”Tuntui vähän siltä niin kuin olisin tullut sinne heille häiriöksi. Periaatteessa minut ohjattiin siihen työpisteelle, ja jätettiin sen jälkeen siihen”, kuvaa kolmannen vuoden medianomi-opiskelija Saara Pasanen harjoitteluaan eräässä media-alan firmassa.
Pasanen on yksi kymmenistä tai jopa sadoista opiskelijoista Suomessa, joka on kokenut epäasiallista kohtelua harjoittelupaikallaan.
Koronapandemia on osaltaan lisännyt opiskelijoiden haavoittuvuutta harjoittelupaikkaa valitessa. Ennen koronavirusta nuorten työttömyysaste Euroopassa oli 14,9 prosenttia. Kesäkuussa nuorten työttömyysaste oli noussut jo kahdella prosentilla.
Työttömyyden lisääntyessä myös opiskelijoiden harjoittelupaikat ovat kokeneet kolauksen. Nykyinen työmarkkinatilanne on johtanut tilanteeseen, jossa harjoitteluja on entistä vähemmän saatavilla.
Vaihtoehtojen puuttuessa houkutus vastaanottaa palkattomia ja jopa asiattomia harjoittelupaikkoja kasvaa, kun opiskelijat haluavat suorittaa opintonsa loppuun.
Suomessa palkattomat harjoittelut ovat olleet tuttu ilmiö jo vuosia ennen koronakriisiä. Vuonna 2012 vain alle puolet ammattikorkeakoululaisista sai harjoittelustaan palkkaa, mutta suurin osa opiskelijoista oli siitä huolimatta harjoitteluihinsa tyytyväisiä.
Ylen mukaan palkattomat harjoittelut ovat yleistyvä työelämän ilmiö, joka asettaa useat nuoret tilanteeseen, jossa on tehtävä valinta työkokemuksen ja oman taloudellisen tilanteen välillä.
Palkattomuus kohdistuu etenkin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen ja Akavan opiskelijoiden (2019) teettämän harjoittelubarometrin mukaan yli puolet ammattikorkeakoululaisista suorittaa harjoittelunsa palkatta.
Palkattomuus ei jakaudu tasaisesti
39-vuotias Pasanen on tottunut palkattomiin harjoitteluihin opintojensa aikana. Pasanen valmistui vuonna 2005 sairaanhoitajaksi. Hän on kokenut palkattomia harjoitteluja sairaanhoitajan opinnoissaan muun muassa lastenneuvolassa, äitiysneuvolassa sekä eri mielenterveysyksiköissä.
Sosiaali- ja terveysalan harjoittelut ovatkin lähes poikkeuksetta palkattomia. Sote-alojen erityispiirteenä ammattikorkeakoulut joutuvat lisäksi maksamaan työnantajalle harjoittelusta erillisen harjoittelumaksun.
“Sote-alalla harjoittelut eivät ole koskaan palkallisia. En ole varma mistä tämä käytäntö johtuu, mutta toisaalta en tiedä millä sairaanhoitopiirillä olisi siihen edes varaa, koska opiskelijoita on harjoittelemassa yhdellä osastolla samaan aikaan niin paljon”, Pasanen pohtii.
Harjoittelubarometrin mukaan opiskeluala vaikuttaa harjoittelusta saadun palkan suuruuteen huomattavasti. Liiketalouden ja tekniikan alojen harjoittelut ovat pääosin palkallisia, kun taas terveys- ja sosiaalialojen sekä kulttuurialan harjoittelut suoritetaan yleensä palkatta.
Lisäksi naisvaltaisilla aloilla tilanne on miesvaltaisia heikompi: miehistä 64 prosenttia ilmoitti saavansa palkkaa harjoittelusta, kun naisilla vastaava luku oli vain 30 prosenttia.
Nykyisissä medianomin opinnoissaan Pasanen on suorittanut harjoitteluaan kolmessa eri media-alan yrityksessä, jotka edellisten opintojen tapaan ovat tarjonneet harjoittelunsa palkatta. Kahta harjoittelua kolmesta kuitenkin kompensoitiin harjoittelijalle ilmaisella lounaalla.
”Olin hyvin onnellinen, että sain sen ilmaisen aterian sieltä. Tämä kuitenkin vähensi sitten niitä kuluja kotona,” Pasanen tuumaa.
Ensimmäiset kaksi vuotta opinnoistaan Pasanen on pärjännyt aikuisopintotuen varassa. Opintotuki sekä kesällä tehdyt sairaanhoitajan työt ovat auttaneet häntä selviämään palkattomien harjoittelujen läpi.
”Opintotuki kuitenkin loppui nyt marraskuussa, joten olen nostanut opintolainaa. Joskus käynyt myös iskän kukkarolla”, hän naurahtaa.
Yliopistolainen saa harjoittelustaan todennäköisemmin palkkaa
Palkattomuudessa on eroja myös ammattikorkeakoululaisten ja yliopisto-opiskelijoiden välillä. Vuonna 2019 ammattikorkeakouluissa opiskelevista noin kolmasosa ja yliopisto-opiskelijoista kolme viidestä sai harjoittelustaan palkkaa, kertoo harjoittelubarometri.
Myös osa juttuun haastatelluista viestinnän opiskelijoista oli huomannut saman käytännön omalla harjoittelupaikallaan.
Oulun ammattikorkeakoululla viestintää opiskelevan Johannan (nimi muutettu) ensimmäinen harjoittelu oli palkattomana yksityisyrittäjän omassa tuotantoyhtiössä ja toinen, palkallinen harjoittelu, suuressa markkinointitoimistossa.
Ihmetystä Johannalle herätti etenkin markkinointitoimiston tapa erotella yliopistolaisia ja ammattikorkeakoululaisia jaetuissa palkkioissa. Ammattikorkeakoululaisille palkkio harjoittelusta oli 500 euroa kuussa, kun yliopistolaisilla palkkio oli 800 euroa kuussa.
”Yrityksessä oli käytäntönä maksaa yliopisto-opiskelijoille enemmän palkkiota, kuin ammattikorkeakoululaisille. Olin kuitenkin tyytyväinen, että töitä ei tarvinnut tehdä ilmaiseksi, ja 500 euroa oli kuitenkin kaksinkertaisesti opintotukeen verrattuna, mikä tuntui silloin jo luksukselta.”
Alhaisesta kuukausipalkasta huolimatta Johanna teki mainostoimistolle kahdeksan tunnin päiviä viisi kertaa viikossa. Johannan keskimääräinen tuntipalkka yrityksessä oli 2 euroa ja 88 senttiä. Yliopiston harjoittelijana samassa yrityksessä tienaisi 4 euroa ja 62 senttiä.
Vertailun vuoksi Journalistiliiton työehtosopimuksen palkkasuositus kolmen kuukauden harjoitteluihin on 1300 euroa kuussa. Yliopiston harjoittelutuki opiskelijaa kohden taas on 1600 euroa kuussa. Palkkasuositusten mukainen tuntipalkka harjoitteluissa olisi siis 7,5 euron ja 9,23 euron väliltä.
Johannan ensimmäisessä harjoittelupaikassa työ oli sekä palkatonta että sitä oli liian vähän. Jotta Johannan opinnot olisivat edenneet odotetusti, ja voidakseen nostaa opintotukea, harjoittelun olisi täytynyt olla kokoaikaista. Taloudellinen tilanne kävi lopulta liian tukalaksi, ja hän jätti harjoittelun kesken.
Euroopan harjoittelupaikkojen tilanne peilaa ammattikorkeakoululaisten tilannetta Suomessa. Alle puolet eurooppalaisista saa harjoitteluistaan palkkaa, kertoo European Youth Forumin kysely. Jäljellä olevista palkallisista harjoittelupaikoista lähes puolet maksavat liian vähän päivittäisten elinkustannusten kattamiseen.
Oulun ammattikorkeakoulun suunnittelijana ja harjoitteluvastaavana työskentelevä Milla-Maija Kemppainen kertoo suurimman osan koululle tulevista harjoittelutarjouksista olevan palkattomia.
”Hyvin vaikea antaa tarkkaa dataa ilman laajempaa seurantaa, mutta veikkaus tässä kohtaa voisi olla että 35 % paikoista sisältää jonkunlaisen korvauksen tai palkan ja 65 % ovat palkattomia.”
Kemppainen ei kuitenkaan ole huomannut kasvua palkattomuudessa ainakaan media-alan sisällä.
”Päinvastoin, yritykset ovat alkaneet ymmärtää viestintä- ja media-alan osaamisen merkityksen omissa organisaatioissaan, ja samalla tämä on näkynyt positiivisena muutoksena alan harjoitteluiden korvauksissa. Palkallisten harjoitteluiden kasvun suunta on mielestäni kehittyvä ja positiivisesti huomattavissa esim. 5 vuoden takaiseen tilanteeseen”, hän sanoo.
Ohjauksen laatu työpaikoilla vaihtelee
Pasaselle ylivoimaisesti negatiivisin kokemus harjoitteluista liittyy siihen, miten hänet kohdattiin opiskelijana työpaikalla. Eräässä harjoittelupaikassa oli pahoja ongelmia työyhteisön sisällä. Myös harjoittelun ohjaus oli paikoin puutteellista.
”Tuntui vähän siltä niin kuin olisin tullut sinne heille häiriöksi. Minulla ei esimerkiksi ensimmäisenä päivänä ollut edes perehdyttäjää. Periaatteessa minut ohjattiin siihen työpisteelle, ja jätettiin sen jälkeen siihen. En tiennyt yhtään keneltä kysyä, mitä työtehtäviä minun kannattaisi tehdä, ja kun yritin kysyä, niin vastausta sai odotella kolme tai neljä tuntia. Tuntuu epäasialliselta, että se ihminen vain unohdetaan sinne. Ja tiedän, että en ole yksin tämän kokemuksen kanssa.”
Pasanen ei palaisi tähän harjoittelupaikkaan uudestaan. Hänen mukaansa entiset työtehtävät sairaanhoitajanakin tuntuvat miellyttävämmältä ajatukselta.
”Jos opiskelija on sellaista sakkaa, että hänelle ei edes viitsitä vastata, ja pistetään vain istumaan ja pyörittämään peukaloita neljäksi tunniksi, niin ei se ole kovin asiallista.”
Toisessa Pasasen harjoittelupaikassa kohtelu oli taas päinvastainen.
”Olen saanut tehdä todella monipuolisesti asioita, ja minut on otettu opiskelijana ihan avosylin vastaan. En tiedä oikein, mistä tämä edes voi johtua, että on ollut niin erilaiset kokemukset kahdessa paikassa”, Pasanen pohtii.
Yle Pohjois-Suomen päällikkö Katja Oittinen kertoo harjottelijan ohjauksen työpaikalla olevan erityisen tärkeää.
“Uutena toimitukseemme Oulussa tai Kajaanissa tulevalle noin kahden viikon mittainen perehdytys, josta emme ole tinkineet myöskään koronan aiheuttamana etätyöaikana.”
Työtehtävät tuunataan Oittisen mukaan harjoittelijan oman osaamisen tason ja motivaation perusteella.
“Harjoittelija on meillä täysivaltainen toimituksen jäsen ja odotamme hänen osallistuvan esimerkiksi ideointiin, kannustamme yhteistyöhön, aktiiviseen työstä keskusteluun sekä kokeilemaan uusia työkaluja, tekemisen tapoja tai kerronnan muotoja.”
“Työnantajan vastuu harjoittelun sujumisessa on iso ja ajattelen aktiivisen ohjaamisen otteen kannustavan myös harjoittelijaa itseään aktiivisuuteen harjoittelun aikana.”
Kokemus yrittää kompensoida palkattomuutta
Palkattomien harjoitteluiden positiiviseksi tekijäksi nousee usein harjoittelusta saatu työkokemus. Parhaassa tapauksessa työkokemus voi mahdollistaa nuoren työllistymistä tulevaisuudessa jopa samaan työpaikkaan.
Harjoittelubarometrin mukaan 34 prosenttia korkeakouluopiskelijoista työllistyi harjoittelupaikassaan myöhemmin.
Vastaajista 22 prosenttia taas kertoi, että ei ole työllistynyt harjoittelupaikkaansa halutessaan. Loput 22 prosenttia kertoi, että ei haluaisi työllistyä harjoittelupaikkaansa ollenkaan.
Citynomadi Oy on yksi palkatonta harjoittelua tarjoavista työpaikoista tänä keväänä. Palkattomuutta kompensoidakseen Citynomadi lupasi Aarresaari.fi sivustolle jätetyssä ilmoituksessaan hakijalle melkein taattua työpaikkaa harjoittelun jälkeen.
Työpaikkaa on kuitenkin mahdotonta täysin taata. Citynomadin viestintävastaavan mukaan syyt työpaikan saantiin ovat moninaisia.
“Työpaikka harjoittelun jälkeen riippuu monista seikoista ja molemmista osapuolista: opiskelija jää yritykseemme osa- tai kokoaikaiseksi työntekijäksi, jatkaa usein vielä opintojaan, hakee valmistuttuaan töitä tarkemmin fokusoiden tai jatkaa opintojaan ulkomailla. Olemme joutuneet luopumaan useista hyvistä työntekijöistä edellä mainituista syistä”, sähköpostissa vastataan.
Palkallista harjoittelua toivovat opiskelijat löytävät Citynomadin mukaan kyllä paikkansa.
“Eri yritykset suhtautuvat palkkaamiseen eri tavoin ja käytäntö voi vaihdella eri aloilla. Kokemuksemme mukaan opiskelijat, jotka ensisijaisesti arvostavat harjoitteluajan palkkaa, löytävät itselleen sopivan harjoittelupaikan”, hän uskoo.
Kolmannen vuoden medianomi-opiskelija Sami Ikoselle harjoittelut jääkiekko-organisaatiolla sekä viestintäyhtiössä olivat hyödyllisiä tulevaa uraa ajatellen.
”Harjoittelut kokonaisuutena olivat minulle positiivinen kokemus. Ensimmäinen harjoittelupaikka poiki osa-aikaisen työpaikan myöhemmin ja sain molemmista paikoista isoja merkintöjä CV:hen. Uskon, että minulla kävi paikkojen kanssa myös tosi hyvä tuuri ylipäätään”, hän tuumaa.
OAMKin harjoitteluvastaavana toimivan Kemppaisen mukaan harva opiskelija voi jatkaa suoraan harjoittelustaan organisaatiossa pidempiaikaiseen työsuhteeseen. Yhteistyön jatkuvuudelle on hänen mukaansa kuitenkin usein hyvät näkymät.
”Moni opiskelija saattaa jatkaa yhteistyötä harjoittelupaikkansa kanssa esim. freelancer-pohjaisella sopimuksella tai tehdä pienempää keikkaluonteista työtä yritykselle. Jotkut harjoittelupaikat ovat poikineet myös työpaikkoja myöhemmin opiskelijan valmistuttua”, hän kertoo.
Johannan mielestä taas palkaton harjoittelu voi periaatteessa olla molemmille osapuolille reilu, jos harjoittelijalle voidaan tarjota oikeasti arvokasta ohjausta ja kokemusta, ja jos tehtävät ovat kohtuullisia palkattomuuteen nähden.
”Mutta jos jokin suurempi yritys tekee voittoa harjoittelijan tekemällä ilmaisella työllä, mielestäni on epäreilua olla maksamatta siitä edes pientä korvausta”, hän toteaa.
Korkeakouluopiskelijoille kohdennettujen harjoittelupaikkojen ilmoituslistalla Aarresaari.fi sivustolla huomaa toistuvasti, ettei selkeää palkka-arviota kerrota, jos palkasta ylipäätään mainitaan.
“Palkka määräytyy sopimuksen mukaan”
Ne harjoitteluilmoitukset, joissa palkka kerrotaan, ovat useimmiten valtion tai suurten säätiöiden toimesta jätettyjä.
“Kelan työssäoloehdon täyttävä vähimmäispalkka (1252,00 EUR/kk)”
Näin mainostettiin harjoittelupaikkoja, joissa palkkaa ei joko mainittu ollenkaan tai harjoittelun kerrottiin olevan palkaton.
“Haluatko kehittyä sisällöntuotannon ammattilaiseksi?”
”Me tarjoamme sinulle tiimin ja kokeneiden ammattilaisten tuen. Tässä tehtävässä on hienoa se, että pääset toimimaan kahdella hyvin erilaisella toimialalla: ohjelmistoala sekä valmistava teollisuus, siis sekä bittejä että ‘raskasta rautaa’”
“Miltä kuulostaa harjoittelupaikka, jossa pääset tekemään töitä isolla T:llä?”
”Koetko olevasi henkilö, joka haluaa kehittyä ja unelmoitko samalla vapaista viikonlopuista? Jos vastasit kyllä, olet etsimämme henkilö!”
“Are you a student looking for an exciting challenge in marketing in an international company?”
“Oletko kiinnostunut kerryttämään työkokemusta taloushallinnon avustavista työtehtävistä? Sopiiko osa-aikainen työ sinulle?”
”Pääsetkin pohtimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta monipuolisesti ja kattavasti, tutustuen mm. eriyttämiseem ja yksilöllisten oppimissuunnitelmien laadintaan. Saat halutessasi toteuttaa omia ideoitasi eri oppiaineissa.”
