Alun perin Aulikki Herneojasta piti tulla psykologi, mutta lukiossa mieli muuttui. Unelma arkkitehdin ammatista kannusti Herneojaa opiskelemaan ahkerasti, jotta papereista saisi yliopistoon hakiessa mahdollisimman hyvät pisteet.
”Jollain lailla ehkä kuvittelin tätä alaa paljon taiteellisemmaksi kuin mitä se onkaan. Mutta koska kenttä on hyvin monipuolinen, en ole ikinä miettinyt alan vaihtamista, koska sen sisälläkin voi tehdä monenlaisia asioita”, Herneoja kertoo.
Eri arkkitehtitoimistoissa jo opiskeluaikana työskennellyt ja oman arkkitehtitoimiston miehensä kanssa vuonna 1991 perustanut Herneoja halusi alun alkaen suunnitella työkseen vain uusia rakennuksia. Hän kuitenkin valmistui vuonna 1992 keskelle suurta lamaa, jolloin suunnittelutöitä ei ollut juurikaan tarjolla. Silloin Herneoja kiinnostui arkkitehtuurin tutkimuksesta.
Arkkitehtuuri on taidetta ja rakennustekniikkaa yhdistävä laji. Arkkitehdin työn suunnitteluprosessissa, samoin kuin tutkimustyössä, tarvitaan luovuutta, luovaa ongelmanratkaisutaitoa ja kolmiulotteista hahmotuskykyä, mutta paljon on mietittävä myös toteuttamiseen liittyviä asioita.
Tällä hetkellä Herneoja tekee yliopistolla opetustyön lisäksi omaa tutkimusta, jossa hän pääsee hyödyntämään kokemustaan talopuolen suunnittelussa.
“Vaikka suunnittelutyön tulos näyttäytyy visuaalisena, niin paljolti se on ihan raakaa työtä. Mutta se toki motivoi, että on ajatus mitä haluaa tehdä – ja että sen eteen on valmis tekemään kovasti töitä.”
Onko Oulussa hyvä olla kaikenlaisilla oululaisilla?
Oulu hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Ensimmäinen hakemus jätetään vuonna 2020 ja lopullinen päätös tehdään vuonna 2022. Aulikki Herneoja on yksi hankkeen luovista neuvonantajista, joiden tehtävänä on ideoida tulevan kulttuuriohjelman pääteemoja.
Vaikka kulttuuripääkaupungin titteli olisi jo itsessään hieno asia, Herneojaa kiinnostaa erityisesti se, miten hankkeen avulla voitaisiin pysyvästi vaikuttaa kaupunkirakenteisiin niin, että Oulussa olisi hyvä olla kaikenlaisilla oululaisilla.
Herneojan mukaan ensimmäisenä tulisi selvittää, mitä oululaisuudella oikeastaan tarkoitetaan. Hän itse muutti Helsingistä Ouluun opiskelemaan noin 33 vuotta sitten, mutta kertoo kokevansa vieläkin toisinaan ulkopuolisuuden tunnetta.
Herneojasta vahva paikallinen identiteetti on sinänsä hieno juttu, mutta ookko nää –oululaisuus ei välttämättä ole sellaista oululaisuutta, jonka hän itse tai esimerkiksi Oulun kansainvälinen yliopistoväki kokisi omakseen.
Herneoja kiittelee Oulua hyvin aktiiviseksi kulttuurikaupungiksi. Hän mainitsee kaupungin isompien tapahtumien, kuten ilmakitaransoiton MM-kisojen, tuovan Oululle tärkeää näkyvyyttä ja kaduille liikettä. Pääasiassa kesäkuukausille sijoittuvien tapahtumien jälkeen keskusta kuitenkin hiljenee.
Oulun hiljainen keskusta onkin puhuttanut kaupungissa jo pitkään. Aulikki Herneojan mukaan asian ratkaisussa voisi auttaa kaupunkisuunnittelu, jolla keskustan aluetta saataisiin kehitettyä toimivammaksi esimerkiksi pienempien kulttuuritapahtumien järjestämistä varten.
“Voisiko kaupunkilaisia ottaa enemmänkin mukaan keskusteluun, jotta kaupunkitilojen miettiminen olisi vuorovaikutteisempaa. Siten me saataisiin ehkä enemmän elävyyttä”, hän ehdottaa.
Lisäksi Herneojaa kiinnostaa se, kuinka kulttuurin keinoin voitaisiin puuttua positiivisella tavalla myös sosiaalisiin haasteisiin. Hän viittaa Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan Meri-Toppilan asuinalueen ongelmista ja viitataan kutsumanimeen ”Veri-Toppila”.
”Eihän me voida ajatella olevamme tyytyväisiä Ouluun, jos täällä on tämänkaltaista alueellista pahoinvointia. Pitäisi miettiä ratkaisuja: olisiko esimerkiksi kulttuurin keinoin jotakin, jolla me voitaisiin motivoida nuorisoa ja saada ainakin se arki tuntumaan vähän iisimmältä.”
Herneoja näkee esimerkiksi Titta på Tuiran kaltaiset, omaehtoiset pop up -tapahtumat matalan kynnyksen kulttuuritapahtumina, joihin on voivat osallistua myös he, jotka eivät ole kulttuurin ja taiteen tuottajia tai ydinyleisöä. Tällaisissa tapahtumissa myöskään pääsymaksut tai suomen kielen taitamattomuus eivät ole esteenä osallistumiselle.
Aulikki Herneoja kaipaa Ouluun rajat ylittävän dialogin foorumia, jossa esimerkiksi kaupungin edustajat, taiteilijat ja yliopistoväki voisivat yhdessä suunnitella ja keskustella Oulua kehittävistä ideoistaan myös silloin, kun ei tähdätä jonkin tietyn yhteisprojektin toteuttamiseen.
Oulun vahvuudet: Pääsy marjametsään ja hyvät pyörätiet
Kun Herneoja muutti parikymppisenä Ouluun, maailman pohjoisin arkkitehtikoulutusta tarjoava kaupunki tuntui helsinkiläisestä kiinnostavan eksoottiselta. Lähiverkostojen puuttuminen toi silti omat haasteensa nuoren opiskelijan elämään. Arkkitehtiopiskelijoista ja työporukoista löytyivät pian omat tärkeät yhteisönsä, ja kolmannen opiskeluvuoden työpaikasta myös Herneojan tuleva aviomies. Oulusta tuli pikkuhiljaa hänelle koti.
Nykyarkkitehtuurin aineryhmän ja yksikön tohtorikoulutukseen liittyvistä opetustehtävistä vastaava Herneoja kiittää Oulun kaupunkia siitä, että kaupunki tarjoaa arkkitehtiopiskelijoille harjoitustyöaiheita, ja antaa näin arvokasta kokemusta ja mahdollisuuksia opiskelijoille.
Pari vuotta sitten Ouluun arkkitehtien konferenssiin saapuneet Herneojan eurooppalaiset kollegat hämmästyivät, kun arkkitehtien kiltatalon saunasta saattoi pulahtaa uimaan keskellä kaupunkia. Vieraat ihastelivat Oulun rauhallisuutta, lyhyitä välimatkoja, luontoa ja turvallisuutta.
”Meillä voi mennä vaikka marjastamaan tai sienestämään kaupunkialueella. Ja meillä on hyvät pyörätiet. Tavallaan nämä tämmöiset asiat, jotka ovat meille tuiki tavallisia – voisivatko ne olla juuri niitä meidän vahvuuksia?”
Kuka?
Aulikki Herneoja
» Valmistunut Oulun yliopistosta arkkitehdiksi vuonna 1992, tekniikan lisensiaatiksi vuonna 1998 ja tekniikan tohtoriksi vuonna 2007.
» Työskentelee Oulun yliopistossa nykyaikaisen arkkitehtuurin yliopistonlehtorina, tohtorikoulutuksen vastuuopettajana ja arkkitehtuurin yksikön varajohtajana. Lisäksi oma arkkitehtitoimisto ArkEST Arkkitehdit Ky.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli arkkitehtiopiskelijoiden yhteisö ja nykyarkkitehtuuri, eli rakennusten suunnittelutyö.
» Haastavinta opiskeluaikana oli vanhojen ystävien ja perheverkostojen puuttuminen Oulusta.
» Ensimmäinen oman alan työpaikka oli toisena opiskeluvuotena Arkkitehtityö Kuhalampi–Kähkönen–Uronen -arkkitehtitoimistossa Oulussa.
» Unelmoi saavansa vietyä tutkimustyössä eteenpäin itselleen tärkeitä asioita, joiden eteen on tehnyt vuosia töitä. Toiseksi unelmoi saavansa ajankäyttönsä parempaan tasapainoon, jotta aikaa riittäisi töiden lisäksi enemmän myös itsestä huolta pitämiseen.
» Vapaa-ajallaan mökkeilee lähes joka viikonloppu miehensä kanssa tämän synnyinseudulla Pudasjärvellä. ”Se katkaisee viikot. Olen huomannut, että on ihan terveellistä, ettei työ vie ihan kaikkea aikaa.”
