Ei kursseilla ole ilotulituksia – Jäätävän hyvä opettaja Vesa-Matti Pohjanen kertoo, ettei helppoa avainta opettajuuteen ole

Vesa-Matti Pohjanen valittiin vuoden 2019 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Hän pyrkii opetuksessaan monipuolisuuteen ja selkeyteen.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Osaanko tarpeeksi? Voinko edes mennä töihin? Mitä töissä tapahtuu? Mokaanko? Mitä tapahtuu, jos mokaan? 

Jos Vesa-Matti Pohjanen voisi rauhoitella opiskeluaikaista itseään, hän sanoisi, että kaikkea ei voi oppia kerralla ja myös lääkärin työ on jatkuvaa oppimista. 

“Pitää mennä yksi asia kerrallaan.” 

Pohjanen aloitti patologian opettajana vuonna 2012. Alan valinta ei ollut hänelle itsestäänselvyys, vaikka hän onkin 33-vuotiaana erikoislääkäriksi nuori. 

“Lääkiksessä meni vuosia ennen kuin minulla oli mitään käsitystä siitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä valmistumisen jälkeen. Se on myös yksi lääkiksen pointti: nähdä millaisia lääkärin töitä on olemassa. Lisensiaatin tutkinnolla voi tehdä laajasti eri töitä. Erikoisaloja on monta kymmentä ja niiden lisäksi on vielä tutkijan ja asiantuntijan työt.”

Kahdeksan vuoden opetusuransa aikana Pohjanen on päässyt uudistamaan patologian kurssiopetusta. Hän pyrkii opettamaan nykyisille opiskelijoille sen, mitä olisi itse halunnut kuulla. Kuten lääkäriksi kasvaminen, myös opettajaksi opetteleminen on ollut hänelle prosessi. 

“Huomasin jossain vaiheessa, että opettaminen on aika vaikeaa hommaa. Kävin yliopiston pedagogiikan kursseja ja niistä on ollut paljon hyötyä.”

Pohjanen saa nykyään kiitosta opetusmenetelmistään, sillä hänet on valittu vuoden 2019 Jäätävän hyväksi opettajaksi. Patologian erikoislääkäri kertoo, että pedagogisista opinnoista opitut periaatteet ohjaavat hänen nykyistä opetustapaansa. Hänellä on kursseja suunnitellessaan kaksi sääntöä: linjakkuus ja monipuolisuus.

Linjakkuudessa opettajan tulee näkyvästi määritellä, mikä opetuksessa on tärkeää kaikille lääkäreille ja hammaslääkäreille. Opetus tulee suunnitella niin, että se palvelee asian oppimista ja testaa oikeasti sen osaamista. 

“Kursseilla kerromme opiskelijoille mikä on lääkärille ydinasiaa, täydentävää tai erikoisosaamista ja mikä näiden painoarvo kurssissa on. Kaikkea ei tarvitse opetella ulkoa. Se kuulostaa hyvin itsestäänselvältä, mutta se on asia, josta olemme pyrkineet pitämään kiinni”, Pohjanen toteaa.

Toinen pedagoginen oppi, jota Pohjanen seuraa, on monipuolinen opetus, jolla pyritään palvelemaan kaikkia erilaisia oppijoita ja ihmisiä.

“Meillä saattaa kurssilla olla 200 ihmistä ja he ovat kaikki ihan erilaisia. Jos näitä opiskelijoita kohtaan on kaksi päätoimista opettajaa, emme pysty loputtomasti tarjoamaan yksilöllistä opetusta. Paras vastaus, minkä olen tähän mennessä keksinyt on, että opetusmenetelmät ovat monipuolisia niin, että jokaiselle löytyy jotain.“

 

Laaja työkuva tuo yleissivistystä

Jäätävän hyvän opettajan luonnehditaan olevan motivoitunut kehittämään omaa työtään. Tätä Pohjanen selvästi on ja kertoo myös itse olevansa, vaikkei osannutkaan ennustaa palkinnon osuvan hänen kohdalleen.

“Yritämme koko ajan kehittää opetusta, sen verran allekirjoittaisin kriteerit”, hän toteaa. 

Pohjanen ei myöskään osannut ennustaa päätyvänsä patologiksi.

“Opiskeluaikana oli kahdenlaisia ihmisiä: toiset olivat hyvin tietoisia siitä, että he haluavat tietynlaiseksi lääkäriksi. Aika moni taas ei tiennyt ja ajautui jonnekin.”

Pohjanen päätyi patologiaan lopulta koska koki sen opinnot kiinnostavina. Erityisesti mikroskoopilla diagnosointi on hänestä kiehtovaa: siinä pääsee konkreettisesti näkemään sairauksia solutasolla. 

Patologina hän keskittyykin sairauksien diagnosoimiseen – aivan elävistä ihmisistä.

“Patologialla on varsinkin ei-terveysalan ihmisten keskuudessa tietynlainen maine. Vallitsee vääristynyt kuva, että me teemme vain ruumiinavauksia. Toki niitäkin tehdään, mutta se on ehkä 5 prosenttia patologin työstä”, Pohjanen kertoo. 

Hän kertoo työnsä olevan suurimmaksi osaksi elävien potilaiden näytteiden analysointia ja diagnosointia. Patologin työ on kertoa mikä taudinaiheuttaja on kyseessä, jotta hoitava lääkäri osaa hoitaa potilaan oikein. Tiivis yhteistyö hoitavien lääkärien kanssa korostaa myös työnkuvien eroavaisuuksia. Pohjanen on tyytyväinen siihen, että hän saa määrätä oman aikataulunsa potilaskäyntien kiireen sijaan. Pohjasen työnkuvan mukana tulee myös laaja reviiri.

“Näytteitä tulee melkein mistä elimestä tahansa ja patologia liittyy lähes kaikkiin lääketieteen erikoisaloihin. Tässä saa kattavan yleissivistyksen siitä, millaisia sairauksia ylipäätään on olemassa.”

Opetusta omalla persoonalla

Vaikka Pohjanen palkittiinkin vuoden parhaana opettajana, hän ei itse koe olevansa erityisen mieleenpainuva.

“En pidä itseäni kovin räiskyvänä persoonana. Ei kursseilla ole ilotulituksia, mutta olen toki innostunut siitä, mitä opetan. Se on se, mitä teen työkseni ja mitä mielelläni itsekin opiskelen.”

Pohjasen mielestä opetusta tehdään aina omalla persoonalla ja tyylillä, eikä universaalia avainta hyvään opettajuuteen ole.

“Ei kaikkien tarvitse tehdä samalla tavalla. Osa opiskelua on se, että on eri opettajia, eivätkä kaikki opiskelijoista välttämättä tykkää minun tyylistäni. 

Se, mihin Jäätävän hyvä opettaja opetuksessaan keskittyy, on kurssien ja luentojen valmistelu. Hänen mielestään opetus painottuu jatkossa yhä enemmän opettajan valmisteluun, opiskelijoiden itsenäiseen työhön ja vähemmän luennoimiseen.

“Se ehkä kertoo minustakin jotain, että kun uusin opetukset niistä tuli sellaisia, ettei niissä tarvita opettajaa enää paljoa. Toki luennot ovat hyvin valmisteltuja ja vievät liikaakin aikaa. Onneksi en ole laskenut tuntimääriä”, Pohjanen naurahtaa. 

Jatkoa ajatellen patologian opettajaa mietityttävät uudet opetusmenetelmät kuten sähköiset tentit. Myös alku- ja välitenttejä on alettu hyödyntää kursseilla yhä enemmän. 

Opettaja vaikuttaa ja näkee muutoksen

Opettajuus ei ole Pohjaselle kiittämätöntä työtä. Hän opettaa lääkäriksi opiskelevia usean vuosikurssin aikana ja kertoo näkevänsä, kuinka he oppivat.

“Tokavuoden aikana opiskelijoilla ei ole kokemusta käytännön lääketieteestä, siinä ollaan lähes maallikkotasolla. Viidennen vuoden opiskelija taas on valmis tekemään lääkärin töitä. Se muutos, joka tapahtuu muutamassa vuodessa, on merkittävä. Siitä voi aina ottaa pienen osan omaksi kunniakseen.” 

Opettamisessa parasta Pohjaselle on ajatus siitä, että hän vaikuttaa tulevaisuuteen.

Jos hän pystyy opettamaan asian sadalle ihmiselle todella hyvin ja jokainen näistä sadasta lääkäristä on edes vähän parempia siinä, sillä voi olla merkitys ihmisten terveyteen tulevaisuudessa. 

“Tuntuu, että itsellä on suurempi vaikutus kuin yhdellä ihmisellä muuten olisi. Se on ajatus, joka motivoi tekemään parhaansa.”

 

Kuka?

Vesa-Matti Pohjanen

» 33-vuotias patologian erikoislääkäri ja kliininen opettaja.

» Valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta 2011.

» Patologian erikoislääkärin tutkinto 2018.

» Toiminut opettajana vuodesta 2012 asti.

Mikä?

» Jäätävän hyvä opettaja palkittiin Annos 60 -vuosijuhlilla 29. helmikuuta. Palkinto myönnettiin neljännen kerran. Jäätävän hyvä opettaja 2018 oli Oliver Jarde. Vuoden 2017 Jäätävän hyväksi opettajaksi valittiin Matti Niemelä, vuoden 2016 palkinnon sai Matti Kangaspuoskari.

» Kuka tahansa Oulun yliopiston opiskelija on voinut ehdottaa Jäätävän hyväksi opettajaksi millä tahansa koulutusalalla toimivaa yliopisto-opettajaa. 

» Kriteereinä palkinnon saamiselle olivat motivaatio kehittää omaa työtä ja hyvät pedagogiset taidot. Lisäksi haussa oli opettaja, joka käyttää erilaisia arviointimenetelmiä, jotka ovat tasavertaisia, systemaattisia ja perustuvat opintojakson tavoitteisiin. 

» Haku oli auki 31.1.2020 saakka. Esityksiä tuli määräaikaan mennessä 9 kappaletta. OYY:n hallitus valitsi Vesa-Matti Pohjasen 5.2. pidetyssä kokouksessa.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Ei vain ratas koneistossa – Elsi Salovaara kertoo ammatikseen ihmisten tarinoita

Elsi Salovaara vaihtoi alaa kesken opintojensa, eikä päätynytkään opettajaksi. Toimittajan työ oli lapsuuden ystäväkirjoihin kirjattu haave, joka tuli todeksi.

TEKSTI Kerttu Juutilainen

KUVAT Kerttu Juutilainen

“Yhdistän yliopistoon aina sen tuoksun. Se on hirveän kotoinen”, Elsi Salovaara kertoo.   

Kajaanilaissyntyinen Salovaara valmistui yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2008. Hän ehti  historian ja lukuisten sivuaineopintojen ohella toimia myös aktiivisesti ainejärjestössään ja ylioppilaskunnassa.

“Yliopistoajoilta on aivan ihania muistoja”, Salovaara tiivistää kahdentoista vuoden ajanjakson elämästään.

“Ikuisuusopiskelija” toivoo, että myös nykyopiskelijat ehtisivät kokeilla, harrastaa ja toimia yhdistyksissä. Tunnelman muutoksen opiskelijaelämässä hän kertoo itsekin aistineensa.

“Olen tyytyväinen siihen, että minun ei tarvinnut niin vauhdilla edetä. Omalle osalle ei tullut sellaista stressiä tai ahdistusta, mitä monella on nykyään.”

Omista opinvuosistaan Salovaara nimeää antoisimmiksi juuri yhdistys- ja harrastustoiminnan sekä niiden merkeissä tavatut ystävät yli tiedekuntarajojen.

Erityisen ilolla Salovaara muistelee Oulun yliopiston kainuulaista opiskelijayhdistystä, Kaenoa, jota hän oli mukana perustamassa.

“Perustajina saimme tehdä yhdistyksestä juuri sellaisen kuin halusimme.”

Vankaksi luotu perusta ja yhteisöllinen kainuuhenkisyys ovatkin tuoneet Kaenon jo pitkään ikään: 20-vuotiskemuja vietettiin hiljattain Teekkaritalolla.

“Kuin oma lapsi olisi kaksikymppinen, tuntuu hienolta!”

Nykyään Salovaara toimii muun muassa Lions Club Oulun Pokkitörmän sihteerinä sekä Kansallisen Lastenliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana.

“Viime aikoina on tuntunut siltä, että paukut on annettu ja yhdistyksiä voisi alkaa karsimaankin. Toisaalta tätäkin olen puhunut jo monta vuotta”, Salovaara naurahtaa.

Ihmisten kohtaaminen kiinnostaa

Varhaisissa uranäkymissään Salovaara oli aikeissa suuntautua opettajaksi. Auskultointivuoden käytännön kokemukset pistivät hänet kuitenkin epäilemään soveltuvuuttaan ja pohtimaan uranäkymiä uusiksi.

Läheinen suhde kirjoittamiseen ja kokemukset Tiiman ainejärjestölehden toimittamisesta herättivät uteliaisuuden toimittajan työtä kohtaan. Alassa kiinnosti sama ihmisläheisyys kuin opettamisessakin.

“Löysin silloin myös vanhoja, ala-asteen ystäväkirjoja. Niihin olin aina kirjoittanut, että isona haluan kirjailijaksi tai toimittajaksi. Ystäväkirjat vahvistivat ajatukseni alanvaihdosta.”

Salovaara vaihtoi suuntaa kesken opintojensa ja hakeutui tiedeviestinnän opintoihin toiveinaan päästä toimittajaksi.

Vuosina 2006–2007 Salovaara sai tilaisuuden kokeilla siipiään toimittajana, kun hän hakeutui Oulun ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Myös tuota ajanjaksoa hän muistelee lämpimästi.

“Niistä ajoista olen onneksi vähän kehittynyt aikatauluissa. Silloin tehtiin aina viimeisenä päivänä viisi juttua, lehti lähetettiin painoon yhdeltätoista illalla”, hän naurahtaa.

Salovaara kertoo itse lukevansa lehtiä laidasta laitaan naistenlehdistä Suomen kuvalehteen, ”kaiken mitä postiluukusta tulee”. Uteliaisuus ilmaisjakeluja kohtaan, rohkaisi Salovaaraa hakeutumaan myös Rauhan Tervehdyksen toimitussihteeriksi vuonna 2007.

“Monet vähän ihmettelivät hakeutumistani Rauhan Tervehdykseen, mutta itse olin aina löytänyt lehdestä kivaa luettavaa.”

Salovaara kertoo nauttivansa työskentelystä pienessä, viiden hengen toimituksessa.

“On saanut jättää omaa käden jälkensä koko porukalla. Ei koe olevansa vain yksi pieni ratas koneistossa, vaan työlläni on merkitys.”

Tulevaisuudessa kirja?

Salovaara pitää vahvuuksinaan toimittajan työssä ulospäinsuuntautuvaa luonnettaan ja kainuulaista rempseyttään. Hän korostaa kuitenkin alalla tarvittavan monenlaisia persoonallisuuksia: kyky kuunnella ja kysyä oikeita kysymyksiä ovat hänen työssään keskeisintä osaamista.

Kirjoittamisen ja toimittajan työn parissa Salovaara kertoo pysyttelevänsä todennäköisesti tulevaisuudessakin.

“En ole keksinyt mitään yhtä mielenkiintoista ammattia. Minusta on hirveän mielenkiintoista lukea lehtiä, muiden ihmisten näkemyksiä, faktaa, elämäntarinoita. Ne ovat aivan elämän suola. Jos sellaista samaa voisi olla antamassa, voisiko parempaa ollakaan?”

 

Kuka?

Elsi Salovaara

» Kotoisin Kajaanista, asuu nykyään Oulussa perheensä kanssa.

» Valmistui vuonna 2008 filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta.

» Opiskeli muun muassa historiaa ja tiedeviestintää.

» Toimi opiskeluaikanaan Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2006–2007.

» Nykyisin Rauhan Tervehdys -lehden päätoimittaja.

» Haaveilee tulevaisuudessa vuorotteluvapaan pitämisestä, jolloin voisi toteuttaa toisenkin, lapsuuden ystäväkirjoihin kirjoitetun aikeen ja kirjoittaa kirjan.

» Harrastaa lukemista ja erilaisissa järjestöissä toimimista.

Kerttu Juutilainen

Tieteiden ja aatteiden historian opiskelija, runojen ystävä ja Saul Goodmanin salainen ihailija.

Lue lisää:

Vastuuta, ei politiikkaa – Eelis Palokangas pyrkii auttamaan niin harrastuksissa kuin töissä

Ylioppilasliikkeessä muutoksia ajanut Eelis Palokangas haluaa auttaa muita niin vapaa-ajallaan kuin töissäkin.

TEKSTI Laura Juntunen

KUVAT Laura Juntunen

Syksyllä 2018 kohistiin, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunnan linjavedossa ehdotettiin ylioppilaskunnan automaatiojäsenyydestä luopumista. Ylioppilaskunnan linjapaperiin asian ajaneen, lääketieteen opiskelija Eelis Palokankaan alullepanemasta kannanotosta keskusteltiin ympäri Suomen, aina eduskuntaa myöten.

Seuraavan kerran Palokankaan nimi nousi esiin loppuvuodesta 2019, kun edustajisto päätti leikata ainejärjestöjen avustuksia. Jatkossa tukea saavat vain pienimmät ainejärjestöt. Aloitteen takana oli Lääketieteellisen vaaliliiton edustajistoryhmä (LED), johon Lääketieteellisen killan puheenjohtajanakin toimiva Palokangas kuuluu.

Vuoden 2017 vaaleissa edustajistoon noussut Palokangas on ehtinyt olla monessa mukana. Vaikka Palokangas on muuttanut ylioppilaskunnan käytäntöjä, hän ei halua nähdä itseään poliitikkona.

Politiikalla on vähän ikävä kaiku. Mielestäni siihen sanaan liittyy tietynlaista lyhytnäköisyyttä. Näen edustajistotyöni ja muun enemmän järjestövaikuttamisena kuin politiikkana”, Palokangas sanoo.

Miksi sitten vaikuttaa, ellei taustalla ole poliittinen motivaatio?

Järjestötoiminta on harrastus

23-vuotiaaksi Palokankaalla on paljon kokemusta erilaisissa kokouksissa istumisesta, valtuustoista ja järjestöistä. Rovaniemellä kasvanut Palokangas hakeutui yläasteella nuorisovaltuustoon opettajansa kannustamana.

Siellä vierähti kaksi kautta eli neljä vuotta. Seuraavaksi tie vei Suomen Nuorisovaltuustojen Liittoon, Lapin piirijärjestöön.

Yliopistossa kiltatoimintaan hakeutuminen tuntui varsin luonnolliselta jatkolta.

Voisi kai sanoa, että se on minulle harrastus. Olen aika vastuuntuntoinen tyyppi, joka haluaa osallistua asioihin sivustaseuraamisen sijaan. Tulee ajatus, että jos ei kukaan muu hae niin kai minun sitten pitäisi”, Palokangas sanoo.

Voisi kuvitella, että Palokankaalla olisi mielessä jokin visio uudenlaisesta ylioppilaskunnasta. Näin ei kuitenkaan ole. Hän ei myöskään allekirjoita mitään aatetta tai ideologiaa, eikä omista puolueen jäsenkirjaa.

En ole vielä halunnut valita mitään puoluetta. Antaa ajatusten sen osalta kypsyä vielä. Olisi harmillista valita kantansa liian nuorena ja huomata myöhemmin, ettei se tunnukaan omalta”, hän selittää.

Palokankaalle keskustelua herättäneissä muutosehdotuksissa on ollut kyse vastuuntunnosta. Esimerkiksi aiempi ainejärjestöjen rahoitusmalli oli aiheuttanut mielipahaa Kontinkankaan kampuksella jo pitkään.

Kontinkankaan killoista vain terveystieteet ovat saaneet avustuksia.  Se on harmittanut täällä aika paljon, ottaen huomioon, että Kontinkankaalta tulee kuitenkin noin 10 prosenttia koko ylioppilaskunnan jäsenmaksuista. Tässä oli siis puhtaasti kyse omien äänestäjiemme toiveesta”, Palokangas sanoo.

Vaikka Palokangas kokee yhä ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden yksilönvapauden vastaisena hän korostaa, ettei ole millään tapaa ylioppilaskuntavastainen.

Se olisi mielestäni vähän outoakin, kun olen toiminnassa niin laajasti mukana”, hän hymähtää.

Maailman paras ammatti

Nyt Palokangas on alkanut suunnitella järjestötyöstä ja opiskelijavaikuttamisesta vetäytymistä.

Tämänkään päätöksen takaa ei löydy sen suurempaa dramatiikkaa. Palokangas on ehtinyt olla mukana jo monta vuotta, ja oma valmistuminen häämöttää keväällä 2021. Näin ollen kuluva vuosi 2020 tulee olemaan viimeinen, jonka hän voi olla kokonaisuudessaan toiminnassa mukana.

On aika antaa muillekin onnistumisen kokemuksia järjestökentällä. Mielestäni on myös tärkeää, että työssä on jatkuvuutta. Siksi vastuuta on ryhdytty jo jakamaan muille”, hän sanoo.

Kun Palokankaalta tiedustelee, onko hänellä vielä jotain radikaaleja yllätyksiä takataskussa ennen sivuun siirtymistä, häntä alkaa naurattaa.

Ei, Linnanmaalla voidaan henkäistä helpotuksesta. Mutta jos vakavasti puhutaan niin lähiaikoina näen tärkeänä ennen kaikkea sen, että OYS:n sairaalahanke toteutetaan myös opiskelijoiden etua ajatellen. Hanke tulee vaikuttamaan vuosikymmeniä eteenpäin. Jos sairaala tehdään opiskelijoiden kannalta hyvin eli huolehditaan siitä, että siellä on riittävät opiskelutilat, saadaan hyviä ja tyytyväisiä opiskelijoita joista yhä useampi toivottavasti jäisi pohjoiseen myös töihin.”

Palokankaalle ammatinvalinta on ollut selvä jo pitkään, vaikka ensikosketus lääketieteeseen ei niin mukava ollutkaan.

Olin yhdeksännellä luokalla isän työpaikalla tet-harjoittelussa. Se oli hyvin jännittävää. Kun pääsin ensimmäistä kertaa mukaan potilashuoneeseen, tuli saman tien huono olo”, hän muistelee huvittuneena.

Nykyään lääkärin ammatti tuntuu maailman parhaalta työltä.

Opiskeluaikana olen vasta ymmärtänyt, miten monipuolinen ammatti tämä on. Suuntautumisvaihtoehtoja on valtavasti. Tässä ammatissa pääsee todella lähelle ihmistä ja saa osakseen sellaista luottamusta, mitä harvoissa ammateissa pääsee koskaan kokemaan.”

Viime kädessä lääkärin työssä on kyse samoista asioista, jotka saivat Palokankaan lähtemään mukaan myös järjestötyöhön ja opiskelijapolitiikkaan: auttamisesta ja vastuuntunnosta.

Haluan olla hyödyksi, olla hyvä siinä mitä teen ja auttaa muita työlläni”, Palokangas tiivistää.

 

Kuka?

Eelis Palokangas

» 23-vuotias. Syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä. Oululaistunut yliopisto-opintojen myötä.

» Lääketieteen opiskelija. Mukana järjestötoiminnassa ja opiskelijapolitiikassa. Toimii Oulun Lääketieteellisen killan puheenjohtajana vuonna 2020.

» Vapaa-ajallaan on itseoppinut valokuvaaja, joka tallentaa järjestelmäkameraansa tähtitaivasta, revontulia ja Oulua. Lisäksi Palokangas harrastaa kuntosalilla käymistä ja pelaa tennistä.

» Unelma-ammatti lapsena: Alakoulussa haaveili vielä yleisesti tiedemiehen tehtävistä. Luonnontieteet ja tekniikka ovat kiinnostaneet aina, ja haave lääkärinurasta selkiytyi yläasteella.

» Haluaa järjestötyöhön osallistumalla olla tekemässä parasta opiskelukokemusta Kontinkankaalla.

Toimitus huomauttaa, että Kontinkankaan killoista avustuksia ovat Terveystieteiden kilta ry:n lisäksi saaneet biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Histoni ry sekä Oulun lääketieteen tekniikan opiskelijoiden ainejärjestö OLTO ry.

Laura Juntunen

Toimittaja, joka innostuu kaikesta ja elää tarinoista.

Lue lisää:

Linnanmaa, keskusta ja opiskelijakokemus – miten käy kampuksen?

Yliopisto tiedotti syksyllä kiinteistöselvityksestä, jossa yhtenä Linnanmaan kampuksen tulevaisuuskuvana oli kampuksen siirtäminen keskustaan. Rehtori Niinimäen mukaan uusi kampus olisi sijoitus nykyaikaan niin opiskelijoiden, ympäristön kuin kaupungin näkökulmasta.

Read this article in English.

Linnanmaan kampuksen muutto pääsi otsikoihin viime syksynä. Yliopisto aloitti marraskuussa kiinteistöstrategian selvityksen, jossa vaihtoehtoina kampuksen tulevaisuudelle ovat peruskorjaaminen, uudisrakentaminen tai muutto.

Selvityksen syiksi kerrottiin vanhentuva kampus ja korkeat tilavuokrat, jotka nousisivat entisestään, jos tiloja alettaisiin remontoida.

Muuttaisiko yliopisto todella Linnanmaalta, kysyttiin. Kyllä muuttaisi, vastaa nyt kiinteistöselvitystyön johtaja rehtori Jouko Niinimäki.

“Kysymys on strategisempi, kuin pelkästään vuokra”, Niinimäki aloittaa.

Rehtorin mukaan tilavuokra on neuvoteltavissa, mutta se ei ole ainoa ongelma, joka nykyisiä tiloja koskee.

“Rakennukset tulevat luonnostaan elinkaarensa päähän. Nykyinen kampus on palvellut tarkoitustaan hyvin 50 vuotta, mutta sen yhä vanhentuessa tulee eteen väistämättä joko peruskorjaus, uusi rakennus tai muutto.”

Miksi sitten muutto olisi parempi vaihtoehto kuin remontointi tai uudisrakentaminen tutulle Linnanmaan kampusalueelle?

Niinimäki kertoo päätöksen liittyvän koko yliopiston tulevaisuuteen ja tuleviin sukupolviin. Yhä pienemmät ikäluokat johtavat ennusteissa opiskelijamäärien laskuun, mikä vuorostaan tarkoittaa kiihtyvää kilpailua yliopistojen kesken.

“Oulun yliopiston tulee olla yhä vetovoimaisempi, jotta opiskelijoita saadaan myös muista kasvukeskuksista. Uudella kampuksella ja muutolla Oulun yliopistosta tulisi valtakunnallinen puheenaihe myös mediassa”, Niinimäki sanoo.

Muutto keskustaan näyttäytyykin rehtorille kiinteistökysymyksen sijaan mainekysymyksenä; keinona tehdä yliopistosta yhä houkuttelevampi. Sana, joka hänen puheessaan toistuu on opiskelijakokemus.

“Yhä useampi opiskelija näyttää haluavan asua keskustassa. Jos eläminen, opiskelu ja vapaa-aika olisivat samassa ympäristössä, olisi opiskelijan kokemus myös yliopistosta ja kampuksesta parempi.”

Niinimäen mukaan yliopisto pyrkii positiivisten kokemuksien lisäksi helppoon saavutettavuuteen. Uutta kampusta on kaavailtu rautatieaseman läheisyyteen, mikä takaisi helpomman siirtymisen kampukselle myös muilta paikkakunnilta saapuville.

“Aalto ja kaikki suuren sarjan yliopistot ovat liikenneyhteyksien keskellä. Keskeinen sijainti houkuttelisi opiskelijoita niin pohjoisesta, etelästä kuin idästä”, Niinimäki tiivistää.

Huolena hiilijalanjälki

Tulevan kampuksen suunnittelussa  tullaan ottamaan huomioon myös ympäristö ja hiilijajalanjälki.

“Linnanmaan kampus on vanha ja muodoltaan litteä. Täällä on isoja lasiseiniä, eikä rakennus ole energiatehokas”, Niinimäki kertoo.

Siirtämällä kampus keskustaan vähennettäisiin tarvetta yksityisautoilulle, mikä osaltaan vähentäisi yliopiston hiilijalanjälkeä.

“Nykyinen julkinen liikenne ei tule pysymään yhteiskampuksen perässä. Nyt jo saan palautetta opiskelijoilta, että bussilinjat ovat tukossa. Emme voi pyrkiä hiilineutraaliuteen ja nojata yksityisautoiluun kampukselle siirtymisessä.”

Yksityisautoilu on Niinimäelle ongelma myös opiskelijoiden kokemuksen kannalta: hän kertoo lukeneensa, että Helsingissä vain joka kolmas nuori hankkii ajokortin, eikä usko, että nuoret haluavat jatkossa autoilla opiskelupaikkaansa.

Vuosikymmenien projekti

Selvityksen on määrä valmistua tänä keväänä. Niinimäki kertoo pyrkivänsä tuomaan asian yliopiston hallitukselle huhtikuussa, jolloin hallitus linjaa onko edessä remontti, rakentaminen vai kampuksen muutto.

Jos hallitus päätyy puoltamaan muuttoa, muutokset tapahtuisivat kuitenkin vasta vuosien päästä. Yliopisto muuttaisi uusiin tiloihin tiedekunta kerrallaan. Arvioitu muutto sijoittuisi vuosille 2026–2040.

“Useimmat nykyiset opiskelijat eivät tulisi näkemään uutta kampusta nykyisen tutkintonsa puitteissa opiskelijoina”, Niinimäki sanoo.

Projektin suuruudesta huolimatta rehtori on positiivisin mielin, ja toivoo opiskelijoilta samaa.

“Oli ratkaisu mikä tahansa, opiskelijoiden hyvinvointi on aina mielessä. Tätäkin päätöstä tehdään opiskelijaa varten, jotta voidaan varmistaa hyvä opiskelukokemus.”

Millainen on uusi kampus?

Vaikka suunnitelmat uuden kampuksen rakentamisesta ovat vasta suunnitteluvaiheilla, on ideoita jo heitetty ilmaan. Sijaintina rautatieaseman läheisyys vaikuttaa jo lukkoon lyödyltä.

Keskustassa sijaitseva kampus näyttäytyy Niinimäelle myös keinona tuoda Ouluun elinvoimaa.

“Vaikka elinvoimaistaminen ei ole varsinaisesti yliopiston tehtävä, voisimme auttaa tuomaan vireyttä keskustaan ja tehdä osaltamme Oulusta vetovoimainen kaupunki.”

Inspiraationa uudelle kampusrakennukselle Niinimäki mainitsee oululaisarkkitehti Rainer Mahlamäen suunnitteleman Metropolian Myllypuron kampuksen.

Virallisia  suunnitelmia ei ole, vaikka Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijat suunnittelevatkin Mahlamäen ohjauksessa kurssityönään Niinimäen sanojen mukaan “leikkimielisesti” uutta kampusta.

“Uusi kampus olisi sijoitus nykyaikaan. Haluaisin sanoa opiskelijoille, että huoli pois!” Niinimäki tiivistää.

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

”Tuli oltua vähän pioneerikin” – Vuoden Professori Anssi Paasi tiesi alusta asti, että tulisi muuttamaan maantiedettä

Professoriliitto palkitsi Oulun yliopiston maantieteen professorin Anssi Paasin Vuoden Professorina 2020 17. tammikuuta. Paasi kertoo, että liiton myöntämästä tunnustuksesta huolimatta hän ei suinkaan ole aina ollut oman alansa edustajien suosiossa.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

Anssi Paasi tiesi jo opiskeluaikanaan haluavansa muuttaa suomalaista maantiedettä. Pitkä professorin ura Oulussa alkoi 1989. Ennen professuuria luonnontieteellisessä tiedekunnassa Paasi opiskeli maantiedettä Joensuun yliopiston (nyk. Itä-Suomen yliopisto) yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Vaikka ura onkin kestänyt useita vuosikymmeniä, ei alan valinta ollut hänelle itsestäänselvyys.

“Toisella tuurilla olisin ehkä ihan eri alalla”, maantieteilijä sanoo.

Urheilullinen Paasi kertoo harkinneensa aluksi liikuntatieteellisiä opintoja Jyväskylässä. Sen lisäksi hän haki englantilaiseen filologiaan saadakseen armeijasta lomaa, mutta kumpikaan polku ei auennut. Lopulta lukiokaverin kertomus maantieteestä ohjasi professorin elämäntyönsä ääreen.

“Maantiede oli vähän random, mutta ajattelin, että sehän oli ihan kiva aine lukiossa ja ostin pääsykoekirjan. Huomasin sitä lukiessani, että oppiaine oli muuttunut teoreettisemmaksi, ja se oli mahtavaa.”

Kirjasta innostuneena Paasi opiskeli pääsykokeisiin, osasi hyvin ja pääsi sisään. Innostus alaan on jatkunut yhä tähän päivään asti, vaikka professori sanookin alan valinnan olleen sattumaa.

Pikaista tahtia tohtoriksi

Oman alansa löydettyään Anssi Paasi ei aikaillut hetkeäkään. Hän aloitti opintonsa syksyllä 1976 ja sai maisterin pätevyyttä vastaavat paperit alle kolme vuotta myöhemmin keväällä 1979. Maantieteilijä kertoo opintojensa sisältäneen päällekkäisiä kursseja ja iltaluentoja, mutta myös vapaata aikaa ystävien kanssa.

Kiireistä huolimatta Paasi ehti opiskella runsaasti myös sivuaineita. Yhteiskuntatieteisiin nojautuva tutkinto sai silloisen opiskelijan kiinnostumaan ihmisen kokemusmaailmasta maan muotojen sijaan. 

“Minua kiinnostivat ihmisten kokemukset. Tein väitöskirjani alueellisista identiteeteistä ja alueiden rakentumisesta. Sen jälkeen siirryin Suomen itärajalle tutkimaan sitä, kuinka rajan läheisyys vaikutti ihmisen arkeen. Huomasin, että tärkein asia, joka heidän elämäänsä määritteli, oli raja”, Paasi kertoo. 

Uusi suunta jatkotutkimukselle avautui, kun Paasille selvisi, että hänen ajatuksensa rajoista ei ollut sama kuin aiemman tutkimuskirjallisuuden tarjoama. Mukautumisen sijaan hän päätti kehittää uutta.

“Niinpä huomasin pian olevani rajatutkija ja poliittisen maantieteen edustaja.” 

Rajojen tutkiminen ohjasi Paasin uraa, eikä aihe ole vieläkään kulutettu loppuun. Viime vuonna ilmestynyt oululaisten maantieteilijöiden toimittama Borderless World for Whom? jatkaa aiheen kehittämistä pohtimalla rajoja, liikkuvuutta ja etiikkaa. 

Pioneeri herätti pahaa verta

Vuoden professori -palkinnon perusteluissa Paasi nimettiin Suomen kansainvälisesti tunnetuimmaksi ihmismaantieteilijäksi. Professori myöntää olleensa “vähän pioneerikin”.

“Nuorten tutkijakollegoideni Perttu Vartiaisen ja Pauli Karjalaisen kanssa ajateltiin, että aletaan muuttamaan suomalaista maantiedettä”, hän kertoo. Kaverukset halusivat tehdä maantieteestä teoreettisempaa ja kansainvälisempää. Juuri pääsykoekirjan teoreettinen ote houkutteli Paasin alalle, ja hän tahtoi omalta osaltaan ohjata alaa enemmän siihen suuntaan.

Vaikka teoreettisesti suuntautunut ihmismaantiede on tänä päivänä Suomessakin jo valtavirtaa, alan uudelleenmäärittely ei aluksi herättänyt muissa yliopistoissa kiitosta.

“Kun tuli pienestä perifeerisestä Joensuun yliopistosta ja alkoi uudistaa maantiedettä, se herätti aika paljon pahaa verta. Alan lehtien sivuilla kirjoiteltiin ja kysyttiin, ‘Mitä he luulevat tekevänsä?’”, Paasi kertoo. 

Negatiivinen huomio ei kuitenkaan pysäyttänyt kolmikkoa. Ihmismaantieteilijä Paasi kertoo sen vain kiihdyttäneen vauhtia. 

“Kun oli lähtenyt sille tielle, ei ollut enää vaihtoehtoja. Me halusimme uudistaa maantiedettä, eikä ollut enää paluuta.” 

Tutkijan arki on tuttua

Väiteltyään tohtoriksi Paasi haki professorin virkaa Oulun yliopistosta. Reaktio tieteenalalla ei ollut positiivinen. Silloin 31-vuotias tohtori oli herättänyt huomiota omaperäisillä ideoillaan, ja kun yliopisto asetti hänet ehdokkaista korkeimmalle sijalle, seitsemän hakijaa neljästätoista valitti päätöksestä.

Valitukset tehtiin pääsääntöisesti kahdesta syystä: Paasi oli yhteiskuntatieteilijä, joka haki luonnontieteelliseen tiedekuntaan, ja aivan liian nuori professoriksi.

“Siihen aikaan hakuprosessit olivat pitkiä. Minun piti kirjoittaa vastineita ja perustella, miksi professuuri kuului minulle”, Paasi kertoo.

Lopulta uusi professori aloitti työssään elokuussa 1989 ollessaan 33. Nykyään 64-vuotias Paasi on jatkanut rajojen tutkimusta ja ihmismaantieteiden kehittämistä, ja saa kritiikin sijaan kiitosta. 

Tutkijan arkeen kuuluu professorin mukaan kurssien opettamista, post doc -tutkijoiden ja väitöskirjojen ohjaamista sekä itse tutkimusta. Tutkijan työssä Paasi ei suinkaan kyllästy samoihin käsitteisiin, vaan kokee pitkäjänteisen työn olevan paras edistymistapa.

“Tutkijan ei pitäisi hyppiä muotien perässä. Minusta ei ole produktiivista loikkia tutkimusaiheesta toiseen kuin jänis. On parempi olla jokin linja, jota pitkin etenee ja aihepiiri, jota syventää.”

Arki tutkijana on Paasista pohjimmiltaan nykyään samankaltaista kuin muutama vuosikymmen sitten: se koostuu kursseista, esitelmistä, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Hän kokee uuden tutkimuksen ja opetustyön kulkevan käsi kädessä.

“Pyrin siirtämään opetuksessa tutkimani tiedon uusille opiskelijoille, jotta uusin tieto olisi aina saatavilla”, professori kertoo. 

Alalla on nähty myös muutoksia, mistä Paasi on innoissaan.

“Meille on Ouluunkin saatu nyt ensimmäiset naisprofessorit. Ala on aiemmin ollut vahvasti sukupuolittunut, mutta nyt tilanne alkaa olla, että naiset ovat ottamassa paikkansa maantieteessä jokaisessa yliopistossa. Maantieteen opiskelijoista suurin osa on naisia, joten naisprofessorit ovat heille myös tärkeitä esikuvia”, hän kertoo.

Palkinto on iso kunnia

Pitkän uransa jälkeen Anssi Paasi palkittiin Vuoden Professorina. Tämä on ensimmäinen kerta, kun palkinto on myönnetty maantieteilijälle. Paasi kertoo lukeneensa palkinnon saamisen jälkeen sen myöntämisperusteita: “Erinomainen ura, jonka lisäksi jotain erityistä.” Alansa edelläkävijän polussa riittää selvästi erityisyyksiä, myös professorin itsensä mielestä. 

“He olivat kaivaneet esille hyvät perustelut. Kun luin niitä, koin että kyllähän se niin meni. Olen koko urani yrittänyt nostaa meidän alamme profiilia, ja olen omasta mielestäni onnistunut.” 

Vaikka perusteissa tätä painotettiinkin, Paasi ei halua erityisesti korostaa olevansa kansainvälisesti tunnetuin suomalainen ihmismaantieteilijä. 

“En oikeastaan osaa ajatella asiaa niin. Minua kyllä kutsutaan paljon ulkomaille esitelmöimään ja töihini viitataan aika mukavasti. Arkielämä, ystäväni ja harrastukseni pysyvät kuitenkin samoina.”

Itse palkinto on professorille kunnia niin henkilökohtaisesti kuin tieteenalan puolesta. 

“Kun takana on pitkä ura, kai siitä jotain villoja pitää jäädä (nauraa).” 

 

Kuka?

Anssi Paasi

64-vuotias maantieteiden professori Oulun yliopistossa.

Sai Professoriliiton jakaman Vuoden Professori -palkinnon 17. tammikuuta 2020.

Valmistunut Joensuun yliopistosta 1979.

Väitteli tohtoriksi 1986 ja kehitti väitöstutkimuksessaan alueteoriaa.

Aloitti Oulun yliopiston maantieteiden professorina 1989.

Parasta opiskelussa olivat vaimon tuki, ystävät ja Joensuun nouseva musiikki-skene, etenkin Hassisen kone, ym. bändit.

Kehottaisi nykyopiskelijaa löytämään elämää myös opintojen oheen ja osoittamaan aktiivisuutta esimerkiksi ainejärjestöissä tulevaa työelämääkin ajatellen.

Vapaa-ajallaan harrastaa liikuntaa ja kuuntelee musiikkia.

 

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää:

Hyödyllinen ja läheinen OYY – tätä toivoo uusi ylioppilaskunnan hallitus

Ylioppilaskunnan hallituksen tavoitteena on tänä vuonna olla helposti lähestyttävä. Kokoonpano toivoo voivansa tarjota kaikille jäsenilleen jotain, oli se edunvalvontaa tai tapahtumia.

TEKSTI Iida Putkonen

KUVAT Iida Putkonen

 

In English.

Ylioppilaskunnan vapaaehtoinen jäsenyys ja Oamkin muutto – ainakin nämä asiat haastavat ylioppilaskunnan uutta hallitusta. Kokoonpano haluaa tänä vuonna erityisesti varmistaa sujuvan ammattikorkeakoulun muuton, yhteistyön opiskelijakuntien välillä ja tarjota yhä sopivampia palveluita opiskelijoille.

Puheenjohtajaksi valittu Eetu Leinonen kuvailee uutta hallitusta monipuoliseksi ja tasapainoiseksi.

”Meillä edustus monelta eri alalta ja erilaisia kokemuksia opiskelijavaikuttamisesta.”

”Olemme kaikki eri alojen järjestötoimijoita, eikä hallituksessa oleminen vaadi pitkää poliittista uraa tai sitä, että on opintojen loppuvaiheessa”, Eevasisko Mehtätalo jatkaa.

Monipuolisista taustoistaan huolimatta yksi asia yhdistää kaikkia hallituslaisia: he eivät olisi lähteneet mukaan, ellei heitä olisi kannustettu hakemaan.

Uusi hallitus järjestäytyi 9. tammikuuta ja jäsenet saivat vastuualueensa tulevalle vuodelle. Haastattelimme uutta kokoonpanoa siitä, millaisin mielin he lähtevät tulevaan hallitusvuoteen.

Hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet vastasivat kaikki samoihin kysymyksiin. Lue vastaukset alta.

  1. Miksi hait hallitukseen?
  2. Millainen historia sinulla on opiskelijavaikuttajana?
  3. Mitä haluat saavuttaa hallituksessa 2020?
  4. Innostaako jokin erityisesti tulevassa vuodessa? Jännittääkö jokin?
  5. Miten sovitat hallituksen elämääsi, aiotko opiskella samalla? Miten pidät huolen jaksamisestasi? 
  6. Mitä OYY on aiemmin tehnyt hyvin, tai missä näet parannettavaa?
  7. Millaisen ylioppilaskunnan haluat jättää?  
  8. Mitä haluaisit sanoa kanssaopiskelijoillesi?

Eetu Leinonen

Eetu Leinonen, 21, matematiikan ja tilastotieteiden neljännen vuoden opiskelija sekä suomen kielen ensimmäisen vuoden opiskelija

Hallituksen puheenjohtaja, vastuuna omistajaohjaus ja ulkoinen sidosryhmätoiminta

”Toimin viime vuonna edunvalvontajaoston ja talousvaliokunnan puheenjohtajana, jossa pääsin tutustumaan syvemmin talouteen ja edunvalvontatyöhön. Siellä kehittyi ajatus siitä, että voisin lähteä hallitukseen. Lopulta ajatus kehittyi vielä pidemmälle ja päätin hakea puheenjohtajaksi.

Opiskelijavaikuttajana olen toiminut edellä mainitun lisäksi myös Oulun luonnontieteilijöiden OLuT ry:n puheenjohtajana.

Haluan hallituksessa lisätä sitä, että ihmiset kokevat OYY:n hyödylliseksi. Toivon myös, että hommat sujuvat jouhevasti, koska organisaation rakenne ja hallituksen toiminta ovat muuttuneet. Toivottavasti voisimme auttaa myös seuraavan hallituksen hyvään alkuun.

Erityisesti minua innostavat vuosijuhlat.

Jännitän vielä vähän siirtymistä ylioppilaskunta-arkeen. Tämä on erilaista ainejärjestötoimintaan verrattuna. Olen kuitenkin luottavaisin mielin.

Aion jatkaa opintoja ja tehdä graduni loppuun. Käyn esimerkiksi udmurtin kielen kurssia.

Haluaisin tulevaisuuden OYY:n olevan avoin ja läheisempi jäsenille. Toivoisin, että ylioppilaskunta voisi tarjota kaikille jäsenille jotain, sillä teemme kuitenkin tätä työtä opiskelijoilta opiskelijoille.

Minulle saa tulla puhumaan ihan mistä tahansa. Asian ei tarvitse liittyä ylioppilaskuntaan. Tykkään myös olla ihmisten epävirallinen opinto-ohjaaja ja osaan WebOodin sisällöt ulkoa.”

 

Tia Rahkila

Tia Rahkila, 23, kauppatieteiden kolmannen vuoden opiskelija

Hallituksen 1. varapuheenjohtaja, vastuualueena koulutuspolitiikka

”Olin aiemmin miettinyt, että olisi mukava päästä vaikuttamaan enemmän. Hain hallitukseen vasta täydennyshaussa, koska Santeri kannusti hakemaan.

Olen toiminut kauppatieteiden ainejärjestö Finanssin useassa toimikunnassa ja hallituksessa viime vuonna.

Eniten odotan ensimmäistä kiltojen koulutuspoliittisten vastaavien kokoontumista eli kopokahveja, haluan jo päästä asiaan!

Minua jännittää vastuu. Se on kylläkin hyvää jännitystä.

Aion opiskella samalla, tavoitteenani on tehdä kandi kesällä loppuun. Jaksan liikunnan avulla, esimerkiksi juoksemalla ja tanssimalla.

Tykkäsin aiemmista tapahtumista eniten kaverikoirien vierailuista!

Kirjoitin hakemukseenikin, että haluan tuoda OYY:tä lähemmäksi jokaista jäsentä. Haluaisin, että OYY antaisi jäsenille takaisin. Tahdon myös kehittää koulutuspolitiikkaa ja edunvalvontaa vielä enemmän.

Haluaisin sanoa, että minua ei kannata pelätä, vaikka puhun paljon. Osaan myös kuunnella.”

 

Jarkko Impola

Jarkko Impola, 23, yleisen kasvatustieteen neljännen vuoden opiskelija

Hallituksen 2. varapuheenjohtaja, vastuualueina OSAKO-yhteistyö ja talous 

”Hallitukseen lähtö oli viime hetken päätös. Homma houkutteli, mutta en ollut varma onko minulla tarpeeksi kokemusta tai osaamista. Sain kuitenkin rohkaisua ja hain.

Olen toiminut aiemmin kasvatustieteiden ainejärjestö Motivan hallituksessa 3 vuotta, viimeisimmän vuoden puheenjohtajana.

Haluan tämän vuoden aikana luoda mahdollisimman hyvän pohjan ylioppilaskunnan ja opiskelijakunnan  väliselle yhteistyölle kampuksella. Lisäksi haluan  ylipäätään olla edistämässä ilmapiiriä, jossa jatkossa voitaisiin ajatella, että olemme kaikki yhtä lailla opiskelijoita koulusta ilman jakoa yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Henkilökohtaisesti haluaisin hallituksessa oppia paremmaksi esiintyjäksi.

Erityisesti olen innoissani mahdollisuudesta päästä oppimaan yliopistoyhteistöstä laajemmin. Pääsen ulos oman tiedekuntani kuplasta ja tapaamaan opiskelijoita ja henkilökuntaa muualta. Se on innostavaa.

Hallitusvuodessa jännittää elämän ja ajan hallinta. Tässä pestissä joutuu suunnittelemaan omaa elämää ihan uudella tavalla: kuinka paljon aikaa käytän tähän, opintoihin ja muuhun elämään. Gradu on ainakin tällä hetkellä jäissä.

Haluan auttaa kehittämään OYY:stä sellaista, että siihen halutaan jatkossa kuulua myös vapaaehtoisesti.

Toivon, että minua uskalletaan lähestyä erityisesti Oamkin muuttoa koskevissa asioissa.”

 

Petra Nieminen

Petra Nieminen, 25, biologian neljännen vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina sosiaalipolitiikka, pienryhmäohjaajakoulutukset ja kansainvälisyys

”Edustajiston ryhmänjohtajakokouksessa joku kysyi, mikä on meidän syymme sille, ettei kukaan ole hakenut hallitukseen. Mietin, että olisi hienoa lähteä mukaan, mutta en ollut varma miten ehdin. Edellisen hallituksen Benjamin Michelin käytti yhden sunnuntai-illan siihen, että vastaili kysymyksiini, ja on itse tehnyt gradun hallitushommien ohella, mikä auttoi minua uskaltamaan mukaan.

Olen aiemmin toiminut OLuT ry:n hallituksessa kaksi vuotta ja sen lisäksi edustajistossa.

Toivon saavani hallituksessa tekemisen kautta lisää itsevarmuutta ja luottamusta siihen, miten teen asiat.

Odotan innolla sitä, miten yhteistyö opiskelijakunta OSAKOn kanssa lähtee muototumaan. Siinä on hyviä mahdollisuuksia.

Jännitän aikatauluja, koska yritän tehdä gradua hallitushommien ohella. Olen yrittänyt rajata omaa elämääni niin, etten tuo toimiston hommia kotiin ja se näkyy jaksamisessa jo nyt.

OYY:tä ei ole ehkä onnistuttu tuomaan läheiseksi opiskelijoille.

Haluan jättää tasa-arvoisen ylioppilaskunnan, johon kaikki kokevat kuuluvansa – ja haluavat kuulua.

Haluaisin sanoa, että en ole kylmä vaikka olen välillä hiljainen. Jos en tiedä jotain, otan selvää. Minua saa lähestyä asiasta kuin asiasta.”

 

Santeri Siira

Santeri Siira, 24, konetekniikan viidennen vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina tapahtumat ja niihin liittyvät projektit

”Olin aiemmin miettinyt hallitukseen lähtemistä, mutta en oikein uskaltanut hakea. Kuitenkin edellisen hallituksen väki kehotti jo keväällä hakemaan. Syksyn mittaan mietin enemmän ja sain paljon kannustusta.

Aiemmin olen toiminut Koneinsinöörikillan hallituksessa kaksi vuotta ja lääketieteen tekniikan opiskelijoiden OLTO ry:n hallituksessa vuoden. Olen myös ollut edustajistossa kauden.

Haluan osaltani hallituksessa kehittää tapahtumia. Haluaisin, että jäsenistö kokee OYY:n omakseen, eikä vieraana tahona, ja kokee tapahtumat sellaisina, että niihin on helppo ja mukava osallistua.

Jo ennen hallitusvuoden alkua meillä oli hyvä ryhmähenki, joten uskon että hallitus tulee olemaan hyvä. Eniten jännittää Annos60-vuosijuhlat.

Hallitushommissa mietityttää se, että edunvalvontatyötä ei voi saada koskaan valmiiksi. Aina voisi tehdä enemmän, eikä oman kauden aikana voi saada kaikkea valmiiksi. OYY:n hallituksessa ei ole yhtä selkeitä raameja kuin kiltatyössä.

Tarkoituksenani on opiskella ohella vähän, jotta saisin kandivaiheen saatettua loppuun.

Minulle saa ihmeessä tulla juttelemaan, varsinkin jos on kehittämisideoita tapahtumiin tai OYY:hyn liittyen. Myös kaverimielessä saa tulla jutustelemaan, jos haluaa tietää OYY:stä.”

 

Eevasisko Mehtätalo

Eevasisko Mehtätalo, 24, molekyylilääketieteen n. vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina viestintä ja kampuskehittäminen

”Hain hallitukseen jälkihaussa, kun minua rohkaistiin hakemaan. Aluksi koin, etten ole kykenevä tai minulle ei ole tarpeeksi meriittejä. Ajattelin myös, että tämä on kokopäivätyö. Viime vuoden hallituslaiset kuitenkin selvensivät, että voin tehdä gradua ja opintoja myös hallitushommien ohessa.

Olen aiemmin ollut mukana kaikessa missä opiskelija voi olla. Tärkeimpinä ovat kaksi vuotta biokemian killan Histonin hallituksessa ja 5 vuotta hallinnon opiskelijaedustajana biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnassa.

Haluaisin, että tämän vuoden jälkeen OYY näkyisi myös Kontinkankaan kampuksella ja että siellä opiskelevilla olisi samalla tavalla saatavilla palveluita ja mahdollisuus osallistua tapahtumiin. Haluan myös oppia viestintään liittyviä asioita, kuten taittamista ja napakampaa ilmaisua.

Erityisesti tässä vuodessa innostaa mielenkiintoinen viestintäprojekti, jossa pystyn haastamaan itseäni.

Jännitän oman aikani käyttöä. Tammikuu on ollut paikoittain kuormittava infoähkyn takia. Aion opiskella samalla ja saada graduni tehtyä ennen juhannusta. Muussa elämässä panostan omaan terveyteeni ja ihmissuhteisiin.

Haluaisin, että kaikki opiskelijat tietäisivät olevansa osa OYY:tä. Ylioppilaskuntaan kuuluvat kaikki, eikä se ole mikään ’korkeampi taho’.”

 

Reeta Mäki-Pollari

Reeta Mäki-Pollari, 25, kasvatustieteiden viidennen vuoden opiskelija

Hallituksen jäsen, vastuualueina kuntapolitiikka ja järjestöt

”Minua on houkuteltu hallitukseen jo muutaman vuoden ajan, mutta olen halunnut saada opintoni siihen malliin, että minun on hyvä olla. Hyvien kannustuspuheiden jälkeen päätin kokeilla. Tänä vuonna kuntavaikuttamisen projekti on niin hyvä, että koin että pääsen näyttämään vielä potentiaaliani.

Olen opiskeluaikanani ollut mukana melkein kaikessa, missä opiskelija voi olla. Toimin varhaiskasvatuksen killan, Lastareiden, puheenjohtajana ja edustajistossa kaksi kautta.

Haluaisin, että OYY on tuttu kaikille ja myös ne opiskelijat, jotka eivät olla aktiivisesti mukana, tuntisivat ylioppilaskunnan rakenteen ja sen toimintamallit. Omassa sektorissani toivoisin, että kuntavaikuttamisessa näkyisi opiskelijan ääni esimerkiksi vaaleissa.

Minua jännittää se, toteutuvatko kaikki suunnitelmat ja saadaanko kaikki asiat tehtyä oikein. Aion tehdä gradua myös hallituskauden aikana.

Mielestäni OYY on onnistunut tekemään itsestään läpinäkyvämmän ja avoimemman: ylioppilaskunta ei ole enää samalla tavalla sisäpiirin hommaa, kuin joskus aiemmin.

Toivon, että hallituksesta näkyy ulospäin hyvä yhteishenki.

Haluaisin sanoa että vaikka olen pitkä, kuulen sinut ylös asti.”

Iida Putkonen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.

Lue lisää: