvien treenit järjestetään Tukikohdalla Välivainiolla, Cassiopeian taas Pyhän Tuomaan kirkossa.
Teekkaritorvillakin on salissa soittamisesta kokemusta, onhan orkesteri soittanut yliopiston avajaisissa ja Ultra Bra -konserttikiertueensa startin Saalastinsalissa.
Saalastinsali soveltuu siis yliopiston avajaisten, promootioiden, virallisten juhlien ja seminaarien ohella hyvin myös musiikin ystäville.
Tädille juhlavasti
Aamuun uuteen -konsertti on osa Suomi 100 -juhlavuotta. Mutta miten pitkä on kuorojen oma historia?
Vanhin lauantaina esiintyvistä orkestereista on puhallinorkesteri Teekkaritorvet. Se on perustettu vuonna 1970.
Seuraavaksi vanhin on Cassiopeia, joka perustettiin kahdeksan vuotta myöhemmin. Cassiopeiaa seurasi Oulun yliopiston kamariorkesteri, joka perustettiin 1984. Nuorin joukosta on TeeKu, joka perustettiin vappuna 1993.
Toimintavuosia on takana jo kymmeniä. Onko kuoroille vuosikymmenien aikana muodostunut tiettyjä kappaleita, joita on pakko soittaa aina? Siis ikivihreitä, joista heidät tunnetaan?
Cassiopeian puheenjohtaja Arttu Vilmi kertoo, että Cassiopeialla suosikkikappaleet riippuvat konsertista, mutta “Finlandia-hymni, kyllä se on välttämätön osata”.
Kamariorkesterille se on Jean Sibeliuksen Andante festivo, tai Tädille juhlavasti, kuten kappaleen lempinimi kuuluu.
“Kyllä se on Tädille juhlavasti, sitä on soitettu niin paljon, että se on saanut oman nimensäkin”, Pajunen nauraa.
Teekkaritorville ja TeeKulle kysymys ikivihreästä on vaikeampi.
Johtajat eivät heti osaa nimetä yhtä pakollista kappaletta, joka toistuisi aina.
Edes ne hilpeimmät ja tanssittavat bilehenkiset kappaleet, jotka monelle ovat tuttuja esimerkiksi vappupäivän konserteista, eivät soi Teekkaritorvilla jatkuvasti.
“Monien tuntemat, niin sanotut ”Hilpeät Torvet” eivät ole oikeastaan arkeamme, enemmän kalenterissamme on tilauskeikkoja. Niillä soitamme sitten juhlavia biisejä”, Teekkaritorvien puheenjohtaja Aleksi Postila toteaa.
TeeKun puheenjohtaja Timo Välkky keksii hetken mietittyään yhden ikivihreähkön kappaleen.
“Yleensä encorena soitamme Caioon! Se edustaa vanhaa teekulaisuutta. Muuten ohjelmisto on vuosien aikana vaihtunut aika hyvin.”
Vielä jos saisi pyytää ennustamaan: mikä tulee olemaan se lauantai-illan huippuhetki, se kaikista elähdyttävin, koskettavin ja upein kohta?
Siihen on järjestöjen johtajilla monia vaihtoehtoja.
“Yhteiskappaleet, ne jossa kaikki esiintyvät yhtä aikaa. Ne tulevat varmaan olemaan hienoimpia hetkiä”, Arttu Vilmi pohtii.
“Ohjelmistossa on niin paljon upeita ja räväköitä kappaleita, että tuskin kamariorkesterin klassiset kappaleet tulevat olemaan niitä, joiden aikana yleisö nousee taputtamaan seisoen. Tai mistäs sen tietää!” Lauri Pajunen toteaa.
“Mutta yleisöstähän on kiinni, mikä on heistä kiinnostavaa!”, Aleksi Postila huomauttaa.
”Tämähän ei tähän lopu”
Kun lauantai-illan viimeiset aplodit ovat vaimenneet, kuorolaiset astelleet alas lavalta, soittimet pakattu laukkuihinsa, Saalastinsalin tuolit kannettu takaisin paikoilleen, edessä on kysymys: mitäs nyt?
“Tämähän ei tähän lopu. Tämä oli niin hyvä idea, ettei yhteistyö tähän lopu”, Lauri Pajunen nauraa.
”Yksi ehdottoman iso etu on ollut se, että olemme saaneet kuulla, miten musiikkijärjestöjen käytännön asioiden pyörittäminen sujuu muissa yhdistyksissä. On ollut hirveän mukavaa saada kuulla muiden kokemuksia”, Arttu Vilmi toteaa.
Vaikka Aamuun uuteen on Oulun yliopiston kuorojen ja orkestereiden ensimmäinen yhteiskonsertti, on osallistujilla jo ennestään monenlaisia yhteistyötapahtumia ja yhteiskonsertteja muiden akateemisten musiikkijärjestöjen kanssa.
Cassiopeialla on Nordic Student Singers’ Summit (NSSS eli tuttavallisemmin Nysse), TeeKulla Teekkarikuorojen kokoontumisajot, Teekkaritorvilla Puhallus-festivaali.
Vain kamariorkesterilta tällainen valtakunnallinen kokoontumisajo toistaiseksi puuttuu.
“Oululaisten kuorojen kanssa on toki yhteistyötä tehty, esimerkiksi Mozartin Requiem- ja Bachin passioiden osalta”, Pajunen muistelee.
Illan konsertilla on myös toinen tavoite viihdyttämisen lisäksi. Musiikkijärjestöjen johtajat toivovat, että tapahtuma – ja tämäkin uutisointi asiasta – herättelisi oululaisopiskelijoita huomaamaan, kuinka paljon ja monipuolisesti yliopistolla luodaan ja tehdään musiikkia.
Aleksi Postila, Tatu Palo, Lauri Pajunen ja Arttu Vilmi innostuvatkin lopuksi keskustelemaan siitä, mikä merkitys musiikkijärjestöillä on muillekin kuin niissä esiintyville laulajille ja soittajille.
“Kovin moni opiskelija ei välttämättä tiedä sitä, miten paljon kulttuuritoimintaa yliopistolla on”, Teekkaritorvien kapellimestari Tatu Palo toteaa.
Yliopisto voi nimittäin olla paljon muutakin kuin luennot, laskarit ja tentit. Yliopistovuodet sisältävät myös yhdessäoloa, yhdessä oppimistä ja tekemistä, tieteen lisäksi taidetta.
Edes kuorojen ja orkestereiden nimiä ei musiikista kiinnostuneen kannata säikähtää: esimerkiksi Teekkarikuoro Teekussa tai Teekkaritorvissa ei esiinny vain teekkareita, eikä yliopiston kamariorkesterissa vain yliopiston opiskelijoita tai henkilökuntaa, vaan molempia.
“Ajattelisin asian niin, että olemme yliopiston kuoroja ja orkestereita, emme vain yliopistolaisten”, Pajunen muotoilee.
Ja he, jotka eivät itse esiinny, voivat nauttia kuorojen ja orkestereiden tarjoamista elämyksistä, järjestäjät muistuttavat.
Vaikka kaiken keskellä on tietenkin musiikki, on kyse lisäksi muustakin. Osa kuoroissa ja orkestereissa vaikuttamisen hienoutta on se, että kuin varkain tutustuu uusiin ihmisiin kaikilta tieteen ja taiteen aloilta.
Kuten nyt tässäkin tapahtumassa:
“Eivät kaikki konsertin järjestäjätkään tunteneet toisiaan ennen yhteiskonsertin järjestämistä. Mutta nyt tämän jälkeen en tule unohtamaan heitä”, Lauri Pajunen toteaa tyytyväisenä.
OYY:n musiikkijärjestöjen yhteinen Aamuun uuteen -konsertti järjestetään Saalastinsalissa 25.11. kello 18 alkaen. Kesto noin kaksi tuntia sisältäen väliajan.
