Oulun Ylioppilasteatterin ensi-ilta 19.11.2021. Impronium – Suunnittelematon murha. Ohjaus Pekka Hartikainen ja Maria Hietanen. Taiteellinen johtaja Laura Määttä. Tuottaja Esko Kangastalo. Tuotanto OYT, Ari-Matti Lappalainen. Johtiskummi Jenna Kurikkala. Musiikki, valo- ja ääniajo Matias Tapaninen. Lavalla Elina Koski, Juha Nikula, Laura Määttä, Maija Koivulampi, Maiju Isosaari, Maria Hietanen, Marjo Ervasti, Suvi Lindholm, Suvi Vinblad ja Pekka Hartikainen.
Oulun Ylioppilasteatterin Impronium-ryhmän improvisaationäytelmä Suunnittelematon murha on riemastuttava. Näytelmän ovat ohjanneet Pekka Hartikainen ja Maria Hietanen, käsikirjoittajaa ei tietenkään impronäytelmässä ole.
Mielikuvani improvisaationäytelmistä oli pelottava tai vähintäänkin ärsyttävä. Jokunen vuosi sitten minut pakotettiin osana yleisöä osallistumaan panoksellani näytelmän kulkuun. Lumihiutale-nuorena en kokenut suljettua tilaa turvalliseksi. Aseella ei uhattu, mutta tunsin sosiaalista painetta ja häpeää. Olen suusanallisesti kiveä hitaampi, toisin kuin hämmästyttävän nopeat ja nokkelat Improvisaatioteatterin näyttelijät.
Kaikki pelot olivat turhia, sillä katsojia ei aseella uhata tai muutenkaan kiusata.
Katsojia pyydetään kuitenkin valitsemaan murha-ase useista kamalista vaihtoehdoista. Ehkäpä pikkujoulukauden innoittamana, yleisöäänestyksen voittaa pieni viskipullo.
Yleisöltä kysellään vain hieman johdatellen paikkaa, missä murha tapahtuu. Hyviä ideoita tulee useita, ja tapahtumapaikaksi valitaan pesäpalloleiri. Näytelmä saa teemakseen tai nimekseen Koppihoitoa.
Seuraavaksi näyttelijät valitsevat kauhealla tohinalla itselleen rooliasut. Mieleen tulee TV-hupailu Putouksen jaksojen impro-osuudet. Näyttelijöiden iloinen innostus välittyy heti aidosti yleisöön.
Ymmärrän ensimmäistä kertaa elävän improvisaatioteatterin viehätyksen. Yleisö on aina jollain tapaa osa esitystä, vaikka kaikki istuisivat hipihiljaa pimeässä katsomossa. Tässä kuitenkin yleisön ja näyttelijöiden vuorovaikutus korostuu.
Näytelmä juuri tällaisenaan on ainutkertainen. Ihan samaa esitystä ei toistamiseen voida koskaan kokea. Tarkoitus on pitää hauskaa yhdessä. Nyt ei luoda teatterihistorian aikakirjoihin ja kaanoniin jäävää merkkiteosta.
Onnistunut hilpeä toteutus
Työryhmän inspiraation lähteenä ovat toimineet Agatha Christien suljetun tilan klassiset jännitysteokset sekä Hideout Theatren murhamysteerit. Kaikki tuntevat tarinat, joissa ryhmä ihmisiä kerääntyy kartanoon, yksi murhataan ja murhaajaksi paljastuu hovimestari.
Lavalla, tai siis pesäpalloleirillä tapahtuu murha. Joukkueen sponsori löydetään kuolleena. Tällä kertaa yhden pesäpallojoukkueen jäsenen isä on patologi ja hän alkaa selvittää tapausta.
Kuulusteluissa käy ilmi, että jokaisella leirille osallistuvalla, keittäjästä valmentajaan on murhalle motiivi. Leiriläisten keskinäiset suhteet ovat hämmentäviä ja riemukkaiden farssien tapaan monimutkaisia.
Näyttelijät onnistuvat luomaan tilan, näytelmän miljöön katsojien mieleen. Lavastusta ei voi improvisaationäytelmään etukäteen rakentaa.
Valaisijan pitää olla näyttelijöiden kanssa samalla aaltopituudella, sillä juuri muita teatterin tehokeinoja ei ole käytettävissä. Matias Tapanisen valotyöskentely on nopeatempoisessa näytelmässä tarkkaa.
Näyttelijöiden nopeus hämmästyttää. Hetkeäkään ei ole tylsää. Edes kyyniselle kriitikolle ei tule näytelmän aikana kertaakaan mieleen, että improvisaationäytelmät saattavat joskus olla tarkastikin käsikirjoitettuja. Pienet kömpelyydet ovat yksi osa inmprovisaatioteatterin viehätystä. Myötähäpeää ei tarvitse pelätä ja lämminhenkisessä esityksessä esiintyjillä ja yleisöllä on yhdessä hauskaa.
Noin tunnin mittainen impronäytelmä on lajissaan yllättävänkin eheä ja looginen murhamysteeri – jos nyt tällaista kannattaa edes miettiä. Pääasia on kuitenkin lämmin ja välitön yhteinen ilo. Esitykset jatkuvat Valvenäyttämöllä 11.12.2021 asti. Suunnittelemattoman murhan suunnittelu sopii erityisesti pikkujoulukauteen.
Artikkelia pävitetty 25.11. klo 14:50: Lisätty tekijätietoihin näytelmän ohjaajiin Maria Hietanen.
