Onko äänikirjojen kuunteleminen lukemista ollenkaan? Tyhmistyykö ihminen äänikirjoja kuunnellessa?
Näitä kysymyksiä on pohdittu äänikirjoja koskevassa keskustelussa.
Kirjailija Laura Lindstedt kirjoitti 29.12.2019 Helsingin Sanomissa kirjallisuuden yksinkertaistuvan ja tyhmentyvän ”äänen ylivallan alla”. Lindstedt kertoi pelkäävänsä sitä, että kirjailijat alkavat työstää teoksiaan enemmän äänikirjaformaattiin sopivammaksi – siis suuhun sopivaksi. Tämä kehitys saattaisi lopulta kadottaa tekstistä kirjallisuuden ominaispiirteet.
On kuitenkin etuoikeutettua (kuten Maryan Abdulkarim kirjoittaa) väittää, että äänikirjat ovat vaaraksi “todellisen” kirjallisuuden katoamiselle. Äänikirjat mahdollistavat kirjoista nauttimisen myös heille, jotka eivät terveytensä tai elämäntilanteensa takia kykene lukemaan painettua tekstiä.
Yksi äänikirjadebatin keskeisiä kysymyksiä on se, rapauttaako kirjan kuunteleminen lukutaitoa. Osa vie keskustelun vielä pitemmälle ja väittää, että äänikirjojen kuunteleminen ei ole lukemista ollenkaan. Kuka nyt oikeasti voi sanoa lukeneensa James Joycen Odysseusta, jos on kuunnellut sen vain äänikirjana?
Mielestäni lukeminen täytyy nähdä laajempana toimintona, sillä äänikirjaa kuunnellessa ihminen prosessoi tekstiä, vaikka ei fyysisesti sitä näe.
Lukutaidon ja luku-innon rappeutuminen eivät ole turhia huolia. Mediassa on lähivuosina puhuttu erityisesti lasten ja nuorten lukemisen vähentymisestä. Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís kertoo MTV:lle antamassa haastattelussa (8.1.2019), että vanhempien antama esimerkki vaikuttaa myös siihen, kuinka kiinnostuneita lapset ovat lukemisesta.
Lukuinnon kasvattamiseksi tarvitaan myös uudenlaisia, jokaisen tavoitettavissa olevia innovaatioita. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat äänikirjapalvelut, jotka tarjoavat kirjoja kuunneltavaksi. Siksi uskon, että juuri äänikirjat voivat johdatella lukuharrastuksen aloitukseen. Ne ovat kirjaa helposti lähestyttävämpiä siksi, että niitä voi kuunnella esimerkiksi lenkkipolulla, tiskatessa ja siivotessa.
En tule koskaan kadottamaan uuden kirjan ostamisen iloa, vaikka kuuntelenkin muun lukemisen rinnalla miltei päivittäin äänikirjoja. Se, että valitsen äänikirjan fyysisen kirjan sijaan, ei tarkoita sitä, että väheksyisin perinteistä lukemista.
Lukeminen on fyysinen kokemus. Siihen kuuluvat paperin tuntu, kirjan tuoksu ja sivujen kääntämisestä lähtevä ääni. Se, miltä kirja tuntuu, linkittyy lapsuuden muistoihin. En voisi kuvitella, että hylkäisin pölyä keräävät kirjakasat ja siirtyisin pelkästään äänikirjapalveluiden käyttäjäksi.
Näin koronan aikaan fyysisen kirjan tärkeys on jopa korostunut. Kun kirjastot suljettiin, mielessäni kävi ensimmäisenä pakokauhu siitä, kuinka kirjat tulevat loppumaan. Kotoani löytyneiden vanhojen lukemattomien kirjojen lisäksi äänikirjat ja sähköiset lukulaitteet ovat lievittäneet pelkoa lukemisen loppumisesta. Kaipuu kirjastoon tai kirjakauppaan on kuitenkin edelleen suuri, ja lievitän ikävääni kotimaisten nettiantikvariaattien sivuilla.
Äänikirjat ovat saaneet pysyvän sijan elämässäni. Kun mieli hortoilee eikä pysty keskittymään sanojen lukemiseen, tuo hyvä äänikirja minulle rauhaa. Yksi parhaista tavoista stressin selättämiseen on kutoa äänikirjaa kuunnellen. Äänikirja on helppo ottaa mukaan kävelylle tai kauppaan, vaikka joskus kirjaan uppoutuneena huomaankin eksyneeni tai unohtaneeni ostaa jonkun tietyn asian.
En jaksa enää kuunnella marmatusta lukemisen katoamisesta teknologiayhteiskunnassa. Eikö ole parempi, että Netflix tai YouTube vaihtuu edes hetkeksi äänikirjaan? Äänikirjan kuunteleminen tai e-kirjan lukeminen puhelimella voi olla askel kohti päivittäistä lukuharrastusta.
Jokaiselle täytyisi antaa lukurauha; rauha lukea millä tavalla tahansa, kunhan vain lukee.
Lue lisää: Viikon 51 Tiedekysymys: Onko äänikirjojen kuunteleminen lukemista?
