Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi, Juhani Kenttä kirjoittaa.
Opiskelujen ja töiden suorittamisesta etäyhteyksien välityksellä on tullut tavanomaista. Vaikka emme ole fyysisesti läsnä, olemme saattaneet kuitenkin joutua paljastamaan itsestämme enemmän kuin mihin olimme tottuneet. Meihin kohdistuva katse on muuttanut muotoaan.
Jo keväällä kirjoitettiin uudesta ilmiöstä nimeltä Zoom-uupumus kun videoyhteydet Zoomin kautta loivat uusia paineita kurssiosallistumiseen. Kun opiskelija osallistuu videoyhteydellään luennolle, hänen kasvoihin kiinnittyy pitkittynyttä ja tarkentunutta huomiota. Tämän huomattiin nostavan ahdistusta esimerkiksi siitä, että täytyy ikään kuin esittää läsnäoloa sen sijaan, että voisi luottaa luontaisen kehonkielensä viestivän sen samassa tilassa oleville. Samalla kun itse ylianalysoi omaa elehdintään Zoom-näkymästä, videokuvan kautta tulee paljastaneeksi myös pienen osan kodistaan. Itsestäänselvyydeltä tuntunut rajaus kodin piiristä yksityiseksi asiaksi on kadonnut.
Monen kurssin suoritustapaan sisältyy myös oman esityksen pitäminen, jolloin meitä pyydetään jakamaan tietokoneen näyttömme kaikille muille osallistujille. Emmehän muutenkaan voi esitellä materiaalimme muille. Näyttö ei kuitenkaan ole yhtään sen vähemmän henkilökohtainen asia.
Kannettava tietokoneeni on irrottamaton osa elämääni. Sen kautta hallinnoin lähes kaikkia elämäni osa-alueita, niin opintoihin ja työhön liittyviä tehtäviä kuin myös arjen pyörittämistä, yhteydenpitoa ystäviin ja kaikkea muuta vapaa-aikaani liittyvää, myös niitä salaisimpia mielihalujani. Mitä enemmän minulla on rautoja tulessa, sitä luultavammin läppärin näyttöni heijastaa tätä tilannetta avonaisten projektien ja selaimen välilehtien määrässään. Katso näyttöäni ja näet koko sekavan elämäni pienoiskoossa.
Etätyöskentely ei pelkästään tee kodista työpaikkaa, se pyytää sinua myös jakamaan kotisi yksityisimmän nurkan muiden nähtäväksi. Muistithan varmasti siivota sen ennen vieraiden tuloa.
Kun pidän esitelmää, ahdistun nyt siitä, että enhän vain poikkea jaetun näytön tilassa esitelmästäni mihinkään. Mitä jos unohdin lisätä esitelmään jotain ja joudun nyt kaivamaan sen esiin koneeltani. Yksityiselämästäni on lukuisia vihjeitä niin työpöydällä, välilehdissä kuin resurssienhallinnan sivusarakkeessa, jossa näkyy viimeisimpänä avatut kansiot. Olen suhteellisen avoin elämästäni, mutta sille avoimuudelle on elinehtona, että voi itse hallita sitä, kuinka paljon antaa itsestään. Moni tunnistanee sen hätääntyneen reaktion, kun näyttää kaverille kuvaa puhelimestaan ja hän alkaa yllättäen selata kuvahistoriaa taaksepäin. Ei kai sinne jäänyt jotain intiimiä, jotain vain harvojen valittujen silmille sallittua.
Jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää, voisi joku tokaista.
Periaatteen vuoksi voi silti kavahtaa, kun tunnistaa hierarkioiden näkyvän myös tässä tilanteessa. Lehtoreilla tai esimiehillä on työpaikkojensa tarjoamat toimistot ja työkoneet merkittävästi useimmin kuin alaisillaan tai oppilailla. Työ- ja siviiliminä on siis paljon helpompaa pitää erillään toisistaan. Totta kai hekin pyrkivät vain parhaansa mukaan mukautumaan vaikeaan tilanteeseen. Hyvä olisi silti tunnistaa, ettei työhuoneen suojasta luennointi ole samalla viivalla kuin toisen kotiin ulottuva katse.
Poikkeustilan aiheuttamassa vauhtisokeudessa voi syntyä virhearviointeja itse kullekin. Toukokuussa Oulun poliisille tehtiin jopa tutkintapyyntö teknillisen tiedekunnan etätenttien järjestelyistä. Poliisi joutui tutkimaan, voisiko kotonaan tenttineiden opiskelijoiden videovalvontaa tulkita kotirauhan rikkomisen rikosnimikkeen alle. Kesäkuussa Oulun yliopisto päivitti ohjeistukseensa, ettei sen tule jatkossa hyödyntää videovalvontaa usean opiskelijan tenteissään ja esitutkintaa ei lopulta tehty.
Tenttiohjeistusta lukuun ottamatta opiskelu jatkui kuitenkin sellaisenaan, Zoom ja Teams uusina luentosaleina. Jos varjelee yksityisyyttään, voinee kai rimpuilla oletettua jakamista vastaan kurssin sisällä tai valita suosiolla kurssista itsenäisen suoritusmuodon.
Mitä jos kuitenkin automaattisen avoimuuden sijaan lähdettäisiin siitä, että kotirauhastaan saa yhä pitää kiinni myös etätyön aikana ilman että saa vaikean ihmisen leimaa?
Julkaistu
SHARE
Juhani Kenttä
Englantilaisen filologian opiskelija, joka intoilee kulttuurista ja miettii ammatinvalintaa sitten myöhemmin.
Oulun yliopiston kampus jakautuu keskustakampuksen myötä kolmelle kampukselle, yliopiston rehtori Jouko Niinimäki kertoi lehdelle 5.11. julkaistussa podcastissa. Mitä kuuluu kampus -podcastin ensimmäinen jakso käsittelee yliopiston keskustakampussuunnittelua. Read this in English!
Jatkossa yliopisto toimii Linnanmaalla, Kontinkankaalla ja Raksilassa. Linnanmaan alueen ja kampuksen kehittäminen yliopiston toimesta jatkuu yhä keskustakampuksen rakentamisen jälkeen. Keskustan kampukselle ei ole tarkoitus muuttaa kaikkia tiedekuntia tai opetusta. Esimerkiksi laboratoriotilat ja muut raskaat opetustilat jäävät Linnanmaalle.
Koko haastattelu on nyt saatavilla podcast-palveluissa sekä tekstiversiona alla.
Mitä kuuluu kampus -podcast jakso 1.
Iina Tauriainen: Tervetuloa Mitä kuuluu kampus -podcastin pariin. Kyseessä on siis Oulun ylioppilaslehden podcast, jossa käsitellään erilaisia korkeakoulun aiheita, ilmiöitä ja ihmisiä. Minä olen Iina ja tässä jaksossa me syvennymme yliopiston keskustakampushankkeeseen.
Kuka olisikaan parempi henkilö kertomaan meille asiasta lisää kuin Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki, tervetuloa!
Jouko Niinimäki: Kiitos.
Iina: Jos joku kuulijoista on ehtinyt missata, että mikä ihmeen keskustakampushanke, niin haluaisitko avata lyhyesti tähän alkuun?
Niinimäki: No keskustakampushanke nousi hallituksessa esille tuossa runsas vuosi sitten, kun ruvettiin pohtimaan kiinteistöstrategiaa ja havahdutti semmoiseen tosiasiaan, että että paikkoja Suomessa korkeakouluihin lisätään kovasti ja samanaikaisesti Pohjois-Suomen nuorten määrä tippuu nopeasti noin 30% kymmenen vuoden aikana tuossa vuodesta 2027 vuoteen 2037 nimenomaan yliopistoon tulevien ikäluokassa.
Havaittiin semmonen tosiasia, että jos me ei meidän vetovoimalle tehdä mitään, niin sitten se voi tarkoittaa huonojaasioita yliopiston ja toki myös Pohjois-Suomen näkökulmasta.
Niinimäki: Ruvettiin tarkemmin pohtimaan sitä, että mitä opiskelijat itse oikeasti haluaa ja ne opiskelijat, jotka vielä ei opiskele. Tultiin varsin nopeasti semmoiseen johtopäätöksen, että aikaisemmin opiskelijoita on tullut paljon tuolta maaseutumaisista ympäristöistä, mutta yhä enemmän opiskelijat tulee kaupunkimaisista ympäristöistä ja odotukset kohdistuu sitten myöskin sen siihen, että täällä on kaupunki jossa on paljon sosiaalista elämää ja paljon palveluita käytettävissä. Siinä yhteydessä sitten päätettiin, että meidän tulevaisuuden ratkaisu näihin kysymyksiin on keskustakampus.
Iina: Mistä ja miksi tällainen idea tuli vasta nyt mieleen?
Niinimäki: No se on ikiaikainen Oulun yliopiston jonkinnäköinen joidenkin yliopistolaisten haave ja silloin kun aloitin rehtorin työssä 2015 niin melkein ensimmäinen vaatimus mitä silloinen yliopiston neuvottelukunta mulle esitti oli se, että yliopisto on siirrettävä keskustaan.
Toki oon itsekin pitänyt sitten tätä keskustakampusta hyvin suurena muutoksena, vaikka nyt koko Linnanmaa ei ole muuttamassa vaan meillä toki tänne toimintaa jää ja Linnanmaatakin kehitetään, niin oon kuitenkin pitänyt tätä suurena muutoksena, että siirrytään keskustaan, mutta sitten tämmöisen pohdinnan kautta siihen tultiin siihen tulokseen ja nimenomaan juuri siksi, että meidän toimintaympäristöt tämän niinkuin vetovoiman näkökulmasta on muuttunut semmoiseksi, että tarvitaan jotakin uutta.
Iina: Mitä te lähtisitte tavoittelemaan tällaisella keskustakampuksella, mikä on se asia mikä sillä halutaan saavuttaa?
Niinimäki: No me halutaan keskustakampuksella, että kampus on saavutettava: sinne pääsee hyvin helposti junalla, sinne pääsee hyvin helposti bussilla ilman vaihtoa ja sinne päästään pyörällä ympäri kaupunkia. Sitä kautta se on hyvin saavutettava ja siinä mielessä hiilijalanjälki siinä keskustakampuksella varmasti pitkän päälle jää matalammaksi kun täällä, mihin hyvin monet joutuu tulemaan autoilla.
Toisaalta sitten keskustakampus on varmasti ihan uudenlaista oppimisen tilaa, ollaan siirtymässä tämmöseen monipaikkaisuuteen yhä enemmän. Jatkossa Oulun yliopistolla on kolme tämmöistä ikään kuin työn tekemisen piiriä. Yksi on koti, missä tehdään itsenäistä työtä ja toki itsenäistä työtä varten sitten paikkoja tulee edelleenkin olemaan täällä Linnanmaalla ja sitten Kontinkankaalla ja keskustassakin ennen kaikkea niille ketkä ei halua tai pysty tekemään kotona. Sitten on laboratorioita ja kokeellisen työskentelyyn erikoistuneita tiloja, jotka ennen muuta on nyt täällä Linnanmaalla ja Kontinkankaalla. Sitten on tää kolmas elikkä tämmöset yhteisölliseen työskentelyyn erikoistuneet tilat, missä eri tieteenalojen opiskelijat, tutkijat ja opettajat kohtaa, mutta myöskin kansalaiset kohtaa sitten yliopiston.
Niinimäki: Me uskotaan, että tuommoisella keskeisellä sijainnilla me pystytään saamaan samankaltaista toimintaa aikaiseksi siihen luontevasti siihen kampukselle, kun mitä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedekulma tekee siinä ihan ydinkeskustassa. Mä uskon, että se kampus tarjoaa paljon kaikille: opiskelijoille, opettajille, tutkijoille, yhteistyökumppaneille, kansalaisille, että se sen sijainti on niin keskeinen. Ja kun rakennetaan ihan uusi kampus, voidaan lähteä liikkeelle semmoisista visioista mitkä ei ehkä olisi mahdollisia täällä. Kyllä odotan ite tosi kiinnostuneena siitä, että mitä me saadaan aikaan ja tavoitteena on maailmanluokan ratkaisut.
Iina: Kyllä. Kerroitkin jo, että hakemuksia on hyväksytty ja tämä on hyvin ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Niinimäki: No seuraavaksi meidän täytyy määritellä se, että kuinka paljon sinne muuttaa ihmisiä, kuinka monet opiskelijat tulee siellä sitä aikanaan töitä tekemään. Sitten näihin ihmisiin liittyy sitten erilaiset logistiikkatarpeet: minkälaista tieverkkoa tarvitaan, minkälaista joukkoliikennettä tarvitaan, kuinka paljon parkkipaikkoja tarvitaan. Minkälaisia pyöräpaikkoja tarvitaan, minkälaisia pyöräbaanoja tarvitaan, että nyt meidän täytyy aika nopeasti muuttaa sitten meidän tähän asti varsin yleisesti esitetyt ajatukset varsin konkreettisiksi.
Niinimäki: Ehkä tässä on hyvä mainita tuosta tie- ja liikenneinfrasta, kun lehdissä on niin paljon kirjoitettu että tästä tulee kauheen kallista kuntalaisille. Niin on hyvä mainita, että siihen alueelle on suunnitteilla tapahtuma-areena ja siihen alueelle on suunnitteilla kaks supermarkettia ja sitten yliopisto, niin mä en millään tavalla voi uskoa, että yliopisto on se huippukuorman aiheuttaja, minkä mukaan se tieverkko ja liikenneyhteydet joudutaan rakentamaan, vaan että että yliopisto on sitten mukana käyttämässä semmosta infraa jonka koko ja raskaus tulla määrittelemään sitten muilla perusteilla kuin yliopiston tarpeilla.
Iina: Meidän lehden tekemässä Instagram kyselyssä 64% lehden lukijoista ei kannattanut kampuksen muuttoa. Mitä itse ajattelette, että mitä tahoja muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten?
Niinimäki: Muuttaminen hyödyttää kaikkein eniten tietenkin niitä nuoria ketkä sinne tulee aikanaan. Mä ymmärrä hirveen hyvin sen, että tätä suoraviivaisesti ei olla valmiita kannattamaan. Se johtuu varmasti aika paljon siitä, että me ei olla pystytty kertomaan tästä hankkeesta riittävän laajasti ja tarpeeksi. Oma kokemus on ollut hyvin kymmenistä tilaisuuksista, missä oon käyny tässä puhumassa, ollut se että kun kerrotaan ne taustat ja näytetään ne tosiasiat mihin tää päätös perustuu, niin kyllä ihmiset sitten ymmärtää sen, että mistä on kysymys ja sitä kannattaa.
Tietenkin on kun meillä on valtava joukko, meillä on 3000 ihmistä henkilökuntaa ja sitten on opiskelijoita toistakymmentä tuhatta pitkälle, sitten näin suurelle joukolle kattavasti se asian vieminen oli vaikeeta. Onhan tää toki ylioppilaskunnalle esitelty ja semmosille joukoille siellä, mille on pystytty. Mutta ehkä tuossa julkisessa tiedonvälityksessä on ollu aika vaikeata meidän saada viestejä läpi, kun tätä on vastustettu niin ponnekkaasti ja ehkä systemaattisestikin, että ne vastustavat viestit on peittänyt sen meidän informaation alleen, mikä on tullut ja sitten varmaan on niinku yhtenä syynä siihen, että sitä ei kannateta.
Niinimäki: Yliopiston näkökulmasta toivoo, että ne opiskelijat, ketä täällä nyt on, niin ei olis enää sitten kun tämä kampus valmistuu. Varmaan sekin vähentää sitä kannatusta, että nähdään se riski siitä, että siitä on jotakin haittaa Linnanmaan kehittämiselle, mutta sitten kuitenkaan ei päästä itse nauttimaan niistä hyödyistä.
Iina: Pakko kysyä tähän väliin, että miltä se tavallaan tuntuu olla vetämässä näin isoa projektia, joka kuitenkin saa niin ison vastareaktion?
Niinimäki: Mulle se vastareaktio ei ole näyttäytynyt niin kauheen niinku voimakkaana koska sitten siellä missä mä oon nyt asiasta puhumassa ja keskustelemassa, niin siellä se vastaanotto ollut enempi positiivista ja myönteistä ja tässä on myöskin hyvin iso innostunut porukkaa viemässä eteenpäin. Mun mielestä se keskustelu mitä kampuksen ympäriltä on käyty on ollut tavattoman hyödyllistä meille, sekä yliopistolle että tälle kampushankkeelle, että se on se on kyllä ollut tervetullutta. Se keskustelu ois kuitenkin jossakin vaiheessa pakko käydä ja se on hyvä, että sitä on käynyt jo alusta asti.
Iina: Se on ihan totta. Mitäs tällainen yliopiston muutto sitten tarkoittais juuri Linnanmaalle muuttaneelle Oamkille?
Niinimäki: No ei se.. Oamk on ollut tietenkin tietonen tästä asiasta ja on yhdessä heidän kanssa tehty näitä asioita. Mun mielestä ei oo, kun näin Oamkin kanssa lähekkäin toimintaa ja yhteistyötä omassa profiilissa rakennetaan, niin ei varmaan oo millään tavalla liioiteltua ajatella, että myös Oulun ammattikorkeakoulu tulee siellä keskustakampuksella tavalla tai toisella toimimaan yhteistyössä yliopiston kanssa.
Niinimäki: Sitten on tietenkin sanomatta selvää, että ne alat ja ne alueet, mitkä erityisesti on tärkeitä tälle ammattikorkeakouluyhteistyölle ja ne tilat, ne yhteiskäyttötilat mitä meillä on, ne jää tänne Linnanmaalle edelleen. Samaten kuin tutkimuslaitosten kohdalla, että että ei mun mielestä kun puhutaan siitä, että yliopisto oli jotenkin muuttanut strategiaansa niin se ei ehkä pidä paikkaansa.
Se mikä pitää paikkansa, on että yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaa, mutta yliopisto on muuttanut kiinteistöstrategiaansa siksi että se pystyy noudattamaan sitä omaa strategiaa, elikkä pysymään tämmöisenä suurena korkealaatuisena pohjoisena tiedeyliopistona.
——————————————————————————————–
Iina: Meillä on tässä podcastissa tapana kysyä meidän lehden Instagramissa meidän lukijoita kysymyksiä meidän haastateltaville ja niin tehtiin tässäkin tapauksessa. Kysymyksiähän tuli, koska kiinnostuneita aiheesta on. Me voitaisiin lähteä liikkeelle näistä tilan puutteeseen liittyvistä huolenaiheista. Ensimmäinen kysymys on, että mitä tapahtuu laboratoriotiloille Linnanmaalla? Tulisivatko nekin keskustakampukselle?
Niinimäki: Laboratoriotilat jää Linnanmaalle. Keskustakampus on tämmönen oppimisen ja ja kohtaamisen ja yhteistyön ja kokoustamisen tila. Semmosia raskaita laboratoriotiloja ei ole tarkoitus sinne siirtää.
Iina: Jees. Miten opiskelijoille mahdollistetaan järjestötiloja uudella kampuksella?
Niinimäki: Tämä oli ensimmäinen asia, mitä ylioppilaskunnan kanssa keskusteltiin, että miten kiltatilat on. Ja kyllä me nyt on sitten sitten luvattu, että kiltatilat jatkossakin on. Katsotaan nyt siinä rakennussuunnittelussa, että olisiko meillä mahdollista järjestää tämmösiä samanlaisia hienojamaanalaisia kiltatiloja kun täällä. Kyllä se asia täytyy opiskelijoiden kanssa ja henkilöstön kanssa yhdessä hyvin huolellisesti suunnitella. Kyllä se tarkoittaa sitä, että ne tarkoituksenmukaiset tilat on jatkossakin käytössä.
Iina: No mahtavaa. Siitä tulikin tosiaan kysymys, että onko onko opiskelijoita tarkoitus osallistaa tähän suunnitteluprosessiin.
Niinimäki: Ilman muuta. Tottakai, opiskelijat on hyvin tärkeä sidosryhmä ja tullaan toki osallistamaan meidän opiskelijoita ja sitten pyritään osallistamaan myös lukiolaisia, mitkä on sitten niitä niitä ja ehkä yläasteella ja ketkä on sen ikäsiä että ketkä se tänne tulee, että mitkään ehdotukset on.
Iina: Kyllä. Sitten tuli tällainen historiaan pohjaava kysymys. Eli 40 vuotta sitten nähtiin kiivasta vastustusta, kun yliopisto pala palalta muutti Linnanmaalle. Nyt osin samat henkilöt vastustavat kiivaasti keskustaan muuttoa. Mistä uskot tällaisen mielipiteen muutoksen johtuvan?
Niinimäki: No mun mielestä asioiden vastustaminen on hyvin inhimillistä, että et se että me pystytään siinä samassa vanhassa, niin se on jotakin tuttua ja turvallista, vaikka se ei oliskaan ihan optimaalista. Iso muutos on aina semmonen mikä luo uhkakuvia ja luo tuntematonta ja sen takia on musta hyvin luontevaa, että tämmösissä suurissa hankkeissa on myös niitä ketkä haluaa sitten pysyä kannassaan vaikka ne olis aikanaankin vastustanut sitä edellistä suurta muutosta.
Iina: No joo, olikin puhetta siitä että laboratoriot jää tänne ja on vähän useammalla kampuksella toimintaa. Täällä on mietitty, että pirstaloituuko opiskelijayhteisö nyt kolmelle kampukselle vai siirtyykö koko Linnanmaa Raksilaan?
Niinimäki: Ei koko Linnanmaa missään tapauksessa siirry Raksilaan. Täältä siirtyy osa ja Oulun yliopisto jatkaa sitten Linnanmaan kehittämistä myöskin. Mun mielestä opiskelijoiden pirstaloiminen ei oo tarkoituksenmukaista vaan nyt kun on tutkittu, niin tälläkin hetkellä valtaosa opiskelijoista haluaa asua keskustassa ja opiskelijat haluaa asua kampuksen läheisyydessä, niin tietenkin pohdittavaksi tulee se että, kun keskustakampuksen ajatus on se, että se ei ole vain joitakin tiedekuntia varten vaan se on kaikkien yliopistolaisten yhteinen keskustakampus.
Kysymykseksi tulee se, että millä tavalla me sitten tullaan opintoja järjestämään niin että sitten kaikki niitä opintoja voi siellä keskustakampuksella saada. Ei ole tarkoituksenmukaista, että opiskelija päivästä taikka opettajan päivästä tulis silppuinen, että sahataan sitten edestakaisin keskustan ja toisen kampuksen välillä, vaan täytyy rakentaa semmosia ratkaisuita, jossa sitten ne pystytään toimimaan mielekkäällä tavalla ilman sitä.
Niinimäki: Mä uskon, että kun mennään, ajatellaan kuitenkin tätä kampusratkaisua, me ollaan tekemässä sellaista ratkaisua, joka sitoo meidän kädet aina tuonne vuoteen 2065 asti, nämä on niin pitkäaikaisia nämä investoinnit. Mä uskon, että aika paljon oppiminen tulee muuttumaan digitaalisemmaksi ja sinä aikana mitä keskustakampus tulee Oulun yliopiston toimintaan ratkaisevasti vaikuttamaan ja tosiaan arvelen, että ne vaikutukset on sen kaltaisia, että että semmonen luentojen kautta yhteen paikkaan kertyminen, ikään kuin luontaisesti, ja kohtaaminen vähenee, me tarvitaan entistä vetovoimaisempia kohtaamispaikkoja, mihin tullaan sen kohtaamisen takia. Siinä varmasti tämä keskustakampus, mikä on helposti saavutettavissa, miellyttävä, palveluiden lähellä, laadukkaan opiskelija-asumisen lähellä, niin on varmasti paikka missä tämmöstä pystytään toteuttamaan.
Iina: Kyllä. Tätä ollaankin itseasiassa mietitty, että vaikuttaako tämänhetkinen etäopiskelutilanne myös tulevaisuuteen, tuleeko tilanne jäädäkseen. Onko sillä vaikutusta tilojen suuruuteen ja tällaiseen?
Niinimäki: Kyllä sillä on vaikutusta. Tämä ei tietenkään ole millään tavalla ihan uusi tilanne. Yliopistot on luopunu viimeisen 10 vuoden aikana mun mielestä liki puolesta tiloistaan siis yleisesti Suomessa ja yliopistojen tilan käyttö on vähentynyt. Oulun yliopistossa silloin kun keskustakampusuunnittelua ryhdyttiin tekemään niin ajateltiin, että meidän tilojen käyttö vähenee edelleen ja että me pystytään vähentämään tilan käyttöä sillä tavalla, että kuitenkin se kokemus siitä opiskelusta ja työn tekemistä paranee.
Siinä mielessä tilan käytön vähentäminen ollut sillon jo aikanaan se tavoite. Jossakin päin yliopistoa nähdään jo senkin kaltaisia ilmiöitä, jossa luennot striimataan ja valtaosa opiskelijoista tälläkin hetkellä sitten ottaa niitä luentoja sieltä striiminä ja vain pieni osa tulee paikalle salin katsomaan. Kyllä se johtopäätös varmasti oli jo ennen koronaa semmonen, että suurten tämmösten megakampusten ja suurten luentosalien aika on ohi.
Iina: Okei. Kolmen kampuksen välille pirstaloitumisestavielä tuli mieleen Kontinkankaan kampus. Onko sille mietitty minkälaista kohtaloa?
Niinimäki: Kontinkangas säilyy kanssa. Siinähän on se sairaala hyvin tärkeä, että Kontinkankaan kampuksella meillä on olemassa Dentopolis, jossa ammattikorkeakoulun suuhygienistit ja meidän hammaslääkäriopiskelijat ja kaupungin hammashoidon potilaat kohtaa ja se ollut aivan erinomainen oppimisympäristö. Tässä ikään kuin sairaanhoidon ja terveydenhuollon piirissä, muutenkin kuin suunterveyden osalta, on tarkoituksenmukaista miettiä samanlaisia ratkaisuja.
Siinä mielessä Kontinkangas tämmöisenä toimintaympäristönä on meillä myöskin semmonen kohde mitä täytyy pohtia. Kontinkankaan pohdinta ei voi odottaa sen keskustakampuksen valmistumista, vaan nyt kun saadaan tämä keskustakampus suunnitteluun, niin meidän täytyy alkaa sitä Kontinkangasasiaa miettimään. Ajattelisin että keskustakampus on myös Kontinkankaalle tärkeä paikka. Yks semmonen olennainen uusi asia mitä se keskustakampus mahdollista on se, että Linnanmaan ja Kontinkankaan opiskelijat kohtaa siellä. Toivotaan, että siitäsitten syntyy kaikkia hienoja asioita.
Iina: Eli tämä kuulostaa siltä, että tässä on niinku kolmen kampuksen kolminaisuus ja yksi paikka missä kohdataan. Käsitinkö oikein?
Niinimäki: Kyllä joo. Tänne on tietyt laboratoriokokonaisuudet keskittynyt, luonnontieteiden ja tekniikan kokonaisuuksia, ja sitten Kontinkankaalle jälleen biotieteen ja lääketieteen kokonaisuuksia. Rohkenen epäillä, että opiskelijoiden liike ja kampuksella kohtaaminen yliopiston tarjoamassa ajankäytössä on hyvin vähäistä. Toki opiskelijat varmasti vapaa-ajalla kohtaa, mutta toivotaan että se keskustakampus toimii sitten kohtaamispaikkana ja rakennetaan myöskin sitten sellaiseksi, että koko meidän opiskelijapopulaatio kaikilta aloita kohta siellä. Juuri oikein tulkitset, että keskustakampus on nimenomaan kohtaamisen ympäristö.
Iina: Meidän lukijoita on myös mietittänyt se, että miten kampuksen suunnittelussa huomioidaan kestävä kehitys?
Niinimäki: Kestävä kehitys huomioidaan rakennusmateriaaleissa ja rakentamisessa sillä tavalla, että ainakin oma toivomus on että siinä käytetään puuta, rakennusmateriaalin sillä tavalla toimitaan hiilinieluna. Rakennuksen keskeinen sijainti suhteessa opiskelijoiden asuinpaikkoihin johtaa siihen, että sinne kuljetetaan paljon enemmän pyörällä ja kävellen kun mitä tänne keskimäärin, joka vähentää sitten sieltä tulevia hiilipäästöjä ja ilman muuta rakennusta kaikinpuolin tämmöiseksi kestävän kehityksen mukaiseksi, mietitään omia energiantuotantomahdollisuuksia, mietitään lämmityskysymyksiä ja muita.
Sitten kiinnostava asia kauppojen ja ympärille mahdollisesti syntyvien jäähallin ja muiden kanssa on tämmöset energiasymbioosit. Jos naapuri tarvii kylmää ja toinen tarvii lämmintä, että miten me pystytään sitä yhteiselosta sitten ammentamaan näin niinku kestäyyden näkökulmasta enemmän ja yksi semmonen kaupungin suunnitteluvaraukseen kirjoitettukin asia on se, että että meidän täytyy yhdessä nyt kauppojen ja kaupungin tässä miettiä, että millä tavalla hiilijalanjälki otetaan huomioon sen alueen suunnittelussa.
Iina: Tähän onkin oikeastaan ihan hyvä lopettaa tähän viimeiseen kysymykseen, joka kuuluu näin: Onko keskustakampushanke rehtori Niinimäen suuruudenhullu tapa jäädä historiankirjoihin?
Niinimäki: No ei se varmasti sitä ole. Kyllä se meidän hallituksen päätös on ja ehkä rehtorin rohkeus ei olisi koskaan riittänyt tätä aloittaa, mutta jälkikäteen siitä, että meillä hallitus näki tän asian tarpeellisena ja ryhtyi tähän hommaan niin on arvostanut sitä rohkeaa päätöstä erittäin paljon
Iina: Kyllä. Kiitos sulle tosi paljon vierailusta.
Niinimäki: Kiitoksia
Iina: Toivottavasti tää jakso nyt niinku selkeyttää opiskelijoiden ajatuksia tästä aiheesta, koska onhan tää niinku iso aihe ja ymmärrettävää, jos sitä ei ihan täysin ymmärrä.
Niinimäki: Toivotaan näin ja palataan asiaan jos tarvetta on, hyvin mielellään kerrotaan tästä asiasta ja taustoista, mistä tahansa. Tää on erittäin hyvä tapa viestiä teidän kautta tätä asiaa.
Iina: Kyllä ehdottomasti, ja me palataan korkeakouluaiheiden pariin seuraavassa jaksossa. Heipähei.
Podcast ilmestyy jatkossa kerran kuukaudessa vaihtelevin aihein. Löydät jaksot striimauspalveluista niiden ilmestyttyä.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Uusi psykologian koulutusohjelma aloittaa Oulun yliopistossa syksyllä 2021. Ensimmäiset pääsykokeet psykologian yhdistettyyn kandidaatin- ja maisterintutkintoon järjestetään tulevana keväänä. Koulutusohjelma sijoittuu kasvatustieteiden tiedekuntaan ja hakijoista 40 hyväksytään.
Oulun yliopisto tarjoaa jatkossa koulutusmahdollisuuden niin kandidaatin, maisterin kuin tohtoriasteen psykologian tutkintoihin.
Uusi koulutustarjonta juontaa juurensa valtioneuvoston heinäkuiseen päätökseen. Tällöin valtioneuvosto antoi päätöksensä psykologian koulutusalan koulutusvastuun myöntämisestä Oulun yliopistolle.
Psykologian maisterivaiheen opinnot alkavat todennäköisesti ensi syksynä aloittavien kandiopiskelijoiden edettyä maisterivaiheeseen. Tohtorikoulutus on näillä näkymin tarkoitus aloittaa jo ensi syksynä.
Psykologian professori, koulutusohjelman yhtenä suunnittelijana toimiva, Mirka Hintsanen, on myönteisestä koulutusvastuupäätöksestä innoissaan.
“On kiva lähteä suunnittelemaan ja rakentamaan uutta koulutusohjelmaa. Uuden tekeminen tarjoaa tietyllä tapaa enemmänkin mahdollisuuksia kuin valmiin tutkinto-ohjelman muuttaminen.”
Uuden koulutusvastuun taustalla on pitkä vaikuttamistyö: kasvatustieteiden tiedekunnassa psykologian tutkinto-ohjelmaa alettiin ensimmäisen kerran suunnittelemaan jo 1990-luvun loppupuolella. Tuolloin hankkeen suunnittelemista käynnistettiin Psykonet-yliopistoverkoston kanssa ja koulutusvastuun mahdollisuudesta ehdittiin myöhemmin neuvotella myös opetusministeriön kanssa.
Psykonet keskittyi tuolloin kuitenkin psykologikoulutuksen säilyttämiseen Joensuun yliopistossa. Oulun kasvatustieteiden tiedekunnassa suunniteltiin samanaikaisesti myös erityisopettajakoulutusta, ja lopulta uuden koulutusohjelman valinnassa päädyttiinkin psykologikoulutuksen sijaan erityisopettajakoulutukseen. Tämän myötä hankkeen suunnittelu hiljeni pitkäksi aikaa, kunnes edellinen koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä alkoi ajamaan asiaa uudelleen omalla kaudellaan.
Uudella psykologien koulutuksella pyritään helpottamaan Pohjois-Suomen psykologipulaa. Esimerkiksi dosentti Pentti Rauhalan tekemästä selvityksestä, ”Psykologitarve Pohjois-Suomessa” ilmenee, että Oulun yliopiston omalla koulutusvastuulla pystyttäisiin parhaiten ratkaisemaan alueellista psykologitarvetta; Oulun yliopistosta valmistuvista 64 prosenttia sijoittuu työhön Pohjois-Suomeen.
“On hienoa, että vihdoin pääsemme vastaamaan psykologipulaan, vaikka tietysti jonkin aikaa kestääkin, että valmistuneita saadaan”, Hintsanen sanoo.
Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on jo aiemmin voinut opiskella psykologiaa sivuaineena. Jatkossa, kun psykologiaa voi opiskella pääaineena, kurssimäärä tulee kasvamaan ja myös uusia opettajia tarvitaan paljon lisää. Opettajien saatavuuteen Hintsanen suhtautuu luottavaisesti, vaikka aloittavaan koulutusohjelmaan on rekrytoitava väkeä muualta Suomesta.
“Yliopistoilla on aika valtaisa tohtorituotanto ja psykologiastakin valmistuu tohtoreita paljon eri yliopistoista. Saattaa olla ennemminkin niin, että toimista on pulaa, kuin työntekijöistä.”
Uuden tutkinto-ohjelman järjestämisessä riittää vielä paljon tehtävää. Yksi seuraavista askeleista on Psykonet-yhteistyön käynnistäminen. Psykonet on psykologian koulutuksen yliopistoverkosto, joka organisoi eri yliopistojen välistä psykologian tutkinto-ohjelmiin liittyvää opetusta.
Jotta valmistuva psykologi voi toimia kaikissa psykologian tehtävissä, psykologikoulutuksen on oltava laaja-alainen. Tästä syystä yliopistot eivät järjestä rajaavia suuntautumisvaihtoehtoja kandi- ja maisterivaiheen opinnoissa. Yliopistoilla on kuitenkin erilaisia profiloitumisia ja painotuksia, ja näitä on suunnitteilla myös Ouluun.
Oulun psykologian laitoksella tulevan profiloitumisen on suunniteltu liittyvän työhyvinvointiin sekä lasten sosioemotionaalisten ongelmien ja niiden hoitomenetelmien tutkimukseen. Myös teknologisten näkökulmien hyödyntämiseen Hintsanen uskoo olevan Oulussa hyvää pohjaa.
“Teknologia on Oulussa vahva, joten sitähän kannattaa tietenkin hyödyntää. Esimerkiksi, mitä on ihmisen ja teknologian vuorovaikutus ja miten se työelämässä voi näkyä?”
Hintsanen iloitsee myös uusista tiedekuntien rajat ylittävistä tutkimusyhteistyön mahdollisuuksista.
“Kun saamme lisää henkilökuntaa, monitieteistä tutkimustyötä pystytään tekemään laajemmin.”
Oulun yliopiston hallitus päätti lokakuussa sijoittaa koulutusohjelman kasvatustieteiden tiedekuntaan.
Suomessa kaikki psykologian tutkinto-ohjelmat kuuluvat valtakunnalliseen yhteisvalintaan, eli käyttävät pääsykokeissaan yhtenäisiä valintaperusteita. Psykologian yhteisvalinnassa pääsykokeet järjestetään ensi keväänä keskiviikkona 26. toukokuuta.
Myös Oulussa on aloitettu valmistelu psykologian yhteisvalintaan liittymisestä, mutta asiasta puuttuu vielä hallinnollinen päätös.
Julkaistu
SHARE
Kerttu Juutilainen
Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.
Etätyöt ja etäopiskelu jatkuvat Oulun yliopistossa 31.5.2021 asti. Oulun yliopisto päätti asiasta tänään, keskiviikkona 28. lokakuuta. Lisäksi huomenna voimaan astuu maskisuositus, jonka mukaan yliopistolla kannattaa käyttää suu-nenäsuojainta kaikissa julkisissa tiloissa yliopistolla seuraavan kahden viikon ajan.
Päivitetyt tiedot yliopiston ohjeistuksesta löytyvät Oulun yliopiston koronavirus-sivustolta. Myös Oulun ammattikorkeakoulu suosittelee maskin käyttämistä kampuksella. Asiasta tiedotettiin 19. lokakuuta.
Päätöksen pitää kevään opetus etänä kerrotaan johtuvan koronan tartuntatilanteesta ja pandemian kokonaistilanteen kehittymisennusteista. Maskisuositus taas perustuu Oulun alueelliseen maskisuositukseen, joka annettiin 27. lokakuuta. Suositus on voimassa 29.10.–12.11. Suosituksen mukaan suu- ja nenäsuojaimia suositellaan käytettäviksi kaikissa julkisissa sisätiloissa ja yleisötilaisuuksissa.
Yliopisto tarkentaa alueellista maskisuositusta niin, ettei suojainta tarvitse käyttää jos turvavälin pitäminen on mahdollista tai työskentelee yksin. Oulun alueellisiin suosituksiin nojaten yliopisto suosittelee myös, ettei yli 20 hengen yksityistilaisuuksia järjestetä aikavälillä 29.10.–12.11.
Yliopiston henkilöstöjohtaja Jarmo Okkonen kommentoi asiaa lehdelle torstaina 29.10. Hän perustelee yliopiston päätöstä sillä, että tartuntatilanne ei näytä toivoa paramisesta.
”Kun katsotaan taudin leviämistä Pohjois-Pohjanmaalla, ei ole perusteita ajatella että pandemia huomattavasti helpottaisi tai katoaisi loppuvuoden aikana”, Okkonen sanoo.
Päätös keväästä tehtiin henkilöstöjohtajan mukaan tarkoituksella aikaisin.
”Opetuksen järjestelyjen ja opiskelijoiden asumisen järjestelyjen takia ei haluttu jättää päätöstä viime tinkaan. Opiskelijat kuitenkin sitoutuvat paikkakuntaan, nyt he saavat tiedon ajoissa”, hän kertoo.
Tällä hetkellä yliopisto ei suunnittele laajempia toimenpiteitä, kuten yliopiston sulkemista. Okkosen mukaan samat palvelut, muun muassa läppärilainaamot ja itsenäisen opiskelun tilat, tenttiakvaario ja kirjasto, pidetään käytössä myös keväällä.
”Keskustelua ei ole käyty siitä, että ovet suljettaisiin uudestaan. Tilanne näyttää yliopiston kannalta siltä, että jatketaan kuten tähänkin asti.”
Okkosen mielestä toive lähiopetukseen siirtymisestä lähiaikoina on turha. Sen sijaan tulisi tottua siihen, että tämä on uusi normaali.
”Tavallaan tämä on uusi tilanne, joka jatkuu. Väliaikaisuutta ei ole enää tunnistettavissa, eli emme palaa normaaliin. Tämä on se uusi normaali”, hän sanoo.
Aiemmin yliopisto päätti, että etäopetus jatkuu syyslukukauden loppuun asti. Tällöin yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoi lehdelle, että yliopisto toivoi pystyvänsä palaamaan lähiopetukseen jo tulevan kevätlukukauden aikana.
Aiemmin syksyllä Kiuru kertoi, että niin opiskelijat kuin henkilökunta toivoivat yliopistolta pikaista päätöstä 2. opetusperiodin suhteen. Tällä kertaa päätös kevään opetuksesta tehtiin kerralla koskemaan koko kevätlukukautta.
Myös maskisuositus on yleistynyt yliopistoissa. Keväällä etäopetusta jatkavista yliopistoista maskia suosittelevat Helsingin yliopisto, Turun yliopisto ja Tampereen yliopistossa, jossa maskia suositellaan käytettäväksi aina kampuksella oleskellessa. Myös LUT ottaa maskisuosituksen käyttöön 2. marraskuuta alkaen.
Oulun yliopisto teki päätöksen toisen periodin pitämisestä etänä 16. syyskuuta. Etäopetus on Oulussa jatkunut keväästä 2020. Yliopiston ovet aukaistiin ensimmäistä kertaa koronan aiheuttaman sulun jälkeen elokuussa. Uusimmat tiedot Oulun yliopiston koronatoimenpiteistä löytyvät yliopiston nettisivuilta.
Juttua päivitetty 29.10. Lisätty Okkosen kommentit.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Jokainen opiskelija on joskus ollut fuksi. Harva kuitenkin aloittaa opintonsa näin poikkeuksellisissa oloissa. Millaista on orientoitua ja ryhmäytyä poikkeusoloissa? Tänä vuonna kampuksillemme astelivat ensimmäiset, ja toivottavasti myös viimeiset, korona-aikana orientoituvat uudet opiskelijat.
Syksy alkaa tutuksi tulleen etäilyn merkeissä. Luennot sujuvat jo rutiinilla, mutta miten fuksit pärjäävät? Miten orientoitua ja ryhmäytyä koronarajoitusten vallitessa? Oulun ylioppilaslehti päätti kurkistaa uusien opiskelijoiden poikkeukselliseen orientaatioviikkoon ja pienryhmäohjaajien (PRO) toimenkuvan muutokseen.
Kulttuuriantropologien ja arkeologien pienryhmäohjaajat ovat tänä vuonna kulttuuriantropologiaa opiskelevat Noora Jurvakainen ja Juuso Luomala sekä arkeologiaa opiskeleva Iikka Peltokangas. He ovat kaikki toisen vuoden opiskelijoita, joiden oma fuksivuosi on vielä tuoreessa muistissa. Toista vuottaan opiskelevat myös kirjallisuuden pienryhmäohjaajat Eerika Saarijärvi, Elias Törmälä ja Juuli Koskinen. Poikkeusjärjestelyt ovat synnyttäneet hermostusta ohjaajissa.
PRO:t kertovat, että viikon järjestäminen ja suunnitelmien pitäminen kasassa on ollut haastavaa jatkuvien muutosten takia. Informaatio on kulkenut hitaasti ja asioista on ollut vaikea sopia kovin montaa päivää etukäteen. Tämä kuormittaa erityisesti juuri uusia opiskelijoita, joille orientaatioviikon ohjelma on kaikkein olennaisin.
Tällaista ei olla tehty koskaan ennen, ja PRO:t tietävät olevansa mikroskoopin alla. Heidän harteillaan lepää raskas taakka. Miten varmistaa, että uudet opiskelijat saavat kaiken mahdollisen irti ensimmäisestä viikostaan yliopistossa, ja pääsevät kunnolla tutustumaan toisiinsa?
Ensikohtaamisia piknikillä
Matka alkaa maanantaina Oulun yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa Kultu ry:n, eli kulttuuriantropologian, arkeologian ja kirjallisuuden, fuksit ja PRO:t viettävät vapaaehtoista ja -muotoista piknikkiä. Toimittajaakin hieman jännittää. Koko yli kolme vuotta kestäneen opiskeluni aikana en ole koskaan käynyt kasvitieteellisessä puutarhassa. Lähtökohtaisesti olen yhtä eksyksissä kuin fuksit, ellen jopa enemmän.
Saavun kasvitieteelliseen puutarhaan eksymättä kovin pahasti. Ympäristö on viihtyisä ja rauhallinen, oivallinen paikka piknikille. Uudet opiskelijat ovat levittäytyneet nurmikolle vilttien päälle, ripottautuneena sinne tänne turvavälien päähän. Näen edessäni monia jännittyneitä mutta myös uteliaita ja hyväntuulisia kasvoja. Pienryhmäohjaajien iloinen jutustelu ja nauru rentouttaa fyysisen ensikohtaamisen jännittyneen tunnelman. He heittelevät toisistaan terävää ja leikkimielistä vitsiä, mikä huvittaa uusia opiskelijoita ja kannustaa osallistumaan keskusteluun. PRO:tkin ovat vain ihmisiä ja yhtä jännittävässä tilanteessa kuin fuksit.
Ohjaajat ovat varustautuneet käsidesillä ja turvaväleistä huolehditaan mahdollisuuksien mukaan. Nimilistaan kerätään kaikkien paikallaolijoiden nimet siltä varalta, että joku saisi myöhemmin koronatestissä positiivisen tuloksen. Nimilistan avulla mahdolliset tartunnankantajat on helpompi kartoittaa. PRO-opiskelijat ovat valinneet joukostaan Juuso Luomalan toimimaan hygieniavastaavana ja pitämään huolen siitä, että ohjeita noudatetaan. Rajoituksista huolimatta rennon tunnelman toivotaan säilyvän.
Haasteena ryhmäytyminen
Esittäytymisten ja lyhyiden jutustelujen jälkeen pienryhmäohjaajat laittavat fuksit leikkimään tutustumisleikkejä, joista kukaan ei pidä, mutta joiden tarkoitus on lähinnä kehittää nimi- ja kasvomuistia. Kuumottavat leikit saavat uudet opiskelijat myös turvautumaan toisiinsa ja vaihtamaan ajatuksia tuntemuksistaan myöhemmin. Tänä vuonna fukseja yhdistää myös jännitys uusista toimintatavoista ja koronarajoituksista.
Fuksit ja pienryhmäohjaajat pelasivat muun muassa Aliasta.
Hiippailen vihkoineni kulttuuriantropologian ja arkeologian fuksien pienryhmäohjaajan Noora Jurvakaisen viereen.
“Fuksit puhuvat toisilleen!” Jurvakainen iloitsee.
Ohjaajien pahin pelko on tänä vuonna ollut se, että ryhmäytyminen epäonnistuu etäilyn takia. Jurvakainen muistelee omaa fuksivuottaan ja sitä, kuinka ryhmäytymistä tapahtui siirtyillessä paikasta toiseen.
“Jonossa pystyi kuiskata toiselle jotakin tilanteeseen liittyvää, kuten ‘Minne me ollaan menossa?’. Nyt olemme riippuvaisia erillisistä ulkoryhmäytymisistä, jonne tullaan omana persoonana”, Jurvakainen sanoo.
Vaikka kanssaopiskelijat eivät kuulemma kuvailisi kulttuuriantropologian ja arkeologian pienryhmäohjaajia Jurvakaista, Peltokangasta ja Luomalaa järjestelmällisiksi, heiltä löytyy jotain, jolla on suuri merkitys korona-arjessa. He ovat joustavia ja pystyvät mukautumaan nopeasti vallitseviin poikkeustilanteisiin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, positiivisuus ja nauru tuntuvat kantavan ja auttavan sekä ohjaajia että fukseja selviytymään viikosta.
Pienryhmänohjaajien lisäksi päätän haastatella myös lautapelejä pelaavia fukseja. On vasta orientaatioviikon ensimmäinen päivä, joten suurempaa kuvaa etäilytoimista ei ole vielä ehtinyt muodostua. Uusilla kulttuuriantropologian ja arkeologian opiskelijoilla on ollut toistaiseksi vain Humanistisen killan infotilaisuus ja pienryhmäohjaus, molemmat Zoom-tilassa.
“Ei tunnu siltä, että koulu olisi alkamassa, kun on ollut niin paljon etäjuttuja”, pohtii Jenni Välimäki.
Videoyhteys on kuitenkin auttanut tutustumisessa.
“Helpotti jännitystä, kun näimme toistemme naamat Zoomissa ennen tätä. Tiesin, että täällä törmää tuttuihin kasvoihin”, kertoo Kaisa Savola.
Juttelen hetken vielä uusien opiskelijoiden kanssa ennen kuin tihkusade saa ohjaajat pakkailemaan pelejä pusseihin. Ulkotapahtumia järjestettäessä ollaan luonnon armoilla, mikä tekee kokoontumisista myös hankalaa. Sateen lisäksi paikallaolijoita kiusasivat ampiaiset, joista yksi oli erityisen kiinnostunut Elias Törmälästä.
Kasvitieteellisessä puutarhassa nähtiin myös sateenkaari.
Etäilyn sijaan ohjausta ulkona
Tiistaina palaan tutkimuksiini. Menen seuraamaan kirjallisuuden pienryhmäohjausta yliopistorakennuksen edustalle. Nurmikolla istuskelevat PRO:t Elias Törmälä ja Eerika Saarijärvi ovat juuri kertomassa fukseilleen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tarjoamista palveluista. Pihalla on helppo osoittaa rakennusta ja sanoa: “Se on sitten tuossa.”
Kirjallisuuden ryhmä on pieni, joten ohjaaminen ulkona ei ole niin haastavaa kuin suuren porukan kanssa. Päivä on lämmin, ja aurinko häikäisee silmiä. Törmäämme jälleen ulkotapaamisten ikäviin puoliin: ampiainen on taas Törmälän kimpussa ja kasitieltä kulkeutuu liikenteenhälyä, joka hukuttaa ihmisäänet alleen. Myös tuuli vaikeuttaa puheäänen kantautumista turvavälien yli.
Tilanne on kuitenkin rento ja rauhallinen. Törmälä ja Saarijärvi kertovat uusille opiskelijoille henkilökohtaisista kokemuksistaan yliopistossa ja vakuuttavat, että asiat järjestyvät aina jollain tavalla. Ajatus rauhoittaa toimittajaakin.
Kirjallisuuden fuksit kuuntelemassa Eerika Saarijärven ja Elias Törmälän tarjoamaa infoa.
Uudet opiskelijat jatkavat ohjauksesta “Palvelut tutuiksi” -infoon, joka järjestetään tuttuun tapaan Zoom-tilassa. Fuksit ja PRO:t jäävät odottamaan torstaita, jolloin on Kultun fuksien vuoro päästä yliopiston tiloihin. Varsinainen yliopistokierros järjestetään kuitenkin kampuspäivänä seuraavan viikon perjantaina. Fukseja huolettaa hieman rakennuksen sokkeloisuus ja tilojen tarjoama suuri eksymispotentiaali.
“Voisimme olla vain aina piknikillä, niin ei tarvitsisi mennä sisälle ollenkaan”, ehdottaa kulttuuriantropologian ja arkeologian fuksi Aimo Heikkilä.
Se kieltämättä olisi näin alkusyksystä ja loppukeväästä ihanteellista aurinkoisina ja lämpiminä päivinä. Marraskuussa saattaa tosin mieli muuttua, mutta siihen on vielä pitkä aika.
Elias Törmälän auringossa kiiltelevät haalarit häikäisevät katsojan.
Vastuu pienryhmäohjaajille
Orientaatioviikon jälkeisenä maanantaina tapaan vielä pienryhmäohjaajat Iikka Peltokankaan, Noora Jurvakaisen ja Elias Törmälän Humuksen autioissa tiloissa.
Palataan ensin aikaan ennen orientaatioviikkoa. Valmistautuminen orientaatioviikkoon on kaikkien mielestä ollut haastavaa, vaikka nyt helpottuneet ohjaajat ovat huomanneet selvinneensä viikosta kiitettävästi. Informaatio käytännön järjestelyistä täytyi aluksi kaivaa esiin.
“Tuntuu, että tieto ei oikein liikkunut yliopiston päässä. Joku ylhäällä tiesi, mutta tieto ei vain valunut alas asti”, kertoo Peltokangas.
Jurvakainen kuvailee tiedon käytännön ohjeista olleen sirpaloitunutta. Myös henkilökunta on ajoittain ollut tietämätön tapahtumista ja ohjaajilta alkoivat loppua henkilöt, joilta kysyä.
“Koulutuksissa käytiin tietenkin joitain asioita, mutta kun kysyttiin käytännön juttuja, niin tuntui, että ohje oli ‘kysykää tuolta’”, Törmälä kertoo.
“Kukaan ei ehkä uskaltanut ottaa vastuuta sanomisistaan”, Jurvakainen arvelee.
Vastuu järjestelyistä vierähti suoraan pienryhmäohjaajien niskaan.
“Ei ahdista”, sanoo Jurvakainen kiristellessään hampaitaan sarkastinen hymy huulillaan.
“Myöhemmin tuli sitä infoa, mutta se tuli niin viime tipassa. Se aiheutti vähän stressiä. Oli vähän rasittavaa, kun sellaiset arkiset asiat olivat epäselviä, kuten vaikka saako käydä syömässä yliopistolla”, Törmälä sanoo.
“Sanotaanko niin, että niitä suunnitelmia, jotka piti lähettää kesän puolessa välissä yliopistolle, ei ole edes katsottu. Ne on heitetty ikkunasta ulos”, nauraa Peltokangas.
Peltokangas, Jurvakainen ja Törmälä ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ketään ei voida tässä tilanteessa osoitella sormella ja syytellä. He ymmärtävät koronan tehneen kaikkien työstä vaikeaa. Erityiskiitosta saadusta tuesta kolmikko antaa humanistisen tiedekunnan, kasvatustieteiden tiedekunnan ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun koulutuspalveluiden koulutussuunnittelijoille Maija Airiolle ja Elina Haloselle sekä yliopistolehtori Nina Työlahdelle kielten ja kirjallisuuden tutkimusyksiköstä. Vaikka hekään eivät kaikkea tienneet, he osasivat antaa jotain tietoja meneillään olevista tapahtumista.
Pienryhmänohjaus on tapahtunut tänä vuonna suurelta osin tietokoneen ruudun takaa. Kuvassa Iikka Peltokangas, Elias Törmälä ja Noora Jurvakainen.
Selkeyttä kaaoksen keskellä
Loppujen lopuksi tämän vuotisesta orientaatioviikosta on myös opittu jotain. Zoomin kautta käydyt etäohjaukset ovat tuoneet selkeyttä sekä uusille opiskelijoille että ohjaajille itselleen. Selkeydestä pienryhmäohjaajat ovat hieman eri mieltä, sillä niinkin pienessä ainejärjestössä kuin Kultu, on vaihtelua kirjallisuuden sekä kulttuuriantropologien ja arkeologien pienryhmäohjauksen toteutuksessa.
“Tämä on voinut jopa olla jollain tasolla selkeämpää, koska infon vastaanottaminen on etänä helpompaa. Kun olimme fyysisesti läsnä, siihen liittyi fyysistä jaksamista. Me koko ajan kierrettiin ja kierrettiin ja kierrettiin. Milloin pysähdyttiin ja milloin tuli joku ihminen puhumaan jotakin ja toinen ihminen puhumaan toista”, selittää Jurvakainen.
Hänen mukaansa Zoomin kautta järjestetyt yliopiston infotilaisuudet erosivat sopivasti ohjaajien omista Zoom-ohjauksista. Omalta kotisohvalta infotilaisuuksien seuraaminen on myös voinut vähentää jännitystä.
Aiemmista kommenteista huolimatta Jurvakaiselta taitaa kuitenkin löytyä järjestelmällinenkin puoli. Hän kertoo, miten he jakoivat ohjauksissaan informaation aihepiireittäin selkeyden lisäämiseksi. Virallinen ohjaus on käyty Zoomissa, mutta joka päivä on myös nähty iltaohjelman merkeissä, jotta ryhmäytymistä tapahtuisi fyysisestikin.
“Omalla orientaatioviikolla oli harvemmin omaa tietokonetta mukana, kun selailimme nettisivuja. Nyt kun fuksit ovat päässeet itse Zoomin välityksellä tutkimaan sitä sivua siinä samalla, niin veikkaan, että on päässyt paremmin tutuksi kaikkiin järjestelmiin”, vahvistaa Peltokangas.
“Minusta taas tuntuu täysin päinvastaiselta”, puuttuu puheeseen Törmälä.
“Minusta tänä vuonna on ollut epäselvempää, mutta se voi johtua siitä, että me olemme pitäneet vain yhden Zoom-ohjauksen. Olimme kaksi ensimmäistä päivää pihalla. Ajattelimme, että olisi mukava nähdä varsinkin parina ensimmäisenä päivänä ihan livenä ryhmäytymisen kannalta”, Törmälä jatkaa. Ulko-ohjauksista PRO:t ovatkin saaneet hyvää palautetta.
Kulttuuriantropologeille ja arkeologeille ulko-ohjauksen järjestäminen osoittautui liian hankalaksi. Jurvakainen kertoo, että he eivät pitäneet kirjallisuuden tavoin ohjausta ulkona, koska osa uusista opiskelijoista ei ollut vielä muuttanut Ouluun ja heille täytyi olla järjestettävissä etäyhteys.
“Ulos on hirveän vaikea luoda toimiva äänentoisto”, Jurvakainen sanoo.
Pienryhmäohjaajat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Zoomissa ohjaus oli helpompaa, koska muistiinpanot olivat suoraan esillä. Pihalle taas muistiinpanot oli vaikea ottaa mukaan.
“Meillä kävi hyvä tuuri sen kanssa, että kaikki pääsivät paikalle, kun näimme tuossa pihalla. Jos joku ei olisi päässyt, niin olisi pitänyt järjestää etänä”, Törmälä sanoo.
Zoomissa tai luentosaleissa olisi voinut myös näyttää koneelta nettisivuja tai dioja, mitä ulkona ei päässyt tekemään. Ulkona ohjauksessa on siis puolensa, mutta joihinkin asioihin etäyhteyskin on parempi.
Epäselviä käytännön ohjeita
Ulkona ohjaus siis onnistui jännityksestä huolimatta. Pienryhmänohjaajien mukaan suurimmat vaikeudet koskivat hygieniaohjeistuksia. Sen lisäksi, että kukaan ei osannut antaa selkeää vastausta käytännön asioista, ohjeiden noudattamisen tarkkuus oli epäselvää.
“Ohjeistus turvamenetelmistä oli vähän ristiriitainen. Osalla oli maskeja koko ajan, kun he olivat yliopistolla. Meille jaettiin ne niihin lähikontaktihommiin. Osa käski noudattaa THL:n ohjeita, osa käski noudattaa OYY:n ohjetta. Kukaan ei antanut mitään suoraa linjaa, mistä tuli tunne, että kaikki koronaan liittyvä kääntyy meidän pienryhmäohjaajien niskaan lopulta päätettäväksi”, Jurvakainen kertoo.
“Tuli sähköpostia, että maskit ovat siellä ensimmäisessä tilassa, missä kokoonnutaan. Me olimme varanneet tilan, mutta ei siellä mitään maskeja ollut. Nyt tuli sähköpostia, että perjantaina pitäisi olla maskit siellä tilassa, mikä meille on varattu, joten toivotaan että ne nyt ovat siellä”, kertoo Törmälä.
“Mutta kyllä me ihan hyvin vedettiin, vaikka kaikki olikin perseestä”, huomauttaa Peltokangas.
“Vaikka käytännön puoli sakkaa, meillä onnistui teoriapuoli tosi hyvin. Saimme fuksit toimimaan ryhmässä Zoominkin kautta. Annoimme heille ryhmätehtäviä ja jaoimme heidät break out -roomeihin”, Jurvakainen toteaa.
“Sinä osasit. Meidän tekninen tuki”, hän kehuu Peltokangasta.
“Juu, minä näppäilin sieltä”, toteaa Peltokangas vaatimattomasti.
Peltokangas, Törmälä ja Jurvakainen pönöttämässä Humus-käytävällä.
Kirjallisuuden pienryhmäohjaaja Juuli Koskinen vastasi etänä esittämiini kysymyksiin. Koskinen kertoo, että oli mukavaa tutustua uusiin opiskelijoihin ja vastata heidän mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Stressiä on kuitenkin jouduttu kokemaan ja koetaan vieläkin:
“Ahdistaa korona ja se, miten fuksit orientoituvat kursseille ja oliko meillä ryhmäytymistä tarpeeksi. Tai jääkö joku yksin ja on nyt ahdistunut, kun ei ole kanssatovereita,” Koskinen hermoilee.
Fuksit kehuvat ohjaajien valintoja
Orientaatioviikon lopuksi tunnelmiaan jakoi myös kirjallisuuden fuksi Martta Ollila, jonka mukaan poikkeusjärjestelyistä huolimatta orientaatioviikosta jäi mukava olo.
“PRO:t järjestivät ryhmäytymiset ja infotilaisuudet tosi hyvin ulkonakin. Ainakin itse koin, että orientaation jälkeen oli huomattavasti vähemmän kysymyksiä kuin viikon alussa”, Ollilla kertoo.
Hän pitää ryhmäytymistilaisuuksia toisten opiskelijoiden kanssa tärkeinä, koska opintojen ollessa etänä, toisiin tutustuminen ei ole niin sujuvaa. Ollila kertoo olleensa viettämässä iltaa muun muassa Kultun fuksien ja suomen kielen fuksien kanssa.
Mukavasta yleistunnelmasta huolimatta haasteita löytyi. Etäily toi omat haasteensa, kun ääni pätki ja Zoom kaatui joskus kokonaan Silti Ollilan mukaan muuten kaikki on toiminut moitteettomasti.
“On ollut rohkaisevaa huomata, että etäyhteydet eivät muillakaan aina suju aivan mutkattomasti”, Ollila sanoo.
Fuksien tunnelmia arvioivat myös PRO:t. Törmälä kertoo uusien opiskelijoiden sanoneen pitäneensä ulkona orientoitumisesta. Jurvakainen puolestaan kertoo PRO:iden saaneen hyvää palautetta ohjauksesta.
”Fuksit ovat yksittäin saattaneet sanoa ’Kiitos, tämä selkeytti’ tai ’Kiitos, että olet ollut läsnä'”, Jurvakainen sanoo.
Nyt orientaatioviikko on ohi, joten reportaasinkin loppu häämöttää. PRO:t ohjailevat fuksejaan vielä tällä viikollakin, kun fuksien on pystyttävä liikkua yliopistolla omaopettajien tapaamisiin. Pienryhmäohjaajat eivät uskalla jättää yhden pintapuolisen yliopistokierroksen varaan sitä, että fuksit osaisivat heti suunnistaa yliopistolla, kun varsinainen kiertelykin on vielä edessä.
Poikkeusoloissakin PRO:t ottavat vastuunsa yhä vakavasti, ja yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa uusien opiskelijoiden tutustumisen toisiinsa ja yliopistoon. Tähän mennessä he ovat siinä onnistuneet, vaikka välillä on ollut sekä teknisiä että käytännön vastoinkäymisiä. Toimittaja itse ainakin yhtyy Iikka Peltokankaan sanoihin:
“Kyllä minä sanoisin, että se meni ihan hyvin.”
Julkaistu
SHARE
Anna-Sofia Tastula
Maisterivaiheen kirjallisuuden opiskelija ja syksyn toimittajaharjoittelija. Lapsenmielinen noolikontti, joka on kiinnostunut kuolemasta, kirjallisuudesta ja kuolemasta kirjallisuudessa.
Oulun yliopiston ovet avautuivat 11.8. koronarajoitusten jälkeen. Hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo, että päätös kampuksen avaamisesta tehtiin jo ennen kesää.
Oulun yliopisto ilmoitti eilen avaavansa ovensa jälleen kaikille. Tänään tiistaina 11. elokuuta yliopiston ovet aukesivat kello 8 ja kampuksille pääsi jälleen vapaasti. Yliopistolla turvallisuutta valvoo jatkossa ympärivuorokautinen vartija.
Päätös avata yliopisto ei ollut pikainen, kertoo Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru.
“Tämä linjapäätös suunniteltiin jo ennen kesälomia, eli aikomuksena oli avata yliopisto ennen lukuvuoden alkua, mikäli koronatilanne sen vain sallii. Nyt katsottiin, että oli hyvä aika tehdä tämä päätös.”
Avaamiseen vaikuttavat Kiurun mukaan monet asiat.
“Pohjana meillä on koko ajan valtioneuvoston, opetus- ja kulttuuriministeriön, THL:n ja Avin linjaukset. Seuraamme aktiivisesti myös paikallista ja valtakunnallista tartuntatilannetta.”
Yliopiston ovien avaamisen tarkoituksena ei suinkaan ole palauttaa kaikkea oppilaitoksen toimintaa normaaliin, Kiuru kertoo.
“Olennaista on, että etätyö jatkuu vielä. Ensimmäinen opetusperiodi järjestetään pääsääntöisesti etänä ja henkilömäärät kampuksella pysyvät pienempinä kuin normaalisti.”
Kuitenkin tiistaista lähtien yliopistolle pääsee työskentelemään ja opiskelemaan myös fyysisesti.
“Kyllä täällä voidaan liikkua normaalisti, toki huomioiden tarkasti hygienia- ja turvavälisasiat. Tellukseen saa kyllä tulla lukemaan ja kampuksella saa opiskella”, hallintojohtaja toteaa.
Kiuru kertoo ovien aukaisemisen tarkoittavan myös kiltatilojen ottamista jälleen käyttöön. Vastuu tiloissa oleskelusta on killoilla itsellään, hallintojohtaja kertoo.
Uusista vapauksista huolimatta yliopistolla on yhä tarkat linjaukset työskentelyä koskien. Hygienia- ja turvaväliohjeiden lisäksi matkustamista ja siivousta säädellään. Pääsääntöisesti ulkomaille ei saa matkustaa muuten kuin poikkeustilanteissa dekaanin luvalla ja tarkan arvioinnin jälkeen. Kotimaassa matkustaa saa vain jos se on välttämätöntä.
Ovet ovat auki, mutta onnistuuko opiskelu?
Opiskelu yliopiston kampuksilla on jatkossa mahdollista, ainakin teoriassa. ICT-palveluiden palvelupäällikkö Janne Suokas kertoo, että opiskelijoiden käytössä olevat läppärilainaamot Linnanmaalla ja Kontinkankaalla tulevat suunnitelmien mukaan jälleen käyttöön kuitenkin vasta syyskuussa. Suokas kertoo läppäreiden olevan tällä hetkellä päivityksen alla, minkä takia palvelu on suljettu aiemmasta aukiolosta huolimatta.
Keväällä läppäreitä lainattiin kampuksella opiskelun lisäksi myös kotikäyttöön opetuksen ja opiskelun turvaamiseksi. Suokas kertoo, että kevään etätyöskentelyyn lainatut läppärit on nyt palautettu takaisin opiskelijoiden käyttöön.
“Läppäreitä on siis yhteensä noin 154 kappaletta syyskuun alusta alkaen ja kaikki lainaamot ovat toiminnassa niin Linnanmaalla, jossa läppäreitä on 96 kappaletta, kuin Kontinkankaalla, josta loput 58 löytyvät”, Suokas toteaa.
Koronaviruksen torjuminen on mielessä myös tietokoneiden käyttöön otossa. ICT-palveluiden palvelupäällikkö kertoo, että läppärit tullaan puhdistamaan ennen palvelun avaamista. Lisäksi suunnitteilla on säännöllisiä puhdistuksia, joilla varmistetaan palvelun turvallisuus.
Läppäreitä voi käyttää tuttuun tapaan opiskelijatunnuksien avulla. Laina-aika on 4 tuntia kerrallaan, enintään kolmestipäivässä. Se, onko uusille läppärihankinnoille tarvetta, on vielä ICT-palveluille epäselvää.
“Tulemme mittaamaan käyttöasteita, ja jos näemme, että läppärit ovat todella kovalla käytöllä, niin mietimme lisäinvestointia”, Suokas kertoo.
Läppärilainaamojen lisäksi opiskelijat saivat keväällä käyttöönsä etätyöpöydät, joiden avulla voi käyttää yliopiston lisensoituja ohjelmistoja kotikoneeltaan. Suokas kertoo palvelun tulleen tarpeeseen esimerkiksi lopputyötä tehneille, joilta pääsy ohjelmistoihin loppui, kun mikrotilat suljettiin kampuksen mukana keväällä. Etätyöpöytä-palvelu tulee olemaan käytössä myös syksyn, vaikka mikrotiloihin pääseekin jälleen osittain. Tietokoneluokista TH107 ja YL124 ovat opiskelijoiden käytettävissä yliopiston aukioloaikoina, jos tilaa ei ole varattu. Myös TL102 tulee vapaaseen käyttöön syyskuun alusta alkaen.
Tietohallinnosta ICT-palveluiksi nimensä vaihtanut palvelu uudistaa toimintaansa syksyllä myös avaamalla uuden lähipalvelupisteen yhdessä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Uusi Campus ICT-palvelu sijaitsee Linnanmaan kampuksen pohjoisosassa, Oamkin tilojen 1. kerroksessa. Palvelupiste avataan maanantaina 17. elokuuta.
Kampus herää hiljalleen
Yliopiston kampuksilla suljetut palvelut ovat alkaneet hiljalleen avautua. Kirjastot avasivat kampuksilla ovensa 3. elokuuta. Käytössä ovat nyt lainaus- ja tietopalvelupäivystys, mutta eivät esimerkiksi ryhmätyötilat tai lukusalit. Linnanmaan kampuksen Pegasus-kirjaston edustan piharemontin takia kulku kirjastoon tapahtuu Virransillan kautta. Yliopiston ovien avauduttua kirjastoon pääsee myös ilman 24/7-kulkukorttia kello 8–15.45. Katso kirjastojen tarkemmat aukioloajat täältä.
Myös opiskelijaravintolat ovat avanneet oviaan. Unirestan Kastari ja Juveneksen Foodoo palvelevat Linnanmaan kampuksella ja Kontinkankaalla avoinna on Unirestan Medisiina. Uniresta tiedotti 3. elokuuta avaavansa asteittain loputkin ravintolansa elokuun aikana. Myös Campus Shop avautuu 17. elokuuta.
Jatkossa myös Tellus sekä Linnanmaan että Kontinkankaan kampuksella on käytettävissä ilman 24/7-korttia. Ovet Tellukseen ja muihin julkisiin tiloihin ovat auki arkisin kello 8–15.45.
Opiskelun lisäksi myös tenttiminen on jatkossa mahdollista yliopiston tiloissa. Exam-tenttitilat ovat jälleen opiskelijoiden käytössä myös ilman 24/7-kulkukorttia.
Julkaistu
SHARE
Iida Putkonen
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
