Havainnekuvassa Linnanmaan yritysalueelle oli sijoitettu liikuntatiloja ja liiketiloja. Tilaa oli kartan mukaan varattu myös toimitiloille, start up -yrityksille ja coworking-tilalle.
Tammikuussa 2018 Suomen Yliopistokiinteistöt oy (SYK), Oulun yliopisto ja Oulun ammattikorkeakoulu tiedottivat SYK:n ryhtyvän kehittämään Linnanmaan kampukselle yritysaluetta yliopistolta vapautuviin tiloihin.
Yritysaluetta on suunniteltu noin 10 000 neliön tiloihin kampuksen lounaiskulmaan.
SYK:n havainnekuvassa yritysalueelle oli sijoitettu liikuntatiloja ja liiketiloja. Tilaa oli kartan mukaan varattu myös toimitiloille, start up -yrityksille ja coworking-tilalle.
Lounaiskulman tila on edelleen ilman vuokralaisia, kertoo SYK:n kampuskehityksestä ja markkinoinnista vastaava johtaja Juha Uotila.
“Nyt haetaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkitaan myös, miten hankkeen voisi tehdä pienemmissä osa-alueissa. Tällä hetkellä ei ole asiasta uutta kerrottavaa“, hän sanoo lehdelle.
SYK omistaa, rakennuttaa ja kehittää pääkaupunkiseudun ulkopuolisten yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevia kiinteistöjä.
Oulun ylioppilaslehtikirjoitti yritysalueen suunnitelmista viimeksi 19.1.2018. Tuolloin alueen remonttitöiden ensimmäisen vaiheen rakennustöiden arvioitiin käynnistyvän keväällä 2018, ja arveltiin, että ensimmäinen vaihe valmistuisi keväällä 2019. Näin ei ole siis käynyt.
Tilaa olisi, kunhan löytyisi vuokralainen
Juha Uotilan mukaan tilaa olisi edelleen vapaana 10 000 neliötä, mutta harkinnassa on tarjota vuokralaisille myös pienempiä tiloja. Uotilan mukaan Linnanmaan tiloista ollaan kyllä oltu kiinnostuneita, mutta vuokrasopimuksia ei ole tehty.
“Kyllä alue on herättänyt kiinnostusta, mutta emme ole saaneet palapeliä kasattua. Töitä tehdään asioiden edistämiseksi.”
Hän muistuttaa, että hankkeiden läpivieminen vie usein aikaa.
Yliopisto vuokrannut yksittäisiä tiloja
Odottelevatko tilat sitten kokonaan tyhjillään? Juha Uotilan mukaan SYK:llä itsellään ei ole suunnitelmia tilan käytölle vuokralaisia odotellessa.
Oulun yliopiston tilapalvelupäällikön Arto Haverisen mukaan koko tila ei ole yliopiston käytössä.
”Muutamia yksittäisiä tiloja on vuokrattu yliopiston käyttöön esimerkiksi Tellukselle sekä jonkun verran esimerkiksi pukuhuonetiloja.”
Haverisen mukaan yliopisto onkoittanut hoputtaa SYK:iä vuokralaisten saamiseksi ja markkinoimaan tilaa.
”Moni ei edes tiedä, että on vapaana tuommoista tilaa.”
Tällä hetkellä Linnanmaan kampuksella toimivat ravintolapalveluita tarjoavat Uniresta ja Juvenes, Subway ja Terveystalo. Kampuksen eteläpäädyssä on kampaamo New Hairstore, painotuotteita valmistava Punamusta, Unirestan H2O Campus ja PSOAS Lounge. Lisäksi kampuksella on pienempien yritysten toimistoja.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Muusikko Matti Johannes Koivu lähti etsimään kadonnutta tulevaisuudenuskoaan menneisyydestä. Tuloksena oli kolmen radioesseen sarja, jossa kerrotaan modernin Suomen tarina.
Muuttoliike suuntautuu tavallisesti kohti etelää ja pääkaupunkia – vaikkapa sitä Suomen ensimmäistä rautatielinjaa pitkin, joka avattiin Hämeenlinnan ja Helsingin välille vuonna 1862.
Eikä Oulu ollut ensimmäinen vaihtoehto myöskään hämeenlinnalaistaustaiselle muusikolle Matti Johannes Koivulle.
Hän opiskeli Turun humanistisessa ammattikorkeakoulussa viittomakielen tulkiksi, koska “jonnekin oli pakko hakea” eikä hän ollut päässyt Helsinkiin lukemaan historiaa. Turussa Koivu sai tietää Oulun yliopistossa opetettavasta aate- ja oppihistoriasta, luki pääsykoekirjana ollutta Eric HobsbawminÄärimmäisyyksien aikaa alleviivaten siitä omien sanojensa mukaan ”ehkä 80 prosenttia opiskeluteknisesti hienossa hakuprosessissa” ja pääsi vuonna 2003 sisään.
Edessä oli muutto vieraaseen kaupunkiin, josta Koivu ei tuntenut ketään tai oikeastaan tiennyt mitään. Yliopistoon hakeutuminen oli kuitenkin Koivulle jokseenkin itsestään selvää. Molemmat vanhemmat olivat suorittaneet korkeakoulututkinnon ja koulutuksen arvostus siirtyi myös isoisän esimerkin kautta.
”Tämä välittyi niin, että koulutuksen, sivistyksen ja historian arvo on tosi korkealla.”
Kadonnutta tulevaisuutta etsimässä
Vuonna 2019 Matti Johannes Koivu on arvostettu muusikko, jonka sooloura käsittää yli vuosikymmenen ajanjakson ja kahdeksan levyä. Viimeisin ilmestyi kuluvan vuoden syyskuussa ja kantaa nimeä Luonnos.
Ohjelman tekoon innoitti kokemus pysähtyneisyydestä, tulevaisuuden uskon puutteesta, joka vaikutti vaivaavan laajemminkin Koivun sukupolvea. Oli selvitettävä mistä tässä oli kyse.
Ohjelmaa tehdessä selvisi, että Suomen historiassa on ollut kolme ajanjaksoa, 1890-luku, 1960-luku ja 1990-luku, jolloin usko tulevaisuuteen oli voimissaan.
”Tulevaisuus on tietynlaista yhteiskunnan liike-energiaa. Se on sitä, että halutaan parempi elämä. Tulevaisuus on karrikoiden sitä, että on yksinkertaisesti paljon tehtävää”, Koivu sanoo.
Koivun radioesseissä kerrotaan, kuinka 1890-luvulla tätä energiaa toi fennomaaninen liike, 1960-luvulla tiedostava nuoriso ja 1990-luvulla Nokia ja kansainvälistymisen aalto.
Historiasta apua ahdistukseen
Aikojen kurjuutta valittava millenniaali saa vastaansa maailman steven pinkerit ja hans roslingit, jotka marssittavat komppaniallisen tilastoja todistaakseen, että ennen ei todellakaan ollut paremmin. Materiaalisen hyvinvoinnin keskellä koettavan ahdistuksen yksi syy saattaakin löytyä liian suurista odotuksista.
Koivu kertoo radiosarjassaan, kuinka ”koko maa haluaisi vielä kuulla tarinan kengättömästä pojasta, josta kasvoi valtiomies”. Monen nykyaikuisen tarina voi sen sijaan kulkea omakotitalon lapsesta kerrostaloon vuokralaiseksi.
Edistyksen puute ahdistaa, vaikka reissun olisi saanut taittaa muotikengät jalassaan.
”Yksi tuhannesosa ongelmaa on varmaan tavoitteiden asettamisen vaikeus. Jos lapset kuolevat nälkään, on hirveän helppo asettaa tavoitteeksi se, että lapset ei enää kuolisi nälkään. Nykyään näin selkeiden ja motivoivien tavoitteiden löytäminen on muuttunut vaikeammaksi.”
Koivulle modernin Suomen historiaan tutustuminen oli self-helpiä, josta oli hänelle itselleen paljon apua.
Hänen mukaansa oli mahtavaa ymmärtää, että elämme maailmassa, joka on menneisyyden ihmisten tavoitteiden, suunnitelmien ja unelmien – koskivat ne sitten tasa-arvoa, ihmiskeskeisyyttä tai talouskasvua – lopputulos.
”Historia on tietoiseksi tulemisen prosessi.”
Koivu sanoo, että tulevaisuuden suhteen hänellä ei tällä hetkellä ole ”hanskat jäässä”. Toivoa hän näkee siinä, että pitkään jatkuneen epäpolitisoitumiskehityksen jälkeen nuoret ovat aktivoituneet ilmastolakkoiluun.
Ehkä heissä on sitä liike-energiaa, joka synnyttää tulevaisuuden.
”Kun olin Helsingissä ilmastomielenosoituksessa ja näin Senaatintorin eteen käveleviä lukiolaisia, jotka vaativat systeemin muutosta, niin siitä tuli melkein tippa linssiin. On jumalattoman hienoa, että meillä on 16-vuotiaita, joilla on pokkaa sanoa niin.
Kuka?
Matti Johannes Koivu
» Valmistui vuonna 2012 filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta pääaineenaan aate- ja oppihistoria. Gradun aihe oli “Naisten vapaaehtoinen uskonnollinen ja kansansivistyksellinen aktiivisuus 1890-luvulta 1910-luvun alkuun Ylikartanon kirjeenvaihdon valossa”.
» Parasta opiskelussa oli innostava henkilökunta. Hän on kiitollinen aate- ja oppihistorian laitokselle myös valmistumisen jälkeen saadusta tuesta apurahahauissa ja radio-esseiden tekemisessä.
» Nykyiseltä ammatiltaan muusikko ja toimittaja. Asuu Helsingissä.
» Unelmoi siitä, että hänen lapsensa saisivat elää hyvän elämän.
» Harrastuksiin kuuluu jalkapalloapuvalmentajana toimiminen.
Julkaistu
SHARE
Jonas Björkbacka
Aate- ja oppihistorian opiskelija, joka haluaisi vain lukea ja saada rahaa siitä.
Tiedoksi Linnanmaalla kulkeville: keskiviikkona 6.11. ja torstaina 7.11. kampuksella riittää ruuhkaa. Syynä ovat yliopistolla järjestettävät Abipäivät. Opiskelijamarkkinointitapahtuma on käynnissä molempina päivinä kello 9–15. Tapahtumaan odotetaan yli 5500 lukiolaista: keskiviikkona 3500 kävijää ja torstaina 2000 kävijää. Tapahtuma-alueena toimii Väylä Virransillan alusta ravintola Foobarin edustalle asti. Yliopiston mukaan Abipäivien kävijöitä on ohjeistettu ruokailemaan ensisijaisesti ravintola Napassa, joten ruuhkia […]
Tiedoksi Linnanmaalla kulkeville: keskiviikkona 6.11. ja torstaina 7.11. kampuksella riittää ruuhkaa.
Syynä ovat yliopistolla järjestettävät Abipäivät. Opiskelijamarkkinointitapahtuma on käynnissä molempina päivinä kello 9–15. Tapahtumaan odotetaan yli 5500 lukiolaista: keskiviikkona 3500 kävijää ja torstaina 2000 kävijää. Tapahtuma-alueena toimii Väylä Virransillan alusta ravintola Foobarin edustalle asti.
Yliopiston mukaan Abipäivien kävijöitä on ohjeistettu ruokailemaan ensisijaisesti ravintola Napassa, joten ruuhkia kammoava valitsee jonkun toisen ravintolan.
Abipäivillä ständeilee myös Oulun ylioppilaslehti. Lehden ständillä pääset hakemaan itsellesi uunituoreen printtilehden, kuulemaan lehden teosta päätoimittajalta ja avustajilta, antamaan juttuvinkkejä ja palautetta. Lehden ständi löytyy tänä vuonna ravintola Foobarin edestä.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Viime vuonna Terveystieteiden killan puheenjohtaja Sari Pramila-Savukoski lähti johtamaan järjestöä, jonka tulevaisuus näytti varsin synkältä. Vaikka Pramila-Savukoskella ei ollut aiempaa järjestökokemusta, hän tarttui toimeen, olihan hän aina ollut kiinnostunut opiskelijavaikuttamisesta.
Hiljaisten vuosien jälkeen killan toiminta on elpynyt, ja niin puheenjohtaja kuin hallitus ovat oppineet paljon.
Sari Pramila-Savukoski aloitti uransa Terveystieteiden killan hallituksessa hiukan poikkeuksellisesti suoraan puheenjohtajana, ilman aiempaa hallituskokemusta. Vielä keväällä 2018 näytti siltä, että käytännössä täysin hiljentynyt järjestö lopettaisi toimintansa. Pramila-Savukoskelle ehdotettiin tuolloin puheenjohtajan pestiä, jonka hän otti vastaan. Hän oli aina ollut kiinnostunut opiskelijavaikuttamisesta, joten lähteminen järjestötoimintaan oli luontevaa. Nyt Pramila-Savukosken hallitusuran aikana järjestön toiminta on elpynyt.
Toiminnan aloittaminen lähes nollasta ei ole ollut helppoa. Sari Pramila-Savukoski sanoo, että etenkin aluksi oli vaikeaa saada opiskelijoita mukaan. Se on hänestä ymmärrettävääkin, sillä ala on suhteellisen pieni ja suuri osa opiskelijoista on perheellisiä. Opiskelijoilla ei hänen mukaansa myöskään ollut aluksi tietoa ainejärjestöön kuulumisen eduista.
Myös opiskelujen tiivis tahti on puheenjohtajan mielestä yksi mahdollinen syy sille, että opiskelijoita on ollut ajoittain vaikea aktivoida järjestötoiminnan piiriin. Terveystieteiden killan jäsenet opiskelevat hoitotieteen, terveyshallintotieteen tai terveystieteen opettajan maisteriohjelmassa. Tiukka maisteriopintojen rutistus, jollainen opiskelijalla on edessään, ei välttämättä houkuttele haalimaan ylimääräistä tehtävää. Pramila-Savukoski kuitenkin sanoo, että hallitus on saatu hyvin muodostettua ja järjestöllä on paljon aktiivisia jäseniä.
Järjestötoiminnassa lannistuminen ei kannata
Sari Pramila-Savukoski kertoo järjestötoiminnassa olleen koko hallitukselle aluksi hiukan opettelemista, sillä kukaan jäsenistä ei ollut aiemmin ollut minkään järjestön hallituksessa mukana. Reilun vuoden aikana kokemusta on karttunut.
Puheenjohtaja pitää hallituksen työpanosta arvossa. Pramila-Savukosken puheenjohtajakauden suurimmat onnistumisen kokemukset, killan talouden ja toiminnan vakauttaminen, eivät olisi olleet mahdollisia yksin. Hän sanoo, että yhdessä tehden hallitustyön kuormitusta saa tasoitettua.
Hallituksen sisäisessä työnjaossa Pramila-Savukoski pitää varapuheenjohtajan ja puheenjohtajan rooleja yhtä tärkeinä. Varapuheenjohtaja Annika Ravelin hoitaa tapahtumia ja puheenjohtajat pitävät myös yhdessä huolen siitä, että ”toiminta rullaa.”
Puheenjohtajalle tärkeän delegoimisen taidon Pramila-Savukoski kertoo oppineensa toimen myötä. Killassa toimimisen eduiksi hän listaa myös oppimansa verkostoitumis- ja organisointitaidot.
Hallitustoiminnassa kaikki ei aina suju odotetusti ja vaikeuksia, olivatpa ne isoja tai pieniä, tulee varmasti eteen. Esimerkiksi tilanteissa, joissa järjestettyyn tapahtumaan ei tulekaan väkeä, Pramila-Savukoski painottaa oman asenteen tärkeyttä.
”Lannistuminen ei kanna pitkälle.”
Pramila-Savukosken mukaan Terveystieteiden killan toiminnassa merkittävässä roolissa on ollut yhteistyö ammattijärjestöjen ja muiden tahojen kanssa. Tapahtumia on järjestetty Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton (SOOL), Tehyn sekä Akavan sairaanhoitajat ja Tajan ry:n kanssa. Pramila-Savukoski mainitsee myös hoitotieteen ja terveyshallintotieteen yksikön kanssa tehdyn työelämävierailun OYS:n TestLabiin.
Ammattiliittojen lisäksi yhteistyötä tehdään etupäässä muiden Kontinkankaan kampuksen ainejärjestöjen kanssa. Yhdeksi jäsenten keskuudessa suosituksi tapahtumaksi Pramila-Savukoski mainitsee viime helmikuussa järjestetyt Tylypahka-teemaiset sitsit, jotka järjestettiin Oulun Lääketieteellisen Killan, Oulun Hammaslääketieteen Killan, Oulun lääketieteen tekniikan opiskelijoiden ja Histonin kanssa.
Sitsien lisäksi Terveystieteiden kilta on järjestänyt myös muita perinteisesti opiskelijakulttuuriin kuuluviksi miellettyjä tapahtumia. Vuoden 2019 keväällä järjestetyt vuosijuhlat, aivan ensimmäiset killan historiassa, olivat Pramila-Savukosken arvion mukaan erittäin onnistuneet. Lukuvuoden avajaisjuhla Vulcanalian aikaan järjestö piti omat etkot. Sinnekin osallistujia riitti, vaikka Pramila-Savukoski arvelee, että heidän jäsenistönsä kaipaakin etupäässä muuta kuin bileitä. Esimerkiksi crossfit-kokeilu on herättänyt kiinnostusta.
Hullunmyllyä helpottavat perhe ja urheilu
Toista vuottaan puheenjohtajana toimiva Pramila-Savukoski on tottunut pysymään aina kiireisenä. Edellisvuosi oli hänelle kuitenkin erityisen kiireinen, sillä silloin hän järjestötoiminnan lisäksi suoritti suurimman osan maisteriopinnoistaan ja teki töitä.
Kaikkea tätä Pramila-Savukoski itse kuvailee ”hullunmyllyksi”. Hän kertoo usein ajatelleensa kenties nauttivansa organisoimisesta ja asioiden sovittamisesta ja suunnittelusta. Helppoa asioiden pallottelu ei aina ole ollut, mutta onnistumiset ovat olleet palkitsevia.
Opinnoille, töille ja järjestötehtäville vastapainoksi täysin erilaista sisältöä elämään tuovat perhe, arkiliikunta sekä ystävien tapaaminen.
Ainejärjestötoiminta ja perhe-elämä ovat myös kohdanneet. Sari Pramila-Savukoski kertoo tyttärensä olleen kerran mukana killan hallituksen kokouksessa. Kaipa niinkin voi aloittaa uuden aktiivisen sukupolven koulimisen.
Kuka?
Sari Pramila-Savukoski
» Opiskelee terveystieteiden opettajaksi. Aloitti opintonsa vuonna 2017 ja on tällä hetkellä maisteriopintojen loppuvaiheessa. Valmistuu jouluun mennessä.
» Opiskelijaohjaajien kokemuksia käsittelevä artikkelimuotoinen gradu on arvioitavana Journal of Clinical Nursing -lehdessä.
» Aiemmalta koulutukseltaan fysioterapeutti, valmistunut vuonna 2009 Oulun ammattikorkeakoulusta, jossa on toiminut myös opettajana.
» Perheeseen kuuluvat mies, tytär ja saksanseisoja Kalle.
» Kotoisin Hailuodosta, asuu nykyään Oulussa.
Mikä?
Terveystieteiden Kilta
» Oulun yliopiston Terveystieteiden kilta ry. Jäseniä ovat hoitotieteen ja terveyshallintotieteen opiskelijat sekä terveystieteiden opettajaksi opiskelevat.
» Perustettu vuonna 1987. Killan toiminta hiipui 2010-luvulla, mutta vuodesta 2018 alkaen toiminta on ollut jälleen aktiivista.
» Terveystieteiden perustutkinto-opiskelijoille tarkoitettu järjestö, jonka tehtävänä on toimia jäsenten edunvalvonnassa, tehdä terveystieteiden tutkimusta tunnetuksi ja osallistua koulutuksen kehittämiseen. Jäseniä järjestöllä on noin 50. Hallitus on yhdeksänhenkinen.
» Järjestää työelämätapahtumia ja perinteisiä opiskelijarientoja.
» Vietti 32-vuotisjuhlia keväällä 2019. Kyseessä olivat killan historian ensimmäiset vuosijuhlat.
Julkaistu
SHARE
Helmi Juntunen
Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.
Oulua on kehuttu pyöräilyn ykköskaupungiksi. Tänäkin vuonna on tehty parannuksia pyöräilijöiden arkeen: kesästä alkaen pyörätiet ovat saaneet uusia ja aiempaa selkeämpiä opastusmerkkejä, elokuussa saapuivat kauan kaivatut kaupunkipyörät.
Mutta mitä kaupungissa voitaisiin tehdä vielä hieman paremmin? Oulun ylioppilaslehti kysyi mielipidettä kahdelta Linnanmaalle polkevalta opiskelijalta.
On jo melkoinen klisee kutsua Oulua pyöräilykaupungiksi, mutta tottahan se on.
Pyöräilykaupungin mainetta halutaan selvästi pitää yllä, sillä Oulussa on tänä vuonna kiinnitetty erityisen paljon huomiota paitsi pyöräteihin ja opasteisiin, myös pyöräilyn kiinnostavuuteen, saavutettavuuteen ja pyöräilytietoisuuden kasvattamiseen. Tästä toimivat esimerkkinä niin Oulun seudun pyöräilylle perustetut uudet nettisivut,uudet opastusmerkit kuin loppukesästä pitkän odotuksen jälkeen käyttöön tulleet kaupunkipyörätkin. Sykkeliparkkeja löytyy nyt niin Linnanmaan kuin Kontinkankaan kampuksilta.
Linnanmaan kampukselle punapintaista baanaa pitkin saapuva opiskelija ei voi välttyä huomaamasta uudistuksia. Oulun ylioppilaslehti haastatteli kahta aktiivista pyöräilijää ja kysyi, mitä mieltä he ovat muutoksista ja mitä parannettavaa Oulussa vielä olisi.
Viidennen vuoden kemian opiskelija Antti Nurmesjärvi pyrkii hoitamaan kaikki matkansa pyörällä. Hän pyöräilee Linnanmaan kampukselle yleensä päivittäin.
“Opetusharjoitteluni aikaan tulin bussilla, kun en halunnut opettaa hikisenä”, Nurmesjärvi sanoo.
Pyöräily on hänelle arkiliikunnan lisäksi myös harrastus; pisin reissu tähän mennessä on kesällä tehty matka Hailuotoon ja takaisin, mutta mielessä siintävät myös Euroopan pitkät pyöräreitit.
Yliopistolle pyöräilemisen eduiksi Nurmesjärvi listaa hyötyliikunnan lisäksi rahan säästämisen ja virkistymisen.
“Aamulla herää ja perillä on virkeämpi kuin olisi jos vain kävelisi bussiin”, Nurmesjärvi toteaa.
”Kun itse aloitin opintojani Linnanmaan kampuksella, pyöräbaanaa ei ollut ja oli tavallista naureskella, miten vaikeaa pyörällä oli löytää kampukselta keskustaan. Nyt välille on levitetty punainen matto, jota on helppo seurata.”
Uusien pyöräreittien Nurmesjärvi kokee nopeuttaneen matkojaan yliopistolle, tosin syksyllä baanan rakennustyömaat Alppilan seudulla ovat väliaikaisesti hidastaneet Tuirasta yliopistolle polkevaa Nurmesjärveä. Kaiken kaikkiaan hän kehuu Oulun kaupungin pyörähankkeita, vaikkei hänelle Oulusta lähtöisin olevana ja paljon kaupungissa pyöräilleenä olekaan ollut hyötyä vaikkapa reittien numeromerkinnöistä.
Nurmesjärvi kehuu myös jo viime vuonna keskustaan asennettuja pyöränkorjauspisteitä käteviksi.
Kolmannen vuoden geotieteiden opiskelija Eemeli Bergström onNurmesjärven tapaan myös ahkera pyöräilijä niin vapaa-ajalla kuin Linnanmaan kampukselle matkatessaankin. Hänkin on pääasiassa tyytyväinen oululaiseen pyörätieverkkoon, joka on hänen mielestään varsin kattava.
Eemeli Bergströmin kokemuksen mukaan asenteet pyöräilyä kohtaan ovat Oulussa ja Suomessa laajemminkin hyvät. Kuva: Anni Hyypiö.
Tyytyväisyyttä löytyy myös muista kuin opiskelijoista.
Oulun polkupyöräilijät ry:n (OUPO) puheenjohtaja Pasi Haapakorva toteaa Oulun olevan monella mittarilla maan paras pyöräilykaupunki. Hän kertoo sähköpostivastauksessaan seikoista, jotka ovat ominaisia oululaiselle pyöräilyinfrastruktuurille. Niitä ovat mahdollisuus pyöräillä pitkiä matkoja ilman risteyksiä autoliikenteen kanssa ja keskustan ulkopuolisen pyöräverkon tiheys ja laajuus.
”Kun itse aloitin opintojani Linnanmaan kampuksella, pyöräbaanaa ei ollut ja oli tavallista naureskella, miten vaikeaa pyörällä oli löytää kampukselta keskustaan. Nyt välille on levitetty punainen matto, jota on helppo seurata”, Haapakorva kirjoittaa.
Oululainen pyöräilykulttuuri on hyvä – vaan ei täydellinen
Eemeli Bergströmtoteaa Oulun pyöräilykulttuurin olevan yleisesti ottaen hyvä. Vertailukohtana ovat Australian pienehköt kaupungit, kuten Kalgoorlie, jossa Bergström on asunut.
Australiassa autoilijat eivät hänen mukaansa ota pyöräilijöitä yhtä hyvin huomioon kuin Oulussa, mikä näkyy pyöräilyturvallisuudessa. Bergströmin kokemuksen mukaan asenteet pyöräilyä kohtaan ovat Oulussa ja Suomessa laajemminkin hyvät.
“Muissa maissa se on lapsien hommaa, täällä jokainen ajaa pyörällä”, Bergström sanoo.
Myös Pasi Haapakorva nostaa esiin Oulun autoilijoiden varovaisen ja tilaa antavan tavan ottaa pyöräilijät huomioon. Hän toteaa sen olevan ymmärrettävää, sillä on todennäköistä että autoilijat pyöräilevät toisinaan itsekin.
Antti Nurmesjärvenkin mielestä Oulussa on yleisesti ottaen hyvä pyöräillä. Hänkin kehuu asenteita pyöräilijöitä kohtaan, mutta painottaa myös Suomen sisäisiä alueellisia eroja. Hänen mukaansa esimerkiksi suhtautuminen liikenteessä tapahtuviin virheisiin on varsin ymmärtäväistä Oulussa, mutta ei koko maassa.
“Turussa asuva kaverini on kertonut, että jos siellä ajaa keskustassa pyörällä jalkakäytävällä, niin saa nyrkistä.”
“Muissa maissa se on lapsien hommaa, täällä jokainen ajaa pyörällä.”
Pyöräillessä ongelmia voi aiheuttaa myös pyöräilijöiden oma käytös. Nurmesjärvi mainitsee puhelin kädessä pyöräilyn olevan selkeä ongelma, samoin kuin pyöräilemisen ilman valoja. Hän ei ole joutunut vaaratilanteisiin kyseisten tapojen takia, mutta pitää niitä yhtä kaikki ärsyttävinä ilmiöinä.
Myös Bergströmistä valot ovat erittäin tärkeitä. Pyöräilijöiden omista keinoista parantaa turvallisuutta esiin nousee kypärän käyttö, jota kumpikin haastatelluista opiskelijoista pitää erittäin järkevänä.
Pyörätelineille ja valolle olisi vielä tarvetta
Vaikka muutaman viime vuoden aikana pyöräilyn puitteet ovatkin Oulussa merkittävästi kehittyneet, pyöräilyinfrastruktuuriin panostetaan myös jatkossa, kun kaupunki hakee valtionavustusta pyöräbaanan jatkamiseen Raksilasta Mäntylään. Niin sanottu Mäntybaana on osa suunniteltua yli 60 kilometrin mittaista baanaverkostoa, jonka toteutuminen ei tosin ole vielä varmaa.
Myös kaupunkipyörä Sykkelien paikkoja ja määriä voidaan varioida jatkossa saadun palautteen mukaan.
Bergströmillä ja Nurmesjärvellä on omia parannusehdotuksia.
Linnanmaan kampuksen seudun nykyisiä pyöräilyjärjestelyjä sekä Bergström että Nurmesjärvi luonnehtivat riittäviksi. Bergström mainitsee pyörätelineiden vähyyden olevan ongelma, johon tulisi kiinnittää huomiota. Sen suurempia ongelmia kumpikaan ei löydä kampusalueelta.
Linnanmaan sijaan suurin osa Bergströmin ja Nurmesjärven parannusehdotuksista kohdistuukin muualle kaupunkiin.
Nurmesjärvi haluaisi keskustan liikenneratkaisuihin selkeyttä pyöräilijöiden osalta. Esimerkiksi hän nostaa Rotuaarin, jossa hän kokee välillä vaikeaksi ymmärtää sen, missä pyöräilijöiden on sallittua ajaa. Myös Bergströmin mielestä keskustan alueella pyörätiet kaipaisivat selkeyttä.
Keskustan lisäksi ongelmakohtia on myös muualla. Toppilassa asuva Bergström mainitsee omasta näkökulmastaan suureksi haitaksi useat pimeät paikat matkalla Linnanmaalle. Hän kertoo, että kyseisissä paikoissa olisi kyllä katuvalot, mutta ne ovat harvoin päällä.
Kumpikaan opiskelijoista ei ole käyttänyt kaupunkipyöriä, mutta he näkevät Sykkelit ensisijaisesti positiivisena asiana. Sloveniassa vaihto-opiskellessaan sikäläiseen kaupunkipyöräkulttuuriin tutustunut Nurmesjärvi näkee kaupunkipyörien olevan arvokas lisä kulkuvälinevaihtoehtoihin myös Oulussa. Hän on kiinnostunut kokeilemaan Sykkeleitä.
Kaupunkipyörät ovat saaneet tänä syksynä käyttäjiltä kuitenkin ankaraakin kritiikkiä muun muassa hankalasta käyttöliittymästä ja teknisistä ongelmista. Sykkeleiden hankinta ja käyttöönottokaan eivät sujuneet ongelmitta: kesän alussa käyttöön otettaviksi suunnitellut pyörät olivatkin kaupungista riippumattomista syistä valmiita käytettäviksi vasta elokuun lopulla. Kaupunkipyörien kausi päättyy lokakuun lopussa, joten käyttöaika jäi tänä vuonna lyhyeksi.
Myös punapintaisessa baanassa on sittemmin ollut ongelmia: lokakuun puolivälissä Kaleva uutisoi huolista, jonka mukaan punapintainen pyöräilybaana olisi erityisen liukas ja siten altis onnettomuuksille. Kalevan haastatteleman kaupungin liikenneinsinöörin Harri Vaaralan mukaan liukkaus johtuu tosin vain siitä, että ”uusi asfaltti tuppaa olemaan vanhaa liukkaampaa”.
Toimittajan kommentti
”Olen pyöräilijänä varsin laiska. Pyöräni on saanut häpeällisen kauan odottaa päivää, jolloin ottaisin sen jälleen mukaani kaupungille. Vielä fuksivuonnani kuljin paljon matkoja pyörällä, vaikken ehkä ollut aivan yhtä aktiivinen kuin artikkelissa haastatellut opiskelijat. Pyöräily sinänsä ei ole minusta erityisen vastenmielistä, vaan kaikki muu siihen liittyvä. Vaikkapa pyörän huoltaminen, reittien suunnittelu ja sään ennakointi alkoivat tuntua puisevilta. Bussiin hyppääminen on helppoa, varsinkin jos minun tapaani liikkuu lähinnä Linnanmaan ja keskustan välillä.
Suuri osa niistä ongelmista joita minulla oli pyöräilijänä, on muutaman viime vuoden aikana ratkaistu. Suuntavaistottomana vieraassa kaupungissa olisin fuksivuonnani tarvinnut numeroituja väyliä, jotka ovat tätä nykyä toteutuneet. Kätevä reitti Linnanmaalta etelään ja takaisin on niin ikään olemassa, nyt kun tietyöt ovat hellittäneet.
Tekosyyt alkavat vähetä, mutta vielä ennen kaupunkipyörien käyttöönottoa saatoin vedota siihen, että oma pyöräni on vanha ja raskas polkea. Laiska pyöräilijä sai Sykkelien alkukankeudesta jälleen uuden tekosyyn kävellä tai mennä bussipysäkille.
Kun Sykkelit jäävät nyt lokakuun viimeisenä päivänä talviteloille, saattaa olla, että minäkin lykkään pyöräilyn aloittamista vielä ensi kevääseen.”
Julkaistu
SHARE
Helmi Juntunen
Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.
Joogastudio Oulun perustaja ja pääopettaja Matti Pääaho aloitti markkinoinnin opintonsa henkseleitä paukutellen, miljonääriys mielessä. Rahanhimo laantui loppuunpalamisen myötä.
Joogastudio Oulun Aurinko-salin lattialla Buddhan kuvien keskellä istuu onnellisen oloinen mies. Matti Pääahon matka tähän paikkaan ja mielentilaan on kestänyt kauan.
Matkan voi sanoa alkaneen, kun Pääaho aloitti markkinoinnin opintonsa Oulun yliopistossa vuonna 2005. Toisena opiskeluvuonnaan hän otti jo askeleita työelämään: hän aloitti Alexandria Consulting Groupissa markkinointitehtävissä ja yleni pian markkinointipäälliköksi.
Lisäksi hän opetti tanssia kahdessa eri paikassa, teki asiakaspalvelutehtäviä ja toimi verkkosivujen ylläpitäjänä. Kaikessa tekemisessään Pääaho toteaa olleensa perfektionisti.
Kolmantena opiskeluvuonnaan Pääaho lähti vaihtoon Meksikoon. Hän kertoo ajatelleensa vaihdon olevan mahdollisuus ottaa asioihin etäisyyttä, sillä valtava työmäärä vaati liiaksi voimia.
“Ammensin itsestäni enemmän kuin jaksoin.”
Väsymys iski toden teolla vasta Meksikosta paluun jälkeen. Ouluun palattuaan Pääaho otti taukoa opinnoistaan ja vähensi muitakin velvollisuuksiaan. Tuolloin hän opetti ainoastaan katutanssia Citydancella.
“Kun lähdin kauppatieteelliseen, niin lähdin henkseleitä paukutellen. Halusin tulla miljonääriksi, menestyä. Rahankiilto silmissä”, Pääaho kertoo. Tämän ajattelutavan hän hylkäsi loppuunpalamisen myötä.
“Burnoutin jälkeen oma hyvinvointi alkoi kiinnostaa enemmän”, Pääaho sanoo. Syntyi tarve etsiä itseä, hidastaa tahtia ja miettiä mitä elämältä todella haluaa.
“Näyttämisen halu jäi pois.”
Vähitellen Pääaho palasi arkiseen rytmiin suorittamaan opintojaan. Häntä pyydettiin myös töihin ePressiin, jossa työskenteli asiakaspäällikkönä parin vuoden ajan keräten rahaa. Nyt Pääaho ei enää tehnyt työtä tullakseen rikkaaksi ja kuuluisaksi, vaan haaveet koskivat reissaamista.
“Pomollekin sanoin, että kaksi vuotta teen töitä ja sitten lähden ulkomaille.”
Aasia syvensi joogainnostusta
Vaihtoaika Meksikossa jätti Pääaholle matkustamisen nälän. Myös matkailusarja Madventures inspiroi häntä.
Vuosi valmistumisensa jälkeen, elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2013 Pääaho lähti Bangkokiin. Hänen tarkoituksensa oli kiertää maailma pienellä budjetilla reppureissaten. Ensimmäiset puoli vuotta kuluivat Thaimaassa, Malesiassa ja Indonesiassa. Lopulta Pääaho päätyi Balille.
Tuolloin Pääaho syventyi joogaan, jota hän oli jo vuoden ajan harrastanut omin päin.
Pääaho kertoo, että Balilla on suuri hyvinvointi- ja joogaturismikeskittymä. Siellä Pääaho sanoo kiinnostuneensa henkisyydestä aiempaa enemmän. Hän toteaa aina olleensa innostunut kaikesta yliluonnollisesta ja itsensä kehittämisestä.
”Teini-iässä koin ensimmäisen henkisen herätyksen. Voin sanoa suoraan, että olin nuori new age -ihminen silloin.”
Burnoutin jälkeen hän aloitti omien sanojensa mukaan ”järkevämmän itseään etsimisen kauden”, jolloin joogasta tuli itsetutkiskelun kannalta tärkeä asia, joka veti hänet mukaansa.
Jouluksi Pääaho tuli takaisin Suomeen. Se ei ollut alkuperäinen tarkoitus, vaan hänen piti jatkaa Kaakkois-Aasiasta Etelä-Amerikkaan. Alkujaan matkan viimeiseksi kohteeksi valittu Intia kuitenkin kiinnosti Pääahoa enemmän, joten matka jatkui suoraan sinne.
Intiassa Pääaho päätti osallistua ystävänsä suosittelemalle joogakurssille. Innostus aiheeseen syveni kurssin aikana entisestään ja lopulta hän suoritti myös kahden kuukauden mittaisen joogaopettajakoulutuksen.
Suomesta piti päästä pois, kunnes ei tarvinnutkaan
Matti Pääaho palasi Suomeen puolen vuoden Intian-matkan jälkeen yllättääkseen isänsä tämän 60-vuotisjuhlissa. Lyhyeksi suunniteltu pysähdys kuitenkin venyi, sillä Pääaho päätti jäädä nauttimaan Suomen kesästä pariksi kuukaudeksi. Tuolloin joogan opettaminen alkoi hänestä tuntua kiehtovalta mahdollisuudelta.
Hän vuokrasi Heinäpäästä ison kerrostalokolmion, johon avasi kotistudion. Pääahon aikomuksena oli opettaa puoli vuotta ja lähteä joulun jälkeen jälleen reissuun. Toisin kuitenkin kävi.
“Kun katsoin sitä kaikkea mitä olin saanut aikaan, tajusin siinä hetkessä, että en ihan heti päästä irti. Jotenkin tiesin että tämä tarina jatkuu vähän pidemmälle kuin muutama kuukausi. Tässä nyt ollaan, viisi vuotta on kulunut.”
“Kun lähdin [matkalle] niin vannoin etten ikinä palaa Ouluun, että ei täällä ole mitään kiinnostavaa. Vuoden jälkeen näin Oulun ihan uusin silmin. Uudet ihmiset tulivat elämääni”, Pääaho kertoo. Nykyäänkin hän viihtyy Oulussa.
Tammikuussa 2018 avautui nykyinen Limingantullin studio. Aluksi Pääaho oli tiloissa alivuokralainen, mutta tämän vuoden elokuussa hän vuokrasi koko tilan itse. Opettajia on nykyään yhdeksän. Hänellä on edelleen palava halu nähdä maailmaa ja yrittäjyys mahdollistaa ajoittaiset ulkomaanmatkat.
Yrittäjyys sopii Pääahon mukaan myös joogan henkeen, eivätkä kauppatieteen opinnot tai liiketoiminta ole ristiriidassa hänen nykyisen maailmankuvansa kanssa. Pääaho sanoo myös, että joogasta on ollut perinteisesti tapana pyytää vastine. Vaikka maksun periminen tunneista kuuluu siis asiaan, raha ei ole opettamisen motiivi; suurimmaksi taustalla vaikuttavaksi ajatukseksi Pääaho nostaa halun auttaa ihmisiä voimaan paremmin.
Yliopistossa opitut taidot mahdollistavat joogakoulun liiketoiminnan ja tekevät siten auttamisesta mahdollista.
Kuka?
Matti Pääaho
» Kotoisin Oulusta, jossa asuu puolisonsa kanssa.
» Joogastudio Oulun perustaja ja pääopettaja.
» Nimeää ihmisten auttamisen pääasialliseksi syyksi joogan opettamiselle.
» Valmistunut Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta markkinoinnin pääaineesta vuonna 2012.
» Kokee opintojensa antaneen valmiuden kokonaisuuksien näkemiseen ja ongelmanratkaisuun työelämässä.
