Sillä sipuli!

Samuli Karvosen ja Siiri Töyrälän keittiössä improvisoidaan ja nautitaan hyvästä ruuasta.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anna Mansisto

Mitä enemmän sipulia, sitä parempi. Englannin aineenopettajaksi opiskeleva Samuli Karvonen pilkkoo silmät vuotaen ainakin neljä isoa sipulia tomaattisen pastakastikkeen joukkoon.
”Aivan sama kokkaako kanaa vai jauhelihaa, maku tulee sipulista. Myös Sriracha-chilikastike kuuluu minun suosikkeihini. Sopiva määrä tulisuutta tuo muut maut esiin”, hän tiivistää ruuanlaittofilosofiansa kulmakivet.

Samuli ja hänen luokanopettajaksi pian valmistuva avopuolisonsa Siiri Töyrälä ovat innokkaita kokkailijoita ja tekevät ruokaa lähes päivittäin. Mallin ruuanlaittoon he ovat saaneet kodeistaan, sillä molempien äidit ovat kokkeja.

”Kun olin 15-vuotias, äiti opetti tekemään perusruokia, kuten makaronilaatikkoa. Sitä kokkailinkin ahkerasti, kun muutin omaan kotiin”, Samuli nauraa.
Nykyään improvisaatioteatteria harrastava mies uskaltaa improvisoida myös keittiössä. Hän saattaa yhdistellä useampaakin reseptiä ja lisätä vielä oman ripauksensa soppaan. Myös Siiriä on kiittäminen hyvistä ideoista.

”Siiri on ehdottanut muun muassa, että laitapa karjalanpaistiin veden sijasta tomaattimurskaa ja kasviksia. Olin vähän epäileväinen, mutta siitä tulikin tosi hyvää ja nykyään teen karjalanpaistin aina tuolla reseptillä”, Samuli kertoo.

Hyvää opiskelijabudjetilla

Pastakastike porisee iloisesti hellalla ja Samuli heittää spagetit kiehumaan. Hän valmistaa tätä reippaasti chilillä maustettua kastiketta ainakin kerran viikossa. Siirin jälkiruuaksi leipomat mustikka-valkosuklaamuffinssit odottavat jo jääkaapissa.

Työnjako keittiössä on muodostunut kummankin mieltymyksien mukaan. Siiri tykkää leipomisesta, Samuli hoitaa ruokien maustamisen.

”Minä olen ehkä järjestelmällisempi ja Samuli taas soveltaa enemmän. Tasapainotamme siis hyvin toisiamme”, Siiri virnistää.

Siiri ja Samuli toteavat yhteen ääneen, että opiskelijabudjetillakin voi syödä hyvin, etenkin jos tekee ruuan itse alusta alkaen. Eineksiä he välttävät monestakin syystä.

”Ruoan laittaminen alusta asti itse on tosi mukavaa! Siinä saa maun luoda kokonaan itse, joten ruokaan saa enemmän vaihtelua. Myös rasvaa ja sokeria on tasan sen verran kun itse laittaa”, Samuli toteaa.

Laatu ratkaisee

Kotimaisuus tai luomu ei näyttele merkittävää roolia pariskunnan kulutusvalinnoissa, vaan kauppareissulla hinta-laatusuhde ratkaisee eniten.

”Yleensä ostamme halvinta, mutta esimerkiksi kalliimpaa tomaattimurskaa tulee hankittua, koska se on vaan parempaa. Eli laadusta olen valmis maksamaan, mutta esimerkiksi luomuun en hirveästi usko. Samanlaisesta tehotuotannosta siinäkin on kyse, sinne on vaan keksitty muutama sääntö torjunta-aineisiin”, Samuli sanoo.

Hän myöntää sortuvansa helposti tarjouksiin.

”Ostan mitä vaan, jos se on 70 prosentin alennuksessa. Kerran ostin yksitoista kiloa jauhelihaa, koska se oli niin hyvässä tarjouksessa”, Samuli nauraa makeasti.
Samulin ja Siirin suhtautumista ruuanlaittoon leimaa rentous ja tärkeintä on osata nauttia aikaansaannoksistaan.

”Mukavinta on kokata vieraita varten ja syödä rauhassa yhdessä”, Siiri hymyilee.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Oman keittiön huumaava vapaus

Carita Fredriksson leipoo monta kertaa kuussa, testailee uusia reseptejä ja miettii, pitäisikö kananmunat ostaa luomuna.

TEKSTI Veera Adolfsen

KUVAT Anna Mansisto

Leikkuulauta napsuu, kun 20-vuotias Carita Fredriksson pilkkoo paprikaa keittiössään Raksilassa. Oulun yliopistossa vuoden fysiikkaa opiskelleen Fredrikssonin menussa on tänään feta-paprikapiirakkaa ja suklaaruutuja, sillä hän pitää leipomisesta.

”Piirakan ohjeen löysin netistä. Suklaaruutuja olen leiponut jo ihan pienenä, en edes tiedä keneltä olen ne oppinut. Se on kätevä ohje, tulee äkkiä ja onnistuu aina”, Fredriksson kertoo ja napsauttaa sähkövatkaimen päälle.

Munat ja sokeri vaahtoutuvat nopeasti, ja Fredriksson ryhtyy sekoittamaan niihin vehnäjauhoja ja kaakaojauhetta. Piirakan valmispohja saa sulaa pöydällä kaikessa rauhassa.

Fredriksson kiistää, että ruoka olisi hänelle harrastus. Arjessa ei hifistellä: keittiössä yleisimmin valmistuva ruoka on jauheliha-makaronisekoitus.

”Olen vain aina tykännyt leipoa ja olla keittiössä. Meillä on perheessä perinne, että etsin koko vuoden överisuklaisinta kakkureseptiä ja leivon sitten isälle synttärikakun.”

Ruuan eettisyys mietityttää

Kun Carita Fredriksson muutti vuosi sitten pois vanhempiensa luota, hän innostui muustakin ruuanlaitosta kuin leipomisesta. Hänestä on mahtavaa, kun on oma keittiö ja vapaus tehdä sellaista ruokaa kuin haluaa. Kukaan ei valita, jos tekee vääränlaista ruokaa.

”Olen testaillut kaikkia sellaisia ruoka-aineita, mitä meillä ei kotona ole ikinä syöty kuten kesäkurpitsaa ja pestoa. Kesäkurpitsalasagnesta, jossa oli lasagnelevyjen sijaan kesäkurpitsaa, tuli tosi hyvää mutta liian märkää, vaikka yritin itkettää kesäkurpitsasta nesteet ulos”, Fredriksson nauraa ja levittää paprikan- ja sipulinpalat piirakkapohjalle. Suklaaruututaikina ruskistuu jo pellillä uunissa.

Kaikesta voi päätellä, että Fredriksson viihtyy keittiössä. Ainoa, mikä fysiikanopiskelijaa mietityttää, on ruuan eettisyys.

”Olisi kivaa käyttää eettisempiä raaka-aineita, mutta luomuliha on tosi kallista. Munien ostamista luomuna olemme miettineet. Ja mitä ihmettä vaikka maidon kanssa pitäisi tehdä? Nyt on ollut niin paljon luomumaitoskandaaleja, että sekään ei tunnu oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kauramaito on onneksi hyvää.”

Ei pelkkää polttoainetta

Opintojen ohessa Fredriksson on tehnyt töitä McDonald’silla. Hän sanoo, että se on opettanut uudenlaista arvostusta ruokaa kohtaan. Varsinkin ruokahävikki hirvittää, kun joutuu heittämään ruokaa sulkemisajan jälkeen roskiin – niin kuin monissa ravintola-alan työpaikoissa.

”Olisi hyvä, jos säädettäisiin laki, että ravintoloiden ja kauppojen pitäisi lahjoittaa yli jäävä ruoka pois. On tosi hankala nähdä, kuka siinä häviäisi”, Fredriksson pohtii.

Mikä ruuassa sitten on Carita Fredrikssonin mielestä tärkeintä? Ainakaan se ei ole pelkkää polttoainetta, sanoo lääketieteellisen valintakokeisiin viime kevään ajan opiskellut oululainen. Vaikka terveellisyys on tärkeää, pelkkien ravintoarvojen tuijottaminen ei kiinnosta.

”Ruoka on nautinto, kun se on hyvää ja sitä saa syödä kaikessa rauhassa. Kiireessä syöminenhän on kamalaa”, hän kiteyttää ja ottaa tuoksuvan kasvispiirakan ulos uunista.

Nyt ei onneksi ole kiire.

Veera Adolfsen

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan viestintäsihteerinä työskentelevä sosiologian opiskelija, jota kiinnostaa kieli.

Lue lisää: