Valmistuin filosofian maisteriksi vuoden 2017 marraskuussa, mutta en ollut silloin valmis – enkä ole vieläkään. Jo kahden kuukauden kuluttua olin seuraavan kerran tenttisalissa. Humanistinen tiedekunta tarjoaa alumneilleen mahdollisuuden täydentää tutkintoaan valmistumislukukauden ja kahden sitä seuraavan lukuvuoden ajan, ja päätin hyödyntää oikeuttani täysimääräisesti.
Olen nyt suorittanut yhtä kurssia vaille elämänkatsomustiedon perusopinnot ja yhden tiedeviestinnän kurssin. Syyskuussa ylitin tiedekuntarajan ja aloitin kauppatieteiden opinnot avoimen yliopiston kautta.
Muutamat kaverini ovat ihmetelleet, kuinka jaksan työssäkäynnin ohessa viettää aikaa iltaluennoilla ja tenteissä. Olen vastannut heille lopettavani, kun opiskelu ei ole enää hauskaa tai se vie enemmän kuin tuo. Ainakaan toistaiseksi niin ei ole vielä käynyt.
Laskennallinen eläkeikäni alkaa vasta 40 vuoden kuluttua. Sen vuoksi on aivan väistämätöntä, että joudun joka tapauksessa kouluttamaan itseäni koko työurani ajan, jotta välttyisin pitkiltä työttömyysjaksoilta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun koen niin suurta iloa uuden oppimisesta.
Kauppatieteiden perusopinnoissa olen päässyt perehtymään sellaisiin asiakokonaisuuksiin, joista osaamiseni oli aiemmin vain hyvin pinnallista. Nyt osaan esimerkiksi käyttää paremmin työkaluja, joilla arvioidaan osakkeiden arvostustasoja. Elämänkatsomustiedon perusopinnoissa olen päässyt perehtymään muun muassa erilaisiin etiikan teorioihin ja nationalismin historiaan.
Eräs eniten mielihyvää tuottavista asioista onkin, että opintojen alkuvaiheessa oppimiskäyrä on erittäin jyrkkä. Oivallusten kokemukset ovat jatkuvia ja tiheitä. Samalla minun on kuitenkin varottava Dunning-Krugerin vaikutusta eli ylivertaisuusvinoumaa, joka on yleinen vaiva uutta oppiessa. Ylivertaisuusvinoumalla viitataan ilmiöön, jossa henkilö yliarvioi oman osaamisensa.
Olen jo suunnitellut, että elämänkatsomustiedon perusopintojen viimeisen tentin ja kauppatieteiden perusopintojen suoritttamisen jälkeen aloittaisin vielä jonkin uuden perusopintokokonaisuuden avoimesta yliopistosta. Ja ehkä vielä jonkin uuden sen jälkeenkin – niin kauan kuin kiinnostusta riittää.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä julkaisi toukokuussa väliraportin, jossa todettiin Suomen tarvitsevan jatkuvan oppimisen uudistuksen. Perustelut ovat selvät: jatkuvan oppimisen uudistus on yksi niistä tarvittavista toimenpiteistä, joilla tuetaan maamme työllisyysasteen ja yritysten tuottavuuden kehitystä. Niiden kasvu taas on välttämätöntä hyvinvointiyhteiskuntamme rahoituspohjan turvaamiseksi.
Henkilökohtaisesti olen onnellisessa asemassa, koska työpaikkani sijaitsee Linnanmaan kampuksen keskusaulan vieressä ja työaikani on pääasiallisesti virastoaikaa. Kun työpäiväni päättyy, kävelen Kastariin iltapalalle, josta kävelen luentosaliin. Helppoa ja vaivatonta.
Kaikkien kohdalla näin ei ole, vaan mutkia voi olla enemmänkin kuin vihreiltä naulakoilta Kastariin kuljettaessa. Työryhmä esittääkin, että uudistuksen toteuttamiseksi laaditaan vuoteen 2030 asti ulottuva kansallinen jatkuvan oppimisen strategia.
Aiemmissa esimerkeissäni olen jatkuvalla oppimisella tarkoittanut erityisesti formaalia, koulutusjärjestelmän sisällä tapahtuvaa opiskelua. Sen lisäksi on toki myös koulutusjärjestelmän ulkopuolista oppimista. Esimerkiksi itse luen saksankielisiä sarjakuvia ja englanninkielisiä talouslehtiä – jälkimmäisen avulla en opi ainoastaan kieltä, vaan lisäksi laajennan ymmärrystäni taloudesta.
Omaa osamistaan voi kehittää myös luottamustehtävissä, kuten opiskelijajärjestöjen hallituksissa tai hallinnon opiskelijaedustajina. Juuri nyt on mainio aika hakeutua kyseisiin tehtäviin, koska järjestöjen syyskokoukset ovat tulossa ja hallinnon opiskelijaedustajien haku on auki 14. marraskuuta saakka.
Jos et siis ehdi opiskella niin paljon kuin haluaisit ennen valmistumista, älä huoli. Opiskella ehtii hyvin vielä valmistumisen jälkeen.
